Onko keräilyharrastus hiipumassa?

Suola kuupielessä -blogissa pohdittiin jo itsellenikin tutuksi käynyttä aihetta (klik) eli Ginga-keräilyn tulevaisuutta ja sen suosion hiipumista.

Itse en katso, että keräilyharrastus olisi hiipumassa, vaan enemmänkin kyse on siitä, että innokkaimmat keräilijät ovat pikkuhiljaa saaneet kokoelmansa täydellisiksi. GNG:stä ja GDW:stä ei ole moneen vuoteen ilmestynyt kuin yksi uusi oheistuote: GDW-mangojen säilytyslaatikko. GDW:stä on lisäksi tullut uusintapainos, mutta mitään muuta sarjoista ei ole tullut.

Nämä uudet tuotteet on helppo napata kokoelmiinsa, koska niiden kanssa ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa ne tilaukseen. Niitä ei tarvitse metsästää erikseen käytettyinä tai kytätä uuden erän lisäämistä nettiin kuten on esimerkiksi ollut termosmukien ja lasinalusten kanssa. Nykyiset tuotteet ovat yleisesti myynnissä ja ne voi tilata parilla napin painalluksella. Sellaisesta ei ole hirveästi keräilyintoa herättämään tai pitämään yllä.

Tämän lisäksi ongelmia tulee muutamasta muustakin suunnasta. Yksi niistä on tuotteiden laatu ja hinnat. Kun superfanit ovat saaneet omat kokoelmansa täyteen, jäljelle jää "vain" tavanomaisempia keräilijöitä, jotka miettivät ostoksiaan yksittäisinä valintoina eivätkä niinkään kaikki kerätään -meiningillä. Tästä johtuen esimerkiksi aiemmin suositut keräilytarrat ja -kortit ovat vuosien varrella menettäneet suosiotaan. 2-7 euroa yhdestä tarrasta tai kortista on melko kova hinta, jos ei ole keräilyharrastukseen täysillä hurahtanut. Saati sitten 500-2000 euroa pehmolelusta.

Monet tuotteet ovat myös sellaisia, että ne kiinnostavat äärettömän harvoja faneja. Esimerkiksi Takahashin ei-koirasarjat kiinnostavat häviävän pientä yleisöä Suomessa tai ulkomailla. Lisäksi on sekalaisia superharvinaisia tuotteita, joista näkee lähinnä kuvia silloin tällöin (pussilakanat, sytkärit, GNG-paidat...) ja jo tiedon löytäminen näistä tuotteista on lähes mahdotonta.

Toinen on tuotteiden saatavuus. Kun keräilyharrastus Suomessa alkoi, lähti se liikkeelle hyvin matalalta pohjalta. Suurin osa harrastajista oli 10-14-vuotiaita ja tällöin ihan eBaysta ostaminen vaati välikäsiä ja luvat vanhemmilta. Japanista tavaroiden ostaminen oli lähinnä kaukainen haave. Jos jotain hankittiin, suosituin ostopaikka oli Huuto.net, jonne tavaraa ilmestyi aina silloin tällöin myyntiin. Tilanne kuitenkin kehittyi ja Bemmun mangakauppa, Hopeanuoli-kauppa, Urumi ja Ginga.fi olivat/ovat paikkoja, joista saattoi ostaa Ginga-tavaraa ihan Suomen sisäisesti. Nykyään etenkin vanhemmat Ginga-fanit ostavat oheistavarat suoraan Japanista, mistä on sekä hyötyä että haittaa.

Hyötynä on se, että fanit saavat keräilytuotteet itselleen huomattavasti aiempaa halvemmalla ilman välikäsiä. Haittapuolena on se, että settien mukana tulevat kaksoiskappaleet jäävät usein alkuperäisen ostajan kokoelmaan tai liikkuvat vain kaveriporukoiden sisällä. Tästä johtuen hiljaisemmat, uudet tai/ja nuoremmat keräilijät jäävät helposti pihalle näistä piireistä, koska he eivät uskalla olla yhteydessä vanhempiin keräilijöihin tai eivät voi tarjota mitään vaihdossa.

Usein hinnoista on myös illuusioita. Yritysten hinnat eivät ole keräilyhintoja, vaan niissä on mukana vuokra, työntekijöiden palkat, vakuutukset, YEL-maksut ja kaikki muu yrityksen pyörittämiseen menevät kulut. Jos tuote maksaa 500 euroa, on sen hinnassa jo arvonlisäveroa melkein 100 euroa. Monet keräilijät kuitenkin pitävät tuotteita samoissa hinnoissa, vaikka ne eivät liikkuisi enää tai vaikka niiden hinnat Japanissakin olisivat jo laskeneet huomattavasti.

Lisäksi jälleenmyyjille huutokauppaostokset eivät ole enää kannattavia: kovimmat keräilijät ovat jo mukana huutamassa tuotteita, joten hinta Japanissa ei ole enää Japanin hinta, vaan se maksimihinta, minkä keräilijät ovat valmiita maksamaan. Tästä johtuen Ginga-kaupoissa länsimaissa ei enää hirveästi uusia tuotteita näy. Tämän lisäksi tuotteita kilpaa jälleenmyyntiin huutavat aiheuttavat närää keräilypiireissä, sillä etenkin animaatiokalvopuolella on myyjiä, jotka jälleenmyyvät kalvot jopa 10 kertaiseen hintaan.

Myös Japanissa on havahduttu siihen, että Ginga-tavarat ovat haluttua tavaraa. Tuotteiden hinnat ovat nousseet ja jotkut tuotteet ovat yleistyneet huomattavasti. Tämä on osaltaan vaikuttanut esimerkiksi tarrojen ja animaatiokalvojen hintaan. Toisaalta, myös Japanissa kärsitään "Ginga-pulaa" eli vanhoja, suosittuja oheistuotteita näkee enää harvoin myynnissä. Jopa WEED Real Figure Collection -figuurit ovat nykyisin melko harvinaisia.

Keräilyharrastus on hiipumassa, mutta isoimpana syynä on se, että keräiltäviä tuotteita on vähän ja ne eivät kiinnosta suurinta osaa harrastajista. Korkeat hinnat karsivat myös keräilijöitä pois. Lisäksi on huomioitava, että Ginga on kulkenut jo pitkän taipaleen Suomessa ja nyt sen meno on "tasaantunut", kun faneille ei ole tullut mitään isoa yllätyspommia pitkään aikaan. Jotta Ginga-keräily palaisi entisiin mittapuihinsa, vaatisi se yksinkertaisesti uusien oheistuotteiden ilmestymistä. Myös WEED-animen jatkuminen nostaisi sarjan taas pinnalle.