Mangan puolella eletään Ginga-harrastajien kultakautta. Suomeksi on käännetty pääsarjat GNG ja GDW, joiden lisäksi Suomessa ilmestyy myös paljon ekstramateriaalia: Meteor Gin, Taisteluiden aika, Sankaritarinat, Weed Gaiden... Tämän lisäksi myös Takahashin muita töitä on käännetty: ensin Fang ja nyt Koirasoturi Gamu. Myös Orionia on lupailtu suomeksi.
On kuitenkin Takahashin sarjoja, joita ei todennäköisesti tulla koskaan näkemään suomeksi.
1. Ihmissarjat
Vaikka Takahashi on parhaiten tunnettu koirasarjoistaan, on hänellä myös huomattavan paljon ihmisistä kertovia sarjoja, joiden teema ja pituus vaihtelevat laidasta laitaan. Pisimmät sarjat ovat 22 osaisia ja lyhyimmät 2-3 osan mittaisia. Tarinoita on niin pesäpalloja pelaavista nuorista, kalastamisesta ja mafiapomoista kuin hevoskilpailuista, golfin pelaamisesta ja fantasiaseikkailuista.
Kaikki Takahashin ihmissarjat ovat kuitenkin jääneet melko vähälle huomiolle fanien keskuudessa. Tunnetuin Suomessa (ja ilmeisesti myös Japanissa) on salapoliisi/mafiatarina Great Horse. Sekään ei kuitenkaan ole saanut merkittävästi huomiota suomalaisfanien joukossa ja hyvin harva superfanikaan on sarjasta kiinnostunut.
2. Shiroi Senshi Yamato
Monet fanit ovat toivoneet Shiroi Senshi Yamatoa suomeksi, mutta se on todenäköinen sarja, jota ei tulla kääntämään. Ongelmia on useita.
Yamato on pitkä sarja, 26 osainen, ja tämän vuoksi sen kääntäminen olisi kustantajalle iso riski. Sarjalla ei ole valmista fanipohjaa ja koska kyse on Takahashin vanhemmista sarjoista, voisivat lukijat karsastaa sitä kasaritunnelman ja Takahashin välillä kömpelön piirrosjäljen vuoksi.
Yamatolla ei myöskään ole Suomessa omaa fanikuntaa tai edes kovin paljon kiinnostuneita lukijoita eikä sarja voisi mennä nostalgia-aallollakaan.
Lisäksi mukana olisi sama ongelma kuin aikoinaan GNG:n kanssa. Yamaton oikeuksia pitäisi kysellä pitkään ja todennäköisesti kaikki materiaali siihen pitäisi skannata Suomessa.
Viimeiseen ongelmaan palaan kohdassa neljä.
3. Namonaki Inu no Uta eli Johnin tarina
Suomalaisille faneille omistettu Johnin taustoista kertova tarina on harmillisesti yksi niistä tarinoista, joita ei todennäköisesti tulla näkemään suomeksi. Syynä ovat copyright-oikeudet ja kustantajat.
Johnin tarinan oikeuden omistaa Shueisha ja tällä hetkellä Takahashi tekee tarinoita pääasiassa Nihonbungeishalle. Suomessa on julkaistu käytännössä katsoen kaikki Takahashin Shueishalle tekemät tarinat (Sankaritarinat, GNG, Gamu jne.) ja kääntämättä on enää muiden kustantajien tuotteita.
Johnin tarina on liian lyhyt (kaksi lukua eli noin 40 sivua) itsenäisesti julkaistavaksi ja tällä hetkellä ei ole mitään julkaisua, jonka yhteyteen tarinan voisi liittää. (Vertaa suomalaisessa Sankaritarinat 2 -kirjassa oli mukana Ganin-tarina, jota ei ollut alkuperäisessä japanilaisessa versiossa.)
Johnin tarinan julkaiseminen vaatisi jonkin seuraavista vaihtoehdoista:
- Takahashi tekisi lisää tarinoita Shueishalle, jonka jälkeen materiaalia olisi riittävästi pokkarin julkaisemiseen.
- Suomessa tehtäisiin erikoispainos esim. GNG-mangasta, joka sisältäisi Johnin tarinan.
- Yhteisjulkaisun tekemisestä olisi hyötyä kummallekin Japanilaiselle kustantajalle ja he päättäisivät tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi: kun WEED-manga alkoi ilmestyä, siitä tehtiin erikoispainos WEED World, jossa oli Lonely Ron -nimistä tarinaa. Lonely Ronin ensimmäinen osa julkaistiin WEED Gaiden -tarinakokoelmassa (Nihonbungeishan omistama), mutta Lonely Ronin toinen osa julkaistiin Sankaritarinat 1:ssä (Shueishan omistama).
On todennäköistä, että Shueisha on tuolloin tilannut Takahashilta Lonely Ronin toisen osan Sankaritarinoiden yhteyteen, joten Johnin tarina voisi ilmestyä kirjassa, jossa olisi esim. WEED-mangan hahmojen erikoisseikkailuita. Kokonaisuudessaan Takahashin kuitenkin tulisi kirjoittaa uusia lyhyttarinoita, jotta Johnin tarina voitaisiin julkaista.
4. Byakuren no Fang
Neliosainen Byakuren no Fangu on sarja, jota monet ovat veikailleet käännettäväksi: se on melko lyhyt ja perus-Takahashia koirineen ja nuorine päähenkilöineen. Tämän vuoksi on yllättävää, että on todennäköistä, ettei sitä todennäköisesti käännetä. (Huomioithan, että Suomessa on useita kustantajia ja tämä teksti ei kuvaa heidän kaikkien ajatusmaailmaansa.)
Syynä tähän on mangan aihe: koiratappelut. GNG:ssä ja WEED-mangassa on koiratappeluita pieninä sivumainintoina, mutta varsinainen tarina on muualla.
Ja huomatkaa siis ero koirien tappelussa ja koiratappeluissa. Koirien taistelessa ja puhuessa keskenään on kyse niiden omista riidoista. Koiratappeluissa tavoitteena on ihmisten kosto toisilleen, kunniakirjojen/rahapalkintojen voittaminen jne.
Shiroi Senshi Yamatossa, Byakuren no Fangussa ja monessa muussa Takahashin sarjassa koiratappeluihin suhtaudutaan erittäin ihannoivasti. Tappelut ovat koiran keino kostaa omistajansa kokema vääryys toisen ihmisen käsissä, mukana on muita kostoelementtejä, palkintojen voittaminen ja muutenkin koiratappelut kuvataan mukavana nuorten harrastuksena, joka lähentää koiraa ja sen omistajaa.
Todellisuudessa koiratappeluthan ovat puhdasta eläinrääkkäystä, jossa kaksi koiraa repivät toisensa kappaleiksi omistajien yllyttäessä niitä.
Takahashin sarjojen puolustukseksi on usein sanottu, että Japanissa koiratappelut eroavat huomattavasti länsimaisista eivätkä ole niin väkivaltaisia. Japanissa koiratappelut voidaan keskeyttää, jos koira vinkuu, haukkuu, alkaa vuotaa verta, perääntyy kehässä tietyn askelmäärän tai puree vastustajaansa.
Kun katsoo, miten paljon veri lentää ja koirat purevat Takahashin sarjoissa, voidaan ihan reilusti päätellä, että vaikka tapahtumapaikka (ja moraalinen idea) ovat japanilaisia, edustavat koiratappelut kuitenkin niiden länsimaista versiota.
Kokonaisuudessaan nämä sarjat kuitenkin luovat koiratappeluista positiivisen kuvan, jossa koiratkin nauttivat taistelemisesta.
