sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Miksi Ginga Densetsu Noah ei toimi?


Ginga Densetsu Noah on uusin tarina Ginga-saagassa ja se on saanut vaihtelevan vastaanoton. Osa on pitänyt hitaammasta tahdista, mutta huomattavalla osalla lukijoista on sarjasta negatiivisia ajatuksia. Mistä ne johtuvat ja mitä ongelmia tarinassa on?

Ensimmäinen ongelma on tarinassa sen ajoittuminen: se seuraa melko suoraan Ginga: The Last Wars -sarjaa ja se saa tämän vuoksi niskaansa kaikki TLW:n kesken jääneet juonilangat. Missä on Bob? Missä on Shion? Mitä tapahtui karhunpentu Chibille? Mitä tapahtui Reikalle ja sen pennuille? Entä Bella ja Koyuki? TLW päättyi hyvin yllättäen, joten ihan vain tarina, jossa käytäisiin sodan jälkeiset tapahtumat läpi ja kerrottaisiin hahmojen lopulliset kohtalot, olisi hyvin mielenkiintoinen.


GDN tekee tässä kuitenkin hyvin oudon tempun ja se hyppää tarinassa puoli vuotta eteenpäin, talven yli kevääseen. Tästä huolimatta se ei kuitenkaan nollaa välissä olleita tapahtumia eli Reika, Koyuki ja Bella eivät vieläkään tiedä mitään sodan käänteistä. Orion on sodan päättymisen jälkeen saanut tehtäväkseen viedä sana äidilleen, mutta syyllisyyden painamana se ei ole pystynyt jatkamaan matkaa - mistä seuraa sarjan ensimmäinen outo juonenkäänne. Koirat ovat jättäneet Ouun lähes vartioimatta ja lähteneet etsimään kadonnutta Orionia - mutta kukaan niistä ei edes yritä etsiä Reikaa ja muita. Tässä ei ole mitään järkeä, koska Orion on voimakas kuin jumala, kun taas muut yksin olevat koirat ovat narttuja sekä taistelutaidottomia pentuja. Surkeinta on, kun Jerome ei edes muista, että hänellä on vielä yksi pentu. Pian koirille selviääkin, että Jeromen pentu ja kaksi Hiron ja Reikan pennuista on tapettu. Hups.

(Lisäksi Hiron ja Reikan pentujen nimissä on outoa sekoilua. Ensin ne nimetään väärin -yksi jopa naaraaksi!- ja seuraavassa osassa niiden nimet on korjattu.)


Toinen outo asia Noah-sarjassa on hahmot. Jo TLW:n puolella nähtiin, että hahmot käyttäytyivät niille epäluonteenomaisesti, mutta GDN:ssä tämä vain korostuu: kun Kyoshiro ja Sasuke seikkailevat, on Sasuke kaksikon vastuuntuntoinen puolisko. Kyoshiro hakkaa pennun eikä suostu auttamaan sitä, kun se pyytää apua. Rocket ja monet muut hyväksyvät tämän käytöksen ja toruvat Kyoshiroa vain vähän. Jerome on unohtanut kokonaan kolmannen pentunsa ja Sunny & Maru ovat todella epäkohteliaita, jopa ilkeitä, eikä Jerome puutu siihen.

Orion on oikeastaan tarinan ainoa hahmo, joka tuntuu hahmolta eikä vain parodialta itsestään. Sen matka Japanin halki on välillä oikeasti koskettava, kun se kaipaa emoaan ja miettii nyt tarkkaan valintojaan ja tekojaan. Tätä olisi toivonut jo aiemmissakin sarjoissa.


Kolmas ongelma tarinassa on Noah. Noah on siis Hyena, joka selvisikin elossa Sniperin iskuista ja joesta. "Mutta Hyenahan on ollut kuollut ties miten kauan ja se on nähty aaveenakin!", saatat ajatella. Ainoa järkevä selitys tähän on, että näkymät koirien taivaasta ovat vain kuolevien hourailua. Koirien taivasta ei oikeasti ole olemassa, ainakaan Ginga-maailmassa.

Muiden mukana karsastin ideaa Hyenan paluusta, koska se oli jo tarinassa kuollut. Pian asian kuitenkin hyväksyi ja ryhdyin miettimään, että se voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Hyena oli GNG:ssä lempihahmojani. Miksi Hyena ei palannut Ouun? Eikö se voinut loukkaantumisen takia kuten Smith? Ehkä se häpesi sitä, että ei ollut voinut osallistua taisteluun Akakabutoa vastaan? Hyena on myös luonteeltaan hyvin erilainen, joten se olisi tervetullut lisä hahmokaarttiin.

Mikä on vastaus näihin kysymyksiin?


 Hyena on menettänyt muistinsa ja sen luonne on nykyään samanlainen rohkea kuin kaikilla muillakin. Koska melkein kaikki koirat, jotka tunsivat sen hyvin -Smith, Moss, Sniper, Riki- ovat kuolleet, ei se enää hahmona tule tarjoamaan paljon.

Pian Hyenan paluun jälkeen nähdään kohtaus, jossa Orion näkee painajaista jokeen tippumisesta setänsä Joen kanssa. Tämä herätti kysymyksen: miksi Joea ei herätetty henkiin? Jos Orion olisi kohdannut muistinsa menettäneen setänsä, olisi se ollut paljon dramaattisempaa kuin se, että se kohtasi koiran, jota se ei tuntenut ja joka ei tuntenut sitä. Joella muistin menettäminen olisi ollut traagista, kun Orion ei olisi saanut siltä tarvitsemaansa tukea eikä Joe olisi muistanut veljenpoikaansa. Vaikka Takahashi on sanonut suoraan, että Joe on kuollut olisi Joe ollut paljon loogisempi tarinaan tuotava hahmo kuin Hyena.

Iso ongelma Noahin kanssa on myös se, että se ei tee mitään tarinassa. Noah paljastuu ensimmäisen kirjan puolivälissä ja sen alamaiset auttavat Orionin pois järvestä/merestä. Sitten... Noah ei tee mitään. Se juttelee Orionin kanssa, mutta ei seuraa sitä, vaan jää omalle alueelleen eikä sitä nähdä sen jälkeen. (Perustuu ensimmäisen kolmen kirjan tietoihin.)


Neljäntenä isona ongelmana on tarina. GNG:ssä tarina oli kolmannessa pokkarissa jo täydessä vauhdissa. WEED-mangassa oli esitelty iso liuta hahmoja ja tarina P4:stä oli jo hyvässä vauhdissa. Orionissa oli koko Ouun paratiisi tuhoutunut ja mukaan olivat tulleet uudet pahikset ja hyvikset. TLW:ssä oli taistelu karhuja vastaan rajuimmillaan. Kaikissa tarinoissa oli esitelty ensimmäiset juonenkäänteet sekä paljon hahmoja, joilla kaikilla oli erilaiset tarinat ja motiivit. Noah-mangassa on juuri ja juuri saatu nimi pääpahisryhmälle, mutta ei mitään tarkempaa tietoa niistä.

Lisäksi tätä kahden pokkarin välistä aikaa ei ole käytetty kovin tehokkaasti. Sarjassa on nähty eniten Kyoshiroa ja Sasukea, kun taas Weed, Gin ja Rigel ovat saaneet ruutuaikaa hyvin vähän. Niillä kuitenkin luulisi olevan paljon mielenpäällä TLW:n lopun ja Orionin katoamisen vuoksi...

Nyt neljännen pokkarin tietämillä Noah tuntuu taas käynnistyvän reippaammin, joten toivoa toki on.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Pohdintaa Jeromen ja Lydian pennuista, osa 2

Kirjoitin TLW:n alkaessa pohdintaa Jeromen ja Lydian pennuista ja nyt, kun TLW on päättynyt Japanissa ja tärkeimpiä kohtauksia on käännetty suomeksi, voidaan pentuja tarkastella uudestaan.

Pentuja on kuusi ja niistä neljä on uroksia, kaksi narttuja.


Lenov - uros
Tila: Kuollut, Monsoonin alaiset tappoivat sen.
Lenov ei ole nimi tai ei ainakaan paljon käytetty nimi. On todennäköistä, että Takahashi on valinnut sen vahingossa, koska se on venäläistyylisen kuuloinen.

Lenov mainitaan useita kertoja Lydian pojaksi kertojan toimesta.

Akira - narttu

Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.
Akira on alunperin naisen nimi, mutta sitä käytetään nykyisin paljon myös miehen nimenä.

Akiraa kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Tetsuon kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.

Tetsuo - uros

Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.

Tetsuo on miehen nimi.

Tetsuota kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Akiran kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.

Maru, Sunny ja Tonov ovat sitten hankalampi tapaus.

Maru on japanilainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.

Sunny on länsimainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.

Tonov on esimerkiksi bulgariassa käytettävä sukunimi.

Johtopäätelmä

Koska Akiraa ja Tetsuota ei kutsuta missään vaiheessa veljiksi, siskoiksi, tyttäriksi, pojiksi ym. vaan pennuiksi ja lapsiksi, voidaan tästä päätellä, että todennäköisesti toinen niistä oli narttu ja toinen uros. Lisäksi mangassa mainitaan, että niiden veri roiskui sisarusten päälle eli ei veljien, mistä päätellen jäljelle jääneessä kolmikossa on yksi naaras ja kaksi urosta. Tavallisesti kertoja mainitsee, jos joukossa on vain uroksia tai narttuja. Esimerkiksi Hiro ei peräänny, koska se ei voi karttaa taistelua poikiensa nähden.

Olen itse merkinnyt Akiran nartuksi, koska Akira on myös naisen nimi, kun taas Tetsuo on vain miehen nimi. Lenov on taas hyvin selvästi todettu urokseksi.


Nämä kaikki tiedot ovat The Last Wars -pokkarista 1, joten voidaan olettaa, että ne ovat todenmukaisimmat tiedot, mitä pennuista on, koska tietoja ei ole ripoteltu useisiin eri pokkareihin tai sarjoihin.

Myöhempien pokkareiden tiedot

Osassa 2 Maruun ja Sunnyyn viitataan vain niiden nimillä, ei pentuina, poikina jne. Myöhemmin niitä kutsutaan taas pennuiksi. Osassa neljä Cross kutsuu Marua ja Sunnya isoiksi pojiksi ja myöhemmin pelkästään pojiksi. Jerome kutsuu niitä uroiksi.

Akamen pois johdattaman ryhmän pentuihin viitataan nuorina.

Tästä voitaisiin päätellä, että Tonov on pennuista narttu, koska se on ainoa, josta ei ole sanottu mitään suoraa. Myös jotkut korealaiset lukijat tuntuvat pitävän Tonovia narttuna. Ikävä kyllä myös se, että Tonov kirjoitettiin pois tarinasta, viittaisi siihen, että se on narttu. Takahashi tunnetusti kirjoittaa naishahmot pois tarinasta: Bella, Minnie, Koyuki ja jossain määrin Cross jäävät helposti syrjään.

Tonovin puhetyyli kuitenkin viittaisi siihen, että se on uros: japaninkielisessä versiossa se käyttää itsestään sanaa "ore", joka on hyvin miehekäs tapa puhua. Yksi harmillinen vaihtoehto on siis myös se, että Takahashi unohti kuinka oli pennut jakanut alussa ja meni sitten eteenpäin fiilispohjalta. On tietysti myös mahdollista, että isoveljien ympäröimä pentu olisi oppinut käyttämään itsestään miehekkäämpää puhetapaa, mutta Takahashi ei ole koskaan ennen tehnyt näin naishahmojen kanssa, vaan naishahmot puhuvat naisellisesti.


Todennäköisintä siis lienee, että Takahashi unohti Tonovin olevan narttu. Lenov mainitaan useaan kertaan urokseksi ja Tetsuo on japanilainen miehen nimi, joten ei voida olettaa, että Takahashi olisi nimennyt sen vahingossa väärin. Sunnysta ja Marusta puhutaan taas usein Jeromen poikina. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis Tonov.


Mokailua...

Harmillista kyllä tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun tällaista mokailua tapahtuu. Orion-mangassa mainitaan, että osa Lydian ja Jeromen pennuista kuoli. Kuolemasta kerrottiin kertojan kautta, joten silloin ei voida olettaa, että kyse olisi hahmojen tekemästä erehdyksestä.

Noah-mangassa taas Hiron ja Reikan pennut esiteltiin nimeltä ja niistä yksi oli nimeltään Akahime eli punainen prinsessa. Tämä herätti ihmetystä, koska pennuista on aina puhuttu poikina ja Akahime on vain liian naisellinen nimi urokselle. Korjaus tapahtuikin jo seuraavassa osassa, kun Akahimen nimeksi korjattiin Kouta. Nimimoka oli kävi myös toiselle pennulle, joka esiintyi ensin väärällä nimellä: Shirojirou nimettiin uudestaan Jiroumaruksi.

lauantai 26. lokakuuta 2019

Jotain muuta: Beastars


Image result for beastars


Beastars on Paru Itagakin tekemä manga-sarja, jota on ilmestynyt 14 osaa. Sarja sai vähän aikaa sitten animen ja se on Netflixin omistuksessa. Katso traileri täällä.

Beastarsin päähenkilöt ovat Legoshi-susi ja Haru-kaniini. Tarinan alkupainona on eläinkuntaa vainoava sarjamurhaaja, mutta se asettuu pian seuraamaan Legoshin ja Harun tavallista kouluelämää oppitunteineen ja suhteineen. Tavallinen elämä on kuitenkin hyvin erilaista kuin ihmisyhteiskunnassa, sillä eläinkunta jakautuu kasvissyöjiin ja lihansyöjiin. Legoshin ihastusta Haruun katsotaan pahasti kaikilta puolilta eikä Legoshi itsekään ole varma tunteistaan: onko hän ihastunut kaniin vai tahtooko syödä tämän. Sarjaa voisikin pitää astetta pidemmälle vietynä Zootopiana: sarjojen maailmat ovat samanlaiset, mutta Beastars on miettinyt asian loppuun asti.



Beastarsin piirrosjälki alkaa moniviivaisena ja hieman sotkuisena, mutta asettuu parin kirjan kuluttua tasaiseen ja tyylikkääseen uomaansa. Sarjan hahmot ovat ilmeikkäitä ja lajien sisälläkin on huomattavasti erilaisuutta. Maailma myös koostuu useista sadoista lajeista eli ei ole vain geneeristä jänistä, vaan jänikset jakautuvat useisiin eri lajeihin ja rotuihin kuten oikeassakin maailmassa. Sarjassa on laaja hahmokaartti, joka koostuu useista erilaisista lajeista ja pysyvien hahmojen lisäksi tarinassa on paljon hahmoja, jotka vain pyörähtävät sivuosissa ja jäävät sitten syrjään.

Sivutyö: munien muniminen ja myyminen koulun kahvilaan, jotta lihansyöjät saisivat proteiinia.
Sarjan maailma on mielenkiintoinen, sillä vaikka furryt ovatkin osin jo tietynlaista valtavirtaa, niin hyviä sarjoja, joissa furryja käsiteltäisiin muinakin kuin seksiobjekteina ei ole hirveästi ilmestynyt. Usein tarinat eivät myöskään luo hahmojen ympärille uskottavaa maailmaa. Beastars taas keskittyy paljolti maailman luomiseen ja tuo jatkuvia konflikteja eläinten väliin: rasismia, rikkaiden lihansyöjien saalistusjuhlia, kasvissyöjien jatkuvaa pelkoa lihansyöjiä kohtaan, lihansyöjien taistelua omia vaistojaan vastaan, laittomia marketteja, salaseuroja, tukiryhmiä... Ja tämä kaikki on rakentunut tavallisen koulun ympärille, jossa Legoshi toimii näytelmäryhmän lavastajana.



Legoshi on sarjan päähenkilöitä ja hänen kauttaan maailma tuleekin hyvin tutuksi. Legoshi on valtava susi, minkä johdosta monet pelkäävät ja välttelevät häntä, mutta luonteeltaan Legoshi on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Legoshi yrittää monin tavoin olla esimerkillinen ja onkin kasvissyöjiä kohtaan hyvin alistuva eikä hae konfliktia, vaikka voisikin helposti voittaa käytännössä kaikki riitatilanteet. Legoshilla on kuitenkin jatkuva pelko siitä, mitä tapahtuu, jos hän ei saa itseään hillittyä ja raatelee joskus luokkakumppaninsa. Asiaa ei auta, että osa hänen lihansyöjäluokkatovereista ei edes yritä vastaavaa hillintää.


Sarja ei kuitenkaan rakennu pelkän maailman varaan, vaan siinä on useita hitaasti aukeavia sivujuonia. Tyyliltään sarja on draamaa ja siinä ei ole jatkuvaa, selkeästi etenevää juonta, vaan tarina etenee pyrähdyksittäin ja kulkee välillä omia polkujaan. Se on kuitenkin selkeästi mietitty ja vaikka välillä tarinassa on kuivempia kausia, voi se yllättäen taas tempaista mukaansa hyvinkin rajusti.

Jos etsinnässä on aikuisempi ja vakava eläinsarja, on Beastars ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Arvostelussa: Ginga Yondai / Ginga Kronikat


Ginga Yondai tai suomennettuna Ginga Kronikat, Ginga Saagat, Ginga Legendat jne. oli paljon odotettu uusi tietokirja. Kirja vaikutti aluksi erittäin lupaavalta: siinä oli tyylikäs, yksinkertainen kansikuva, kovat kannet ja siinä oli 400 sivua. Kuvaukset kertoivat sen sitovan yhteen kaikki ilmestyneet Ginga-tarinat.

Heti, kun kirja ilmestyi, alkoivat negatiiviset ja pettyneet arvostelut. Jo puhtaasti silmäilemällä GY:n materiaali oli pettymys: se sisälsi 50 sivua tekstiä ja loput mangasta oli GNG-, GDW-, GDR- ja Orion -mangojen lukuja. Lukuja tai kohtauksia ei oltu edes valittu mitenkään erityisesti, vaan suurimmasta osasta sarjoista oli ensimmäinen ja viimeinen luku. Lukujen mainostetaan olevan huippulaadukkaasti painettuja ja kyllähän ne sitä ovatkin, mutta luvuista ei voi erityisesti nauttia, koska kirja on itsessään vain hitusen perusmangaa isompi.

Orion mangan aloituskuva luvusta 100. joka on julkaistu vain Manga Gorakussa. Yksi julkaisun hienoimpia kuvia.
Alun värisivut olivat jotain, mitä olin itse odottanut oikeastaan eniten ja nekään eivät tarjonneet isoja yllätyksiä. Kirjassa ei ollut mukana ollenkaan uutta taidetta, vaan kaikki oli jo entuudestaan käytettyä. Osa oli tietysti Shounen Jumpissa ja Manga Gorakussa olleita värisivuja, joita ei ole lehdessä olleen julkaisun jälkeen nähty väreissä. Harmillisesti jopa kirjan kansikuva on nähty käytössä muualla: kannen kuva Orionista on Noah-mangan selkämyskuvana.

Mitäpä sitten tekstisivut sisältävät? Noin 40 sivua on hahmoesittelyitä ja loput ovat manga-lukujen välissä olevia juonitiivistelmiä tapahtuneista tarinoista. Juonitiivistelmät ovat nätin näköisiä ja kivasti kuvitettuja, mutta ne ovat vain juonitiivistelmiä. Hahmoesittelyt taas ovat aiheuttaneet närää. Niissä ei ensinnäkään ole ollenkaan mukana kuvia, infoa on vain muutaman rivin verran ja tiedoissa on virheitä. Jokaisen hahmon tiedoissa on listana koiran nimi, rotu, ensiesiintyminen, paluu tarinaan ja "poistuminen", joka voidaan kääntää myös kuolemaksi.

Jo koiran nimissä on hassuja asioita, sillä ne listataan ns. lempinimensä mukaan. Esimerkiksi Hakurou on Kitami no Hakurou (Kitamin Hakurou), Bemu on Satsuma no taishou Bemu (Satsuman johtaja Bemu) jne. Akatoran, Chuutoran ja Kurotoran nimiksi on merkitty Akatorage, Chuutorage ja Kurotorage, joilla ne esitellään ensimmäisen kerran, mutta joita ei käytetä enää myöhemmin. Ne ovat rotujen virallisia värisävyjä, mutta niitä ei ole aiemmin luokiteltu nimiksi: suomijulkaisussakin ne on käännetty hahmon ulkonäön kuvaukseksi.

Orionin juonen kertova tiivistelmä.
Rotu-kohta tarjoaa isoimpia pettymyksiä. Monien koirien rotu on merkitty tuntemattomaksi, vaikka koiran rotu on helposti tunnistettavissa (Great) tai vaikka sen rotu olisi kerrottu aiemmin (Sniper). Benizakura on merkitty sekarotuiseksi tosaksi ja vain muutama Venäjän sotakoirista on merkitty saksanpaimenkoiriksi ja suurin osa on tuntemattomia. Jos koira on puhtaasti sekarotuinen, on sen rotu merkitty tuntemattomaksi. Rotujen puuttuminen on todella harmi, koska sarja kertoo kuitenkin koirista. Lisäksi tämä aiheuttaa sen, että huomattavassa osassa hahmoesittelyitä lukee vain tuntematon pitkänä listana. Vaikka kirja yrittää paikkailla joitakin juoniaukkoja, se ei yritä korjata roduissa olevia virheitä: Kisaragi on merkitty huskyksi, mutta sen pojat on merkitty malamuuteiksi. Juoniaukko on jo mangassa, mutta sen olisi voinut korjata merkitsemällä jonkun koiran sekarotuiseksi huskyksi/malamuutiksi.

Poistuminen/kuoleminen kohta on erikoinen, sillä jos hahmoa ei kirjaimellisesti nähdä kuolevana ja sitten ruumiina, merkitään se tuntemattomaksi. Esimerkiksi Orion-mangassa lumivyöryssä kuolleet Izoun veljekset on merkitty "tuntemattomaksi", koska niiden kuolema asettuu kahteen eri pokkariin. Samoin Lecterin ja Thunderin kohtelo on "tuntematon".

Hahmojen esittelyissä on suurimmalta osin tiedot oikein, mutta outoja yllätyksiäkin tulee. Shionin ei sanota olevan Ginin sukua, vaan sanotaan, että Shion väittää/luulee olevansa sukua Ginille. Kurotora mainitaan Kain veljeksistä vanhimmaksi ja myös Akatoran sanotaan olevan veljeksistä vanhin.

Joitakin korjauksiakin kirja tekee: kirjassa korjataan, että kun Sunny sanoi olevansa Orionia puoli vuotta vanhempi, Sunny erehtyi. Kirjassa myös viitataan, että osa Kisaragin pojista olisi myös Hazukin & muiden pentuja. (Kisaragi on muutaman kerran viitannut pentuihin veljenpoikina.) Myös muutamia muita väärin nimettyjä hahmoja nostetaan esiin ja korjataan.

Kirjan ehkä mielenkiintoisin kohta on viittaus siihen, että kaikki Izoun veljet eivät ole Kisaragin pentuja. Pidän itse ajatuksesta, että Hazuki, Uzuki ja/tai Minazuki olisivat aikoinaan saaneet pentuja, mutta olisivat kuolleet niin aikaisessa vaiheessa, että Kisaragi olisi vain adoptoinut kaikki pennut. Olisi ihan loogista, että vaikka pennut olisivat serkuksia, niin ne kutsuisivat toisiaan veljiksi ja Kisaragiaan isäksi, jos tämä olisi ne kasvattanut yhdessä. Yukimura piti Saheijia oikeana isänään ja Kurotora kasvatti myös Chuutoran pentuja eli uudesta asiasta ei olisi kyse.

Hahmoesittelysivu.
Harmillisesti tätä ei käsitellä kirjassa kuin muutaman rivin verran eikä tiedon perusteella voi oikein virallisesti olettaa, että pennut olisivat jonkun muun kuin Kisaragin.

Manga-sarjojen tietokirjat valmistetaan usein niin, että varsinainen teosten tekijä ei ole mukana valmistusprosessissa, vaan tämä vain oikolukee teokset, antaa haastattelun tai vastaa sarjaan liittyviin kysymyksiin. Olettaisin itse, että esimerkiksi Meteor Ginissä olleet kysymykset, joissa viitailtiin erilaisiin juoniaukkoihin, olivat sellaisia, joihin Takahashi olisi itse tehnyt vastaukset. Tästä kirjasta tulee kuitenkin vahvasti sellainen olo, että Takahashi ei ole ollut kuin todella vähäisissä tekemisissä kirjan kanssa, jos minkäänlaisessa. Kirjassa ei ole haastattelua, kysymyksiä & vastauksia, uusia kuvia tai muuta vastaavaa, jotka tekivät Taisteluiden ajasta ja Meteor Ginistä oikeita Ginga-tietokirjoja.

Eniten tunne Takahashin poissaolosta vahvistuu kuitenkin tässä Kisaragin pentujen sekaannuksessa, koska se on isoimpia virheitä Ginga-saagassa kokonaisuutena. Takahashi olisi voinut antaa siihen helpon vastauksen, joka on jo kirjoissa: Kisaragin pentuja on virheellisesti sanottu malamuuteiksi tai Kisaragia on virheellisesti sanottu huskyksi tai pentujen emo oli malamuutti ja veljekset päättivät kutsua itseään malamuuteiksi. Tämä on kuitenkin asia, jota kukaan ulkopuolinen ei voi päättää ilman Takahashin lupaa, mutta jonka Takahashi voisi kuitenkin helposti korjata mieleisekseen.

Lopullisen lässähdyksen antaa kirjan lopussa oleva Ginin sukupuu, jossa on vain karhukoirien päälinjat: ei Rikin sisaruksia, Rikin muita pentuja, ei Ginin sisaruksia, ei Shionia ja jopa Joen pentu, Koushirou, on jätetty pois. Pisteeksi i:n päälle kuvat on valittu niin, että osalta hahmoista puuttuu suikaleita korvista, koska puhekuplat ovat peittäneet ne.

Kirjaa selatessa tuli jopa miettineeksi, että miksi tällainen kirja on edes tehty. Siinä on faneille vain muutama rivi uutta tietoa, ei uusia kuvia tai muuta vastaavaa. Se ei ole edes kiva luettava, koska tiedot ovat yhtenä pötkönä ja valitut manga-luvut muistuttavat toisiaan tosi paljon. Uusi lukija tuskin teokseen tarttuu, koska se on tietokirja ja hinnaltaan kuitenkin 3000 jeniä. Ja eipä lukemista tahdo aloittaa teoksella, jossa listataan hahmojen kuolemat ja kohtaukset, joissa ne astuvat mukaan tarinaan.

Jäin miettimään, onko kirja tehty kiireellä kokoon, jotta Ginga-tarinat saisivat uusia lukijoita Ginga Stage Playn kautta. Näytelmä on saanut Japanissa paljon huomiota ja lueskellessani Japanin Amazonin arvosteluita usea arvostelija mainitsee ostaneensa kirjan näytelmän katsottuaan ja tahdottuaan kokea nostalgiaa sarjan parissa. Voiko olla, että kirja on tavallaan vain mainos sarjoista? Jos näin on, olisi WEED Worldin tyylinen värikäs julistekirja toiminut paremmin.

Ginga Yondai oli monelta osin pettymys ja se tuntuu jopa hätäisesti yhteen kootulta. Lisäksi sitä mainostettiin ylitsevuotavilla kehuilla, mitkä tietysti nostivat odotukset korkealle. Kun osaa tekstejä ajattelee, ne eivät edes toteutuneet: kuvauksessa luvataan hahmokuvia, mutta niitähän ei ole tässä ollenkaan. Kokonaisuudessaan kirja ei tarjoa hirveästi: alun värisivut ja juliste olivat hienoimmat asiat, mutta muuten Ginga-saagaa käsittelevältä kirjalta olisi odottanut enemmän.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Ginga Densetsu Noah, tilannekatsaus 3

Tämä tulee olemaan aika varmasti viimeinen tilannekatsaus Noah-tarinaan, jonka tulen tekemään pitkään, pitkään aikaan. Noah-mangaa on nyt ilmestynyt 14 lukua eli melkein kahden pokkarillisen verran. Ja mitä tarinassa on tapahtunut?


- Noah on paljastunut Hyenaksi, joka kärsii muistinmenetyksestä.
- Uusi pahis on todennäköisesti jättiläiskokoinen tanskandoggi, joka terrorisoi kylää, josta koiravanhus pakeni.
- Orion muisteli Joe'a, joka hukkui Orion-mangan alussa.

Tässä on käytännössä kaikki, mitä on tapahtunut viimeisen kahdeksan luvun aikana. Jos tämä olisi tapahtumien tahti keskellä sarjaa, olisi tilanne ihan ymmärrettävä, mutta nyt ollaan vasta ensimmäisissä osissa. Sarjassa pitäisi tapahtua jotain: WEED-mangassa kuultiin koko Ouun kaatumisesta, huhuja P4:stä ja sarjan teemaksi oli asettunut Ginin löytäminen, Orionissa oli tulivuorenpurkaus ja esiteltiin iso liuta uusia hahmoja & The Last Warsissa karhut olivat hyökänneet Ouun.

Kaikkien omien vikojensa vuoksi Noah kärsii myös TLW:n äkkinäisestä lopusta: Noahissa isoimmassa roolissa on tällä hetkellä Kyoshiro, vaikka se ei tee mitään tärkeää. Lisäksi Kyoshiron hahmo koetetaan laittaa aisapariksi Sasukelle, jotta sarjassa olisi joku vitsikkäämpi hahmo. Lopputulos on heikko ja muuttaa Kyoshiron hahmoa rajusti: se on äkkipikainen, ei tahdo auttaa ketään ja hakkaa pentuja.
Jopa itse Noah on ollut hyvin pienessä roolissa eikä se ole varsinaisesti vaikuttanut tarinaan mitenkään.

Orion, Rigel, Weed ja Gin olisivat ne hahmot, joiden tekemisiä tahdottaisiin tietää. Bellan, Koyukin, Reikan ja pentujen reaktiot olisivat yhtälailla tärkeitä, mutta ilmeisesti ne eivät vielä edes tiedä miten taistelussa Monsoonia vastaan kävi. Orionin tehtävänä oli nimittäin kertoa tapahtumista Bellalle ja Koyukille, mutta se väsyi henkisesti matkalla eikä voinut kohdata emoaan.



G:TLW jätti myös monia muita kysymyksiä avoimeksi. Minne Jeromen kolmas pentu katosi? Maru ja Sunny ovat melko isossa osassa, joten olisi loogista, että myös kolmas pentu saisi jonkinlaisen roolin. Mitä tapahtui Bobille? Sitä ei ole näkynyt missään eikä sitä ole mainittu. Entäpä karhunpentu Chibi, jonka pitäisi herätä pian talviuniltaan? Tai Shion, joka on Ginga-suvun uusimpia tulokkaita? Ketään näistä ei ole näkynyt tai niitä ei ole edes mainittu.

Iso asia Noah-mangassa on myös se, miten epämiellyttäviä monista hahmoista on tullut tai miten epämiellyttäviksi ne ovat paljastuneet. Maru ja Sunny uhkailivat vanhaa koiraa eikä Jerome komentanut pentujaan mitenkään. Kun vanhus loukkaantui pahasti, jättivät koirat sen oman onnensa nojaan, koska se ei pyytänyt apua. Toki koirat jäivät lähistölle auttaakseen, mutta loukkaantuneen vanhuksen ja pennun jättäminen yksin oli silti törkeä temppu.



Oma lukunsa on Kyoshiro, joka ei suostu auttamaan edes apua pyytäviä sekä Jouji, Rocket & muut, jotka hyväksyvät Kyoshiron päätöksen, vaikkakin vain hetkellisesti.

Herää kysymys, että pitääkö paikalla aina olla Gin, Weed tai Sirius hakkaamassa koirien päähän lähimmäisenrakkautta, että koirat pystyvät edes vähäiseen sympatiaan.

Pystyn tavallaan näkemään, että tarinassa luodaan sellaista väsynyttä ja hätääntynyttä ilmapiiriä, mutta
1. Se ei onnistu kovin hyvin.
2. Koirien pitäisi olla hätääntyneitä siitä, että Orion on kadonnut ja verrattuna kaikkiin muihin ongelmiin, mitä koirat ovat kohdanneet, se on aika pieni juttu.

Kokonaisuudessaan Noah-mangan juoni on melkoisen sekava, vaikka se ei ole vielä lähtenyt edes käyntiin.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Ginga Densetsu Noah, tilannekatsaus, osa 2

Kuten arvelinkin, GDN ei napannut kiinnostustani niin paljon, että olisin alkanut seurata sitä superaktiivisesti. Kuvia tulee etsittyä muutamia, mutta Gorakuja ei ostettua. Kunhan pokkarit tulevat japaniksi, ne tulee kuitenkin varmasti hankittua.

Noah-mangan tämän hetken mielenkiintoisin temppu on se, että päähenkilö on paljastettu vasta nyt, 5. luvussa. Tässä siis lyhyt katsaus mangaan:

Maru, Sunny ja muut koirat saavat koiravanhuksen nopeasti kiinni. Se on piilottanut mukanaan olleen pennun ja yrittää esittää, että se on liikkeellä yksin. Unsai ja muut yrittävät puhua sille, mutta yllättäen vanhus syöksähtää alas jyrkkää mäkeä paetakseen. Se loukkaa jalkansa, mutta kieltäytyy ottamasta apua vastaan.

Annettuaan vanhuksen olla hetken rauhassa, Unsai yrittää uudestaan tutustua siihen. Vanhus saa kuitenkin kohtauksen ja lyyhistyy kuolleena maahan. Ennen kuolemaansa se kertoo olevansa matkalla Ouun paratiisiin ja tahtoo pennun pääsevän sinne turvaan. Se kertoo myös, että pennun isä asuu Ouun paratiisissa.

Unsai hautaa vanhuksen ruumiin ja ottaa Mihon selkäänsä vieden sen Ouun.

Samaan aikaan Kyoshiro rökittää vieraita koiria. Kaksikko pääsee hetkeksi voitolle Kyoshirosta, mutta yllättäen ne tunnistavat Kyoshiron ja pakenevat samantien. Sasuke ja Kyoshiro puhuvat pennun kanssa ja selviää, että viholliskoirat pitävät ilmeisesti läheistä laumaa hallussaan kuten Hougen alkuaikoina.

Kyoshiron rökittämä kaksikko palaa pian apuvoimien kanssa. Hetken aikaa näyttää siltä, että taistelu on alkamassa, mutta pian saapujat kumartavat ja pyytävät anteeksi käytöstään. Koirat kertovat olevansa vain kulkukoiria, jotka asuttavat Haguro-vuorta. Ne näyttävät olevan pennun ystäviä ja lähtevät pian pois. Kyoshiro suhtautuu niihin kuitenkin epäillen ja jää tarkkailemaan niitä.

Kyoshiron ja Sasuken lähdettyä etsimään Orionia, myös muut koirat ovat kiinnostuneet tehtävästä. Andy, Bon ja muut Orionin ystävät etsivät sitä samoin kuin monet muut Ouun joukoista. Orion on ollut kateissa jo puoli vuotta.

Sitten Orion astuu kuvaan. Se hyppäsi jokeen tehdäkseen itsemurhan tai selvittääkseen ajatuksiaan, mutta vieraat koirat pelastivat sen. Yksi koirista on kuitenkin tutun näköinen.


Tämä on Noah. Kun Ouun paratiisi mainitaan, muistellaan samalla Hyenaa, jota Noah muistuttaa huomattavan paljon...

Kaikille lienee yllätys, että kaikista hahmoista Hyena on tekemässä paluun. Takahashi on nimennyt Hyenan muutaman kerran inhokkihahmokseen, mutta Meteor Ginissä on toisaalta mietitty, että Hyena todennäköisesti selvisi hengissä koskesta. Selvisiväthän Ben ja Sniperkin.

Aika monet ovat olettaneet, että hahmo on Hyena itse, mutta itse en sitä usko. Hyena on näytetty jo monta kertaa aaveena ja nimen vaihtumiseenkaan ei ole oikein järkevää selitystä. Uskoisin itse, että koira on Hyenan pentu. On nimittäin mahdollista, että Hyena olisi selvinnyt koskesta, mutta kuollut sitten muutaman vuoden kuluttua luonnollisesti. Hyena todennäköisesti häpeäisi sitä, että ei voinut osallistua taisteluun Akakabutoa vastaan ja että epäonnistui Sniperin tappamisessa niin paljon, että ei kehtaisi enää palata Ouun.

Itselleni Hyenan muisteleminen käy hyvin: se oli suosikkisivuhahmojani ja kuitenkin hahmokaartista luonteeltaan ja ulkonäöltään reilusti erottuva. Noah arpineen on tuskin Hyenan kaltainen pelkuri, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla, millainen hahmo se on.

Pahikset vaikuttavat perusmielenkiintoisilta ja niillä on ilmeisesti päinvastainen taktiikka kuin aiemilla: ne eivät tavoittele valtaa tai tahdo haastaa Ouun joukkoja, vaan ne pitävät matalaa profiilia - ainakin tällä hetkellä. Hougenin mainitseminen herätti itsessä pieniä toiveita siitä, että Hougenin jälkikasvua nähtäisiin, vaikka se lieneekin epätodennäköistä.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Esittelyssä: Ginga The First Wars




Ginga The First Wars on jotain poikkeuksellista Ginga-maailmassa: se on parodia, jossa esitellään Weedin pentujen elämää söpöjän chibi-hahmojen kautta. Sarja on suunnattu nuoremmille lukijoille, vaikka se julkaistaankin aikuisten lehdessä.

Japanissa on melko yleistä, että suosituista sarjoista tehdään chibi-parodia, mutta niiden toimivuus vaihtelee rajusti. One Piecestä tehty parodia muutti sarjaa paljon: piraattimaailman sijaan sarja sijoittuu kouluun, jossa Tony Tony Chopper taistelee vastaan superpahis Ussoppia vastaan ja muita hahmoja nähdään harvoin. Dragon Ball -parodia on taas käytännössä juonitiivistelmä sarjasta chibi-hahmoilla eikä mukaan ole edes lisätty vitsejä. Onnistuneinen parodia, johon olen itse törmännyt, on Rock Leen ninjatarinat Narutosta: siinä seikkailu jatkuu samassa maailmassa ja mukana on koko hahmokaarti.



Odotukseni The First Warsin kohdalla eivät olleet kovin suuret: parodia tarvitsee onnistumisekseen paljon tietoa sarjasta, että se kiinnostaa faneja ja lisäksi sen pitää olla hauska loukkaamatta sarjan vakavampia faneja. Lisäksi sarjan pitää toimia itsenäisesti ja keksiä jatkuvasti uusia ideoita. Kun itse jo paheksuin WEED-mangassa olleita Sasuken kakka-vitsejä, olin jo hitusen huolissani TFW:n tyylistä, koska pieruhuumori olisi helpoin tapa jatkaa Ginga-sarjojen huumoria.

Suureksi ilokseni olin aikalailla kaikilla tavoilla väärässä TFW:stä.

Sarjan tarina

Tarina asettuu jonnekin Orion ja WEED-mangan tapahtumien välimaastoon, mutta ajankohta ei todennäköisesti ole kiveen kirjoitettu. Tarinan päähahmoina ovat Weedin neljä pentua: Sirius, Orion, Rigel ja Bella. Sivuhahmoina siinä seikkailevat sitten kaikki GNG:n ja WEED-mangan puolelta tutut hahmot: Akame, Kurotora, Weed, Daisuke, Cross, Koyuki... Huumori on hyvin jaettu niin, että pentuhahmot ovat pentuina ja aikuiset hahmot ovat taas pitkälti omana itsenään. Ei siis ole pelkoa siitä, että joutuisi katsomaan Ginin tai jonkun muun hahmon joutuvan pieruhuumorin kohteeksi.

Lyhyet kertomukset sisältävät niin taisteluharjoituksia Kurotoran kanssa, karkumatkoja äidin luota, kohtaamisia karhun kanssa, battougan tekoa ja taistelun käärmeen kanssa.


Piirrostyyli

Piirrostyyli ei vaikuttanut lupaavalta muutaman promokuvan perusteella, mutta kun sarja lähtee liikkeelle, se toimii oikein hyvin. Chibi-hahmot ovat monimuotoisia ja ilmeikkäitä. Aikuisten hahmojen piirtotyyli muistuttaa paljon Takahashin tapaa, joskin suu auki olevat hahmot alkavat nopeasti näyttää ilmeettömiltä. Tosin monin paikoin hahmot ovat ilmeikkäämpiä kuin Takahashilla ja ilmeet on tehty pienin muutoksin: kohotetuin kulmakarvoin, hieman kurtistunein silmin. Myös poseerauksia on paljon erilaisia ja tietyillä tavoin piirrostyyli on elävämpää kuin Takahashin teoksissa. Etenkin kohtauksia, joissa Akame kiipeilee puissa, on hieno katsoa. Myöskin TFW:n karhut ovat todella tyylikkään näköisiä.


Hahmojen käsittely

Kuten kerroin, on sarjassa mukana aikuisia -jotka ovat pitkälti samanlaisia kuin alkuperäisesti- sekä Weedin pennut. Weedin pentujen käsittely tuntuu näin Orion ja TLW-mangan jälkeen piristävältä: kaikki pennut ovat aktiivisesti ja tasaisesti mukana tarinassa eikä Orion tai Sirius vie valokeilaa pois muilta. Pennuilla on myös alkuperäiset luonteensa: Orion on rasavilli, Sirius on anteeksiantava, Bella itkupilli ja Rigel syrjään vetäytyvä. Niihin on lisäksi tehty lisäyksiä, jotka sopivat. Sirius on myös historia-nörtti, joka lukee WEED- ja GNG-mangaa. Orion on retostelija, joka tahtoo aina päteä taidoillaan. Bella on "tsukkomi" eli japanilaisissa komediasarjoissa se, joka reagoi toisten tyhmiin ehdotuksiin ja yrittää toimia järjen äänenä. Mainittakoon, että Bella on myös aktiivisena mukana taisteluissa ja kaikessa muussa toiminnassa. Rigel taas on nuhanenäinen unikeko, joka vajoaa helposti omaan maailmaansa ja unohtaa kaiken ympäriltään.


Aikuisten hahmojen puolelta mukana on myös hyvin laaja hahmokaarti. Etenkin Koyukin näkeminen isommassa roolissa on mukavaa: onhan se pentujen emo.

Huumori

Olin myös positiivisesti yllättynyt sarjan huumorista. Se ei nojaudu pieru-kakka-huumoriin kuin harvoin, vaan suurin osa huumorista tulee tarinaa rakentamalla ja hahmojen kommelluksia seuraamalla. Monesti ihan harmittaa, kun hahmojen vuorosanoja ei ymmärrä eikä vitseistä pääse  perille. Suurimman osan vitseistä onneksi ymmärtää ihan kuvalukemalla.



Isoin pelkoni eli vanhojen hahmojen "häpäisyä" ei myöskään ole tapahtunut, vaan ne ovat omia vakavia itsejään tarinassa.

Kokonaisuudessan Ginga - The First Wars on sarja, johon Ginga-fanin kannattaa ehdottomasti tutustua. Sarjan ensimmäisen luvun voi myös lukea Manga Gorakun sivuilta. Toivon itse kovasti, että sarjaa tulee enemmän kuin yksi pokkari ja että se saisi tulevaisuudessa myös suomijulkaisun, jota on jo vähän huhuiltu.