lauantai 18. tammikuuta 2020

Ginga Densetsu Noah, tilannekatsaus: Aka-ari

Ginga Densetsu Noah -manga on nyt jatkunut jo viitisen osaa ja tarinan pääpahis astui todennäköisesti nyt esiin. Hieman pohdintaa ja ajatuksia. Kuvat ovat Ginga Soulin Twitter-tililtä. Suosittelen seuraamaan, jos ajankohtaiset jutut Gingasta kiinnostavat.





Heti alkuun on sanottava, että pidän tavasta, jolla Aka-arin johtaja tuotiin esiin. Siitä tehdyt varjokuvat tuovat vahvasti mieleen P4:n sekä vanhan susiosan, jossa ensimmäisiä susia nähdään vain varjoina. Mukana on myös jännitystä, koska ennen varsinaisen pahiksen kohtaamista on kohdattu useita sen alaisia.



Toisekseen: pahis on todella näyttävän näköinen ja vieläpä rotu, jota olen jo todella, todella pitkään toivonut Ginga-maailmaan - vieläpä pahiksena alunperinkin. Aka-arin johtaja on erittäin suurella todennäköisyydellä tiibetinmastiffi. Noah-mangassa on puhuttu paljon punaturkkisista koirista, joten erittäin todennäköisesti pahis on väriltään punainen.


Mastiffi on kooltaan valtava: monissa kuvissa se on isompi kuin Crow eli ensimmäisenä esiin astunut pahis, joka oli noin kolme kertaa esimerkiksi Kyoshiroa korkeampi.

Kuva: Twitter
Mastiffit ovat kuitenkin oikeastikin massiivisen kokoisia, joten koko ei varsinaisesti ole mitenkään liioiltetu. Takahashi on selkeästi myös valinnut mallikseen pitkälle jalostetun/ylijalostetun version tiibetinmastiffista.


Johtajassa pohdintaa ovat herättäneet sen silmät. Onko koira sokea, koska sen silmät ovat kaikissa kuvissa valkeat? Vai onko kyse vain jostain tehosteesta?

Itselleni pahiksen ilmestyminen oli monella tavalla positiivinen yllätys. Ensinnäkin, vihdoin tarinaan ilmestyi pahis. Noah'ssa on aiemmin ollut mukana pahiksia, mutta ne ovat olleet vain seuraajia. Ne ovat kaikki myös olleet aika pelkureita ja taisteluissa heittopusseja.

Toisekseen, on hienoa nähdä Gingassa eri rotuja. Tavallisia pystykorvia on ollut mukana jo kyllästymiseen asti ja olen monesti miettinyt, miksi Takahashi hyödyntää niin vähän koirarotujen luontaisia ominaisuuksia. Tiibetinmastiffista näkee heti, että sitä ei kovin helpolla kaadeta.

Kolmantena nyt voi odotella jo pahisten motiiveja ja syitä ilmestymiseen. Aka-ari tarkoittaa suomeksi punaista muurahaista, joten se voisi kai kuvata sitä, miten johtajakoirat ovat niin suuria, että muut näyttävät muurahaisilta niiden rinnalla. Mietin myös, että voiko Aka-arin johtaja pitää suurta kokoa tärkeänä ja nostaa lauman johtoon fyysisesti suuria koiria sen takia. Kaikki ylemmät johtajat ovat tähän menessä olleet fyysisesti peruskoiria isompia. En odota kovin suuria Aka-arin historialta, mutta toivottavasti sellaistakin tulee.

Neljäntenä seikkana: Noah on vihdoin mukana tarinassa. Pääpahis ilmestyi esiin Noahin reviirillä, joten hyvin pian pitäisi tapahtua kohtaamisia Noahin ja muiden Ouun sotureiden kanssa.

Muuten tarina on pysynyt aikalailla samoilla uomillaan kuin viimeksi: Orion jatkaa taistelua pahisryhmän kanssa, joka ahdistelee Reikaa. Weedin joukko etsii Orionia ja on kohdannut Aka-arin alamaisjoukkoja.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Jotain muuta: Lauma

Kirjoitin vuosia sitten arvostelun kirjasta Suden jäljet ja nyt aiheesta on ilmestynyt ilokseni uusi kirja:  Lauma: 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa.

Nimensä mukaisesti kirjassa käsitellään 1880-luvulla Turun seudulla tapahtunutta tilannetta, jossa sudet tappoivat lapsia ja saattoivat napata näitä jopa pihapiiristä.

Lauma on teoksena hyvin laaja: Siihen on kerättä paljon faktatietoja kirkonkirjoista, lehtijutuista, tapporahojen maksamisesta ja kaikesta muusta vastaavasta. Tämän lisäksi Jouni Tikkanen on tehnyt tarkkoja arvioita siitä, montako laumaa Turun alueella on elänyt tuohon aikoihin ja on käyttänyt pohjana nykyisiä susista saatuja tietoja. Kirja kertoo lyhyesti tapahtumien ohessa 1800-luvun lopun ihmisten elämästä ja elinympäristöstä. Kuvaukset tapahtuvat kuitenkin eniten suden näkökulmasta.

Kirja on kirjoitettu neutraalisti ja puolia valitsematta: sudet ovat vain eläimiä, jotka toimivat vaistojensa varassa ja oppivat uusia asioita. Ihmisten roolia ei kaunistella tai kauhistella, vaan siitä kerrotaan neutraalisti: kun susista ryhdyttiin lupaamaan tapporahaa, olivat syyt tärkeysjärjestyksessä: karjalle aiheutuneet vahingot, riistalle aiheutuneet vahingot ja vasta kolmantena lasten tappaminen.

Lasten, erityisesti köyhien torppariperheiden, arvo ei ollut kummoinen ja se näkyykin monella tapaa. Kun susia ryhdytään metsästämään käyttäen tuhansien miesten ajoryhmiä, ei ajoryhmillä ole työssään mitään motivaatiota, vaan ajomiehet kulkevat teitä pitkin ja jäävät yöpymään majataloihin. Kun paikalle lopulta saadaan ammattimetsästäjä, tämä väittää, että tappojen takana on ilves, saa ilveksen tapporahan nostettua ja tappaa sitten useita kymmeniä ilveksiä, mutta ei ainuttakaan sutta. Paikalliset metsästäjät taas "munittavat" susia eli etsivät kesäisin niiden pesät, tappavat pennut ja nostavat niistä tapporahan ja jättävät parin eloon hakeakseen taas pennut seuraavana vuonna.

Laumassa susien munittamista pidetään yhtenä syynä, miksi sudet alkoivat hyökätä lasten kimppuun: susi tarvitsee metsästäessään laumaa, jotta se saa ajettua riistan liikkeelle ja iskettyä sitten sen kimppuun. Kun susia oli vain muutama, eivät ne voineet käyttää tätä metsästystapaa, vaan joutuivat etsimään pienempää riistaa.

Toisena merkittävänä syynä on se, että hirvet ja moni muu isompi riista oli tuohon aikaan tapettu lähes sukupuuttoon Suomessa. Hirven jälkien näkeminen oli tuolloin lehtijutun arvoinen asia eli metsissä ei ollut susille ruokaa. Sudet oppivat nopeasti nappaamaan karjaa pihasta ja kun sitä oli vähän, olivat vuorossa lapset.

Kirja on kirjoitettu hyvin sujuvasti ja helppolukuisesti. Se ei retostele tai eikä ota puolta, vaan kertoo tilanteesta faktoina. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Miksi Ginga Densetsu Noah ei toimi?


Ginga Densetsu Noah on uusin tarina Ginga-saagassa ja se on saanut vaihtelevan vastaanoton. Osa on pitänyt hitaammasta tahdista, mutta huomattavalla osalla lukijoista on sarjasta negatiivisia ajatuksia. Mistä ne johtuvat ja mitä ongelmia tarinassa on?

Ensimmäinen ongelma on tarinassa sen ajoittuminen: se seuraa melko suoraan Ginga: The Last Wars -sarjaa ja se saa tämän vuoksi niskaansa kaikki TLW:n kesken jääneet juonilangat. Missä on Bob? Missä on Shion? Mitä tapahtui karhunpentu Chibille? Mitä tapahtui Reikalle ja sen pennuille? Entä Bella ja Koyuki? TLW päättyi hyvin yllättäen, joten ihan vain tarina, jossa käytäisiin sodan jälkeiset tapahtumat läpi ja kerrottaisiin hahmojen lopulliset kohtalot, olisi hyvin mielenkiintoinen.


GDN tekee tässä kuitenkin hyvin oudon tempun ja se hyppää tarinassa puoli vuotta eteenpäin, talven yli kevääseen. Tästä huolimatta se ei kuitenkaan nollaa välissä olleita tapahtumia eli Reika, Koyuki ja Bella eivät vieläkään tiedä mitään sodan käänteistä. Orion on sodan päättymisen jälkeen saanut tehtäväkseen viedä sana äidilleen, mutta syyllisyyden painamana se ei ole pystynyt jatkamaan matkaa - mistä seuraa sarjan ensimmäinen outo juonenkäänne. Koirat ovat jättäneet Ouun lähes vartioimatta ja lähteneet etsimään kadonnutta Orionia - mutta kukaan niistä ei edes yritä etsiä Reikaa ja muita. Tässä ei ole mitään järkeä, koska Orion on voimakas kuin jumala, kun taas muut yksin olevat koirat ovat narttuja sekä taistelutaidottomia pentuja. Surkeinta on, kun Jerome ei edes muista, että hänellä on vielä yksi pentu. Pian koirille selviääkin, että Jeromen pentu ja kaksi Hiron ja Reikan pennuista on tapettu. Hups.

(Lisäksi Hiron ja Reikan pentujen nimissä on outoa sekoilua. Ensin ne nimetään väärin -yksi jopa naaraaksi!- ja seuraavassa osassa niiden nimet on korjattu.)


Toinen outo asia Noah-sarjassa on hahmot. Jo TLW:n puolella nähtiin, että hahmot käyttäytyivät niille epäluonteenomaisesti, mutta GDN:ssä tämä vain korostuu: kun Kyoshiro ja Sasuke seikkailevat, on Sasuke kaksikon vastuuntuntoinen puolisko. Kyoshiro hakkaa pennun eikä suostu auttamaan sitä, kun se pyytää apua. Rocket ja monet muut hyväksyvät tämän käytöksen ja toruvat Kyoshiroa vain vähän. Jerome on unohtanut kokonaan kolmannen pentunsa ja Sunny & Maru ovat todella epäkohteliaita, jopa ilkeitä, eikä Jerome puutu siihen.

Orion on oikeastaan tarinan ainoa hahmo, joka tuntuu hahmolta eikä vain parodialta itsestään. Sen matka Japanin halki on välillä oikeasti koskettava, kun se kaipaa emoaan ja miettii nyt tarkkaan valintojaan ja tekojaan. Tätä olisi toivonut jo aiemmissakin sarjoissa.


Kolmas ongelma tarinassa on Noah. Noah on siis Hyena, joka selvisikin elossa Sniperin iskuista ja joesta. "Mutta Hyenahan on ollut kuollut ties miten kauan ja se on nähty aaveenakin!", saatat ajatella. Ainoa järkevä selitys tähän on, että näkymät koirien taivaasta ovat vain kuolevien hourailua. Koirien taivasta ei oikeasti ole olemassa, ainakaan Ginga-maailmassa.

Muiden mukana karsastin ideaa Hyenan paluusta, koska se oli jo tarinassa kuollut. Pian asian kuitenkin hyväksyi ja ryhdyin miettimään, että se voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Hyena oli GNG:ssä lempihahmojani. Miksi Hyena ei palannut Ouun? Eikö se voinut loukkaantumisen takia kuten Smith? Ehkä se häpesi sitä, että ei ollut voinut osallistua taisteluun Akakabutoa vastaan? Hyena on myös luonteeltaan hyvin erilainen, joten se olisi tervetullut lisä hahmokaarttiin.

Mikä on vastaus näihin kysymyksiin?


 Hyena on menettänyt muistinsa ja sen luonne on nykyään samanlainen rohkea kuin kaikilla muillakin. Koska melkein kaikki koirat, jotka tunsivat sen hyvin -Smith, Moss, Sniper, Riki- ovat kuolleet, ei se enää hahmona tule tarjoamaan paljon.

Pian Hyenan paluun jälkeen nähdään kohtaus, jossa Orion näkee painajaista jokeen tippumisesta setänsä Joen kanssa. Tämä herätti kysymyksen: miksi Joea ei herätetty henkiin? Jos Orion olisi kohdannut muistinsa menettäneen setänsä, olisi se ollut paljon dramaattisempaa kuin se, että se kohtasi koiran, jota se ei tuntenut ja joka ei tuntenut sitä. Joella muistin menettäminen olisi ollut traagista, kun Orion ei olisi saanut siltä tarvitsemaansa tukea eikä Joe olisi muistanut veljenpoikaansa. Vaikka Takahashi on sanonut suoraan, että Joe on kuollut olisi Joe ollut paljon loogisempi tarinaan tuotava hahmo kuin Hyena.

Iso ongelma Noahin kanssa on myös se, että se ei tee mitään tarinassa. Noah paljastuu ensimmäisen kirjan puolivälissä ja sen alamaiset auttavat Orionin pois järvestä/merestä. Sitten... Noah ei tee mitään. Se juttelee Orionin kanssa, mutta ei seuraa sitä, vaan jää omalle alueelleen eikä sitä nähdä sen jälkeen. (Perustuu ensimmäisen kolmen kirjan tietoihin.)


Neljäntenä isona ongelmana on tarina. GNG:ssä tarina oli kolmannessa pokkarissa jo täydessä vauhdissa. WEED-mangassa oli esitelty iso liuta hahmoja ja tarina P4:stä oli jo hyvässä vauhdissa. Orionissa oli koko Ouun paratiisi tuhoutunut ja mukaan olivat tulleet uudet pahikset ja hyvikset. TLW:ssä oli taistelu karhuja vastaan rajuimmillaan. Kaikissa tarinoissa oli esitelty ensimmäiset juonenkäänteet sekä paljon hahmoja, joilla kaikilla oli erilaiset tarinat ja motiivit. Noah-mangassa on juuri ja juuri saatu nimi pääpahisryhmälle, mutta ei mitään tarkempaa tietoa niistä.

Lisäksi tätä kahden pokkarin välistä aikaa ei ole käytetty kovin tehokkaasti. Sarjassa on nähty eniten Kyoshiroa ja Sasukea, kun taas Weed, Gin ja Rigel ovat saaneet ruutuaikaa hyvin vähän. Niillä kuitenkin luulisi olevan paljon mielenpäällä TLW:n lopun ja Orionin katoamisen vuoksi...

Nyt neljännen pokkarin tietämillä Noah tuntuu taas käynnistyvän reippaammin, joten toivoa toki on.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Pohdintaa Jeromen ja Lydian pennuista, osa 2

Kirjoitin TLW:n alkaessa pohdintaa Jeromen ja Lydian pennuista ja nyt, kun TLW on päättynyt Japanissa ja tärkeimpiä kohtauksia on käännetty suomeksi, voidaan pentuja tarkastella uudestaan.

Pentuja on kuusi ja niistä neljä on uroksia, kaksi narttuja.


Lenov - uros
Tila: Kuollut, Monsoonin alaiset tappoivat sen.
Lenov ei ole nimi tai ei ainakaan paljon käytetty nimi. On todennäköistä, että Takahashi on valinnut sen vahingossa, koska se on venäläistyylisen kuuloinen.

Lenov mainitaan useita kertoja Lydian pojaksi kertojan toimesta.

Akira - narttu

Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.
Akira on alunperin naisen nimi, mutta sitä käytetään nykyisin paljon myös miehen nimenä.

Akiraa kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Tetsuon kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.

Tetsuo - uros

Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.

Tetsuo on miehen nimi.

Tetsuota kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Akiran kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.

Maru, Sunny ja Tonov ovat sitten hankalampi tapaus.

Maru on japanilainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.

Sunny on länsimainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.

Tonov on esimerkiksi bulgariassa käytettävä sukunimi.

Johtopäätelmä

Koska Akiraa ja Tetsuota ei kutsuta missään vaiheessa veljiksi, siskoiksi, tyttäriksi, pojiksi ym. vaan pennuiksi ja lapsiksi, voidaan tästä päätellä, että todennäköisesti toinen niistä oli narttu ja toinen uros. Lisäksi mangassa mainitaan, että niiden veri roiskui sisarusten päälle eli ei veljien, mistä päätellen jäljelle jääneessä kolmikossa on yksi naaras ja kaksi urosta. Tavallisesti kertoja mainitsee, jos joukossa on vain uroksia tai narttuja. Esimerkiksi Hiro ei peräänny, koska se ei voi karttaa taistelua poikiensa nähden.

Olen itse merkinnyt Akiran nartuksi, koska Akira on myös naisen nimi, kun taas Tetsuo on vain miehen nimi. Lenov on taas hyvin selvästi todettu urokseksi.


Nämä kaikki tiedot ovat The Last Wars -pokkarista 1, joten voidaan olettaa, että ne ovat todenmukaisimmat tiedot, mitä pennuista on, koska tietoja ei ole ripoteltu useisiin eri pokkareihin tai sarjoihin.

Myöhempien pokkareiden tiedot

Osassa 2 Maruun ja Sunnyyn viitataan vain niiden nimillä, ei pentuina, poikina jne. Myöhemmin niitä kutsutaan taas pennuiksi. Osassa neljä Cross kutsuu Marua ja Sunnya isoiksi pojiksi ja myöhemmin pelkästään pojiksi. Jerome kutsuu niitä uroiksi.

Akamen pois johdattaman ryhmän pentuihin viitataan nuorina.

Tästä voitaisiin päätellä, että Tonov on pennuista narttu, koska se on ainoa, josta ei ole sanottu mitään suoraa. Myös jotkut korealaiset lukijat tuntuvat pitävän Tonovia narttuna. Ikävä kyllä myös se, että Tonov kirjoitettiin pois tarinasta, viittaisi siihen, että se on narttu. Takahashi tunnetusti kirjoittaa naishahmot pois tarinasta: Bella, Minnie, Koyuki ja jossain määrin Cross jäävät helposti syrjään.

Tonovin puhetyyli kuitenkin viittaisi siihen, että se on uros: japaninkielisessä versiossa se käyttää itsestään sanaa "ore", joka on hyvin miehekäs tapa puhua. Yksi harmillinen vaihtoehto on siis myös se, että Takahashi unohti kuinka oli pennut jakanut alussa ja meni sitten eteenpäin fiilispohjalta. On tietysti myös mahdollista, että isoveljien ympäröimä pentu olisi oppinut käyttämään itsestään miehekkäämpää puhetapaa, mutta Takahashi ei ole koskaan ennen tehnyt näin naishahmojen kanssa, vaan naishahmot puhuvat naisellisesti.


Todennäköisintä siis lienee, että Takahashi unohti Tonovin olevan narttu. Lenov mainitaan useaan kertaan urokseksi ja Tetsuo on japanilainen miehen nimi, joten ei voida olettaa, että Takahashi olisi nimennyt sen vahingossa väärin. Sunnysta ja Marusta puhutaan taas usein Jeromen poikina. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis Tonov.


Mokailua...

Harmillista kyllä tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun tällaista mokailua tapahtuu. Orion-mangassa mainitaan, että osa Lydian ja Jeromen pennuista kuoli. Kuolemasta kerrottiin kertojan kautta, joten silloin ei voida olettaa, että kyse olisi hahmojen tekemästä erehdyksestä.

Noah-mangassa taas Hiron ja Reikan pennut esiteltiin nimeltä ja niistä yksi oli nimeltään Akahime eli punainen prinsessa. Tämä herätti ihmetystä, koska pennuista on aina puhuttu poikina ja Akahime on vain liian naisellinen nimi urokselle. Korjaus tapahtuikin jo seuraavassa osassa, kun Akahimen nimeksi korjattiin Kouta. Nimimoka oli kävi myös toiselle pennulle, joka esiintyi ensin väärällä nimellä: Shirojirou nimettiin uudestaan Jiroumaruksi.

lauantai 26. lokakuuta 2019

Jotain muuta: Beastars


Image result for beastars


Beastars on Paru Itagakin tekemä manga-sarja, jota on ilmestynyt 14 osaa. Sarja sai vähän aikaa sitten animen ja se on Netflixin omistuksessa. Katso traileri täällä.

Beastarsin päähenkilöt ovat Legoshi-susi ja Haru-kaniini. Tarinan alkupainona on eläinkuntaa vainoava sarjamurhaaja, mutta se asettuu pian seuraamaan Legoshin ja Harun tavallista kouluelämää oppitunteineen ja suhteineen. Tavallinen elämä on kuitenkin hyvin erilaista kuin ihmisyhteiskunnassa, sillä eläinkunta jakautuu kasvissyöjiin ja lihansyöjiin. Legoshin ihastusta Haruun katsotaan pahasti kaikilta puolilta eikä Legoshi itsekään ole varma tunteistaan: onko hän ihastunut kaniin vai tahtooko syödä tämän. Sarjaa voisikin pitää astetta pidemmälle vietynä Zootopiana: sarjojen maailmat ovat samanlaiset, mutta Beastars on miettinyt asian loppuun asti.



Beastarsin piirrosjälki alkaa moniviivaisena ja hieman sotkuisena, mutta asettuu parin kirjan kuluttua tasaiseen ja tyylikkääseen uomaansa. Sarjan hahmot ovat ilmeikkäitä ja lajien sisälläkin on huomattavasti erilaisuutta. Maailma myös koostuu useista sadoista lajeista eli ei ole vain geneeristä jänistä, vaan jänikset jakautuvat useisiin eri lajeihin ja rotuihin kuten oikeassakin maailmassa. Sarjassa on laaja hahmokaartti, joka koostuu useista erilaisista lajeista ja pysyvien hahmojen lisäksi tarinassa on paljon hahmoja, jotka vain pyörähtävät sivuosissa ja jäävät sitten syrjään.

Sivutyö: munien muniminen ja myyminen koulun kahvilaan, jotta lihansyöjät saisivat proteiinia.
Sarjan maailma on mielenkiintoinen, sillä vaikka furryt ovatkin osin jo tietynlaista valtavirtaa, niin hyviä sarjoja, joissa furryja käsiteltäisiin muinakin kuin seksiobjekteina ei ole hirveästi ilmestynyt. Usein tarinat eivät myöskään luo hahmojen ympärille uskottavaa maailmaa. Beastars taas keskittyy paljolti maailman luomiseen ja tuo jatkuvia konflikteja eläinten väliin: rasismia, rikkaiden lihansyöjien saalistusjuhlia, kasvissyöjien jatkuvaa pelkoa lihansyöjiä kohtaan, lihansyöjien taistelua omia vaistojaan vastaan, laittomia marketteja, salaseuroja, tukiryhmiä... Ja tämä kaikki on rakentunut tavallisen koulun ympärille, jossa Legoshi toimii näytelmäryhmän lavastajana.



Legoshi on sarjan päähenkilöitä ja hänen kauttaan maailma tuleekin hyvin tutuksi. Legoshi on valtava susi, minkä johdosta monet pelkäävät ja välttelevät häntä, mutta luonteeltaan Legoshi on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Legoshi yrittää monin tavoin olla esimerkillinen ja onkin kasvissyöjiä kohtaan hyvin alistuva eikä hae konfliktia, vaikka voisikin helposti voittaa käytännössä kaikki riitatilanteet. Legoshilla on kuitenkin jatkuva pelko siitä, mitä tapahtuu, jos hän ei saa itseään hillittyä ja raatelee joskus luokkakumppaninsa. Asiaa ei auta, että osa hänen lihansyöjäluokkatovereista ei edes yritä vastaavaa hillintää.


Sarja ei kuitenkaan rakennu pelkän maailman varaan, vaan siinä on useita hitaasti aukeavia sivujuonia. Tyyliltään sarja on draamaa ja siinä ei ole jatkuvaa, selkeästi etenevää juonta, vaan tarina etenee pyrähdyksittäin ja kulkee välillä omia polkujaan. Se on kuitenkin selkeästi mietitty ja vaikka välillä tarinassa on kuivempia kausia, voi se yllättäen taas tempaista mukaansa hyvinkin rajusti.

Jos etsinnässä on aikuisempi ja vakava eläinsarja, on Beastars ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Arvostelussa: Ginga Yondai / Ginga Kronikat


Ginga Yondai tai suomennettuna Ginga Kronikat, Ginga Saagat, Ginga Legendat jne. oli paljon odotettu uusi tietokirja. Kirja vaikutti aluksi erittäin lupaavalta: siinä oli tyylikäs, yksinkertainen kansikuva, kovat kannet ja siinä oli 400 sivua. Kuvaukset kertoivat sen sitovan yhteen kaikki ilmestyneet Ginga-tarinat.

Heti, kun kirja ilmestyi, alkoivat negatiiviset ja pettyneet arvostelut. Jo puhtaasti silmäilemällä GY:n materiaali oli pettymys: se sisälsi 50 sivua tekstiä ja loput mangasta oli GNG-, GDW-, GDR- ja Orion -mangojen lukuja. Lukuja tai kohtauksia ei oltu edes valittu mitenkään erityisesti, vaan suurimmasta osasta sarjoista oli ensimmäinen ja viimeinen luku. Lukujen mainostetaan olevan huippulaadukkaasti painettuja ja kyllähän ne sitä ovatkin, mutta luvuista ei voi erityisesti nauttia, koska kirja on itsessään vain hitusen perusmangaa isompi.

Orion mangan aloituskuva luvusta 100. joka on julkaistu vain Manga Gorakussa. Yksi julkaisun hienoimpia kuvia.
Alun värisivut olivat jotain, mitä olin itse odottanut oikeastaan eniten ja nekään eivät tarjonneet isoja yllätyksiä. Kirjassa ei ollut mukana ollenkaan uutta taidetta, vaan kaikki oli jo entuudestaan käytettyä. Osa oli tietysti Shounen Jumpissa ja Manga Gorakussa olleita värisivuja, joita ei ole lehdessä olleen julkaisun jälkeen nähty väreissä. Harmillisesti jopa kirjan kansikuva on nähty käytössä muualla: kannen kuva Orionista on Noah-mangan selkämyskuvana.

Mitäpä sitten tekstisivut sisältävät? Noin 40 sivua on hahmoesittelyitä ja loput ovat manga-lukujen välissä olevia juonitiivistelmiä tapahtuneista tarinoista. Juonitiivistelmät ovat nätin näköisiä ja kivasti kuvitettuja, mutta ne ovat vain juonitiivistelmiä. Hahmoesittelyt taas ovat aiheuttaneet närää. Niissä ei ensinnäkään ole ollenkaan mukana kuvia, infoa on vain muutaman rivin verran ja tiedoissa on virheitä. Jokaisen hahmon tiedoissa on listana koiran nimi, rotu, ensiesiintyminen, paluu tarinaan ja "poistuminen", joka voidaan kääntää myös kuolemaksi.

Jo koiran nimissä on hassuja asioita, sillä ne listataan ns. lempinimensä mukaan. Esimerkiksi Hakurou on Kitami no Hakurou (Kitamin Hakurou), Bemu on Satsuma no taishou Bemu (Satsuman johtaja Bemu) jne. Akatoran, Chuutoran ja Kurotoran nimiksi on merkitty Akatorage, Chuutorage ja Kurotorage, joilla ne esitellään ensimmäisen kerran, mutta joita ei käytetä enää myöhemmin. Ne ovat rotujen virallisia värisävyjä, mutta niitä ei ole aiemmin luokiteltu nimiksi: suomijulkaisussakin ne on käännetty hahmon ulkonäön kuvaukseksi.

Orionin juonen kertova tiivistelmä.
Rotu-kohta tarjoaa isoimpia pettymyksiä. Monien koirien rotu on merkitty tuntemattomaksi, vaikka koiran rotu on helposti tunnistettavissa (Great) tai vaikka sen rotu olisi kerrottu aiemmin (Sniper). Benizakura on merkitty sekarotuiseksi tosaksi ja vain muutama Venäjän sotakoirista on merkitty saksanpaimenkoiriksi ja suurin osa on tuntemattomia. Jos koira on puhtaasti sekarotuinen, on sen rotu merkitty tuntemattomaksi. Rotujen puuttuminen on todella harmi, koska sarja kertoo kuitenkin koirista. Lisäksi tämä aiheuttaa sen, että huomattavassa osassa hahmoesittelyitä lukee vain tuntematon pitkänä listana. Vaikka kirja yrittää paikkailla joitakin juoniaukkoja, se ei yritä korjata roduissa olevia virheitä: Kisaragi on merkitty huskyksi, mutta sen pojat on merkitty malamuuteiksi. Juoniaukko on jo mangassa, mutta sen olisi voinut korjata merkitsemällä jonkun koiran sekarotuiseksi huskyksi/malamuutiksi.

Poistuminen/kuoleminen kohta on erikoinen, sillä jos hahmoa ei kirjaimellisesti nähdä kuolevana ja sitten ruumiina, merkitään se tuntemattomaksi. Esimerkiksi Orion-mangassa lumivyöryssä kuolleet Izoun veljekset on merkitty "tuntemattomaksi", koska niiden kuolema asettuu kahteen eri pokkariin. Samoin Lecterin ja Thunderin kohtelo on "tuntematon".

Hahmojen esittelyissä on suurimmalta osin tiedot oikein, mutta outoja yllätyksiäkin tulee. Shionin ei sanota olevan Ginin sukua, vaan sanotaan, että Shion väittää/luulee olevansa sukua Ginille. Kurotora mainitaan Kain veljeksistä vanhimmaksi ja myös Akatoran sanotaan olevan veljeksistä vanhin.

Joitakin korjauksiakin kirja tekee: kirjassa korjataan, että kun Sunny sanoi olevansa Orionia puoli vuotta vanhempi, Sunny erehtyi. Kirjassa myös viitataan, että osa Kisaragin pojista olisi myös Hazukin & muiden pentuja. (Kisaragi on muutaman kerran viitannut pentuihin veljenpoikina.) Myös muutamia muita väärin nimettyjä hahmoja nostetaan esiin ja korjataan.

Kirjan ehkä mielenkiintoisin kohta on viittaus siihen, että kaikki Izoun veljet eivät ole Kisaragin pentuja. Pidän itse ajatuksesta, että Hazuki, Uzuki ja/tai Minazuki olisivat aikoinaan saaneet pentuja, mutta olisivat kuolleet niin aikaisessa vaiheessa, että Kisaragi olisi vain adoptoinut kaikki pennut. Olisi ihan loogista, että vaikka pennut olisivat serkuksia, niin ne kutsuisivat toisiaan veljiksi ja Kisaragiaan isäksi, jos tämä olisi ne kasvattanut yhdessä. Yukimura piti Saheijia oikeana isänään ja Kurotora kasvatti myös Chuutoran pentuja eli uudesta asiasta ei olisi kyse.

Hahmoesittelysivu.
Harmillisesti tätä ei käsitellä kirjassa kuin muutaman rivin verran eikä tiedon perusteella voi oikein virallisesti olettaa, että pennut olisivat jonkun muun kuin Kisaragin.

Manga-sarjojen tietokirjat valmistetaan usein niin, että varsinainen teosten tekijä ei ole mukana valmistusprosessissa, vaan tämä vain oikolukee teokset, antaa haastattelun tai vastaa sarjaan liittyviin kysymyksiin. Olettaisin itse, että esimerkiksi Meteor Ginissä olleet kysymykset, joissa viitailtiin erilaisiin juoniaukkoihin, olivat sellaisia, joihin Takahashi olisi itse tehnyt vastaukset. Tästä kirjasta tulee kuitenkin vahvasti sellainen olo, että Takahashi ei ole ollut kuin todella vähäisissä tekemisissä kirjan kanssa, jos minkäänlaisessa. Kirjassa ei ole haastattelua, kysymyksiä & vastauksia, uusia kuvia tai muuta vastaavaa, jotka tekivät Taisteluiden ajasta ja Meteor Ginistä oikeita Ginga-tietokirjoja.

Eniten tunne Takahashin poissaolosta vahvistuu kuitenkin tässä Kisaragin pentujen sekaannuksessa, koska se on isoimpia virheitä Ginga-saagassa kokonaisuutena. Takahashi olisi voinut antaa siihen helpon vastauksen, joka on jo kirjoissa: Kisaragin pentuja on virheellisesti sanottu malamuuteiksi tai Kisaragia on virheellisesti sanottu huskyksi tai pentujen emo oli malamuutti ja veljekset päättivät kutsua itseään malamuuteiksi. Tämä on kuitenkin asia, jota kukaan ulkopuolinen ei voi päättää ilman Takahashin lupaa, mutta jonka Takahashi voisi kuitenkin helposti korjata mieleisekseen.

Lopullisen lässähdyksen antaa kirjan lopussa oleva Ginin sukupuu, jossa on vain karhukoirien päälinjat: ei Rikin sisaruksia, Rikin muita pentuja, ei Ginin sisaruksia, ei Shionia ja jopa Joen pentu, Koushirou, on jätetty pois. Pisteeksi i:n päälle kuvat on valittu niin, että osalta hahmoista puuttuu suikaleita korvista, koska puhekuplat ovat peittäneet ne.

Kirjaa selatessa tuli jopa miettineeksi, että miksi tällainen kirja on edes tehty. Siinä on faneille vain muutama rivi uutta tietoa, ei uusia kuvia tai muuta vastaavaa. Se ei ole edes kiva luettava, koska tiedot ovat yhtenä pötkönä ja valitut manga-luvut muistuttavat toisiaan tosi paljon. Uusi lukija tuskin teokseen tarttuu, koska se on tietokirja ja hinnaltaan kuitenkin 3000 jeniä. Ja eipä lukemista tahdo aloittaa teoksella, jossa listataan hahmojen kuolemat ja kohtaukset, joissa ne astuvat mukaan tarinaan.

Jäin miettimään, onko kirja tehty kiireellä kokoon, jotta Ginga-tarinat saisivat uusia lukijoita Ginga Stage Playn kautta. Näytelmä on saanut Japanissa paljon huomiota ja lueskellessani Japanin Amazonin arvosteluita usea arvostelija mainitsee ostaneensa kirjan näytelmän katsottuaan ja tahdottuaan kokea nostalgiaa sarjan parissa. Voiko olla, että kirja on tavallaan vain mainos sarjoista? Jos näin on, olisi WEED Worldin tyylinen värikäs julistekirja toiminut paremmin.

Ginga Yondai oli monelta osin pettymys ja se tuntuu jopa hätäisesti yhteen kootulta. Lisäksi sitä mainostettiin ylitsevuotavilla kehuilla, mitkä tietysti nostivat odotukset korkealle. Kun osaa tekstejä ajattelee, ne eivät edes toteutuneet: kuvauksessa luvataan hahmokuvia, mutta niitähän ei ole tässä ollenkaan. Kokonaisuudessaan kirja ei tarjoa hirveästi: alun värisivut ja juliste olivat hienoimmat asiat, mutta muuten Ginga-saagaa käsittelevältä kirjalta olisi odottanut enemmän.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Ginga Densetsu Noah, tilannekatsaus 3

Tämä tulee olemaan aika varmasti viimeinen tilannekatsaus Noah-tarinaan, jonka tulen tekemään pitkään, pitkään aikaan. Noah-mangaa on nyt ilmestynyt 14 lukua eli melkein kahden pokkarillisen verran. Ja mitä tarinassa on tapahtunut?


- Noah on paljastunut Hyenaksi, joka kärsii muistinmenetyksestä.
- Uusi pahis on todennäköisesti jättiläiskokoinen tanskandoggi, joka terrorisoi kylää, josta koiravanhus pakeni.
- Orion muisteli Joe'a, joka hukkui Orion-mangan alussa.

Tässä on käytännössä kaikki, mitä on tapahtunut viimeisen kahdeksan luvun aikana. Jos tämä olisi tapahtumien tahti keskellä sarjaa, olisi tilanne ihan ymmärrettävä, mutta nyt ollaan vasta ensimmäisissä osissa. Sarjassa pitäisi tapahtua jotain: WEED-mangassa kuultiin koko Ouun kaatumisesta, huhuja P4:stä ja sarjan teemaksi oli asettunut Ginin löytäminen, Orionissa oli tulivuorenpurkaus ja esiteltiin iso liuta uusia hahmoja & The Last Warsissa karhut olivat hyökänneet Ouun.

Kaikkien omien vikojensa vuoksi Noah kärsii myös TLW:n äkkinäisestä lopusta: Noahissa isoimmassa roolissa on tällä hetkellä Kyoshiro, vaikka se ei tee mitään tärkeää. Lisäksi Kyoshiron hahmo koetetaan laittaa aisapariksi Sasukelle, jotta sarjassa olisi joku vitsikkäämpi hahmo. Lopputulos on heikko ja muuttaa Kyoshiron hahmoa rajusti: se on äkkipikainen, ei tahdo auttaa ketään ja hakkaa pentuja.
Jopa itse Noah on ollut hyvin pienessä roolissa eikä se ole varsinaisesti vaikuttanut tarinaan mitenkään.

Orion, Rigel, Weed ja Gin olisivat ne hahmot, joiden tekemisiä tahdottaisiin tietää. Bellan, Koyukin, Reikan ja pentujen reaktiot olisivat yhtälailla tärkeitä, mutta ilmeisesti ne eivät vielä edes tiedä miten taistelussa Monsoonia vastaan kävi. Orionin tehtävänä oli nimittäin kertoa tapahtumista Bellalle ja Koyukille, mutta se väsyi henkisesti matkalla eikä voinut kohdata emoaan.



G:TLW jätti myös monia muita kysymyksiä avoimeksi. Minne Jeromen kolmas pentu katosi? Maru ja Sunny ovat melko isossa osassa, joten olisi loogista, että myös kolmas pentu saisi jonkinlaisen roolin. Mitä tapahtui Bobille? Sitä ei ole näkynyt missään eikä sitä ole mainittu. Entäpä karhunpentu Chibi, jonka pitäisi herätä pian talviuniltaan? Tai Shion, joka on Ginga-suvun uusimpia tulokkaita? Ketään näistä ei ole näkynyt tai niitä ei ole edes mainittu.

Iso asia Noah-mangassa on myös se, miten epämiellyttäviä monista hahmoista on tullut tai miten epämiellyttäviksi ne ovat paljastuneet. Maru ja Sunny uhkailivat vanhaa koiraa eikä Jerome komentanut pentujaan mitenkään. Kun vanhus loukkaantui pahasti, jättivät koirat sen oman onnensa nojaan, koska se ei pyytänyt apua. Toki koirat jäivät lähistölle auttaakseen, mutta loukkaantuneen vanhuksen ja pennun jättäminen yksin oli silti törkeä temppu.



Oma lukunsa on Kyoshiro, joka ei suostu auttamaan edes apua pyytäviä sekä Jouji, Rocket & muut, jotka hyväksyvät Kyoshiron päätöksen, vaikkakin vain hetkellisesti.

Herää kysymys, että pitääkö paikalla aina olla Gin, Weed tai Sirius hakkaamassa koirien päähän lähimmäisenrakkautta, että koirat pystyvät edes vähäiseen sympatiaan.

Pystyn tavallaan näkemään, että tarinassa luodaan sellaista väsynyttä ja hätääntynyttä ilmapiiriä, mutta
1. Se ei onnistu kovin hyvin.
2. Koirien pitäisi olla hätääntyneitä siitä, että Orion on kadonnut ja verrattuna kaikkiin muihin ongelmiin, mitä koirat ovat kohdanneet, se on aika pieni juttu.

Kokonaisuudessaan Noah-mangan juoni on melkoisen sekava, vaikka se ei ole vielä lähtenyt edes käyntiin.