tiistai 21. tammikuuta 2014

Miten Weed on parempi kuin Hopeanuoli

Kuulun itse siihen porukkaan, joka pitää WEED-mangaa parempana kuin GNG:tä ja tässä Top5 syyt, miksi itse pidän jatko-osaa parempana.


5. Weed
En ole koskaan hirveämmin pitänyt Ginistä tai Rikistä. Ne ovat johtajina täydellisiä ja erehtymättömiä eikä niillä hirveämmin ole heikkouksia. Weed on taas johtajana ja hahmona erilaisempi. Se on voimakas (kuten isänsäkin), mutta sillä on myös selkeitä heikkouksia. Weedin naiivius ja halu auttaa toisia saavat monet laumalaiset ihailemaan sitä, mutta monet pahikset käyttävät Weedin luonnetta hyväkseen, mikä tekee siitä myös heikkouden. Tämän lisäksi Weed ei saa voimiaan tuosta vain, vaan sen täytyy harjoitella paljon voidakseen tehdä esimerkiksi Battougan.



4. Toimiva nostalgia
GNG:tä lukiessa tulee aina välillä vähän irvisteltyä, kun kerronnassa vedetään asioita yli ja kaikesta pidetään dramaattinen puhe. Tästä huolimatta näitä hetkiä tulee ikävä.
GDW auttaa tässä asiassa sillä, että se tuo mukaan vanhoja hahmoja sekä siinä muistellaan vanhoja taisteluita. Erityisesti Sniperin ja Hyenan taistelun näkeminen lämmitti mieltä ja Mossin, Benin, Tiikeriveljesten ja monien muiden kohtaamiset ovat aina mukavia yllätyksiä.

 

3. Pahikset
Akakabuto ja muut karhut ovat upeita pahiksia ja täytyy sanoa, että toivon itse jotakin toista sarjaa, joka toimisi samalla periaatteella: valtava pahis, jota vastaan lauma hyviksiä hyökkäisi. Tällaisen idean toteuttamista on tosin hankala kuvitella etenkään ihmissarjassa.
Tästä huolimatta Weedin pahikset tekevät itseeni suuremman vaikutuksen. Hougen on ehdottomasti röyhkeimpiä pahiksia, mitä olen mangassa kohdannut. Lisäksi se on inhimillinen ja älykäs, jonka kanssa voi yrittää neuvotella, mutta joka on niin epätasapainoinen, ettei siihen voi koskaan luottaa. Myös Kamakiri ja monet muut myöhemmin ilmestyvät koirapahikset ovat mielenkiintoisia tuttavuuksia.

2. Hahmot ja rodut
GNG:n puolella koirien rodut olivat melko rajoittuneita ja monet eri rodut olivat myös erittäin saman näköisiä keskenään. Lisäksi hahmojen luonteet olivat todella samankaltaisia ja monet hahmot tuntuivat vain jäävän puolitiehen.
GDW:n puolella rotujen kirjo on laajempi, minkä lisäksi erilaisten koirarotujen ominaisuudet on huomioitu ja eri rodut ovat parempia eri asioissa. Tämän ansiosta myös hahmojen luonteet erottuvat paremmin ja jo hyvin pienessä roolissa olevista sivuhahmoista tulee helposti muistettavia.





1. Piirrostyyli
Takahashin piirostyyli on vuosien saatossa kehittynyt. Vaikka pidän GNG:n tyylistä ja välillä Weedin piirrokset tuntuvat turhan yksinkertaistetuilta, on GDW:ssä eräs tärkeä asia paljon toimivampi kuin GNG:ssä: ruutujako. GNG:n ruutujako on usein kömpelömpää eikä juoni tämän vuoksi etene tasaisesti, vaan enemmänkin rynnäten. Tyyli on yleinen 80-luvun sarjoille, mutta itse en ole siitä koskaan hirveästi pitänyt.
Weedissä tapahtumista ehtii nauttimaankin ja monien tärkeiden hahmojen sekä sivuhahmojen kuolema oikeasti pysäyttää ja vaikuttaa, kun taas GNG:n puolella esimerkiksi Akatoran kuolema menee ohitse aivan liian nopeasti. Myös uusien hahmojen ilmestymiset ja vanhojen hahmojen paluut on toteutettu tyylillä. Nykyisin Takahashi osaa ottaa tarvitsemansa ajan tapahtumia käsitellessään.

8 kommenttia:

  1. Todella kiva postaus!
    Itsekkin pidän Weedistä todella paljon, vaikkakin Weedissä piirrostyyli on hieman vaatimaton taustoiltaan yms. Weedistä hahmona pidän, mutta vaikka ärsyttääkin se, että Weed on kuin enkeli lapsi. Mutta olisi sekin kiva jos hahmolla olisi jonkinmoinen arpi tai vaikka enemmänkin. Nimittäin, kun miettii, tarinassa on monia tilanteita mistä Weedillekkin olisi voinut tulla jonkinsortin jälki muistoksi. Ginillä, Rikillä ja molemmilla Weedin sisaruksilla on jonkinlaisia arpia. Olisi myös ollut todella mukavaa, kun sanotaan, että Wed on tiikeriraitainen niin sillä näkyisi ne raidat. :D GNG, Ginillä näkyy selvästi raidat, mutta ei hänkään raitoja omista GDW:ssä. Mutta muuten GDW:ssä on todella paljon hyvää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Olen itse miettinyt noita arpia myös ja saatan vielä joskus siitä jotain pientä pohdintaa heittää.

    VastaaPoista
  3. Minä pidän enemmän Hopsusta ja Akakabutosta koska (tämä on vain oma mielepiteeni) Hougen on käsittämättömän ällöttävä ja outo pervo!! XD XD Ja mitä hittoa battougalle on tapahtunut? Akakabutolta lensi pää... Hougen sai naarmun. Siis mitä hittoa!?!? Muuten kiva postaus!!! ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, kuin toinen anonyymi.

      Poista
  4. Tuosta battougasta vielä, että ärsyttää kuinka siitäkin on tehty helposti opittava, jokaisen rivisotilaan mahtava juttu. Siispä, Hopeanuolessa se oli mahtava: suvun perintönä kulkeva salainen isku. Weedissä se on... No toivon että tajusitte jo. - Dorka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isku muuttuu kaikille opittavaksi vasta Orionissa (ja siinä sitä käytetään vain kerran). Weedissä iskua yritetään oppia, mutta kukaan ei opi sitä.

      Poista
  5. Oon itseäni soimannut etten ole mikään kummoinen Hopeanuoli-fani, vaikka skidinä katsoin ne videot melkein puhki ja toki pidin Hopeanuolesta. Mutta sitten kun tutustuin Weediin, ajattelin että tarinahan oli parempi kuin Hopeanuoli. Johtuisiko siitä, että tarina jatkui vielä pääpahiksen kuoleman jälkeen. GNG:ssä (melkein aina puhun ainenäkökulmasta, koska siitähän multa Hopeanuoli-innostus lähti :) ) tarina taas on "arvattavaa": on vihollinen, joka pitää kukistaa, haetaan lisäjoukkoja enemmän tai vähemmän onnistuen, kukistetaan vihollinen. Toisaalta, niin on GDW:ssäkin. Tosin muistan sen, kun GDW:tää alettiin suomentamaan, mietin että onkohan vaivansa vöäärti lukea se, mietin vierastavani GDW:n piirrostyyliä enkä pitäisi sitä kaikesta huolimatta Hopeanuolen jatko-osana. Mutta GDW onnistui yllättämään positiivisesti. :)

    Akatoran kuolema tosiaan käsiteltiin nopeasti, animesahan ehti nähdä iskun, josta Akatora menettää toisen silmänsä, mutta mangassa missaan jatkuvasti tuon kohtauksen. GDW:ssä kuolleille suodaan melkein aina jonkinlainen "muistopuhe", mutta ainoastaan Benizakuran ja Rikin kuolemat GNG:n puolella olivat mieleenpainuvimmat. Tietenkin GDW:n puolella GNG:n aikaisten hahmojen kuolemat ovat surullisia, koska ajattele, miten niille hahmoille on jätettävä hyvästit, jotka on tuntenut lapsuudesta asti.

    Voisi sanoa, että Hopeanuolesta pidän sen nostalgisuuden takia, GDW ehkä vetää pidemmän korren, koska olihan se jatkoa rakastetulle sarjalle, josta en osannut kuvitellakaan, ennen kuin törmäsin GDW-animeen. ehkä "uusi" tarina vain toi potkua vanhaan ja sai jatkamaan innostusta Gingan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. GDW:ssä on tosiaan kiva, kun siinä on montaa erilaista pahista: Hougen, sotakoirat ja omalla tavallaan lasken Yukimurankin pahikseksi. Ja sarjan parhaita ominaisuuksia on minustakin se, että se toimii itsenäisenä jatko-osana eli GNG-hahmot mukana ovat vain bonusta.

      Mangassa Akatora loukkaantuu taistelussa Akakabuton kaartia vastaan ja muistelisin, ettei sen haavoittumista näytetä ollenkaan.

      Kiitos kommentista ja pitkästä pohdinnasta!

      Poista