Näytetään tekstit, joissa on tunniste GNG. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste GNG. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. elokuuta 2020

Englanninkielinen Ginga-julkaisu

Ginga Nagareboshi Ginia ryhdyttiin vihdoin, vuosien odotuksen jälkeen kääntämään englanniksi. Sarjan kääntää MangaPlanet, joka julkaisee mangaa online-muodossa eli mangaa pääsee lukemaan netissä. Lisäksi GNG-mangan 3 ensimmäistä lukua julkaistaan ilmaiseksi eli kuka tahansa pääsee tutustumaan sarjaan. MangaPlanet toimii kuukausimaksulla eli hintaan 6,99$ (5,90€) pääsee lukemaan heidän koko valikoimaansa kuukauden ajan.

Koska Ginga-mangan julkaisu muilla kielillä on harvinaista, nappasin heti suomimangan esiin ja ryhdyin vertailemaan näitä kahta julkaisua.

Kokosivun kuvia pääsee ihailemaan kunnolla. Kuvissa on keskellä vain pieni viiva skannauksen jäljiltä.

Ensimmäinen huomioni on mangan painojälki, jos näin voi nettiversiosta sanoa. MangaPlanetin julkaisu on tehty kustantajalta saatujen online-versioiden perusteella ja se näkyy. Painojälki on kirkasta ja yksityiskohdat erottuvat upeasti. Ei suomalainen julkaisu huono ole, mutta etenkin monet värisivut ovat usein epätarkkoja. Myös kansissa värivaihtelua on.

Puhekuplatekstien vertailua.

Suomi-versiossa puhekuplien ääniefektit ovat huolellisemmin aseteltuja ja niissä on käytetty erilaisia fontteja. Englanti-versiossa tekstit ovat usein pieniä.


Käännös on asteen erilainen kuin suomalainen, kuten odottaa saattaakin. Ukko Gohee on englantiversiossa elder (vanhin), old man (vanha mies) ja kerran grandfather (isoisä). Japanissa käytetty termi on "jiji", joka on nykyaikana hieman halventava termi vanhasta miehestä. Suomalainen ukko on sille mielestäni hyvä käännös, mutta jiji kääntyy myös vanhin, vanha mies tai isoisä. Aluksi Goheen kutsuminen monella eri nimellä tuntui oudolta, mutta sitten huomasin kaavan puhuttelussa: kun Daisuke puhuu Goheesta ystävilleen tai tämän selän takana, hän sanoo kunnioittavasti vanhin tai isoisä. Kasvokkain hän taas kutsuu Goheeta vanhaksi mieheksi. Minusta tämä on hyvä lisä ja se korostaa heti sitä, että pelleilystään huolimatta Daisuke kunnioittaa Goheeta huomattavasti. Myös kunnanjohtaja sanoo Goheeta vanhimmaksi.

Englanninkielinen käännös on kömpelömpi lukea ja tätä kautta suomimanga vie selkeän voiton: se tuntuu alusta asti selkeästi kirjoitetulta ja tunteikkaalta, kun englantiversiossa tuntuu olevan turhaa toistoa siellä täällä. Tiedä sitten, onko suomenkielisestä versiosta tehty tarkoituksella aavistuksen sulavampi eli onko Takahashin kirjoitustyyli oikeasti melko jäykkää. Kyse voi olla myös siitä, että englantikäännökset ovat usein jäykkiä, koska paljon puhuttuna kielenä englanti ei joudu nojautumaan käännöskirjallisuuteen. Kyse voi toki olla myös ensimmäisen luvun käännöksen alkukankeudesta tai omasta kielitaidostani.

Otin vertailuun mukaan lisäksi englanninkielisen fanikäännöksen (oikea reuna), koska selkeät yhteneväisyydet tai eroavuudet käännösten välillä kertovat, mikä on lähimpänä alkuperäistä.
Näistä ehdottomasti miellyttävin lukea on minusta suomalainen. Se esittelee hahmot osana tarinaa, kun muissa tunnutaan lähinnä listaavan faktoja koirista.
Suomijulkaisussa Rikiä ei mainita koirajoukon johtajaksi, kahdessa muussa se mainitaan (alpha, head). Voidaan siis olettaa, että tämä on jätetty suomijulkaisusta pois.
Fanikäännöksessä sanotaan, että Aka on sukua Rikille. Muissa sanotaan, että se on perinyt Rikiltä jotain, mistä voidaan päätellä, että se on Rikin pentuja. Fanikäännöksessä on käytetty laimeampaa ilmaisua. Fanikäännöksessä Aka on rohkea, englantiversiossa uskalias, suomiversiossa peloton.
Don mainitaan virallisissa käännöksissä "oppilaana", fanikäännöksessä se on vain seuraa.

Koyasu on japanilainen koirarotu, joka ei koskaan saanut virallista asemaa.

Käännöksessä ei ole isoja eroja, mutta mielenkiintoista on, että kun Daisuke ja aiemmin kertoja, puhuvat akitoista, kumpikin korostaa, että kyse on nimenomaan tämän kylän akitoista. Japanilaiset koirarodut on nimetty niiden syntypaikkojen mukaan ja koirista oli pitkään liikkeellä eri alueiden versioita kunnes koirat luokiteltiin jonkun tietyn rodun alle tai jätettiin kokonaan pois jalostuksesta ja tietokannoista. Pieni palanen Japanin koirarotujen historiaa, joka ei välttämättä aukea, jos roduista ei tiedä, mutta jonka ymmärtää, jos on rotuun tutustunut.

Tässä suomiversio myös kärsii ensimmäisen tappionsa: Yamagatan takayasu-rodusta ei löydy netistä oikein mitään, mutta Yamagatan koyasu-rotu taas mainitaan yhtenä kantarotuna akitan perimässä.
Kuvasta jää pois: Perimätiedon mukaan parhaat karhukoirat olivat tiikeriraitaisia.
Mainittakoon, että brindle on englanniksi selitetty tiikeriraitaiseksi.

Tätä lukiessa kiinnittää huomiota myös muihin erikoisiin asioihin. Kun Gin syntyy, sitä sanotaan japaniversiossa Nagareboshi Giniksi eli sen lempinimi kerrotaan heti. Suomalaisessa versiossa nimeksi sanotaan vain Gin.

Kokonaisuudessaan englanti-julkaisu on erittäin hyvä. Se luo hieman erilaisen kuvan Gingaan omanlaisen käännöksensä kautta ja korjasipa se nyt yhden käännösvirheenkin. Jo korkealaatuisen kuvamateriaalin takia tähän versioon kannattaa tutustua, vaikka ei muuten englantijulkaisulle lämpiäisikään.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Gingan isähahmot

Gingan yksi läpi kantavia teemoja on isän ja pojan suhde. Sarjasta löytyykin paljon erilaisia isiä, jopa paljon enemmän kuin äitejä. Millaisia isä-hahmoja Gingasta löytyy ja mikä voi olla Ginga-hahmojen isien taustana?


Biologiset vanhemmat: Chuutora, Riki, Shiro

Osalla hahmoista isän rooli jää niillä hyvin pieneksi: ne saavat pentuja, mutta ne eivät vaikuta niiden elämään. Selkeimmät tällaiset hahmot ovat Riki ja Shiro, jotka lemmikkeinä eivät hirveästi omasta lisääntymisestään päättäneet. Ne kohtaavat pentunsa myöhemmin, mutta eivät muista tai tunnista niitä. Kun ne tunnistavat pentunsa, on käynnissä taistelutilanne, jonka vuoksi ne eivät ehdi hirveästi osoittaa tunteita pentujaan kohtaan.

Laitoin Chuutoran tähän ryhmään, koska sen suhtautumista pentuihin ei tiedetä.

 Opettajat: Gin, Joe, Kurotora, Kyoshiro, Riki, Reima, Terumune

Opettaja-isät eivät suhtaudu pentuihinsa niinkään pentuina, vaan oppilaina. Pennun tehtävänä on oppia ja periä isänsä mantteli eikä suhteessa ole tilaa tunteilulle. Raain esimerkki lienee Terumune, joka iski poikansa Masamunen kerran toisensa jälkeen alas kalliolta selventämättä oppitunnin tarkoitusta pennulle.

Kyoshirolla ei koskaan ollut biologisia pentuja, mutta sen lauma koostui myös pienistä pennuista, joita se kasvatti aikuisiksi.

Gin on pitkälti opettaja-isä: vaikka se kaipasi Weediä ja tahtoi etsiä poikansa, lopulta Gin piti tärkeämpänä Ouun tilanteen ratkaisemista kuin oman poikansa henkeä. Hyvänä puolena tämä näkyy taas Yukimuran kohtaamisessa: kun Yukimura kutsuu isäänsä, ei Gin asetu Saheijin tielle, vaan käskee tämän menemään Yukimuran luokse, vaikka näin Gin menetti ainoan mahdollisuutensa puhua poikansa kanssa.

Väkivaltaiset: Joe, Kamakiri, Kyoshiro, Kyoshiron isä, Terun isä, Terumune

Väkivaltaisissa isissä väkivalta on niiden huomiota herättävin piirre. Ne eivät varsinaisesti opettaneet pentujaan, vaan purkivat niihin sekä puolisoonsa vihaansa ja turhautumistaan. Monet pennut oppivat tästä vastaamaan kaikkeen vain väkivallalla.

On sinällään erikoista, että väkivaltaisia isiä on myös hyvien hahmojen puolella. Erikoisin lienee Kyoshiro, joka The Last Warsin puolella teloo Orionia jatkuvasti, kun ei saa pentua muuten kuriin.


Unohtavat: Akame, Ben, Gin

Nämä ovat niitä hahmoja, joilla on pentuja ja jotka tuntuvat usein unohtavan, että heillä lapsia edes onkaan. Kohdatessaan pentujaan isät eivät näytä tunteitaan tai edes reagoi pentuihin. Akame vei omat pentunsa turvaan ihmisten luo, mutta ei pitänyt niihin yhteyttä eikä myöskään suuremmin reagoinut, kun sai selville lapsenlapsistaan.

Ben ei ole ihmetellyt vuosia kadoksissa olleen poikansa palaamista, mutta on tietysti myönnettävä, että Benillä oli dementia. Gin taas suhtautuu Weediin lämpimästi, mutta jättää Joen hyvin vähälle huomiolle puhumattakaan tietysti Joen pennusta...


Traagiset: Izou, Jerome, Kisaragi

Tiedätkö, miksi näillä hahmoilla oli perheet? Jotta ne kuolisivat. Kisaragin pennut ja Izoun veljet ovat Ginga-maailmassa kuolonuhreina niin usein, että se menee välillä jopa koomiseksi. Näiden hahmojen pentujen isoimpana tehtävänä on kuolla dramaattisesti eikä niillä ole muuta merkitystä tarinassa. Tähän onkin varauduttu kunnolla, sillä Kisaragilla on lähes 20 poikaa.

Jeromen pennut kuolivat jopa kahdesti: ensin Orionissa -jossa niiden kuolema unohdettiin- ja sitten Last Warsissa. Perheen kuollessa Jerome suri ja perhe oli sille tärkeimpiä asioita maailmassa. Tästä huolimatta Jeromen ei koskaan nähty viettävän aikaa perheensä kanssa. Ei edes sen jälkeen, kun perheestä oli enää muutamia jäseniä jäljellä.


Huolehtivat: Billy, Hiro, Kurojaki, Kurotora, Moss, Saheiji

Näiden hahmojen yksi selkeä tavoite elämässä on pennuista huolehtiminen. Ne käyttävät aikaa saadakseen pennuille ruokaa, opettavat niitä, taistelevat puolustaakseen ja ihan vain ovat olemassa pentujen elämässä.

Ehkä yllättävin hahmo tässä listassa on Kurojaki, joka oli pahuudestaan huolimatta isä Tesshinille. Se huolehti pennusta, taisteli sen puolesta ja oli hetken aikaa myös valmis jatkamaan elämäänsä sen vuoksi. Mangassa Kurojaki ottaa Chibin mukaansa, mutta jättää sen vähän ajan kuluttua puuhun, mistä Ouun joukot löytävät sen. Se, miksi Kurojaki jättää pentunsa, jää mysteeriksi, mutta tuntuisi todennäköiseltä, että se olisi jättänyt pennun odottamaan turvalliseen paikkaan, kun se itse tarkkaili vihollisten liikkeitä.

Hiro tarjoaa tähän puoleen humoristisen osansa: se viettää aikaa pentujen kanssa ja on opettanut niille lapsellisia kikkeli-lauluja. Erikoista kyllä Hiro ei ole opettanut pennuilleen taistelutaitoja.

Moss ja Saheiji ovat Ginga-maailman isien aatelia: ne opettavat pentujaan taistelemaan, huolehtimaan itsestään ja johtamaan laumaa, mutta tahtovat myös niiden erottavan hyvän ja pahan toisistaan. Ne myös näyttävät tunteensa pennuilleen eivätkä ole vain etäisiä johtajahahmoja. Ne myös asettavat pennut edelle kaikessa muussa. Kummatkin ovat vielä siitä erityisiä, että ne adoptoivat muiden pentuja ja huolehtivat niistä kuin omistaan.

Kurotoraa on vaikea luokitella, koska sen ei nähdä koskaan liikkuvan omien tai veljensä pentujen seurassa. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on huolehtivainen isä, koska se asui pentujensa kanssa samalla reviirillä ilman muuta laumaa ja myös tunsi niiden luonteet hyvin. Se myös adoptoi Chuutoran pennut.

 Älypuhelin: Weed

Weed on isähahmoista ristiriitaisin. Weed on moraalisesti hyvä hahmo ja rakastaa pentujaan, mutta on samalla karmiva isä. Weed ei koskaan lähde vapaaehtoisesti pentujensa luota, mutta luonnonmullistukset ja haavoittamiset erottavat sen kuitenkin pennuista pitkäksi aikaa. Mutta sinäkään aikana, kun perhe on yhdessä, Weed ei vietä aikaa pentujensa kanssa. Weedistä ehkä vahviten mieleen tulee älypuhelimen kanssa leikkivä teini-isä, joka on paikalla lastensa elämässä, mutta ei kuitenkaan oikeasti läsnä.

Weedin pentujen nähdään viettävän aikaa ja kommunikoivan enemmän Sasuken ja Ginin kanssa kuin itse Weedin. Weed ei koskaan kurita pentujaan tai yritä rohkaista ja kannustaa niitä tekemään mitään. Se ei myöskään ole opettanut omia moraalejaan pennuille, mikä näkyy Orionissa ja Siriuksessa: Orion ei selkeästi ole saanut minkäänlaista moraalista pohjaa elämäänsä ja Sirius taas tuntuu nojautuvan enemmän Weedistä luotuun legendaariseen, anteeksiantavaan hahmoon kuin oikeaan isäänsä, jolla on anteeksiannossa mukana realismi ja hyöty-haitta -suhde.

Mielenkiintoinen esimerkki Weedin isyydestä on se, että kun sen koko muu perhe lähtee The Last Warsin alussa pois Ouusta, se jää itse sinne. Tuolloin elettiin rauhan aikaa ja Ouuta olisi jäänyt vartioimaan Gin, Jerome, Kyoshiro, Hiro, Rocket ja ties ketkä kaikki muut eli Weed olisi hyvin voinut mennä perheensä mukana.

Weed myös suhtautuu pentuihinsa kuin alamaisiinsa. Kun Orion ja Sirius eivät tottele sitä, Weed päättää karkottaa ne. Tämä on kummassakin tilanteessa täysin hullua, koska Orion on karkotettaessa vielä pentu ja Sirius taas karkotetaan sen takia, että se tahtoo auttaa Monsoonia. Eikö tällaista tilannetta voisi ratkaista sillä, että laitetaan lapsi nukkumaan ilman iltapalaa ja nurkkaan istumaan? Mutta ei. Weed toteuttaa käytännössä kaikkien lasten pahimman painajaisen: joutua ajetuksi pois omasta kodistaan ja tulla vanhempiensa hylkäämäksi ja torjumaksi.

Kumpaakaan karkotusta ei varsinaisesti laiteta toteutukseen, mutta jo karkotuksella uhkaaminen on liiallinen pelote omalle lapselle. Weed ei myöskään koskaan mainitse karkotuksista uudestaan, vaikka tällainen asia olisi tärkeää käsitellä läpi jo ihan lauman yhtenäisyyden säilyttämiseksi.

On erikoista, että hahmoista juuri Weed on huono isä. Se on kuitenkin oikeudenmukainen kaikkia kohtaan ja se vietti suuren osan lapsuudestaan isäänsä etsien, joten sen kaikista hahmoista pitäisi ymmärtää isän tärkeys pennulle.

 Takahashi

Jäin tätä kirjoittaessa miettimään, kuinka paljon Gingan isähahmojen ristiriitaisuudet voivat johtua Takahashin omasta lapsuudesta. Gingassa kukaan päähenkilöisistä ei ole lapsilleen läheinen ja tuttavallinen, vaan kaukainen johtajahahmo. Vakavat hahmot, esimerkiksi Jerome, joilla olisi mahdollisuus näyttää tunteita pentujaan kohtaan eivät koskaan tee niin, vaan tunteitaan näyttävät vain humoristiset Moss ja Hiro tai suoran koiramaiset hahmot kuten Billy. Vaikka Gingan yksi kantavia elementtejä on isä-poika -suhteet koko Ginga-sarjassa on oikeastaan vain yksi keskustelu, jossa isä puhuu pojalleen: Riki, kun se opettaa Ginille battougan.

Vaihtoehtoisesti tunteita näytetään vain kuolinvuoteella: pennut kertovat tunteitaan vanhemmilleen vain näiden kuollessa ja isät kertovat pojilleen olevansa heistä ylpeitä viimeisellä hengenvedollaan. Monet tunteikkaat hetket, joissa toinen osapuoli ei tee kuolemaa, ovat anime-sarjoihin erikseen lisättyjä, joita ei ole alkuperäisessä mangassa ollenkaan.

Takahashi kertoo perheestään mangassa hyvin vähän: hän ei ole esitellyt sisaruksiaan tai omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, vaan maininnut heidät siellä täällä. Yhden asian hän on kuitenkin sanonut monta kertaa: Takahashi vihasi omaa isäänsä. Kun asiaa jää ajattelemaan, se tuntuu aivan uskomattoman karulta. On yksi asia ajatella tai sanoa noin, mutta aivan eri asia kirjoittaa niin kirjaan, jota lukevat miljoonat ihmiset useassa eri maassa.

Takahashi on kertonut paljon tarinoita isästään mangan lopussa: kuinka tämä oli ankara ja teki outoja sääntöjä, joita perheen oli pakko noudattaa. Kuinka tämä ei päässyt armeijaan huonon näkönsä takia ja kuinka häntä kiusattiin ja komenneltiin töissä. Kuinka hän oli lempeä vain perheen koiraa kohtaan. Takahashi on kertonut, että on vasta vanhemmiten alkanut ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä sekä myös lakannut vihaamasta tätä. Itselleni tästä ajatuksesta tulee vahvasti mieleen Terun nimettömäksi jäänyt isä sekä sankarillisesti kuolevat koira-isät, jotka tunnustavat rakkautensa vasta viimeisenä tekonaan. Ehkä Takahashikin kaipasi tunnustusta isältään, mutta ei koskaan sitä saanut? Takahashi lähti kuitenkin nuorena pois kotoa, muutti Tokioon ja ryhtyi niinkin epävarmaan ammattiin kuin manga-piirtäjäksi.

Onko mahdollista, että Gingan isät eivät ole kovin vahvasti läsnä, koska Takahashilla itsellään oli heikko isä-suhde? Kuitenkin isistä heikoimpia ovat nimenomaan Weed, Gin ja Jerome, jotka kuitenkin perusluonteensa (uskollinen, moraalinen, selkeä, luotettava) vuoksi olisivat hyviä vanhempia. Läsnäolossa ja isyydessä onnistuvat parhaiten pahikset sekä ne, joiden isyyttä kuvataan eniten huumorin kautta. Ainoa poikkeus tässä on Saheiji, jolle isyys on kuitenkin ainoa rooli, koska siitä ei ole enää metsästämään, taistelemaan tai johtamaan laumaa.

Takahashi kertoo hyvin vähän hahmojen ja tarinan suunnittelusta: hän on maininnut, että hän monesti puhtaasti inspiroi koirien vuorosanat ja suunnittelee tarinaa eteenpäin yhden pokkarin kerrallaan. Tämä tukisi asiaa: jotkut kirjailijat kirjoittavat tarinaa näppituntumalla, vaistolla tai fiilispohjalla, toiset taas laskelmoivat hyvinkin tarkkaan, miten hahmoja tulee kehittää ja mistä lukijat pitävät. Jos Takahashi kirjoittaa tarinaa eikä suunnittele sitä tarkkaan, on mahdollista, ettei hän ole edes ajatellut, että tarvittaisiin kohtauksia, joissa isät ja pennut viettäisivät aikaa yhdessä.

Takana voi olla myös japanilainen työmoraali: Japanissa on hyvin yleistä, että perheessä vain isä käy töissä ja äiti huolehtii lapsista. Isä saattaa lähteä töihin aikaisin aamusta ja palata illalla, kun lapset ovat jo asettumassa nukkumaan. Tällaiseen maailmaan peilaten Takahashin hahmojen suhteet ovat aivan tavallisia.

Kokonaisuudessaan Gingan isä-suhteet ovat kuitenkin heikkoja: vaikka pennut välittävät isistään, eivät isät kuulu pentujen tavalliseen maailmaan, vaan pysyvät aina etäisinä.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Miksi Last Wars päättyy?

Ginga-faneille tuli vähän aikaa sitten surullisia uutisia, kun Ginga - The Last Warsin ilmoitettiin loppuvan. LW:n viimeinen osa ilmestyy 7.12. eli tänä perjantaina. Sarjan loppuminen tuli yllätyksenä kaikille ja Japanissa siihen reagoitiin surulla ja jopa raivolla. Sarjan äkillisen päättymisen syyksi epäillään Takahashin terveydentilaa: huhujen mukaan hänellä on jo pitkään ollut jännetuppitulehdus. Asiasta mainittiin Katukatu210n Twitter-tilillä, joka on pitkän linjan Ginga-harrastaja ja tavannut Takahashin useita kertoja fanitapaamisissa.

Mitään virallista varmennusta tähän ei saatu, mutta tapa, jolla sarja päättyy, viittaisi siihen, että päätös on tehty todella todella nopeasti. Vertailun vuoksi muutamia muita kertoja, kun Takahashi on päättänyt sarjansa.
Image result for gohee takeda death

Ginga Nagareboshi Gin
Sarja jouduttiin päättämään hyvin nopeasti, sillä sen suosio laski huomattavasti Akakabuton kuoleman jälkeen. Shounen Jump tunnetaan joissakin piireissä jopa "sarjantappajana" johtuen tavasta, jolla se tiputtaa epäsuositut sarjat pois jopa muutamassa luvussa. Vaikka GNG lopetettiin hyvin nopeasti ja saagan pääpahis Gaia nähtiin oikeastaan vain vilaukselta, Takahashi teki sille kuitenkin selvän lopun: koirat palasivat Ouun, Gin hyvästeli Goheen ja lopulta vietettiin Goheen hautajaisia.

Ginga Densetsu WEED
WEED on oikeastaan päätetty jo useampaan kertaan: kaikkien vihollisten voittamisen jälkeen on ollut pidempi tai lyhyempi hetki, joka on omistettu ihan vain kuolleiden muistelemiselle tai koirien perheisiin tutustumiseen.

Ginga Densetsu Akame
Akame on todennäköisesti sellainen sarja, joka jätettiin kesken sen suosion vähäisyyden takia. On oletettavaa, että Takahashi suunnitteli siitä usean sukupolven mittaista, mutta ei kuitenkaan päässyt yli ensimmäisestä. Akame-mangassa käytetään kuitenkin paljon aikaa ihan vain tarinan lopettamiseen ja koirien kohtaloista kertomiseen.

Ginga Densetsu WEED: Orion
Myös Orionilla on selkeä loppu, johon on käytetty paljon aikaa. Takahashi on jopa käyttänyt paljon tilaa Crossista kertomiseen, mikä on erikoista, kun huomioi, miten pienessä roolissa Cross on ollut Orion- ja WEED-mangan ajan.

Taistelukoira Zero on myös todennäköisesti jäänyt lyhyemmäksi kuin oli toiveissa -päätellen Zeron ja Ranmarun kohtaloiden ennustelemisesta- ja silläkin on kuitenkin selkeä ja hyvä loppu.

Näistä lopetuksista näkee, että Takahashi päättää aina tarinansa lukijoita tyydyttävään loppuun ja sitoo myös tarinan viimeisiä lankoja yhteen. Osa lopuista on täytynyt tehdä hyvinkin kiireellä, jolloin Takahashi on ennemmin leikannut toimintakohtauksia kuin luopunut kauniin lopun tekemisestä.On huomioitava, että kustantajankaan ei ole järkevää lopettaa sarjaa kuin seinään, koska jos sarjan loppu on heikko, ei kovin moni välttämättä tahdo ostaa sitä. Tästä johtuen en pidä todennäköisenä, että LW lopetettaisiin suosion vähäisyyden takia.

Mikä Last Warsin lopussa sitten on ongelmana, vaikka kukaan ei ole sitä vielä edes lukenut?

Tein muutama kuukausi sitten katsauksen Last Wars -mangan tapahtumiin: tarinassa ollaan käännekohdassa, jossa Orion on oppinut hallitsemaan sirpin käytön ja Ouun armeija on valmis lähtemään taisteluun Monsoonia vastaan. Samalla paljastui, että myös Chibi on Akakabuton jälkeläisiä. Nämä asiat tapahtuvat pokkarin 20 loppupuolella. Last Warsin viimeinen luku taas on osassa 22. Vaikka tässä olisi tapahtunut laskuvirhe, pokkareita tulee ilmestymään maksimissaan 23.

Vaikka tarinaa tiivistäisi miten paljon, on lopputaistelua käytännössä mahdotonta tiivistää 2-3 pokkariin. Sitä kohtaan on suuria odotuksia ja monia langan päitä on solmimatta: Saavatko Lydian ja Jeromen pennut kostonsa? Mitä tapahtui Hiron ja Reikan pennuille? Missä Reika ylipäänsä on? Eikö Bella oikeasti tee koskaan mitään? Saavatko Orion ja Sirius solmittua välinsä kuntoon? Saako Rigel koskaan tunnustusta teoistaan? Entäpä Akakabuton jälkeläiseksi paljastunut Chibi, joka meni juuri talviunille? Mitä Ginille tapahtuu? Tapaako Gin enää Daisukea? Onko Bob jäänyt lopullisesti koirien puolelle? Kenestä tulee Ouun johtaja? Kysymyksiä on paljon.

Ja mikä on tilanne toiseksi viimeisen luvun lopussa?




Monsoon on paennut koiria meren rannalle mukanaan haavoittunut Sirius.
Kuva on Dino_Rokon Twitteristä.

On täysin mahdotonta, että näihin kysymyksiin saadaan vastausta elleivät kaikki hahmot ole kuolleet lopputaistelussa, jota joku fani oli tosin kuvannut teurastukseksi. Tällöinkin loppu tulee iskemään kuin seinään, koska mitä ikinä tapahtuukin (Monsoon hukkuu, Orion antaa Monsoonille anteeksi...), niin tarinaa ei ehditä lopettaa rauhallisesti viimeisen 18 sivun aikana.

Tämä on todella sääli, sillä LW:ssä oli paljon avoimia kysymyksiä, joihin olisi tarvittu vastaus. Olisin itse toivonut jopa Orion-mangan kaltaista loppua, jossa melkein yksi kokonainen pokkari oli omistettu tarinan lopettamiselle. Erityisen surulliseksi tämän tekee se, että LW on todennäköisesti viimeinen tarina Ginga-sarjassa ja nyt sarja ei saa arvoistaan loppua.
週刊漫画ゴラク表紙
Viimeisen Last Wars -mangaa sisältävän Weekly Manga Gorakun kansi.

Miksei Last Warsia laiteta tauolle?

Yksi kysymys, mitä monet ovat varmasti miettineet, on se, miksei sarjaa ole laitettu tauolle. Vaikka jännetupintulehdus on tuskallinen ja uusiutuu helposti, voisi Takahashi varmasti pitää muutaman kuukauden tauon ja jatkaa sarjan tekemistä, ehkä hitaammalla tahdilla. Nykyäänhän Takahashi piirtää 18 sivua viikossa ja pitää vuodessa 1 tai 2 vapaaviikkoa, jolloin mangaa ei ilmesty.

Ongelmana on kuitenkin manga-teollisuuden kaupallisuus ja kiireinen tahti. Jos manga-sarja jää tauolle, sen suosio tavallisesti tippuu huomattavasti. Esimerkiksi D.Gray-Man jäi pitkälle tauolle eikä sen suosio koskaan palannut tauon jälkeen. Suomessa Fullmetal Alchemist toimii yhtälailla esimerkkinä: sarja alkoi uskomattoman suosittuna, mutta julkaisuongelmien vuoksi se jäi tauolle. Kun se alkoi taas ilmestyä, oli suosio jo laskenut. Superfanit hyväksyvät kyllä tauot ja hidastukset sarjassa, mutta kasuaalit fanit, jotka lukevat sarjaa vähän vain tavan vuoksi, tippuvat heti pois lukijakunnasta eivätkä palaa.

Tämän lisäksi Last Wars ilmestyy lehdessä, jossa on kymmenkunta muutakin sarjaa. Jos Last Wars pitäisi tauon tai ilmestyisi harvemmin, se tarkoittaisi, että lehdessä pitäisi olla joku korvaava sarja, joka myötäilisi Last Warsin ilmestymistahtia. Riskissä ei siis olisi yksi, vaan kaksi sarjaa.

Hunter x Hunter on tunnettu siitä, miten rajusti sen piirrosjälki on vaihdellut taukojen alla. Yllä alkuperäinen julkaisu vasemmalla ja oikealla uudelleenpiirretty kuva, joka on jo samaa tasoa kuin tekijän aiemmat työt.




Lisäksi, joskus kun mangaka on pitkään tauolla, hänen piirrosjälkensä muuttuu. Jos GNG- ja WEED-mangaa lähtee vertailemaan, huomaa niissä selkeästi, miten tyyli on muuttunut aikana, jona Takahashi ei aktiivisesit piirtänyt mangaa. On eri asia, jos piirrosjälki muuttuu pikkuhiljaa tarinan aikana, mutta tauon aikana jälki voi muuttua äkillisesti, jos mangaka joutuu muuttamaan tekniikkaansa.


D.Gray-Man -sarjan hiatus eli taukokalenteri. Valkeat ruudut ovat viikkoja, kun sarja jäi tauolle.
Taulukon tehnyt Prowtar.

Monet mangakat, jotka joutuvat kerran jättämään sarjansa tauolle, harmillisesti tekevät samoin myös uudestaan. Silver Spoon, Yotsuba&?, D.Gray-Man ja Hunter x Hunter ovat kaikki sarjoja, jotka jäivät kerran tauolle ja pian taas uudestaan ja uudestaan. Etenkin, kun kyse on sairastumisesta, on mahdotonta ennustaa, pystyykö sarja palaamaan enää tauon jälkeen.

Jos Last Wars siis laitettaisiin tauolle, se olisi kustantamolle iso taloudellinen riski, joka vaarantaisi myös jonkun toisen mangakan sarjan ja lisäksi se ei edes takaisi sitä, että sarja saataisiin päätökseen.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Uusia oheistuotteita: Shounen Jump

Shounen Jump -lehti on tehnyt 50-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi useita erilaisia oheistuotteita vuosien varrella ilmestyneistä sarjoistaan. Mukaan on mahtunut vanhempia ja tuntemattomampia sarjoja eli myös Ginga Nagareboshi Gin on päässyt mukaan.

Ensimmäinen julkaistu "tuote" oli selaimella/mobiilissa pelattava keräilykorttipeli, jossa voi kerätä suosittuja hahmoja korttimuodossa. Pelissä ilmeisesti kuljetaan läpi kentistä, jotka koostuvat suosituimmista Shounen Jumpin sarjoista.

Peli on todennäköisesti aluekoodattu niin, että sitä voi pelata vain Japanissa tai japanilaisella puhelimella.

Pelin nettisivu
Hahmojen esittelysivu

Pelin Ginga-teemainen mainos.
Ensimmäinen Gin-kortti & Ginin statit.
Toinen Gin-kortti.
Hahmovalikko.
Taistelu. Gin vs. One Piece -hahmoja.
Gin vs. Karhu Dragon Ball -mangasta.
Gin vs. Yamcha (Dragon Ball).
Voittoruutu.
Kuvat:
Alonewolflove
Ora_Colome
夜呀
偵察犬影柴 
Yahoo!Auctions

Tämän lisäksi on ilmestynyt myös fyysisiä oheistuotteita! Tuotteita myydään todennäköisesti vain Shounen Jumpin erikoisliikkeissä eikä ollenkaan nettikaupoissa. On myös mahdollista, että ne ovat Ichiban Kuji -arvontojen palkintoja.

Yllätyspaketissa on mukana 24 sarjaa, jotka ovat ilmestyneet 70-80-luvulla: Kinnikkuman, Arale, Dragon Ball, Hokuto no Ken, Cobra ynnä muita. Ginga on tietysti mukana myös.
Paketissa saa itselleen kullan värisen kännykkäkorun sekä kaksi korttia, joista isompi on arviolta luottokortin kokoinen.


Seuraavasta setistä on nähty vain yksi kuva, joten se on hieman mystisempi tapaus. Sitä myydään todennäköisesti yllätyspaketissa tai se on palkintona arvonnassa: muussa tapauksessa monet olisivat varmasti jo hamstranneet sitä ja pistäneet myyntiin Yahoo!Auctionsiin. Tämä on todennäköisesti myynnissä Shounen Jumpin erikoisliikkeissä, koska paketissa on mukana mainoslehtisiä.

Ei ole varmuutta, onko kyse kokonaisesta setistä vai ovatko tuotteet (canvas-taulu ja muovitasku) myynnissä erikseen. Voi olla, että niitä on annettu ilmaisina promotuotteina liikkeelle tulleille asiakkaille.

Edit: Kirjoitusalusta paljastuikin canvas-tauluksi.

Canvas-taulu. Koko: 16×23×2 cm
Shounen Jump esitelehtinen (vasemmalla) ja mainos (oikealla).
Esitelehden toinen puoli sekä muovitasku.
Tämä DVD-paketti lienee jo vanhempi juttu, mutta nappasin senkin mukaan. Kyse on siis DVD-sarjasta, jossa esitellään Shounen Jumpin isoimpia sankareita. Gin on mukana Heroes 2 -setissä.


Kuvat Yahoo!Auctionsista.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Pohdintaa Harppuunakarhusta

Facebookin Hopeanuoli-ryhmässä oli keskustelua Harppuunakarhusta (kiitos ideasta Jari L:lle!) ja jäin miettimään hieman tätä karhua sekä sen motiiveita. Harppuunakarhu on ollut aina omia suosikkejani karhuista: se oli outo psykopaatti, jolle kukaan koirista ei voinut mitään. Siinä missä Akakabuton nahkan sai auki kuka tahansa, ei kukaan koirista saanut naarmuakaan aikaan Harppuunakarhuun.


Virallisesti Harppuunakarhusta tiedetään vähän. Oikeastaan sillä ei ole edes nimeä, vaan se on vain harppuunaselkäinen karhu tai karhu, jolla kolme harppuunaa selässään. Sanaa Harppuunakarhu ei taideta edes mainita missään: ei mangassa, ei animessa, ei suomidubissa.

Monista muista GNG:n karhuista poiketen Harppuunakarhu on ruskeakarhu. Sen tunnetuin hirmuteko oli, kun sen onnistui nousta Kairyuumaru-laivaan, joka seilasi Hokkaidôn rannikolla. Laivassa karhu tappoi miehistön 25 jäsentä. Laivan rantauduttua karhu tappoi 5 laivaan noussutta viranomaista ja 4 satamassa ollutta henkilöä. Sen tapposaldo on siis huomattavasti korkeampi kuin Akakabuton. Satamaan päästyään se pakeni ja suuntasi kohti Ouuta, missä se aikoi haastaa Akakabuton.

Ouussa Harppuunakarhu tappoi yhden Akakabuton lauman korkea-arvoisimman jäsenen, Kesakagen, ja lisäksi karhu houkutteli Rikin villikoiralauman mukaansa näyttäen niille, missä Akakabuton linnoitus oli. Ensin Harppuunakarhu aikoi haastaa Akakabuton, mutta sitten se tahtoikin vain liittyä sen laumaan, kun tajusi, ettei voisi voittaa tätä. Harppuunakarhun suunnitelma kuitenkin epäonnistui: jättiläismäisiin mittoihin kasvanut Akakabuto tappoi Harppuunakarhun yhdellä ainoalla iskulla.


Moni Harppuunakarhun teko vaikuttaa järjettömältä, mutta jäin pohtimaan, saisiko sen tekoihin logiikkaa.


Harppuunakarhu on tiennyt Akakabutosta jo kauan: se ilmeisesti haastoi tai kohtasi Akakabuton noin vuosi ennen suurta taistelua. Kohtaaminen päättyi Harppuunakarhun tappioon ja ilmeisesti se ei suostunut Akakabuton alaiseksi, vaan pakeni. Noin kahdeksan-yhdeksän kuukautta kohtaamisen jälkeen Harppuunakarhu oli palannut pohjoiseen ja päätyi laivaan, josta se taas vaelsi Ouun.

Harppuunakarhun suurin looginen ongelma tulee sen ja villikoirien kohtaamisessa: Harppuunakarhu johdattaa koirat suoraan Akakabuton luo, minkä lisäksi se jättää tappamatta Ginin, vaikka tajuaa tämän olevan lauman johtaja. Tässä ei ole järkeä, jos karhun tavoitteena oli Akakabuton haastaminen. Jos Harppuunakarhu olisi tahtonut vain liittyä Akakabuton laumaan, olisi suunnitelma ollut toimiva.

Jos asiaa miettii kuitenkin hieman pidempään strategisessa mielessä, alkaa siinä olla järkeä. Jos Harppuunakarhu olisi voittanut Akakabuton ja tappanut tämän, olisi koirista tullut sille ongelma ja helpoin tapa hyötyä ja hankkiutua niistä eroon, oli houkutella ne mukaan.

Jos Harppuunakarhu olisi voittanut, olisivat muut karhut voineet oitis haastaa sen tai kieltäytyä tottelemasta. Mutta tilanteessa, jossa karhuilla olisi heti ollut vastassaan vahva vihollinen, olisi kaikkien karhujen ollut pakko vain liittoutua. Tämä olisi antanut Harppuunakarhulle edun koirien tappamisen jälkeen: Harppuunakarhun ohella muutkin karhut olisivat olleet väsyneitä taistelusta, karhuilla olisi paljon ruokaa ja taistelun aikana olisi varmasti mahdollisuuksia puukottaa Akakabuton uskollisimpia alamaisia selkään.

Ginin tappamatta jättäminenkin sopii tähän teoriaan. Jos Gin olisi kuollut, olisivat villikoirat voineet paeta ennen kuin ne olisivat edes ehtineet nähdä Akakabuton. Lisäksi koiralauman johtajan tietäminen antaisi Harppuunakarhulle edun taistelussa: se voisi suunnata iskunsa tähän koiraan ja saada muiden karhujen kunnioituksen, koska oli saanut selville vihollisen johtajan.

Mitään näistä suunnitelmista ei nähty toteutumassa, koska Harppuunakarhu ei pystynyt edes haastamaan Akakabutoa.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

GNG-animen suomitekstit: Jakso 1, osa 2

Etsinnät lopetettiin myrskyn vuoksi.
Se kesti viikon -

Ja toivo Goheen ja Rikin löytämisestä menetettiin.





Riki... Sait haavoja selkääsi.
Minun jalkani on niin kipeä, etten voi edes seistä.


Riki! Aion selviytyä keinolla millä hyvänsä!
Riki, olet ainoa mahdollisuuteni selvitä hengissä.
Et saa kuolla nyt, Riki!


Syö. Syö, Riki!

Näistä kohtauksista ei ole käännetty kaikkia Riki-huudahduksia.








Pitääkö meidän jäädä kotiin?
Oho, Gin!

(jätetty kääntämättä) Niin tietysti!

Gin... Ehkä löydämme Rikin Kotobukijoelta!

Karhukoiran tärkein voimavara on tahdonvoima!
Luja tahto pitää koiran elossa!

Riki oli seudun viimeinen oikea karhukoira.
Se oli voimakas ja sillä oli luja tahto.


Riki on elossa!

Riki on välillä hän, välillä se.






Daisuke?
Daisuke, oletko kunnossa?

Jätetty kääntämättä: Vaari...

Olet elossa! Upeaa/luojalle kiitos. (Tai muuta vastaavaa.)
- Daisuke...

Mutta entä Gin?
-Gin?



Gin, Rikin pentu!
- Pysähdy, Daisuke!

Mutta Gin!
- Jos menet ulos, sinäkin kuolet.






























Rikin isä, Shiro, kuoli 5 vuotta sitten.
Ja nyt Riki, Ginin isä.
Molemmat kuolivat taistelussa Akakabutoa vastaan  lumisilla vuorilla.
Fuji, hieno pentu. Tiikeriraitainen pentu...
(Sivhuomio: Gohee käyttää samaa murresanaa kuin Daisuke eli hänenkin pitäisi puhua poikalaisista.)

Näin alkaa kertomus taistelusta hurjan Akakabuton