lauantai 31. tammikuuta 2015

Jotain muuta: Bim Mustakorva

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä muita manga/anime/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Bim mustakorva
Tekijä: Gavril Trojepolski
Osia: 1
Arvosteluun luettu: 1

Bim mustakorva on venäläisen Gavril Trojepolskin tunnetuimpia teoksia, jonka suosio on yllättänyt kirjailijan itsensäkin. Bim Mustakorva kertoo värivirheellisestä gordoninsetteristä, joka uhataan lopettaa pentuna, mutta onnekseen se päätyy Ivan Ivanytšin omistukseen. Ivan kouluttaa Bimistä metsästyskoiran ja isäntänsä lisäksi Bim rakastaakin metsästystä yli kaiken.

Bimin elämä saa kuitenkin rajun käänteen, kun sen omistaja joudutaan viemään sairaalaan vanhan sotavamman vuoksi. Tämän jälkeen Bimin elämä muuttuu odottamiseksi ja isännän etsimiseksi. Matkallaan se kohtaa paljon erilaisia ihmisiä, niin hyviä kuin pahoja.

Bim on erittäin kauniisti ja surullisesti kirjoitettu kirja. Sen koiran näkökulmasta tehdyt ajatukset ja oivallukset ovat erittäin osuvia erityisesti, jos on itse omistanut voimakasviettisen metsästyskoiran. Kirjassa on myös erittäin paljon onnistuneita henkilöhahmoja, joista moneen on saatu yllättävän paljon syvyyttä, vaikka hahmot esiintyvät vain pienen hetken ajan. Koiran näkökulmasta annetut oivallukset ovat myös osuvia ja paljastavat ihmisistä hyvin erilaisia piirteitä.

Vaikka kirja on vanha, on siinä myös yllättävän ajankohtaista pohdintaa. Bimin omistaja Ivan pohtii moneen otteeseen luonnon tilaa ja sitä, miten ihminen siihen vaikuttaa. Jopa susiin -joista tuolloin maksettiin tapporahaa- Ivan suhtautuu osittain ihaillen, osittain peläten.

Vaikka Bim on melko lyhyt ja kohtalaisen kevytlukuinen kirja, en suosittelisi sitä aivan nuorille. Koetin itse lukea tätä aikoinaan 3.-4. luokalla ja tuohon aikaan pidin sitä sekavana ja kirjoittajan tyyli unohtaa oikeinkirjoitus häiritsivät minua paljon. Nyt vanhemmalla iällä kirjailijan tyylin ymmärtää ja se luo kirjaan sopivia taukoja.

Bim Mustakorva on ehdottomasti koiratarinoiden klassikoita, johon jokaisen koirakirjaharrastajan tulisi tutustua.

Arvosana: *****

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Taustallisten animaatiokalvojen arvo

Animaatiokalvot ovat tämän hetken suosituimpia Ginga-aiheisia keräilykohteita. Suurimmalta osalta keräilijöistä löytyy jo heidän tahtomansa figuurit ja pehmot minkä lisäksi kumpienkin jatkuvasti nousseet hinnat ovat karsineet useita keräilystä kiinnostuneita. Suomalaisten iloksi myös Japanissa on havahduttu GNG-kalvojen suosioon ja niitä ilmestyy tasaista tahtia ulkomaalaisiin huutokauppoihin.

Eräs kaikkein eniten yleistynyt, monien fanien himoitsema keräilykohde, on kalvot, joiden mukana on alkuperäinen käsinmaalattu tausta.
Gin & alkuperäinen tausta. Kuva: Hopeatiikeri

Käsinmaalatut taustat ovat kauniita ja monissa sarjoissa jo niitä itsessään keräillään paljon. Tyylikkäästä kohtauksesta saatu tausta käy hyvin taulusta ja taustoissa on usein kuvaruudun yli menevää materiaalia, esim. puiden rungot näkyvät paljon kauemmas kuin itse sarjassa. Taustojenkin tyyli tietysti vaihtelee: yksityiskohtaisten viidakkomaisemien lisäksi seasta voi löytyä ihan vain sinistä taivasta tai useammasta pienestä osasta yhteen liitetty maisema.

Tausta nostaa kuvan arvoa jopa useita satoja euroja, vaikka kyse olisi hyvinkin tavallisesta ja yksinkertaisesta taustasta (tai animaatiokalvosta).

On kuitenkin eräs hyvin tärkeä asia, joka keräilijöiden tulisi muistaa ennen kuin innostuvat taustallisia kalvoja ostamaan: vain alkuperäinen, kohtaukseen oikeasti kuuluva tausta, nostaa animaatiokalvon arvoa huomattavasti. Jos tausta on selkeästi tunnistettavasti samasta animesta, mutta eri kohtauksesta, nostaa se animaatiokalvon arvoa hieman. Jos kyse on kuitenkin taustasta, joka ei liity kalvon animeen mitenkään, sen ei tulisi vaikuttaa hintaan.


Akame, jonka tausta todennäköisesti Mutsun kenraaleita vastaan käydystä taistelusta. Kuva: eBay
Maalattuja taustoja on melko helppo saada. Suurin osa nykyaikaisista animeista väriteään tietokoneella, mutta taustat maalataan tavallisesti käsin. Tämä johtaa siihen, että taustoja on markkinoilla paljon ja niitä tulee jatkuvasti lisää, kun taas animaatiokalvoja tulee äärettömän harvoin ja erittäin rajoitetuista sarjoista. Jos ei ole turhan tarkka, voi maalattuja taustoja ostaa 200 eurolla eriä, joissa tulee 20-50 vaihtelevan tasoista käsinmaalattua taustaa.

Kirjoitan tämän sen vuoksi, että olen viimeisen puolen vuoden aikana ihmetellyt hieman Ginga-kalvojen markkinoita. Animaatiokalvot ovat yleistyneet huomattavasti, mutta taustalliset kalvot ovat muuttuneet vielä yleisemmiksi ja niitä löytää melkein yhtä usein kuin taustattomia - hinta on vain 50-400% kalliimpi.

Maalattujen taustojen ei pitäisi olla yleisiä: kun on animaatio esim. juoksevasta koirasta, käytetään siinä useimmiten yhtä ja samaa taustaa, kun taas koirasta täytyy tehdä 4-10 kuvaa. Lopputuloksena on 3-9 animaatiokalvoa, joilla ei ole taustaa. Efektien luomiseksi yhdessä animaatiokalvossa voi olla useita eri tasoja/hahmoja eri tasoilla, jolloin kalvoja on vielä enemmän.

Lyhyesti sanoen taustallisia animaatiokalvoja on liikenteessä poikkeuksellisen paljon sen vuoksi, että siitä on kehitetty tapa nostaa tuotteen arvoa reilusti. Jos ostaa animaatiokalvon 100 eurolla, lisää siihen 10 eurolla saamansa taustan, voi tuotteen myydä eteenpäin 200-500 eurolla. Olen itse törmännyt silloin tällöin myyjiin, jotka tekevät tällaisia yhdistelmiä nimenomaan tuotteen arvoa nostaakseen.

Kalvojen tällä tavalla muokkaaminen ei tietenkään ole kiellettyä. Monet keräilijät tahtovat kehystää suosikkikalvonsa tai pitää niitä muuten esillä ja tyylikäs tausta luo niihin lisätunnelmaa. Lisäksi animaatiokalvot ovat niin erikoistunut keräilyala, että sarjan fanin tulisi pystyä erottamaan (tai ainakin ymmärtää tarkistaa), onko kuvassa alkuperäinen tausta vai ei. Tällä hetkellä monelta on kuitenkin päässyt unohtumaan, että vain se alkuperäinen tausta nostaa kalvon arvoa merkittävän paljon.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Koirasoturi Gamu, osa 1


Koirasoturi Gamu on ollut yksi odotetuimpia Takahashin ei-Ginga-sarjoja. Vaikka Takahashi teki sarjan hyvin pian GNG:n jälkeen, on se tyyliltään huomattavasti fantasiatyylisempi ja ihmiset ovat tarinassa huomattavassa roolissa. Gamu kertoo ninjakoirista, Ganineista, jotka ovat älyltään ja voimiltaan huomattavasti ihmisiä suurempia, mikä tekee niistä huomattavan voimavaran taisteluissa, kun sisällissodat riehuvat Japanissa.

Gamu yllätti minut monella tavalla positiivisesti, joten vilkaistaan sarjaa lähempää.

Heti alkuun sarjan ulkoasua on kehuttava. Mangan ulkonäköön on tunnuttu panostetun enemmän kuin esimerkiksi WEED-mangaan ja kansi onkin saanut paljon kiitosta faneilta. Myös takakansi on yksinkertaisen tyylikäs. Tekstien asetteluun on myös käytetty aikaa eikä kirjassa ole niin paljoa puolityhjiä puhekuplia kuin monissa muissa sarjoissa. Ainoa miinus menee ääniefektien kääntämiselle: Gamussa piirrostyyli on yksityiskohtaista ja ruututila on käytetty tarkkaan, minkä seurauksena suomeksi käännetyt efektit vievät monessa kohtauksessa huomattavasti tilaa ja pilaavat kokonaisuutta.

Takahashin piirrostyyli on Gamussa parhaimmillaan. Koirien haarniskat ovat yksityiskohtaisia, ruutujako on sujuvaa ja taistelut monipuolisia. Pidän myös ihmisten piirtotyylin vaihtelusta: Rando on selkeästi mangahahmo, mutta monet aikuiset ihmiset ovat lähempänä realistista tyyliä.

Olin aluksi suhtautunut hieman nuivasti Gamun voimakkaisiin fantasiaelementteihin, mutta itse sarjaa lukiessa ne eivät enää häirinneet. Tarina kertoo ihmisiä älykkäämmistä, puhuvista ninjakoirista, jotka käyttävät telekinesiaa, telepatiaa sekä miekkoja, joten kun ajatuksen on sisäistänyt, ei se ole yhtään omituisempi kuin Gingan maailma. On oikeastaan piristävää lukea Takahashilta fantasiakertomus, joka ei asetu Ginga-maailmaan eikä seuraa sen sääntöjä.

Gamussa on yllättyvän laaja hahmokaarti lyhyeksi sarjaksi. Tarinan ensimmäisessä osassa esitellään ganinit Gamu, Shiba ja Kusakage sekä sekalainen kaarti ihmisiä ja pahiksia. Hahmot ovat melko yksinkertaistettuja, joka tosin sopii tarinan tunnelmaan. Liian voimakkaasti erottuvat hahmot vain pilaisivat tunnelmaa. Rando on yksi suosikeistani: reilusti Daisukea muistuttava poika tuntuu Daisukea hivenen vanhemmalta, on yhä rasavilli, mutta kuitenkin tietää arvonsa. Myös pahiksista löytyy mielenkiintoisia tapauksia ja Berumondon tyylisiä pahiksia olisi mukava nähdä myös muissa tarinoissa. Hahmokaartin heikoimmiksi lenkeiksi jäävät oudolla tekosyyllä puolta vaihtava Hayabusa sekä -harmillisesti- persoonattomaksi jäävä supervoimakas Gamu.

Aiemmin julkaistu Takahashin lyhytsarja Fang sai kritiikkiä raskaasta dialogista sekä välillä epäselvästä tarinankulusta, mutta Gamussa ei kyseisiä vikoja ole, joten jos Fang jätti kylmäksi, kannattaa Gamulle kuitenkin antaa mahdollisuus. Siinä yhdistyvät voimakkaat fantasiaelementit GNG:stä tutun tarinankerronnan kanssa, mikä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen lukukokemuksen.