sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Arvostelu: Anju ja sankarikoira Jiroomaru

Yksiosainen Anju ja sankarikoira Jiroomaru on Takahashin uusin suomeksi käännetty sarja. Se on myös melko uusi teos Takahashilta: teos ilmestyi Japanissa 2011. Manga kertoo Anju-tytöstä, joka joutuu muuttamaan väkivaltaisen setänsä luokse, kun Anjun vanhemmat sekä veljet kuolevat auto-onnettomuudessa. Anjun pelastukseksi tulee isoisä, joka hakee lapsenlapsensa asumaan luokseen. Isoisänsä luona Anju elää onnellisesti koiranpentuja hoitaen. Onni on kuitenkin lyhytaikainen, sillä isoisä kuolee tapaturmassa.

Ensimmäinen asia, mihin mangassa kiinnittää huomiota, on Takahashin piirrostyyli. Anjun kansi on kaunis ja siinä on käytetty paljon tyhjää tilaa, mikä tekee siihen hyvin erilaisen tunnelman. Myös värisivut ovat erittäin kaunista katsottavaa. Kokonaisuudessaan manga on myös piirretty astetta yksityiskohtaisemmin kuin esimerkiksi samaan aikaan ilmestynyt Orion.

Tarinassa on monia elementtejä, joita Takahashi on käyttänyt tarinoissaan aiemminkin, mutta on nyt nostanut keskeiseen osaan tarinaa. Keskeisimpänä on perheväkivalta. Päähenkilö Anju on selkein esimerkki tästä, mutta tämän lisäksi tarinassa on mukana myös Anjun täti Rumi, joka taas on selkeä heijastus siitä, mikä Anjusta voisi tulla, jos hän ei saa itselleen rakastavaa kotia. Rumin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies käskee Rumia vaatimaan osaansa perinnöstä, mutta jouduttuaan vastakain raivoavan veljensä kanssa Rumi alistuu ja suostuu luopumaan perinnöstä täysin. Rumilla ei myöskään ole rohkeutta puuttua pysyvästi Anjun kohteluun tai auttaa tätä, vaikka näkee tätä kohdeltavan kaltoin.

Mangassa korostuu myös se, miten tärkeä lapsen ja lemmikin suhde voi olla.

Takahashi pitää koirien ja ihmisten maailman yhtäaikaa erillään ja yhdessä: koirat vuodattavat kyyneliä, keskustelevat ja tekevät lupauksia, mutta käyttäytyvät ihmisten silmissä kuitenkin tavallisen koiramaisesti.

Jos mangaan olisin jotain toivonut, niin muutaman luvun lisää materiaalia. Rumi-täti jäi itselleni tärkeäksi hahmoksi ja olisin mielellään nähnyt hänenkin osaltaan tarinan kehittyvän onnelliseen loppuun. Tosin on myönnettävä, että ilman Anjua kertomus olisi helposti muuttunut turhan raskaaksi, minkä takia sen lyhyys on vain etu. Lisäksi vaatii paljon enemmän taitoa kirjoittaa lyhyt kuin pitkä tarina.

Poikkeuksellisesti Takahashille tässä tarinassa on myös paljon naishahmoja. Isoisä Sawamuran kehuttu karhukoira Yuki on narttu, Anju on tyttö ja lisäksi tarinassa on melko isossa roolissa Rumi-täti. Pienenä sivuhahmona on myös ilkeän Shinjiroo-sedän vaimo. Koiramaailmaan erityisesti Yuki on tervetullut tulokas, sillä sitä käsitellään Ginga-tarinoista poiketen koirana eikä sankarillisena uroona, jonka roolin määrää sen sukupuoli. Myös Anju on voimakas naishahmo, joka pitää pintansa saamastaan kohtelusta huolimatta.

Ginga-maailma on liitetty Anjun tarinaan vain ohimennen: Jiroomarun isoisoisän kerrotaan olevan Riki. Yukin ja Jiroomarun paljon pohdittu sukulaisuussuhde Giniin ei kuitenkaan selviä tästäkään. On mietitty, olisiko jompikumpi Ginin pentuesisaruksista Yukin isä, mutta asiaa ei tarkenneta mitenkään, jonka vuoksi kuka tahansa Rikin pennuista (Aka, Ginin nimettömät sisarukset tai joku muu) voi olla Yukin isä tai emä. Gingan liittäminen tarinaan ei ole myöskään ollut Takahashin suunnitelmia, vaan se on ollut kustantamon ehdotus.

Näin kirjan lukeneena tarinan liittäminen Ginga-maailmaan tuntuu melko tarpeettomalta, mutta aikoinaan tarina sai kuitenkin paljon huomiota Suomessa nimenomaan sen Ginga-viittauksen ansiosta. Anju ja sankarikoira Jiroomaru on sen verran erilainen tarina Takahashilta, että se kyllä ansaitsee ylimääräisenkin huomion: siinä on kaikki Takahashin hyvät tarinankertojaominaisuudet eikä siinä ole Gamun outoutta tai Fangin pitkäveteisyyttä.

Jos Takahashin teoksista pitää, kannattaa Anjun seikkailuun ehdottomasti tutustua.

lauantai 28. marraskuuta 2015

GtLW: Luku 26

Cross, Sunny ja Maru piileskelevät yhä talon alla.
Bob on palannut ja odottaa sopivaa tilaisuutta tappaa Cross.
Daisuke on kaivanut haudan (todennäköisesti Hirolle) ja asettaa sille kukkia.
Saatuaan puhelun Hidetoshilta, Daisuke poistuu paikalta.
Bob näkee tilaisuutensa tulleen ja hyökkää kohti Crossin piilopaikkaa.
Bob nappaa kiinni Sunnyn.
Mutta päästää irti, kun tajuaa, ettei se ole Cross.
Cross hyökkää.
Ja iskee Bobin nurin. Myös Sunny ja Maru liittyvät taisteluun.
Bob jää alakynteen ja alkaa itkeä.
Jokin sen sanoissa järkyttää/yllättää kolmikon.
Daisuken isä on kuullut metelin ja tulee paikalle.
Bob irtautuu taistelusta.
Ja lähtee pois, kun Daisuken vanhemmat alkavat lähestyä.

Samaan aikaan Hidetoshi on hankkinut sairaalansa viereen kontin.
Kontissa on kolme koirahäkkiä, joista yhdessä on tajuihinsa palannut Gin. Muissa lienevät Jouji ja Weed.
Bob on paennut metsään, mutta ei uskalla palata Monsoonin luo. Se ajattelee sisaruksiaan ja Monsoonia.
Lopulta se lyyhistyy itkien maahan.
Kun hämärä on laskeutunut Bob ilmestyy taas Daisuken talolle. Cross on odottanut sitä ja näyttää valmiilta taisteluun.

Bob sai juuri kaikki sympatiani. D= Siinä vaiheessa, kun tuollainen koviksen näköinen kaveri vain makaa maassa itkemässä, kaikki paha annetaan anteeksi. Toivottavasti Cross ajattelee samoin ja pystyy houkuttelemaan Bobin vaihtamaan puolta. Bobin avulla Ouun sotilaat pystyisivät varmasti pakenemaan karhujen luota.

maanantai 23. marraskuuta 2015

GtLW: Luku 25

Karhut piirittävät kiveä.
Kiven alle on piiloutunut koira.
Karhut yrittävät kaivaa koiran esiin, mutta turhaan. Luola on liian syvä ja kun ne työntävät tassunsa luolaan, hyökkää koira niiden kimppuun.
Monsoon tulee pian kuitenkin paikalle mekkalan houkuttelemana. Se tarraa kiveen ja vääntää sen helposti sijoiltaan.
Koira paljastuu Meriksi, joka jää ilman suojaa.
Mer hyökkää Monsoonin kimppuun, mutta se isketään helposti nurin.
Muut karhut aikovat tappaa Merin, mutta Monsoon estää niitä: se tahtoo myös tuoretta ruokaa ja koirien ruumiit alkavat pian mädätä. Mer viedään louheen, jossa on paljon karhuja vartioimassa.
Tajuton Mer tiputetaan louheen, jossa on paljon muitakin Ouun koiria.
Suurin osa koirista on selvinnyt hengissä. Musashi on ilmeisesti kuollut, mutta muita ruumiita ei näy.
Kurotora raivoaa kohtaloaan, mutta menettää pian tajuntansa.
Samaan aikaan Futago-solaa reunastavan kanjonin luona.
Rocket, Kyoshiro ja Ken ovat yhä vapaana.
Niille tarjoutuu tilaisuus, kun ne löytävät karhupartiosta kohdan, jossa on vain yksi vartija.





lauantai 14. marraskuuta 2015

GtLW: Luku 24

 Luku 24: jos osaisin japani, saisin tästä jotain irtikin.

Orion, Rigel ja Sirius laumoineen ovat liikkeellä, mutta ne hiljentävät vauhtia.
Bella ja Koyuki mainitaan. Ne eivät näytä enää olevan mukana.
Rawr, Rigel kertoo tärkeitä asioita.
Kun Sasuke ja Bon alkavat pelleillä, Rigel ei vaivaudu edes komentamaan niitä, vaan lähtee liikkeelle.
Kenshin ja Unsai kohtaavat.
"Jos et osaa japania, olet ihan pihalla."
Juu. Tässä on noin neljä-viisi sivua, jossa keskustellaan ilmeisesti strategioista, liittoumista ja kaikesta muusta tärkeästä. Ymmärsin yhden kohdan.
! = yllättävää. 2 x ! = todella yllättävää.
Hyena on palannut kuolleista mukaan jättiläischihuahua ja koga, jonka irokeesi on mennyt pilalle kosteassa säässä!
*krhm* Tenkan liityttyä joukkoon laumoineen keskustellaan lisää tärkeistä asioista. Orion mainitaan ja viestinviejiä lähtee matkaan.
Myös Gennai on liikkeellä ja etsii suojaa myrskyltä.
Gennai vetää ladon oven säpäleiksi ja siirtyy sisätiloihin suojaan sateelta.
Mutta ladossa on jo joku!
Nuori koira esittäytyy Shioniksi. Näyttää kovasti Weed Gaidenista tutulta kaverilta.

Hm. Tämän luvun ymmärtämiseen olisi tarvittu parempaa japaninkielen taitoa. Shionin ilmestyminen oli mukava yllätys.

perjantai 13. marraskuuta 2015

GtLW: Luku 23


Monsoonin iskut osuvat maahan. Se ei tähtää pentuihin, vaan yrittää pelotella ne pysähtymään.
Sitten Monsoon kääntyy ja jatkaa pakoaan. Se pysähtyy kuitenkin pian ja tarkkailee koiria puun takaa.
Pennut ovat liian heikkoja jatkaakseen Monsoonin seuraamista.
Monsoon miettii tilannetta, kun paikalle ilmestyy muita karhuja, jotka aikovat tappaa pennut.
Monsoon pysäyttää ne ja lähestyy pentuja itse.
Yksi pennuista nuolee Monsoonin tassua ja alkaa sitten uteliaana (tai nälkäisenä) jyrsiä sitä.
Monsoon paiskaa pennun ilmaan...
Ja tappaa sen.
Monsoon tönii muita pentuja, jotka ovat liian heikkoja pysyäkseen jaloillaan.
Monsoon päättää ottaa ne mukaansa.
Bob herää unestaan sisaruksiaan muistellen. Ne ovat kaikki kuolleet: Monsoon tappoi ja söi ne. (Sivuhuomio: tässä vaiheessa Ouun kaatumisesta on kulunut 2-3 päivää.)
Bob näkee Crossin ja Jeromen pentujen olevan pihassa ja ihmisten ruokkivan niitä.
Bob poistuu paikalta. Ilmeisesti se toteaa, ettei voi noudattaa Monsoonin määräystä, koska Cross on ihmisten suojassa.
Samaan aikaan Yamabiko on tulossa Shikokusta kohti Orionin ja kumppanien kotiseutua.
Myös Kenshin on liikenteessä.

Söpöt koiranpennut on nyt teurastettu brutaalisti. Miten saatoin odottaa jotain muuta?

Pohdintaa: Kenshin näyttää jonkin verran yhdeltä pennuista ja se ilmestyi tarinaankin mukaan aika sopivasti. Sattumaa?
Edit: Sattumaa. Bobin sisarusten kerrotaan kuolleen.

Bob poistui vartiopaikaltaan hieman huonoon aikaan, sillä paikalle tuli myös Daisuke. On mahdollista, että pahasti haavoittunut Gin on auton kyydissä ja se siirretään pian sisälle. Monsoonille on tulossa ikävä yllätys, kun kummatkin johtajakoirat ovat yhä hengissä.

Bobin paluu Monsoonin luokse lupaisi kuitenkin sitä, että pian saadaan (toivottavasti!) tietää, mitä tapahtui Kurotoralle, Musashille, Rocketille, Jeromelle ja kaikille muille.