torstai 4. joulukuuta 2014

Mitä Takahashin sarjoja ei käännetä?

Mangan puolella eletään Ginga-harrastajien kultakautta. Suomeksi on käännetty pääsarjat GNG ja GDW, joiden lisäksi Suomessa ilmestyy myös paljon ekstramateriaalia: Meteor Gin, Taisteluiden aika, Sankaritarinat, Weed Gaiden... Tämän lisäksi myös Takahashin muita töitä on käännetty: ensin Fang ja nyt Koirasoturi Gamu. Myös Orionia on lupailtu suomeksi.

On kuitenkin Takahashin sarjoja, joita ei todennäköisesti tulla koskaan näkemään suomeksi.

1. Ihmissarjat
Vaikka Takahashi on parhaiten tunnettu koirasarjoistaan, on hänellä myös huomattavan paljon ihmisistä kertovia sarjoja, joiden teema ja pituus vaihtelevat laidasta laitaan. Pisimmät sarjat ovat 22 osaisia ja lyhyimmät 2-3 osan mittaisia. Tarinoita on niin pesäpalloja pelaavista nuorista, kalastamisesta ja mafiapomoista kuin hevoskilpailuista, golfin pelaamisesta ja fantasiaseikkailuista.

Kaikki Takahashin ihmissarjat ovat kuitenkin jääneet melko vähälle huomiolle fanien keskuudessa. Tunnetuin Suomessa (ja ilmeisesti myös Japanissa) on salapoliisi/mafiatarina Great Horse. Sekään ei kuitenkaan ole saanut merkittävästi huomiota suomalaisfanien joukossa ja hyvin harva superfanikaan on sarjasta kiinnostunut.

2. Shiroi Senshi Yamato
Monet fanit ovat toivoneet Shiroi Senshi Yamatoa suomeksi, mutta se on todenäköinen sarja, jota ei tulla kääntämään. Ongelmia on useita.

Yamato on pitkä sarja, 26 osainen, ja tämän vuoksi sen kääntäminen olisi kustantajalle iso riski. Sarjalla ei ole valmista fanipohjaa ja koska kyse on Takahashin vanhemmista sarjoista, voisivat lukijat karsastaa sitä kasaritunnelman ja Takahashin välillä kömpelön piirrosjäljen vuoksi.

Yamatolla ei myöskään ole Suomessa omaa fanikuntaa tai edes kovin paljon kiinnostuneita lukijoita eikä sarja voisi mennä nostalgia-aallollakaan.

Lisäksi mukana olisi sama ongelma kuin aikoinaan GNG:n kanssa. Yamaton oikeuksia pitäisi kysellä pitkään ja todennäköisesti kaikki materiaali siihen pitäisi skannata Suomessa.

Viimeiseen ongelmaan palaan kohdassa neljä.

3. Namonaki Inu no Uta eli Johnin tarina
Suomalaisille faneille omistettu Johnin taustoista kertova tarina on harmillisesti yksi niistä tarinoista, joita ei todennäköisesti tulla näkemään suomeksi. Syynä ovat copyright-oikeudet ja kustantajat.

Johnin tarinan oikeuden omistaa Shueisha ja tällä hetkellä Takahashi tekee tarinoita pääasiassa Nihonbungeishalle. Suomessa on julkaistu käytännössä katsoen kaikki Takahashin Shueishalle tekemät tarinat (Sankaritarinat, GNG, Gamu jne.) ja kääntämättä on enää muiden kustantajien tuotteita.

Johnin tarina on liian lyhyt (kaksi lukua eli noin 40 sivua) itsenäisesti julkaistavaksi ja tällä hetkellä ei ole mitään julkaisua, jonka yhteyteen tarinan voisi liittää. (Vertaa suomalaisessa Sankaritarinat 2 -kirjassa oli mukana Ganin-tarina, jota ei ollut alkuperäisessä japanilaisessa versiossa.)

Johnin tarinan julkaiseminen vaatisi jonkin seuraavista vaihtoehdoista:

- Takahashi tekisi lisää tarinoita Shueishalle, jonka jälkeen materiaalia olisi riittävästi pokkarin julkaisemiseen.

- Suomessa tehtäisiin erikoispainos esim. GNG-mangasta, joka sisältäisi Johnin tarinan.

- Yhteisjulkaisun tekemisestä olisi hyötyä kummallekin Japanilaiselle kustantajalle ja he päättäisivät tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi: kun WEED-manga alkoi ilmestyä, siitä tehtiin erikoispainos WEED World, jossa oli Lonely Ron -nimistä tarinaa. Lonely Ronin ensimmäinen osa julkaistiin WEED Gaiden -tarinakokoelmassa (Nihonbungeishan omistama), mutta Lonely Ronin toinen osa julkaistiin Sankaritarinat 1:ssä (Shueishan omistama).

On todennäköistä, että Shueisha on tuolloin tilannut Takahashilta Lonely Ronin toisen osan Sankaritarinoiden yhteyteen, joten Johnin tarina voisi ilmestyä kirjassa, jossa olisi esim. WEED-mangan hahmojen erikoisseikkailuita. Kokonaisuudessaan Takahashin kuitenkin tulisi kirjoittaa uusia lyhyttarinoita, jotta Johnin tarina voitaisiin julkaista.

4. Byakuren no Fang
Neliosainen Byakuren no Fangu on sarja, jota monet ovat veikailleet käännettäväksi: se on melko lyhyt ja perus-Takahashia koirineen ja nuorine päähenkilöineen. Tämän vuoksi on yllättävää, että on todennäköistä, ettei sitä todennäköisesti käännetä. (Huomioithan, että Suomessa on useita kustantajia ja tämä teksti ei kuvaa heidän kaikkien ajatusmaailmaansa.)

Syynä tähän on mangan aihe: koiratappelut. GNG:ssä ja WEED-mangassa on koiratappeluita pieninä sivumainintoina, mutta varsinainen tarina on muualla.

Ja huomatkaa siis ero koirien tappelussa ja koiratappeluissa. Koirien taistelessa ja puhuessa keskenään on kyse niiden omista riidoista. Koiratappeluissa tavoitteena on ihmisten kosto toisilleen, kunniakirjojen/rahapalkintojen voittaminen jne.

Shiroi Senshi Yamatossa, Byakuren no Fangussa ja monessa muussa Takahashin sarjassa koiratappeluihin suhtaudutaan erittäin ihannoivasti. Tappelut ovat koiran keino kostaa omistajansa kokema vääryys toisen ihmisen käsissä, mukana on muita kostoelementtejä, palkintojen voittaminen ja muutenkin koiratappelut kuvataan mukavana nuorten harrastuksena, joka lähentää koiraa ja sen omistajaa.

Todellisuudessa koiratappeluthan ovat puhdasta eläinrääkkäystä, jossa kaksi koiraa repivät toisensa kappaleiksi omistajien yllyttäessä niitä.

Takahashin sarjojen puolustukseksi on usein sanottu, että Japanissa koiratappelut eroavat huomattavasti länsimaisista eivätkä ole niin väkivaltaisia. Japanissa koiratappelut voidaan keskeyttää, jos koira vinkuu, haukkuu, alkaa vuotaa verta, perääntyy kehässä tietyn askelmäärän tai puree vastustajaansa.

Kun katsoo, miten paljon veri lentää ja koirat purevat Takahashin sarjoissa, voidaan ihan reilusti päätellä, että vaikka tapahtumapaikka (ja moraalinen idea) ovat japanilaisia, edustavat koiratappelut kuitenkin niiden länsimaista versiota.

Kokonaisuudessaan nämä sarjat kuitenkin luovat koiratappeluista positiivisen kuvan, jossa koiratkin nauttivat taistelemisesta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Hyvikset pahiksina ja pahikset hyviksinä, osa 2

Viimeksi aiheena olivat pahisten hyvät teot ja hyvisten pahat teot. Nyt pohdinnan aiheena on historia. Miten paljon hahmon omat kokemukset ja kohtaamiset vaikuttaisivat sen elämään ja päätöksiin? Miten hyvät/pahat hahmot reagoisivat, jos osat vaihtuisivat?

Takahashi on pariin otteeseen leikitellyt ajatuksella kirjoittaa GNG:n tarina Akakabuton näkökulmasta. Meteor Ginissä tästä näkyikin pieniä otteita Akakabuton ajatuksina, kun sen puoliso ja pentuja tapettiin. Suoranaisesti uhriksi Akakabutoa ei voi sanoa: se oli vaarallinen jo tavallisena karhuna ja hyökkäsi karjan sekä sitä metsästävien ihmisten kimppuun. Goheen ammuttua Akakabutoa siitä tuli kuitenkin verenhimoinen olento, joka tappoi kaiken edetessään.

Olisiko sama voinut käydä muillekin hahmoille?

Voisin helposti kuvitella, että jos Riki olisi kohdannut samanlaisen kohtalon kuin Akakabuto, se olisi menettänyt luottamuksensa ihmisiin ja alkanut mahdollisesti vihata niitä. En kuitenkaan usko, että Riki olisi alkanut ihmisiä tappaa, mutta se ja sen lauma olisivat varmasti uhka kaikille ihmisille, jotka tunkeutuisivat niiden reviirille. Riki myös todennäköisesti estäisi kaikki Goheen yritykset lähteä metsästämään. Tämän tyylistä eläinten käyttäytymistä on nähty aavistus Yamatossa sekä Ginga no Inutachissa. Niissä koirat eivät kuitenkaan ryhdy väkivaltaisiksi, vaan hylkäävät omistajansa, mikä onkin realistisempi kuva.

Hougen ja Genba ovat vielä voimakkaammin ihmisen uhreja kuin Akakabuto. Koko niiden tausta viittaa pentutehtailuun ja huonot olot, missä ne pakotettiin elämään, ajoivat ne hulluksi. Niillä ei koskaan ollut ihmisomistajaa, joten ne eivät olleet kiintyneet ihmisiin, vaan mielsivät nämä vain kärsimyksen aiheuttajiksi. Hougenin ja Genban pelko muuttui vihaksi, jonka jälkeen ne oppivat, että ihminen kuolee siinä missä koirakin.

Weedin lapsuus oli ankara, mutta mitä olisi tapahtunut, jos se ja Sakura olisivat joutuneet samanlaisiin oloihin kuin Hougen ja Genba?

Aluksi on sanottava, että realistisesti katsoen en usko, että tämä kaksikko olisi selvinnyt hengissä tästä koettelemuksesta. Weed oli vasta pentu ja Sakura oli kokematon taistelija, minkä johdosta joku muu koira olisi varmasti tappanut ne.

Sakura olisi varmasti tahtonut pitää Weedin loppuun asti oikeamielisenä, joten kuvittelisin, että ruuan loputtua ja koirien alkaessa syödä toisiaan, Sakura olisi pitänyt Weedin parhaansa mukaan erossa kannibalismista, mutta tuonut tälle kuitenkin koiranlihaa syötäväksi, jotta tämä pysyisi elossa. Jos Sakura olisi kuollut, se olisi kuollut vankilaolosuhteissa ja pitäisin todennäköisenä, että sen viimeisiä toiveita Weedille olisi, että Weed söisi emonsa ruumiin. Se olisi kuitenkin Weedille ainoa mahdollinen keino selvitä.

Tämän jälkeen näkisin mahdolliseksi kahdenlaisen hahmokehityksen. Ensimmäinen olisi pahis-Weed, joka vihaisi Ouuta ja isäänsä Giniä, koska tämä oli hylännyt Sakuran ja jättänyt sen kuolemaan kammottavasti. Pahis-Weed tahtoisi oletettavasti syrjäyttää Ginin, koska tämä oli huono johtaja, joka ei kyennyt huolehtimaan edes puolisostaan. Tämän Weedin kohtalona olisi todennäköisesti taistella Giniä vastaan ja palata sen jälkeen hyvisten puolelle.

Toinen vaihtoehto olisi hullu-Weed. Weed, joka ihailisi isäänsä ja Ouun sotureita, mutta joka olettaisi, että sen lapsuus oli normaali ja sellainen, mistä oikea maailma koostuisi. Se tiedostaisi Ouun kunniakäsitykset, mutta mieltäisi ne julmasti: johtajan käskystä kieltäytyneet tapettaisiin ja viholliset tapettaisiin viimeiseen mieheen, koska olisi kunniatonta antaa niiden menettää maineensa taistelun häviämällä ja selviämällä elossa. Hullu-Weed söisi taistelussa kuolleita eikä epäröisi tiukassa paikassa tappaa omiakaan laumalaisiaan ruuaksi.

Muuten hullu-Weed olisi luonteeltaan samanlainen kuin ennenkin: naiivi, anteeksiantava, auttavainen ja muihin luottava. Muut koirat ehtisivät todennäköisesti tutustua siihen ennen kuin hullu-Weed näyttäisi todellisen karvansa. Tämä tapahtuisi todennäköisesti tilanteessa, jossa esimerkiksi Jerome kieltäytyisi noudattamasta käskyjä ja Weed tappaisi tämän.

Hullu-Weedin kohtalo olisi karumpi kuin pahis-Weedin. Se todennäköisesti kohtaisi Ginin taistellen verissäpäin Hougenia vastaan, mutta armon antamisen sijaan hullu-Weed repisi Hougenin kappaleiksi ja käskisi tappaa kaikki tämän joukot isänsä kunniaksi. Gin näkisi oletettavasti heti poikansa läpi ja tappaisi tämän, koska tietäisi, että Weedistä ei voisi koskaan tulla normaalia, vaan tilanne vain pahenisi.

Tästä päästäänkin pohtimaan myös Ginin käytöstä. Kun Weed taisteli Hougenia vastaan, Gin kielsi muita auttamasta Weediä, vaikka tämä oli kuolla. Vaikka Gin teki tämän enemmänkin Ouun johtajana kuin isänä, on tilannetta mielenkiintoista miettiä toisesta näkökulmasta. Jos Hougen olisi taistellut Weediä vastaan jääden tappiolle, olisiko Genba tullut apuun? Genba oli Hougenia heikompi ja ei-niin-älykäs, joten mitä se olisi tehnyt taistelutilanteessa? Olisiko Hougen sallinut Genban tulla avukseen, koska se olisi tarkoittanut suoraan veljen kuolemaa?

Genba olisi todennäköisesti tullut Hougenin avuksi, koska heikompana Genban olisi varmasti mahdoton kuvitella elämäänsä ilman Hougenia. Jos Hougenilla olisi ollut voimia, se saattaisi voida yrittää estää veljeään. Todennäköisesti kuitenkin kaksikko olisi liittoutunut ja iskenyt sitten Ouun armeijan kimppuun tavoitteenaan tappaa ja vammauttaan mahdollisimman moni. En kuitenkaan usko, että ajatus kunniasta tai arvostuksesta olisi estänyt veljeksiä tulemasta toistensa avuksi.

Gin tuntuu suhtautuvan jälkikasvuunsa melko jäykän muodollisesti, kun sitä vertaa tapoihin, miten monet muut koirat reagoivat. Moss vierittää kiviä Benin niskaan ja Kurojaki raivostuu niin, että se iskee kaikkien vastustajiensa kimppuun. Ginin ratkaisu on oikean johtajan ratkaisu, mutta ei isän ratkaisu: se luo pennulla kuvan siitä, että se ei ole läheskään niin tärkeä kuin muu maailma ja on varmasti myös järkytys. Weed oli kuitenkin käyttänyt lähes vuoden armeijaa kerätäkseen ja taistellut valtavaa ylivoimaa vastaan - eikä Gin lopulta välittänyt siitä niin paljon, että olisi voinut tahrata henkistä haarniskaansa.

Jossain toisessa tarinassa Hougen voisi ollakin hyvis: karu ja karismaattinen hahmo, jonka tarkoituksena on murtaa tyrannia, joka asettaa kunnian perheen edelle.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Hyvikset pahiksina ja pahikset hyviksinä, osa 1

Jäin Kaksoissolassa tätä aihetta sivuneen topicin ansiosta tätä hieman pohtimaan.

Mitä pahismaista Gingan hyvikset tekevät ja toisinpäin, mitä hyvää pahikset taas tekevät?

Weedin suurin ristiriitainen teko on P4:n tappaminen. Tässä vaiheessa Weedin moraali oli jo kehittynyt selkeästi "ei saa tappaa" -asenteeksi, mikä johtui Bluen ja Smithin kuolemasta sekä Jeromesta, joka oli tapattanut säälittä oman joukkonsa. Tästä huolimatta Weed tappoi P4:n eikä katunut sitä jälkikäteen.

Olen itse nähnyt tähän kaksi erilaista syytä. Ensinnäkin voi olla, että Weed (tai kukaan koirista Jeromea lukuunottamatta) ei mieltänyt P4:ää koiraksi. P4:n puhekuplat ovat mustat kuten esimerkiksi karhuilla ja villisioilla, mikä saisi olettamaan, että koirat eivät ymmärrä P4:n puhetta. Ne vaihtavatkin vain muutamia sanoja keskenään ja enimmäkseen Jerome puhuu P4:n kanssa. Monet keskusteluista eivät myöskään vaadi suoranaista ymmärtämistä, vaan esimerkiksi P4:n uhkauksen Jeromen tiputtamisesta voi ymmärtää jo eleistäkin.

Toinen syy oli varmasti myös taistelun epätoivoisuus. Weedin joukoilla ei ollut mitään mahdollisuuksia P4:ää vastaan ja se oli tappanut niistä jo useita. Jos taistelu olisi jatkunut, ei voitto olisi ollut varma. Kun vaihtoehtoina on täysivoimainen isku tai kuolema, Weed iskee täysillä. Se teki näin yrittäessään salamurhata Hougenin ja lopputaistelussa se myös iski täysin voimin Hougenia vastaan.

Kaksi tunnustusta vaille jääneet pahat teot tulevat Tesshiniltä ja Hirolta: Tesshin aiheutti Genballe aivovaurion ja Hiro taas silpoi Kamakirin. Tesshinin teolle puolustuksena on se, että se tapahtui taistelun tuoksinnassa eikä välttämättä ollut tarkoituksella tehty. Hiron teko taas oli astetta julmempi: Kamakiri oli tuossa vaiheessa jo menettänyt hampaansa, joten sen silpominen oli melko tarpeetonta. Se ei myöskään palvellut mitään muuta tarkoitusta kuin Kamakirin häpäiseminen. On perusteltu, että Hiro kuitenkin antoi Kamakirille armoa, koska ei tappanut sitä, mutta vammautuminen oli lopulta Kamakirille kuolemaa pahempi vaihtoehto. Se oli ylpeä soturi, joka oli valmis kuolemaan taistelussa ja siinä oli myös omanlaista pahaa karismaansa, koska se oli saanut riveihinsä paljon kuolemaa pelkäämättömiä sotilaita.

Hiron teko oli myöskin täysin tietoinen ja on turhaa sanoa, että Kamakirin tappamatta jättäminen olisi jättänyt Hiron vaille kostoaan.

Entäpä toisin päin?

Heti alkuun nostaisin esiin Kamakirin. Kamakiri on Hougenin joukoissa hyvin samantyylinen kuin John ja Mutsun kenraalit olivat Rikin laumassa. Sillä oli selkeät omat tavoitteensa ja se teki paljon suorastaan pahoja tekoja eikä epäröinyt tappaa taistelussa. Toisaalta se noudatti omanlaistaan kunniakoodia ja oli joukkoineen valmis kuolemaan kuin kohtaamaan häpeän. Tämän vuoksi Kamakiri tosin usein mielletään vain jääräpäiseksi vanhaksi ukoksi, mikä on hieman erikoista. Kamakiri on kuitenkin aavistus hyvyyttä, mikä Hougenista puuttuu. Tai ehkä paremminkin Kamakirissa ei ole Hougenin hulluutta.

Itse olisin pitänyt Kamakirin ja Ginin kohtaamista erittäin mielenkiintoisena. Kamakiri kuitenkin vaati johtajaltaan kunnioitusta sekä voimaa, mitä Gin olisi tarjonnut enemmän kuin Hougen. Valtaa Ginin kautta ei olisi saanut, mutta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko Gin voinut vaikuttaa Kamakiriin. Weedin uran isoin munaus tapahtui Kamakiria kohdatessa: Weed alistui Kamakirin edessä eikä tehnyt tähän minkäänlaista vaikutusta. Jos Weed olisi tuolloin kyennyt haastamaan Kamakirin tai kohtaamaan tämän kuten johtaja toisen, olisivat myöhemmät tapahtumat olla erilaisia.

Muuten Hougenin joukoista hyvyyttä on hankala löytää. Sniper on juuriaan myöten omistautunut kostolle eikä se missään vaiheessa tee mitään ketään auttaakseen, vaan keksii julmimmat keinot Hougenin armeijan kuritukseksi.

Hougenissa itsessään hyviä tekoja saa miettiä. Se suhtautui lämpimästi vain veljeensä Genbaan ja Hougenin ystävällisin teko oli lopettaa Genba tämän saatua aivovaurio. En usko, että Weed tai kukaan muu vastaavassa tilanteessa olisi pystynyt samaan, vaan haavoittuneen soturin ainoaksi kohtaloksi olisi tullut kuoleman odottaminen. Näin kävi esimerkiksi Yukimuran ottoisälle Saheijille, joka Yukimuran kuoleman jälkeen jäi riutumaan pois. Jos Hougen ei olisi tappanut Genbaa, sitä olisi odottanut samanlainen kuolema, mahdollisesti vihamielisten koirien käsissä.

P4 on myös yksi pahiksista, josta löytyy myös hyvyyttä. Se kohteli Jeromea ystävänään ja vältteli useaan otteeseen taistelua sitä vastaan. Jos Jerome olisi vastannut tähän ystävällisyyteen ja yrittänyt tappamisen sijaan puhua P4:llä, olisi senkin kohtalo voinut olla erilainen.

GNG:n puolella tapahtumia on useampia, mutta -kuten Weedinkin kanssa- en laske mukaan pahiksia, jotka vaihtavat puolta.

Hyvistä pahiksista ensimmäisenä tulee mieleen Kurojaki. Hulluudestaan huolimatta Kurojakissa oli muutamia tärkeitä ominaisuuksia. Se oli valmis tekemään mitä tahansa pentunsa pelastamiseksi ja lisäksi se oli kuolemaan asti uskollinen tehtävälleen. Harmillisesti Kurojakista tiedetään muuten melko vähän: oliko se hyvä puoliso ja miten taitava johtaja se lopulta oli?

Pahisten puolella esiin nousevat vielä karhut. Akakabuton lopullinen tarkoitus oli hankkia itselleen ja karhuilleen reviiri, jotta ne olisivat turvassa ihmisiltä. On aavistuksen epäselvää, miten paljon karhut lopulta uhkasivat villikoiria. Tappoivatko ne niitä toistuvasti ruuaksi vai oliko kyse lähinnä samoista saaliseläimistä taistelemisesta? Rikin motiivi ei lopulta ollut pelastaa villikoiria, vaan pelkästään pohjaton viha karhuja kohtaan.


Hyvisten riveistä löytyy taas enemmän:

John on Ginin armeijan suurin pahis. Se tappaa epäröimättä ja hyökkää vihollisten kimppuun myös takaapäin. Tästä huolimatta se on yksi Oun arvostetuimpia sotilaita. Johnin luonne ei ole myöskään lauhtunut vuosien saatossa, vaan se tappaa vihollisia yhtälailla epäröimättä myös WEED-mangan aikana. Johnin ja Weedin kohtaaminen olisi varmasti ollut erittäin mielenkiintoinen. Weed olisi kunnioittanut Johnia isänsä henkivartijana ja ystävänä, mutta Johnin asenne on kuitenkin tyystin eri kuin Ginin ja Weedin. Olisiko John muuttanut Weedin asennetta vai olisiko Weed pistänyt Johnia kuriin?

Myös Giniltä löytyy omat hetkensä, vaikka ne ovatkin erittäin pieniä. Kun Sniper ottaa Kurotoran vangikseen ja uhkaa tappaa tämän, alistuu Gin hetkeksi, mutta valmistautuu sitten jatkamaan taistelua välittämättä Kurotoran kohtalosta. Kurojakiin ja Chibiin tilannetta ei voi verrata, koska Chibi oli kuitenkin taisteluista täysin ulkopuolinen, mutta miten esimerkiksi Hougen olisi mahtanut reagoida, jos (toimintakuntoinen) Genba olisi otettu vangiksi. Olisiko Hougen alistunut pelastaakseen veljensä vai olisiko se toiminut Ginin tavoin ja uhrannut veljensä voidakseen tappaa vihollisensa?

Yksi erittäin pienelle huomiolle jäänyt pahojaan tekevä hyvis on Akame, jonka olen muutamaan kertaan nostanut esiin persheily-paneeleissani. Akame mielletään aina rauhaarakastavaksi ja muutenkin ylimaallisen viisaaksi urooksi. Kysymys: miksi Akame poltti Itho-talon ja pyhät kääröt? Tämä oli tavallaan pakote muille Igoille jättää tehtävä, mutta miksi ihmeessä Akame ei voinut antaa taloa Kogille? Kurojaki ja muut kogat eivät suunnitelleet maailmanvalloitusta tai muuta vastaavaa, joten jos Akame olisi antanut talon niille, ei se olisi ollut keneltäkään pois. Talon polttaminen oli lopulta äärettömän lapsellinen teko, joka vain esti Kurojakia saamasta taloa haltuunsa. Jos taloa ei olisi poltettu, olisivat Kogat jääneet eloon eivätkä ne olisi syöksyneet kuolemaansa.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Karhukoirien veri

Kiatsu käsitteli blogissaan karhukoiria sekä Weedin karhukoiran verta. Ginga-sarjoissa on usein tilanteita, joissa sanotaan, että hahmon karhukoiran veri heräsi, mikä tavallisesti johtaa hahmon voimien kasvamiseen. Onko tässä mitään perää realistisesti ja mitä karhukoiran veren heräämisellä varsinaisesti tarkoitetaan?

Metsästyskoirapiireissä "veren herääminen" on melko yleinen asia. Siitä käytetään useimmiten nimitystä "syttyminen" eli esimerkiksi koira syttyy haukkumaan lintua tai ajamaan jänistä. Tähän liittyy usein myös termi varhaiskypsä eli koira, joka metsästysvietti sekä -taidot syttyvät nuorena ja hyvin vähäisellä koulutuksella.

Syttyminen voi tapahtua koirissa monilla eri tavoilla ja monissa eri vaiheissa. Koira voi syttyä ensi kerran jäniksen jäljet haistettuaan tai vaihtoehtoisesti, kun se saa syödä riistan lihaa. Myös riistaeläimen kaataminen haukkuun tai ajoon voi saada koiran ymmärtämään tehtävänsä ja syttymään metsästyskoiraksi. Joissakin tilanteissa omistaja voi itse havaita muutoksen: koiran haukkuääni muuttuu tai se alkaa liikkua itsenäisemmin eikä hae enää tukea omistajaltaan. Monesti syttymistä tapahtuu silloin, kun koira oppii jonkun uuden asian esimerkiksi paluperän selvittämisen. Koiran metsästysinto on pitkälti syttymisen takana - jos koira ei ole kiinnostunut riistasta, ei se tule suuresti kehittymään pitkänkään koulutuksen aikana.

Syttyminen, varhaiskypsyys ja metsästysinto riippuvat puhtaasti yksilöistä ja niiden taidoista. Vaikka koira olisi innokas, jos se ei ole älykäs, kestää sen kouluttamisessa kauan ja koira voi tehdä monenlaisia virheitä, esimerkiksi ajaa pysäytettävän riistan pakoon. Toisaalta, jos koira on varhaiskypsä ja se syttyy aikaisin, voi se myöhemmällä iällä kyllästyä työhönsä ja esimerkiksi hirvikoira voi alkaa jahdata jänistä tai muuta ei-toivottua riistaa. Tämän vuoksi koiran työn on oltava sille erittäin mieluista ja samalla sopivan haastavaa.

Älykäs koira oppii nopeasti: ajokoira voi oppia jänisten yleisesti käyttämät reitit ja kiertää vaikeakulkuiset alueet, vaikka ajokoira tavallisesti seuraa riistaa jälkitarkasti. Paluperien selvittäminen sekä jänisten seuraaminen tien yli ovat yleisimpiä asioita, mitä ajokoirien tulee oppia. Monia asioita koira ei voi ehtiä oppimaan, vaan sen täytyy selvitä vaistollaan ja älyllään: Kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti hirvi voi potkaista? Onko mäyrän luolassa riittävästi tilaa kääntyä ympäri, jos mäyrä yllättää koiran takaa? Onko luolassa kapeita kohtia, joihin koira voi jäädä kiinni? Miten lähelle karhua voi mennä, että se pysähtyy, mutta ei hyökkää?

Koiria kuolee joka vuosi hirvien potkuihin sekä mäyrien raatelemina. Jotkut koirat jäävät ansaan louhikkojen luolastoihin, eivätkä pääse ulos, vaan nääntyvät nälkään ja janoon. Karhujen haukkutilanteet ovat harvinaisia, joten koiria jää melko harvoin karhujen hampaisiin - pakeneva koira saattaa kuitenkin johdattaa karhun omistajansa luo, mikä on myös harvinaista, koska karhut välttelevät ihmisiä. On paljon kuolettavia virheitä, joita metsästävä koira voi tehdä. Vielä enemmän on sellaisia, jotka tekevät koirasta heikon metsästyskoiran.

Onko koirien syttymisessä tai veren heräämisessä paljon eroja?

Lyhyesti: kyllä. Seurakoirilla syttymistä ei käytännössä tapahdu ollenkaan. Syttymisessä on kyse siitä, että koira tajuaa oman tehtävänsä sekä taitonsa ja oppii hyödyntämään niitä. Seurakoirilla tai seurakoiriksi taantuneilla metsästys- ja palveluskoiraroduilla (esimerkiksi akitat, tietyn linjan mäyräkoirat, beaglet ja saksanpaimenkoirat) ei ole samanlaista viettiä kuin käyttökoirilla. Vietti voi myös turtua, jos koiraa ei kouluta tai sille ei anna mahdollisuutta toteuttaa itseään eikä se saa oikeaa kannustusta. Tämän vuoksi on mahdollista, että saman pentueen pennuissa on suuria eroja, jotka voivat johtua pentujen välisistä eroista, mutta jotka usein johtuvat kaikkein eniten omistajan koulutustaidoista.

Myös metsästyskoirarotujen välillä on suuria eroja. Karhukoirilta vaaditaan voimakkaampaa luonnetta kuin jäniskoirilta ja luonne-erot voi havaita jo muutaman kuukauden ikäisissä pennuissa. Ajokoirat liikkuvat enemmän ryhmissä eivätkä kulje kauas, kun taas karhu/hirvikoirat ovat jo pentuina itsenäisempiä, itsepäisempiä ja rohkeampia.

Kun Gingassa puhutaan karhukoiran veren heräämisestä, pidän itse selkeänä sitä, että kyse on vanhojen metsästys- ja taisteluvaistojen heräämisestä. Akitat metsästävät karhuja ym. hyvin eri tavalla kuin länsimaalaiset koirat: ne liikkuvat useimmiten pareina ja ne eivät pidä riistaa paikoillaan haukkumalla, vaan pureutuvat siihen kiinni pakottaen sen pysähtymään ja joskus raadellen sen kuoliaaksi. Tässä tilanteessa koiria tulee olla useita ja niiden tulee ajoittaa hyökkäyksensä niin, että ne puolustavat samalla toisiaan tai karhu saattaa tappaa ne. Gingan maailmassa akitat on myös kuvattu erittäin lähihakuisiksi eivätkä ne usein poistu omistajansa näköpiiristä. Tämä loisi sen olettamuksen, että niillä on myös voimakas vietti suojella omistajaansa. (Suomessa hirvi- ja karhukoirat vaeltavat useiden kilometrien päähän omistajistaan, mutta en ikävä kyllä tiedä, miten metsästys on aikoinaan Japanissa toiminut.)

Rikiä ja myöhemmin Giniä on luonnehdittu viimeisiksi oikeiksi karhukoiriksi, kun ne metsästivät Goheen kanssa Akakabutoa. Tavallaan se on totta: Weed ei koskaan suoranaisesti etsi tai koe tehtäväkseen taistella karhuja vastaan. Gingan maailmassa karhukoiran ei kuitenkaan tarvitse kohdata karhua, jotta sen vaistot heräisivät. Tärkeintä on tilanne, jossa se ymmärtää voimansa ja pakottaa itsensä voimiensa äärirajoille. Useimmilla Ginga-koirilla syttyminen onkin tapahtunut tilanteessa, jossa karhuja ei ole: Rikillä, kun se puolusti Daisukea, Ginillä taistelussa Sniperiä vastaan ja Weedillä P4:n kohdatessa.

En kuitenkaan katsoisi, että Weed olisi karhuverettömänä isiään heikompi. Myös Ginin karhukoiran ura päättyi Akakabuton kaatamiseen eikä sen elämä keskity karhujen metsästykseen, kuten Rikin koko elämä keskittyi.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ginga Densetsu Akame, osa 1

Ginga Densetsu Akamen ensimmäinen osa ilmestyi Japanissa syyskuun alussa ja sain omani käsiin noin viikko sitten. Juonta en tässä käsittele, koska joutuisin tekemään sen kuvalukemalla, kuten muutkin. Tarkoituksenani on tehdä Kaksoissolaan hahmoesittelyitä, kunhan saan ensin lisää aikaa itselleni.

GDA:n julkaisu oli itselleni erittäin positiivinen yllätys. Se sisälsi samat värisivut kuin ensimmäinen Manga Gorakukin, mikä on erittäin harvinaista missä tahansa mangassa. Muutenkin mangan ulkonäkö on minusta huomattava parannus verrattaessa GDW:n ja Orioniin.
Ensimmäinen värisivu.

Yksityiskohtia piisaa. Takahashi on petrannut myös hevosten piirtämisessä.

7. luvun aloituskuva.
GDA:n kansi on komea ja vihdoin, vihdoin tässä on piirretty kansi eikä niitä valokuvia. Koirat ja tausta on piirretty erikseen, mutta ero valokuvan ja piirroksen välillä on huomattavasti pienempi eikä kuvien yhdistäminen pistä silmään. Kannessa on hieman hämmennystä aiheuttanut se, että kuvassa on Akamen lisäksi Gin ja Weed. Kyse on kuitenkin ilmeisesti mainoskikasta: Gingan vanhat fanit tahdotaan houkutella mukaan seuraamaan uutta sarjaa mainostamalla sitä vanhoilla hahmoilla. Ja ainakaan minua tämä ei haittaa. Etenkin Ginistä värikuvia on niin vähän, että lisäkuvat ovat aina tervetulleita. Myös mangan lukujen aloituskuvissa on usein GNG:n vanhoja sankareita.

Takakansi.
Myös mangan takakannen kuvat ovat kauniit ja luovat sopivaa jännitystä lukijalle. Toivoisin itse, että takakannet jatkavat Orionin linjaa eli niissä näkyisi tulevaisuudessa paljon sivuhahmoja sekä pahiksia. Sisäkansissa ei nyt ole uusia kuvia, vaan asetelma värikuvista ja sarjakuvan ruuduista.

Asia, joka minua jäi tässä julkaisussa kuitenkin pohdituttamaan on: Onko tässä julkaisussa samalla ajateltu myös ulkomaisia lukijoita?

Ensinnäkin, sarjan nimi on paitsi japaniksi myös englanniksi (Legend of Silver Fang Akame), mitä ei ole tehty muissa Ginga-sarjoissa. WEED-mangassa oli nimi tietysti englanniksi, mutta vain osa siitä ja sekin oli englantilainen lainasana. Akamessa nimeä ei ole myöskään laitettu pienesti ja huomaamattomasti, vaan se on ollut mainoksissa isolla paikalla alusta alkaen.

Tämän lisäksi muutaman päähenkilön nimi on kirjoitettu länsimaisesti hahmoesittelyssä: Hakutaka sekä Ohzaru, jonka pitäisi tosin kirjoitusohjeiden mukaan olla Oozaru. Tämän lisäksi kaikkien muiden hahmojen kanjeilla kirjoitetun nimen yläpuolella lukee selvennys hiraganoilla, mitä tapahtui GDW:n ja Orionin aikana vain muutaman nimen kanssa.

Myös itse tarinassa on yllättävän paljon hiragana-selvennyksiä.

Syy tähän voi olla muukin: GDA voi olla suunnattu hieman nuoremmalle lukijakunnalle kuin Orion tai sitten samurait ja ninjat käyttävät niin erikoista ja harvinaisempaa sanastoa, että osa sanoista pitää selventää myös japanilaislukijoille. Lisäksi länsimaiset kirjaimet ovat samalla tavalla eksoottisia japanilaisille kuin japanilaiset merkit länsimaalaisille, joten voi olla, että mangassa on vain tahdottu kokeilla uutta tyyliä.

Kummin vain, tämä on huomattava etu meille länsimaalaisille lukijoille. Nyt monien hahmojen nimet voidaan kääntää samantien länsimaalaisille sopivaan muotoon eikä niitä tarvitse arvailla!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Kilpailu - Runoilua - Palkinnot

Runokisan aikarajaa on jatkettu ja uusi deadline on 1.1.2015. Runoja on tullut jo mukava määrä, mutta palkintojen valitsemisessa meni odotettua kauemmin. Nyt luvassa on kuitenkin aika superit kisapalkinnot!

Ilmoittautumisohjeet

Ginga-runokisan palkinnot

Voittajia valitaan kolme ja jokainen saa valita vuorollaan yhden alla olevista paketeista. Eli kisassa ensimmäiseksi tullut valitsee viidestä setistä yhden, toinen neljästä ja kolmas kolmesta erilaisesta. Yli jääneet palkinnot jäävät odottamaan seuraavaa kilpailua varten.

T-paidat ovat Takahashin henkilökohtaisesti lahjoittamia.

Settejä ei voi sekoittaa keskenään eikä palkintoja ottaa rahana. Tuotteet lähetetään postitse voittajille.

1. setti
Gin vs. Akakabuto t-paita (L-koko)

2. setti
Gin, Smith & Chuutora t-paita (L-koko)

3. setti
Takahashin Animecon-vierailun kunniaksi painettu juliste, koko A3. Kuvassa mangan 12 kansi.

4. setti
Ginga Nagareboshi Gin 1 Special Edition, jossa Takahashin nimikirjoitus ja WEED Gaiden suomeksi.

5. setti
Takahashin nimikirjoitus ja Sankaritarinat 1 & 2 suomeksi.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Miksi makakeista ei pidetä?

Kirjoittelin vähän aikaa sitten pohdintoja makaki-saagasta ja keskustelussa isoimmaksi asiaksi nousi se, miksei makakeista pidetä tarinassa.

Apinoissa on hyviä puolia, kun tarinaa katsoo: taistelukohtaukset saivat apinoista aivan uuden vivahteen, kun koirilla oli vastustajinaan aseita ja hampaita käyttäviä vihollisia, jotka saattoivat paeta puissa liikkumalla. Takahashi osaa myös piirtää makakit hyvin ja ne ovat helposti tunnistettavia, mutta niissä ei ole liikaa ihmismäisiä piirteitä. Myös Takahashin nykyinen piirtojälki sopii hyvin makakeille: esimerkiksi Rikissä minua häiritsi se, miten ihmismäiseksi Akakabuto piirrettiin. Nyt tällaisia rakenneongelmia ei ole.

Ja tärkeänä asiana: jos makakeista piti hahmoina, eivät nämä alla listatut asiat häiritse lukukokemusta. Jos makakeista ei pitänyt, veivät ne ainakin minun tapauksessani vain terän tarinalta, mutta eivät missään tapauksessa pilaa sitä kokonaan.

Seuraavat asiat koin kuitenkin itse ongelmallisina:

- Makakien puhuminen
Miksi makakit ja koirat osaavat puhua keskenään? Koirat ja ihmiset tai koirat ja muut eläimet eivät osaa puhua keskenään, mistä todisteina ainakin karhut ja villisiat (sekä oletettavasti myös fasaanit ja jänikset). Tällä perusteella myöskään koirien ja makakien ei pitäisi toisiaan ymmärtää.

Tämän juoniaukon pystyy kuitenkin helposti antamaan anteeksi. Ginga-maailmassa tapahtuu paljon oudompiakin asioita ja ehkä kyse on eläinten kanssa enemmänkin siitä, tahtovatko ne ymmärtää toisiaan. Voisihan olla mahdollista, että kaikki villieläimet osaavat kommunikoida keskenään, mutta eivät lopulta tahdo tehdä niin. Weedin elämää tämä ainakin vaikeuttaisi, jos jokainen napattu jänis alkaisi anoa armoa henkensä puolesta.

Lisäksi tämä juoniaukko on tuttu monista, monista muista kirjoista, tv-sarjoista ja elokuvista. Minne tahansa haltiamaailmaan tai uudelle planeetalle menetkin, niin kaikki tyypit puhuvat ja ymmärtävät aina samaa kieltä eikä asiasta nosteta minkäänlaista haloota.

- Vieras laji
Se, että apinat ovat tyystin poikkeuksellista lajia Ginga-maailmassa, on isoimpia ongelmia. Gingan päätarina on kuitenkin aina koirissa, joten uuden hyvislajin lisääminen siihen tuntui oudolta.

En itse koe, että apinat olisivat tässä tilanteessa se ongelma. Jos apinoiden tilalla olisi kissoja (iriomoten villikissoja ja leijona), muita koiraeläimiä (kettuja ja susi), karhuja (mustakarhu ja hybridijääkarhu), näätäeläimiä (lumikko ja jättiläshilleri), jotain ihan muuta (peltomyyriä ja mäyrä tai kiwilintuja ja strutsi) jne. jne. olisi tarina minusta yhä ihan yhtä outo. Eri tavalla outo, mutta yhä outo.

Suden terrorisoima kettuyhteiskunta olisi ehkä normaalein, mutta siinä olisi paljon käytännönongelmia, esim. ketut eivät saisi niin helposti koiranpentuja kiinni. Tässäkin toimivin asia olisi ollut eläinlajien välien yhdennäköisyys.

Erilaisilla koiraroduilla tilanne olisi voinut teoriassa toimia (esim. susi terrorisoi toista koiralaumaa, jossa kaikki koirat ovat luppakorvia/ulkomaalaista rotua/jotain muuta vastaavaa), mutta se oli vaatinut, että Yukimura olisi rasistinen natsi ja että Gingassa olisi aiemmin ollut selkeää jaottelua erilaisten rotujen välillä tai vaihtoehtoisesti Iga-Kouga -tyylistä klaanijakoa.

Kokonaisuudessaan en keksi parempaa vaihtoehtoa apinoille, mutta en edelleenkään pidä niitä tarinan vahvana elementtinä.

- Jatkuvuus
On erittäin helppo päätellä, että apinahahmoista ei ollut tulossa Gingan uusia päätähtiä, joten ne ajatteli todella helposti turhana tykinruokana. Koirahahmoilla on mahdollisuus jatkaa tarinaa ja luoda uusia, mutta apinoista tiesi heti, etteivät ne tule tarinaan pysyvästi. Tämän vuoksi hahmoihin oli hankala kiintyä, vaikka niissä oli erilaisia persoonia ja monet taistelivat ja kuolivat sankarillisesti.

Jos apinat olisivat koirahahmoja, olisin itse ainakin tuntenut paljon enemmän sympatiaa niitä kohtaan ja myöhemmin hahmoja olisi mahdollista kohdata uudestaan, mikä on ainakin itselleni tarinoissa tärkeää.

torstai 25. syyskuuta 2014

Pohdintaa makaki-saagasta

Makaki-saaga on yksi GDW:n eniten ristiriitaisia mielipiteitä herättäneistä tarinakokonaisuuksista. Etenkin japaniksi ilmestyessään tätä tarinaa ei osattu ottaa vakavasti, koska no... apinat. Kun suomijulkaisu on ilmestynyt, ovat mielipiteet vaihdelleet, mutta monet ovat pitäneet tästäkin tarinasta.

Itselläni makaki-saaga jakoi rajusti mielipiteitä. Aloitetaan käymällä läpi hyviä puolia.

Makaki-saagassa esitellään pitkästä aikaa todella hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja: Yukimura ja tämän isä Saheiji. Kummatkin hahmot ovat monipuolisia ja ne täydentävät toisiaan hyvin. Lisäksi tarina keskittyy näihin kahteen hahmoon. Monet muut GDW:n hahmot vain ilmestyvät ja liittyvät osaksi tarinaan eivätkä sen jälkeen enää hirveästi erotu joukosta. Monia vanhoja hahmoja käsitellään myös uudessa valossa ja esimerkiksi Sasukesta nähtiin sen taistelijapuoli, kun se vei viestin Ouun. Myös Ginistä nähtiin uusi uhrautuva puoli, kun se totesi Saheijin Yukimuran oikeaksi isäksi.

Tähän liittyen makaki-saaga on ainoita tarinoita, joissa hahmoja kuolee: nimettömien koirien lisäksi loppunsa kokee moni päähenkilö apinoiden ja koirien laumoista. Myös monet nimettömistä tai vasta esitellyistä hahmoista saavat itselleen näyttävän kuoleman. Tämän lisäksi monet kuolemat jättävät oikeasti surulliseksi, kun hahmojen toiveet eivät välttämättä toteudu.

Eräs tärkeä asia, johon on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota, on Takahashin piirrostyyli. Omasta mielestäni makaki-saagassa nähdään joitakin Takahashin parhaita ja ilmeikkäimpiä koiria. Monet Yukimuran ja Weedin ilmeet ovat todella eloisia ja samalla erittäin koiramaisia ilman ylimääräistä inhimillistämistä.

Harmillisesti tarinassa oli paljon huonojakin puolia.

Yksi iso ongelma olivat apinat. Vaikka ne olivat miten suloisia, taistelutahtoisia ja urhoollisia, ne olivat silti apinoita, minkä vuoksi en itse kiintynyt kehenkään hahmoista eivätkä niiden kuolemat hirveästi sykähdyttäneet. Tämä herättää myös kysymyksen: miten koirat osaavat puhua apinoiden kanssa? Keskustelu ei suju ihmisten tai villisikojen kanssa, joten miksi juttu toimii apinoiden kanssa?

Erityismaininnan apinoista saa Kenraali, joka voisi teoriassa olla toimiva pahis. Sitä olisi kuitenkin pitänyt tyylitellä rajusti, sillä sen nykyinen ulkoasu ei toiminut. Hampaiden paljastamisen "mekanismin" ymmärtää vasta, kun sitä vertaa oikeaan tseladaan ja Kenraalin pehva oli aina tunnelmanpilaaja. Kenraalin koko vaihtelee myös rajusti mangan aikana.

Itselleni isoin ongelma oli kuitenkin tarinankerronta. Kuka muistaa yhden Yukimuran laumanjohtajista, Leonin? Entäpä Kenraalin surullisen taustatarinan, mikä vaikutti sen hulluuteen?

Leon, joka erottuu helposti poikkeuksellisen ulkonäkönsä ansiosta, esiintyy vain parilla sivulla. Kenraalin taustatarina käsitellään parissa ruudussa eikä siinä kerrota mitään sen hulluudesta. Se oli Etiopiassa ja tutkijat nappasivat mukaansa - ja jotenkin se päätyi Japaniin. Veikkaan, että kaikki tahtoivat päästä tästä vihulaisesta vain eroon.

Ottaen huomioon, miten lyhyt tarinakokonaisuus makaki-saaga on, siinä on todella paljon pieniä juoniaukkoja ja keskeneräiseksi jääviä tarinoita. Ehkä selkein näistä on Tobizarun kuolema, kun makaki yrittää sovittaa syntinsä tappamalla Kenraalin. Lopputuloksena Tobizaru vie Kenraalille tämän kadottaman kirveen ja kuolee ottaessaan kirveen pois Kenraalilta. Toinen hämmentävä seikka on nopeus, jolla Ouun joukot liikkuvat. Sasukelta menee koko yö matkustaa Ouun, vaikka se menee sinne autollakin, mutta Gin ja muut joukot saapuvat Yukimuran luo pian aamunkoiton jälkeen.

Pahin isku minulle tässä oli se, että olen aina pitänyt Takahashia loistavana tarinankertojana, joka pystyy kokoamaan tarinansa hyvin nopeassa ajassa ja noudattamaan samalla kustantajan ja yleisönsä toiveita. Makaki-saagassa tarinasta tuli lopulta heikoin lenkki, vaikka olin itse pitänyt apinoita hahmoina tarinan huonoimpana osana. On tietysti myönnettävä, että tämä tarina-arkki oli vain välisoitto kahden pidemmän tarinan välissä eikä siihen ole tämän vuoksi välttämättä hirveämmin aikaa uhrattu (ja onhan tarinaa voitu lyhentääkin alkuperäisestä), mutta vaikka asia näin olisi, olin silti pettynyt. Takahashi on kuitenkin itseeni eniten vaikuttaneita mangakoita, joten oli pettymys huomata tällaista keskeneräistä tarinankerrontaa.

Kokonaisuudessaan makaki-saaga kuitenkin ylitti odotukseni. Siinä oli mielenkiintoisia hahmoja, koskettavia hetkiä ja mukaansatempaavia taisteluita, joten se tulee varmasti luettua vielä useampaan kertaan.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ginga Densetsu Akame - suomeksi?

Ginga Densetsu Akamen ensimmäinen osa on ilmestynyt nyt Japanissa ja ensimmäiset kappaleet saapuvat pian Suomeen. Suomessa on jo ollut paljon huhuja siitä, että sarja käännetään suomeksi, mitä käsiteltiin hyvin  Hopeatiikeri-blogissa. Lyhyesti sanoen: kääntämistiedot ovat vain huhuja, Akamea ei olla kääntämässä suomeksi.

Millaiset mahdollisuudet GDA:lla olisi ilmestyä suomeksi joskus tulevaisuudessa?

Ginga Densetsu Akame ei nimestään huolimatta kerro (ainakaan vielä) GNG:n Akamesta, vaan tämän esi-isistä tarinan asettuessa useamman sadan vuoden päähän menneisyyteen. Vaikka tämä oli monille Akame-faneille pettymys, on sarjalla varmasti monia kiinnostuneita lukijoita. Lisäksi itselläni on tästä sarjasta astetta suuremmat odotukset kuin Orionista. Akame on oletettavasti "jatkoa" Takahashin aiemmin tekemälle Ganin-tarinalle minkä lisäksi Takahashi on maininnut useaan otteeseen tahtovansa tehdä tarinan Akamen menneisyydestä. Tämän vuoksi Takahashilla on ollut useita vuosia miettiä GDA:n juonta, hahmoja ja tapahtumia. Orion puolestaan jatkui lähes suoraan WEED-mangan loppumisen jälkeen, joten sen tarinaa Takahashi on todennäköisesti suunnitellut vain pari kuukautta. Odottaisin siis GDA:lta juonellisesti samaa laatua kuin WEED-mangalta.

Lisäksi Takahashi on selkeästi innostunut Ginga Densetsu Akamen tekemisestä. Koirien ulkonäöt ovat tyylikkäitä ja niiden piirtäminen on paljon yksityiskohtaisempaa kuin monien Orionin tilanteiden. Myös Japanissa odotukset GDA:n suhteen ovat ilmeisen suuret. Kun Orion alkoi ilmestyä, sen ensimmäisessä osassa oli värisivuja, mutta tämän jälkeen se ei saanut Manga Gorakusta kansikuvia tai värisivupaikkoja, joita annetaan suosituimmille sarjoille. GDA puolestaan on saanut värisivuja jo kahdesti minkä lisäksi se on ollut myös Manga Gorakun kannessa.

Hyvä piirrosjälki sekä mukaansa tempaava juoni kiinnostaisivat varmasti Suomen Ginga-faneja, vaikka tarinassa ei tuttuja hahmoja olisikaan.

Pitäisin myös tätä Sangatsu Mangan Antti-sedältä tullutta kommenttia tärkeänä:

"Hoi. Pieni tarkennus: näillä näkymin Orion julkaistaan ennemmin tai myöhemmin. Weed näet menestyy sen verran hyvin. Mutta ajasta ei ole vielä suunnitelmia. Periaatteessa on mahdollista että se alkaa Weedin ollessa yhä kesken, mutta tästä en lupaile mitään. Kun en vielä tiedä."
Kaksoissola 

WEED-manga menestyy niin hyvin, että kustantajat tahtoisivat itselleen toisen Takahashin pitkän sarjan ilmestymään sen rinnalle tai heti sen jälkeen. Orion olisi houkutteleva vaihtoehto, mutta lukijoiden kannalta asiassa on iso ongelma. Orion asettuu ajassa WEED-mangan jälkeen. Tämän seurauksena Orionin lukeminen spoilaisi pahasti WEED-mangassa kuolleita hahmoja sekä muita juonikuvioita.

Ginga Densetsu Akame olisi tähän ongelmaan hieno ratkaisu. Se asettuu ajassa jonnekin 1700-luvulle eikä se näin ollen paljasta mitään nykyaikaan asettuvista tarinoista.

GDA:n kääntämisessä on vain yksi ongelma: sarja on ihan uusi. Jos leikitään, että GDA:ta ryhdyttäisiin kääntämään nyt ja ensimmäinen osa ilmestyisi kuukauden kuluttua... Milloin seuraava osa ilmestyisi? Japanissa uusi pokkari ilmestyisi 2-3 kuukauden välein, mutta Suomessa samaan olisi mahdotonta päästä. Kirjan kääntämisessä ja taittamisessa menee kuukauden verran, painossa toinen mokoma. Jos painossa tulisi mokia tai hidastuksia tulisi jotain muuta kautta, voisi pokkareiden välillä olla puolen vuoden taukoja, joita olisi mahdoton ennustaa ennalta. Kun sarja ilmestyy epäsäännöllisesti, tippuvat fanit kärryiltä, unohtavat ostaa uusia osia tai lopettavat lukemisen kokonaan.

Lisäksi GDA:n pituudesta ei voi vielä kertoa mitään: osia voi olla 5, 15 tai 50.

Jos GDA:ta ryhdyttäisiin kääntämään suomeksi, sen pitäisi olla ilmestynyt kokonaan tai vaihtoehtoisesti sitä pitäisi olla ilmestynyt kymmenkunta-parisenkymmentä pokkaria.

Kokonaisuudessaan pitäisin GDA:n kääntämistä erittäin mahdollisena - joskus 2-4 vuoden kuluttua, kun sarjaa on ilmestynyt lisää. Sen tarina on niin kiinnostava, että se on tällä hetkellä itselläni kakkostoiveena suomennettavien Takahashin sarjojen listallani. (Ginga no Inutachi pitänee ikuisesti ykkössijaa.)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Haaste: Hyvä kiertämään


1. Kerro lyhyesti (tai pitkästi) viisi hyvää asiaa fandomista yleisesti.
2. Kerro, miten aiot parantaa omalta osaltasi fandomin ilmapiiriä jatkossa.
3. Kerro, mitä arvostat muissa faneissa.
1. Viisi hyvää asiaa
- Muut fanit
Miten paljon muista faneista, fanien käytöksestä, eriarvoistamisesta ja muusta puhutaankaan, on Ginga-piiri laaja. Millään muulla sarjalla ei ole Suomessa samanlaista pysyvää fanikuntaa, vaan useimmat fandomit kuolevat pois muutamassa vuodessa. Gingaan tulee jatkuvasti uusia faneja, minkä lisäksi vanhat fanit jaksavat löytää sarjasta aina jotain uutta ja pysyvät sen seuraajina vuosikymmeniä.
Ja fanit luovat fandomin. Ginga-fandom pysyy nykyisen kierron ansiosta tuoreena, mutta säilyttää myös paljon vanhaa tietoa.

- Avoimuus
Ginga-fanit ovat hyvin avoimia. Jos jollakulla on ongelma tai kysymys, saa siihen hyvin nopeasti vastauksen foorumeilta, joissa monilla jäsenillä huomattava osa vastauksista löytyy ihan selkärangasta. Ginga-piireissä on myös melko vähän pieniä sisäpiirejä, joihin on mahdoton päästä sisään. (Monesti tiiviit harrasteporukat mielletään sisäpiiriksi, vaikka näin ei ole.)

- Aktiivisuus
Monien muiden sarjojen fanit ovat monesti huomattavasti epäaktiivisempia kuin Ginga-fanit. Ginga-fandomissa on paljon erilaisia projekteja, faniryhmiä, miittejä ym. joista monet toimivat täysin aktiivisesti myös Kaksoissolan ulkopuolella eivätkä kaikki tukeudu KS:n kommunikoidakseen muiden fanien kanssa. Monissa muissa fandomeissa kaikki toiminta on rajoittunut yhden sivun ympärille, jonka kaatuminen johtaa usein lähes koko fandomin kuolemaan.

Aktiivisuuteen pitää myös lisätä se, miten paljon tietoa Ginga-fandomissa haalitaan, oli kyse sitten oheistuotteista, erilaisista julkaisuista tai Shounen Jumpin värisivuista. Mistään muusta sarjasta ei tunneta erilaisia julkaisuita niin hyvin kuin Gingasta.

Tämän lisäksi Ginga-fanit ovat aktiivisia myös suomijulkaisujen saralla: uusia sarjoja toivotaan aktiivisesti kustantajilta, mikä antaa mahdollisuuden myös tuntemattomampien sarjojen julkaisuun.

Ja aihetta hipoen.

- Waretuksen välttäminen
Mitä enemmän seuraan fandomia, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan tätä. Ginga-fanit harvemmin lataavat animea tai mangaa netistä, vaan ostavat saatavilla olevia julkaisuista. Olen itse tästä kiitollinen sen vuoksi, että ilman tätä ominaisuutta Gingaa ei olisi koskaan käännetty suomeksi: kun GNG:n kääntämisestä suomeksi aikoinaan puhuttiin, oli waretuksen vähäisyys tärkeä osa kääntämisen syytä. Jos GNG-mangat oltaisiin ladattu netistä koreaksi ja/tai englanniksi, ei niitä olisi uskallettu kääntää suomeksi.

Monissa muissa fandomeissa minua ärsyttää se, miten sarjoja toivotaan suomeksi, mutta kun toivotun genren sarjoja ilmestyy, ei niitä osteta ja monet kehuskelevat lukevansa ne netistä englanniksi. Ja sitten ihmetellään, miksi tiettyjä sarjoja ei käännetä tai genrejä tehdään Japanissa hirveämmin...

- Vahvat persoonat
Vahvat persoonat johtavat usein riitelyyn, mutta ne eivät ole läheskään aina paha asia. Suurin osa parhaista keskusteluista lähtee käyntiin siitä, että ihmiset ovat täysin eri mieltä asioista ja uskaltavat ilmaista mielipiteensä. Ilman tällaisia keskusteluita ja pohdintoja Ginga-fandom olisi omalta osaltani jäänyt erittäin tylsäksi paikaksi.

2. Ilmapiirin parantaminen
Suurin asia, jonka voisin varmaan tehdä fandomin parantamiseksi, olisi olla kärsivällisempi ja neuvoa ihmisiä enemmän. Tämä ei ikävä kyllä tule tapahtumaan, koska no... En osaa tehdä sitä netissä. Kasvokkain aika hyvin, mutta netissä en niinkään ellen kykene ymmärtämään kirjoittajaa rivien välistä. Lisäksi minulla ei ole tähän aikaa, vaikka tahtoa olisikin. Joskus saatan miettiä sopivaa vastausta jollekulle viikonkin ja lopulta laitan vain "OK =)", vaikka sanottavaa olisi enemmänkin.

Koetan kuitenkin suhtautua itseeni kriittisemmin ja nähdä itseni muiden näkökulmasta, mitä olen jo toteuttanut Kaksoissolan palautekyselyiden kautta, joita on tarkoitus tehdä lisääkin tässä ajan myötä. Tarkoitus on myös jakaa Ginga-fandomin huomiota selkeästi muihinkin paikkoihin kuin KS:n, koska fandom on lopulta todella laaja ja sieltä löytyy useita eri fanituspisteitä, joista monet ansaitsisivat enemmän huomiota. Bloginurkka on tässä toiminut hyvin ja toivottavasti tätä saataisiin tästä vielä laajennettuakin.

3. Muut fanit
Minun täytyy sanoa, että pidän erityisesti nuorista faneista, joiden kasvua voi tarkkailla. Kaksoissolan puolella on monia, jotka ovat välillä olleet parikin kertaa banneilla käytöksestä johtuen, mutta jotka ovat sitten ajan myötä kasvaneet oikeisiin mittoihinsa.

Muissa faneissa arvostan sitä, että he uskaltavat tuoda oman mielipiteensä esille, mutta myös muuttaa sitä, jos uusia faktoja ilmenee.

Minulla on erittäin huono nimimuisti, joten tässä jää varmasti useampikin henkilö pois, mutta mainitsen pari minuun vaikutuksen tehnyttä fania.

- Nawulf
Nawulf on harmillisesti jäänyt monelta unholaan ja häntä muistellaan tavallisesti foorumeiden poistajana. Tämä on minusta sääli, sillä Nawulf teki urallaan paljon: hän loi aikuisille oman foorumin, aloitti nuorten foorumin uudestaan sen hajottua, on yksi Gingapedian isoimmista päivittäjistä, käänsi paljon hahmojen nimiä ym. suomeksi ja piti Hopeanuoli-kauppaa pystyssä useamman vuoden.

- Anttu
Anttu on melko uusia tulokkaita Ginga-fandomissa, mutta hän on tuonut siihen aivan uudenlaista energiaa. Antusta leviää koko ajan positiivinen fiilis kaikesta ja hän tuntuu pohjattoman kärsivälliseltä, kun puhutaan muista faneista ja vastaavasta. Hän on muutenkin erittäin pitkäjänteinen, minkä näkee esimerkiksi Hopeatiikeri-blogin pitämisessä.

- Kiatsu
Kiatsu on aina ollut minulle hieman outolintu, mutta hyvällä tavalla. Hän kirjoittaa aktiivisesti foorumille ja pitää blogia, mutta en ole koskaan saanut hänestä selkeää kuvaa muuten. Tämä johtuu osittain siitä, että Kiatsu on pysynyt pitkälti erossa kaikista tyhmistä riidoista, mitä foorumeilla on ollut. Ihan vaikuttava saavutus ottaen huomioon, miten kauan ja aktiivisesti hän on Kaksoissolassa ollut.

- Houndy
Houndya ei hirveästi Ginga-kirjoitusten parissa näe, mutta hän on monella tavalla Kaksoissolan selkäranka. En itse osaa/jaksa tehdä minkäänlaista koodausta, joten Houndy on se, joka tekee Kaksoissolaan kaikki uudistukset. Foorumin ulkoasu, uudet osastot, galleria, testit, bloginurkka ja muut päivitykset... Monet näistä päivityksistä olisi jäänyt kokonaan tekemättä, jos Houndy ei olisi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi niitä tekemään.

- Äffä
Meillä kahdella on 70% samat mielipiteet asioista, mutta jostain syystä iskemme aina toistemme kurkkuihin, kun alamme keskustella asioista netissä. Lyön vetoa, että monet luulevat, että meillä on huonot välit tämän takia, vaikka niin ei ole. Äffä tahtoo ja jaksaa sopia aina kaikki riidat (en viittaa itseeni) sekä pyörittää isoa määrää muita aktiviteettejä.

maanantai 18. elokuuta 2014

Voitaisiinko Ginga-sarjoja kääntää muille kielille?

Ginga-sarjoja on käännetty vain suomeksi ja koreaksi. GNG (ja ilmeisesti osa WEED-mangasta) ilmestyi aikoinaan Kiinassa, mutta tuolloin kyse oli melko harvinaisesta piratoidusta mangasta eli käännökset ja mangat oli tehty ilman asianmukaisia lupia. Tämän lisäksi WEED-mangan kolme ensimmäistä osaa on käännetty englanniksi, mutta kustantaja ei jatkanut sarjaa, koska se ei menestynyt riittävän hyvin.

Voitaisiinko Ginga-sarjoja kuitenkin kääntää muille kielille?

Itse pidän englanninkielistä käännöstä erittäin epätodennäköisenä. Kymmenisen vuotta sitten WEED-mangaa uskallettiin kokeilla kääntää englanniksi, koska tuolloin mangabuumi oli kaikkein isoimmillaan jenkeissä. Harmillisesti tämä johti siihen, että markkinat ylikuumenivat (= myyntiin tuotiin mitä tahansa, mikä oli mangaa, joka johti siihen, että lukijat lopettivat jopa parempien sarjojen ostamisen) ja monet kustantajat joutuivat lopettamaan. Yksi näistä lopettaneista oli juuri WEED-mangaa kääntänyt ComicsOne.

Nykyisin sarjoja valitaan paljon tarkemmin ja harmillisesti mikään Ginga-sarjoista ei iske suoraan valtavirtayleisöön. Ginga-sarjoissa on esillä paljon koiriin kohdistuvaa väkivaltaa sekä koiratappeluita, jotka luovat melko oudon kontrastin piirrostyylille, sillä koirat ovat kuitenkin herttaisia ja söpöjä. Voisin uskoa, että Ginga voisi etenkin Amerikassa aiheuttaa paheksuntaa, koska siellä koiratappelut sekä niihin liittyvät eläinrääkkäystapaukset, ovat vakava ongelma, jonka kanssa eläinsuojelujärjestöt saavat jatkuvasti taistella. Vaikka erityisesti WEED-mangan sanoma on taisteluita vastustava, kuvaa se tappelemisen verissäpäin koirille normaaliksi toiminnaksi, mikä taas on usein koiratappeluita puolustavien tahojen peruste tappeluille.

Tämän lisäksi Gingan faniyhteisöt ovat erittäin pienet kansainvälisesti. Aktiivisia faneja toki on, mutta harmillisesti puhutaan useista kymmenistä tai korkeintaan sadasta fanista, kun englantikäännös vaatisi tuhansia.

Entäpä sitten Gingan kolme muuta lempimaata: Ruotsi, Tanska ja Norja? Olisiko käännös mahdollinen näille kielille?

Norjaa pidän itse todennäköisenä EI-tapauksena. Sen fanikunta on erittäin pientä (tai sitten eivät vain liiku netissä) ja Norjassa ei enää hirveämmin julkaista mangaa. Useita sarjoja on jätetty kesken eikä uusia ole julkaistu. Alan tapahtumia on joitakin.

Ruotsia ja Tanskaa taas voisin pitää mahdollisena. Ruotsissa on netissä aktiivisia anime-piirejä, coneja järjestetään reilusti enemmän kuin Suomessa - mutta mangaa ei enää käännetä ruotsiksi ja monet sarjoista lopetettiin kesken. Tanskan mangatilanne on itselleni hieman mysteeri: en äkkiseltään löytänyt hirveämmin tietoa tanskalaisista mangajulkaisuista, mutta Tanskassa järjestetään kuitenkin isoja, kansainvälisesti tunnettuja tapahtumia. Muistelisin, että One Piece -taidekirja painettiin yhteistyössä tanskalaisen kustantamon kanssa, mikä viittaisi siihen, että Tanskassa on aktiivista manga-toimintaa.

Mitä Gingan kääntäminen näille kahdelle kielelle vaatisi?

Paljon työtä fanien osalta. Fanien pitäisi aktivoida faneja sekä todistaa kustantajille, että maissa on paljon aktiivisia sarjan harrastajia ja/tai monet harrastajat sekä ulkopuoliset olisivat kiinnostuneet ostamaan Gingaa sen nostalgisuuden takia. Käytännössä tämä vaatisi nopeaa ja aggressiivista toimintaa, jota pitäisi toteuttaa sekä netissä että tapahtumissa ihmisten huomion saamiseksi. Huomion saaminen onnistuisi monella eri tavalla: miittien järjestäminen, addressit, cosplayt, roolipelit, aktiiviset foorumit... Nämä asiat, mitä Suomesta löytyy tällä hetkellä. Yksi tärkeä asia olisi fanien oma kokoontumispiste, joka olisi helposti löydettävissä. Tällaisena voisi toimia foorumin lisäksi ihan vain Hopeanuoli.comin kaltainen sivusto, josta löytyisi paljon Ginga-tietoa.

Jos Ruotsista ja Tanskasta löytyisi faneja, jotka jatkaisivat ja taitaisivat panostaa asiaan ja saisivat kustantajan kiinnostumaan sarjasta, ei käännöksen tekeminen vaatisi samanlaista työtä kuin Suomessa aikoinaan. Suomen Punainen Jättiläinen & Sangatsu Manga ovat osa Tammea, joka on taas osa Bonniers-kustannusta - joka toimii myös Norjassa ja Ruotsissa. Norjan ja Ruotsin kustantajien ei tarvitsisi nähdä suurta vaivaa oikeuksien etsimiseen, materiaalien skannaamiseen ym. vaan paljon materiaalia voitaisiin saada suoraan Suomesta.

Itse olen sitä mieltä, että pallo on tässä tilanteessa fanien käsissä. Gingan kaltainen vanha sarja on kustantajille aina isompi riski kuin uusi ja selkeästi suosittu, joten fanien täytyisi itse tehdä paljon töitä Gingan kääntämisen eteen. Aina on olemassa riski, että isollakaan yrityksellä ei saa tuloksia aikaan, mutta vain odottamalla ei Gingaa varmasti muilla kielillä nähdä.

perjantai 8. elokuuta 2014

Jotain muuta: Kotia kohti - Uskomaton seikkailu

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä muita manga/anime/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Kotia kohti - Uskomaton seikkailu (Homeward Bound)

Tekijä:  Sheila Burnford (alkuperäinen kirja), Duwayne Dunham (ohjaus)
Osia: 1
Arvosteluun katsottu: 1

Kultainennoutaja Jalo, amerikanbulldoggi Hans ja tiibettiläiskissa Sissi jätetään omistajaperheen työmatkan ajaksi hoitoon ystävän maatilalle. Lemmikit kuitenkin huolestuvat omistajiensa katoamisesta ja karkaavat lähtien kulkemaan yli Kalifornian vuoriston päästäkseen takaisin kotiin.


Kotia kohti on kauniisti toteutettu eläinelokuva. Toisin kuin monet muut saman genren vastaavat, tämä ei sorru siihen, että ihmisten draamat olisivat pääroolissa, vaan se keskittyy suosiolla Jaloon, Hansiin ja Sissiin. Ihmishahmoilla on avioerokriisi käynnissä, mutta se on tarinassa minimaalisessa osassa.

Elokuvan toteutus on erittäin toimiva. Toisin kuin monet nykyiset, se ei sorru laittamaan eläinten leukoja liikkumaan puheen tahdissa, vaan puhe tapahtuu ihan koirien ja kissan elekielen kautta. Tämä tekee elokuvasta heti vakuuttavamman koirista kiinnostuneille, koska eläinten reaktiot ovat aitoja ja niiden ilmeikkyyttä on mukava seurata. Monia kohtauksia on selvästi tehty myös vahingossa, kun eläinnäyttelijät ovat vain inspiroineet esiintymistään.

Käsikirjoitus ja ohjaus ovat onnistuneet hyvin, minkä ansiosta elokuvasta jaksavat nauttia niin lapset kuin aikuisetkin. Toimintaa ja tunnelmaa on paljon, mutta rauhallisiakin kohtauksia on eikä aika ole kuluttanut elokuvaa, vaikka sillä ikää onkin. Suomidubit ovat erittäin hyvin onnistuneet eläinten kohdalla, ihmisten äänet jättävät hieman toivomisen varaa.

Kokonaisuudessaan ehdottomasti yksi parhaita eläinaiheisia elokuvia.

Suomenkieliset DVD-julkaisut on pitkälti myyty loppuun, mutta elokuvasta saa ostettua vielä ruotsi-painosta, jossa on suomenkieliset äänet. Tällöin hakusanana kannattaa käyttää englanninkielistä nimeä (Homeward Bound).

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Pahisten kohtalot

Vihollisten kohtaloista on ollut viime aikoina puhetta blogeissa, joten päätinpä itsekin hypätä sekaan. Itse olen nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen, miten vähän Gingassa tapetaan pahiksia.

Lyhyt katsaus: GNG:n puolella pahiksista tapetaan vain karhut ja Juga. Muuten pahikset käytännössä kuolevat muista syistä: Kurojaki tekee itsemurhan, Sniper selviää hengissä, Hyena vaihtaa puolta, monien susien kohtalo jää epäselväksi tai ne tappaa joku toinen susi ja itse pääpahis Gaia kuolee tulivuorenpurkaukseen, ei hyvisten hampaissa.

GDW:ssä tapetaan villisika ja Sniper. Blue jää rekan alle, Kamakiri tekee itsemurhan, monet koirista vaihtavat puolta, ihminen ampuu Hougenin ja myöhemmissä osissa pahiksia esim. hukkuu. Orionissa joitakin pikkupahiksia kuolee taisteluissa, mutta pääpahiksen kohtaloksi ei koidu Ouun joukkojen hyökkäys.

Miksi niin harva Gingan pahiksista kohtaa loppunsa hyvisten hampaissa?

Arvelisin tärkeäksi syyksi Takahashin tahdon kirjoittaa moraalisia tarinoita, joissa elämän kunnioittaminen on tärkeää. Weed ja Gin ovatkin tässä malliesimerkkejä ja ne antavat kaikille toisen mahdollisuuden. Lopulta kovin moni pahis ei ole kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta, vaan suurin osa on vaihtanut puolta tai paennut/tappanut itsensä. Tämän lisäksi kukaan lauman sisälläkään ei voi toimia teloittajana: Jeromen erottaminen laumasta todistaa sen.


Monissa muissa sarjoissa hyvikset toteuttavat "ei saa tappaa" -politiikkaa, mutta joutuvat kuitenkin lopulta tappamaan vihollisiaan. Joskus tällainen moraalinen ongelma jätetään täysin käsittelemättä tai vaihtoehtoisesti sarjan tekijä tahtoisi lopettaa sarjan siihen. Esimerkiksi Dragon Ball -mangassa kun Goku tappaa aikuisena (ja tietoisesti) ensimmäisen vihollisensa, aikoi Toriyama päättää sarjan tähän. Tuolloin Goku olisi kuollut heti surman tehtyään eikä enää herännyt henkiin. Markkinavoimat kuitenkin puhuivat ja DB jatkui.

Fullmetal Alchemist on GDW:n ohella yksi sarja, joka käsittelee myös tappamisen ongelmaa ja sarjan päähenkilö Edward ei tapa koskaan ketään ihmistä. Kun hänen moraaliaan koetellaan, on vastaus selvä: "Minulla on sisua olla tappamatta."

Jos sarjan päähenkilö tappaa vihollisen, vie se oitis henkilöltä viattomuuden ja myös luotettavuutta, jos henkilö on aiemmin yrittänyt antaa kaikille uuden mahdollisuuden tai pyrkinyt vaikuttamaan näiden mielipiteisiin. Itselleni tällainen huonosti toteutettu tilanne tuli vastaan Narutossa. Naruto haavoitti vihollistaan kuolettavasti ja kun pahis oli puolikuolleena maassa, Kakashi lopetti vihollisen eikä Naruto kommentoinut asiaa mitenkään. Tätä ennen Naruto oli tahtonut ymmärtää muita ihmisiä ja saanut rajujakin hakkauksia sen vuoksi, että tahtoi antaa esimerkiksi Sasukelle anteeksi. Monien pahisten kuolemaa Naruto myös suri, mutta tätä itse kuolettavasti haavoittamaansa pahista Naruto ei jäänyt suremaan.

Weedissä hieman samanlainen tilanne tuli Hougenin kuollessa, mutta Weed ei lopulta voinut vaikuttaa entisen poliisin tekoihin, koska Ginga-maailmassa ihmiset ovat selvästi koirien yläpuolella.

Tämä johtaa tarinallisesti monesti ongelmakohtiin, koska seikkailutarinat vaativat useimmiten dramaattisen lopun ja tällaista on hankala tehdä ilman pahiksen kuolemaa. Takahashi on kuitenkin keksinyt useita erilaisia keinoja, jolla hyvikset säilyttävät moraalinsa ja pahikset pääsevät hengestään ilman, että tarina latistuisi merkittävästi. Kuinka kauan Takahashi kuitenkin pystyy pitämään sarjansa hyvikset niin moraalisina, etteivät pahikset kuole hyvisten hampaissa? WEED-mangan kantavana teemana on kuitenkin moraali ja anteeksiantaminen. Voisiko Takahashin aloittama uusi manga, Ginga Densetsu Akame, olla myös uuden tyylin kokeilemista tällä saralla eli uutena tärkeimpänä hyveenä voisi olla uskollisuus anteeksiannon sijaan eikä elämän kunnioittaminen olisi niin tärkellä sijalla?

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kilpailu - Runoilua

Teksti päivitetty.

Lupasin jonkin aikaa sitten, että kun blogillani on 50 seuraajaa, järjestän Ginga-aiheisen kilpailun, joten annetaanpa palaa~

Kilpailun aiheena on Ginga-aiheinen runo ja teemana hahmo! Toisin sanoen kirjoita runo,  joka keskittyy kuvaamaan yhtä (tai useampaa) hahmoa. Runo voi olla omistettu Rikille, kertoa Hougenista, hehkuttaa Johnia, olla Sakuran viesti Ginille... Mitä vain mielikuvitus sallii!

Muistakaa myös, että runous on laaja ala eikä pääty vain loppu- ja alkusointuihin tai kalevalaiseen runomittaan, vaan moderni runo voi olla vain tajunnanvirtaa tai tekstin muodostama kuva.

Kilpailu päättyy 1. tammikuuta 2015 tai kun mukana on vähintään 30 kilpailijaa. Jos osallistujia on alle 30, tullaan aikarajaa jatkamaan.

Runot voi lähettää osoitteeseen uru@kaksoissola.net ja laita otsikoksi "Runokilpailu". Kilpailuun voi osallistua yhteensä kolmella runolla/per henkilö. Yhden runon maksimipituus on A4, fonttikoolla 12 kirjoitettuna.

Jos tahdot, voit mainita osallistumisen mukana ikäsi, koska tahdon huomioida kisassa myös nuoremmat osallistujat. Kisaan voi osallistua kuka tahansa eli ei tarvitse olla blogin seuraaja tms. osallistuakseen.

Voittajarunot julkaistaan Kaksoissolassa sekä tässä blogissa.

Ginga-runokisan palkinnot

Voittajia valitaan kolme ja jokainen saa valita vuorollaan yhden alla olevista paketeista. Eli kisassa ensimmäiseksi tullut valitsee viidestä setistä yhden, toinen neljästä ja kolmas kolmesta erilaisesta. Yli jääneet palkinnot jäävät odottamaan seuraavaa kilpailua varten.

T-paidat ovat Takahashin henkilökohtaisesti lahjoittamia.

Settejä ei voi sekoittaa keskenään eikä palkintoja ottaa rahana. Tuotteet lähetetään postitse voittajille.

1. setti
Gin vs. Akakabuto t-paita (L-koko)

2. setti
Gin, Smith & Chuutora t-paita (L-koko)

3. setti
Takahashin Animecon-vierailun kunniaksi painettu juliste, koko A3. Kuvassa mangan 12 kansi.

4. setti
Ginga Nagareboshi Gin 1 Special Edition, jossa Takahashin nimikirjoitus ja WEED Gaiden suomeksi.

5. setti
Takahashin nimikirjoitus ja Sankaritarinat 1 & 2 suomeksi.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ginga Densetsu Akame - Odotuksia ja pohdintaa

Ginga Densetsu Akamea on nyt ilmestynyt 6 lukua, mutta on myönnettävä, että olen itse tutustunut vain ensimmäiseen sekä kasaan juoruja. Manga Gorakun ostaminen houkuttaisi, mutta postikuluineen yhden luvun hinnaksi tulisi 15 euroa, joten jään itse odottamaan syyskuuhun, jolloin ensimmäinen pokkari ilmestyy.

GDA on aiheuttanut nyt jo monia hämmennyksiä. Tarinan oletettiin alkavan suoraan Akamen tarinasta, mikä aiheutti rajuja sekaannuksia: monet ärsyyntyivät siitä, miksi Akame on ihmisten kasvattama ja itse muiden joukossa mietin, mitä ninjat puuhailivat 1970-luvulla...

Nyt GDA:n juoneen on saatu jo aavistus selvennystä. Tarina kertoo Akamen esi-isästä, Hakutakasta, ja asettuu vuoteen 1579.

Hakutaka on ainoa valkea koiranpentu Kotobukin ja Oozarun viisipäisessä pentuessa. Koirien omistaja, Kihee Itoo, aikoo lopettaa vastasyntyneen pennun, koska valkea väri on huono shinobi-koiralle: koiria käytetään eniten öisissä taisteluissa, jolloin valkeat koirat erottuvat kaikkein helpoiten. Kiheen nuorin poika, Taichi, suostuttelee kuitenkin isänsä säästämään valkean pennun ja lupaa huolehtia siitä.

Samaan aikaan Oozaru, pentueen isä, kohtaa partioretkellä Kouga-koiran, joka koettaa paeta omien joukkojensa luota. Kouga, nimeltään Sadamitsu, kertoo Oozarulle, että Kougat aikovat pettää Igat ja Oda Nobunaga aikoo hyökätä Igojen kimppuun.

Toisin kuin Gamussa koirat ja ihmiset eivät pysty puhumaan keskenään, mutta koirat ymmärtävät ihmisten puhetta lähes täydellisesti ja ihmiset osaavat tulkita koiriensa käytöstä paljon normaalia paremmin. Esimerkiksi Kihee kieltää Taichia kertomasta Oozarun kuullen, että hän suunnitteli jättävänsä Hakutakan kuolemaan ja Ryoojun (yksi shinobeista) lähtee ylimääräiselle partiokierrokselle, koska Oozaru vaikuttaa huolestuneelta, minkä ansiosta myös ihmiset saavat tietää Oda Nobunagan hyökkäyssuunnitelmasta.

Tällä hetkellä vaikuttaa ilmeiseltä, että Akamen ilmestymistä tarinaan saadaan odottaa vielä kauan. Hakutaka, joka esiteltiin tarinaan hyvin samalla tavalla kuin Gin, on vasta pieni pentu, joten sen varttumista täytyy odottaa ennen kuin se pystyy ottamaan roolinsa tarinassa. Tarinassa on muutenkin esitelty paljon hahmoja, minkä vuoksi on oletettavaa, ettei niitä jätetä heti pois kertomuksesta. Hahmojen huomattava määrä viittaisi myös siihen, että tarinasta olisi tulossa melko pitkä: lyhyissä tarinoissaan Takahashi on aina pitänyt hahmokaartin pienenä.

Itse odotan mielenkiinnolla, tuleeko tarina liittämään mukaan myös Takahashin aiemmin kirjoittaman Ganin-lyhyttarinan, joka kertoi myös Akamen esi-isistä. Kyseisessä tarinassa Oda Nobunaga oli myös vihollisena, joten en pitäisi tätä mahdottomana juonikuviona. (Oda Nobunaga on oikeasti olemassaollut henkilö, joka on useimmissa tarinoissa mukana pahiksena.)

Eräs asia, mistä monet lukijat ovat olleet huolissaan, pohdituttaa minuakin: milloin tarina alkaa keskittyä Akameen ja Kurojakiin? Vai alkaako se keskittyä siihen ollenkaan?

Tässä olen itse kahden vaiheilla. Pidän nykyisestä tarinasta sekä keskittymisestä hieman erilaiseen osaan Ginga-maailmasta enkä varsinaisesti kaipaa Akamea mukaan tarinaan. Toisaalta, tahtoisin ehdottomasti tietää lisää Kouga-koirista sekä Kurojakista. Gingan puolella olisi kuitenkin paljon, paljon nippelitietoa selvittämättä näistä hahmoista. Mikä ajoi Kurojakin tekemään joukoistaan kannibalisteja? Missä vaiheessa sota kääntyi Kougien eduksi? Keitä olivat Kurojakin ja Akamen puolisot? Oliko Chibillä sisaruksia? Millaisia olivat Akamen pennut ja milloin Akame päätti luopua niistä? Miksi Kurojaki vihaa ihmisiä? Millaisia olivat Akamen ja Kurojakin vanhemmat?

Oma suosikkitoiveeni olisi sukupolvittain etenevä tarina, joka lähestyisi pikkuhiljaa Akamen ja Kurojakin aikakautta. Jokaista sukupolvea ei tarvitsisi käydä läpi (Ginga-koirienkin iällä mitattuna 400 vuoteen saataisiin 20 koirasukupolvea!), mutta 3-4 tarinaa ennen GNG:n alkuun siirtymistä olisivat hienoja seurata. Tällaisessa kokonaisuudessa ehdittäisiin seurata hyvin erilaisia hahmoja sekä sodankäynnin kehittymistä ja taistelun aaltoilua.

Entäs sitten fanien eniten pelkäämä vaihtoehto eli manga päättyy töksähtäen kuten Ginga Densetsu Riki ja Akamea eikä Kurojakia edes mainita tarinassa?

Harmillisesti pidän tätä itse aivan mahdollisena. Takahashi ei ole varsinaisesti koskaan sanonut tahtovansa kertoa lisää Akamesta, vaan Igojen historiasta. Kurojaki ja Akame kansikuvissa olisivat tällöin juuri sitä, miksi niitä on sanottukin: mainoksia houkuttamassa Ginga-lukijoita uuden sarjan pariin. Eihän Gin ole kovin suuressa roolissa GDW:ssä tai Weed puolestaan Orionissa.

Toivon kovasti, että tarina tulee jatkumaan vielä paljon Hakutakan kertomuksen jälkeenkin, mutta sitä on tässä vaiheessa mahdoton tietää. Sen vuoksi aion itse lukea GDA:ta ajatellen sitä uutena tarinakokonaisuutena, koska ajankohdan vaihtumisen odottaminen vie vain pois varsinaiselta tarinalta. Jos juoni myöhemmin keskittyy Akameen ja Kurojakiin, on se vain superbonusta kertomukseen.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 2

Kun fanit kritisoivat asioita, on eräs piste, mihin Ginga-mangan kanssa ei ole vielä menty: Takahashin tekemien päätösten kieltäminen.

Tätä esiintyy useissa eri fandomeissa. Kaikki Harry Potter -fanit eivät hyväksy sitä, että Dumbledore on homo, koska asiasta ei ollut mitään isoja todisteita kirjoissa, vaan kyse on Rowlingin myöhemmin tekemästä ilmoituksesta. Monet Star Wars -fanit tahtovat kieltää tai unohtaa monia Lucasin päätöksiä: Midiclorianit lienevät etunenässä, ellei koko sarjan muuttamista lapselliseksi lasketa. Doctor Who -yhteisö on vielä ongelmallisempi: tätä tv-sarjaa on tekemässä satoja eri ihmisiä, jolloin joitakin juonikuvioita tiputetaan automaattisesti pois, jos ne eivät saa suosiota. Jotakin saatetaan tuoda sarjaan vain oheistuotteiden tekemisestä: räikein esimerkki lienevät eriväriset Dalekit, joita nähtiin vain yhdessä jaksossa, mutta joista on tehty kymmeniä erilaisia oheistuotteita.

Ginga-sarjat ovat muutaman kerran koukanneet tällaisella kieltoreaktion aiheuttamalla alueella, mutta isoja reaktioita ei ole vielä faneilta tullut. Ehkä isoin kokonaisuus, joka tahdotaan unohtaa, on susisaaga, josta Takahashi itsekään ei pitänyt, vaan joka oli kustantajan idea.

Pienempiä tapauksia on silloin tällöin nähty. WEED-mangassa apinat aiheuttivat ison ei-reaktion, kun ilmestyivät ensi kertaa Japanissa, mutta nyt suomimangan ilmestyttyä niihin on ryhdytty suhtautumaan suopeammin. Se, että monet hahmot saivat pentuja WEED-mangan loppupuolella, ei erikoista kyllä aiheuttanut suurempia pettymyksiä, vaikka usein fanit vastustavat hahmojen vakiintumista puolisoiden kanssa.

Orionissa kieltoreaktioita on tullut enemmän. Kun Tesshin opetti tavallisille rivikoirille Battougan, älähtivät monet fanit. Masamunen huivi ärsytti monia. Tenkan hypnoottiset kyvyt ja kyky tappaa katseellaan saivat paljon negatiivista palautetta. Joihinkin asioihin on reagoitu: rivikoirat tekemässä Battougaa nähdään vain kerran ja Takahashi itse sanoi, että Tenkan voimat löivät hieman yli.

Ginga Densetsu Akamen alkaessa ilmestyä tuli innostuksen sekaan myös kritiikkiä: Ginga Densetsu oli mielletty enemmän karhukoirien omaksi nimeksi, joten se tuntui hieman erikoiselta Akameen yhdistettynä. Eniten häiriöitä aiheutti kuitenkin se, että jo tarinan alku romutti monta vanhaa uskomusta Iga-koirista. Igat olivat lemmikki/metsästyskoiria eivätkä ne olleet eläneet vuosisatoja ilman ihmisiä. GNG-mangassa asia on ilmaistu niin, että Igojen varsinaisesta menneisyydestä ei saa hirveästi selkoa: ihmiset ovat voineet kuolla sata tai viisi vuotta sitten.

Erityisesti Orionissa on näkynyt sitä, että Takahashi ei ole suoraan tarinansa herra: lukijoiden mielipiteet saattavat aiheuttaa monenlaisen elementin käyttämättä jättämisen, esimerkkinä Tenkan voimat ja -ilmeisesti- rivikoirien Battouga.

Missä vaiheessa faneilla on oikeus alkaa "kapinoida" sarjan tekijää vastaan ja alkaa tahallisesti unohtaa tai kieltää epämieluisia juonikuvioita? Kannattaako kirjailijan, mangakan tai ohjaajan edes kuunnella faniensa mielipiteitä, jos se johtaa suunnitellun tarinan rajuun muokkaamiseen tai suoranaiseen sensurointiin? Vai kuuluuko tarinan luojan kuunnella aina myös fanien mielipiteitä? Itse voisin olettaa, että tapa, millä Takahashin sarjoissa ei enää kuole hahmoja (vertaa GNG), johtuu osittain siitä, ettei hän tahdo suututtaa lukijoitaan tappamalla suosittuja hahmoja. Joitakin ideoita on myös luotu tai poistettu ulkopuolisten toimesta.

Tärkeänä asiana tässä on myös se, missä vaiheessa fani on yhä fani. Voitko olla aktiivinen fani, vaikka vihaisit (tai et pitäisi/seuraisi) tekijän tuotantoa? Tai paremminkin: miten kauan sarja, joka on menettänyt suurimman hohtonsa lukijan silmissä, jaksaa kiinnostaa lukijaa, niin että tämän voi luokitella faniksi? Ja voiko sarjan tekijä rikkoa luomansa maailman sääntöjä niin paljon, ettei fanien tarvitse enää hyväksyä sitä?

Itselleni tämä on hankala paikka, koska jotkin Orionin juonikuviot eivät ole itseäni viehättäneet, mutta koska olen tavannut Takahashin, hän tuntuu paljon läheisemmältä ja negatiivisia asioita on jotenkin hankala edes myöntää. Se tuntuu jonkinasteiselta henkilökohtaiselta loukkaukselta henkilöä vastaan, joka on luonut koko Ginga-maailman ja käyttänyt sen tekemiseen vuosikymmeniä. Moni taiteilija on tällaisessa tilanteessa jo täysin kyllästynyt sarjaansa eikä suostu jatkamaan sitä, mutta Takahashi on yhä kiinnostunut Gingasta ja aloitti GDA:nkin, joka hänellä on ilmeisesti ollut ajatuksissa jo useita vuosia. Pitäisikö tällaisesta sarjalle omistautumisesta olla iloisia vai heittää kirves kaivoon, kuten monet Dragonlancen lukijat tekivät sarjan jatkuessa ja jatkuessa?

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kesäkuu 2014

Kuu vaihtui jo hyvän aikaa sitten ja kesä paahtaa täysillä!
 
Kuten monet ovat varmaan huomanneet, blogi on hieman hiljaiselolla kesän ajan. Tämä johtuu ihan työstäni eli pitää kiertää kaikki conit läpi, mikä syö reippahasti aikaani. Tänä viikonloppuna on vuoressa Hypecon, joskaan en itse ole sinne menossa, vaan matkaan lähtevät uskolliset orjani~
 
Juttuideoita voi heitellä vapaasti ja osto-oppaan viimeinen osa valmistuu tässä pikkuhiljaa, joten sitä kannattaapi odotella. Muuten kesän jutut ovat yllätyksiä täynnä eli minulla ei ole valmiita kirjoitussuunnitelmia. Toiveita otetaan vastaan~

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 1

Teksti kirjoitettu tarkoituksella kärjekkäästi.

Suomessa tuntuu esiintyvän paljon ns. valituksen kulttuuria, jossa mistä tahansa positiivisesta asiasta kaivetaan jotain negatiivista. Takahashi vieraili Suomessa: Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa - mutta ei Utsjoella tai Espoossa. GNG- ja GDW-manga sekä muitakin Takahashin sarjoja tulee suomeksi ja ne saa ostettua lähimarketeista - mutta ne maksavat reilut 5 euroa kappale ja kaikilla ei ole rahaa. Harvinainen taidekirja käännettiin suomeksi ja tuotiin kaikkien fanien ulottuville - mutta sitä saa vain kirjakaupoista ja Ypäjällä sen saa vain pyytämällä kirjakauppiasta erikseen tilaamaan sellaisen ja taidekirja oli turha kääntää, koska siinä ei ollut paljon tekstiä. GDW-mangan kannet uudistettiin fanien toivomuksesta - mutta valokuvat eivät ole kivoja ja ne japanilaisetkin kannet on aika rumia.



Valittaminen on minusta aivan normaalia ja useissa tilanteissa ihan toivottavaa: vikoja ei voida korjata, jos niistä ei tiedetä. Monet ihmiset osaavatkin valittaa vioista asiallisesti: jos kansikuvat ovat tylsiä, toivotaan parannuksia. Jos käännöksessä on selvä virhe, kysytään korjausta. Jos jotain olisi kiva saada (tietty sarja suomeksi, tiettyjä tuotteita myyntiin, juliste mangan mukaan jne.), sitä kysytään. Jos tahdotaan jotain isompaa, tehdään adressi.

Sen sijaan minä en voi sietää ns. elintapavalitusta ja toisten ilon pilaamista. Esimerkkinä toimii erittäin hyvin esimerkiksi Takahashin Suomen vierailu. Takahashi kiersi käytännössä katsoen koko Suomen halki, mutta siitä huolimatta ihmiset valittivat siitä, että hän ei käynyt paikkakunnalla X, Y ja Z. Valittajat itse eivät voineet matkustaa tai olivat varattuina noina päivinä, joten tämän vuoksi oli epäreilua, että muut saivat tavata idolinsa. Sekaan tuli myös ihmisiä, jotka totesivat hyvin suoraan, että heitä ei kiinnosta pätkän vertaa koko vierailu.

Minulle herää tällaisesta aina kysymys yksi kysymys: miksi.

Jos ei itse pääse osallistumaan johonkin tapahtumaan, miksi täytyy ryhtyä syyllistämään muita siitä, että he pääsevät? Jos jokin asia ei kiinnosta pätkän vertaa, miksi täytyy väkisin tunkea keskusteluihin mukaan kertomaan, että minuapa ei tämä asia hetkauta pätkän vertaa?

Hassua kyllä, tämä valituskulttuuri on pitkälti Suomen yksinoikeus. Ulkomaisilla Ginga-foorumeilla ihmiset olivat innoissaan asiasta, onnittelivat suomalaisia upeasta uutisesta, suunnittelivat matkaan lähtöä ja olivat aidosti iloisia niiden puolesta, jotka pääsivät matkaan - vaikka heillä itsellään ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä Suomeen USA:sta, Englannista, Unkarista ja ties mistä muualta.

Itse näkisin, että takana on suomalainen yleinenkin apaattisuus, jota näkee harmillisen usein. Valittaminen on helppoa eikä se vaadi mitään ylimääräistä työtä. Siinä täytyy vain kerätä itsesäälinsä ja lähettää se maailmalle. Vikojen korjaaminen vaatii taas työtä ja aktiivisuutta.

Minä olen vain kateellinen tyypille, jonka niska näkyy tässä kannessa.

Kuinka moni valitti WEED-mangojen uusista valokuvataustoista? Aika moni. Kuinka moni tarjoutui tai lähetti kustantajalle omia valokuviaan taustoiksi? Minun tietojeni mukaan nolla. Kun Fangin suomeksi kääntämisestä ilmoitettiin, nousi uusi valitusryöppy: näihinhän uppoaisivat kaikki rahat eikä sarja kiinnosta niin paljoa, että sen vaivautuisi ostamaan. No, mitäpä jos sarjan lainaisi kirjastosta? Ei käy, on kivempi valittaa, miten sarjoja on liikaa ja rahat ei riitä.

Missä vaiheessa valitus on oikeutettua?

Silloin, kun se oikeasti vie jotain pois kaikilta. Taidekirjan puuttuvat tiedot harmittivat, koska katseltavaksi tarkoitetussa kirjassa ne iskivät heti silmään. Kirjassa oli myös erittäin vähän tekstiä, jolloin pientenkin asioiden puuttumiseen kiinnittää heti huomiota. Kun WEED-mangasta puuttui tekstejä puhekuplista, oli siitäkin valittaminen järkevää: kirja on kuitenkin tarkoitettu luettavaksi ja tekstien puuttuminen häiritsee melkoisesti.

Missä vaiheessa mennään rajan yli?

Silloin, kun viasta tulee pääasia. WEED-mangaa on ilmestynyt yli 30 osaa, GNG:tä 18 ja päälle vielä ekstramangat. On melko tyhmää ryhtyä puhumaan laadun jatkuvasta laskemisesta ja rahastamisesta, jos yksittäisissä osissa tapahtuu yllä mainittu virhe. Monissa keskusteluissa puuttuvasta tekstistä sekä taidekirjan puuttuvista roduista tuli pääaihe ja koko muu kirja jäi täysin huomiotta. Ehkä säälittävin valitusketju purkautui siitä, kun yhden WEED-mangan mukana oli ilmainen Soul Eater -lukupala. Huomattava osa WEED-mangasta keskustelevista henkilöistä uppoutui tähän ilmaiseen lukupalaan kertoen, miten turha se oli ja miten se oli heitetty roskiin. Itse manga jäi sitten ilman huomiota tämän pahan, pahan mainoksen takia.

Yksi valituksen muoto, jota tulee aina silloin tällöin seurattua on se, miten monet mainostavat jatkuvasti sitä, miten he eivät enää seuraa fanittamaansa sarjaa, koska se on huono. No, miksi pitää hengailla seurassa, missä siitä puhutaan ja nimenomaan osallistua keskusteluihin, joissa epäkiinnostavan sarjan epäkiinnostavista asioita analysoidaan? Ymmärrän hyvin, että jos jokin aihe ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Olen omalta osaltani käynyt GNG:n juonen jo läpipuhki eikä siitä keskusteleminen enää säväytä minua hirveästi. Tästä huolimatta en tunge mukaan keskusteluihin haukottelemaan, että se piirretty on jo reilut 20 vuotta vanha, joten eiköhän se ole nähty jo riittävän monesti.

Kokonaisuudessaan minua kiinnostaisi tietää, miksi tämä valitus on niin normaali osa nettikeskustelua. Positiivisia asioita nostetaan harvemmin kuin kerran esiin, mutta negatiiviset kaivetaan monta kertaa ja monesta eri kulmasta.

torstai 5. kesäkuuta 2014

WEED 32: Vallan palvelija

WEED-mangan osa 32 saapuu pian marketteihin ja useimpiin kirjakauppoihin huomenissa. Tässä on oma arvioni osasta. Sisältää luonnollisesti juonipaljastuksia.

Ensimmäisessä luvussa täytyy poikkeuksellisesti kehua luvun aloituskuvaa. Aivan ihana kuva sisaruksista!

Weedin ja Yukimuran taistelu päättyi Yukimuran voittoon, minkä tiesinkin, kun oli japaninkielisiä versioita tullut lueskeltua. Yllätyin siitä, että Yukimuran iskun nimi oli oikeasti Neck the Killing, koska olin aina pitänyt sitä vähän keksityn kuuloisena nimenä. Se ei hirveän coolilta kuulosta Battougoiden seassa. Tuo olisi ollut hyvä kääntää Niskalaukaukseksi. =D Takahashi on tainnut sanoa, ettei hirveästi tykkää iskujen nimien keksimisestä ja Neck the Killing taitaakin olla peräisin Shiroi Senshi Yamatosta, jos oikein muistan.

Vaikka Yukimura on tyyliltään todella röyhkeä, täytyy sanoa, että pidän siitä. Se tuli järkiinsä isänsä huudon kuultuaan ja ryhtyi heti sen jälkeen johtamaan joukkojaan järkevästi. Pidin erityisesti siitä, että Yukimura piilotti vammansa eikä antanut edes alaistensa huomata loukkaantumistaan. Myös Yukimuran "juoni" saada Ouun joukot mukaan oli erittäin järkevä. Kokonaisuudessaan Yukimura on todella hyvä johtaja ja ilmeisen hyvä tyyppikin - mutta aivan sekaisin kostonhimosta.

Kenraalista oli mukava saada lisätietoa: en aiemmin ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, että se on albiino. Kenraalin taustatarinaa odotan ihan mielenkiinnolla, vaikka tämä pahis ei minua oikein vieläkään ole vakuuttanut.

Kirjan ehkä sympaattisin kohta oli, kun apinat toivat koirille vettä. Sasukea motattiin jälleen, mutta kylläpä tuo sen ansaitsikin. Oli Weed pomo tai ei, Weed on joukossa kuitenkin se haavoittunut. Lisäjoukkojen hakeminen oli hyvä idea, sillä Yukimuran joukko on kuitenkin melko pieni. Itseäni jäi kuitenkin ihmetyttämään, miten iso alue apinoilla on. GB ja Kyoshiro miettivät 100 kilometrin päässä, olivatko päässeet alueelta pois ja Sasuke taas oli ajettu nurkkaan heti ensimmäisen päivän aikana. Sasuke ei tosin tainnut päästä kovin pitkälle. Liekö sitä ryhdytty jahtaamaan heti?

Weedin ja Yukimuran sukulaisuus pidetään hahmoille näköjään pitkään salassa. Vain Jerome on alkanut huomata yhtäläisyyksiä kaksikossa. Muut vain pitävät Weediä Yukimuran kuolleen veljen kaksoisolentona.

Tobizaru vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta taustatarinansa ja Pepen uskollisuuden puolesta. Se ei vaikuta pahalta, vaan enemmänkin samalla tavalla harhaanjohdeteltu kuin Yukimurakin. Tobizaru antoi myös Pepelle mahdollisuuden paeta, vaikka se olikin melko pieni. Samalla myös selvisi, miksi apinat ovat alunperin minkäänlaiseen yhteistyöhön kenraalin kanssa ryhtyneet: se on suojellut niitä ihmisiltä.

Weedin, Jeromen ja apinoiden taistelu oli melko mielenkiintoinen. Toivoisinpa, että joku koirista tekisi Kurojakit ja alkaisi käytellä sirppiä... Se tasoittaisi taistelua kummasti.

Tässä oli mukana maininta Japanilaisesta sananlaskusta "välit kuin koirilla ja apinoilla", joka viittaa riitaisiin suhteisiin. Onkohan tämä ollut yksi inspiroiva asia tätä saagaa tehtäessä ja tekeeköhän se tästä taistelusta japanilaslukijalle vakavammin (tai normaalimmin) otettavamman? Suomessa apinat ovat eksoottisia eläimiä, mutta Japanissa niitä kuitenkin asuu monilla seuduilla.

Kokonaisuudessaan tämä apinasaaga toimii paljon, paljon paremmin kuin olin uskaltanut edes kuvitella. Sen ainoa ongelma on oikeastaan se, että apinahahmoihin on hankala kiintyä, koska niistä tietää, ettei ketään tulla näkemään tämän tarinakaaren jälkeen. Lisäksi täytyy sanoa, että Takahashin piirrosjälki on näissä osissa todella nättiä. Erityisesti Yukimura on todella ilmeikkäästi piirretty.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Olisiko Gin tappanut Hougenin?

WEED-animessa, kun Hougen on isketty maahan, ei Ginin tarkoitus käy epäselväksi: se aikoo selkeästi tappaa Hougenin ja vain Weedin väliintulo estää sen. Tämän seurauksena monet ovat pitäneet Weediä nössönä ja Giniä "oikeamielisempänä" ja järkevämpänä, koska se aikoi tappaa Hougenin ja päättää näin sen hallintokauden.

Mangassa tilanne on kuitenkin aavistuksen erilainen ja se sai ainakin minut miettimään Ginin lopullisia tarkoitusperiä tarkemmin.

Kun Gin valmistautuu hyökkäämään kaatuneen Hougenin kimppuun, yksi koirista alkaa estellä sitä: Akame. Akame on Ginin laumasta se, joka on täydellisen uskollinen Ginille. Kun Gin käski sitä pakenemaan ja jättämään toverinsa vihollisen käsiin, Akame totteli. Kun Gin sanoo tappavansa Hougenin, Akame kuitenkin vastustelee.

Hetken kuluttua, kun Weed on iskenyt Ginin pois Hougenin kimpusta, alkaa Akame puhua ensimmäisenä. Se muistuttaa Ginin nuoruudesta sekä tämän ihanteista, joita Gin on aina noudattanut. Myös Gin itse sanoo: "Johtaja tarvitsee voimaa voittaakseen pahuuden, mutta ylipäälliköksi sopii vain sellainen, joka sanoo totuuden, kun muut menevät harhaan."

Tämän jälkeen kaikki muutkin vanhat soturit ymmärtävät sen, minkä Akame ymmärsi heti Ginin hyökätessä: Gin tahtoi vain koetella Weediä ja nähdä, kuinka voimakas tämän tahto oli.

Jos Weed ei olisi tullut väliin, olisiko Gin tappanut Hougenin?

Itse sanoisin ei. Ginin maine on legendaarinen enkä usko, että Hougeninkaan kaltainen roisto olisi saanut sitä järkkymään. Mikään Ginin tai Akamen teoissa ja sanoissa jälkikäteen ei myöskään viittaa siihen, että ne olisivat järkyttyneitä Weedin teosta: ne muuttavat mieltään erittäin nopeasti ja kehuvat Weediä. Akamella on jo puhe valmiinakin, mikä selventää tilannetta Ouun vanhoille sotilaille. Vain silloin, kun Weed iskee hampaansa Giniin, Gin näyttää huomattavan yllättyneeltä. Muuten sen ilme pysyy melko normaalina, vaikka se varmasti yllättyi poikansa rajusta tempusta.

Tämän lisäksi en usko, että Gin olisi luopunut vallastaan tuosta vain, jos se olisi ollut oikeasti tappamassa Hougenia. Päätös luovuttaa valta Weedille tapahtuisi tuolloin muutamassa sekunnissa eikä kukaan järkevä johtaja luovu asemastaan niin nopeasti. Ginin on täytynyt harkita Weedin asettamista johtajan asemaan jo taistelun alusta alkaen ja pitänyt Hougenin tuomitsemista viimeisenä päätöksenä. Samaan tapaan Gin sai Akamenkin luottamuksen itselleen taistellessaan Kurojakia vastaan.

Minua tosin jäi pohdituttamaan, mitä Gin olisi tehnyt, jos Weed ei olisi auttanut Hougenia?

Voisin kuvitella, että Gin olisi antanut GB:n ja muutaman muun iskeä hampaansa Hougeniin ja kysyä sitten Weediltä joitakin kysymyksiä. Tämän jälkeen Akame ja Gin olisivat ajaneet muut koirat pois Hougenin kimpusta ja nuhdelleet sekä Weediä että hyökänneitä laumalaisia. Weed ei olisi saanut Oun ylipäällikön paikkaa, vaan olisi ennemminkin saanut käskyn kehittää itseään henkisesti.

Tämä olisi oikeastaan ollut erittäin mielenkiintoinen tilanne, koska silloin Weedillä olisi ollut järkevä syy lähteä vaeltelemaan ja koettelemaan tahtoaan. Osassa 30 tapahtuva lähtö tuntuu nyt melko äkkinäiseltä, kun Weedin pitäisi johtaa Ouuta.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Mitä olisin muuttanut: WEED-manga 1-30

Hougen-saaga jäi vähän aikaa sitten taakse ja nyt ovat vuorossa makakit ja Yukimura. Hougenia vastaan käyty taistelu oli omia suosikkejani, mutta olisin siihen silti tahtonut tehdä joitakin muutoksia.

5. Olisin tiivistänyt juonta
Tämä on epämääräisin muutos sarjaan. GDW:ssä on jonkin verran ns. turhaa juoksentelua, joka ei lopulta vaikuta ollenkaan pääjuoneen ja jotkut kohtaukset jäävät irtonaisiksi. Esimerkiksi Toubeen kuolema on tällainen. Sen koko tarkoitus oli lopulta pelastaa koiranpentu, mikä kokonaisuuden kannalta tuntuu nyt ajan hukkaamiselta.

GDW:ssä on paljon pieniä mutkia, jotka voisi vetää suoraksi, mikä tekisi tarinasta paljon tiiviimmän.

4. Olisin isontanut Joujin roolia
Joujin rooli tarinassa jää harmillisen pieneksi, ottaen huomioon, miten tyylikäs hahmo se on ja millainen menneisyys sillä on ollut. Siskon kuolema jätti siihen jälkensä ja esimerkiksi tästä vesipelosta olisi voinut olla viittauksia aiemminkin. Esimerkiksi Toubeen ollessa joessa.

Joujista olisi muutenkin mielenkiintoista kuulla lisää: miten se sai arpensa ja onko sillä jossakin päin Japania verivihollisia.

3. En olisi vapauttanut Giniä
Vaikka vanhat fanit riemuitsivatkin siitä, kun Gin pakeni omin voimin Hougenin luota ja keräsi armeijan, en itse pitänyt tästä elementistä. Se toki suurensi Ginin roolia huomattavasti, mutta samalla se teki Ginistä liian superkoiran. Armeijan kokoaminen hetkissä myös jotenkin halventaa Weedin vastaavaa suoritusta: Weed sai puolta pidemmässä ajassa kokoon vain kourallisen sotilaita.

Lisäksi Ginin pitäminen vankina toi sarjaan jatkuvaa jännitettä. Oma suosikkini olisi tähän tilanteeseen ollut mangan ja animen risteytys. Gin olisi paennut, mutta sen aika olisi kulunut toipumiseen eikä se olisi koonnut armeijaa.

2. Thunder ja Lecter olisivat palanneet
Thunder ja Lecter olivat sen verran tyylikkäitä pahiksia, että olisin itse toivonut niiden palaavaan tarinaan. En olisi tahtonut niitä mihinkään isoon osaan enkä etenkään hyvisten puolelle, mutta ne olisivat hyvin voineet toimia Sniperin kätyreinä ja auttaa etsimään Giniä sekä muuta "viatonta", jossa ne eivät olisi joutuneet vastakain Weedin armeijan kanssa.

Lisäksi jos Thunder ja Lecter olisivat palanneet, olisivat muutkin koirat päässeet näyttämään kykyjään. Nyt vain Weed ja Hiro taistelivat pääpahiksia vastaan lopputaistelussa. Itse olisin pitänyt siitä, jos esimerkiksi Ken ja Kagetora olisivat taistelleet yhdessä tätä kaksikkoa vastaan.

1. Olisin tappanut jonkun päähahmoista

Hougenia vastaan kuolee oikeastaan vain kaksi hyvin tunnettua hahmoa: John ja Toubee. Muut koirat on esitelty vain hetkiä ennen kuolemaansa tai niillä ei ole nimeä ollenkaan. GNG:n yksi vaikuttavimpia elementtejä oli se, miten melkeinpä kuka tahansa hahmoista saattoi kuolla ja miten päähahmoja tapettiin huomattavat määrät sarjan lopussa. GDW:ssä hahmojen kuolemat jäävät mitättömiksi.

Mietin omaa tappolistaani ja jonkun seuraavista hahmoista olisi minusta voinut uhrata:

- Jerome
Jeromen kuolema animessa oli onnistuneesti toteutettu ja se toi Weedin ja Hougenin taisteluun selkeää henkilökohtaisuutta. Mangassa Weed oletti Jeromen kuolevan, mutta se ei lukijaa säväytä, kun hän tietää hahmon selviävän. Jeromen kuoleman isoin haittapuoli olisi se, että Hougen itse ei olisi tehnyt sitä, vaan osasyyllisenä olisi ollut vain huono tuuri.

- Mer
Merillä olisi ollut hyvä hetki kuolla Hougenin hampaissa. Hougen oli psykopaatti, joten sen olisi voinut kuvitella tappavan Merin ihan vain Weedin raivostuttaakseen. Itse olisin pitänyt tilanteesta, jossa Hougen olisi katsonut Weediä silmiin ja sitten murtanut Merin niskan nakaten sitten tämän ruumiin Weedin naamalle. Näinhän joku susista taisi GNG:n puolella tehdä Ginille, tosin silloin taisi lennellä vain irtonainen pää?

Merin kuolema olisi kuitenkin järkyttänyt Weediä pahasti: olihan Mer Weedille ikään kuin pikkuveli.

- Ben tai Cross
Benin tai Crossin tappaminen olisi ollut Hougenilta poikkeuksellisen julma temppu. Vanha Cross ja sokea Ben eivät olisi voineet puolustautua oikein mitenkään Hougenia vastaan eivätkä myöskään estää tätä mitenkään, joten niiden tappo olisi ollut vain päähänpisto.

Kurotoraa, Kagetoraa tai Keniä en tahtoisi tappaa tällaisessa tilanteessa. Kaikilla näistä koirista on syvemmät siteet ystäviinsä ja sukulaisiinsa kuin Weediin ja ne eivät varmasti olisi voineet hillitä itseään, kun Hougen olisi meinattu päästää vapaaksi.