Ginga The First Wars on jotain poikkeuksellista Ginga-maailmassa: se on parodia, jossa esitellään Weedin pentujen elämää söpöjän chibi-hahmojen kautta. Sarja on suunnattu nuoremmille lukijoille, vaikka se julkaistaankin aikuisten lehdessä.
Japanissa on melko yleistä, että suosituista sarjoista tehdään chibi-parodia, mutta niiden toimivuus vaihtelee rajusti. One Piecestä tehty parodia muutti sarjaa paljon: piraattimaailman sijaan sarja sijoittuu kouluun, jossa Tony Tony Chopper taistelee vastaan superpahis Ussoppia vastaan ja muita hahmoja nähdään harvoin. Dragon Ball -parodia on taas käytännössä juonitiivistelmä sarjasta chibi-hahmoilla eikä mukaan ole edes lisätty vitsejä. Onnistuneinen parodia, johon olen itse törmännyt, on Rock Leen ninjatarinat Narutosta: siinä seikkailu jatkuu samassa maailmassa ja mukana on koko hahmokaarti.
Odotukseni The First Warsin kohdalla eivät olleet kovin suuret: parodia tarvitsee onnistumisekseen paljon tietoa sarjasta, että se kiinnostaa faneja ja lisäksi sen pitää olla hauska loukkaamatta sarjan vakavampia faneja. Lisäksi sarjan pitää toimia itsenäisesti ja keksiä jatkuvasti uusia ideoita. Kun itse jo paheksuin WEED-mangassa olleita Sasuken kakka-vitsejä, olin jo hitusen huolissani TFW:n tyylistä, koska pieruhuumori olisi helpoin tapa jatkaa Ginga-sarjojen huumoria.
Suureksi ilokseni olin aikalailla kaikilla tavoilla väärässä TFW:stä.
Sarjan tarina
Tarina asettuu jonnekin Orion ja WEED-mangan tapahtumien välimaastoon, mutta ajankohta ei todennäköisesti ole kiveen kirjoitettu. Tarinan päähahmoina ovat Weedin neljä pentua: Sirius, Orion, Rigel ja Bella. Sivuhahmoina siinä seikkailevat sitten kaikki GNG:n ja WEED-mangan puolelta tutut hahmot: Akame, Kurotora, Weed, Daisuke, Cross, Koyuki... Huumori on hyvin jaettu niin, että pentuhahmot ovat pentuina ja aikuiset hahmot ovat taas pitkälti omana itsenään. Ei siis ole pelkoa siitä, että joutuisi katsomaan Ginin tai jonkun muun hahmon joutuvan pieruhuumorin kohteeksi.Lyhyet kertomukset sisältävät niin taisteluharjoituksia Kurotoran kanssa, karkumatkoja äidin luota, kohtaamisia karhun kanssa, battougan tekoa ja taistelun käärmeen kanssa.
Piirrostyyli
Piirrostyyli ei vaikuttanut lupaavalta muutaman promokuvan perusteella, mutta kun sarja lähtee liikkeelle, se toimii oikein hyvin. Chibi-hahmot ovat monimuotoisia ja ilmeikkäitä. Aikuisten hahmojen piirtotyyli muistuttaa paljon Takahashin tapaa, joskin suu auki olevat hahmot alkavat nopeasti näyttää ilmeettömiltä. Tosin monin paikoin hahmot ovat ilmeikkäämpiä kuin Takahashilla ja ilmeet on tehty pienin muutoksin: kohotetuin kulmakarvoin, hieman kurtistunein silmin. Myös poseerauksia on paljon erilaisia ja tietyillä tavoin piirrostyyli on elävämpää kuin Takahashin teoksissa. Etenkin kohtauksia, joissa Akame kiipeilee puissa, on hieno katsoa. Myöskin TFW:n karhut ovat todella tyylikkään näköisiä.Hahmojen käsittely
Kuten kerroin, on sarjassa mukana aikuisia -jotka ovat pitkälti samanlaisia kuin alkuperäisesti- sekä Weedin pennut. Weedin pentujen käsittely tuntuu näin Orion ja TLW-mangan jälkeen piristävältä: kaikki pennut ovat aktiivisesti ja tasaisesti mukana tarinassa eikä Orion tai Sirius vie valokeilaa pois muilta. Pennuilla on myös alkuperäiset luonteensa: Orion on rasavilli, Sirius on anteeksiantava, Bella itkupilli ja Rigel syrjään vetäytyvä. Niihin on lisäksi tehty lisäyksiä, jotka sopivat. Sirius on myös historia-nörtti, joka lukee WEED- ja GNG-mangaa. Orion on retostelija, joka tahtoo aina päteä taidoillaan. Bella on "tsukkomi" eli japanilaisissa komediasarjoissa se, joka reagoi toisten tyhmiin ehdotuksiin ja yrittää toimia järjen äänenä. Mainittakoon, että Bella on myös aktiivisena mukana taisteluissa ja kaikessa muussa toiminnassa. Rigel taas on nuhanenäinen unikeko, joka vajoaa helposti omaan maailmaansa ja unohtaa kaiken ympäriltään.Aikuisten hahmojen puolelta mukana on myös hyvin laaja hahmokaarti. Etenkin Koyukin näkeminen isommassa roolissa on mukavaa: onhan se pentujen emo.
Huumori
Olin myös positiivisesti yllättynyt sarjan huumorista. Se ei nojaudu pieru-kakka-huumoriin kuin harvoin, vaan suurin osa huumorista tulee tarinaa rakentamalla ja hahmojen kommelluksia seuraamalla. Monesti ihan harmittaa, kun hahmojen vuorosanoja ei ymmärrä eikä vitseistä pääse perille. Suurimman osan vitseistä onneksi ymmärtää ihan kuvalukemalla.Isoin pelkoni eli vanhojen hahmojen "häpäisyä" ei myöskään ole tapahtunut, vaan ne ovat omia vakavia itsejään tarinassa.
Kokonaisuudessan Ginga - The First Wars on sarja, johon Ginga-fanin kannattaa ehdottomasti tutustua. Sarjan ensimmäisen luvun voi myös lukea Manga Gorakun sivuilta. Toivon itse kovasti, että sarjaa tulee enemmän kuin yksi pokkari ja että se saisi tulevaisuudessa myös suomijulkaisun, jota on jo vähän huhuiltu.