torstai 31. joulukuuta 2015

GTLW: Luku 29 & 30

Juhlapyhien jälkeen luvut 29 & 30 samassa paketissa!
Cross ja Jeromen pennut keskustelevat. Bob on yhä niiden seurassa, mutta nukkuu/on tajuton.
Kun Bob herää, se nousee ja lähtee samantien pois. Cross yrittää puhua sen kanssa, mutta turhaan.

Orion laumoineen saapuu Unsain luokse.

Koirat neuvottelevat keskenään.
Pian Unsai asettuu lauman kärkeen ja koirat lähtevät matkaan.

Kyoshiro vakoilee karhujen puuhia.
(Katsokaa, miten söpö hän on.)

Karhut ovat nälkäisiä ja yrittävät napata jonkun vankilassa olevista koirista.
Jerome hermostuu ja puree yhtä karhuista tassuun.
Karhut vaihtavat paikkaa ja yksi niistä ylttää Izoun veljen, Denshichin, ruumiiseen vetäen sen ulos.

Karhut alkavat nahistella ruumiista.
Kyoshiro tuijottaa raivoissaan, kun sen toverin ruumis revitään kappaleiksi.
Karhut syövät Denshichin ruumiin.
Kyoshiro vapisee raivoissaan, mutta hillitsee itsensä.

Se hiipii lähemmäs louhta ja juttelee vanhimman kanssa. Koirat keskustelevat pitkään.
Vanhin todennäköisesti pyytää Kyoshiroa pakenemaan ja hakemaan apua.
Lopulta Kyoshiro pyörähtää ympäri ja valmistautuu lähtemään, mutta...
Monsoon on havainnut sen.

Kyoshiron onnistuu väistää Monsoonin isku,
mutta se saa peräänsä lauman karhuja.
Kyoshiro yrittää harhauttaa karhuja metsässä, mutta niitä on liian monta ja ne piirittävät Kyoshiron.

Karhut nappaavat Kyoshiron ja painavat maahan.
Yllättäen joku komentaa karhuja. Bob on palannut.
Jokohan Bobin puolenvaihto tapahtuu nyt? Toivoisin itse, että siihen olisi vielä aikaa... Kyoshiro sai pitkästä aikaa itselleen isompaa roolia, mistä pidin.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

GTLW: Luku 28

Shion tulee hyvin toimeen Gennain kanssa. Shion on hyvin rento ja ilmeisen huumorintajuinen.
Koiralauma siirtyy joelle...
... missä koiralauma löytää hukkuneen villisian.
Koirat asettuvat aterioimaan.
Sirius saapuu Unsain alueelle ja ulvoo ilmoittaakseen saapumisesta.
Unsai ilmestyy laumoineen.
Unsai ja Sirius keskustelevat pitkään. Unsai suhtautuu Siriukseen melko välinpitämättömästi, mutta Sirius on ei anna periksi.
Rocket ja Kyoshiro kuulevat karhun karjuntaa.
Karhu yrittää kaivaa koloa auki.
Karhut ovat käyneet nälkäisiksi ja ne havittelevat ruuakseen tuoretta koiranlihaa.
Veikkaisin, että Sirius tahtoo saada itselleen taistelukoulutusta Unsailta. Nykyisellään siitä ei ole haastamaan Monsuunia. Samoin Orion on siirtymässä alueelle, jossa sen olisi mahdollista oppia lisää ninjataitoja ja voisin kuvitella, että Rigel kohtaa Gennain tai jonkun vastaavan ninjamestarin. Vaihtoehtoisesti koko kolmikko voi päätyä samalle kouluttajalle.

Karhut käyvät nälkäisiksi ja treenaukseen ei kuitenkaan tuntuisi olevan paljoa aikaa. Pelastetaankohan Ouun soturit ennen kuin lopullinen taistelu Monsoonia vastaan alkaa vai onko niiden pelastaminen osa lopputaistelua?







sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pohdintaa Harppuunakarhusta

Facebookin Hopeanuoli-ryhmässä oli keskustelua Harppuunakarhusta (kiitos ideasta Jari L:lle!) ja jäin miettimään hieman tätä karhua sekä sen motiiveita. Harppuunakarhu on ollut aina omia suosikkejani karhuista: se oli outo psykopaatti, jolle kukaan koirista ei voinut mitään. Siinä missä Akakabuton nahkan sai auki kuka tahansa, ei kukaan koirista saanut naarmuakaan aikaan Harppuunakarhuun.


Virallisesti Harppuunakarhusta tiedetään vähän. Oikeastaan sillä ei ole edes nimeä, vaan se on vain harppuunaselkäinen karhu tai karhu, jolla kolme harppuunaa selässään. Sanaa Harppuunakarhu ei taideta edes mainita missään: ei mangassa, ei animessa, ei suomidubissa.

Monista muista GNG:n karhuista poiketen Harppuunakarhu on ruskeakarhu. Sen tunnetuin hirmuteko oli, kun sen onnistui nousta Kairyuumaru-laivaan, joka seilasi Hokkaidôn rannikolla. Laivassa karhu tappoi miehistön 25 jäsentä. Laivan rantauduttua karhu tappoi 5 laivaan noussutta viranomaista ja 4 satamassa ollutta henkilöä. Sen tapposaldo on siis huomattavasti korkeampi kuin Akakabuton. Satamaan päästyään se pakeni ja suuntasi kohti Ouuta, missä se aikoi haastaa Akakabuton.

Ouussa Harppuunakarhu tappoi yhden Akakabuton lauman korkea-arvoisimman jäsenen, Kesakagen, ja lisäksi karhu houkutteli Rikin villikoiralauman mukaansa näyttäen niille, missä Akakabuton linnoitus oli. Ensin Harppuunakarhu aikoi haastaa Akakabuton, mutta sitten se tahtoikin vain liittyä sen laumaan, kun tajusi, ettei voisi voittaa tätä. Harppuunakarhun suunnitelma kuitenkin epäonnistui: jättiläismäisiin mittoihin kasvanut Akakabuto tappoi Harppuunakarhun yhdellä ainoalla iskulla.


Moni Harppuunakarhun teko vaikuttaa järjettömältä, mutta jäin pohtimaan, saisiko sen tekoihin logiikkaa.


Harppuunakarhu on tiennyt Akakabutosta jo kauan: se ilmeisesti haastoi tai kohtasi Akakabuton noin vuosi ennen suurta taistelua. Kohtaaminen päättyi Harppuunakarhun tappioon ja ilmeisesti se ei suostunut Akakabuton alaiseksi, vaan pakeni. Noin kahdeksan-yhdeksän kuukautta kohtaamisen jälkeen Harppuunakarhu oli palannut pohjoiseen ja päätyi laivaan, josta se taas vaelsi Ouun.

Harppuunakarhun suurin looginen ongelma tulee sen ja villikoirien kohtaamisessa: Harppuunakarhu johdattaa koirat suoraan Akakabuton luo, minkä lisäksi se jättää tappamatta Ginin, vaikka tajuaa tämän olevan lauman johtaja. Tässä ei ole järkeä, jos karhun tavoitteena oli Akakabuton haastaminen. Jos Harppuunakarhu olisi tahtonut vain liittyä Akakabuton laumaan, olisi suunnitelma ollut toimiva.

Jos asiaa miettii kuitenkin hieman pidempään strategisessa mielessä, alkaa siinä olla järkeä. Jos Harppuunakarhu olisi voittanut Akakabuton ja tappanut tämän, olisi koirista tullut sille ongelma ja helpoin tapa hyötyä ja hankkiutua niistä eroon, oli houkutella ne mukaan.

Jos Harppuunakarhu olisi voittanut, olisivat muut karhut voineet oitis haastaa sen tai kieltäytyä tottelemasta. Mutta tilanteessa, jossa karhuilla olisi heti ollut vastassaan vahva vihollinen, olisi kaikkien karhujen ollut pakko vain liittoutua. Tämä olisi antanut Harppuunakarhulle edun koirien tappamisen jälkeen: Harppuunakarhun ohella muutkin karhut olisivat olleet väsyneitä taistelusta, karhuilla olisi paljon ruokaa ja taistelun aikana olisi varmasti mahdollisuuksia puukottaa Akakabuton uskollisimpia alamaisia selkään.

Ginin tappamatta jättäminenkin sopii tähän teoriaan. Jos Gin olisi kuollut, olisivat villikoirat voineet paeta ennen kuin ne olisivat edes ehtineet nähdä Akakabuton. Lisäksi koiralauman johtajan tietäminen antaisi Harppuunakarhulle edun taistelussa: se voisi suunnata iskunsa tähän koiraan ja saada muiden karhujen kunnioituksen, koska oli saanut selville vihollisen johtajan.

Mitään näistä suunnitelmista ei nähty toteutumassa, koska Harppuunakarhu ei pystynyt edes haastamaan Akakabutoa.

Ginga: The Last Wars Luku 27

Bob juttelee Crossin ja pentujen kanssa. Se yrittää ilmeisesti selittää tilannetta omalta kannaltaan.
Cross ei ole vakuuttunut ja Bob alkaa hyperventiloida, kun se ajattelee Monsoonia. Bob kaatuu suu vaahdossa maahan ja pyörtyy.
Cross huolestuu, mutta Bob palaa pian tajuihinsa.
Daisuke ilmestyy paikalle ja nähtyään maassa makaavan Bobin, lähtee hakemaan sille ruokaa.
Bob jatkaa selitystään ja Cross muistaa suuren taistelun ajan, kun lauma ajoi takaa harppuunakarhua. (Jolloin Cross tosin ei itse ollut paikalla, mutta mitäpä pienistä.)
Daisuke tuo Bobille ruokaa. Bob luikkii karkuun, mutta pysähtyy, kun Cross rauhoittelee sitä.
Rocket, Kyoshiro ja Ken ovat epäonnistuneet paossaan. Ne piilottelevat samassa luolassa kuin Kurotora, Ben ja Cross aikoinaan. Chuutoran pentujen ruumiit ovat yhä luolassa.
Koirat tutkivat virtaa. Koska karhut partioivat kallion yläreunan luona, virtaan hyppääminen voi olla ainoa pakoreitti Ouusta.
Bob uskaltautuu syömään Daisuken tuomaa ruokaa. Kun Daisuke yrittää silittää sitä, Bob murisee ja yrittää purra tätä.
Cross kysyy Bobilta, miksi tämä työskentelee Monsoonille.
Bob kertoo Monsoonin syöneen Bobin sisarukset. Cross järkyttyy.
Bob kertoo tarkemmin sisarustensa kohtalosta. Monsoon pakotti ne tappelemaan keskenään, katkoi pentujen raajoja, raateli niitä ja lopulta söi ne.

Huh uh. Bobilla on ehkä karmivin taustatarina kaikista Ginga-hahmoista. Monsoonissa tuntuu yhdistyvän kaikkien pahisten pahimmat puolet. Hougenkaan ei ikinä yrittänyt murtaa ketään avutonta pentua.

Meneekö Bob kuitenkaan suoraan hyvisten puolelle? Toivoisin itse, että näin ei kävisi, vaan että se nyt -saatuaan Crossin sympatiat- huijaisi Crossin mukaansa ja veisi sen Monsoonille. Tämän jälkeen Bob voisi pikkuhiljaa alkaa vaihtaa puolta. Onnellista loppua tälle kaverille kyllä toivoo jo tässä vaiheessa tarinaa... Bob ei ansaitse saada enää lisää huonoa kohtelua.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Arvostelu: Anju ja sankarikoira Jiroomaru

Yksiosainen Anju ja sankarikoira Jiroomaru on Takahashin uusin suomeksi käännetty sarja. Se on myös melko uusi teos Takahashilta: teos ilmestyi Japanissa 2011. Manga kertoo Anju-tytöstä, joka joutuu muuttamaan väkivaltaisen setänsä luokse, kun Anjun vanhemmat sekä veljet kuolevat auto-onnettomuudessa. Anjun pelastukseksi tulee isoisä, joka hakee lapsenlapsensa asumaan luokseen. Isoisänsä luona Anju elää onnellisesti koiranpentuja hoitaen. Onni on kuitenkin lyhytaikainen, sillä isoisä kuolee tapaturmassa.

Ensimmäinen asia, mihin mangassa kiinnittää huomiota, on Takahashin piirrostyyli. Anjun kansi on kaunis ja siinä on käytetty paljon tyhjää tilaa, mikä tekee siihen hyvin erilaisen tunnelman. Myös värisivut ovat erittäin kaunista katsottavaa. Kokonaisuudessaan manga on myös piirretty astetta yksityiskohtaisemmin kuin esimerkiksi samaan aikaan ilmestynyt Orion.

Tarinassa on monia elementtejä, joita Takahashi on käyttänyt tarinoissaan aiemminkin, mutta on nyt nostanut keskeiseen osaan tarinaa. Keskeisimpänä on perheväkivalta. Päähenkilö Anju on selkein esimerkki tästä, mutta tämän lisäksi tarinassa on mukana myös Anjun täti Rumi, joka taas on selkeä heijastus siitä, mikä Anjusta voisi tulla, jos hän ei saa itselleen rakastavaa kotia. Rumin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies käskee Rumia vaatimaan osaansa perinnöstä, mutta jouduttuaan vastakain raivoavan veljensä kanssa Rumi alistuu ja suostuu luopumaan perinnöstä täysin. Rumilla ei myöskään ole rohkeutta puuttua pysyvästi Anjun kohteluun tai auttaa tätä, vaikka näkee tätä kohdeltavan kaltoin.

Mangassa korostuu myös se, miten tärkeä lapsen ja lemmikin suhde voi olla.

Takahashi pitää koirien ja ihmisten maailman yhtäaikaa erillään ja yhdessä: koirat vuodattavat kyyneliä, keskustelevat ja tekevät lupauksia, mutta käyttäytyvät ihmisten silmissä kuitenkin tavallisen koiramaisesti.

Jos mangaan olisin jotain toivonut, niin muutaman luvun lisää materiaalia. Rumi-täti jäi itselleni tärkeäksi hahmoksi ja olisin mielellään nähnyt hänenkin osaltaan tarinan kehittyvän onnelliseen loppuun. Tosin on myönnettävä, että ilman Anjua kertomus olisi helposti muuttunut turhan raskaaksi, minkä takia sen lyhyys on vain etu. Lisäksi vaatii paljon enemmän taitoa kirjoittaa lyhyt kuin pitkä tarina.

Poikkeuksellisesti Takahashille tässä tarinassa on myös paljon naishahmoja. Isoisä Sawamuran kehuttu karhukoira Yuki on narttu, Anju on tyttö ja lisäksi tarinassa on melko isossa roolissa Rumi-täti. Pienenä sivuhahmona on myös ilkeän Shinjiroo-sedän vaimo. Koiramaailmaan erityisesti Yuki on tervetullut tulokas, sillä sitä käsitellään Ginga-tarinoista poiketen koirana eikä sankarillisena uroona, jonka roolin määrää sen sukupuoli. Myös Anju on voimakas naishahmo, joka pitää pintansa saamastaan kohtelusta huolimatta.

Ginga-maailma on liitetty Anjun tarinaan vain ohimennen: Jiroomarun isoisoisän kerrotaan olevan Riki. Yukin ja Jiroomarun paljon pohdittu sukulaisuussuhde Giniin ei kuitenkaan selviä tästäkään. On mietitty, olisiko jompikumpi Ginin pentuesisaruksista Yukin isä, mutta asiaa ei tarkenneta mitenkään, jonka vuoksi kuka tahansa Rikin pennuista (Aka, Ginin nimettömät sisarukset tai joku muu) voi olla Yukin isä tai emä. Gingan liittäminen tarinaan ei ole myöskään ollut Takahashin suunnitelmia, vaan se on ollut kustantamon ehdotus.

Näin kirjan lukeneena tarinan liittäminen Ginga-maailmaan tuntuu melko tarpeettomalta, mutta aikoinaan tarina sai kuitenkin paljon huomiota Suomessa nimenomaan sen Ginga-viittauksen ansiosta. Anju ja sankarikoira Jiroomaru on sen verran erilainen tarina Takahashilta, että se kyllä ansaitsee ylimääräisenkin huomion: siinä on kaikki Takahashin hyvät tarinankertojaominaisuudet eikä siinä ole Gamun outoutta tai Fangin pitkäveteisyyttä.

Jos Takahashin teoksista pitää, kannattaa Anjun seikkailuun ehdottomasti tutustua.

lauantai 28. marraskuuta 2015

GtLW: Luku 26

Cross, Sunny ja Maru piileskelevät yhä talon alla.
Bob on palannut ja odottaa sopivaa tilaisuutta tappaa Cross.
Daisuke on kaivanut haudan (todennäköisesti Hirolle) ja asettaa sille kukkia.
Saatuaan puhelun Hidetoshilta, Daisuke poistuu paikalta.
Bob näkee tilaisuutensa tulleen ja hyökkää kohti Crossin piilopaikkaa.
Bob nappaa kiinni Sunnyn.
Mutta päästää irti, kun tajuaa, ettei se ole Cross.
Cross hyökkää.
Ja iskee Bobin nurin. Myös Sunny ja Maru liittyvät taisteluun.
Bob jää alakynteen ja alkaa itkeä.
Jokin sen sanoissa järkyttää/yllättää kolmikon.
Daisuken isä on kuullut metelin ja tulee paikalle.
Bob irtautuu taistelusta.
Ja lähtee pois, kun Daisuken vanhemmat alkavat lähestyä.

Samaan aikaan Hidetoshi on hankkinut sairaalansa viereen kontin.
Kontissa on kolme koirahäkkiä, joista yhdessä on tajuihinsa palannut Gin. Muissa lienevät Jouji ja Weed.
Bob on paennut metsään, mutta ei uskalla palata Monsoonin luo. Se ajattelee sisaruksiaan ja Monsoonia.
Lopulta se lyyhistyy itkien maahan.
Kun hämärä on laskeutunut Bob ilmestyy taas Daisuken talolle. Cross on odottanut sitä ja näyttää valmiilta taisteluun.

Bob sai juuri kaikki sympatiani. D= Siinä vaiheessa, kun tuollainen koviksen näköinen kaveri vain makaa maassa itkemässä, kaikki paha annetaan anteeksi. Toivottavasti Cross ajattelee samoin ja pystyy houkuttelemaan Bobin vaihtamaan puolta. Bobin avulla Ouun sotilaat pystyisivät varmasti pakenemaan karhujen luota.