Pahisten kohtalot

Vihollisten kohtaloista on ollut viime aikoina puhetta blogeissa, joten päätinpä itsekin hypätä sekaan. Itse olen nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen, miten vähän Gingassa tapetaan pahiksia.

Lyhyt katsaus: GNG:n puolella pahiksista tapetaan vain karhut ja Juga. Muuten pahikset käytännössä kuolevat muista syistä: Kurojaki tekee itsemurhan, Sniper selviää hengissä, Hyena vaihtaa puolta, monien susien kohtalo jää epäselväksi tai ne tappaa joku toinen susi ja itse pääpahis Gaia kuolee tulivuorenpurkaukseen, ei hyvisten hampaissa.

GDW:ssä tapetaan villisika ja Sniper. Blue jää rekan alle, Kamakiri tekee itsemurhan, monet koirista vaihtavat puolta, ihminen ampuu Hougenin ja myöhemmissä osissa pahiksia esim. hukkuu. Orionissa joitakin pikkupahiksia kuolee taisteluissa, mutta pääpahiksen kohtaloksi ei koidu Ouun joukkojen hyökkäys.

Miksi niin harva Gingan pahiksista kohtaa loppunsa hyvisten hampaissa?

Arvelisin tärkeäksi syyksi Takahashin tahdon kirjoittaa moraalisia tarinoita, joissa elämän kunnioittaminen on tärkeää. Weed ja Gin ovatkin tässä malliesimerkkejä ja ne antavat kaikille toisen mahdollisuuden. Lopulta kovin moni pahis ei ole kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta, vaan suurin osa on vaihtanut puolta tai paennut/tappanut itsensä. Tämän lisäksi kukaan lauman sisälläkään ei voi toimia teloittajana: Jeromen erottaminen laumasta todistaa sen.

Monissa muissa sarjoissa hyvikset toteuttavat "ei saa tappaa" -politiikkaa, mutta joutuvat kuitenkin lopulta tappamaan vihollisiaan. Joskus tällainen moraalinen ongelma jätetään täysin käsittelemättä tai vaihtoehtoisesti sarjan tekijä tahtoisi lopettaa sarjan siihen. Esimerkiksi Dragon Ball -mangassa kun Goku tappaa aikuisena (ja tietoisesti) ensimmäisen vihollisensa, aikoi Toriyama päättää sarjan tähän. Tuolloin Goku olisi kuollut heti surman tehtyään eikä enää herännyt henkiin. Markkinavoimat kuitenkin puhuivat ja DB jatkui.

Fullmetal Alchemist on GDW:n ohella yksi sarja, joka käsittelee myös tappamisen ongelmaa ja sarjan päähenkilö Edward ei tapa koskaan ketään ihmistä. Kun hänen moraaliaan koetellaan, on vastaus selvä: "Minulla on sisua olla tappamatta."

Jos sarjan päähenkilö tappaa vihollisen, vie se oitis henkilöltä viattomuuden ja myös luotettavuutta, jos henkilö on aiemmin yrittänyt antaa kaikille uuden mahdollisuuden tai pyrkinyt vaikuttamaan näiden mielipiteisiin. Itselleni tällainen huonosti toteutettu tilanne tuli vastaan Narutossa. Naruto haavoitti vihollistaan kuolettavasti ja kun pahis oli puolikuolleena maassa, Kakashi lopetti vihollisen eikä Naruto kommentoinut asiaa mitenkään. Tätä ennen Naruto oli tahtonut ymmärtää muita ihmisiä ja saanut rajujakin hakkauksia sen vuoksi, että tahtoi antaa esimerkiksi Sasukelle anteeksi. Monien pahisten kuolemaa Naruto myös suri, mutta tätä itse kuolettavasti haavoittamaansa pahista Naruto ei jäänyt suremaan.

Weedissä hieman samanlainen tilanne tuli Hougenin kuollessa, mutta Weed ei lopulta voinut vaikuttaa entisen poliisin tekoihin, koska Ginga-maailmassa ihmiset ovat selvästi koirien yläpuolella.

Tämä johtaa tarinallisesti monesti ongelmakohtiin, koska seikkailutarinat vaativat useimmiten dramaattisen lopun ja tällaista on hankala tehdä ilman pahiksen kuolemaa. Takahashi on kuitenkin keksinyt useita erilaisia keinoja, jolla hyvikset säilyttävät moraalinsa ja pahikset pääsevät hengestään ilman, että tarina latistuisi merkittävästi. Kuinka kauan Takahashi kuitenkin pystyy pitämään sarjansa hyvikset niin moraalisina, etteivät pahikset kuole hyvisten hampaissa? WEED-mangan kantavana teemana on kuitenkin moraali ja anteeksiantaminen. Voisiko Takahashin aloittama uusi manga, Ginga Densetsu Akame, olla myös uuden tyylin kokeilemista tällä saralla eli uutena tärkeimpänä hyveenä voisi olla uskollisuus anteeksiannon sijaan eikä elämän kunnioittaminen olisi niin tärkellä sijalla?

Kilpailu - Runoilua

Teksti päivitetty.

Lupasin jonkin aikaa sitten, että kun blogillani on 50 seuraajaa, järjestän Ginga-aiheisen kilpailun, joten annetaanpa palaa~

Kilpailun aiheena on Ginga-aiheinen runo ja teemana hahmo! Toisin sanoen kirjoita runo,  joka keskittyy kuvaamaan yhtä (tai useampaa) hahmoa. Runo voi olla omistettu Rikille, kertoa Hougenista, hehkuttaa Johnia, olla Sakuran viesti Ginille... Mitä vain mielikuvitus sallii!

Muistakaa myös, että runous on laaja ala eikä pääty vain loppu- ja alkusointuihin tai kalevalaiseen runomittaan, vaan moderni runo voi olla vain tajunnanvirtaa tai tekstin muodostama kuva.

Kilpailu päättyy 1. tammikuuta 2015 tai kun mukana on vähintään 30 kilpailijaa. Jos osallistujia on alle 30, tullaan aikarajaa jatkamaan.

Runot voi lähettää osoitteeseen uru@kaksoissola.net ja laita otsikoksi "Runokilpailu". Kilpailuun voi osallistua yhteensä kolmella runolla/per henkilö. Yhden runon maksimipituus on A4, fonttikoolla 12 kirjoitettuna.

Jos tahdot, voit mainita osallistumisen mukana ikäsi, koska tahdon huomioida kisassa myös nuoremmat osallistujat. Kisaan voi osallistua kuka tahansa eli ei tarvitse olla blogin seuraaja tms. osallistuakseen.

Voittajarunot julkaistaan Kaksoissolassa sekä tässä blogissa.

Ginga-runokisan palkinnot

Voittajia valitaan kolme ja jokainen saa valita vuorollaan yhden alla olevista paketeista. Eli kisassa ensimmäiseksi tullut valitsee viidestä setistä yhden, toinen neljästä ja kolmas kolmesta erilaisesta. Yli jääneet palkinnot jäävät odottamaan seuraavaa kilpailua varten.

T-paidat ovat Takahashin henkilökohtaisesti lahjoittamia.

Settejä ei voi sekoittaa keskenään eikä palkintoja ottaa rahana. Tuotteet lähetetään postitse voittajille.

1. setti
Gin vs. Akakabuto t-paita (L-koko)

2. setti
Gin, Smith & Chuutora t-paita (L-koko)

3. setti
Takahashin Animecon-vierailun kunniaksi painettu juliste, koko A3. Kuvassa mangan 12 kansi.

4. setti
Ginga Nagareboshi Gin 1 Special Edition, jossa Takahashin nimikirjoitus ja WEED Gaiden suomeksi.

5. setti
Takahashin nimikirjoitus ja Sankaritarinat 1 & 2 suomeksi.

Ginga Densetsu Akame - Odotuksia ja pohdintaa

Ginga Densetsu Akamea on nyt ilmestynyt 6 lukua, mutta on myönnettävä, että olen itse tutustunut vain ensimmäiseen sekä kasaan juoruja. Manga Gorakun ostaminen houkuttaisi, mutta postikuluineen yhden luvun hinnaksi tulisi 15 euroa, joten jään itse odottamaan syyskuuhun, jolloin ensimmäinen pokkari ilmestyy.

GDA on aiheuttanut nyt jo monia hämmennyksiä. Tarinan oletettiin alkavan suoraan Akamen tarinasta, mikä aiheutti rajuja sekaannuksia: monet ärsyyntyivät siitä, miksi Akame on ihmisten kasvattama ja itse muiden joukossa mietin, mitä ninjat puuhailivat 1970-luvulla...

Nyt GDA:n juoneen on saatu jo aavistus selvennystä. Tarina kertoo Akamen esi-isästä, Hakutakasta, ja asettuu vuoteen 1579.

Hakutaka on ainoa valkea koiranpentu Kotobukin ja Oozarun viisipäisessä pentuessa. Koirien omistaja, Kihee Itoo, aikoo lopettaa vastasyntyneen pennun, koska valkea väri on huono shinobi-koiralle: koiria käytetään eniten öisissä taisteluissa, jolloin valkeat koirat erottuvat kaikkein helpoiten. Kiheen nuorin poika, Taichi, suostuttelee kuitenkin isänsä säästämään valkean pennun ja lupaa huolehtia siitä.

Samaan aikaan Oozaru, pentueen isä, kohtaa partioretkellä Kouga-koiran, joka koettaa paeta omien joukkojensa luota. Kouga, nimeltään Sadamitsu, kertoo Oozarulle, että Kougat aikovat pettää Igat ja Oda Nobunaga aikoo hyökätä Igojen kimppuun.

Toisin kuin Gamussa koirat ja ihmiset eivät pysty puhumaan keskenään, mutta koirat ymmärtävät ihmisten puhetta lähes täydellisesti ja ihmiset osaavat tulkita koiriensa käytöstä paljon normaalia paremmin. Esimerkiksi Kihee kieltää Taichia kertomasta Oozarun kuullen, että hän suunnitteli jättävänsä Hakutakan kuolemaan ja Ryoojun (yksi shinobeista) lähtee ylimääräiselle partiokierrokselle, koska Oozaru vaikuttaa huolestuneelta, minkä ansiosta myös ihmiset saavat tietää Oda Nobunagan hyökkäyssuunnitelmasta.

Tällä hetkellä vaikuttaa ilmeiseltä, että Akamen ilmestymistä tarinaan saadaan odottaa vielä kauan. Hakutaka, joka esiteltiin tarinaan hyvin samalla tavalla kuin Gin, on vasta pieni pentu, joten sen varttumista täytyy odottaa ennen kuin se pystyy ottamaan roolinsa tarinassa. Tarinassa on muutenkin esitelty paljon hahmoja, minkä vuoksi on oletettavaa, ettei niitä jätetä heti pois kertomuksesta. Hahmojen huomattava määrä viittaisi myös siihen, että tarinasta olisi tulossa melko pitkä: lyhyissä tarinoissaan Takahashi on aina pitänyt hahmokaartin pienenä.

Itse odotan mielenkiinnolla, tuleeko tarina liittämään mukaan myös Takahashin aiemmin kirjoittaman Ganin-lyhyttarinan, joka kertoi myös Akamen esi-isistä. Kyseisessä tarinassa Oda Nobunaga oli myös vihollisena, joten en pitäisi tätä mahdottomana juonikuviona. (Oda Nobunaga on oikeasti olemassaollut henkilö, joka on useimmissa tarinoissa mukana pahiksena.)

Eräs asia, mistä monet lukijat ovat olleet huolissaan, pohdituttaa minuakin: milloin tarina alkaa keskittyä Akameen ja Kurojakiin? Vai alkaako se keskittyä siihen ollenkaan?

Tässä olen itse kahden vaiheilla. Pidän nykyisestä tarinasta sekä keskittymisestä hieman erilaiseen osaan Ginga-maailmasta enkä varsinaisesti kaipaa Akamea mukaan tarinaan. Toisaalta, tahtoisin ehdottomasti tietää lisää Kouga-koirista sekä Kurojakista. Gingan puolella olisi kuitenkin paljon, paljon nippelitietoa selvittämättä näistä hahmoista. Mikä ajoi Kurojakin tekemään joukoistaan kannibalisteja? Missä vaiheessa sota kääntyi Kougien eduksi? Keitä olivat Kurojakin ja Akamen puolisot? Oliko Chibillä sisaruksia? Millaisia olivat Akamen pennut ja milloin Akame päätti luopua niistä? Miksi Kurojaki vihaa ihmisiä? Millaisia olivat Akamen ja Kurojakin vanhemmat?

Oma suosikkitoiveeni olisi sukupolvittain etenevä tarina, joka lähestyisi pikkuhiljaa Akamen ja Kurojakin aikakautta. Jokaista sukupolvea ei tarvitsisi käydä läpi (Ginga-koirienkin iällä mitattuna 400 vuoteen saataisiin 20 koirasukupolvea!), mutta 3-4 tarinaa ennen GNG:n alkuun siirtymistä olisivat hienoja seurata. Tällaisessa kokonaisuudessa ehdittäisiin seurata hyvin erilaisia hahmoja sekä sodankäynnin kehittymistä ja taistelun aaltoilua.

Entäs sitten fanien eniten pelkäämä vaihtoehto eli manga päättyy töksähtäen kuten Ginga Densetsu Riki ja Akamea eikä Kurojakia edes mainita tarinassa?

Harmillisesti pidän tätä itse aivan mahdollisena. Takahashi ei ole varsinaisesti koskaan sanonut tahtovansa kertoa lisää Akamesta, vaan Igojen historiasta. Kurojaki ja Akame kansikuvissa olisivat tällöin juuri sitä, miksi niitä on sanottukin: mainoksia houkuttamassa Ginga-lukijoita uuden sarjan pariin. Eihän Gin ole kovin suuressa roolissa GDW:ssä tai Weed puolestaan Orionissa.

Toivon kovasti, että tarina tulee jatkumaan vielä paljon Hakutakan kertomuksen jälkeenkin, mutta sitä on tässä vaiheessa mahdoton tietää. Sen vuoksi aion itse lukea GDA:ta ajatellen sitä uutena tarinakokonaisuutena, koska ajankohdan vaihtumisen odottaminen vie vain pois varsinaiselta tarinalta. Jos juoni myöhemmin keskittyy Akameen ja Kurojakiin, on se vain superbonusta kertomukseen.

Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 2

Kun fanit kritisoivat asioita, on eräs piste, mihin Ginga-mangan kanssa ei ole vielä menty: Takahashin tekemien päätösten kieltäminen.

Tätä esiintyy useissa eri fandomeissa. Kaikki Harry Potter -fanit eivät hyväksy sitä, että Dumbledore on homo, koska asiasta ei ollut mitään isoja todisteita kirjoissa, vaan kyse on Rowlingin myöhemmin tekemästä ilmoituksesta. Monet Star Wars -fanit tahtovat kieltää tai unohtaa monia Lucasin päätöksiä: Midiclorianit lienevät etunenässä, ellei koko sarjan muuttamista lapselliseksi lasketa. Doctor Who -yhteisö on vielä ongelmallisempi: tätä tv-sarjaa on tekemässä satoja eri ihmisiä, jolloin joitakin juonikuvioita tiputetaan automaattisesti pois, jos ne eivät saa suosiota. Jotakin saatetaan tuoda sarjaan vain oheistuotteiden tekemisestä: räikein esimerkki lienevät eriväriset Dalekit, joita nähtiin vain yhdessä jaksossa, mutta joista on tehty kymmeniä erilaisia oheistuotteita.

Ginga-sarjat ovat muutaman kerran koukanneet tällaisella kieltoreaktion aiheuttamalla alueella, mutta isoja reaktioita ei ole vielä faneilta tullut. Ehkä isoin kokonaisuus, joka tahdotaan unohtaa, on susisaaga, josta Takahashi itsekään ei pitänyt, vaan joka oli kustantajan idea.

Pienempiä tapauksia on silloin tällöin nähty. WEED-mangassa apinat aiheuttivat ison ei-reaktion, kun ilmestyivät ensi kertaa Japanissa, mutta nyt suomimangan ilmestyttyä niihin on ryhdytty suhtautumaan suopeammin. Se, että monet hahmot saivat pentuja WEED-mangan loppupuolella, ei erikoista kyllä aiheuttanut suurempia pettymyksiä, vaikka usein fanit vastustavat hahmojen vakiintumista puolisoiden kanssa.

Orionissa kieltoreaktioita on tullut enemmän. Kun Tesshin opetti tavallisille rivikoirille Battougan, älähtivät monet fanit. Masamunen huivi ärsytti monia. Tenkan hypnoottiset kyvyt ja kyky tappaa katseellaan saivat paljon negatiivista palautetta. Joihinkin asioihin on reagoitu: rivikoirat tekemässä Battougaa nähdään vain kerran ja Takahashi itse sanoi, että Tenkan voimat löivät hieman yli.

Ginga Densetsu Akamen alkaessa ilmestyä tuli innostuksen sekaan myös kritiikkiä: Ginga Densetsu oli mielletty enemmän karhukoirien omaksi nimeksi, joten se tuntui hieman erikoiselta Akameen yhdistettynä. Eniten häiriöitä aiheutti kuitenkin se, että jo tarinan alku romutti monta vanhaa uskomusta Iga-koirista. Igat olivat lemmikki/metsästyskoiria eivätkä ne olleet eläneet vuosisatoja ilman ihmisiä. GNG-mangassa asia on ilmaistu niin, että Igojen varsinaisesta menneisyydestä ei saa hirveästi selkoa: ihmiset ovat voineet kuolla sata tai viisi vuotta sitten.

Erityisesti Orionissa on näkynyt sitä, että Takahashi ei ole suoraan tarinansa herra: lukijoiden mielipiteet saattavat aiheuttaa monenlaisen elementin käyttämättä jättämisen, esimerkkinä Tenkan voimat ja -ilmeisesti- rivikoirien Battouga.

Missä vaiheessa faneilla on oikeus alkaa "kapinoida" sarjan tekijää vastaan ja alkaa tahallisesti unohtaa tai kieltää epämieluisia juonikuvioita? Kannattaako kirjailijan, mangakan tai ohjaajan edes kuunnella faniensa mielipiteitä, jos se johtaa suunnitellun tarinan rajuun muokkaamiseen tai suoranaiseen sensurointiin? Vai kuuluuko tarinan luojan kuunnella aina myös fanien mielipiteitä? Itse voisin olettaa, että tapa, millä Takahashin sarjoissa ei enää kuole hahmoja (vertaa GNG), johtuu osittain siitä, ettei hän tahdo suututtaa lukijoitaan tappamalla suosittuja hahmoja. Joitakin ideoita on myös luotu tai poistettu ulkopuolisten toimesta.

Tärkeänä asiana tässä on myös se, missä vaiheessa fani on yhä fani. Voitko olla aktiivinen fani, vaikka vihaisit (tai et pitäisi/seuraisi) tekijän tuotantoa? Tai paremminkin: miten kauan sarja, joka on menettänyt suurimman hohtonsa lukijan silmissä, jaksaa kiinnostaa lukijaa, niin että tämän voi luokitella faniksi? Ja voiko sarjan tekijä rikkoa luomansa maailman sääntöjä niin paljon, ettei fanien tarvitse enää hyväksyä sitä?

Itselleni tämä on hankala paikka, koska jotkin Orionin juonikuviot eivät ole itseäni viehättäneet, mutta koska olen tavannut Takahashin, hän tuntuu paljon läheisemmältä ja negatiivisia asioita on jotenkin hankala edes myöntää. Se tuntuu jonkinasteiselta henkilökohtaiselta loukkaukselta henkilöä vastaan, joka on luonut koko Ginga-maailman ja käyttänyt sen tekemiseen vuosikymmeniä. Moni taiteilija on tällaisessa tilanteessa jo täysin kyllästynyt sarjaansa eikä suostu jatkamaan sitä, mutta Takahashi on yhä kiinnostunut Gingasta ja aloitti GDA:nkin, joka hänellä on ilmeisesti ollut ajatuksissa jo useita vuosia. Pitäisikö tällaisesta sarjalle omistautumisesta olla iloisia vai heittää kirves kaivoon, kuten monet Dragonlancen lukijat tekivät sarjan jatkuessa ja jatkuessa?

Kesäkuu 2014

Kuu vaihtui jo hyvän aikaa sitten ja kesä paahtaa täysillä!

 

Kuten monet ovat varmaan huomanneet, blogi on hieman hiljaiselolla kesän ajan. Tämä johtuu ihan työstäni eli pitää kiertää kaikki conit läpi, mikä syö reippahasti aikaani. Tänä viikonloppuna on vuoressa Hypecon, joskaan en itse ole sinne menossa, vaan matkaan lähtevät uskolliset orjani~

 

Juttuideoita voi heitellä vapaasti ja osto-oppaan viimeinen osa valmistuu tässä pikkuhiljaa, joten sitä kannattaapi odotella. Muuten kesän jutut ovat yllätyksiä täynnä eli minulla ei ole valmiita kirjoitussuunnitelmia. Toiveita otetaan vastaan~

Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 1

Teksti kirjoitettu tarkoituksella kärjekkäästi.

Suomessa tuntuu esiintyvän paljon ns. valituksen kulttuuria, jossa mistä tahansa positiivisesta asiasta kaivetaan jotain negatiivista. Takahashi vieraili Suomessa: Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa - mutta ei Utsjoella tai Espoossa. GNG- ja GDW-manga sekä muitakin Takahashin sarjoja tulee suomeksi ja ne saa ostettua lähimarketeista - mutta ne maksavat reilut 5 euroa kappale ja kaikilla ei ole rahaa. Harvinainen taidekirja käännettiin suomeksi ja tuotiin kaikkien fanien ulottuville - mutta sitä saa vain kirjakaupoista ja Ypäjällä sen saa vain pyytämällä kirjakauppiasta erikseen tilaamaan sellaisen ja taidekirja oli turha kääntää, koska siinä ei ollut paljon tekstiä. GDW-mangan kannet uudistettiin fanien toivomuksesta - mutta valokuvat eivät ole kivoja ja ne japanilaisetkin kannet on aika rumia.

Valittaminen on minusta aivan normaalia ja useissa tilanteissa ihan toivottavaa: vikoja ei voida korjata, jos niistä ei tiedetä. Monet ihmiset osaavatkin valittaa vioista asiallisesti: jos kansikuvat ovat tylsiä, toivotaan parannuksia. Jos käännöksessä on selvä virhe, kysytään korjausta. Jos jotain olisi kiva saada (tietty sarja suomeksi, tiettyjä tuotteita myyntiin, juliste mangan mukaan jne.), sitä kysytään. Jos tahdotaan jotain isompaa, tehdään adressi.

Sen sijaan minä en voi sietää ns. elintapavalitusta ja toisten ilon pilaamista. Esimerkkinä toimii erittäin hyvin esimerkiksi Takahashin Suomen vierailu. Takahashi kiersi käytännössä katsoen koko Suomen halki, mutta siitä huolimatta ihmiset valittivat siitä, että hän ei käynyt paikkakunnalla X, Y ja Z. Valittajat itse eivät voineet matkustaa tai olivat varattuina noina päivinä, joten tämän vuoksi oli epäreilua, että muut saivat tavata idolinsa. Sekaan tuli myös ihmisiä, jotka totesivat hyvin suoraan, että heitä ei kiinnosta pätkän vertaa koko vierailu.

Minulle herää tällaisesta aina kysymys yksi kysymys: miksi.

Jos ei itse pääse osallistumaan johonkin tapahtumaan, miksi täytyy ryhtyä syyllistämään muita siitä, että he pääsevät? Jos jokin asia ei kiinnosta pätkän vertaa, miksi täytyy väkisin tunkea keskusteluihin mukaan kertomaan, että minuapa ei tämä asia hetkauta pätkän vertaa?

Hassua kyllä, tämä valituskulttuuri on pitkälti Suomen yksinoikeus. Ulkomaisilla Ginga-foorumeilla ihmiset olivat innoissaan asiasta, onnittelivat suomalaisia upeasta uutisesta, suunnittelivat matkaan lähtöä ja olivat aidosti iloisia niiden puolesta, jotka pääsivät matkaan - vaikka heillä itsellään ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä Suomeen USA:sta, Englannista, Unkarista ja ties mistä muualta.

Itse näkisin, että takana on suomalainen yleinenkin apaattisuus, jota näkee harmillisen usein. Valittaminen on helppoa eikä se vaadi mitään ylimääräistä työtä. Siinä täytyy vain kerätä itsesäälinsä ja lähettää se maailmalle. Vikojen korjaaminen vaatii taas työtä ja aktiivisuutta.

Minä olen vain kateellinen tyypille, jonka niska näkyy tässä kannessa.

Kuinka moni valitti WEED-mangojen uusista valokuvataustoista? Aika moni. Kuinka moni tarjoutui tai lähetti kustantajalle omia valokuviaan taustoiksi? Minun tietojeni mukaan nolla. Kun Fangin suomeksi kääntämisestä ilmoitettiin, nousi uusi valitusryöppy: näihinhän uppoaisivat kaikki rahat eikä sarja kiinnosta niin paljoa, että sen vaivautuisi ostamaan. No, mitäpä jos sarjan lainaisi kirjastosta? Ei käy, on kivempi valittaa, miten sarjoja on liikaa ja rahat ei riitä.

Missä vaiheessa valitus on oikeutettua?

Silloin, kun se oikeasti vie jotain pois kaikilta. Taidekirjan puuttuvat tiedot harmittivat, koska katseltavaksi tarkoitetussa kirjassa ne iskivät heti silmään. Kirjassa oli myös erittäin vähän tekstiä, jolloin pientenkin asioiden puuttumiseen kiinnittää heti huomiota. Kun WEED-mangasta puuttui tekstejä puhekuplista, oli siitäkin valittaminen järkevää: kirja on kuitenkin tarkoitettu luettavaksi ja tekstien puuttuminen häiritsee melkoisesti.

Missä vaiheessa mennään rajan yli?

Silloin, kun viasta tulee pääasia. WEED-mangaa on ilmestynyt yli 30 osaa, GNG:tä 18 ja päälle vielä ekstramangat. On melko tyhmää ryhtyä puhumaan laadun jatkuvasta laskemisesta ja rahastamisesta, jos yksittäisissä osissa tapahtuu yllä mainittu virhe. Monissa keskusteluissa puuttuvasta tekstistä sekä taidekirjan puuttuvista roduista tuli pääaihe ja koko muu kirja jäi täysin huomiotta. Ehkä säälittävin valitusketju purkautui siitä, kun yhden WEED-mangan mukana oli ilmainen Soul Eater -lukupala. Huomattava osa WEED-mangasta keskustelevista henkilöistä uppoutui tähän ilmaiseen lukupalaan kertoen, miten turha se oli ja miten se oli heitetty roskiin. Itse manga jäi sitten ilman huomiota tämän pahan, pahan mainoksen takia.

Yksi valituksen muoto, jota tulee aina silloin tällöin seurattua on se, miten monet mainostavat jatkuvasti sitä, miten he eivät enää seuraa fanittamaansa sarjaa, koska se on huono. No, miksi pitää hengailla seurassa, missä siitä puhutaan ja nimenomaan osallistua keskusteluihin, joissa epäkiinnostavan sarjan epäkiinnostavista asioita analysoidaan? Ymmärrän hyvin, että jos jokin aihe ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Olen omalta osaltani käynyt GNG:n juonen jo läpipuhki eikä siitä keskusteleminen enää säväytä minua hirveästi. Tästä huolimatta en tunge mukaan keskusteluihin haukottelemaan, että se piirretty on jo reilut 20 vuotta vanha, joten eiköhän se ole nähty jo riittävän monesti.

Kokonaisuudessaan minua kiinnostaisi tietää, miksi tämä valitus on niin normaali osa nettikeskustelua. Positiivisia asioita nostetaan harvemmin kuin kerran esiin, mutta negatiiviset kaivetaan monta kertaa ja monesta eri kulmasta.

WEED 32: Vallan palvelija

WEED-mangan osa 32 saapuu pian marketteihin ja useimpiin kirjakauppoihin huomenissa. Tässä on oma arvioni osasta. Sisältää luonnollisesti juonipaljastuksia.

Ensimmäisessä luvussa täytyy poikkeuksellisesti kehua luvun aloituskuvaa. Aivan ihana kuva sisaruksista!

Weedin ja Yukimuran taistelu päättyi Yukimuran voittoon, minkä tiesinkin, kun oli japaninkielisiä versioita tullut lueskeltua. Yllätyin siitä, että Yukimuran iskun nimi oli oikeasti Neck the Killing, koska olin aina pitänyt sitä vähän keksityn kuuloisena nimenä. Se ei hirveän coolilta kuulosta Battougoiden seassa. Tuo olisi ollut hyvä kääntää Niskalaukaukseksi. =D Takahashi on tainnut sanoa, ettei hirveästi tykkää iskujen nimien keksimisestä ja Neck the Killing taitaakin olla peräisin Shiroi Senshi Yamatosta, jos oikein muistan.

Vaikka Yukimura on tyyliltään todella röyhkeä, täytyy sanoa, että pidän siitä. Se tuli järkiinsä isänsä huudon kuultuaan ja ryhtyi heti sen jälkeen johtamaan joukkojaan järkevästi. Pidin erityisesti siitä, että Yukimura piilotti vammansa eikä antanut edes alaistensa huomata loukkaantumistaan. Myös Yukimuran "juoni" saada Ouun joukot mukaan oli erittäin järkevä. Kokonaisuudessaan Yukimura on todella hyvä johtaja ja ilmeisen hyvä tyyppikin - mutta aivan sekaisin kostonhimosta.

Kenraalista oli mukava saada lisätietoa: en aiemmin ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, että se on albiino. Kenraalin taustatarinaa odotan ihan mielenkiinnolla, vaikka tämä pahis ei minua oikein vieläkään ole vakuuttanut.

Kirjan ehkä sympaattisin kohta oli, kun apinat toivat koirille vettä. Sasukea motattiin jälleen, mutta kylläpä tuo sen ansaitsikin. Oli Weed pomo tai ei, Weed on joukossa kuitenkin se haavoittunut. Lisäjoukkojen hakeminen oli hyvä idea, sillä Yukimuran joukko on kuitenkin melko pieni. Itseäni jäi kuitenkin ihmetyttämään, miten iso alue apinoilla on. GB ja Kyoshiro miettivät 100 kilometrin päässä, olivatko päässeet alueelta pois ja Sasuke taas oli ajettu nurkkaan heti ensimmäisen päivän aikana. Sasuke ei tosin tainnut päästä kovin pitkälle. Liekö sitä ryhdytty jahtaamaan heti?

Weedin ja Yukimuran sukulaisuus pidetään hahmoille näköjään pitkään salassa. Vain Jerome on alkanut huomata yhtäläisyyksiä kaksikossa. Muut vain pitävät Weediä Yukimuran kuolleen veljen kaksoisolentona.

Tobizaru vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta taustatarinansa ja Pepen uskollisuuden puolesta. Se ei vaikuta pahalta, vaan enemmänkin samalla tavalla harhaanjohdeteltu kuin Yukimurakin. Tobizaru antoi myös Pepelle mahdollisuuden paeta, vaikka se olikin melko pieni. Samalla myös selvisi, miksi apinat ovat alunperin minkäänlaiseen yhteistyöhön kenraalin kanssa ryhtyneet: se on suojellut niitä ihmisiltä.

Weedin, Jeromen ja apinoiden taistelu oli melko mielenkiintoinen. Toivoisinpa, että joku koirista tekisi Kurojakit ja alkaisi käytellä sirppiä... Se tasoittaisi taistelua kummasti.

Tässä oli mukana maininta Japanilaisesta sananlaskusta "välit kuin koirilla ja apinoilla", joka viittaa riitaisiin suhteisiin. Onkohan tämä ollut yksi inspiroiva asia tätä saagaa tehtäessä ja tekeeköhän se tästä taistelusta japanilaslukijalle vakavammin (tai normaalimmin) otettavamman? Suomessa apinat ovat eksoottisia eläimiä, mutta Japanissa niitä kuitenkin asuu monilla seuduilla.

Kokonaisuudessaan tämä apinasaaga toimii paljon, paljon paremmin kuin olin uskaltanut edes kuvitella. Sen ainoa ongelma on oikeastaan se, että apinahahmoihin on hankala kiintyä, koska niistä tietää, ettei ketään tulla näkemään tämän tarinakaaren jälkeen. Lisäksi täytyy sanoa, että Takahashin piirrosjälki on näissä osissa todella nättiä. Erityisesti Yukimura on todella ilmeikkäästi piirretty.