Nimien mysteereitä

Huom! En itse osaa kirjoittaa tai puhua japania, joten virheet ovat mahdollisia.

Kun käännetään tekstiä japanista suomeksi, täytyy aina tehdä valintoja, koska japanilainen kirjoitusasu ei taivu suoraan länsimaisille aakkosille. Tämä näkyy selkeiten hahmojen nimissä, joista on joskus useitakin erilaisia versioita.

Lyhyt selvitys japanin kielestä. Japanissa on kolme erilaista kirjoitusmerkkijärjestelmää: kanji, hiragana ja katakana.

Kanji (esimerkiksi 銀 = gin = hopea) on yksi merkki, joka tarkoittaa yhtä sanaa. Kanjeja voi yhdistellä useilla erilaisilla tavoilla, jolloin niistä saa yhdyssanoja tai täysin uusia sanoja. Esimerkiksi: 銀牙 = kaksi kanjia: Gin ja Kiba = hopea ja hammas = ginga.
Toisaalta 銀河 = kaksi kanjia: Gin ja Kawa = hopea ja virta = Linnunrata/galaksi = ginga.

Hiraganat ja katakanat ovat taas tavumerkkejä, joissa yksi merkki on yksi tavu. Esimerkki hiraganojen käytöstä: 銀牙　流れ星 銀 eli Gi-n-Ki-Ba Na-ga-re-bos-hi Gi-n = ぎん きば ながれぼし ぎん. Hiraganoja käytetään erityisesti nuorille suunnatuissa sarjoissa selventämässä kanjeja. Esimerkiksi japaninkielisissä GNG-mangoissa on jokaisen kanjin yläpuolella kirjoitettu pienellä sama hiraganoilla.

Katakanoja käytetään taas ulkomaalaisten nimien kirjoittamiseen. Esimerkiksi: Be-n = ベン.
Koska japanilaisista tavuista saa vain rajallisen määrän yhdistelmiä, johtaa tämä siihen, että kaikkia länsimaisia nimiä ei voida kirjoittaa oikeaoppisesti japanilaisilla kirjoitusmerkeillä. Esimerkiksi: Weed = ウィード = Uiido tai Mer = メル = Meru.

Tämän vuoksi jo hyvin yksinkertaiseltakin vaikuttavat käännökset alkavat tuottaa nopeasti ongelmia, kun on päätettävä, mihin länsimaalaiseen nimeen yritetään viitata.

Sitten sekaan astuvat muut poikkeukset, joista tunnetuin lienee R&L-kirjaimet, jotka ovat Japanissa vain yksi ainoa kirjain. Tämä jättää taas paikan avoimeksi kääntäjälle: Mer vai Mel, Hiro vai Hilo, Riki vai Liki, Madara vai Madala. Jotkut sanat ovat helpompia päättää kuin toiset, mutta joskus kyse on vain kääntäjää enemmän miellyttävästä vaihtoehdosta. Esimerkiksi One Piecen päähenkilön nimeksi valittiin Luffy, koska se oli useammin käytössä fanikäännöksissä ja muissa vastaavissa. Animessa Luffya sanotaan vaihtelevasti Luffyksi tai Ruffyksi. Black Lagoonin päähenkilönaisen nimeksi valittiin Revy, koska se oli paljon hienompi kuin Levy. One Piecessä erään hahmon nauru käännettiin (ei kovin yllättävästi) "holoholo" sen toisen vaihtoehdon sijaan...

Mainittakoon myös, että GNG-animessa Gohee lausuu Rikin nimen usein Liki.

Toinen paljon ongelmaa aiheuttava on ō-äänne. Se lausutaan joko lyhyenä tai pitkänä o-äänteenä sanasta riippuen tai vaihtoehtoisesti se voi olla myös ou-äänne tai oh-äänne.

Ja näitä yhdistelmällä saadaan sitten paljon kiistoja aikaan siitä, mikä nimi on oikea ja mikä ei. Ongelmaan aiheuttaa lisäongelmaa se, että miten kääntäjä tahtoo nimen kääntää: yleisimmällä tavalla, kaikki samalla tekniikalla vai lähimpänä oikeaa lausumistapaa.

Mer vs. Mel
Mer on lyhenne sanasta Mercedes, joten tällä periaatteella Mer on hyvä valinta. On tietysti huomioitava, että Mer-nimeä ei ole olemassa, mutta Mel on. Mer toisaalta esiintyy taidekirjassa sekä Retsuden-tieto-oppaassa, joten sitä voisi tältä kantilta pitää oikeana.

Itse pidän käännöksen Meristä. Se on miehekkäämpi kuin Mel eikä koirien nimien ole minusta pakko pohjautua oikeisiin nimiin.

Chutora vs. Chuutora
Akatora, kurotora ja chuutora ovat kai-koirien kolme erilaista värimuunnosta: punainen, musta ja välimuoto. Käytännössä katsoen kaikissa koiratietokirjoissa välimuoto kirjoitetaan yhdellä u:lla, mutta se ei välttämättä ole oikein: väli/keskiarvo/keskimmäinen kirjoitetaan nimittäin chuu.

Syy nimen väärinkirjoitukseen tulee oletettavasti siitä, että kaikki suomenkieliset japanilaisia koirarotuja käsittelevät kirjat on tehty enemmän tai vähemmän englanninkielisten pohjalta. Englanninkielessä sanoja ei lausuta suoraan kuten ne kirjoitetaan, vaan lausumiseen on omat sääntönsä. Tällöin englanninkielisessä tekstissä oleva "chu" voidaan lausua "chuu"na.

Chutoran ja Chuutoran erona on se, että Chuutoran suomalaislukija osaa automaattisesti lausua oikein pitkänä u:na. Tällöin Chutora on hieman harhaanjohtava tyyli.

Jouji vs. George
Tämän nimen kääntäminen aiheutti ehkä eniten keskustelua Ginga-piireissä. George oli monille tuttu nimi jo entuudestaan: se oli taidekirjassa kirjoitettuna ja muiden käännösten uupuessa se otettiin tietysti käyttöön. Animessa hahmo ei esiintynyt ollenkaan, joten nimeä ei koskaan kuultu lausuttuna tai toisen kääntäjän kirjoittamana.

Itse pidin Joujia pitkän aikaa vääränä käännöksenä. Sekä Georgen että Kenin nimet kirjoitetaan kummatkin kanjeilla, joten oletin, että kyse olisi Takahashin keksimästä nimileikistä. Nimet kirjoitettaisiin kanjeilla, mutta koska koirien vanhemmat olivat länsimaalaisia rotuja, joilla länsimaalaiset nimet, olisivat pentujenkin nimet samalla myös länsimaalaisia.

Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan, selvisi seuraavia asioita Georgen puolesta:
- Japanissa on yleistä, että Jouji käännetään Georgeksi. Monet julkisuuden henkilöt, poliitikot ym. tekevät näin ja monien nimiä voidaan kääntää näin automaattisesti.

Joujin puolesta infoa tuli kuitenkin enemmän:
- Takahashi itse kertoi, että hahmon nimi on Jouji ja taidekirjan teksti oli väärä.
- WEED-mangan osassa 29 näkyy Joujin nimi hiraganoilla kirjoitettuna - ja siinä lukee JOUJI.

Lisäksi mainittakoon, että Jouji ja George lausutaan kutakuinkin samalla tavalla. Ero on siis ainoastaan siinä, mitä paperilla näkee.

Hougen vs. Hoogen, Koga vs. Kouga vs. Kooga, Hakuro vs. Hakurou, Jooji vs. Jouji, Kyoshiro vs. Kyoushirou...
O, oo ja ou lienevät se suurin aihe, mistä erilaisia nimiä löytyy. Suureksi harmikseni olen itse tässä asiassa tyystin eri mieltä kääntäjän kanssa, joten saan Gingan kanssa kärvistellä näiden vääriksi kokemieni nimien kanssa.

Kuten aiemmin selitin ō-äänteen voi lausua kolmella tavalla, mahdollisesti myös oh kuuluu tähän sarjaan.

Minun näkökulmastani ou on näistä kaikuista vaihtoehdoista huonoin, koska se on erittäin harhaanjohtava ja sopii parhaiten englanninkielisiin käännöksiin. Jos jää kuuntelemaan GDW- tai GNG-animea tarkkaan, kuulee selvästi, että Hougen lausutaan pitkällä o:lla (Hoogen), samoin Kyoshiro (Kyooshiro).

Ou-äännettä käytetään paljon lähinnä siksi, että sitä on paljon englanninkielissä käännöksissä. Englannissa ou-lausutaan pitkänä o:na, joten se on englanniksi täysin oikeaoppinen. (Vertaa moon, doom jne. lausuminen.) Suomenkieli ei kuitenkaan toimi näin, vaan kirjoitusasu johtaa harhaan oikeasta lausumistavasta. Lisäksi ou:n lisäileminen sinne tänne luo myös aikamoisia sanahirviöitä, joista Kyoushirou lienee pahin. Nimihän lausutaan kutakuinkin "Kjooshiro" tai "Kjooshiroo".

Tietenkään kaikki ou-käännökset eivät ole väärin: ainakin omaan korvaani Hakurou on oikea lausumistapa.

Ja tässäpä sitten tiivistyykin koko sotku: kun nimissä käytetään pelkkää ou-äännettä eikä jokaiseen nimeen oikeasti kuuluvaa äännettä, menevät kaikki nimet sekaisin. Itse koen tämän pitkälti kääntäjän laiskuutena, koska oikean lausumistavan selvittäminen veisi paljon aikaa.

Ero näissä on onneksi melko pieni eikä häiritsi omaa lukukokemustani. Monia tämä kuitenkin häiritsee, kun lempihahmonsa nimen tahtoisi kirjoittaa oikein, mutta on paha mennä sanomaan, mikä on oikea tapa kaikista erilaisista. Lohdutukseksi kaikille tästä huolehtiville voin kuitenkin kertoa: ne ovat kaikki yhtälailla oikein ja väärin. Mer ja Mel, George & Jouji, Kyoshiro, Kyooshiroo & Kyoushirou, Hougen ja Hoogen sekä monet muut voidaan kirjoittaa useilla eri tavoilla eikä ole mitään aukotonta perustelua siihen, miten jokin niistä olisi selvästi väärin tai poikkeuksellisen oikein.

Karhukoiran valinta ja koulutus

Miten karhukoiran koulutus ja valinta eroavat Hopeanuolessa ja tosi elämässä? Syötetäänkö pennuille oikeasti raakaa karhunlihaa ja lyödäänkö niitä halolla päähän?

Ensimmäinen askel on karhukoiran valinta. Gohee suorittaa valintansa puhtaasti pennun ulkonäköön katsoen eikä katso pentuja kuin muutaman sekunnin ajan. Shiron pentuja valitessaan Gohee käyttää enemmän aikaa pennun valitsemiseen, mutta valinnan perusteita ei kerrota.

Ginga-sarjojen ensimmäinen virhe on pentujen noutoaika. Koiranpennut vieroitetaan ja myydään emostaan 7-8 viikon ikäisinä, poikkeustilanteissa 6 viikkoisina. Kuukauden ikäinen pentu on vielä pitkälti riippuvainen emostaan, vaikka se tässä vaiheessa jo harjoittelee itsenäistymistä. Liian aikaisin erotettu pentu voi sairastua helpommin ja se ei välttämättä kehity luonteeltaan tasapainoiseksi.

Miten karhukoira valitaan? Konsteja on monia. (Jätän kertomatta perusasiat eli sukupuut, pentueen tarkistaminen, vanhempien tarkistus jne.)

Jotkut valitsevat koiran ulkonäön sekä ennusmerkkien avulla. Ulkonäössä suositaan tavallisesti isoimpia ja vankimman näköisiä pentuja. Hirvi- ja karhukoirilla yleinen tapa tunnistaa hyvä koira on suumerkit eli se, miten pennun kitalaen poimut asettuvat. Uskomus hyvistä suumerkeistä on monissa piireissä niin tarkka, että monet voivat valita pennun puhtaasti suuhun katsoen ja osa voi tahtoa kasvattajalta kuvia pennun suumerkeistä jo ennen kuin tulevat katsomaan pentuja.

Ulkonäön lisäksi on tavallista testata pennun luonnetta. Karhukoira ei saa olla arka, vaan utelias, itsenäinen ja rohkea. Säikkyys on nuorilla pennuilla helppo selvittää: kun pennut leikkivät, voi läimäyttää käsiään äänekkäästi yhteen tai tuntematon ihminen voi juosta niitä kohti. Pennut, jotka reagoivat voimakkaasti ja pelokkaasti, ovat tavallisesti muita säikympiä. Rohkeat pennut jäävät hetkeksi kuuntelemaan outoa ääntä tai lähtevät juoksemaan kohti vierasta.

Itsenäisyys ja rohkeus näkyy siinä, uskaltaako pentu liikkua muutenkin kuin sisarustensa kanssa ja suuttuuko se, jos sen leikit keskeytetään. Pentuiän jääräpäisyys on tavallisesti hyvä merkki: ahtaaseen paikkaan tunkeminen, lumihankeen hyppääminen ym. "uroteot" kertovat paljon pennusta. Myös pureskeluvimma ja tavaroiden ravistelu oikealla otteella on tärkeää esimerkiksi mäyräkoirissa.

Yksi keino testata pennun luonnetta on ottaa se erilleen muista pennuista, viedä se paikkaan, jossa se ei ole koskaan ennen ollut ja jossa ei ole tuttuja hajuja (esim. autotalli), laskea se maahan ja perääntyä parin askelen päähän. Pennun reaktiota seurataan lyhyen aikaa (10-30 sekuntia) ja sen luonne voidaan arvioida sen mukaan. Arka pentu jää paikoilleen ja vinkuu, riippuvainen menee omistajan luokse ja rohkea lähtee tutkimaan paikkaa.

Gohee suosii koulutuksessaan uroksia, mutta tarkoittaako tämä, että nartut ovat huonompia metsästyskoiria?

Kyllä ja ei. Jos rodun jalostus on vielä kesken, on uroksilla tavallisesti parempi metsästysvietti. Tämä ei johdu sukupuolen automaattisesta huonoudesta, vaan jalostuksesta. Vielä nykyäänkin monet kasvattajat valitsevat vain parhaat urokset jalostuskäyttöön, mutta eivät kiinnitä huomiota nartun ominaisuuksiin. Tämä valinta johtaa siihen, että rodusta on hankalampi löytää hyviä koiria ja erityisesti narttujen ominaisuudet vaihtelevat rajusti.

Nartuilla on myös muita metsästystä haittaavia piirteitä: kiima-aika voi estää koiran käytön metsällä ja lisäksi narttu voi tulla valeraskaaksi, mikä vie taas metsästysaikaa pois.

Kun koira on kotona, miten koulutus etenee?

Vastaus: koiraa ei lyödä halolla eikä sen korvan juuressa ammuta aseella. Jos koiraa lyö tai satuttaa, se menettää luottamuksen omistajaansa. Metsästystilanteessa se ei tällöin tahdo tulla omistajansa luo kutsusta ja se voi myös alkaa säikkyä ja lopettaa riistan haukkumisen, kun omistaja tulee lähelle. Kun koira luottaa omistajaansa, se alkaa haukkua entistä enemmän ja lähempänä riistaa, jotta sen omistaja voi helpommin lähestyä.

Monet koirat kuuroutuvat metsästysuransa loppupuolella ja tämä voi johtua siitä, että ne kuulevat aseen laukauksia turhan läheltä jo metsässä ollessaan. Jos aseella ampuu koiran korvan juuressa jo pentuna, on takuuvarmaa, että isompana sillä on kuulohäiriöitä. Pentu pitää totuttaa aseen ääneen pikkuhiljaa.

Entäpä karhunliha?

Karhunlihaa käytetään koulutuksessa harvoin. Sen sijaan karhunrasva on suosittu testausmenetelmä. Karhunrasva on voimakkaan hajuista ja makuista. Sitä käytetään usein jo pentuja valitessa testaamaan koiran luonnetta ja kiinnostusta riistaa kohtaan. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi yllä mainitussa autotallitestissä lisänä. Tämä ei kuitenkaan ole täydellisen luotettava testi, sillä ahnas pentu saattaa vain syödä rasvan eikä sillä ole mitään tekemistä metsästysinnon kanssa.

Aikuisetkin koirat voivat pelätä karhunrasvaa. Ne harvemmin hotkivat sitä, vaan useimmat haistelevat sitä ja ovat jännittyneitä sen hajusta. Jotkut koirat voivat suoranaisesti pelätä sitä eivätkä suostu koskemaan siihen. Koira saattaa karhunrasvan syömisen jälkeen alkaa kakistella tai kalisuttaa hampaitaan. Monesti koirilla näkyy jo rotukohtaisia eroja karhunrasvan kohtaamiseen: suomenajokoirat reagoivat voimakkaammin karhunrasvan hajuun ja makuun kuin norjanharmaat tai jämptlanninpystykorvat.

Yksi Goheen inhimillisimpiä treenauskeinoja oli laittaa pentu veteen etsimään lihanpaloja. Tämä on osittain oikein, osittain väärin.

Jos ilma on vähänkin kylmä, voi pentu (tai aikuinen) paleltua vedessä. Lisäksi koira ei välttämättä opi pidättämään hengitystään ja voi jopa hukkua yrittäessään tavoitella lihanpalaa. Vaihtoehtoisesti se saattaa ruokaa napatessaan niellä liikaa vettä.

Hirvi- ja karhukoirat tulee opettaa uimaan. Monet koirista ovat paksuturkkisia ja jos turkin kastuminen on niille outo asia, ne saattavat lopettaa riistan seuraamisen, kun se ylittää joen tai oikaisee järven poikki. Monet koirat voivat myös inhota kastumista. Metsästyskoiran tulisi seurata riistaa myös veden yli ja tämän vuoksi koiria uitetaan usein kesäisin: ne tottuvat veteen ja uimiseen sekä saavat samalla pidettyä kuntonsa yllä syksyä varten.

Goheen viimeinen koulutusmetodi on yksi suurimpia virheitä, mitä hirvi- ja karhukoiran kanssa voi tehdä: Gohee ampuu Ginille fasaanin. Hirvi- ja karhukoirilla on usein ongelmana se, että ne jahtaavat muuta riistaa: jäniksiä, lintuja, kettuja, poroja, peuroja ym. Ne tulee nuoresta pitäen kouluttaa pois näistä ja keskittyä vain karhuihin ja hirviin. Jos koira oppii metsästämään kaikkea riistaa, siitä tulee erittäin epäluotettava metsällä, koska ikinä ei tiedä, mitä se voi ryhtyä jahtaamaan.

Miten koira varsinaisesti oppii haukkumaan hirveä ja karhua, seuraamaan niiden jälkiä ja pysäyttämään ne?

Koiran tulee oppia ne itse. Omistaja voi tässä auttaa viemällä koiransa mahdollisimman usein metsälle ja seuduille, jossa nimenomaista riistaa on. Väärästä riistasta koiraa tulee torua, oikeasta kehua ylenpalttisesti. Hirven tai karhun kaataminen voi monesti saada koiran innostumaan metsästämisestä huomattavasti, joten nuoren koiran voi joskus viedä katsomaan kaadettua eläintä, jotta se ymmärtää tehtävänsä ja sen tarkoituksen.

Pehmojen historiaa ja ominaisuudet

Yleistietoa

Vaikka WEED-pehmot ovat todella suosittuja, niistä tiedetään erittäin vähän: TopSangyon valmistamaa Weed-pehmoa lukuunottamatta, ne on kaikki oletettu arpajaispalkinnoiksi. Pehmoja on kahtaa eri kokoa: isoja ja pieniä, jotka tunnistaa koon lisäksi esittelylapuista: isoilla pyöreä, pienillä kulmikas.

Historia ja määrät

Ennen kuin pehmoja ryhdyttiin valmistamaan, annettiin faneille mahdollisuus äänestää, mistä hahmoista pehmoja tehtäisiin. Samalla äänestettiin myös avaimenperien sekä kännykkäkorujen ja kynänpäiden hahmoista. Kynät eivät koskaan saaneet niin paljon suosiota, että niitä olisi valmistettu.

Alkuperäisinä hahmovaihtoehtoina oli esimerkiksi Hiro, Sasuke, Kurotora, Smith ja Tesshin, mutta myös GNG:ssä esiintyneitä hahmoja oli: Benizakura, Akatora, ja Hakurou. Nämä hahmot eivät kuitenkaan menestyneet äänestyksessä, joten niistä ei valmistettu pehmoja tai muuta oheistavaraa. Vanhoista hahmoista Rikillä taas oli suosiota niin paljon, että siitä valmistettiin pehmo.

Lisäys: P4 olettamani pehmo on todennäköisesti Jerome. Pehmoluonnoksissa Weedin etutassujen alla oleva hahmo näyttää harjapäiseltä P4:ltä (arpista jalkaa lukuunottamatta), mutta sen alla on nimi, jossa on neljä merkkiä. Tämä viittaisi enemmän Jeromeen.

Pehmojen määristä liikkuu vaihtelevia teorioita. Tällä hetkellä oikeana voinee pitää seuraavaa oletusta:
WEED World 4 -lehden (ilmestyi loppuvuodesta 2002) yhteydessä on ensimmäinen erä pehmoja: GB, Akame, Gin, Weed, Kyoshiro, Jerome ja Ken. Pehmoja mainostetaan olevan 1000 kappaletta, joka tarkoittaa oletettavasti 1000 kappaletta yhtä hahmoa. WEED World 5 -lehdessä on taas mainos kilpailusta, jossa isoimpana lukuna on 500, joka viittaa palkintojen yhteismäärään. Pehmojen yhteydessä taas mainitaan 50 kappaletta. Puhtaasti arvaillen, voisin veikata, että pehmoja on tuolloin arvottu 50 seitsemän pehmon settiä tai 50 kappaletta kutakin seitsemää erilaista hahmoa.

Tämän lisäksi Orion-mangan osan 22 yhteydessä järjestettiin arvonta, jossa oli palkintona 35 pehmoa. Arvontamainoksessa oli samat pehmot kuin ensimmäisessäkin arvonnassa.

Ensimmäisen sarjan pehmoilla on kaikilla maalatut arvet ja muut kuvioinnit, mistä ne tunnistaa.

Yhteensä ensimmäisen sarjan pehmoja olisi siis reilu 1000 kappaletta, oletettavasti 1200, mikä on yleinen tukkuerä pehmoja valmistettaessa, ja niitä voi vielä olla mangan kustantajan varastoissa. (Vertailuesimerkkinä istuva Weed-avaimenperä: se on erittäin harvinainen ja se on ollut palkintona samassa kilpailussa vuosia sitten, mutta vieraillessaan Animeconissa 2012 Takahashi jakoi sellaisia fanitapaamisessaan. Toisin sanoen, kustantaja otti niitä mukaan varastosta.)

Myöhemmin pehmoja tehtiin uusi erä, mutta niiden määrä on vielä enemmän arvailun varassa: mainoksia ei ole ollut kiinteästi missään, vaan ne ovat olleet WEED-mangan obeissa sekä välissä olleita mainoksia, joten useimmat niistä ovat kadonneet.

Toisen sarjan pehmot ovat kuitenkin harvinaisempia ja siihen sarjaan kuuluvat: Gin, Weed, Riki, Akame, Jerome, Kyoshiro, GB, Ken, Ben, Jouji, Kagetora, Mer, Rocket ja John. Pehmojen arvet ja muut vastaavat kuvioinnit on brodeerattu ja niissä oli pieniä eroja alkuperäisiin pehmoihin verrattuna. Pehmoja on tehty sekä isoja ja pieniä. Yhdessä WEED-mangan välissä tulleessa mainoksessa niitä sanotaan olevan 200 kappaletta. On kuitenkin todennäköistä, että niitä on valmistettu enemmän. 200 kappaletta on todella pieni määrä pehmolelujen valmistukseen ja yleisin minimi on 500 kappaletta.

WEED-mangan mainoksesta mielenkiintoisen tekee se, että kuvassa näkyy isoina pehmoina Mer, Gin, Rocket, John, GB, Akame, Kagetora, Jerome ja Ben. Isot Mer, Rocket, John ja Kagetora ovat kuitenkin niin harvinaisia, että niistä ei ole muita kuvia kuin tämä mainoksessa oleva.

Ja tuntematonta menneisyyttä

Ja jotta asia menisi vielä mutkikaammaksi, aloin vähän aikaa sitten kaivella vanhoja kansioitani ja Wayback Machinen avulla lähdin tutkimaan menneitä: TopSangyon sivuja vuonna 2003-2009. Pian minua tervehti aikoinaan kovin tutuksi tullut sivu, jonka kirjoitusvirheet saavat yhä sympatiani (Company Plofile).

Tervetuloa vuoteen 2004.

Löysin jotain erittäin yllättävää: kaikki harvinaiset WEED-pehmot normaalisti myynnissä. Pehmot oli myyty loppuun käytännössä heti ilmestyessään 2003 eikä niistä koskaan ilmestynyt uutta painosta. Vuosina 2003-2005 pehmojen kuvat olivat esillä sivuilla, mutta niitä ei tullut lisää: 2005 syksyllä kuvatkin lopulta poistettiin. Myynnissä olivat kaikki 2. sarjan pehmot. Pienet maksoivat 1000 jeniä ja isot 1500. Niitä saattoi ostaa myös täysinä setteinä (7 kappaletta), jolloin hinnat olivat 5600 jeniä ja 8400 jeniä. (Tuohon aikaan 1 euro = 123-130 jeniä.) Kaupassa oli myynnissä myös Zippoja sekä avaimenperiä ja kännykkäkoruja, jotka on jo kauan tiedetty TS:n valmistamiksi.

Ja viitaten pari riviä ylempänä mainitsemaani Merin, Rocketin, Johnin ja Kagetoran isojen versioiden kuvien puuttumiseen - TopSangyon sivuilla on virhe, jonka vuoksi setissä, jossa pitäisi olla myös nelikon kuva, on kuva vääristä pehmoista. Tätäkään kautta ei siis saa toista kuvaa kyseisistä hahmoista isoina pehmoina.

Mitä tämä tarkoittaa?
- TopSangyo on valmistanut WEED-pehmojen toisen sarjan.
- Harvinaisempia (isoja sekä brodeerattuja) pehmoja on ollut yleisessä myynnissä.
- Jostain omituisesta syystä KAIKKI TopSangyon tuolloin valmistamat tavarat ovat tuhottoman harvinaisia. Syy on tuntematon. Ehkä kaupasta ostetut pehmot ovat joutuneet helpommin roskiin kuin arvonnoissa voitetut? Tämä näkyy nykyäänkin pehmojen suosiossa: Japanissa arpajaispalkintopehmoja on helpompi saada kuin TopSangyon uutta Weediä.

Pehmojen ominaisuuksia

Alla lista pehmoista sekä siitä, millaisia versioita niistä on valmistettu. Isot pehmot ovat aina brodeerattuja.

Gin - iso, pieni: brodeerattu ja maalattu
Pienellä brodeeratulla pehmolla on kippurahäntä. Maalatulla ja isolla pehmolla suora. Pientä eroa silmien asettumisessa ja otsapallojen koossa.

Akame - iso, pieni
Pienestä versiosta on otettu kaksi painosta. Jos Akamessa olisi arpia tai muuta kuviointia, olisi siitä siis maalattu ja brodeerattu versio. On mahdollista, että näiden sarjojen pehmoilla on hieman eroa silmien asettelussa.

Jerome - iso, pieni: maalattu ja brodeerattu
Pehmoissa ei ole muuta eroa kuin silmänalusten valmistustapa.

Kyoshiro - iso, pieni: maalattu ja brodeerattu
Pehmoissa ei ole muuta eroa kuin arpien valmistustapa. Maalatussa arpia on enemmän. Pientä eroa silmien asettumisessa.

GB - iso, pieni: maalattu ja brodeerattu
Pehmoissa ei ole muuta eroa kuin pilkkujen valmistustapa.

Ken - iso, pieni: brodeerattu ja maalattu
Pehmoissa ei ole muuta eroa kuin arpien valmistustapa. Pientä eroa silmien asettumisessa.

Weed - iso, pieni: suora ja kippurahäntä sekä erikoisversio ja Topsangyon valmistamat kaksi normaalissa myynnissä ollutta
Weedistä on tehty kolmea erilaista pehmoa: iso arpajaispalkinto sekä pieni arpajaispalkinto, josta on tehty kaksi painosta. Toisen painoksen versiossa Weedillä on kippurahäntä.

Lisäksi on helposti tunnistettava ja kaikkein harvinaisin pehmo: astetta realistisempi, istuva Weed.

Yleisimpänä Ginga-pehmona on Topsangyon valmistama Weed, joka valmistettiin yleiseen myyntiin. Niistä on saatavilla iso ja pieni versio. Suomeen on maahantuotu vähintään 250 pientä ja 100 isoa pehmoa.

 

Riki - iso, pieni: brodeerattu
Rikistä on valmistettu vain yksi pieni versio, jolla on brodeeratut arvet.

Ben - iso, pieni
Isossa ja pienessä pehmossa ei eroja.

Jouji - iso, pieni: brodeerattu
Joujista on valmistettu vain yksi pieni versio, jolla brodeeratut arvet.

Kagetora - pieni, teoriassa myös iso
Kagetorasta pitäisi teoriassa olla myös iso pehmo, mutta sellaisesta ei koskaan ole nähty edes kuvia.

Mer - pieni, teoriassa myös iso
Meristä pitäisi teoriassa olla myös iso pehmo, mutta sellaisesta ei koskaan ole nähty edes kuvia.

John - pieni, teoriassa myös iso
Johnista pitäisi teoriassa olla myös iso pehmo, mutta sellaisesta ei koskaan ole nähty edes kuvia.

Rocket - pieni, teoriassa myös iso
Rocketista pitäisi teoriassa olla myös iso pehmo, mutta sellaisesta ei koskaan ole nähty edes kuvia.

Aloittelevan keräilijän opas, osa 3: TUNNISTA!

Tässä postauksessa käsitellään tapoja, jolla kokemattomampia keräilijöitä voidaan yrittää huijata. Huijauksia esiintyy onneksi harvoin ja koska Suomessa on paljon kokeneita keräilijöitä, pystyy apua helposti pyytämään esimerkiksi foorumeilta. Lisäksi monia Ginga-oheistuotteita on vaikea väärentää.

Weed vs. Weed

Yksi vaikeimmin erotettavia pehmoja ovat normaali arpajaispalkinto-Weed sekä TopSangyon valmistama normaalissa myynnissä ollut Weed. Ulkonäöllisesti tai laadullisesti pehmoissa ei ole isoa eroa, mutta jos tarkoituksena on ostaa sellainen, kannattaa niiden hintojen suhteen olla tarkkana. Arpajaispalkintoa on valmistettu huomattavasti vähemmän kuin TopSangyon mallia, joten harvinaisuus tekee siitä arvokkaamman. Tosin TopSangyon mallien vuoksi arpajaispalkinto-Weed on kuitenkin edullisimpia WEED-pehmoista. Hintaeroa näillä kahdella on kuitenkin tavallisesti 100-200 euroa.

Jos myyjä ei itse tiedä pehmojen eroa, pystyy ne helposti tunnistamaan pahvisten copyright-merkintöjen avulla.

TopSangyon pehmossa on takajalassa kiinni kankainen copyright-lappu sekä pahvinen lappu, jossa kuva WEED-animesta.

Arpajaispalkinnossa taas ei ole fyysisesti kiinni minkäänlaista lappua, mutta sen kaulan ympärillä on kullanvärisellä nauhalla kiinnitetty lappu, jossa on kuva WEED-mangasta. Kannattaa myös muistaa, että osalla arpajaispalkinto-Weedeillä on kippura häntä.

Jos myyjä yrittää huijata ostajaa, on todennäköistä, että hän väittää TopSangyon pehmoa arpajaispalkinnoksi. Pehmosta on melko helppoa poistaa kankainen copyright-merkintä, jolloin siitä on hankala kertoa, kumpaa sarjaa se on ollut.

Jos olet ostamassa laputonta pehmoa, tarkista ensin sen takajalat. Onko vasemmassa jalassa selkeää karkeampaa kohtaa tai onko sauma auennut juuri kankaisen lapun kohdalta? Tällöin on mahdollista, että lappu on irrotettu tai irronnut.

Itse pehmojen ulkonäössä on vain minimaalisia eroja, mutta ne voi kuitenkin erottaa toisistaan, jos niitä vertailee keskenään.

TopSangyon Weedin pää on huomattavasti kulmikkaampi kuin arpajaispalkinnon ja eron huomaa erityisesti isoissa pehmoissa. Myös silmien ja otsapallojen kiinnityskohta kannattaa tarkistaa, koska niissä on pieniä eroja pehmojen välillä.

Vasemmalla palkinto, oikealla TopSangyon versio.

Keskellä Topsangyon Weed.

Mallikuvat

Mallikuvat ovat suosittu keräilykohde, mutta harmillisesti niitä on erittäin vaikea, jopa mahdoton tunnistaa. Mallikuvien painolaatu sekä paperilaatu vaihtelevat rajusti. Osa WEED-animesta on piirretty Koreassa, joten kuvia on tulostettu ja kopioitu studiolla useista eri laitteista. Osa kuvista on jopa faksattu.

Japanissa ja Koreassa käytetty paperi on kuitenkin materiaaliltaan erilaista kuin suomalaiset. Paperi on ohuempaa ja ei läheskään niin karkeaa.

Helpoin keino tunnistaa mallikuvat on ostaa niitä kerralla iso paketti. Jos olet saanut aidon paketin, keskittyvät hahmot usein yhteen jaksoon ja paketissa olevien mallikuvien laatu vaihtelee rajusti. Samoista hahmoista on usein kaksi kuvaa (varjostettu ja varjostamaton), mukana on epäsuosittua materiaalia kuten maisemakuvia, kopioituja valokuvia, pentuja, Hougenin alaisia, ankkoja, kyyhkyjä jne. Lisäksi kuvien painolaatu vaihtelee paljon: yhdessä setissä voi olla huippulaatuisia kuvia, mutta myös tummenneita/haalenneita kopioita.

Musashi-mallikuva, jossa korealaiset merkinnät.

Hyvä tunnistusmerkki on myös mukana tulevat yleiset ohjeet eli 2-7 sivua pitkä japaninkielinen opas, jonka etusivulla lukee WEED ja sisäsivuilla on taas yksinkertaisia piirroksia perspektiivin ottamisesta ihmisen näkökulmasta.

Jos ostat paketteja, kannattaa tarkistaa, mitä muuta myyjä myy. Jos hänellä on myynnissä selvästi aitoja studiomateriaaleja (animaatiokalvoja, kuvakäsikirjoituksia, gengoja jne.), on todennäköisempää, että myydyt mallikuvat ovat aitoja. Takuu se ei ikävä kyllä ole.

Jos paketissa on vain koirakuvia (tavallisesti vain nimellisistä hahmoista) ja ne ovat tasalaatuisia, on kyse erittäin todennäköisesti kopioista. Kopioita myyvät vaivautuvat harvoin tekemään kopioita epäsuosituista tai huonolaatuisista kuvista.

Yksittäisistä kuvista on usein lähes mahdoton sanoa, ovatko ne aitoja vai eivät. Korealaiset kopiot tunnistaa siitä, että niihin on kirjoitettu käsin hahmojen nimet ym. tiedot koreaksi. Useimmiten tässä on käytetty punaista kynää. (Korealaisilla kopioilla tarkoitetaan kuvia, jotka on lähetetty Japanista Koreaan, koska Koreassa on halvempaa piirtotyövoimaa. Korealaiset kopiot ovat aitoja, mutta tavallisesti hieman heikkolaatuisempia kuin japanilaiset.)

Valokuvista mallikuvia on käytännössä mahdotonta tunnistaa aidoiksi: kamera ja salamavalo muuttavat värejä sen verran, että eroja ei voi huomata. Urumiin on tullut muutama erä väärennettyjä mallikuvia, jotka on lahjoitettu eteenpäin. Ne tunnistaa siitä, että mallikuvassa lukee kummallakin puolella käsinkirjoitettuna "kopio".

Japanilaisessa Yahoo!Auctionsissa seuraavat myyjät myyvät kopioituja mallikuvia:
ginnangirlxxx
day_of_apocalypse2007
Aitoja kuvia en ole nähnyt/saanut huutokaupoissa noin 2 vuoteen.

Tämän lisäksi esimerkiksi julisteista on helppo tehdä kopioita, mutta niissä helpoin tunnistustapa on painolaatu ja värit. Suomessa ja Japanissa käytetään erilaista värikarttaa, jolloin Suomessa painetut tuotteet ovat aavistuksen poikkeavia väreiltään. Eroja näkee helposti esimerkiksi taidekirjan painoksia vertaamalla.

Isot vs. pienet, brodeeratut vs. maalatut

Kummat ovat hienompia: isot vai pienet pehmot, brodeeratut vai maalatut?

Nämä olivat ensimmäiset pehmot, jotka sain hankittua (2007-8).

Isompi on aina näyttävämpi, mutta suosin itse pieniä pehmoja. Isot ovat huomattavasti hankalampia saada ja lisäksi niissä on helpommin ompeluvirheitä, jonka seurauksena pehmojen päät eivät välttämättä ole täysin pyöreitä. Toisaalta pienissäkin on virheitä: niissä se näkyy helpoiten siinä, että pehmo saattaa nojata johonkin suuntaan tai tassut ovat vinossa. Kallistuminen voi toisaalta näyttää söpöltä, muhkurainen pää ei. On tosin myönnettävä, että muhkurapäisiä pehmoja on myös pienissä.

Isoissa pehmoissa ratkaisee ennen kaikkea pehmon laatu: jos pehmo on hyvin onnistunut ompelultaan, voittaa se helposti pienet versiot. Lisäksi isoissa pehmoissa on aina se, että pehmoja on mukava ottaa syliinsä halittavaksi eikä minikokoisesta oikein riitä moiseen.

Isojen pehmojen leuka näyttää monissa pehmoissa (erityisesti Topsangyon Weedissä) melko kulmikkaalta, mikä vie söpöyttä pois. Toisaalta taas iso on aina iso eli näyttävämpi ja halittavampi. Erityisesti Riki näyttää hyvältä isona pehmona eikä isous mitään pehmoa huononna ellei siinä ole mittavia ompeluvirheitä.

Brodeerauksissa ja maalauksissa olin pitkään brodeerauksien suosija. Brodeeraus on tyylikkäämmän ja selkeämmän näköinen, kun taas maalatut arvet saattavat jopa haalistua kokonaan pois. Mielipiteeni alkoi kuitenkin muuttua vähän aikaa sitten, kun ryhdyin vertailemaan pehmoja keskenään.

Brodeeratut arvet ja pilkut ovat yhä paremman näköisiä kuin maalatut, mutta pehmojen muissa rakenteissa on monesti menty metsään. Esimerkiksi brodeeratussa Gin-pehmossa silmät on asetettu aiempaa alemmas ja otsapallot ovat isommat, jonka vuoksi pehmon koko ilme muuttuu: valppaasta Ginistä tuleekin tylsistyneen näköinen. Brodeeratuissa on myös poikkeuksellisen paljon samanlaisia "epämuodostumia" kuin isoissakin. Ehkä brodeeraus on kiristänyt kangasta?

Toisaalta, esimerkiksi Kyoshiro näyttää paljon, paljon paremmalta brodeerattuna kuin maalattuna, vaikka senkin ilme on aavistuksen muuttunut. Kyoshiron arvet korostuvat ja näyttävät arvilta: maalatuissa ne näyttävät lähinnä no, maalatuilta. Rikiä ja Joujia olisi karmea edes kuvitella maalattuna versiona.

Kokonaisuudessaan pehmot ovat yksilöitä ja tämän vuoksi pehmoa hankkiessa kannattaa pyytää myyjältä kuva nimenomaan myynnissä olevasta pehmosta. GDW-pehmoista on otettu pienet erät, joten erot pehmojen välillä ovat tämän vuoksi suuria. Tosin osasyy on myös siinä, miten paljon kuvia pehmoista otetaan ja niitä vertaillaan - tavallisissakin pehmoissa on huomattavia eroja, mutta niitä ei vertailla.

Lähestyykö Orion loppuaan, osa 2

Pohdin muutama kuukausi sitten, onko Orion-manga lähestymässä loppuaan. Nyt on selvinnyt, että näin on käymässä - tai ainakin tarinakokonaisuus, joka kertoo taistelusta Masamunea vastaan, on toiseksi viimeisessä luvussa. Masamune-saagan viimeinen osa tullaan näkemään ensi viikolla ja mangamuodossa se saadaan parin-kolmen kuukauden kuluttua.

Miten tarina tulee päättymään, jatkuuko Orion vielä tästä ja mitä muuta voi vielä olla luvassa?

Sisältää spoilereita.

Orionia lukiessani on Masamune kiinnittänyt huomioni erikoisella tavalla: se ei ole kovin ilkeä pahis. Tosin mangan lukemisesta on jo pitkä aika, joten saatan muistaa väärinkin. Jos vertaa Hougeniin, makakeihin ja sotakoiriin, se ei ole tappanut tai tapattanut ketään sattumanvaraisesti omista joukoistaan eikä siinä ole samanlaista pahaa auraa kuten Hougenissa. Sen lauma ei ole myöskään tehnyt samanlaisia veritekoja kuin sotakoirat tappaessaan lauman pentuja ja narttuja.

Rehellisesti sanoen en muista, että Masamune olisi tappanut muita kuin koiran, joka yritti tappaa sen ja hakannut muutamia puolikuoliaaksi. Joitakin Ouun sotureita kuoli Masamunen käskystä, mutta Masamune ei ollut todistamassa näiden kuolemaa, joten alaiset saattoivat toimia omatoimisestikin.

Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota Masamunen luomishistoriaan: hahmo ja sen isä on nimetty Date Masamunen ja tämän isän mukaan. Date Masamune on muinainen japanilainen samurai, joka oli ns. hyvien puolella taistellen Oda Nobunagaa vastaan. Miksi hahmo olisi nimetty hyviksen mukaan, jos se on pahis?

Tämän lisäksi Masamunella on poikkeuksellisen paljon sympatiaa herättävä menneisyys. Sen omistaja puhkaisi sen silmän, hylkäsi vuorille, missä Terumune pelasti sen. Masamune haaveili perivänsä lauman johtajuuden, mutta kun Terumune sai pojan, Yamabikon, sen haaveet kaatuivat. Masamune hääsi Terumunen alueeltaan. GDW:n aikaisista pahiksista kaikki lauman vallan kaapanneet ovat aina tappaneet entisen johtajan.

Huomioitavaa on, että Masamune on myös kunniallinen taistelija eikä käy päälle joukolla, vaan taistelee reilusti. Myös sen laumalaiset ovat moraaliltaan paljon korkeammalla kuin Hougenin joukot.

Jotenkin voisin siis kuvitella, että tämä saaga ei pääty Masamunen kuolemaan, vaan ennemminkin pakoon tai puolenvaihtoon. Osittain jo siksi, että nyt käytävässä lopputaistelussa ovat paikalla Orionin, Siriuksen ja Rigelin lisäksi myös Gin ja Weed. Masamunen joukot on myös pitkälti voitettu ja Masamune ajettu nurkkaan. Ginin ja Weedin tuntien luvassa voisi ennemminkin olla luvassa keskustelutuokio ja kurinpalautus. Vaihtoehtoisesti Masamune voisi tehdä myös näyttävän itsemurhan Kurojakin tyyliin.

Miten tarina siitä sitten jatkuisi?

No, ketkäs muistavat lepakkokorva Tenkan?

Tätä kaveria ei ole hetkeen nähty, mutta omissa silmissäni se on aika selkeä pahis. Se osaa hypnotisoida muita koiria ja pakotti Akakaman joukkoihinsa. Se on hyljännyt oman joukkonsa jäseniä ja jättänyt ne kuolemaan. Tenka yritti myös tapattaa Masamunen.

En siis usko, että Orion tähän päättyy, vaan Masamune joko kuolee omatoimisesti tai liittyy Ouun laumaan, jonka jälkeen Tenka siirtyy pahikseksi. Orionin lopettaminen tässä vaiheessa olisi outo veto, koska siinä on kuitenkin vielä useita avoimia juonikuvioita, joista olennaisin on juuri Tenka ja Akakama pahisrooleissaan.

Oheistuote-esittely: Weed-pehmo (erikoisversio)

Weed-erikoisversiopehmo on pehmoista helpoin tunnistaa. Se eroaa selkeästi muista aavistuksen realistisemman tyylinsä ja istuvan asennon takia.

Erikois-Weed valmistettiin arpajaispalkinnoksi, mutta sen valmistusmääristä ei ole tarkkaa tietoa. Kun WEED-mangasta sekä GDRikistä tehtiin Tokubetsuhan-erikoisjulkaisu, sen yhteydessä arvottiin 500 kappaletta pehmoja, mutta on mahdollista, että niitä on arvottu joskus lisääkin. Tästä minulla ei harmillisesti ole kuin hämärä muistikuva, mutta muistelisin nähneeni joskus tämän WEED-pehmon kuvan myös jossain uudemmassa julkaisussa (eli 2008-10), mahdollisesti Manga Gorakussa.

Erikois-Weedillä on korkeutta noin 28 senttiä, pituutta 24 (tassuista hännänpäähän) ja 11,5 leveyttä . Se on kokoluokassaan lähempänä isoja pehmoja, mutta ei ole kuitenkaan läheskään yhtä pitkä tai leveä. Weedin silmät ja nenä on tehty muovista. Siinä käytetty kangas on pörröisempää kuin muissa pehmoissa ja todella mukavan tuntuista. Pehmo pysyy tukevasti pystyssä eikä uhkaa kaatuilla.

Tämä Weed jakaa paljon mielipiteitä harrastajien parissa: osa pitää realistisemmasta tyylistä, osa taas inhoaa tätä pöllämystyneen näköistä pehmoa. Pidän itse erityisen paljon Weedin päästä: sillä on erittäin hahmolle sopivat silmät ja otsapallot sekä korvat on toteutettu erittäin hyvin. Se on chibityylinen, mutta mukana on silti rodun ominaisuuksia. Muoviset silmät tekevät pehmoista usein halvan näköisen, mutta tässä ne toimivat erittäin hyvin.

Pidän myös Weedin vartalosta - jos pehmoa katsoo edestäpäin. Vartalo on sopusuhtainen päähän nähden ja väritys toimii. Pehmossa ei myöskään ole niin paljon tasaista pintaa kuin muissa pehmoissa, mikä johtuu erilaisesta kankaasta.

Kun tätä alkaa katsella eri kulmista, alkaa vartalo kuitenkin olla häiritsevän näköinen. Weed on on selkeästi tarkoitettu istuvaan asentoon, mutta jokin on mennyt pieleen ja sen sijaan hahmo vain kyyköttää. Kuten eräs ystäväni sanoi: näyttää siltä, että Weed olisi vääntämässä läjää. Harmillisesti Weedin löpöttävä häntä vielä korostaa tätä, kun se on taipunut väärään suuntaan kippuralle.

Pehmossa on paljon hienoa ja tämän tyylisiä pehmoja olisi ollut kiva saada useampiakin, mutta tässä ei toimi kokonaisuus, mikä syö pehmosta aivan liikaa pois. Jos pehmo olisi normaalisti seisova tai istuva, olisi se yksi suosikkejani WEED-pehmoista. Nyt pehmo jää lähinnä oudoksi harvinaisuudeksi.

Alkuperäinen Tokubetsuhan-julkaisun mainos, jossa Weed astetta söpömpi kuin lopullisessa pehmossa. Kuva: Maikan Hopeanuoliblogi

Aloittelevan keräilijän opas, osa 2: SÄILYTÄ!

Keräilytuotteiden käytöstä ja tarkoituksesta voi olla montaa mieltä: osa keräilijöistä pitää naurettavana, että tuotteita säilytetään vain lasivitriinissä ihailtavana eikä niillä tehdä mitään. Toiset taas järkyttyvät siitä, kun kalliita tuotteita käsitellään kuin mitä tahansa muitakin leluja.

Itse olen sitä mieltä, että yksi keräilijän tehtävä on säilyttää ja säilöä esineet tulevaisuutta varten. Monet oheistuotteet ovat arvoltaan taide-esineiden luokkaa ja jotkut voivat hyvinkin olla ainoita säilyneitä kappaleita. Tämän vuoksi esineiden säilyttäminen parhaassa mahdollisessa kunnossa on ensiarvoisen tärkeää. Ymmärrän hyvin, jos esimerkiksi pehmoleluista tai figuureista tahtoo ottaa tapahtumakuvia tai esitellä niitä jossain tapahtumassa. Sitä taas en ymmärrä, jos 300-2000 euroa maksavia tuotteita käytetään unileluina, reppumaskotteina tai niihin hangataan naamaa meikit päällä. Yhtälailla jos ostaisin itselleni 1000 euroa maksavan merkkikäsilaukun en ottaisi sitä Lapin vaellukselle mukaan: kalliille esineille on aikansa ja paikkansa eikä niiden turhasta kuluttamisesta jää kuin paha mieli.

Tämän vuoksi tuotteiden oikea säilyttäminen on tärkeä osa keräilyä.

On tietenkin muistettava, että kaikki oheistuotteet eivät ole superkalliita tai harvinaisia keräilyesineitä eikä niistä välttämättä koskaan sellaisia tule.

 

Kuinka säilyttää mangat ja kirjat?

Mangat ja muut kirjat jäävät usein vähäiselle huomiolle, kun säilytyksestä puhutaan. Ne ovat tavallisesti hyvin yleisiä ja myös säilytyskikat ovat helppoja.

- Älä taita kansia lukiessasi
Kun luet mangaa, älä taita tai väännä kirjaa tarpeettomasti. Erityisesti isoissa puhelinluettelopainoksissa liimaukset ovat usein herkempiä ja sivut voivat irrota kokonaan.

- Säilytä pystyasennossa & väljästi
Kirjat säilyvät parhaiten, kun ne säilyttää pystyasennossa. Älä kuitenkaan pakkaa niitä liian tiiviiksi riveiksi tai selkämykset voivat vahingoittua. Jos kirjat kaatuvat hyllyssä, ne tulee suoristaa samantien: kirjat taipuvat vinossa ollessaan ja niitä on erittäin hankala suoristaa sen jälkeen.

Isot kirjat, joissa painavat kannet, kannattaa säilyttää vaaka-asennossa. Niitä ei kuitenkaan kannata kasata isoiksi pinoiksi, koska paino voi vahingoittaa selkämystä.

Kirjoja ei kannata laittaa heti kirjahyllyn reunaan kiinni, vaan muutama sentti hyllyn sisäpuolelle. Tällöin ne eivät naarmuunnu niin helposti. Kannattaa huomioida myös, että esimerkiksi kirjanmerkeistä ei tule kirjaan taitoksia tai muuta kulumaa. Myös auringonvaloa tulee välttää, koska se haalistaa kirjat.

Jos tahdot olla erityisen tarkka, kannattaa kirjoille ostaa kansia suojaavat irrotettavat päälliset. Kirjoja ei kannata päällystää, koska vaikka se tekee kirjoista kestävämmät, monet karsastavat päälystämistä, minkä vuoksi se laskee kirjojen arvoa. Lisäksi päällystäessä on aina ilmakuplien sekä vaurioitumisen riski.

Jos varastoit kirjat, ei niitä kannata viedä kellariin tai ullakolle, koska siellä kirjat voivat kastua tai jäätyä (jäätyminen voi tuhota liimapinnat). Kirjat kannattaa pakata tukevaan pahvilaatikkoon ja viedä kuivaan, tasalämpöiseen tilaan.

Kuinka säilyttää keräilykortit ja -tarrat sekä mallikuvat?

Riippuen säilytystavasta, voit valita seuraavat:

Hanki keräilykorttikansio tai mappi sekä muovitaskuja. Kortteja kannattaa laittaa yksi/tasku, etteivät ne hankaudu toisiaan vasten. Tällöin myös takaosia pääsee katsomaan.

Jos pidät korttien hypistelystä, kannattaa hankkia korttisuojia. Korttisuojia on saatavilla paljon erilaisia: tavallisesti kahta eri kokoa sekä läpinäkyviä että taustakuvallisia tai -värillisiä. Suojia löytyy paljon esimerkiksi Fantasiapeleistä.

Korttien kansiovalikoimiin kannattaa tutustua ennen ostamista, koska niitä on yllättävän paljon erilaisia. Joissakin kansioissa taskut ovat kiinteinä (portfolio-malli), jolloin ei tarvitse pelätä muovitaskujen irtoamista.

Jos menet ostamaan kansioita, kannattaa ottaa yksi keräilykortti mukaan, jotta sen koko voidaan tarkistaa. GNG-keräilykortit ovat normaaleita pelikortteja paksumpia, mutta muuten pienikokoisempia.

Keräilykorteissa ja -tarroissa sekä mallikuvissa pahimpia kuluttajia ovat auringonvalo sekä kosketus. Auringonvalo haalistaa ja käsistä lähtee aina rasvaa, joka saa paperin tummumaan ja jättää niihin läiskiä ja aiheuttaa kellastumista. Myös ilma kellastuttaa kortteja. Tarroissa taas nurkat voivat lähteä kulumaan käsittelyn vuoksi, jolloin liimapinta voi takertua pöytään tai pahimmassa tapauksessa toisiin tarroihin.

Jos mallikuvien säilytyksessä tahtoo olla tarkka, kannattaa samaan muovitaskuun laittaa mukaan myös happovapaata eli pH-arvoltaan 0 olevaa paperia. Se ehkäisee kellastumista.

Kuinka säilyttää figuurit ja pehmot?

Figuurit ja pehmot kannattaa säilyttää lasivitriinissä, jossa ne ovat suojassa pölyltä. Niitä voi säilyttää myös pöydällä tai vastaavassa, mutta tällöin ne pölyyntyvät helposti. Ginga-figuurit ovat kuitenkin kestäviä ja ne voi helposti puhdistaa, jos ne pölyyntyvät. Mikrokuituliina sopii tähän parhaiten.

Pehmolelujen puhdistaminen vaatii enemmän hermoja: niistä voi pyyhkiä isoimmat pölyt, mutta esim. lemmikkien karvat joutuu usein nyppimään yksitellen. Teippiharjalla tai samettisella vaateharjalla saa karvoja myös pois. Todella pahasti nuhraantuneen pehmon voi myös pestä, mutta tällöin kannattaa olla erittäin varovainen: pehmon kangas voi kutistua, pehmo voi menettää muotonsa, alkaa purkautua tai jäädä sisältä märäksi ja alkaa haista tai jopa homehtua, jos peseminen epäonnistuu.

Kuten muitakaan tuotteita, figuureita tai pehmoja ei tule säilyttää auringonpaisteessa. Ne haalistuvat ja pahimmassa tilanteessa figuurit voivat osittain sulaa.

Jos muutat tai joudut jostain syystä säilyttämään figuureita useita tunteja pakkasessa, älä koske niihin nostaessasi ne sisään, vaan anna niiden olla rauhassa parin tunnin ajan. Jotkut muovit saattavat jäätyessään käyttäytyä kuin lasi ja hajota sirpaleiksi kosketuksesta tai tärähdyksestä. Jäätyminen voi pilata pehmojen liimapintoja, jolloin pehmoon liimatut osat voivat irrota.

Pehmot ja figuurit kuluvat myös käsittelystä, joten jos tahdot ottaa ne mukaan jonnekin, muista pakata ne hyvin. Figuurit kannattaa kääriä kuplamuoviin ja pehmo laittaa muovipussiin. Erityisesti pehmot saavat helposti kulumaa, jos ne ovat paljon laukussa tai niitä kosketellaan paljon. Ne eivät kuitenkaan ole helposti hajoavia, joten vainoharhaiseksi niiden säilyttämisessä ei kannata ryhtyä.

Figuureista mahdolliset tahrat ja kulumat saa helposti siistittyä eivätkä ne ole kovin herkkiä hajoamiselle. Herkimmät figuurit ovat Ken, Tesshin, GB ja P4. Kolmessa ensimmäisessä tikut ovat herkkiä katkeamaan ja P4:n ketjut voivat katketa helposti.

Miten saan säilytettyä tuotteiden keräilyarvon?

Tuotteiden keräilyarvo muodostuu paitsi tavaran kysynnästä ja harvinaisuudesta myös siitä, miten hyvässä kunnossa tavara on. Mitä uudemmassa se on, sitä parempi. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi tuotteiden säilömistä myös sitä, että alkuperäisiä paketteja ei saa avata tai osia irroittaa. WEED World -mangojen arvo laskee heti, jos niistä irrottaa hiirimatot ja muut vastaavat, taitokset syövät mallikuvien arvon ja jos avaat GDW:n Real Figure Collectionin figuurin pahvilaatikon, sen arvo laskee. Jos otat figuurin vielä muoveista pois, sen arvo on samantien laskenut noin 30%. Jos saat käsiisi avaamattomassa paketissa olevan GNG-figuurin ja avaat sen, sen arvo laskee samantien 50-90%.

Omia kommentteja

Suurin osa tässä tekstissä olevista ohjeista olen itse oppinut vuosien aikana sekä samalla saanut vinkkejä kokeneemmilta keräilijöiltä. Pehmolelujen liimapintojen hajoaminen jäätymisen kautta on harvinaista ja olen itse kohdannut vain yhden pehmolelun, jolle näin on joskus käynyt. Siinäkin syytän enemmän valmistajan huonoa laatua kuin pakkasta. Figuureita minulta ei ole koskaan jäätynyt, koska sitä olen aina osannut vältellä.

Figuureiden sulaminen on harvinainen ilmiö, mutta sain itse tutustua siihen muutamia vuosia sitten poikkeuksellisen kuumana kesänä: vaikka kämppäni pysyi kesällä melko viileänä, pari figuuria otti siitä osumaa. Kaikki figuurit olivat halvempia sarjoja ja niillä oli poseeraus, jonka vuoksi paino keskittyi tiettyyn kohtaan (yhdellä jalalla seisova figuuri, figuuri painavan aseen kera ym.). Ne lähtivät kallistumaan ja taipumaan kuka mihinkin suuntaan. Ratkaisuna oli laittaa figuuri kyljelleen ja ottaa painavat aseet pois. Epätoivoisena hetkenä pienempiä figuureita voi laittaa myös jääkaappiin - jolloin saa varoa jäätymistä. Joissakin figuureissa on havaittu, että kostea ja kuuma ilma saa koko figuurin halkeilemaan. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista.

Figuureiden säilyttämisen mint in box -kunnossa olen lopettanut käytännössä kokonaan. Nykyään minulle riittää, että minulla on alkuperäinen paketti yhä tallessa ja figuurit hyvin esillä. Tosin jos saisin käsiini jonkun vanhan GNG-figuurin paketissaan, ei minulla olisi sydäntä avata sitä - ihan vain siksi, että on uskomattoman hienoa, että paketti on säilynyt niin kauan avaamattomana.

On myönnettävä, etten itse noudata kaikkia ohjeitani. Joskus tahdon itselleni rakkaan tavaran esille eikä sille ole sijaa järkevässä paikassa, jolloin se joutuu vaaravyöhykkeelle. Tärkeintä tuotteissa onkin, että itse nauttii niistä.

Ekstra! Väsyneitä hetkiä Urumin varastolla! Ginga-pehmo photoshootti~

Kukkulan kuningas!

"WEEDOO! Shintai yada!"

DRUNKEN GINGA PARTY!

Dogpile!

All hail hypno-Weed!

"Isi! Isi! Isi! ISI!"

"Joukossamme on vakooja!"

Kuvista kiitos Lauralle!

Lähteet:
Sakasti

Oheistuote-esittely: Weed-pehmo (TopSangyo)

TopSangyon alkuperäinen tuotekuva.

TopSangyon  alkoi toukokuussa 2006, WEED-animen DVD:iden alkaessa ilmestyessä, valmistaa ja myydä Weed-pehmoleluja. Samalla myyntiin tuli myös pyyhe sekä kaksi zippo-sytytintä. Pehmolelut maksoivat Japanissa 1995 ja 1260 jeniä. Suomessa niiden hinta oli yleisesti 25 euroa pienillä ja 45 euroa isoilla.

Tämä Weed eroaa minimaalisesti aiemmin julkaistuista Weed-pehmoista. Suurin ero on copyright-merkki, joka oli kiinnitetty sen takatassuun ompelemalla. Pehmoissa on myös pieniä eroja ulkonäöllisesti. 2006 ilmestyneen Weedin pää on aavistuksen neliskulmaisempi kuin aiempien versioiden ja sen häntä on aina suora. TopSangyon Weed on myös aavistuksen matalampi kuin arpajaispalkinto-Weed.

TopSangyon Weed on yleisin Suomessa myytävä pehmo, mutta jostain syystä se on Japanissa harvinaisempi kuin arpajaisten yhteydessä myydyt hahmot.

Kuvat isosta pehmosta.
Edit: Kaksi kuvaa poistettu, olivat väärästä pehmosta.

 Kuvat pienestä pehmosta.

Hintalappu, jota meillä kaikilla on ikävä...

Erittäin vanha kuva = osoite ei toimi enää.

Kokovertailu.