Kuvien luvaton kopiointi

Olen tätä aihetta miettinyt jo pitkään ja vähän aikaa sitten, kun aihe nousi esille uudestaan Kaksoissolassa ja päädyin tekemään siitä tekstin. En tarkoita tällä fan artia, valokuvia, taustakuvia, avatareja tai mitään muuta vastaavaa, vaan ihan mangasta tai animesta suoraan otettuja kuvia, joissa ainoa mahdollinen muokkaus on kuvan rajaaminen. En myöskään suoralinkitystä, joka voi monesti tuottaa ihan suoraa haittaa sivuille.

Ginga-piireissä kuvien kopioinnista on jostain syystä pidetty aina isoa haloota: monilta sivuilta on saanut ottaa vain tietyn määrän kuvia omalle sivulleen, on ollut erikseen oma galleria lainattaville kuville ja joskus kopiointi on kielletty kokonaan.

Aikoinaan tämä oli ihan ymmärrettävää: VHS-kasetilta ei kuka tahansa kuvia ottanut ja kun mangat maksoivat 60 euroa kappale, niin sai oikeasti nähdä vaivaa kuvien hankkimiseen. Nykyään kuitenkin mangaa saa mistä vain ja DVD:ltä kuvan ottamiseen pitää painaa vain kahta nappia.

Mitä suoralinkitys on? Klikkaat esim. tätä kuvaa hiiren oikealla näppäimellä ja valitset "Kopio kuvan osoite" ja laitat linkin omalle nettisivullesi. Suoralinkitys vie sivutilaa alkuperäiseltä sivulta ja voi kaataa koko sivun, jos kuvia on suoralinkitetty paljon.

Kuvien kopioiminen on poikinut monenlaisia tempauksia: kuviin laitetaan copyrightit/vesileima sivun omistajalle, kopiointi on estetty koodauksella tai protestiksi kuvien kopioimista vastaan koko sivu voidaan sulkea, mikä tavallisesti johtaa kopioijan vieraskirjaan tuleviksi haukkumisviesteiksi. Joskus galleriaan pääsee käsiksi vain rekisteröitymällä.

Miksi?

On ymmärrettävää, että gallerian tekemisessä menee vaivaa, mutta samalla kuvien lisääjien pitäisi ymmärtää seuraava asia: kun kyse on materiaalista, joka on kaikkien saatavilla samassa muodossa ja itse ei tee mitään konkreettista kuvaan tai kuvia varten, ei ole mitään järkeä valittaa, jos joku ottaa kuvia omaan käyttöönsä. Niissä ei näy mitenkään alkuperäisen skannaajan tai print screenin painajan jälki. Miksi ihmeessä samat kuvat pitäisi hankkia moneen kertaan, että voisi katsoa "omistavansa" ne ja voivansa käyttää niitä?

Suurin osa kuville tehdyistä kopioinnin estoista tekee vain hallaa tavan kävijöille: monet kikkailut estävät kävijöitä käymästä katsomassa kuvia ja tallentamasta niitä koneelleen. Haukkumaviestien kohteeksi voi joutua myös välikäden uhri: kuvat ovat voineet kiertää useankin kuvia "varastaneen" sivun kautta ennen kuin ne ovat päätyneet kopioijaksi paljastuneen sivulle. Lisäksi copyright-merkintöjen laittaminen on usein täysin turhaa, osittain jopa laitonta: kuvien oikeudet omistaa niiden alkuperäinen tekijä tai luvat ostanut yritys/järjestö/henkilö, ei koskaan niiden skannaaja tai nettiin levitykseen laittaja. Jo kuvia alkuperäisesti mangasta tai animesta nettiin laittajat syyllistyvät kuvien "varastamiseen", koska heillä ei ole lupaa kuvien julkaisemiseen Takahashilta/Studio DEEN:ltä/Shueishalta/jne.

Ennen kuvagalleriat olivat iso osa sivujen suosiota, koska kuvia ei yksinkertaisesti ollut paljon. Nykyään kuvia saa hankittua kuka tahansa, mutta jostain syystä vanha tapa taistella kuvien omistusoikeudesta on jäänyt. Mitään järkeä siinä ei ole: vaikka kuvien alkuperäisen "omistajan" voisi todistaa aukottomasti, on kopioijan tavallisesti hankala mieltää, mitä hän on tehnyt väärin.

Kaksoissolan kuvat ovat aina olleet vapaasti kopioitavissa ja toivoisinkin, että tapa lähtisi tästä vielä leviämään. Kuvien pihtaamisessa kun ei ole mitään järkeä.

Jotain muuta: Puheenjohtaja ja kissanpentu

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä mangaa/animea/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Puheenjohtaja ja kissanpentu
Tekijä: Kazuko Furumiya
Osia: 1
Arvosteluun luettu: 1

Rei’chiroo Hayami on oppilaskunnan puheenjohtaja: mallioppilas, mutta hiljainen ja huumorintajuton. Hänen siistiksi järjestäytynyt elämänsä kokee rajun muutoksen, kun hän saa hoiviinsa pienen kissanpennun.

Vaikka nimestä voisi toisin päätellä, on kirjan pääpaino selkeästi ihmissuhteissa eikä niinkään kissanpennussa ja sen kasvattamisessa. Harmillisesti ihmissuhteet alkavat hyvin nopeasti juntata paikoillaan eivätkä ne varsinaisesti kehity mitenkään muuten kuin äkkinäisin harppaisuin. Kirjassa on melko paljon huumoria, mutta sekin alkaa harmillisesti toistaa itseään hyvin pian.

Kirjassa jäi harmittamaan sen, miten kissanpentu Kurri, jonka olettaisi olevan jonkinlaisessa roolissa, ei päässyt oikeastaan edes söpöksi maskotiksi. Jopa kohtauksissa, joissa Kurri on mukana, kissa jää selkeästi taustalle ja ei oikeastaan tee mitään muuta kuin ole söpö ja syö jotain. Monilta osin se tuntuu juoneen hivenen väkisen lisätyltä.

Mangan piirrostyyli on melko hyvää ja se kehittyy huomattavasti tarinan aikana. Erityisesti kokonaisten ihmishahmojen piirtämisessä tekijä kehittyy paljon. Ruutujako on vaihtelevaa ja erityisesti toiminnalliset kohtaukset etenevät melko epäselvästi.

Mukana on myös lyhyempi tarina, Koulupukuprinssi, joka jätti itseni melko kylmäksi. Satonaka piirtää sarjakuvaa lehteen ja pyytää komeaa Narumia malliksi. Narumi ei asiasta ilahdu ja pistää Satonakan koville. Satonaka on hahmona melko ärsyttävä ja päsmäröitävissä, mutta toisaalta tarinan ideanakin on antaa naislukijoille hieman fanipalvelua koulupukujen muodossa eikä olla niin vakava.

Kokonaisuudessaan ihan kiva teos. Sopii hieman vakavammasta romantiikasta pitäville, varauksin. Ei tarjoa hirveämmin mitään eläinsarjojen ystäville.

Arvosana: **

Jotain muuta: Eläimiä kerrakseen

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä mangaa/animea/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Eläimiä kerrakseen
Tekijä: Konomi Wagata
Osia: 1
Arvosteluun luettu: 1

Mifyuy on ihastunut luokkalaiseensa poikaan. Hän ei kuitenkaan uskalla kertoa tunteistaan ja jättää rukouslapun temppeliin. Saman tien hänen luokseen ilmestyy kiinalaisen horoskoopin kaksitoista nimikkoeläintä, joiden tavoitteena on auttaa häntä rakkaansa huomion saamisessa.

Aiempien tarinoiden tapaan Eläimiä kerrakseen on simppeli tarina, jossa nyt tavallista enemmän fantasiaelementtejä. Tarina on sujuvaa ja huumoripainotteista. Yhdessä kotiin –tyylistä angstailua tässä ei ole, vaan tarina pysyy koko ajan samalla kepeällä linjalla.

Totuuden näyttävät linssit kertovat siitä, kun Miku löytää silmälasit, jotka päälle laittaessaan hänen luokkalaisensa Honda, tyly ja hiljainen poika, näyttää koiralta. Tämä on ehdottomasti suosikkitarinani tämän kirjan valikoimasta: päähenkilöt ovat poikkeavia ja lisäksi Konomi Wagata pistää tässä parastaan koiria piirtäessään ja niiden elekieli ja ilmeet ovat erittäin toimivia ja realistisen näköisiä.

Määrään sinua! –tarinassa Natsuki pääsee koulun oppilaskuntaan. Aluksi hän riemuitsee, kun saa tietää kutsun tuleen puheenjohtajalta itseltään – mutta pian puheenjohtaja paljastuu vuoheksi. Hieman omituinen tarina toimii yllättävän hyvin ja on mielenkiintoista nähdä tarinassa näinkin poikkeuksellisia eläimiä.

Epäonniset ystävykset on kirjan ainoa tarina, jossa eläimiä ei ole. Se kertoo ystävyksistä, joista toista riivaa pohjattoman huono onni ja joka pian leviää myös toiseen ystävään. Tarina on peruskiva, mutta ei mitenkään mieleenpainuva.

Kokonaisuudessaan pidin kirjasta erittäin paljon. Kevyitä tarinoita oli mukava lukea ja erityisesti Totuuden näyttävät linssit oli herttainen kertomus surullisen loppunsa kera. Sopii eläinrakkaille, romantiikan nälkäisille ja niille, jotka etsivät jotain kevyttä lukemista ajankulukseen.

Arvosana: ***½

Jotain muuta: Yhdessä kotiin

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä muita manga/anime/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Yhdessä kotiin
Tekijä: Konomi Wagata
Osia: 1
Arvosteluun luettu: 1

Shiori ei pidä koirista, mutta kun hänen ihastuksena Saitoo paljastuu koirafaniksi, päätyy Shiori yllättäen puhuvan Ken-koiran omistajaksi.

Konomi Wagatan piirtämät koirat ja muut eläimet ovat tyyliteltyjä, mutta erittäin suloisia ja sympaattisia. Kenillä on paljon ihmismäisiä liikkeitä, mutta sen perusanatomia on koiran ja sillä on paljon koiramaisia asentoja, mitä näkee melko harvoin mangoissa.

 

Juoneltaan tarina on erittäin yksinkertainen, mutta vetoaa varmasti nuorempaan lukijakuntaan ja romanttisista komedioista pitäviin. Itseäni Kenin ja Shiorin jatkuva riitely alkoi välillä jo kyllästyttää.

Ihmejoukko on tyyliltään tyystin erilainen ja kertoo 13-vuotiaasta Mikuni Shibasta, joka paljastuu yllättäen muinaisen munkin reinkarnaatioksi, jolla on kyky karkottaa demoneita. Koska Mikunin voimat eivät ole vielä palanneet, saa hän henkivartijakseen komean Takashi Yoichin.

Tarina on erittäin lyhyt ja hieman kömpelösti tehty (tekijä kertookin, että se on ensimmäinen tämän tyylin tarina, jota hän on kokeillut tehdä), mutta pidin siitä itse. Mikuni on mukavan voimakastahtoinen naispäähenkilö ja hän yrittää oikeasti tehdä jotain.

Eläintarhakilpasilla-tarinassa Mayo ihastuu komeaan eläintarhanhoitajaan ja joutuu kilpailemaan tämän huomiosta mustasukkaisen alpakan kanssa. Hauska, kevyt ja lyhyt tarina, jossa eläinten ilveilemistä on mukava seurata.

Perheelläni on ongelma on kokoelman heikoimpia tarinoita: se kertoo kahdesta riitelevästä suvusta, jonka kaksi nuorinta jäsentä tahtoisivat ystävystyä keskenään. Tarina on erittäin yksinkertainen ja loppuu melkoisen töksähtäen.

Kokonaisuudessaan hauskaa luettavaa nuoremmille harrastajille ja romantiikan ystäville.

Arvosana: ***

Jotain muuta: Wolfull Moon

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä muita manga/anime/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Wolfull Moon
Tekijä: Yu Tomofuji
Osia: 1
Arvosteluun luettu: 1

Wolfull Moon kertoo Yayasta, yksinäisestä tytöstä, jolla on kyky nähdä demoneita. Kun Yayan kimppuun hyökkää tavallista voimakkaampia demoneita avuksi saapuu suloinen koiranpentu, joka paljastuu pian kuitenkin susikuningas Fenririksi.

Wolfull Moon sisältää päätarinan lisäksi Wolf’s Familia -nimisen yhden luvun mittaisen tarinan.

Wolfull Moon oli itselleni mukava yllätys Sangatsu Mangan viimeaikoina julkaisemista yksiosaisista eläintarinoista. Se on suunnattu yli 12-vuotiaille ja on tunnelmaltaan muita aavistuksen synkempi, vaikka aivan keveästä teoksesta onkin kyse. Wolfull Moonissa on nätti piirrosjälki ja myös sen tarinankerronta on oikein hyvin onnistunut, minkä ansiosta sitä on mukava lukea ja osaa piirroksista jää ihastelemaan pidemmäksikin aikaa.

Tarinan hahmot ovat mielenkiintoisia ja erityisesti Fenririä on hauska seurata. Kirjailija kertoo yhdessä sivuhuomautuksessa, että hänen oli aluksi tarkoitus tehdä Fenriristä sarjaan oikea susi, mutta oli kustantajien ehdotuksesta päätynyt lopulta maskottihahmoon. Tämä on mielestäni sääli, sillä Tomofuji osaa piirtää erittäin vakuuttavan näköisiä susia ja sellaista olisi sarjassa mieluusti katsellut. Jo Fenririn muuttuminen välillä koiranpennusta susi-muotoon ihmisen sijaan olisi ollut komeaa nähtävää.

Käännöksessä jotkut sanat särähtävät korvaan pahasti: taikasusi ja taikademoni eivät ainakaan itsessäni herätä minkäänlaista uhan tuntua, vaan kuulostavat enemmän lapsellisilta. Demoni ja demonisusi olisivat minusta toimineet paremmin, kun kyse on Manalan puolelta karanneista olennoista.

Sarja on harmillisesti vain yhden osan mittainen, joten se ei pääse käyttämään läheskään kaikkea potentiaaliaan. Yksiosaisenakin se kuitenkin toimii yllättävän hyvin ja tarinaan ehtii tempautua mukaan ja hahmoihin ehtii kiintyä.

Wolf’s Familia on astetta kevyempi ja rennompi sarja: nuori Sawako-tyttö muuttaa asumaan setänsä luokse ja tutustuu susien kasvattamaan Shiroon. Sekin toimii erinomaisesti, vaikka lyhyt tarina onkin.

Wolfull Moon on mukavaa, kevyttä luettavaa. Koira-faneille se ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta jos sudet ja ihmissudet kiinnostavat, kannattaa tätä vilkaista. Susia kuitenkin esiintyy japanilaisissa sarjoissa melkoisen harvoin. Jos myös romanttiset kertomukset ovat lähellä sydäntä, kannattaa tätä kokeilla: Wolfull Moon ja Wolf’s Familia ovat teemallisesti hyvin erilaisia, joten mangaa kannattaa kokeilla, vaikka toista tarinaa hieman karsastaisikin.

Arvosana: ***

Japani vs. Suomi: Taidekirjan erot

Vertailussa suomalainen ja japanilainen versio taidekirjoista. Olen yrittänyt huomioida kaikkein pienimmätkin erot, mitä kirjoista löytyy. Joitakin kuvien kavennuksia olen todennäköisesti jättänyt huomiotta, koska kavennus ei ole leikannut kuvasta mitään olennaista.

Yleiskuva

Japanilaisen taidekirjan painojälki on astetta parempi kuin suomalaisen. Mistään isoista eroista ei puhuta, mutta monet kuvat ovat aavistuksen tummempia kuin alkuperäinen ja joitakin hyvin pieniä yksityiskohtia (siveltimen vetoja jne.) jää joskus puuttumaan. Suurimman osan eroista huomaa kuitenkin vain, jos vertailee kirjoja keskenään. Suomalaisen version paperi on aavistuksen karkeampaa kuin japanilaisen, jossa se on kiiltävämpää.

Kannet

Kansissa on suurin ero kahden julkaisun välillä: japanilaista kantta, jossa sama kuva jatkuu myös takakanteen, ei saatu skannattua sopivaksi, jonka vuoksi suomalaisessa on erilainen kansikuva. Takakannessa on taas mangan 22 kansi ilman taustaa ja puun runkoa näkyy pidemmälti kuin mangan kannessa. Japanilaisen version kansi on kiiltopintainen, suomalainen taas mattapintainen.

Japanilaisessa versiossa on irtokannet. Niiden alla ei kuitenkaan ole mitään erikoiskuvaa, vaan pienennetty, yksivärinen versio kannesta.

Sisältö

Sisällön erot ovat minimaalisia. Huomattavin ero on se, että japanilaista kantta ei löydy suomalaisversiosta missään muodossa.

Japanilaisen version väärin tehty sivunumerointi on korjattu suomalaiseen. Japanilaisessa sivunumerointi menee 10 numeroa edellä eli sivu 3 on 13, 15 on 25 jne. Alla olevat sivunumerot on otettu suomalaisesta versiosta.

S. 15 Kuva on suomalaisessa versiossa huomattavasti suurempi kuin japanilaisessa. Siitä on leikattu pois epätasaiset reunukset, joista näkee siveltimen vetoja ja kuvan yli menevää jälkeä. (Vertaa sivu 34, jossa kuvasta ei ole leikattu reunuksia.)

S. 17 Taustalla oleva aurinko puuttuu kokonaan. Voisin kuvitella, että tässä on käytetyt jo skannattuna olevaa Weed 5:n kansikuvaa, jossa auringon valo tulee valokuvasta. Taidekirjan kuvassa aurinko on.

Weed 5, auringolla.

S. 25 Kuva on huomattavasti suurempi kuin japaniversiossa. Epätasaisia reunoja leikattu pois.

S. 28 Kuva on kapeampi kuin alkuperäinen.  Alkuperäisessä Jerome näkyy kokonaan.

S. 30 Käytännössä katsoen ainoa skannauksessa epäonnistunut kuva: Mer on kirkkaankeltainen. Alkuperäisessä värit ovat luonnolliset.

S. 32 Taustalla ei ole tietokoneella lisättyjä sinisiä ”vauhtiraitoja”.

S. 38 Kuva jatkuu ylälaidasta pidemmälle kuin japanilainen kuva.

S. 39 Kuva on kapeampi kuin alkuperäinen.

S. 40 Kehyksiä yksinkertaistettu.

S. 53 Epätasaiset reunat tasoitettu.

S. 62-63 Osasta hahmoista puuttuu nimi, rotu ja maininta siitä, mistä osasta kuva on.

Japanilaisessa versiossa sivulla 80 Takahashin nimi on kirjoitettu väärin: ”Yosihiro Takahasi”.

Juliste

Juliste on japanilaisessa versiossa kiinnitetty kanteen ja se pitää repiä irti kirjasta. Suomalaisessa versiossa juliste on takakannessa ja se on kiinni kevyellä liimauksella yhdestä kohtaa. Suomalaisversio on taiteltu neljä kertaa, japanilainen kolme. Suomalainen juliste on muutaman sentin kapeampi kuin japanilainen versio.