perjantai 28. helmikuuta 2014

Keräilytuotteet, joita en ymmärrä



Animaatiokalvo - valo voi pilata sen.
Keräilijänä jokaisella on omat mieltymyksensä ja jokainen ei voi pitää samoista asioista. Jotkut irvistelevät GNG-figuurien hinnoille ja miettivät, kuka hullu maksaa maalaamattomasta figuurista noin paljon, toiset pallopäisille pehmoille, kolmas pitää tarroja pikkulasten kohteena ja osa miettii, kuka pöljä ostaa animaatiokalvoja, joita ei voi edes pitää esillä, koska ne haalistuvat valossa. Tässä oma top-listani tuotteista, joiden keräilyä en ymmärrä.

4. Mallikuvat
Ymmärrän, miksi mallikuvat houkuttelevat keräilijöitä: ne ovat näyttävän näköisiä, melko helposti saatavia, kohtalaisen edullisia, helppo säilöä ja laittaa esille. En kuitenkaan varsinaisesti ymmärrä niihin suuntautuvaa innostusta etenkin, kun huomattava osa ihmisistä karsastaa genga-paketteja, vaikka mallikuvista ovatkin innostuneita.

Itselläni mielipiteeseen mallikuvista vaikuttaa tietysti niiden myynnin hankaluus: ne vaurioituvat helposti varastossa ja kuljetuksessa, minkä vuoksi niiden pakkaaminen ja käsittely vievät paljon aikaa. Lisäksi niistä saa helposti väärennöksiä, koska niiden tekeminen ei vaadi kuin ylimääräistä aikaa ja kopiokoneen, jonka seurauksena näitä tilatessa saa olla äärettömän tarkkana. Urumiin olen myyntiin hankkinut kymmenkunta pakettia mallikuvia ja kaksi on ollut väärennöksiä, jotka olen sitten jakanut ilmaisella pois. Nykyisin aitoja mallikuvia on todella hankala saada enää edes Japanista.

Genga-hyljeksintä on ehkä isoin syy, miksi mallikuvia karsastan: olen itse aivan innoissani gengoista ja niiden keräilystä, mutta kukaan muu ei tunnu olevan siitä kiinnostunut ja monet kehuvat mallikuvia ylitse gengojen. Kun gengat ovat käsinpiirrettyjä ja mallikuvat kopioita, en voi ymmärtää, miten ne "voittavat" gengat.

Lisäksi mallikuvia on 100-200 erilaista. Niiden keräämisessä (edes osittain) on hirveä työ eikä lopulta voi tietää, onko kokoelma täydellinen. (Vaikka se tietysti on osa Ginga-keräilyn viehätystä.)

Tosin heti tähän perään minun on myönnettävä, että minulla on kokoelmissani parisenkymmentä mallikuvaa lempihahmoistani ja olisin aika mieluusti hankkimassa mallikuvaa Molesta... Mole lieneekin harvinaisin mallikuva: rassun rooli leikattiin animesta pois kokonaan, joten mallikuville ei ollut käyttöä.

3. Tarrojen paketit
Suurin osa GNG-tarroista on julkaistu noin 30 kappaleen seteissä, jotka on myyty pahvisen läpyskän sisällä, johon on päälle laitettu esimerkiksi yksi tarra. Nämä tarrojen paketit ovat uskomattoman suosittuja, niitä kysellään jatkuvasti ja ne menevät kaupaksi muutamassa minuutissa.

En itse ymmärrä, miksi. Ne ovat alkuperäispaketti ja täten arvokas, hankalasti saatavilla, mutta... Se on vain palanen pahvia. Toki ne lopulta tekevät kokoelmasta kokonaisen, mutta siitä huolimatta. Itse tahtoisin kokoelmaani täysin avaamattoman paketin: alkuperäispaketti, sen tarra ja kaikki pussukat täynnä tarroja. Vielä minulla ei ollut sellaiseen varaa, mutta ehkä jonain päivänä...

Tämän lisäksi myös pelkät paketit ovat monien harrastajien suosiossa. Niissä houkuttelevana osana on varmasti hinta, minkä lisäksi ne ovat näyttävän näköisiä, mutta itseäni pussukoiden ostaminen silti hämmentää. Useimmat ihmiset kun eivät osta ainoatakaan tarraa, mutta pusseja hamstrataan paljonkin.

2. Mangajulkaisut
Jokainen Takahashin vähän paremmin tunnettu sarja on julkaistu suosiosta riippuen 2-7 kertaan ja lisäksi osasta on otettu hieman erilaisia uusintapainoksia.

Ymmärrän hyvin, jos keräilijä metsästää itselleen erikoispainoksia niissä tulevien ekstrojen vuoksi - vaikka ei koskaan ottaisi niitä pois mangan välistä. Julisteet, värisivut, postikortit ja muut saavat itsenikin etsimään lompakkoa, mutta kun julkaisujen välillä ei ole muuta eroa kuin kannet... En kykene ymmärtämään. Se on kuitenkin se sama tarina niissä jokaisessa kirjassa. Miksi se pitää ostaa monta kertaa?

Tosin on myönnettävä, että olen kaksinaismoralisti tässä ja jokin ilkeä osa minusta pitää automaattisesti kokoelmaa, jossa on sekaisin eri julkaisuja sieltä täältä vajavaisena, vaikka julkaisut pitäisivät sisällään koko sarjan...

1. Pehmolelut
Erikois-Weed, pehmoista harvinaisin.
Pehmolelujen keräilemisessä minua ei pidä käsittää väärin. Minusta ei ole yhtään sen omituisempaa maksaa 5 senttiä korkeasta figuurista 500 euroa kuin maksaa kahden nyrkin kokoisesta pehmosta kaksi kertaa isompi summa.

Minua hämmentävät pehmolelut ylipäänsä keräily- ja hankintakohteina.

Pientä historiaa: Aivan Urumin alkuaikoina, kun olin saanut firman rekisteröityä ja suunnitteliin ekaan coniin lähtöä, en ollut ostanut myyntiin ainoatakaan pehmoa. Olin katsellut Totoroita, Pokemoneita, Digimoneita ja ties mitä muuta harmitellen, miten niistä oli vain pehmoja eikä yhtään figuureita. Aina pehmoja katsellessani ajattelin: "Miksi kukaan nyt tuon tahtoisi?" Lopulta ajatus siitä, että ihmiset voisivat pitää pehmoista tuli, kun Nekoconin ensimmäinen sponsorivastaava sanoi sivulauseessa, että ihmiset varmasti rakastaisivat erilaisia anime-pehmoja.

Se kuulosti epäilyttävältä, mutta päätin kokeilla.

Ja kyllä, pehmot olivat aika suosittuja.

Tästä huolimatta, tähän päivään asti, en kykene täysin ymmärtämään pehmoja. Jos joku valitsee figuurin ja pehmon väliltä pehmon, oletan, että figuuri oli totaalisen kakkoslaatua tai ostaja juonut liikaa Ramunea ja on muutenkin ihan sekaisin. Kykenen tavallaan ymmärtämään Pokemon-pehmot, koska hahmojen on tarkoitus alunperinkin näyttää pehmoilta, mutta kaikki muut sarjat ovat minulle vain hämmentäviä. Olen yrittänyt ymmärtää niitä ja hankkia omaankin kokoelmaani jokusen, mutta... Ne keräävät pölyä. Se on aikalailla niiden ainoa tarkoitus. Osaa käytän sohvatyynyinä.

Kokoelmassani on kolme WEED-pehmoa: Ben, Ken ja Jouji. Tahdoin aikoinaan Benistä itselleni jotain hienoa ja pehmo oli oikeastaan ainoa valinta. Kun sain tietää, että Benin pojistakin löytyi pehmot, tuli ne hankittua kokoelmaan ihan vain siksi.

Mutta jos Benistä olisi ollut olemassa WEED-sarjan maalattu figuuri, olisin varmasti hankkinut sellaisen ja ollut siihen täydellisen tyytyväinen.

En vain kykene ymmärtämään pehmoja, olivat ne miten hienoja tahansa.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Weedin moraali

Weedin moraalikäsitystä on useaan otteeseen haukuttu sarjan aikana: Weed on liian pehmo, säästää kaikki vihollisensa ja tapattaa omia joukkojaan sen vuoksi. Yllättävän harva kuitenkaan kiinnittää huomiota siihen, miten Weed on tarinan aikana kehittynyt.

Kun Weed alunperin lähtee matkaan, se on auttavainen, mutta ymmärrettävästi: se on vasta pieni pentu ja se ei kestä katsoa, kun jotain toista hakataan sen silmien edessä. Tämän vuoksi se päätyy pelastamaan Sasuken sekä GB:n taistelussa vahtikoiraa vastaan. Weed ei kuitenkaan tässä vaiheessa puhu toisista mahdollisuuksita tai muusta vastaavasta ylevästä. Tämän Weed oppii vasta Bluen kohdattuaan: Blue, joka oli Hougeniin verrattava öykkäri, tosin pienemmässä mittapuussa, tajuaa viimeisillä hetkillään, että Weed tahtoo auttaa sitä - ja päätyy pelastamaan Weedin hengen.

Tämä on se vaihe, joka lisäsi Weedin "kaikkia on autettava" -moraaliin kohdan "kaikille on annettava toinen mahdollisuus". Tämä varmasti vain vahvistui, kun Weed myöhemmin kohtasi Kagetoran ja Kenin, jotka yhtälailla muuttivat mieltään ja asenteitaan taistelun myötä.

Tässä vaiheessa olen usein ihmetellyt, miksei Weed antanut samanlaista armoa myös P4:lle. Mangan puolelta sain osittaisen vastauksen siihen. Kun P4 puhuu, sen puhekuplat ovat mustia, kuten karhuilla ja villisioilla. On mahdollista, että koirat eivät ymmärtäneet sitä kunnolla Jeromea lukuunottamatta ja tämän vuoksi se oli niiden kaikkien silmissä vain villipeto muiden joukossa, vaarallinen ihmisille ja koirille. Eihän kukaan koirista sure fasaaneita, jäniksiä tai villisikoja, joita syödään surutta koko sarjan ajan.

Tämän jälkeen Weedin "toinen mahdollisuus" -periaate kokee vain myönteisiä onnistumisia: Rocket, Kyoshiro, Terun isä, Jerome ja monet muut alkavat arvostaa elämäänsä ja tahtovat auttaa Weediä, kun niille on annettu toinen mahdollisuus. Kun Lecterin ja Thunderin annetaan paeta, ne eivät palaa enää koskaan.

Ensimmäinen takapakki tulee, kun Weedin armeija saa kiinni kaksi Hougenin armeijan vakoojaa. Hetken harkinnan jälkeen Weed vapauttaa ne. Kaksikko lähtee pakoon, mutta suuntaakin pian kohti Hougenin tukikohtaa raportoidakseen Weedin armeijasta. Tällöin Jerome tappaa ne. Weed ajaa Jeromen pois laumasta, mutta yllättyy, kun muu lauma ei ole sen kanssa samaa mieltä päätöksestä. Yhdistettynä tietoon Ginin kuolemasta Weedin maailmankuva alkaa täristä ja se lähtee hyökkäämään Hougenin linnoitukseen tarkoituksenaan tappaa Sniper, isänsä murhaaja.

Tämän jälkeen, kun tilanne on rauhoittunut, Weedin asenne on muuttunut aavistuksen. Hougenin joukkoja käydään varoittamassa, mutta Weed ystävineen on valmis hakkaamaan tiensä läpi päästäkseen pakoon, kun varoitusta ei oteta kuuleviin korviin. Kamakiri piestään puolikuoliaaksi, mutta koska se ei osoita katumusta tai huolta omista joukoistaan, se jätetään yksin selviämään vammoistaan. Vähän ajan kuluttua Sniperille tarjoutuu tilanne katumukseen: se ei kuitenkaan muuta mieltään Weedin avusta ja neuvoista huolimatta, vaan tahtoo jatkaa taistelua hamaan loppuun asti. Ja tälllöin Weed hukuttaa sen kylmän harkitusti, vaikka sureekin sen kohtaloa.

Toisin sanoen Weedin asenne on muuttunut: jos vihollinen on voitettu eikä tahdo apua, ei hyväksy tappiotaan ja tahtoo tapattaa joukkojaan selvästi tappiosta huolimatta, se jätetään rauhaan, mutta sitä ei auteta. Jos vihollinen ei lopeta hyökkäystään mahdollisuudesta huolimatta, se tapetaan tai tehdään vaarattomaksi. Kamakiri sai armoa ja teki itsemurhan - joku muu olisi voinut aloittaa elämän nöyränä uudestaan tai hyväksyä Oun joukkojen avun, kuten Toubee. Sniperin kanssa tilanne on taas selvä: jokainen saa mahdollisuuden - yhden mahdollisuuden. Jos siihen ei tartu, peli on ohi.

Useimmat Weedin kohdanneista vihollisista tarttuvat tähän mahdollisuuteen ja joko liittoutuvat tai pakenevat. Vain muutama koira ei hyväksy armoa, vaan jatkaa taistelua. Weed on antanut samoille vihollisille armoa toistuvasti vain animessa, mikä on minusta erittäin tyhmä toteutus: Weed on oikeudenmukainen ja kohtelee kaikkia samoilla säännöillä, mutta tyhmä se ei ole.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Jotain muuta: Koirien maailmanhistoria

Tekijät: Petri Pietiläinen
Kustantaja: Suomen kirjallisuuden seura
Painovuosi: 2013
Osia: 1
Arvosteluun luettu: Koko kirja

Miten koira kesytetiin? Mitä koirarotuja tai rotutyyppejä on kuollut sukupuuttoon vuosisatojen aikana? Miksi koira on saastainen eläin kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissa? Mitkä armeijat ja maat käyttivät sotakoiria taisteluissa? Miten Amerikan alkuperäiskansat suhtautuivat koiriin? Miksi Egyptin mytologian tutkijat ovat vähätelleet koirien palvontaa ja suosineet kissoja? Miksi koiranlihan syönti lopetettiin Euroopassa? Miksi Napoleon vihasi koiria? Tiesitkö, että maailman ensimmäisen missikisan järjestäjä järjesti myös koiranäyttelyitä? Milloin ja miksi nykyaikainen koiranjalostus aloitettiin?

Tämä ja paljon, paljon muuta koirainfoa löytyy Koirien maailmanhistorian kansien takaa. Teos on ensimmäinen (suomeksi tai englanniksi) julkaistu kirja, joka käsittelee maailmanhistoriaa vain koirien näkökulmasta. Vaikka kirja ei vaikuta massiiviselta, sen sisältämä tietomäärä on häkeltävä. Historian tutkimus alkaa kivikaudelta, jatkuu Mesopotamiaan maatalouden yleistyessä, muinaiseen Egyptiin, Kreikkaan, Roomaan, käsittelee kristinuskon nousua, Amerikan löytymistä, Inkojen kulttuuria - kaikkea koirien näkökulmasta ja siitä, miten koirat vaikuttivat ajan oloihin sekä miten aikakausi vaikutti koiriin ja niihin suhtautumiseen.

Hämmentävintä tässä kaikessa on se, että huomattava osa tiedosta, mitä kirjassa kerrotaan, oli minulle täysin uutta. Kirjassa oli vain muutamia yksittäisiä tarinoita, jumalia ja koirahistorioita, joihin olin tutustunut aiemmin ja muut olivat täysin uusia. Lisäksi kirja keskittyy pitkälti historiallisiin asioihin: 1900-luvun jälkeisistä asioista 300 sivuisessa kirjassa käsitellään vajaan 40 sivun verran

Huomattavan tietomäärän lisäksi kirjan lopussa on kymmenisen sivua pitkä lista koirakirjoista ja lähdeluetteloista, jos sattuu kaipaamaan lisätietoja aiheesta.

Kirja on erittäin hyvä ja vaikuttava lukukokemus, mutta se kärsii muutamasta ongelmasta. Vaikka kirja etenee aikajanana, on kukin käsiteltävä aikajakso erittäin pitkä ja se hyppii välillä rajustikin eri kausien välillä. Lisäksi kirjassa käsitellään ihmisten historiaa niin pienimuotoisesti, että välillä aikakaudet on helppo sekoittaa keskenään tai yksinkertaisesti vaikean termistön käyttö sekoittaa lukijaa. Erityisesti kirjan alkupuolella tippuu monesti kärryiltä. Osasyynä tähän on tietysti se, että uutta tietoa on niin paljon ja tässä oletetaan lukijalla olevan historian perusasiat hallussa. Oma ohjeeni tähän on kuitenkin, että lue vain eteenpäin: vaikka et tietäisi, mistä ihmisryhmästä tarkalleen puhutaan, pysyy kirjassa muuten kuitenkin hyvin mukana. Jos jokin asia jää mietityttämään, niin lopun lähdeluettelosta voi löytää tusinan kirjoja, joissa sitä käsitellään enemmän.

Kokonaisuutta selkeyttämään olisin itse toivonut kirjaan kuvia, karttoja sekä aikajanoja. Muutama aikajana, jossa oltaisiin kerrottu, missä ihmiskunnan historia menee, sekä kartta käsiteltävistä alueista olisi selkeyttänyt lukukokemusta huomattavasti. Samoin kuvat vanhoista koiraroduista, metsästystilanteista, maalauksista, muumioista, temppeleistä ja muista vastaavista olisivat elävöittäneet kirjaa kummasti.

Kokonaisuudessaan ehdottomasti yksi parhaita koiria käsitteleviä tietokirjoja, mitä olen lukenut. Kärsii hieman rakenneongelmista, mutta ehdottoman suositeltava luettava kaikille koiria harrastaville.

Arvosana: ****½

torstai 20. helmikuuta 2014

Avoin kirje Fazille

Tämä on avoin kirje Kaksoissolan käyttäjälle Fazi. Kommentointi on estetty ja toivoisin, että sinä, Fazi, vastaisi tähän esimerkiksi omassa blogissasi tai vastaavassa paikassa, jossa tunnet olosi kotoisaksi.

Foorumeilla on aina omat ongelmansa ja nyt Kaksoissolan puolella sinä, Fazi, olet harmillisesti jo pitkään ollut yksi sen pääongelmista. Haukut nuorempia jäseniä pennuiksi, uhkailet lähes väkivallalla (en ymmärrä miksi muuksi keskustelun "kehittyminen joksikin isommaksi" voisi tarkoittaa) tai käsket heitä tukkimaan turpansa, jos he sanovat jotain, josta et ole samaa mieltä. Saatat nostaa itsellesi jonkun herkän aiheen esille ja sitten loukkaantua, jos joku ei ole samaa mieltä.

Olet saanut tästä käytöksestä useita huomautuksia, banneja sekä nyt uusimpana sinut bannattiin taas foorumin chatista.

Kun ylläpito on puuttunut yllämainituilla tavoilla asioilla käytökseesi, on sama jatkunut: olet haukkunut ylläpitoa, uhkaillut pitämällä paneelin aiheesta ja kertomalla kaikista kokemistasi "vääryyksistä" ja suorastaan kannustanut laittamaan sinulle isompia rangaistuksia. Sillä kuten viimeinen keskustelumme meni:

Minä: Hei!
Keskustellaan tässä ylläpidon puolella eilisestä käyttäytymisestä chatin puolella. Olisiko sinulla sanottavaa (eilisten perusteluiden lisäksi), koskien turvan tukkimiskommenttejasi sekä minulle kettuilemista?
- Uru


Sinä: Itseasiassa ei. Heitä bänniä jos yhtään rauhottaa

Minäkin olen ihminen, joten tietysti tämä härnäys toimii ja tämän seurauksena minä sekä muut ylläpidossa äänestimme täysin yksimielisesti sinulle pidemmän chattibannin kuin aiemmin oli ehdotettu. Ymmärtäisin hyvin, jos riitelisin tästä asiasta jonkun (kuten sinä asian ilmaiset) pikku pennun kanssa, mutta sinä olet 20-vuotias nuori nainen henkilö. (Muutettu Fazin toivomuksesta.) Tuossa iässä jokaisen tulisi jo kyetä ottamaan vastuu omista teoistaan ja myös miettiä, ovatko ne oikeasti kannattavia.

Mikä minua kuitenkin eniten hämmentää on se, että kaikesta tästä huolimatta, sinä palaat aina Kaksoissolaan.

Miksi?

Jos vihaat kaikkia pikku pentuja, jotka eivät osaa kertoa mielipiteitään tai sohivat sinulle herkkiä aiheita keskustelemalla kanssasi, miksi tulet nuorille suunnatulle foorumille?

Jos sinua ei kiinnosta pätkän vertaa se, että rikot toistuvasti sääntöjä ja aiheutat mielipahaa, miksi olet mukana pienessä fandomissa, jossa kaikki tuntevat toisensa? Pilaat vain oman maineesi, kun kierrät haukkumassa muita jäseniä.

Miksi tahdot välttämättä tulla foorumille, jossa kaikki ylläpidon jäsenet ovat tehneet selväksi, että käytöstäsi ei hyväksytä etkä kuitenkaan paranna tapojasi?

Lisäksi olet kirjoittanut foorumin Ginga-aiheiselle puolelle viimeksi 30.9.2013, jos yhtä kommenttia Fang-mangan ilmestymisestä ei lasketa. Jäsenten ei tietenkään ole pakko olla jatkuvasti Ginga-analyysejä tekemässä, mutta sinun käytöksesi on saanut minut pohtimaan, miksi ihmeessä edes olet Ginga-aiheisella foorumilla, kun aihe ei sinua selkeästi kiinnosta.

Olet ollut foorumilla jäsenenä jo vuodesta 2012 alkaen ja käytöksesi on tänä aikana ollut vaihtelevaa, mutta ylläolevat ongelmat ovat varmasti jääneet parhaiten kaikkien mieleen. Huonoimpina kausina onnistuit sotkemaan isommankin porukan mukaan riitelyihisi.

Itselleni on tullut mitta täyteen tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Tämän vuoksi laitan sinulle tämän avoimen kirjeen ja toivon, että vastaat siihen. Tämä on ikävä kyllä myös viimeinen varoitus: kun luet tätä tekstiä, on käyttäjätunnuksesi bannattu. Toivon kuitenkin, että saan sinulta fiksun tai ongelmia selventävän vastauksen, jonka jälkeen bannisi voidaan poistaa. Olisin tietysti iloinen, jos vastaisit mahdollisimman pian, mutta ymmärrän, että joskus nämä asiat vaativat aikaa. Tämän vuoksi vastauksen toimittamisella ei ole aikarajaa.

Jos sinulla ei ole kiinnostusta selvittää asiaa tai käyttäytyä foorumilla sen sääntöjen mukaisesti, nämä ovat hyvästit. Oli ikävää, että minä ja monet muista näimme sinusta vain negatiivisen puolen foorumeilla. Olen jutellut kanssasi muutamissa tapahtumissa, vaikka et välttämättä minua muistakaan ja olet minusta siellä aina vaikuttanut ihan mukavalta henkilöltä.

Toivottavasti kuitenkin tapaamme vielä mukavemmissa merkeissä, mihin suuntaan tahdotkaan tämän keskustelun viedä.

Terveisin: Uru
Kaksoissolan muut aktiiviset ylläpitäjät kannattivat tämän kirjeen lähettämistä sekä sen ehtoja.

Lisäys 20.2.2014 kello 18:24: Fazi on nyt vastannut minulle sähköpostilla. Koska tämä viesti on jo luonut jonkin verran keskustelua, alla on Fazin viesti kokonaisuudessaan epäselvyyksien välttämiseksi.

En rupee kirjotteleen turhaa skeidaa blogiini, kumminki koitan pitää sen
tietynlaisen laatuisena.

Jos kovasti kiinnostaa miksi Kaksariin edes koskaan ilmaannuin niin tule
kuuntelemaan Traconiin tähdättävää luentoa Ginga-fandomista ja sen mädästä
luonteesta.

Ps. Arvostaisin ihan p*rkeleesti jos et sanoisi mua termillä "nuori nainen"
julkisesti. Kumminkin itse tiedän vähän paremmin itseni kö sinä.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Keräilyn tulevaisuus Suomessa

Alla olevat tiedot ovat arvioita, jotka olen silmämääräisesti saanut Urumin myyntien kautta, sekä arveluitani tulevaisuutta koskien.

Keräily on pitkään ollut aktiivisin ja eniten huomiota saanut Ginga-harrastamisen muoto. Se on ollut olemassa lähes kymmenen vuotta aktiivisessa muodossa. Harrastetaanko keräilyä enää niin paljon kuin muutama vuosi sitten ja mihin ala on tätä nykyä menossa? Miksi oheistuotteiden hinnat ovat nousseet paljon viimeisen parin vuoden aikana?

Oheistuotteiden hintaa on nostanut yksi asia: kysyntä. Ginga-oheistuotteet ovat harvinaisia ja niiden saatavuus vaihtelee rajusti. Tämän vuoksi oheistavaroita on käytännössä pakko ostaa silloin, kun niitä tulee ensimmäisen kerran tarjolle eikä mahdollisuutta hintojen vertailemiseen tai saati sitten tinkimiseen ole. Monissa tuotteissa myyjä pystyy täysin määrittelemään hinnan ja sitä on paha mennä haukkumaan liian kalliiksi, jos kyse on ainosta tuotteesta, joka on koskaan Suomen puolelle saatu tai edes nähty.

Tämän lisäksi suomalaiset fanit luopuvat kokoelmistaan harvoin tai myyvät niitä kaverilta toiselle eivätkä julkisesti. Huuto.net on menettänyt huomattavasti suosiotaan Ginga-fanien myynti- ja ostopaikkana, koska siellä on ollut useita -erityisesti myyjiin suuntautuneita- huijaustapauksia sekä pilahuutajia, joille palvelu ei lopulta ole voinut mitään. Tämän vuoksi Suomessa oheistuotteita myyvän voi olla hankala löytää ostajaa, vaikka kysyntää olisi paljon. Monet suomalaiset fanit ovat siirtyneet Huuto.netistä eBayn ja Yahoo!Auctionsin käyttäjiksi. Ironista kyllä japanilaiset palvelut ovat usein niin suosittuja ja keräilijöiden tarkkailemia, että saman tuotteen voi joskus ostaa halvemmalla eBayn puolelta.

Onko keräilijöiden määrä siis kasvanut Suomessa ja ulkomailla? Yllättävää kyllä vastaus on ei. Keräilijöiden määrä on vähentynyt ja syynä on yksinkertaisesti tuotteiden hinnat, jotka ovat tiputtaneet monet normaalit keräilijät pois ja jättäneet tilaa vain niille, joille Ginga on ainoa harrastus tai rahaa on muuten riittävästi. Tämä taas on luonut kierteen oheistuotteiden hinnoille: kun muutama himokeräilijä on kisannut halutusta tuotteesta ja sen hinta on noussut korkealle, ei kukaan muukaan myymässä oleva tahdo luopua tuotteesta sitä halvemmalla. Monissa muissa keräilypiireissä tällainen kehitys nostaa hintoja 3-12 kuukaudeksi, mutta Ginga-tavarat ovat niin harvinaisia ja fanit sinnikkäitä, että hinnat eivät laske.

Erityisesti ulkomailla hintojen nousu on aiheuttanut keräilijöissä ns. hajaantumista ja suosituimpien tuotteiden aktiivisesta hankkimisesta on luovuttu tai niiden hintojen laskemista odotetaan. Toisaalta taas ulkomaiset keräilijät tuntuvat laittavan kokoelmansa helpommin myytäväksi, mikä näkyy esimerkiksi eBayn usein halvemmissa hinnoissa.

Vanhojen oheistuotteiden määrä ei ole kasvamassa, mutta yksi asia tulee todennäköisesti tulevaisuudessa laskemaan oheistuotteiden hintoja: himokerääjät saavat kokoelmansa täydellisiksi. Jos Suomen (tai maailman) Ginga-piireistä napsaistaisiin pois 10-15 isointa keräilijää, laskisivat oheistuotteiden hinnat jo näin vähäisen menetyksen kautta 20-40%. Hinnat eivät kuitenkaan tule laskemaan tuosta vain, sillä kestää vielä hyvän aikaa ennen kuin kukaan ryhtyy myymään tuotteitaan pois nykyisiä halvemmilla hinnoilla. Hyvin harva kokoelmiaan myyvä on niitä myymässä pois kyllästymisen vuoksi, joten jos tuotteita Suomessa tulee markkinoille, on kyseessä lähinnä keräilijän testi, voisiko jostain kokoelman rakkaasta esineestä saada tietyn summan.

Hintojen lasku puolestaan houkuttelee varmasti lisää keräilijöitä harrastuksen pariin, jonka vuoksi tuotteiden arvo ei romahda, vaan pelkästään laskee. Yllätykset ovat tietysti aina mahdollisia, sillä oheistuotteiden keräily on kuin keräisi taidetta tai harrastaisi osakekauppaa: yllättävät syyt voivat aina laskea tai nostaa arvoa.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Reika - Onneton itkupilli?


Reika, WEED-mangan käytännössä ainoa naishahmo, saa osakseen paljon kritiikkiä. Se on onneton itkupilli, joka ei osaa taistella, ei tahdo taistella, John kuoli Reikan takia ja se on lähinnä vain tiellä.

Mitä olen mangaa ja animea seurannut, niin tämä arvostelu tuntuu Reikaa kohtaan hyvin epäreilulta. Jo heti ensiesiintymisessä sen näytetään olevan lempeä ja auttavainen, mutta kun Hougenin joukot hyökkäävät sen kimppuun, nähdään heti, ettei siitä ole taistelijaksi. Tästä huolimatta, kun Reika jää panttivangiksi, se on valmis kuolemaan, jotta Gin, John ja Hiro eivät luovuttaisi. Reikan näkökulmasta uhraus on suuri: se on kohdannut koirat vain kerran eikä se tunne ketään niistä henkilökohtaisesti.

Tämän jälkeen Reika jää Hougenin vangiksi ja ahdisteltavaksi. Itkuinen Reika yrittää pakoon, mutta ei pääse murtautumaan Hougenin joukkojen läpi ja se raahataan takaisin. Monet valittivat tässä sitä, miksi Reika itkee tai vain itkee eikä tee mitään. Mitä se voisi tehdä? Se ei ole Ginin veroinen soturi eikä edes Akame päässyt ilman apua läpi Hougenin joukoista. Sen vaihtoehtoina on vain kuolla turhaan tai alistua.

Kun Hiro, John ja Reika pakenevat, ei Reika suostu pakenemaan ennen kuin saa tietää, että Gin on jo paennut edeltä. Kun John ei pysty enää kävelemään, Hiro ja John pitävät puheen siitä, miten John lupaa selvitä hengissä ja vasta sen jälkeen, lähtevät Hiro ja Reika matkaan: muuta syytä näytökselle ei ole kuin huijata Reika liikkeelle.

Lopulta fanien puolella Reikaa pidetään syyllisenä Johnin kuolemaan ja Ginin vangiksi jäämiseen, vaikka koko sotku oli Ginin huonon arviokyvyn syytä.

Gin antoi Reikan auttaa etsimään sille, Johnille ja Akamella suojaisen paikan sekä ruokaa, vaikka ne tiesivät olevansa vihollisalueella. Jos Gin olisi kieltäytynyt, ei Reika olisi ollut tulilinjalla Hougenin joukkojen hyökätessä. Gin päästi pois Hougenin vakoojan, vaikka mitään järkevää syytä ei ollut. Tämän jälkeen Gin päättää luottaa Hougen sanaan "syö sontaa" -tempauksen jälkeen ja olettaa, että tämä päästää Reikan vapaaksi, jos muut antautuvat. Lopulta muiden paetessa Gin jää jälkeen. Tuloksena on Johnin sekä sitä auttaneiden koirien kuolema ja tietysti se, että Reika saa potea huonoa omaatuntoa Johnin kuolemasta ja Ginin vangitsemisesta.

Usein sanotaan, että rohkeuden ja tyhmyyden raja on hiuksen hieno ja näin tuntuu tässäkin olevan.

Myöhemmin Reikaa nähdään siellä täällä: se on Weedin armeijan mukana, joskus mukana taisteluissa, mutta ei pärjää merkittävästi. Se lohduttaa Weediä ja tukee tämän päätöksiä. Lopulta se päätyy uudestaan kasvokkain Hougenin kanssa, joka iskee nurin Joujin, Crossin ja Benin ilman mitään ongelmia. Reikan sen sijaan onnistuu laskea Hougenin puolustus ja taklata se jokeen! Jo tässä vaiheessa se on pärjännyt taistelussa paremmin kuin Cross tai Jouji. Tai myöhemmin Kougat ja Kurotora.

Hetken kuluttua Reika yrittää tarrata Hougenin pinnan alle joessa, mutta epäonnistuu ja Hougen pakenee. Tässäkin Reikan avuttomuutta on moitittu. Mitä muuta Reika olisi voinut tehdä? Jos se olisi paennut joesta rannalle, olisi Hougen heti tullut perässä. Joessa kummatkin koirista olivat huonossa asemassa ja tämä antoi Reikalle minimaalisen mahdollisuuden voittaa Hougen. Realismi iski ja Reika lyötiin tajuttomaksi ja Hougen pakeni.

Reika on hirveän marmatuksen ja arvostelun kohteena ottaen huomioon sen roolin koon. Kukaan ei valita samalla tavalla vastaavista sivuhahmoista, esimerkiksi Molesta, joka ei pysty enää edes kävelemään lauman mukana, vaan sitä pitää kantaa.

Reikasta (kuten myös Molesta) on alusta pitäen näytetty, etteivät ne ole taistelijoita. Reika on voimakastahtoinen, mutta vain tavallisen (seura)koiran mittapuulla. Missään vaiheessa ei ole luvattu tai edes vihjailtu, että Reika pärjäisi missään taisteluissa, joten en ymmärrä, miksi sitä odotetaan siltä.

Syy Reikan kokemiin paineisiin on lopulta erittäin yksinkertainen: Reika on sarjan ainoa naishahmo*. Vaikka kyse olisi miten koirista, sarjasta etsitään itselle omaa suosikkihahmo, johon voisi samaistua. Kun naisille tarjotaan ainoaksi rooliksi muihin hahmoihin nähden onnettoman heikkoa hahmoa, alkaa se ärsyttää. En itse kiinnitä huomiota koirien sukupuoliin, mutta kun ainoa naishahmo on korostetun heikko, vaikka se yrittää parhaansa, alkaa tilanne käydä hermoille. Se on epäsuora viesti siitä, että jos olet nainen, et voi pärjätä, vaikka tekisit parhaasi, koska olet nainen.

Kokonaisuudessaan Reika ei ole huono hahmo: sille on annettu menneisyyttä, luonnetta ja roolia enemmän kuin useille muille hahmoille. Reikasta tekee ärsyttävän se, että se on sarjan ainoa esimerkki siitä, mitä naishahmo voi saada Ginga-maailmassa aikaan. Ja se taas kohdistaa lukijoiden inhon Reikaan.

*En laske mukaan Crossia, koska se on jo GNG:n ajoilta enkä osan 30 jälkeen ilmestyviä hahmoja. Monet muut naishahmot kuolevat samantien tai tekevät vain miniesiintymisiä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Oheistuote-esittely: Mallikuvat



Mallikuvia on tehty kaikista anime-sarjoista. Niihin on kuvattuna päähenkilöiden erilaiset poseeraukset, ilmeet ja mahdolliset muut yksityiskohdat. Sivuhahmoista löytyy tavallisesti perusilmeet sekä profiilikuvat. Tämän lisäksi mallikuvia on hahmojen erilaisista asennoista, aseista, mittasuhteista toisiin nähden, maisemista, ajoneuvoista... Kaikesta, mitä sarjassa esiintyy. Mallikuvien lisäksi monesti pakettien mukana on myös valokuvia aidoista kohteista sekä esimerkkikuvia mangasta.

Hahmojen poseeraukset ja ilmeet voidaan usein ottaa suoraan mangasta, mutta usein ilmeet ja poseeraukset piirretään vartavasten mallikuvia varten.

Tavallisesti mallikuvat hävitetään sen jälkeen, kun anime on ilmestynyt. Monesti kuitenkin työntekijät ottavat mallikuvia mukaansa ja joskus sarjan fanit käyvät kaivamassa niitä roskiksista tai nappaavat niitä hävitykseen menossa olevista kasoista.

Mallikuvien harvinaisuus riippuu pitkälti sarjan iästä ja sen jaksomäärästä. Vanhemmistakin animeista voi löytää melko helposti mallikuvia, jos sarjaa on ilmestynyt yli 100 jaksoa. Toisaalta taas useat mallikuvat mielletään kertakäyttötavaraksi, jonka seurauksena niitä ei säilötä yhtä hyvin kuin esimerkiksi animaatiokalvoja. GNG-animen mallikuvia on nykyisin jo erittäin vaikea saada ja lisäksi WEED-animen mallikuvat ovat jo harvinaistuneet huomattavasti alkuajoista: kun WEED-animen ilmestymisestä oli kulunut alle vuosi, löytyi Japanista mallikuvapaketteja (20-200 kuvaa) noin kerran viikossa. Nykyisin Japanissakin saa varoa kopioituja mallikuvia, jotka ovat yleisempiä kuin aidot.

Yksittäisten hahmojen harvinaisuuteen liittyy kaksi asiaa: hahmon suosio ja se, miten paljon se esiintyy sarjassa. Jos hahmo on suosittu, myös työntekijät sekä mallikuvia haalivat keräilijät voivat napata niitä suoraan omiin kokoelmiinsa, vaikka laittaisivat muut mallikuvat myyntiin. Lisäksi suositut hahmot myydään nopeiten loppuun.

Hahmon esiintyminen sarjassa taas määrää suoraan sen, miten paljon mallikuvia on ylipäänsä olemassa. Jos hahmo näkyy vain yhdessä jaksossa, voi sen kuvien löytäminen olla erittäin hankalaa. Vielä vaikeammaksi menee, jos hahmo on tiputettu viime hetkillä pois sarjasta: GNG:ssä Kisaragin pojista on mallikuva ja GDW:ssä Molesta, joka näkyy myös yhdessä mittasuhdekuvassa. On mahdollista, että myös Merin äidistä, Lennystä, on oma mallikuvansa, koska se näkyy myös mittasuhdekuvassa.

Helpoiten mallikuvia löytyy päähenkilöstä, koska se esiintyy useimmiten kaikissa jaksoissa ja useat piirtäjät tarvitsevat siitä kuvat itselleen.

Mallikuvat ovat suosittuja keräilykohteita: ne ovat melko edullisia, näyttäviä, ne on helppo säilöä ja laittaa esille. Lisäksi niistä pystyy helposti metsästämään omia lempihahmojaan. Mallikuvissa on myös paljon yksityiskohtia hahmoista, minkä vuoksi niitä on mukava katsella pidempäänkin ja niistä on paljon apua anatomiaa tai hahmojen piirtämistä opiskelevalle. Joissakin kuvissa voi olla myös animen piirtäjien tekemiä kommentteja -tai outouksia.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Gin ja Weed - johtaja ja ystävä

Kun Giniä ja Weediä verrataan hahmoina, ryhdytään tavallisesti aina ensin vertaamaan asioita, joissa ne ovat samanlaisia ja niitä tuntuu monen mielestä löytyvän jopa suhteettoman paljon. Kaksikon välillä on kuitenkin huomattavia eroja ja yksi tärkeimmistä, on se, kun vertaa niiden suhdetta muihiin laumalaisiin.

Tätä selventää yksinkertainen kysymys: Ketkä ovat Ginin ja Weedin parhaat ystävät niiden laumoissa?

Ginin puolella itselleni nousisi vastaukseksi hyvin pian Smith. Smith on Oun joukoista se, jonka kanssa Gin vitsailee ja myös Smith pelleilee Ginin kanssa. Kun Gin lähtee kohtaamaan Benizakuran, lähtee Smith sen mukaan. Myöhemmin, kun Gin miettii, voisiko karhujen kimppuun hyökätä takaapäin ja kohtaa Rikin, on Smith sen mukana. Myöhemmin Smith on koirista se, jonka seuraan Gin uskoo puolisonsa Sakuran.

Smith on aluksi laumassa korkea-arvoisempi kuin Gin, mutta se alkaa nopeasti kunnioittaa Ginin päätöksiä ja se kohtelee Giniä tasavertaisesti. Monet muut viittaavat siihen vielä pentuna tai vaihtoehtoisesti johtajana, mutta Smith suhtautuu Giniin aina kuin samanarvoiseen. Tämä jatkuu myös silloin, kun Ginin voimat ja taidot menevät selkeästi yli Smithin vastaavista ja kun Gin nousee korkeimpaan mahdolliseen asemaan laumassa.

Vaihtoehtoja olisi monia muitakin: John, Akame, Akatora, Cross ja Ben etunenässä. John aloittaa matkansa Ginin kilpailijana, mutta varsinaisesti sydänystäviä niistä ei koskaan tule. Niitä nähdään harvoin yhdessä ja vaikka ne ovat varmasti hyviä ystäviä ja tunteneet toisensa kauiten, niillä on kuitenkin hyvin erilaiset mielipiteet ja käsitykset maailmasta. Johnia voisi ehkä parhaiten kuvata Ginin henkivartijaksi. Akame on ehkä eniten Ginin alainen koko laumasta: se asettui ensin Benin silmiksi, mutta siirtyi sitten Ginin neuvonantajaksi ja suhtautuu Giniin ensisijassa johtajana. Akatora taas kuului sydämeltään eniten veljiensä pariin. Cross suhtautui Giniin pentuna ja oli siihen kiintynyt sen vuoksi. Ben alkoi kunnioittaa Giniä matkan aikana, mutta suhtautui siihen (kuten muuhunkin laumaan) melko jäykästi ja säätyläismäisesti eikä varsinaisesti ystävystynyt kenenkään kanssa.



Weedin kanssa hahmoja nousee heti esiin paljon enemmän enkä lopulta osaa valita Weedin parasta ystävää. GB on ollut Weedin matkassa alusta alkaen, mutta se on lopulta Weedin kummisetä - huolimatta siitä, että Weed on useimmiten se, joka neuvoo ja tukee GB:tä. Kyoshiro vaikuttaisi myös loogiselta valinnalta: se on Weedin ikäinen ja sen ärhäkkä luonne toisi lisää särmää Weedin rauhallisuuteen. Toisaalta, nämä kaksi eivät varsinaisesti koskaan vain vietä aikaa kuten ystävykset. Tämä saa GB:n ja Weedin vaikuttamaan parivaljakkona huomattavasti läheisemmiltä.



Jerome vaikuttaisi voimakkaimmalta vaihtoehdolta, mutta lopulta Jeromen oma käytös asettuu tätä vastaan: se ei kohtele Weediä kuin ystäväänsä, vaan kuin ylipäällikön poikaa tai puolijumalaa. Se ei vastusta mitään Weedin päätöksiä, vaan myötäilee niitä ja yrittää pitää Weedin sielultaan puhtaana taisteluiden aikanakin. Oletan kuitenkin, että erityisesti Kyoshiron ja Jeromen suhtautumista Weediin valotetaan vielä osien 30 jälkeen, kun on suvantokausia taisteluista.

Tarkoittaisiko tämä, että Weedillä ei olisi laumassa parasta ystävää? Minusta ei. Tämä antaa enemmänkin sellaisen kuvan, että laumassa Weedillä on niin paljon selkeitä ystäviä, että on vaikea -ellei mahdotonta- sanoa, kuka niistä olisi se paras ja läheisin Weedille.

Näissä kahdessa hahmossa heijastelee todella selkeästi oman aikansa johtajaihanteet: -80-luvulla johtajien tuli olla ns. patruunajohtajia eli heitä tai heidän käskyjään ei tullut kyseenalaistaa ja ero johtajan ja työntekijän välillä oli selvä, jopa selkeästä alistuksesta voisi puhua. Nykyisin johtajan tehtävänä on paitsi johtaa, myös tukea alaisiaan ja olla henkilökohtaisempi sekä inhimillisempi ja hyväksyä alaistensa erilaiset mielipiteet

Tämä on kuitenkin yksi isoimmista eroista Ginin ja Weedin välillä, vaikka näitä kahta hahmoa pidetään usein johtajina hyvin samanlaisina. Gin on tyypiltään vanhan ajan johtaja, kun taas Weed on johtaja ja samalla myös ystävä.
.

Jotain muuta: Sankarikoirat

Tekijät: Kaisa Strandén, kuvat Shutterstock tai mainittu kuvan yhteydessä
Kustantaja: Edita Publishing Oy
Painovuosi: 2008
Osia: 1
Arvosteluun luettu: Koko kirja

Sankarikoirat kirjassa esitellään erilaisia sankarikoiria: mukana on Suomessa sankarikoiran arvon saaneita koiria sekä niiden omistajien haastatteluja, ulkomailla ihmishenkiä pelastaneita koiria sekä historiallisia tapahtumia, joissa koirat ovat pelastaneet omistajiaan ja muita ihmisiä. Mukana on myös arjen sankaritekoja kuten tarinoita siitä, miten koira on auttanut omistajaansa toipumaan masennuksesta tai havainnut tällä ennakkoon syöpäkasvaimen.

Kirja on kirjoitettu kevyesti ja selkeästi, minkä lisäksi se koostuu yksittäisistä tarinoista. Tarinoiden ohessa on omistajien haastatteluja, koirarodun esittelyjä sekä tarpeen vaatiessa historiallista tietoa koirasta tai tuon ajan tapahtumista. Tämän vuoksi se soveltuu kaiken ikäisille: nuoremmille lukijoille teksti ei ole liian vaikeaselkoista ja haastattelut sekä muut tiedot tekevät siitä pätevää lukemista myös aikuisille.

Käsiteltäviä aiheita on paljon: mukana ovat niin poliisikoirat, ruumiskoirat, lääkärikoirat (niin nykyän syöpiä haistavat kuin muinaiset egyptiläiset), palveluskoirat, pelastuskoirat, kuulokoirat ja monet muut. Kaikkien koirien teot eivät ole mitaleita saaneet, mutta yhtäkaikki koiran ja omistajan suhteista on hienoa lukea. Erityisen koskettava ja mieleenpainuva tarina oli Pompeijissa nuorta omistajaansa suojelleen koiran tarina.

Itselleni kirjan isoin ongelma oli se, että sen jaottelu oli hieman sekava: suomalaisia, ulkomaisia ja antiikin tarinoita oli sekaisin keskenään, minkä vuoksi välillä oli hankala seurata, missä mennään. Tarinat onkin jaoteltu koirien käyttötarkoituksen mukaan, minkä tajuaminen vei itseltäni hetken. Kirjan kuvitus on perusmukavaa, mutta harmillisesti vain muutamasta sankarikoirasta itsestään on kuvia ja suurin osa on vain peruskuvia kustakin rodusta.

Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, kevytlukuinen kirja, johon kannattaa tutustua. Ei vaadi pitkäjänteistä lukemista, vaan tämän voi lukea myös pienissä paloissa.

Arvosana: ***½

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Arvostelussa: Weed Gaiden - Soturien tie


Weed Gaiden sisältää viisi lyhyttarinaa Takahashilta. Yhdessä tarinoista on mukana Mer, mutta muuten siinä ei ole Gingan sankareita. Tämän vuoksi takakansi on hieman harhaanjohtava, koska se antaa kuvan, että tarinoissa olisi Ginga-hahmoja.


Ensimmäinen tarina on neljäsivuinen Uneksivat soturit, joka sisältää Takahashin taidetta väreissä pienen tarinan muodossa. Olin hieman pettynyt tämän toteutukseen, sillä tekstipalkit veivät huomattavan paljon tilaa ja peittivät reilun osan kuvista. Ymmärrettävästi japaninkielinen teksti piti saada pois näkyvistä, mutta olin odottanut, että tähän oltaisiin käytetty samoja kuvia kuin taidekirjassa, joissa tekstiä ei ole.

Merin matkaanlähtö kertoo Merin seikkailusta kaupunkien läpi sen toimittaessa Akamen antamaa viestiä. Kotikoira Jodie antaa ohikulkevalle Merille osan ruuastaan ja pian kaksikko kohtaa jälleen, jolloin Mer päätyy auttamaan Justice-koirajoukkoa pelastamaan Jodien perheen rikollisilta. Merin matkaanlähtö on harmillisesti kokoelman heikoin tarina: sen idea on lapsellinen ja toteutus melko ontuva eikä se tarjonnut itselleni mitenkään erikoista lukukokemusta.


Lonely Ron (osat 1 & 2) oli eniten odottamani tarina. Ronin seikkailuja on jo nähty Shin Gaidenissa ja nyt sen pakomatka sekä ensikohtaaminen Burun kanssa päästiin näkemään. Tarina ja piirrostyyli ovat Takahashia parhaimmillaan: juoni etenee tasaista tahtia ja koirat ovat erittäin yksityiskohtaisia ja ilmeikkäitä. Lisäksi Ron on hauska päähenkilö Takahashin muuten sankarilliseen joukkoon: kömpelö ja säikky Ron on hyvin herttainen tuttavuus. Tarinassa on myös hauskaa sanailua, mitä toivoisi Takahashin tarinoissa näkevän enemmänkin. Ehdottomasti paras tarina tässä kirjassa.

Siionin tuuli (osat 1 & 2) ovat taas Takahashia, jota ei Suomessa ole hirveästi nähty. Tarinan pääosassa ovat ihmiset sekä heidän elämänsä ja koirat ovat sivussa, mutta erittäin vahvasti mukana. Kertomistyyliltään tarina on melko hidas, mutta oli mielenkiintoista nähdä Takahashin käsittelevän myös ihmisten kuolemaa tarinoissaan.


Weed Gaidenin päättää taidekirjasta mainittu Hanako, jonka elämästä ja kuolemasta Takahashi kertoo. Tarina on temmoltaan nopea ja käytännössä se esittää vain Hanakon elämän kohokohdat, mutta koiranomistaja pystyy varmasti samaistumaan Takahashin ajatuksiin Hanakon kuollessa. Suomalaisille faneille Hanako tarjoaa myös pieniä kurkistuksia Takahashin perheeseen.

Kokonaisuudessaan Weed Gaiden on ihan mukavaa luettavaa. Se ei pääse Takahashin parhaiden teosten listalle eikä tarjoa mitään erityistä Ginga-faneille, mutta itselleni jo Lonely Ronin tarina teki tästä hankkimisen arvoisen.

Arvosana: **½

Suosituimmat oheistuotteet

Urumin kautta minulle on tullut melko hyvä käsitys siitä, mitkä ovat suosittuja Ginga-oheistuotteita ja mitkä eivät. Alla listausta ja pohdintaa niiden menekistä.

5. Pehmot
Pieni Rocket-pehmo
Pehmot ovat ehkä näyttävimpiä ja tunnetuimpia keräilytavaroita, mutta ne päätyvät listan alimmaiseksi. Syy? Ne ovat niin harvinaisia, että niitä ei lopulta ole myyty määrällisesti kovin montaa. Kun Weed-pehmoja oli vielä Topsangyon valmistamana (eli hinnaltaan 25-45 euroa), olivat ne ehdottomasti yksi parhaiten myyviä pehmoja, mitä Urumissa oli.

Miksi pehmot kiehtovat? Ihan pehmoihin kohdistuvan keräilyinnon lisäksi takana on varmasti se, että ne ovat isoimpia ja näyttävimpiä Ginga-oheistuotteita, mitä maailmalta löytyy. GNG-figuurit jäävät helposti varjoon ja WEED-figuurit eivät kestä hirveän kriittistä katselua lähietäisyydeltä. Pehmot ovat taas korkealaatuisia ja melkoisen suloisia. Niissä on myös paljon hienoja yksityiskohtia. Esimerkiksi Ben-pehmolla on sokeana kiiltävät silmät ja sen panta on tehty helminauhasta.

Keräilykortti 60
4. Keräilykortit ja -tarrat
Keräilytarrat ovat tarroista suosituimpia ja liekö suosion syynä osittain se, että niistä on helppo pitää kirjaa ja nähdä, mitkä kokoelmasta uupuvat. Sekä korteissa että tarroissa on tyylikkäitä kuvia animesta ja ne käsittelevät animen niin, että käytännössä kaikista päähahmoista löytyy ainakin yksi kortti tai tarra. Harmillisesti korteissa ja tarroissa on melko paljon samoja kuvia, vaikka ne käsittelevät aavistuksen eri aihetta.

Peruskokoiset kortit ja tarrat on myös helppo laittaa kansioon esille ja pitää järjestyksessä.

3. Mallikuvat
Mallikuvat ovat myös erittäin suosittu keräilykohde. Ne ovat melko edullisia, helppoja säilöä sekä pitää esillä, näyttäviä ja niistä on paljon hyötyäkin, jos haaveena on ryhtyä koiria piirtämään. Niissä on myös yllättävän paljon yksityiskohtia, jos niitä ryhtyy vertailemaan ja tutkimaan.

Pahvimagneetti.
2. Magneetit
Magneetit ovat ehdottomasti suosituimpia näistä -80-luvulla seteissä ilmestyneistä yllätystuotteista. Niiden houkutin on selvä: ne ovat erittäin korkealaatuisia ja ne ovat melkeinpä ainoita Ginga-tuotteita, joita uskaltaa käyttää niiden alkuperäisessä tarkoituksessa: napsauttaa jääkaappiin kiinni. Ne eivät myöskään ole niin kalliita, että niiden pelkäisi vaurioituvan jääkaapin ovessa.

Magneettien kuvitus vaihtelee: osassa on kuva animesta, toisissa on yksittäisen hahmon kuva kirkkaanvärisellä taustalla. Jos magneetteja olen saanut hankittua, ne ovat tavallisesti menneet loppuun muutamassa tunnissa. Tavallisten magneettien lisäksi on myös pahvisia magneetteja.

1. Figuurit
Jouji-figuuri, Vol. 2:sta.
GNG:n figuurit ovat melko suosittuja, mutta ehdottomasti suosituin Ginga-oheistuote on GDW:n Real Figure Collection -sarjojen figuurit. Syy on yksinkertainen: ne ovat näyttäviä, edullisia ja niissä on laaja hahmovalikoima. Seteistä löytyvät lähes kaikki WEED-mangan päähenkilöt sekä GNG:n vanhat sankarit sekä pahikset.

RFC:n figuurit ovat sellaisia, että useimmilla faneilla on varaa ostaa ainakin yksittäisiä silloin tällöin eikä figuurin hankkimiseksi joudu myymään sieluaan tai tekemään maksusuunnitelmia.

Figuureiden ulkoasua on aina silloin tällöin kritisoitu ja edes niiden valmistaja ei pidä niitä erityisen onnistuneina, mutta ne ovat kuitenkin saaneet vakaan paikan Ginga-keräilijöiden kokoelmista. Virheistään huolimatta, niissä on oma tyylinsä ja itselleni ne olivat ensimmäinen asia, minkä kokoelmaani aikoinaan hankin.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Epäsuosituimmat keräilytuotteet

Urumin kautta minulle on tullut melko hyvä käsitys siitä, mitkä ovat suosittuja Ginga-oheistuotteita ja mitkä eivät. Alla listausta ja pohdintaa niiden suosion vähäisyydestä.

 4. Takahashin ei-koirasarjat ja Weedin 2. julkaisu
Takahashin koiriin liittymättömät tarinat eivät saa Suomessa käytännössä katsoen minkäänlaista kiinnostusta osakseen. Itselleni tuli erä Takahashin muuta tuotantoa Hopeanuoli-kaupan jäämävarastosta ja ne olivat minulla varastossa puolitoista vuotta 1-5 euron hintaan, jonka jälkeen kyllästyin ja laitoin ne kaupanpäällisinä Ginga-tilausten mukaan.

Vaikka Takahashilta löytyy mielenkiintoisia sarjoja muustakin kuin koira-aiheesta, ne eivät ainakaan suomalaista fanikuntaa hirveämmin kiinnosta. Tämä on minusta erikoista, sillä itse tuppaan aina kokeilemaan suosikkinäyttelijän/ohjaajan/kirjailijan/jne. muitakin teoksia.

Laitoin tähän mukaan myös Weedin 2. julkaisun, joka on jostain omituisesta syystä myös melko epäsuosittu. GNG:n monet julkaisut kiinnostavat faneja, mutta Weedin 2. julkaisu jää usein ihmisiltä huomioimatta, vaikka se sisältää värisivuja ja ehdottomasti tyylikkäimmät kannet, mitä missään Weed-julkaisussa on ollut. Lisäksi se on monesti suhteessa edullisempi hankkia kuin GDW:n alkuperäiset 30 ensimmäistä osaa.

3. Doujinshit
(Doujinshi = japanilainen omakustannesarjakuva. Fanien tekemä ja sisältävät usein hahmoja alkuperäisistä sarjoista, esim. Gin, Weed, Naruto...)

Ginga-aiheiset doujinshit ovat harvinaisia, mutta ne eivät tunnu nappaavan fanien huomiota. Suurin osa doujinsheista on huumoripohjaisia ja vitsit ymmärtää ilman kielitaitoakin, mutta keräilemään ne eivät jostain syystä houkuttele. Tämä on erikoista, koska joidenkin muiden sarjojen doujinshien hinnat voivat nousta yli 100 euron ja ne ovat erittäin haluttuja keräilykohteita.

2. Gengat
Itse rakastan gengoja, mutta ne eivät ole jostain syystä saaneet suomalaisen faniyhteisön rakkautta osakseen. Syitä lienee monia: toisin kuin animaatiokalvot, gengat koostuvat monesta osasta ja niissä ei ole aina selkeää näyttävintä osaa, minkä vuoksi ne on hankala hahmottaa "kokonaisuutena". Ne ovat vaikeita varastoida, katsella ja laittaa esille, minkä lisäksi ne voivat mennä helposti pilalle. Oletettavasti monille niissä ei myöskään ole samanlaista alkuperäisen tuotteen tuntua kuin esim. animaatiokalvoissa on, vaikka gengat olisikin piirretty käsin.


1. Kirjanmerkkitarrat
Kirjanmerkkitarrat ovat yksi huonoiten myyviä Ginga-oheistuotteita, mikä on aavistuksen hämmentävää. Ne ovat melko yleisiä, hinnaltaan edullisia ja tarroista isokokoisimpia. Monet sanovat karsastavansa kirjanmerkkitarroja, koska niissä on isoja värikkäitä pintoja sekä englanninkielisiä tekstejä. Itse en osaa tätä täysin sisäistää, koska toisaalta prismatarrat ja magneetit ovat myös samalla tavalla kirjavasti väritettyjä. Lisäksi kirjanmerkkitarrojen joukosta löytyy myös nättejä ryhmäkuvia ja onnistuneita kuvayhdistelmiä.

Olenkin miettinyt, voisiko näiden tarrojen vaikuttaa se, että ne ovat lopulta melko yleisiä ja lisäksi niitä ei ole valtavaa määrää (muistaakseni 26 erilaista). Kovimpien Ginga-keräilijöiden on ollut melko helppoa kerätä itselleen täydet kokoelmat ja vähemmän harrastavat keräilijät pitävät 3-6 euron hintaa tarrasta liian korkeana.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Jotain muuta: Etsiväkoira Sherdock

Etsiväkoira Sherdock

Tekijät: Yuma Sando (tarina), Yuki Sato (kuvitus)
Osia: 7
Arvosteluun luettu: 5 ensimmäistä osaa

Nuori Takeru on haaveillut omasta koirasta jo kauan. Lopulta hänen haaveensa toteutuu ja hän saa noutaa itselleen pennun paikalliselta rankkurilta. Kohtalolla on kuitenkin kätensä pelissä, sillä Takerun löytämä koiranpentu onkin Sherlock Holmesin reinkarnaatio, joka ei ole ollenkaan tyytyväinen koiran elämään, vaan tahtoo jatkaa rikosten selvittämistä.

Etsiväkoira Sherdock kuulostaa juoneltaan melko lapselliselta ja aluksi välttelinkin sitä olettaessani sen olevan Horoskooppimysteerien kaltainen kammotus. Ostin kuitenkin mangan tarjouksesta ja se yllätti erittäin positiivisesti.

Asetelmastaan ja K-12 -ikärajastaan huolimatta Sherdock on suunnattu vanhemmalle yleisölle ja sen tarinat ovat karuja ja piirrokset välillä jopa pelottavia. Etsivätarinat ovat mielenkiintoisia ja ne esitetään esimerkiksi Salapoliisi Conanista poiketen nurinkurisessa järjestyksessä: ensin paljastetaan murhaaja, jonka jälkeen ryhdytään selvittämään motiivia ja tekotapaa. Suurin osa mysteereistä on hyvin onnistuneita ja vain muutama jää juoneltaan yksinkertaiseksi tai aavistuksen vajavaiseksi.

Sherdockin piirrostyyli on mukaansa tempaavaa ja sen juoni etenee nopeaa tahtia. Monista muista piirtäjistä poiketen Yuki Sato osaa piirtää myös koiria melko hyvin ja tyylitellystä ulkoasustaan huolimatta Sherdock on selkeästi koira ja sen rotuakin voi arvuutella.

Suosittelen salapoliisitarinoiden ja koirien ystäville. Lapsellisen juonikuvauksen ei kannata antaa hämätä, sillä tarina on huomattavasti aikuisempi.

Arvosana: ****

perjantai 7. helmikuuta 2014

Lähestyykö Orion loppuaan?

Orion-manga on tällä hetkellä ilmestynyt 27 osaa (28 on Japanissa pian painossa) ja sen lopullista pituutta on voitu vain arvailla. Japanilaisilla arviota on mahdollista tehdä juonta seuraamalla, mutta täällä Suomessa sekin on hankalaa kielimuurin vuoksi. Mitä sarjassa on nyt meneillään? Sisältää spoilereita.

Lueskelin tässä vähän aikaa siten osat 26 ja 27 enkä voinut olla vertaamatta niitä vähän aikaa sitten ilmestyneen WEED-mangan osaan 28. Orionissa pääpahis, huivikoira Masamune, on pakotettu kaksintaisteluun Orionia ja Akakamaa vastaan jyrkän rotkon äärellä. Lisäksi Masamunen oma lauma iskee taisteluun Oun joukkoja, Joujia, Kenia, Kagetoraa ja montaa muuta, vastaan.

Masamune on taisteluissa voitolla: se voittaa Akakaman ja Orionin helposti, minkä lisäksi sen joukoilla on selkeä ylivoima Oun joukkoihin nähden. Sen omat johtajat ovat sille uskollisia ja paha vastus Oun joukoille. Lisäksi ylitsepääsemätön rotko on jakanut Oun joukot kahdelle puolelle sekä rotkon rinteille.

Masamune, Orion ja Akakama päätyvät lopulta kaikki rotkon pohjalla virtaavaan koskeen ja vaikka Orionin apuna on itse Gin, päättyy taistelu Masamunen voittoon.

Masamunen taistelu kuitenkin jatkuu, nyt Rigeliä vastaan, joka on oppinut uuden, Battougan tyylisen liikkeen, jolla se iskee Masamuneen.

Mangan mukana on mainoksia osasta 28 ja niistä näkee palasen tulevaa juonta: Masamune selviää iskusta vaurioilla ja Rigel itse haavoittuu tai menettää tajuntansa. Nyt taistelutanterreella on pahisten lisäksi Rigel, Orion, Gin ja Sanada Nyudoounsai. Lisäksi taistelua lähestyvät Weed ja Sirius.

Alkaako Orion (tai vaihtoehtoisesti Masamunea vastaan käyty taistelu) olla tässä? Itselleni tästä nykyisestä taistelusta tulee erittäin vahvasti mieleen Hougenia vastaan käyty taistelu armeijoiden iskiessä yhteen ja pahisten johtajan ollessa laumastaan erillä. Lisäksi Masamune on erittäin voimakas vihollinen, jonka on nyt onnistunut saman taistelun aikana haavoittaa tai iskeä maahan Orion, Akakama, Gin ja (seuraavassa osassa) Rigel enkä voi itse olla ajattelematta sitä, että Takahashi sanoi Animeconissa käydessään, että Orion voi kuolla tarinan aikana.

Voisiko olla, että Orion-mangassa käydään nyt lopputaistelua, joka saattaa päättää mangan tarinakaaren tai koko sarjan? Monia juonikuvioita ja pahiksia on vielä käyttämättä, mutta huonoimmassa tilanteessa GDWO:n suosio on niin heikko, ettei sarjaa tahdota jatkaa enää. Tosin on myönnettävä, että sarja, jossa on yli 100 osaa, ei kovin helpolla voi suosiotaan menettää. Toisaalta taas Takahashi itse lähestyy jo eläkeikää.

Itse toivon, että Orion ei sarjana tähän päättyisi, mutta tarinakaarella tämä nykyinen tilanne olisi komea päätös. Taistelu on tällä hetkellä todella mielenkiintoinen ja piirrosjälki sekä tarina tempaavat mukaansa. Myös vanhoja hahmoja on kiitettävästi kuvioissa mukana, mikä lisää omaa mielenkiintoani huomattavasti. Orionin kuolema olisi minusta (rehellisesti sanoen) upea veto, koska se on kuitenkin päähenkilö ja sellaisen kuolemaa näkee harvoin. Rigelistä tai Siriuksesta voisi hyvinkin tulla sarjan nimikkopäähenkilö Orionin sijaan tai tämä voisi olla mahdollisuus Weedin paluulle.

Jään siis innolla odottamaan seuraavia osia~

torstai 6. helmikuuta 2014

Oheistuote-esittely: Vohvelitarrat

Vohvelipaketteja edestä.
Vohvelipaketteja takaa.
Tarrapakettien kuvat: Yahoo!Auctions
Tarrat: Urumi.fi
Suositeltavaa: Yukimizakeblog

Vohvelitarrat ovat harvinaisimpia tarroja, mitä GNG:stä on ilmestynyt. Ne ilmestyivät 1980-luvun loppupuolella kuten muutkin GNG-oheistavarat ja ne on valmistanut Morigana-niminen yhtiö, joka valmistaa yhä karkkeja ja muita makeisia.

Vohvelitarroja sai (yllätys, yllätys) ostaessaan suklaanmakuisia vohveleita. Jokaisen paketin mukana tuli 1-3 tarraa ja tarroja on oletettavasti 24-40. (Suurin numero, jonka olen nähnyt on 21.) Nämä herkut maksoivat aikoinaan 50 jeniä/paketti.

Lähikuva.
Vohveleita myytiin todennäköisesti yksittäispaketeissa, jotka olivat kiinni toisissaan pitkänä letkana, josta saattoi repäistä yhden irti.

Tarrat ovat kooltaan 4,9 x 7 cm eli samaa kokoluokkaa kuin keräilytarrat. Keräilytarroista ne erottaa hieman kiiltävämmän pintansa ja täysin valkoisen selkämyspuolensa avulla. Lisäksi tarrojen etupuolella on numerointi oikeassa alanurkassa. Toisin kuin keräilykorteissa tai -tarroissa, vohvelitarrojen kuvat eivät etene juonen mukaan, vaan sattumanvaraisesti. Esimerkiksi tarrassa 7 on Wilson roikottamassa Chibiä suussaan, tarrassa 10 taistelua Madaraa vastaan ja tarrassa 11 Gin ja Iga-koiria. Vohvelitarroissa on paljon kuvia, joita ei ole käytetty muissa oheistuotteissa, mikä tekee niistä mukavan poikkeuksen.

Vohvelitarrat ovat erittäin vaikeita saada ja olen saanut itse niitä vain kerran ostaessani ison erän (80-100) keräilytarroja. Tällöin joukossa oli kuusi vohvelitarraa. Hyvällä tuurilla tarroja voi kuitenkin saada halvallakin, koska ne eivät kiinnitä keräilijöiden huomiota ja niitä voi nopealla vilkaisulla luulla vähemmän harvinaisiksi keräilytarroiksi.
Erilaisia tarroja 1.
Erilaisia tarroja 2.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Haaste: suosikki...

Pieni haaste Tähdenlennon blogista! Valitse ja perustele suosikkihahmosi kustakin ryhmästä.


SUOSIKKI...
1. Karhukoira
2. Karhu
3. Ihminen
4. Koira
5. Koirarotu
6. Naishahmo
7. Mieshahmo
8. Joukkueenjohtaja
9. Dobermanni
10. Vihollinen
11. Kuolema
12. Susi


 1. Karhukoira - Weed
Weed on ehdoton suosikkini karhukoirista, koska en ole koskaan ymmärtänyt Ginin ja Rikin (yli)arvostusta. Weed on lempeä, voimakas ja pitää periaatteensa loppuun asti, mutta on kuitenkin avoin uusille vaikutteille.



2. Karhu - Harppuunakarhu
Madara oli aiemmin suosikkini, koska sitä luultiin pitkään naaraaksi, mutta kun se liittyi urosten massaan, palasi vanha Harppuunakarhu suosikkilistalleni. Harppuunakarhu on ensimmäinen karhu, joka saa koirien puntit oikeasti tutisemaan suuren taistelun alkaessa ja hulluudessaan se järkyttää myös muita karhuja. 

 
3. Ihminen - Gohee
Vaikka Gohee onkin koiran- ja lastenhakkaaja, osittain raivohullu metsästäjä, juoppo ja monia muita negatiivisia ominaisuuksia, on hänessä kuitenkin jotain ihailtavaa.




 4. Koira - Ben

Ben on aina ollut hahmoista suosikkini. Se muistutti minua pienenä Helmi-suomenajokoirasta ja Benissä on karismaa: se on taitava taistelija, voimakas ja neuvottelutaitoinen johtaja, minkä lisäksi se on oikeudenmukainen eikä turvaudu väkivaltaan kuin pakon edessä.


5. Koirarotu - sileäkarvainen mäyräkoira
Koska mäyrikset hallitset maailmaa. Mäyräkoira on hieno lisä Gingan maailmaan: ne ovat voimakkaita taistelijoita ja kovaluonteisia, mutta kuitenkin pieniä ja lutuisia. Ei ole kovin montaa rotua, missä nämä ominaisuudet yhdistyvät... On muutenkin hienoa nähdä Gingan maailmassa enemmän koiria, jotka käyttävät taktikointia taistellessa eivätkä vain jyrää raa'alla voimalla.


 
6. Naishahmo - Fuji
Laitoin aluksi voittajahahmoksi Crossin, mutta jäin miettimään ja päätin, että vähemmän on enemmän. Cross on mukana taisteluissa ja sen voimia korostetaan, mutta lopulta se jätetään pois kaikesta ihan vain siksi, että se on nainen.
Fuji on puolestaan Ginin äiti ja muuten sen rooli on minimaalinen: siitä kuitenkin kerrotaan, että se oli aikoinaan hyvä karhukoira ja se oli mukana ihmisten turvana ja jäljittäjänä, kun Goheeta ja Daisukea lähdettiin etsimään.

 
7. Mieshahmo - Moss
Moss on miehinen mies ja yksi Gingan sopivasti poikkeavimpia hahmoja. Se on ruma, lihava ja arpinen (oikeastaan ainoa hahmo, jolla arvet rumentavat sitä), mutta se on samalla huumorintajuinen, äkkipikainen ja rakastaa perhettään.

 
8. Joukkueenjohtaja - Terry
Terry edustaa joukkueenjohtajissa täysin erilaista voimaa ja taktiikkaa kuin Ben ja muut, jotka ovat valmiita kuolemaan aatteensa puolesta. Terry on valmis tekemään mitä hyvänsä, selvitäkseen hengissä ja voidakseen päästä auttamaan aatettaan. Se liittyy Mutsun kenraalien laumaan ja kuolee lopulta saamatta antaa ainoatakaan iskua karhuille.
 

9. Dobermanni - Sniper
Bill on täysin mitäänsanomaton hahmo, joten ainoa looginen valinta on Sniper. GNG:n puolella en Sniperistä hirveästi välitä, mutta GDW:ssä tämä kaveri saa uusia ulottuvuuksia pahiksena.



 10. Vihollinen - Hougen

Hougen on ehdottomasti Ginga-sarjan paras inhimillinen pahis. Täysin häikäilemätön ja kaikin puolin inhottava nuljake, joka on valmis uhraamaan lähes kenet tahansa tavoitteensa vuoksi ja jolla on voimaa ja taistelutaitoja vaikka muille jakaa.


 
11. Kuolema - Kurojaki
Kurojakin kuolema on aina sykähdyttänyt minua. Se oli pahis, mutta se rakasti pentuaan ja se uskoi koko ajan tekevänsä oikein. Se oli täysin uhrautunut aatteelleen ja kun kaikki oli menetetty, se piti kuolemaa parempana vaihtoehtona kuin epäonnistumista. 


 


12. Susi - Raiga, Sakon & Ukon
Tästä kolmikosta pidän lähinnä niiden iskun vuoksi: se on tyystin erilainen, mutta kuitenkin toimiva ja realistinen (vertaa pyörremyrsky). Se antaa myös mahdollisuuden käydä hyvin erilaisia taisteluita kuin vain hyökätä pyörien jonkun kimppuun.