Oheistuote-esittely: Jouji (George) -pehmo

Jouji on yksi WEED World -lehtien yhteydessä järjestetyistä arpajaispalkintopehmoista. Siitä on valmistettu sekä iso että pieni versio. Kummassakin versioissa on brodeeratut arvet.

Jouji on yksi suosikkejani GDW-pehmoista. Vaikka se on täysin valkea, on siihen saatu paljon ilmettä muutamilla yksityiskohdilla. Jouji näyttää hyvältä pallopäisenä pehmona ja sen tunnistaa heti, vaikka tasainen kangas ei sen turkkia korostakaan.

Joujin kasvot ovat onnistuneet erityisen hyvin. Sen arvet ovat kaikki tarkalleen oikeilla paikoilla ja ne on tehty aavistuksen kiiltävällä, vaalealla langalla, joka tekee niistä erittäin aidon näköiset. Myös Joujin silmät ovat onnistuneet erittäin hyvin: sen katseessa on samanlainen "cool" -kiilto kuin mangassakin ja sen kulmakarvat ja silmänrajaukset on toteutettu niin, että se näyttää yhä arvokkaalta ja vakavasti otettavalta - joskin tosi söpöltä samalla.

Joujin korvat ovat mukavat, sillä niitä voi asetella hieman eri asentoihin, jolloin ne näyttävät karvaisemmilta kuin todellisuudessa.

Töpöhäntä ei erityisemmin pue Joujia, vaikka se on selkeästi ainoa järkevä tapa toteuttaa tämän hahmon häntä.

Yksi suosikkejani WEED-pehmojen joukossa.

Kaikki kuvat otettu samasta pehmosta.

Oheistuote-esittely: Kagetora-pehmo

Kuva: Steelfangs

Kagetora on yksi WEED World -lehtien yhteydessä järjestetyistä arpajaispalkintopehmoista. Siitä on valmistettu pieni versio ja teoriassa siitä pitäisi olla myös iso versio. Sellaisesta ei kuitenkaan ole koskaan nähty edes kuvia.

Kagetoraan minulla on samanlainen viha-rakkaus-suhde kuin John-pehmoonkin. Kagetora on erittäin hyvin onnistunut pehmona: sen arvet ovat paikoillaan ja hyvin tehdyt. Niihin on myös käytetty sopivaa väriä, punertavankiiltävää harmaata. Myös Kagetoran ilme sopii sille hyvin. Sen silmien yläpuolella ovat mustat rajat, mutta se ei kuitenkaan ole uneliaan näköinen.

Muutenkin pehmo on hyvin onnistunut: väri on mangan värityksen mukainen ja lisäksi se on kaksivärinen, mikä tuo siihen lisäilmettä. Kaupanpäälle Kagetoralla on vielä tiikerinraidat, minkä vuoksi se on ehkä eniten kuvioitu pehmo koko setistä.

Jokin Kagetorassa ei kuitenkaan viehätä minua. Ehkä se johtuu ihan siitä, että se on menettänyt paljon rotuominaisuuksiaan pehmona eikä chibi-tyyli sovi kovin hyvin vakaville hahmoille. Lopulta pehmo on tehty niin mallin mukaan kuin mahdollista ja siinä on paljon yksityiskohtia, mutta minuun se ei lopulta iske.

Kuvat: Spyro

  Kuvat: Steelfangs

Oheistuote-esittely: Ken-pehmo

Ken on yksi WEED World -lehtien yhteydessä järjestetyistä arpajaispalkintopehmoista. Siitä on valmistettu sekä iso että pieni versio. Lisäksi pienestä versiosta on kaksi eri painosta: toisessa on brodeeratut arvet ja toisessa maalatut. Isoissa pehmoissa on aina brodeeratut arvet.

Pehmo on keskivertoa onnistumisluokkaa WEED-pehmoista. Pallopäinen tyyli sopii aivan hyvin Kenille ja myös kangas sopii sille, koska se muistuttaa tanskandogin turkkia. Arvet ovat myös oikealla kohdalla, vaikka ne eivät kuljekaan niin pitkälti Kenin kuonon ylitse kuin mangassa.

Arpia on kahtaa erilaista, brodeeratut ja maalatus. Olen itse useimmiten brodeerausten puolella, mutta Ken-pehmossa pidän itse maalatuista arvista enemmän. Brodeeratut arvet ovat ihan tyylikkään näköiset, mutta ne on jostain syystä tehty keltaisella langalla (maalatuissa keltaisella maalilla), mikä näyttää melko oudolta. Mangassa arvet ovat valkoiset/vaaleat ja animessa tummanruskeat. Maalatut arvet ovat huomaamattomammat ja näyttävät enemmän arvilta, joten itse pidän niistä enemmän. Tosin maalatut arvet ovat todella haaleat, joten huonossa valaistuksessa niitä ei näe ollenkaan.

Ken-pehmossa minua on aina hieman häirinnyt sen ilme: se on melkoisen mitäänsanomaton. Kenin pitäisi olla nuori, jääräpäinen, mutta samalla kirkassilmäinen taistelija, mutta tässä sen ilme on pohdiskeleva ja ilme on melkolailla sama kuin esimerkiksi Ginillä.

Kokonaisuudessaan Ken on ihan kivasti onnistunut pehmo. Hahmon tunnistaa heti ja siinä on myös hyvin toteutettuja yksityiskohtia.

Ensikosketus Gingaan, osa 4

Vaikka WEED-manga alkoi ilmestyä englanniksi jo 2001, jäi se käytännössä huomiotta Suomessa. Leikkaamaton DVD oli paljon suuremman kiinnostuksen kohde ja mangasta ei tuohon aikaan oltu edes niin kiinnostuneita.

Kun leikkaamaton oli jo ilmestynyt ja huomio alkoi suuntautua jatko-osaan Weediin, oli jo liian myöhäistä: ComicsOne meni konkurssiin 2003. Kaupanpäälle ComicsOne omisti GLW:n oikeudet, mutta ei myynyt niitä eteenpäin (tai kukaan ei tahtonut ostaa niitä), jonka vuoksi mikään muu kustantamo ei edes harkinnut sarjan kääntämistä englanniksi.

Englanninkielistä WEED-mangaa sai kuitenkin tuolloin helposti, koska painoksia ei oltu myyty lähellekään loppua. Samoihin aikoihin myös japaninkieliset mangat alkoivat saada enemmän huomiota.

Olin itse jäänyt autamattomasti pihalle, kun mooni oli myynyt kaksoiskappale-mangojaan Hopeanuoli.comin foorumeilla, sillä 60 euroa oli aivan liian suuri summa lompakolleni yhdestä ainoasta mangasta. Jäin kuitenkin miettimään asiaa, jota -yllättävää kyllä- kukaan muu ei ollut tajunnut tai ei ollut foorumeilla ilmoittanut: olin tilannut joitakin vuosia sitten latinankielisen Harry Potterin ISBN-numeron avulla. Voisiko samaa kokeilla myös uusiin mangoihin?

Tilasin ensimmäiset Ginga-aiheiset mangani Suomalaisesta Kirjakaupasta ja ISBN-koodeilla homma sujui ilman mitään ongelmia. Hinnat olivat inhimilliset (noin 10 euroa/kpl) ja kolmen kuukauden odottelun jälkeen Ginga Densetsu Riki ja Meteor Gin kolahtivat postiluukustani. Olin jälleen kerran pettynyt - en ymmärtänyt mistään mitään ja olin odottanut enemmän.

Tämän jälkeen laskin odotuksiani Ginga-asioiden suhteen. Jatkoin foorumilla oleskelua ja ostin silloin tällöin mangaa Bemmun mangakaupasta (osat 15 ja 25) sekä ennakkotilasin GNG-mangan luvatun suomennoksen Bemmulta. (Ei, se ei koskaan ilmestynyt.) WEED-mangaan tykästyin, koska juuri ostamissani osissa esiintyivät sekä Mole että Tesshin, tuolloiset suosikkini. Foorumeilla en kauhean kauaa aktiivisena ollut, koska olin kypsässä 16-vuoden iässä ja hommasin itselleni melkein heti bannit.

Aika kului ihmetellessä Weedin omituista poukkoilevaa juonta, josta kukaan ei ottanut mitään selkoa - yhtenä syynä se, että hyvin harvalla oli mangaa järjestyksessä. Itselläni kokoelmissa oli englanninkieliset mangat (jotka olisivat silloisella kielitaidollani voineet ihan yhtä hyvin olla japaniksi) sekä Weed-mangan osa 30, jonka ostin heräteostoksena.

Se oli kuudes WEED-mangan osa, jonka olin koskaan saanut käsiini ja nauroin itseni tärviölle apinat nähdessäni. Oli vuosi 2004.

Tässä ohessa keskusteltiin paljon siitä, voisiko Weedistä tulla anime. Itse pidin ajatusta täysin utopistisena: sarjaa oli ilmestynyt jo 30 osaa. Jos animea oltaisiin tehty, olisi se aloitettu jo hyvän aikaa sitten, kuten kävi esimerkiksi Naruton ja Bleachin kanssa. Vain muutama viikko julistusteni jälkeen ensimmäiset mainokset WEED-animesta ilmestyivät.

WEED-buumi nappasi Ginga-fanit valtaansa. Traileri näytti hienolta, vanhat hahmot ja niiden pennut olivat mukana, eeppinen taistelu P4-vastaan ja saattoi ihan vain haaveilua siitä, mistä Weedin juoni voisi kertoa.

Kun anime ilmestyi, se alkoi samantien jakaa katsojia. Weedin battouga heti ensimmäisessä jaksossa aiheutti heti keskustelua, mutta kakkosjakso... Se käänsi monet fanit suoraan sarjaa vastaan eikä sen jälkeistä piirtotyyliä edes arvosteltu, vaan mihin tahansa riitaan vedettiin mukaan kakkosjakso. Harmillisesti piirrostyylistä keskustelu tappoi täysin keskustelun juonesta, hahmoista sekä monesta muusta asiasta ja tämän takia itse karsastan yhä piirrostyylikeskusteluita. Totta, kakkosjakso on kuraa, mutta se on todettu jo melkein 10 vuotta sitten.

Itse pidin WEED-animesta erittäin paljon ja pyrin keskittymään sen tarinaan enkä välillä hirvittäväksi menevään piirtotyyliin. Tosin on myönnettävä, että sen haukkuminen on välillä hauskaakin. Oikeastaan pidän siitä joiltakin osin GNG:tä enemmän, vaikka animet ovat melkein tasoissa omissa arvioissani.

Tämän jälkeen päästäänkin pitkälti nykypäivään: GNG-mangan ja monien muiden suomeksi ilmestymiseen sekä Orionin alkamiseen ja jatkumiseen.

Tämäpä oli kertomus siitä, mitkä olivat ensikosketuksiani Hopeanuoleen, leikkaamattomaan sekä sen jälkeen Weediin. Tämä on kirjoitettu henkilökohtaisesta näkökulmasta ja tarkoituksenani olisi tulevaisuudessa kirjoittaa myös suomalaisten Hopeanuoli-fanien historiikki, jos sille on kiinnostusta.

Oheistuote-esittely: Mer-pehmo

Mer on yksi WEED World -lehtien yhteydessä järjestetyistä arpajaispalkintopehmoista. Siitä pitäisi olla valmistettu iso sekä pieni versio, mutta isosta versiosta ei ole koskaan nähty edes kuvia.

Mer on nätisti onnistunut WEED-pehmo. Sen ilme on hahmolle sopiva: silmät ovat suuret ja pentumaiset. Merin luonteeseen täyspyöreät, uteliaat silmät sopivat erittäin hyvin. Myös kulmakarvat korostavat tätä piirrettä. Korvat sopivat hahmolle hyvin ja ovat superlutuiset.

Väri on myös hyvin onnistunut, ehkä tosin aavistuksen liian vaalea. Häntä on samanlainen töpö kuin muillakin ja sopii Merille melko hyvin.

Merin isoin ongelma tulee siinä, että sillä ei ole arpia tai kasvonpiirteitä, jotka voisi tunnistaa helposti. Pehmojen tyyli hävittää koirista niiden rotuerot (korvia lukuunottamatta), jolloin Mer jää hieman yksipuoliseksi pehmoksi.

Kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin suloinen pehmo, joka jää tosin helposti muiden pehmojen varjoon.

Kaikki kuvat otettu samasta pehmosta.