Suola kuupielessä -blogissa pohdittiin jo itsellenikin tutuksi käynyttä aihetta (klik) eli Ginga-keräilyn tulevaisuutta ja sen suosion hiipumista.
Itse en katso, että keräilyharrastus olisi hiipumassa, vaan enemmänkin kyse on siitä, että innokkaimmat keräilijät ovat pikkuhiljaa saaneet kokoelmansa täydellisiksi. GNG:stä ja GDW:stä ei ole moneen vuoteen ilmestynyt kuin yksi uusi oheistuote: GDW-mangojen säilytyslaatikko. GDW:stä on lisäksi tullut uusintapainos, mutta mitään muuta sarjoista ei ole tullut.
Nämä uudet tuotteet on helppo napata kokoelmiinsa, koska niiden kanssa ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa ne tilaukseen. Niitä ei tarvitse metsästää erikseen käytettyinä tai kytätä uuden erän lisäämistä nettiin kuten on esimerkiksi ollut termosmukien ja lasinalusten kanssa. Nykyiset tuotteet ovat yleisesti myynnissä ja ne voi tilata parilla napin painalluksella. Sellaisesta ei ole hirveästi keräilyintoa herättämään tai pitämään yllä.
Tämän lisäksi ongelmia tulee muutamasta muustakin suunnasta. Yksi niistä on tuotteiden laatu ja hinnat. Kun superfanit ovat saaneet omat kokoelmansa täyteen, jäljelle jää "vain" tavanomaisempia keräilijöitä, jotka miettivät ostoksiaan yksittäisinä valintoina eivätkä niinkään kaikki kerätään -meiningillä. Tästä johtuen esimerkiksi aiemmin suositut keräilytarrat ja -kortit ovat vuosien varrella menettäneet suosiotaan. 2-7 euroa yhdestä tarrasta tai kortista on melko kova hinta, jos ei ole keräilyharrastukseen täysillä hurahtanut. Saati sitten 500-2000 euroa pehmolelusta.
Monet tuotteet ovat myös sellaisia, että ne kiinnostavat äärettömän harvoja faneja. Esimerkiksi Takahashin ei-koirasarjat kiinnostavat häviävän pientä yleisöä Suomessa tai ulkomailla. Lisäksi on sekalaisia superharvinaisia tuotteita, joista näkee lähinnä kuvia silloin tällöin (pussilakanat, sytkärit, GNG-paidat...) ja jo tiedon löytäminen näistä tuotteista on lähes mahdotonta.
Toinen on tuotteiden saatavuus. Kun keräilyharrastus Suomessa alkoi, lähti se liikkeelle hyvin matalalta pohjalta. Suurin osa harrastajista oli 10-14-vuotiaita ja tällöin ihan eBaysta ostaminen vaati välikäsiä ja luvat vanhemmilta. Japanista tavaroiden ostaminen oli lähinnä kaukainen haave. Jos jotain hankittiin, suosituin ostopaikka oli Huuto.net, jonne tavaraa ilmestyi aina silloin tällöin myyntiin. Tilanne kuitenkin kehittyi ja Bemmun mangakauppa, Hopeanuoli-kauppa, Urumi ja Ginga.fi olivat/ovat paikkoja, joista saattoi ostaa Ginga-tavaraa ihan Suomen sisäisesti. Nykyään etenkin vanhemmat Ginga-fanit ostavat oheistavarat suoraan Japanista, mistä on sekä hyötyä että haittaa.
Hyötynä on se, että fanit saavat keräilytuotteet itselleen huomattavasti aiempaa halvemmalla ilman välikäsiä. Haittapuolena on se, että settien mukana tulevat kaksoiskappaleet jäävät usein alkuperäisen ostajan kokoelmaan tai liikkuvat vain kaveriporukoiden sisällä. Tästä johtuen hiljaisemmat, uudet tai/ja nuoremmat keräilijät jäävät helposti pihalle näistä piireistä, koska he eivät uskalla olla yhteydessä vanhempiin keräilijöihin tai eivät voi tarjota mitään vaihdossa.
Usein hinnoista on myös illuusioita. Yritysten hinnat eivät ole keräilyhintoja, vaan niissä on mukana vuokra, työntekijöiden palkat, vakuutukset, YEL-maksut ja kaikki muu yrityksen pyörittämiseen menevät kulut. Jos tuote maksaa 500 euroa, on sen hinnassa jo arvonlisäveroa melkein 100 euroa. Monet keräilijät kuitenkin pitävät tuotteita samoissa hinnoissa, vaikka ne eivät liikkuisi enää tai vaikka niiden hinnat Japanissakin olisivat jo laskeneet huomattavasti.
Lisäksi jälleenmyyjille huutokauppaostokset eivät ole enää kannattavia: kovimmat keräilijät ovat jo mukana huutamassa tuotteita, joten hinta Japanissa ei ole enää Japanin hinta, vaan se maksimihinta, minkä keräilijät ovat valmiita maksamaan. Tästä johtuen Ginga-kaupoissa länsimaissa ei enää hirveästi uusia tuotteita näy. Tämän lisäksi tuotteita kilpaa jälleenmyyntiin huutavat aiheuttavat närää keräilypiireissä, sillä etenkin animaatiokalvopuolella on myyjiä, jotka jälleenmyyvät kalvot jopa 10 kertaiseen hintaan.
Myös Japanissa on havahduttu siihen, että Ginga-tavarat ovat haluttua tavaraa. Tuotteiden hinnat ovat nousseet ja jotkut tuotteet ovat yleistyneet huomattavasti. Tämä on osaltaan vaikuttanut esimerkiksi tarrojen ja animaatiokalvojen hintaan. Toisaalta, myös Japanissa kärsitään "Ginga-pulaa" eli vanhoja, suosittuja oheistuotteita näkee enää harvoin myynnissä. Jopa WEED Real Figure Collection -figuurit ovat nykyisin melko harvinaisia.
Keräilyharrastus on hiipumassa, mutta isoimpana syynä on se, että keräiltäviä tuotteita on vähän ja ne eivät kiinnosta suurinta osaa harrastajista. Korkeat hinnat karsivat myös keräilijöitä pois. Lisäksi on huomioitava, että Ginga on kulkenut jo pitkän taipaleen Suomessa ja nyt sen meno on "tasaantunut", kun faneille ei ole tullut mitään isoa yllätyspommia pitkään aikaan. Jotta Ginga-keräily palaisi entisiin mittapuihinsa, vaatisi se yksinkertaisesti uusien oheistuotteiden ilmestymistä. Myös WEED-animen jatkuminen nostaisi sarjan taas pinnalle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fanit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fanit. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
maanantai 18. elokuuta 2014
Voitaisiinko Ginga-sarjoja kääntää muille kielille?
Ginga-sarjoja on käännetty vain suomeksi ja koreaksi. GNG (ja ilmeisesti osa WEED-mangasta) ilmestyi aikoinaan Kiinassa, mutta tuolloin kyse oli melko harvinaisesta piratoidusta mangasta eli käännökset ja mangat oli tehty ilman asianmukaisia lupia. Tämän lisäksi WEED-mangan kolme ensimmäistä osaa on käännetty englanniksi, mutta kustantaja ei jatkanut sarjaa, koska se ei menestynyt riittävän hyvin.
Voitaisiinko Ginga-sarjoja kuitenkin kääntää muille kielille?
Itse pidän englanninkielistä käännöstä erittäin epätodennäköisenä. Kymmenisen vuotta sitten WEED-mangaa uskallettiin kokeilla kääntää englanniksi, koska tuolloin mangabuumi oli kaikkein isoimmillaan jenkeissä. Harmillisesti tämä johti siihen, että markkinat ylikuumenivat (= myyntiin tuotiin mitä tahansa, mikä oli mangaa, joka johti siihen, että lukijat lopettivat jopa parempien sarjojen ostamisen) ja monet kustantajat joutuivat lopettamaan. Yksi näistä lopettaneista oli juuri WEED-mangaa kääntänyt ComicsOne.
Nykyisin sarjoja valitaan paljon tarkemmin ja harmillisesti mikään Ginga-sarjoista ei iske suoraan valtavirtayleisöön. Ginga-sarjoissa on esillä paljon koiriin kohdistuvaa väkivaltaa sekä koiratappeluita, jotka luovat melko oudon kontrastin piirrostyylille, sillä koirat ovat kuitenkin herttaisia ja söpöjä. Voisin uskoa, että Ginga voisi etenkin Amerikassa aiheuttaa paheksuntaa, koska siellä koiratappelut sekä niihin liittyvät eläinrääkkäystapaukset, ovat vakava ongelma, jonka kanssa eläinsuojelujärjestöt saavat jatkuvasti taistella. Vaikka erityisesti WEED-mangan sanoma on taisteluita vastustava, kuvaa se tappelemisen verissäpäin koirille normaaliksi toiminnaksi, mikä taas on usein koiratappeluita puolustavien tahojen peruste tappeluille.
Tämän lisäksi Gingan faniyhteisöt ovat erittäin pienet kansainvälisesti. Aktiivisia faneja toki on, mutta harmillisesti puhutaan useista kymmenistä tai korkeintaan sadasta fanista, kun englantikäännös vaatisi tuhansia.
Entäpä sitten Gingan kolme muuta lempimaata: Ruotsi, Tanska ja Norja? Olisiko käännös mahdollinen näille kielille?
Norjaa pidän itse todennäköisenä EI-tapauksena. Sen fanikunta on erittäin pientä (tai sitten eivät vain liiku netissä) ja Norjassa ei enää hirveämmin julkaista mangaa. Useita sarjoja on jätetty kesken eikä uusia ole julkaistu. Alan tapahtumia on joitakin.
Ruotsia ja Tanskaa taas voisin pitää mahdollisena. Ruotsissa on netissä aktiivisia anime-piirejä, coneja järjestetään reilusti enemmän kuin Suomessa - mutta mangaa ei enää käännetä ruotsiksi ja monet sarjoista lopetettiin kesken. Tanskan mangatilanne on itselleni hieman mysteeri: en äkkiseltään löytänyt hirveämmin tietoa tanskalaisista mangajulkaisuista, mutta Tanskassa järjestetään kuitenkin isoja, kansainvälisesti tunnettuja tapahtumia. Muistelisin, että One Piece -taidekirja painettiin yhteistyössä tanskalaisen kustantamon kanssa, mikä viittaisi siihen, että Tanskassa on aktiivista manga-toimintaa.
Mitä Gingan kääntäminen näille kahdelle kielelle vaatisi?
Paljon työtä fanien osalta. Fanien pitäisi aktivoida faneja sekä todistaa kustantajille, että maissa on paljon aktiivisia sarjan harrastajia ja/tai monet harrastajat sekä ulkopuoliset olisivat kiinnostuneet ostamaan Gingaa sen nostalgisuuden takia. Käytännössä tämä vaatisi nopeaa ja aggressiivista toimintaa, jota pitäisi toteuttaa sekä netissä että tapahtumissa ihmisten huomion saamiseksi. Huomion saaminen onnistuisi monella eri tavalla: miittien järjestäminen, addressit, cosplayt, roolipelit, aktiiviset foorumit... Nämä asiat, mitä Suomesta löytyy tällä hetkellä. Yksi tärkeä asia olisi fanien oma kokoontumispiste, joka olisi helposti löydettävissä. Tällaisena voisi toimia foorumin lisäksi ihan vain Hopeanuoli.comin kaltainen sivusto, josta löytyisi paljon Ginga-tietoa.
Jos Ruotsista ja Tanskasta löytyisi faneja, jotka jatkaisivat ja taitaisivat panostaa asiaan ja saisivat kustantajan kiinnostumaan sarjasta, ei käännöksen tekeminen vaatisi samanlaista työtä kuin Suomessa aikoinaan. Suomen Punainen Jättiläinen & Sangatsu Manga ovat osa Tammea, joka on taas osa Bonniers-kustannusta - joka toimii myös Norjassa ja Ruotsissa. Norjan ja Ruotsin kustantajien ei tarvitsisi nähdä suurta vaivaa oikeuksien etsimiseen, materiaalien skannaamiseen ym. vaan paljon materiaalia voitaisiin saada suoraan Suomesta.
Itse olen sitä mieltä, että pallo on tässä tilanteessa fanien käsissä. Gingan kaltainen vanha sarja on kustantajille aina isompi riski kuin uusi ja selkeästi suosittu, joten fanien täytyisi itse tehdä paljon töitä Gingan kääntämisen eteen. Aina on olemassa riski, että isollakaan yrityksellä ei saa tuloksia aikaan, mutta vain odottamalla ei Gingaa varmasti muilla kielillä nähdä.
Voitaisiinko Ginga-sarjoja kuitenkin kääntää muille kielille?
Itse pidän englanninkielistä käännöstä erittäin epätodennäköisenä. Kymmenisen vuotta sitten WEED-mangaa uskallettiin kokeilla kääntää englanniksi, koska tuolloin mangabuumi oli kaikkein isoimmillaan jenkeissä. Harmillisesti tämä johti siihen, että markkinat ylikuumenivat (= myyntiin tuotiin mitä tahansa, mikä oli mangaa, joka johti siihen, että lukijat lopettivat jopa parempien sarjojen ostamisen) ja monet kustantajat joutuivat lopettamaan. Yksi näistä lopettaneista oli juuri WEED-mangaa kääntänyt ComicsOne.
Nykyisin sarjoja valitaan paljon tarkemmin ja harmillisesti mikään Ginga-sarjoista ei iske suoraan valtavirtayleisöön. Ginga-sarjoissa on esillä paljon koiriin kohdistuvaa väkivaltaa sekä koiratappeluita, jotka luovat melko oudon kontrastin piirrostyylille, sillä koirat ovat kuitenkin herttaisia ja söpöjä. Voisin uskoa, että Ginga voisi etenkin Amerikassa aiheuttaa paheksuntaa, koska siellä koiratappelut sekä niihin liittyvät eläinrääkkäystapaukset, ovat vakava ongelma, jonka kanssa eläinsuojelujärjestöt saavat jatkuvasti taistella. Vaikka erityisesti WEED-mangan sanoma on taisteluita vastustava, kuvaa se tappelemisen verissäpäin koirille normaaliksi toiminnaksi, mikä taas on usein koiratappeluita puolustavien tahojen peruste tappeluille.
Tämän lisäksi Gingan faniyhteisöt ovat erittäin pienet kansainvälisesti. Aktiivisia faneja toki on, mutta harmillisesti puhutaan useista kymmenistä tai korkeintaan sadasta fanista, kun englantikäännös vaatisi tuhansia.
Entäpä sitten Gingan kolme muuta lempimaata: Ruotsi, Tanska ja Norja? Olisiko käännös mahdollinen näille kielille?
Norjaa pidän itse todennäköisenä EI-tapauksena. Sen fanikunta on erittäin pientä (tai sitten eivät vain liiku netissä) ja Norjassa ei enää hirveämmin julkaista mangaa. Useita sarjoja on jätetty kesken eikä uusia ole julkaistu. Alan tapahtumia on joitakin.
Ruotsia ja Tanskaa taas voisin pitää mahdollisena. Ruotsissa on netissä aktiivisia anime-piirejä, coneja järjestetään reilusti enemmän kuin Suomessa - mutta mangaa ei enää käännetä ruotsiksi ja monet sarjoista lopetettiin kesken. Tanskan mangatilanne on itselleni hieman mysteeri: en äkkiseltään löytänyt hirveämmin tietoa tanskalaisista mangajulkaisuista, mutta Tanskassa järjestetään kuitenkin isoja, kansainvälisesti tunnettuja tapahtumia. Muistelisin, että One Piece -taidekirja painettiin yhteistyössä tanskalaisen kustantamon kanssa, mikä viittaisi siihen, että Tanskassa on aktiivista manga-toimintaa.
Mitä Gingan kääntäminen näille kahdelle kielelle vaatisi?
Paljon työtä fanien osalta. Fanien pitäisi aktivoida faneja sekä todistaa kustantajille, että maissa on paljon aktiivisia sarjan harrastajia ja/tai monet harrastajat sekä ulkopuoliset olisivat kiinnostuneet ostamaan Gingaa sen nostalgisuuden takia. Käytännössä tämä vaatisi nopeaa ja aggressiivista toimintaa, jota pitäisi toteuttaa sekä netissä että tapahtumissa ihmisten huomion saamiseksi. Huomion saaminen onnistuisi monella eri tavalla: miittien järjestäminen, addressit, cosplayt, roolipelit, aktiiviset foorumit... Nämä asiat, mitä Suomesta löytyy tällä hetkellä. Yksi tärkeä asia olisi fanien oma kokoontumispiste, joka olisi helposti löydettävissä. Tällaisena voisi toimia foorumin lisäksi ihan vain Hopeanuoli.comin kaltainen sivusto, josta löytyisi paljon Ginga-tietoa.
Jos Ruotsista ja Tanskasta löytyisi faneja, jotka jatkaisivat ja taitaisivat panostaa asiaan ja saisivat kustantajan kiinnostumaan sarjasta, ei käännöksen tekeminen vaatisi samanlaista työtä kuin Suomessa aikoinaan. Suomen Punainen Jättiläinen & Sangatsu Manga ovat osa Tammea, joka on taas osa Bonniers-kustannusta - joka toimii myös Norjassa ja Ruotsissa. Norjan ja Ruotsin kustantajien ei tarvitsisi nähdä suurta vaivaa oikeuksien etsimiseen, materiaalien skannaamiseen ym. vaan paljon materiaalia voitaisiin saada suoraan Suomesta.
Itse olen sitä mieltä, että pallo on tässä tilanteessa fanien käsissä. Gingan kaltainen vanha sarja on kustantajille aina isompi riski kuin uusi ja selkeästi suosittu, joten fanien täytyisi itse tehdä paljon töitä Gingan kääntämisen eteen. Aina on olemassa riski, että isollakaan yrityksellä ei saa tuloksia aikaan, mutta vain odottamalla ei Gingaa varmasti muilla kielillä nähdä.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 2
Kun fanit kritisoivat asioita, on eräs piste, mihin Ginga-mangan kanssa ei ole vielä menty: Takahashin tekemien päätösten kieltäminen.
Tätä esiintyy useissa eri fandomeissa. Kaikki Harry Potter -fanit eivät hyväksy sitä, että Dumbledore on homo, koska asiasta ei ollut mitään isoja todisteita kirjoissa, vaan kyse on Rowlingin myöhemmin tekemästä ilmoituksesta. Monet Star Wars -fanit tahtovat kieltää tai unohtaa monia Lucasin päätöksiä: Midiclorianit lienevät etunenässä, ellei koko sarjan muuttamista lapselliseksi lasketa. Doctor Who -yhteisö on vielä ongelmallisempi: tätä tv-sarjaa on tekemässä satoja eri ihmisiä, jolloin joitakin juonikuvioita tiputetaan automaattisesti pois, jos ne eivät saa suosiota. Jotakin saatetaan tuoda sarjaan vain oheistuotteiden tekemisestä: räikein esimerkki lienevät eriväriset Dalekit, joita nähtiin vain yhdessä jaksossa, mutta joista on tehty kymmeniä erilaisia oheistuotteita.
Ginga-sarjat ovat muutaman kerran koukanneet tällaisella kieltoreaktion aiheuttamalla alueella, mutta isoja reaktioita ei ole vielä faneilta tullut. Ehkä isoin kokonaisuus, joka tahdotaan unohtaa, on susisaaga, josta Takahashi itsekään ei pitänyt, vaan joka oli kustantajan idea.
Pienempiä tapauksia on silloin tällöin nähty. WEED-mangassa apinat aiheuttivat ison ei-reaktion, kun ilmestyivät ensi kertaa Japanissa, mutta nyt suomimangan ilmestyttyä niihin on ryhdytty suhtautumaan suopeammin. Se, että monet hahmot saivat pentuja WEED-mangan loppupuolella, ei erikoista kyllä aiheuttanut suurempia pettymyksiä, vaikka usein fanit vastustavat hahmojen vakiintumista puolisoiden kanssa.
Orionissa kieltoreaktioita on tullut enemmän. Kun Tesshin opetti tavallisille rivikoirille Battougan, älähtivät monet fanit. Masamunen huivi ärsytti monia. Tenkan hypnoottiset kyvyt ja kyky tappaa katseellaan saivat paljon negatiivista palautetta. Joihinkin asioihin on reagoitu: rivikoirat tekemässä Battougaa nähdään vain kerran ja Takahashi itse sanoi, että Tenkan voimat löivät hieman yli.
Ginga Densetsu Akamen alkaessa ilmestyä tuli innostuksen sekaan myös kritiikkiä: Ginga Densetsu oli mielletty enemmän karhukoirien omaksi nimeksi, joten se tuntui hieman erikoiselta Akameen yhdistettynä. Eniten häiriöitä aiheutti kuitenkin se, että jo tarinan alku romutti monta vanhaa uskomusta Iga-koirista. Igat olivat lemmikki/metsästyskoiria eivätkä ne olleet eläneet vuosisatoja ilman ihmisiä. GNG-mangassa asia on ilmaistu niin, että Igojen varsinaisesta menneisyydestä ei saa hirveästi selkoa: ihmiset ovat voineet kuolla sata tai viisi vuotta sitten.
Erityisesti Orionissa on näkynyt sitä, että Takahashi ei ole suoraan tarinansa herra: lukijoiden mielipiteet saattavat aiheuttaa monenlaisen elementin käyttämättä jättämisen, esimerkkinä Tenkan voimat ja -ilmeisesti- rivikoirien Battouga.
Missä vaiheessa faneilla on oikeus alkaa "kapinoida" sarjan tekijää vastaan ja alkaa tahallisesti unohtaa tai kieltää epämieluisia juonikuvioita? Kannattaako kirjailijan, mangakan tai ohjaajan edes kuunnella faniensa mielipiteitä, jos se johtaa suunnitellun tarinan rajuun muokkaamiseen tai suoranaiseen sensurointiin? Vai kuuluuko tarinan luojan kuunnella aina myös fanien mielipiteitä? Itse voisin olettaa, että tapa, millä Takahashin sarjoissa ei enää kuole hahmoja (vertaa GNG), johtuu osittain siitä, ettei hän tahdo suututtaa lukijoitaan tappamalla suosittuja hahmoja. Joitakin ideoita on myös luotu tai poistettu ulkopuolisten toimesta.
Tärkeänä asiana tässä on myös se, missä vaiheessa fani on yhä fani. Voitko olla aktiivinen fani, vaikka vihaisit (tai et pitäisi/seuraisi) tekijän tuotantoa? Tai paremminkin: miten kauan sarja, joka on menettänyt suurimman hohtonsa lukijan silmissä, jaksaa kiinnostaa lukijaa, niin että tämän voi luokitella faniksi? Ja voiko sarjan tekijä rikkoa luomansa maailman sääntöjä niin paljon, ettei fanien tarvitse enää hyväksyä sitä?
Itselleni tämä on hankala paikka, koska jotkin Orionin juonikuviot eivät ole itseäni viehättäneet, mutta koska olen tavannut Takahashin, hän tuntuu paljon läheisemmältä ja negatiivisia asioita on jotenkin hankala edes myöntää. Se tuntuu jonkinasteiselta henkilökohtaiselta loukkaukselta henkilöä vastaan, joka on luonut koko Ginga-maailman ja käyttänyt sen tekemiseen vuosikymmeniä. Moni taiteilija on tällaisessa tilanteessa jo täysin kyllästynyt sarjaansa eikä suostu jatkamaan sitä, mutta Takahashi on yhä kiinnostunut Gingasta ja aloitti GDA:nkin, joka hänellä on ilmeisesti ollut ajatuksissa jo useita vuosia. Pitäisikö tällaisesta sarjalle omistautumisesta olla iloisia vai heittää kirves kaivoon, kuten monet Dragonlancen lukijat tekivät sarjan jatkuessa ja jatkuessa?
Tätä esiintyy useissa eri fandomeissa. Kaikki Harry Potter -fanit eivät hyväksy sitä, että Dumbledore on homo, koska asiasta ei ollut mitään isoja todisteita kirjoissa, vaan kyse on Rowlingin myöhemmin tekemästä ilmoituksesta. Monet Star Wars -fanit tahtovat kieltää tai unohtaa monia Lucasin päätöksiä: Midiclorianit lienevät etunenässä, ellei koko sarjan muuttamista lapselliseksi lasketa. Doctor Who -yhteisö on vielä ongelmallisempi: tätä tv-sarjaa on tekemässä satoja eri ihmisiä, jolloin joitakin juonikuvioita tiputetaan automaattisesti pois, jos ne eivät saa suosiota. Jotakin saatetaan tuoda sarjaan vain oheistuotteiden tekemisestä: räikein esimerkki lienevät eriväriset Dalekit, joita nähtiin vain yhdessä jaksossa, mutta joista on tehty kymmeniä erilaisia oheistuotteita.
Ginga-sarjat ovat muutaman kerran koukanneet tällaisella kieltoreaktion aiheuttamalla alueella, mutta isoja reaktioita ei ole vielä faneilta tullut. Ehkä isoin kokonaisuus, joka tahdotaan unohtaa, on susisaaga, josta Takahashi itsekään ei pitänyt, vaan joka oli kustantajan idea.
Pienempiä tapauksia on silloin tällöin nähty. WEED-mangassa apinat aiheuttivat ison ei-reaktion, kun ilmestyivät ensi kertaa Japanissa, mutta nyt suomimangan ilmestyttyä niihin on ryhdytty suhtautumaan suopeammin. Se, että monet hahmot saivat pentuja WEED-mangan loppupuolella, ei erikoista kyllä aiheuttanut suurempia pettymyksiä, vaikka usein fanit vastustavat hahmojen vakiintumista puolisoiden kanssa.
Orionissa kieltoreaktioita on tullut enemmän. Kun Tesshin opetti tavallisille rivikoirille Battougan, älähtivät monet fanit. Masamunen huivi ärsytti monia. Tenkan hypnoottiset kyvyt ja kyky tappaa katseellaan saivat paljon negatiivista palautetta. Joihinkin asioihin on reagoitu: rivikoirat tekemässä Battougaa nähdään vain kerran ja Takahashi itse sanoi, että Tenkan voimat löivät hieman yli.
Ginga Densetsu Akamen alkaessa ilmestyä tuli innostuksen sekaan myös kritiikkiä: Ginga Densetsu oli mielletty enemmän karhukoirien omaksi nimeksi, joten se tuntui hieman erikoiselta Akameen yhdistettynä. Eniten häiriöitä aiheutti kuitenkin se, että jo tarinan alku romutti monta vanhaa uskomusta Iga-koirista. Igat olivat lemmikki/metsästyskoiria eivätkä ne olleet eläneet vuosisatoja ilman ihmisiä. GNG-mangassa asia on ilmaistu niin, että Igojen varsinaisesta menneisyydestä ei saa hirveästi selkoa: ihmiset ovat voineet kuolla sata tai viisi vuotta sitten.
Erityisesti Orionissa on näkynyt sitä, että Takahashi ei ole suoraan tarinansa herra: lukijoiden mielipiteet saattavat aiheuttaa monenlaisen elementin käyttämättä jättämisen, esimerkkinä Tenkan voimat ja -ilmeisesti- rivikoirien Battouga.
Missä vaiheessa faneilla on oikeus alkaa "kapinoida" sarjan tekijää vastaan ja alkaa tahallisesti unohtaa tai kieltää epämieluisia juonikuvioita? Kannattaako kirjailijan, mangakan tai ohjaajan edes kuunnella faniensa mielipiteitä, jos se johtaa suunnitellun tarinan rajuun muokkaamiseen tai suoranaiseen sensurointiin? Vai kuuluuko tarinan luojan kuunnella aina myös fanien mielipiteitä? Itse voisin olettaa, että tapa, millä Takahashin sarjoissa ei enää kuole hahmoja (vertaa GNG), johtuu osittain siitä, ettei hän tahdo suututtaa lukijoitaan tappamalla suosittuja hahmoja. Joitakin ideoita on myös luotu tai poistettu ulkopuolisten toimesta.
Tärkeänä asiana tässä on myös se, missä vaiheessa fani on yhä fani. Voitko olla aktiivinen fani, vaikka vihaisit (tai et pitäisi/seuraisi) tekijän tuotantoa? Tai paremminkin: miten kauan sarja, joka on menettänyt suurimman hohtonsa lukijan silmissä, jaksaa kiinnostaa lukijaa, niin että tämän voi luokitella faniksi? Ja voiko sarjan tekijä rikkoa luomansa maailman sääntöjä niin paljon, ettei fanien tarvitse enää hyväksyä sitä?
Itselleni tämä on hankala paikka, koska jotkin Orionin juonikuviot eivät ole itseäni viehättäneet, mutta koska olen tavannut Takahashin, hän tuntuu paljon läheisemmältä ja negatiivisia asioita on jotenkin hankala edes myöntää. Se tuntuu jonkinasteiselta henkilökohtaiselta loukkaukselta henkilöä vastaan, joka on luonut koko Ginga-maailman ja käyttänyt sen tekemiseen vuosikymmeniä. Moni taiteilija on tällaisessa tilanteessa jo täysin kyllästynyt sarjaansa eikä suostu jatkamaan sitä, mutta Takahashi on yhä kiinnostunut Gingasta ja aloitti GDA:nkin, joka hänellä on ilmeisesti ollut ajatuksissa jo useita vuosia. Pitäisikö tällaisesta sarjalle omistautumisesta olla iloisia vai heittää kirves kaivoon, kuten monet Dragonlancen lukijat tekivät sarjan jatkuessa ja jatkuessa?
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 1
Teksti kirjoitettu tarkoituksella kärjekkäästi.
Suomessa tuntuu esiintyvän paljon ns. valituksen kulttuuria, jossa mistä tahansa positiivisesta asiasta kaivetaan jotain negatiivista. Takahashi vieraili Suomessa: Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa - mutta ei Utsjoella tai Espoossa. GNG- ja GDW-manga sekä muitakin Takahashin sarjoja tulee suomeksi ja ne saa ostettua lähimarketeista - mutta ne maksavat reilut 5 euroa kappale ja kaikilla ei ole rahaa. Harvinainen taidekirja käännettiin suomeksi ja tuotiin kaikkien fanien ulottuville - mutta sitä saa vain kirjakaupoista ja Ypäjällä sen saa vain pyytämällä kirjakauppiasta erikseen tilaamaan sellaisen ja taidekirja oli turha kääntää, koska siinä ei ollut paljon tekstiä. GDW-mangan kannet uudistettiin fanien toivomuksesta - mutta valokuvat eivät ole kivoja ja ne japanilaisetkin kannet on aika rumia.
Valittaminen on minusta aivan normaalia ja useissa tilanteissa ihan toivottavaa: vikoja ei voida korjata, jos niistä ei tiedetä. Monet ihmiset osaavatkin valittaa vioista asiallisesti: jos kansikuvat ovat tylsiä, toivotaan parannuksia. Jos käännöksessä on selvä virhe, kysytään korjausta. Jos jotain olisi kiva saada (tietty sarja suomeksi, tiettyjä tuotteita myyntiin, juliste mangan mukaan jne.), sitä kysytään. Jos tahdotaan jotain isompaa, tehdään adressi.
Sen sijaan minä en voi sietää ns. elintapavalitusta ja toisten ilon pilaamista. Esimerkkinä toimii erittäin hyvin esimerkiksi Takahashin Suomen vierailu. Takahashi kiersi käytännössä katsoen koko Suomen halki, mutta siitä huolimatta ihmiset valittivat siitä, että hän ei käynyt paikkakunnalla X, Y ja Z. Valittajat itse eivät voineet matkustaa tai olivat varattuina noina päivinä, joten tämän vuoksi oli epäreilua, että muut saivat tavata idolinsa. Sekaan tuli myös ihmisiä, jotka totesivat hyvin suoraan, että heitä ei kiinnosta pätkän vertaa koko vierailu.
Minulle herää tällaisesta aina kysymys yksi kysymys: miksi.
Jos ei itse pääse osallistumaan johonkin tapahtumaan, miksi täytyy ryhtyä syyllistämään muita siitä, että he pääsevät? Jos jokin asia ei kiinnosta pätkän vertaa, miksi täytyy väkisin tunkea keskusteluihin mukaan kertomaan, että minuapa ei tämä asia hetkauta pätkän vertaa?
Hassua kyllä, tämä valituskulttuuri on pitkälti Suomen yksinoikeus. Ulkomaisilla Ginga-foorumeilla ihmiset olivat innoissaan asiasta, onnittelivat suomalaisia upeasta uutisesta, suunnittelivat matkaan lähtöä ja olivat aidosti iloisia niiden puolesta, jotka pääsivät matkaan - vaikka heillä itsellään ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä Suomeen USA:sta, Englannista, Unkarista ja ties mistä muualta.
Itse näkisin, että takana on suomalainen yleinenkin apaattisuus, jota näkee harmillisen usein. Valittaminen on helppoa eikä se vaadi mitään ylimääräistä työtä. Siinä täytyy vain kerätä itsesäälinsä ja lähettää se maailmalle. Vikojen korjaaminen vaatii taas työtä ja aktiivisuutta.
Kuinka moni valitti WEED-mangojen uusista valokuvataustoista? Aika moni. Kuinka moni tarjoutui tai lähetti kustantajalle omia valokuviaan taustoiksi? Minun tietojeni mukaan nolla. Kun Fangin suomeksi kääntämisestä ilmoitettiin, nousi uusi valitusryöppy: näihinhän uppoaisivat kaikki rahat eikä sarja kiinnosta niin paljoa, että sen vaivautuisi ostamaan. No, mitäpä jos sarjan lainaisi kirjastosta? Ei käy, on kivempi valittaa, miten sarjoja on liikaa ja rahat ei riitä.
Missä vaiheessa valitus on oikeutettua?
Silloin, kun se oikeasti vie jotain pois kaikilta. Taidekirjan puuttuvat tiedot harmittivat, koska katseltavaksi tarkoitetussa kirjassa ne iskivät heti silmään. Kirjassa oli myös erittäin vähän tekstiä, jolloin pientenkin asioiden puuttumiseen kiinnittää heti huomiota. Kun WEED-mangasta puuttui tekstejä puhekuplista, oli siitäkin valittaminen järkevää: kirja on kuitenkin tarkoitettu luettavaksi ja tekstien puuttuminen häiritsee melkoisesti.
Missä vaiheessa mennään rajan yli?
Silloin, kun viasta tulee pääasia. WEED-mangaa on ilmestynyt yli 30 osaa, GNG:tä 18 ja päälle vielä ekstramangat. On melko tyhmää ryhtyä puhumaan laadun jatkuvasta laskemisesta ja rahastamisesta, jos yksittäisissä osissa tapahtuu yllä mainittu virhe. Monissa keskusteluissa puuttuvasta tekstistä sekä taidekirjan puuttuvista roduista tuli pääaihe ja koko muu kirja jäi täysin huomiotta. Ehkä säälittävin valitusketju purkautui siitä, kun yhden WEED-mangan mukana oli ilmainen Soul Eater -lukupala. Huomattava osa WEED-mangasta keskustelevista henkilöistä uppoutui tähän ilmaiseen lukupalaan kertoen, miten turha se oli ja miten se oli heitetty roskiin. Itse manga jäi sitten ilman huomiota tämän pahan, pahan mainoksen takia.
Yksi valituksen muoto, jota tulee aina silloin tällöin seurattua on se, miten monet mainostavat jatkuvasti sitä, miten he eivät enää seuraa fanittamaansa sarjaa, koska se on huono. No, miksi pitää hengailla seurassa, missä siitä puhutaan ja nimenomaan osallistua keskusteluihin, joissa epäkiinnostavan sarjan epäkiinnostavista asioita analysoidaan? Ymmärrän hyvin, että jos jokin aihe ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Olen omalta osaltani käynyt GNG:n juonen jo läpipuhki eikä siitä keskusteleminen enää säväytä minua hirveästi. Tästä huolimatta en tunge mukaan keskusteluihin haukottelemaan, että se piirretty on jo reilut 20 vuotta vanha, joten eiköhän se ole nähty jo riittävän monesti.
Kokonaisuudessaan minua kiinnostaisi tietää, miksi tämä valitus on niin normaali osa nettikeskustelua. Positiivisia asioita nostetaan harvemmin kuin kerran esiin, mutta negatiiviset kaivetaan monta kertaa ja monesta eri kulmasta.
Suomessa tuntuu esiintyvän paljon ns. valituksen kulttuuria, jossa mistä tahansa positiivisesta asiasta kaivetaan jotain negatiivista. Takahashi vieraili Suomessa: Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa - mutta ei Utsjoella tai Espoossa. GNG- ja GDW-manga sekä muitakin Takahashin sarjoja tulee suomeksi ja ne saa ostettua lähimarketeista - mutta ne maksavat reilut 5 euroa kappale ja kaikilla ei ole rahaa. Harvinainen taidekirja käännettiin suomeksi ja tuotiin kaikkien fanien ulottuville - mutta sitä saa vain kirjakaupoista ja Ypäjällä sen saa vain pyytämällä kirjakauppiasta erikseen tilaamaan sellaisen ja taidekirja oli turha kääntää, koska siinä ei ollut paljon tekstiä. GDW-mangan kannet uudistettiin fanien toivomuksesta - mutta valokuvat eivät ole kivoja ja ne japanilaisetkin kannet on aika rumia.
Valittaminen on minusta aivan normaalia ja useissa tilanteissa ihan toivottavaa: vikoja ei voida korjata, jos niistä ei tiedetä. Monet ihmiset osaavatkin valittaa vioista asiallisesti: jos kansikuvat ovat tylsiä, toivotaan parannuksia. Jos käännöksessä on selvä virhe, kysytään korjausta. Jos jotain olisi kiva saada (tietty sarja suomeksi, tiettyjä tuotteita myyntiin, juliste mangan mukaan jne.), sitä kysytään. Jos tahdotaan jotain isompaa, tehdään adressi.
Sen sijaan minä en voi sietää ns. elintapavalitusta ja toisten ilon pilaamista. Esimerkkinä toimii erittäin hyvin esimerkiksi Takahashin Suomen vierailu. Takahashi kiersi käytännössä katsoen koko Suomen halki, mutta siitä huolimatta ihmiset valittivat siitä, että hän ei käynyt paikkakunnalla X, Y ja Z. Valittajat itse eivät voineet matkustaa tai olivat varattuina noina päivinä, joten tämän vuoksi oli epäreilua, että muut saivat tavata idolinsa. Sekaan tuli myös ihmisiä, jotka totesivat hyvin suoraan, että heitä ei kiinnosta pätkän vertaa koko vierailu.
Minulle herää tällaisesta aina kysymys yksi kysymys: miksi.
Jos ei itse pääse osallistumaan johonkin tapahtumaan, miksi täytyy ryhtyä syyllistämään muita siitä, että he pääsevät? Jos jokin asia ei kiinnosta pätkän vertaa, miksi täytyy väkisin tunkea keskusteluihin mukaan kertomaan, että minuapa ei tämä asia hetkauta pätkän vertaa?
Hassua kyllä, tämä valituskulttuuri on pitkälti Suomen yksinoikeus. Ulkomaisilla Ginga-foorumeilla ihmiset olivat innoissaan asiasta, onnittelivat suomalaisia upeasta uutisesta, suunnittelivat matkaan lähtöä ja olivat aidosti iloisia niiden puolesta, jotka pääsivät matkaan - vaikka heillä itsellään ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä Suomeen USA:sta, Englannista, Unkarista ja ties mistä muualta.
Itse näkisin, että takana on suomalainen yleinenkin apaattisuus, jota näkee harmillisen usein. Valittaminen on helppoa eikä se vaadi mitään ylimääräistä työtä. Siinä täytyy vain kerätä itsesäälinsä ja lähettää se maailmalle. Vikojen korjaaminen vaatii taas työtä ja aktiivisuutta.
![]() |
| Minä olen vain kateellinen tyypille, jonka niska näkyy tässä kannessa. |
Kuinka moni valitti WEED-mangojen uusista valokuvataustoista? Aika moni. Kuinka moni tarjoutui tai lähetti kustantajalle omia valokuviaan taustoiksi? Minun tietojeni mukaan nolla. Kun Fangin suomeksi kääntämisestä ilmoitettiin, nousi uusi valitusryöppy: näihinhän uppoaisivat kaikki rahat eikä sarja kiinnosta niin paljoa, että sen vaivautuisi ostamaan. No, mitäpä jos sarjan lainaisi kirjastosta? Ei käy, on kivempi valittaa, miten sarjoja on liikaa ja rahat ei riitä.
Missä vaiheessa valitus on oikeutettua?
Silloin, kun se oikeasti vie jotain pois kaikilta. Taidekirjan puuttuvat tiedot harmittivat, koska katseltavaksi tarkoitetussa kirjassa ne iskivät heti silmään. Kirjassa oli myös erittäin vähän tekstiä, jolloin pientenkin asioiden puuttumiseen kiinnittää heti huomiota. Kun WEED-mangasta puuttui tekstejä puhekuplista, oli siitäkin valittaminen järkevää: kirja on kuitenkin tarkoitettu luettavaksi ja tekstien puuttuminen häiritsee melkoisesti.
Missä vaiheessa mennään rajan yli?
Silloin, kun viasta tulee pääasia. WEED-mangaa on ilmestynyt yli 30 osaa, GNG:tä 18 ja päälle vielä ekstramangat. On melko tyhmää ryhtyä puhumaan laadun jatkuvasta laskemisesta ja rahastamisesta, jos yksittäisissä osissa tapahtuu yllä mainittu virhe. Monissa keskusteluissa puuttuvasta tekstistä sekä taidekirjan puuttuvista roduista tuli pääaihe ja koko muu kirja jäi täysin huomiotta. Ehkä säälittävin valitusketju purkautui siitä, kun yhden WEED-mangan mukana oli ilmainen Soul Eater -lukupala. Huomattava osa WEED-mangasta keskustelevista henkilöistä uppoutui tähän ilmaiseen lukupalaan kertoen, miten turha se oli ja miten se oli heitetty roskiin. Itse manga jäi sitten ilman huomiota tämän pahan, pahan mainoksen takia.
Yksi valituksen muoto, jota tulee aina silloin tällöin seurattua on se, miten monet mainostavat jatkuvasti sitä, miten he eivät enää seuraa fanittamaansa sarjaa, koska se on huono. No, miksi pitää hengailla seurassa, missä siitä puhutaan ja nimenomaan osallistua keskusteluihin, joissa epäkiinnostavan sarjan epäkiinnostavista asioita analysoidaan? Ymmärrän hyvin, että jos jokin aihe ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Olen omalta osaltani käynyt GNG:n juonen jo läpipuhki eikä siitä keskusteleminen enää säväytä minua hirveästi. Tästä huolimatta en tunge mukaan keskusteluihin haukottelemaan, että se piirretty on jo reilut 20 vuotta vanha, joten eiköhän se ole nähty jo riittävän monesti.
Kokonaisuudessaan minua kiinnostaisi tietää, miksi tämä valitus on niin normaali osa nettikeskustelua. Positiivisia asioita nostetaan harvemmin kuin kerran esiin, mutta negatiiviset kaivetaan monta kertaa ja monesta eri kulmasta.
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Foorumilla tehtyjä päätöksiä
Foorumilla on tehty vuosien saatossa monenlaisia eri sääntöjä ja osa niistä on jäänyt välillä käyttäjiltä hämärään. Joskus selityksiä ei ole pidetty tarpeellisina ja joskus taas sääntöjä julkaistessa aihe on ollut niin arka, ettei sitä ole yksinkertaisesti jaksanut selittää hirveän tarkasti. Lisäksi joskus muutosten takana on voinut olla yksittäisten jäsenten käytös, jolloin yksityiskohtaista kuvailua on pyritty välttämään. Tässä on joitakin sääntöjä, jotka ovat aikoinaan aiheuttaneet pohdintaa, kyselyitä ja kritiikkiä.
4. Foorumin ikäraja on K-12:sta, mutta topicin aloittaja voi laittaa keskustelun ikärajaksi myös K-15:sta näin tahtoessaan. Tästä tulee ilmoittaa selkeästi topicin alussa. Foorumille voi rekisteröityä myös alle 12-vuotiaita, mutta heidän tulee olla varautuneita siihen, että foorumilla on K-12 -materiaalia.
Tämä sääntö aiheutti aikanaan hankaluuksia ja muistaakseni siinä ei ollut aluksi merkintää siitä, että alle 12-vuotiaat saavat rekisteröityä. Tämä ikäsuositus tulee ihan Ginga-mangojen sekä animeiden ikärajasta eikä sen takana ole muuta ihmeellistä. Faneja on kuitenkin kaikenikäisiä ja jokainen menee omalla tyylillään, joten suoraa ikärajaa Kaksoissolassa ei ole.
K-15 -rajaisia topiceja Kaksoissolassa ei ole monta. Ainoastaan Postaa, kun ketuttaa -topicissa on huomautus tästä.
7. Signaturessa saa olla kuva, jonka koko saa olla maksimissaan 400px x 160px. Kuvassa ei saa olla animaatioita/vilkkuvaa kuvaa.
Tämä sääntö tuli ajoilta, kun monet kritisoivat Kaksoissolan liian tiukkaa linjaa. Kun uudistuksia ym. kyseltiin, nousi tämä olennaisimpana esiin. Hassua, miten pienet asiat vaikuttavat...
12. Jos otat yhteyttä yksityisviestillä kehenkään ylläpidon jäseneen kysyen tietoja Urumi.fi tai jonkun muun nettikaupan tilaus- tai asiakastietoja koskien, luokitellaan yhteydenotto henkilötietojen varastamisyritykseksi ja siitä annetaan automaattisesti 14 päivän banni kyselyt tehneelle käyttäjätunnukselle.
Tämän säännön pohjan oli se, miten monet ihmiset ottivat minuun toistuvasti yhteyttä kysellen erilaisia yksityiskohtia tilauksistaan ja loukkaantuivat sitten, kun en voinut niitä kertoa, koska en voi levitellä asiakkaiden tietoja ympäri maailmaa.
Tässä mukana olivat myös isona osana se, että yllättävän monet jäsenet ovat aikojen kuluessa olleet minuun yhteydessä ja tahtoneet saada etuoikeuksia (ylläpitäjäoikeudet, bannit pois, haukkua toista jäsentä) ostamalla tavaraa Urumista. Tämä pisti minut ikävään välikäteen, mutta kun se kiellettiin säännöissä, ei ongelmaa enää ollut. Foorumilla toki kehutaan aina välillä tehdyistä ostoksista, mutta kun minua ei tietoisesti muistute tuotteiden ostamisesta, unohdan erittäin nopeasti, kuka tuotteen osti.
Näihin samoihin aikoihin käyttöön otettiin myös varoitukset, jotka myöhemmin nimettiin huomautuksiksi. Huomautuksen voi saada pienistä sääntörikkomuksista: kiroilusta, spoilerisääntöjen rikkomisesta, toistuvasta lyhyiden viestin postaamisesta ym. Viidestä huomautuksesta tulee automaattisesti 2 viikon banni ja huomautukset poistuvat tiedoista automaattisesti 2 viikon kuluessa.
Huomautusten käyttöönotossa oli useita syitä: Kaksoissolan jäsenmäärä oli kasvanut ja yksityisviesteillä annettavista huomautuksista oli hankala pitää kirjaa. Moderaattoreita oli jo useita, minkä seurauksena sama jäsen saattoi saada samasta viestistä useita huomautuksia. Tärkeimpänä, automaattisia bannauksia ei ollut ja tämän vuoksi jäsen saattoi saada bannin mutu-tuntumalla, jolloin aiemmin ylläpidon kanssa kärhämöineet saivat tulevaisuudessa pienemmistäkin rikkeistä nopeammin bannit. Lisäksi automatiikasta oli muutenkin hyötyä: joskus yksinkertaisesti unohdin ottaa bannin pois ja automaatilla se taas hävisi itsestään.
Huomautuksia kritisoitiin aikoinaan ankarastikin ja välillä joku aina kilahti huomautuksen saadessaan ja lähetti takaisin katkeraa palautetta. Ironisesti hyvin harva useita huomautuksia saaneista valitti niistä: useimmat valittajat olivat niitä, jotka saivat niitä korkeintaan kerran parissa kuukaudessa tai vielä harvemmin. Näiden valittajien vuoksi huomautusten yhteyteen on luotu useita tarkentavia sääntöjä, esimerkiksi siitä, että huomautuksen saaneen tulee laittaa kopioi saamastaan huomautuksesta, jos tahtoo kysyä tarkennusta siihen, miksi huomautuksen on saanut. Syynä tähän oli se, että joku jäsen saattoi kysyä, miksi oli saanut huomautuksen jostain viikkoja sitten tapahtuneesta eikä sitä sitten muistanut enää. Ja eivät sitten suostuneet kertomaan useammankaan kyselyn jälkeen, mistä viestistä oli kyse.
Toisena syynä olivat sitten ne foorumin jäsenet, jotka olivat sitä mieltä, että ylläpidon jäsenet eivät ansaitse ihmismäistä kohtelua ja lähettivät vain viestin "Noh?" ja odottivat siihen täysimittaista selitystä huomautukselle. Ja kun sitä ei tullut, alkoi hirveä raivoaminen ja haukkuminen.
Myöhemmin huomautusten rinnalle otettiin käänteinen huomautus eli karmapisteet. Hyvin käyttäytyvä jäsen saisi siis käytöksellään itselleen karmapisteen, joka näkyy +-merkkinä avatarin alla. Nämä laitettiin vain ylläpidon käyttöön, koska monilla foorumeilla on ollut ihan karmapistesotia, kun jäsenet ovat tahallaan jakaneet miinuskarmaa tietyille henkilöille.
Karmapisteet eivät harmillisesti ikinä saaneet hirveästi suosiota ja olen ilmeisesti itse jakanut 70-80% Kaksoissolan karmapisteistä. Tavoitteenani onkin ollut antaa aina kaksi karmapistettä jokaista huomautusta kohden, mikä on toiminut aivan hyvin. Muu ylläpito ei ole kuitenkaan karmapisteitä niin aktiivisesti jaellut.
Koska karmapisteet olivat vain ylläpidon käyttöön, otettiin foorumille toinen samantapainen ominaisuus eli kiittäminen. Nappia painamalla saattaa lähettää toiselle jäsenelle kiitoksen ja niitä voi jakaa karmapisteiden tapaan hyvästä käytöksestä, mutta myös siitä, jos toinen jäsen vastaa kysymykseen tai tekee jotain muuta henkilökohtaista auttamista. Kiitos-toimintoa voivat käyttää kaikki jäsenet.
Uusin ominaisuus on rangaistuspuolella vähän aikaa sitten otettu julkiset rangaistukset. Niitä mietittiin ylläpidon puolella pitkään ja keskustelua niistä tuli useampi sivullinen. Niistä aiheutuvia ongelmia oli useita: huonontaisi foorumin ilmapiiriä, saisi jäsenet ns. vainoharhaiseksi ja se voitaisiin käsittää kiusaamiseksi. Lopulta kuitenkin ongelma oli suurempi kuin haitat: ylläpitoon oli tätä ennen suuntautunut suoranaista kiusaamista yksityisviesteillä ja muutamasta jäsenten välisistä riidoista levitettiin vääristeltyjä juoruja: rangaistusten syistä, kovuudesta ja antamisesta valehdeltiin sekä niihin vihjailtiin keskusteluissa. Lyhyesti sanoen ylläpito sai suoria haukkumisviestejä ja rangaistuksen saamisen jälkeen asiaa alettiin voivotella foorumilla ja chatissa haukkujan kaverien puolesta.
Kun julkiset rangaistukset otettiin käyttöön, niitä kritisoitiin kovasti, mutta ne ovat aiheuttaneet mielenkiintoisen reaktion: kaikki häirikkökäyttäytyminen ylläpitoa kohtaan on loppunut. Lisäksi julkisia rangaistuksia on annettu vain yhdelle aiempaa häiriköintiä tehneelle jäsenelle ja sekin vasta muutama viikko sitten. Ilmeisesti monet foorumilla tyhmästi käyttäytyneet tajusivat, miltä oma käytös näyttää ja paransivat tapojaan. Normaalia palautetta on tullut normaalisti, joten julkiset rangaistukset eivät ole säikyttäneet foorumilaisia hiljaisiksi.
Vaikka tämä viesti voi kuulostaa melko negatiiviselta, suurin osa negatiivisista muutoksista on tehty yhteensä alle 10 jäsenen käytöksen takia. Positiivisia muutoksia taas on tehty yleisen palautteen sekä ilmapiirin parantamisen vuoksi. Palautteita ja ideoita kannattaa siis aina laittaa esille, sillä niistä on aina hyötyä
4. Foorumin ikäraja on K-12:sta, mutta topicin aloittaja voi laittaa keskustelun ikärajaksi myös K-15:sta näin tahtoessaan. Tästä tulee ilmoittaa selkeästi topicin alussa. Foorumille voi rekisteröityä myös alle 12-vuotiaita, mutta heidän tulee olla varautuneita siihen, että foorumilla on K-12 -materiaalia.
Tämä sääntö aiheutti aikanaan hankaluuksia ja muistaakseni siinä ei ollut aluksi merkintää siitä, että alle 12-vuotiaat saavat rekisteröityä. Tämä ikäsuositus tulee ihan Ginga-mangojen sekä animeiden ikärajasta eikä sen takana ole muuta ihmeellistä. Faneja on kuitenkin kaikenikäisiä ja jokainen menee omalla tyylillään, joten suoraa ikärajaa Kaksoissolassa ei ole.
K-15 -rajaisia topiceja Kaksoissolassa ei ole monta. Ainoastaan Postaa, kun ketuttaa -topicissa on huomautus tästä.
7. Signaturessa saa olla kuva, jonka koko saa olla maksimissaan 400px x 160px. Kuvassa ei saa olla animaatioita/vilkkuvaa kuvaa.
Tämä sääntö tuli ajoilta, kun monet kritisoivat Kaksoissolan liian tiukkaa linjaa. Kun uudistuksia ym. kyseltiin, nousi tämä olennaisimpana esiin. Hassua, miten pienet asiat vaikuttavat...
12. Jos otat yhteyttä yksityisviestillä kehenkään ylläpidon jäseneen kysyen tietoja Urumi.fi tai jonkun muun nettikaupan tilaus- tai asiakastietoja koskien, luokitellaan yhteydenotto henkilötietojen varastamisyritykseksi ja siitä annetaan automaattisesti 14 päivän banni kyselyt tehneelle käyttäjätunnukselle.
Tämän säännön pohjan oli se, miten monet ihmiset ottivat minuun toistuvasti yhteyttä kysellen erilaisia yksityiskohtia tilauksistaan ja loukkaantuivat sitten, kun en voinut niitä kertoa, koska en voi levitellä asiakkaiden tietoja ympäri maailmaa.
Tässä mukana olivat myös isona osana se, että yllättävän monet jäsenet ovat aikojen kuluessa olleet minuun yhteydessä ja tahtoneet saada etuoikeuksia (ylläpitäjäoikeudet, bannit pois, haukkua toista jäsentä) ostamalla tavaraa Urumista. Tämä pisti minut ikävään välikäteen, mutta kun se kiellettiin säännöissä, ei ongelmaa enää ollut. Foorumilla toki kehutaan aina välillä tehdyistä ostoksista, mutta kun minua ei tietoisesti muistute tuotteiden ostamisesta, unohdan erittäin nopeasti, kuka tuotteen osti.
Näihin samoihin aikoihin käyttöön otettiin myös varoitukset, jotka myöhemmin nimettiin huomautuksiksi. Huomautuksen voi saada pienistä sääntörikkomuksista: kiroilusta, spoilerisääntöjen rikkomisesta, toistuvasta lyhyiden viestin postaamisesta ym. Viidestä huomautuksesta tulee automaattisesti 2 viikon banni ja huomautukset poistuvat tiedoista automaattisesti 2 viikon kuluessa.
Huomautusten käyttöönotossa oli useita syitä: Kaksoissolan jäsenmäärä oli kasvanut ja yksityisviesteillä annettavista huomautuksista oli hankala pitää kirjaa. Moderaattoreita oli jo useita, minkä seurauksena sama jäsen saattoi saada samasta viestistä useita huomautuksia. Tärkeimpänä, automaattisia bannauksia ei ollut ja tämän vuoksi jäsen saattoi saada bannin mutu-tuntumalla, jolloin aiemmin ylläpidon kanssa kärhämöineet saivat tulevaisuudessa pienemmistäkin rikkeistä nopeammin bannit. Lisäksi automatiikasta oli muutenkin hyötyä: joskus yksinkertaisesti unohdin ottaa bannin pois ja automaatilla se taas hävisi itsestään.
Huomautuksia kritisoitiin aikoinaan ankarastikin ja välillä joku aina kilahti huomautuksen saadessaan ja lähetti takaisin katkeraa palautetta. Ironisesti hyvin harva useita huomautuksia saaneista valitti niistä: useimmat valittajat olivat niitä, jotka saivat niitä korkeintaan kerran parissa kuukaudessa tai vielä harvemmin. Näiden valittajien vuoksi huomautusten yhteyteen on luotu useita tarkentavia sääntöjä, esimerkiksi siitä, että huomautuksen saaneen tulee laittaa kopioi saamastaan huomautuksesta, jos tahtoo kysyä tarkennusta siihen, miksi huomautuksen on saanut. Syynä tähän oli se, että joku jäsen saattoi kysyä, miksi oli saanut huomautuksen jostain viikkoja sitten tapahtuneesta eikä sitä sitten muistanut enää. Ja eivät sitten suostuneet kertomaan useammankaan kyselyn jälkeen, mistä viestistä oli kyse.
Toisena syynä olivat sitten ne foorumin jäsenet, jotka olivat sitä mieltä, että ylläpidon jäsenet eivät ansaitse ihmismäistä kohtelua ja lähettivät vain viestin "Noh?" ja odottivat siihen täysimittaista selitystä huomautukselle. Ja kun sitä ei tullut, alkoi hirveä raivoaminen ja haukkuminen.
Myöhemmin huomautusten rinnalle otettiin käänteinen huomautus eli karmapisteet. Hyvin käyttäytyvä jäsen saisi siis käytöksellään itselleen karmapisteen, joka näkyy +-merkkinä avatarin alla. Nämä laitettiin vain ylläpidon käyttöön, koska monilla foorumeilla on ollut ihan karmapistesotia, kun jäsenet ovat tahallaan jakaneet miinuskarmaa tietyille henkilöille.
Karmapisteet eivät harmillisesti ikinä saaneet hirveästi suosiota ja olen ilmeisesti itse jakanut 70-80% Kaksoissolan karmapisteistä. Tavoitteenani onkin ollut antaa aina kaksi karmapistettä jokaista huomautusta kohden, mikä on toiminut aivan hyvin. Muu ylläpito ei ole kuitenkaan karmapisteitä niin aktiivisesti jaellut.
Koska karmapisteet olivat vain ylläpidon käyttöön, otettiin foorumille toinen samantapainen ominaisuus eli kiittäminen. Nappia painamalla saattaa lähettää toiselle jäsenelle kiitoksen ja niitä voi jakaa karmapisteiden tapaan hyvästä käytöksestä, mutta myös siitä, jos toinen jäsen vastaa kysymykseen tai tekee jotain muuta henkilökohtaista auttamista. Kiitos-toimintoa voivat käyttää kaikki jäsenet.
Uusin ominaisuus on rangaistuspuolella vähän aikaa sitten otettu julkiset rangaistukset. Niitä mietittiin ylläpidon puolella pitkään ja keskustelua niistä tuli useampi sivullinen. Niistä aiheutuvia ongelmia oli useita: huonontaisi foorumin ilmapiiriä, saisi jäsenet ns. vainoharhaiseksi ja se voitaisiin käsittää kiusaamiseksi. Lopulta kuitenkin ongelma oli suurempi kuin haitat: ylläpitoon oli tätä ennen suuntautunut suoranaista kiusaamista yksityisviesteillä ja muutamasta jäsenten välisistä riidoista levitettiin vääristeltyjä juoruja: rangaistusten syistä, kovuudesta ja antamisesta valehdeltiin sekä niihin vihjailtiin keskusteluissa. Lyhyesti sanoen ylläpito sai suoria haukkumisviestejä ja rangaistuksen saamisen jälkeen asiaa alettiin voivotella foorumilla ja chatissa haukkujan kaverien puolesta.
Kun julkiset rangaistukset otettiin käyttöön, niitä kritisoitiin kovasti, mutta ne ovat aiheuttaneet mielenkiintoisen reaktion: kaikki häirikkökäyttäytyminen ylläpitoa kohtaan on loppunut. Lisäksi julkisia rangaistuksia on annettu vain yhdelle aiempaa häiriköintiä tehneelle jäsenelle ja sekin vasta muutama viikko sitten. Ilmeisesti monet foorumilla tyhmästi käyttäytyneet tajusivat, miltä oma käytös näyttää ja paransivat tapojaan. Normaalia palautetta on tullut normaalisti, joten julkiset rangaistukset eivät ole säikyttäneet foorumilaisia hiljaisiksi.
Vaikka tämä viesti voi kuulostaa melko negatiiviselta, suurin osa negatiivisista muutoksista on tehty yhteensä alle 10 jäsenen käytöksen takia. Positiivisia muutoksia taas on tehty yleisen palautteen sekä ilmapiirin parantamisen vuoksi. Palautteita ja ideoita kannattaa siis aina laittaa esille, sillä niistä on aina hyötyä
torstai 6. maaliskuuta 2014
Elitismi Ginga-piireissä
Elitismiä esiintyy käytännössä katsoen kaikissa fanipiireissä. On joku tai joitakuita, jotka katsovat paheksuvasti toisia fanittajia tai tietyn tyyppisiä fanittajia. Tavallisesti tätä esiintyy niin, että tahdotaan sulkea joku ryhmä pois fanien joukosta ja tavallisesti kyse on tällöin nuorista faneista. Jos nuoret fanit alkavat "ajaa" vanhoja faneja pois ei kyse ole elitismistä, vaan teineistä pilaamasta kivaa juttua. Periaate on kuitenkin kummassakin sama.
Itse jäin miettimään tätä pidemmäksi aikaa ja en itse keksinyt nykyisestä Ginga-piiristä suoranaista elitismiä tai nuorten tulvaa, joka olisi ajanut vanhat jäsenet pois. Näitä kumpaakin tapahtui eniten silloin, kun Hopeanuoli-foorumit jaettiin kahtia: nuoret kävijät leimasivat vanhempien foorumin elitistiseksi natsifoorumiksi ja vanhat kävijät nuorten foorumin peelopesäkkeeksi. Omasta mielestäni kummassakin oli hitunen järkeä, koska foorumeiden kävijäkunnissa ja säännöissä oli todella isot erot.
Olen välillä jäänyt miettimään, onko Kaksoissola elitistinen. Tähän minun on melko mahdotonta itse vastata, koska ravintoketjun huipulla olevana saa harvoin palautetta tavan jäseniltä, vaikka sitä kysyisikin. Kaksoissola on kuitenkin kokonaisuutena sellainen kuin toivonkin: siellä on paljon aktiivisia jäseniä, joista monet ovat tutustuneet toisiinsa nimenomaan foorumin kautta, Ginga-keskustelu on aktiivista, mutta monet kirjoittavat yleisille alueilla, minkä ansiosta Gingan suvantokausina keskustelua on kuitenkin koko ajan eikä foorumi kuivu kasaan. Myös uusia jäseniä tulee jatkuvasti, mikä on tärkeää.
Kaksoissola tippuu vanhoja Hopeanuoli-foorumeita ajatellen välimaastoon. Pidän pitkien viestin kirjoittamista tärkeänä, mutta en oleta, että kaikki jatkaisivat vetää koko ajan syväanalyysiä Weedin otsapallojen sijainnista. Testit-sekä uuden Fan art -osastojen kautta yritän tehdä foorumista ja yhteisöstä myös interaktiivisemman, että ne tarjoavat tekemistä myös jäsenille ja henkilöille, joita foorumit eivät kiinnosta.
Suomen Hopeanuoli-järjestöä on joskus sanottu elitistiseksi, mitä en oikein ymmärrä. Toki, 5 euron vuosimaksu voi kuulostaa monen korviin kalliilta, kun ilmaisiakin foorumeita on ja miittejä voisi järjestää itsekin, mutta järjestö on kuitenkin avoin kaikille ja tarjoaa erityisesti nuorille mahdollisuuden tutustua muihin alan harrastajiin. Vanhempana sitä unohtaa nopeasti, miten inhottavaa on olla yksin fanituksensa kanssa ja miten upeaa on lopulta kohdata saman alan harrastajia. Kokonaisuutena järjestö on kuitenkin avoin kaikille eikä sieltä ole käsittääkseni bannattu ketään pois. Kaksoissolassa tällaista "laaduntarkkailua" on. Lisäksi järjestö tekee paljon töitä miittien ja muiden tapahtumien tekemiseksi.
Jääkö faneja kuitenkin nykyisestä fandomista ulkopuolelle?
Varmasti, sillä näin tapahtuu käytännössä katsoen aina. Osa ei pääse käyttämään nettiä, osa ei pääse osallistumaan tapahtumiin, kolmas ei pidä foorumeista ja neljännen harrastustapa on niin erilainen, että samanhenkisiä on hankala löytää. Itse uskoisin, että esimerkiksi Ginga-hahmoja parittavat (yaoi tai hetero), ovat melko ahtaalla, sillä Ginga-paritukset ovat melko harvinaisia ja niitä käsitellään harvoin missään. On myös niitä, jotka ovat tippuneet kärryiltä fandomista eivätkä tahdo palata, koska vanhat tutut ympäristöt ovat vaihtuneet.
Yksi asia, mitä aina silloin tällöin jään miettimään, olenko itse elitisti tai vaihtoehtoisesti luonko elitismiä? Minulla on hallussani Suomen isoimman Ginga-foorumin lisäksi Suomen isoin anime- ja manga-liike, jolloin nykyisessä keräilykeskeisessä kulttuurissa minun olisi melko helppoa kerätä itselleni mielistelevä kyllä-armeija ympärilleni.
Olen joissakin fandomeissa tätä nähnyt ja tahdon itse parhaani mukaan sitä välttää. Se tekisi hallaa paitsi muille harrastajille, se estäisi minua kehittymästä ihmisenä enkä mitään inhoa enempää kuin urilleen jumittuneita ihmisiä. Yksi keino, jolla olen tätä estänyt, on se, että Kaksoissolassa minuun ei saa ottaa yhteyttä koskien Urumin asioita (poikkeuksena tietysti sivun kaatuminen tai rikkinäinen sähköposti). Tämä on osin sen vuoksi, että tahdon omaa aikaa, mutta pääasiassa sen vuoksi, että jos tiedän, kuka foorumilaisistani on asiakkaitani, kohtelen heitä automaattisesti eriarvoisesti. On hankala mennä bannimaan jotakuta, jos tietää, että tämä ostaa kerran kuussa tonnilla Ginga-tavaraa.
Monilla foorumeilla on tyylinä, että yksittäiset ylläpidon jäsenet saavat itse päättää, bannataanko jäseniä tai annetaanko muita vakavia rangaistuksia. Kaksoissolassa olen tietoisesti jakanut vastuuta, koska asioista on aina parempi saada useamman henkilön mielipide. Ainoa tilanne, jossa olen kyselemättä laittanut jonkun bannaukseen oli se, kun joku kävi postaamassa foorumille Ginga-pornoa.
Minusta itsestäni elitistin aineksia löytyy muuten varmasti enemmän kuin tarpeeksi: olen Ginga-foorumin pääjehu, minulla on tuttuja lähes kaikissa Ginga-piireissä sekä anime-porukoissa, minulla on iso kokoelma, osaan Gingat melkein ulkoa, omistan kaikki mangat, animet ja muut pakolliset, oli minun ideani kutsua Takahashi Suomeen (ja tottaki sain nimmarit, olin mukana fanitapaamisessa, haastattelin Takahashia JapanPopiin, kättelin häntä ja ties mitä) ja lisäksi tiesin GNG-mangan suomeksi kääntämisestä noin vuosi ennen uutisen julkaisua. Toimitin kustantajalle nimittäin tiedot GNG:n omistajista ja nykyäänkin saan tietää uudet julkaistavat sarjat 2-6 kuukautta ennen julkaisua. Uudet Ginga-mangat saan käsiini aina pari päivää ennen muita - koska myyn niitä Urumin kautta, saan mangat heti, kun ne tulevat tukulta eli minun ei tarvitse odottaa niiden siirtymistä varastolta kauppaan.
Olenko siis elitisti?
En ainakaan omasta näkökulmastani eikä kukaan ole koskaan näin antanut ymmärtää. Elitismiin sisältyy minusta aina se, että tahdotaan syrjiä jotain tiettyä joukkoa (esim. cosplayaajia, tietyn ikäisiä, tiettyä harrastusta tekeviä) yksilöistä välittämättä. Itse pyrin arvioimaan ihmiset ensisijaisesti yksilöinä ja vasta sitten jonkin tietyn ryhmän edustajina. En myöskään pidä itseäni muita parempana: minä nyt satun käyttämään tähän harrastukseen paljon aikaa ja tämä on minulle osittain työkin, joten tietysti sitä kautta tulee automaattisesti olemaan enemmän mukana erilaisissa projekteissa ja muissa.
No, tässä blogissa voi kommentoida anonyymina, joten jos tahtoo saada äänensä kuuluviin, antaa palaa. Muistakaa kuitenkin hyvät tavat, sillä silloin sanomisillanne on enemmän painoa~
Itse jäin miettimään tätä pidemmäksi aikaa ja en itse keksinyt nykyisestä Ginga-piiristä suoranaista elitismiä tai nuorten tulvaa, joka olisi ajanut vanhat jäsenet pois. Näitä kumpaakin tapahtui eniten silloin, kun Hopeanuoli-foorumit jaettiin kahtia: nuoret kävijät leimasivat vanhempien foorumin elitistiseksi natsifoorumiksi ja vanhat kävijät nuorten foorumin peelopesäkkeeksi. Omasta mielestäni kummassakin oli hitunen järkeä, koska foorumeiden kävijäkunnissa ja säännöissä oli todella isot erot.
Olen välillä jäänyt miettimään, onko Kaksoissola elitistinen. Tähän minun on melko mahdotonta itse vastata, koska ravintoketjun huipulla olevana saa harvoin palautetta tavan jäseniltä, vaikka sitä kysyisikin. Kaksoissola on kuitenkin kokonaisuutena sellainen kuin toivonkin: siellä on paljon aktiivisia jäseniä, joista monet ovat tutustuneet toisiinsa nimenomaan foorumin kautta, Ginga-keskustelu on aktiivista, mutta monet kirjoittavat yleisille alueilla, minkä ansiosta Gingan suvantokausina keskustelua on kuitenkin koko ajan eikä foorumi kuivu kasaan. Myös uusia jäseniä tulee jatkuvasti, mikä on tärkeää.
Kaksoissola tippuu vanhoja Hopeanuoli-foorumeita ajatellen välimaastoon. Pidän pitkien viestin kirjoittamista tärkeänä, mutta en oleta, että kaikki jatkaisivat vetää koko ajan syväanalyysiä Weedin otsapallojen sijainnista. Testit-sekä uuden Fan art -osastojen kautta yritän tehdä foorumista ja yhteisöstä myös interaktiivisemman, että ne tarjoavat tekemistä myös jäsenille ja henkilöille, joita foorumit eivät kiinnosta.
Suomen Hopeanuoli-järjestöä on joskus sanottu elitistiseksi, mitä en oikein ymmärrä. Toki, 5 euron vuosimaksu voi kuulostaa monen korviin kalliilta, kun ilmaisiakin foorumeita on ja miittejä voisi järjestää itsekin, mutta järjestö on kuitenkin avoin kaikille ja tarjoaa erityisesti nuorille mahdollisuuden tutustua muihin alan harrastajiin. Vanhempana sitä unohtaa nopeasti, miten inhottavaa on olla yksin fanituksensa kanssa ja miten upeaa on lopulta kohdata saman alan harrastajia. Kokonaisuutena järjestö on kuitenkin avoin kaikille eikä sieltä ole käsittääkseni bannattu ketään pois. Kaksoissolassa tällaista "laaduntarkkailua" on. Lisäksi järjestö tekee paljon töitä miittien ja muiden tapahtumien tekemiseksi.
Jääkö faneja kuitenkin nykyisestä fandomista ulkopuolelle?
Varmasti, sillä näin tapahtuu käytännössä katsoen aina. Osa ei pääse käyttämään nettiä, osa ei pääse osallistumaan tapahtumiin, kolmas ei pidä foorumeista ja neljännen harrastustapa on niin erilainen, että samanhenkisiä on hankala löytää. Itse uskoisin, että esimerkiksi Ginga-hahmoja parittavat (yaoi tai hetero), ovat melko ahtaalla, sillä Ginga-paritukset ovat melko harvinaisia ja niitä käsitellään harvoin missään. On myös niitä, jotka ovat tippuneet kärryiltä fandomista eivätkä tahdo palata, koska vanhat tutut ympäristöt ovat vaihtuneet.
Yksi asia, mitä aina silloin tällöin jään miettimään, olenko itse elitisti tai vaihtoehtoisesti luonko elitismiä? Minulla on hallussani Suomen isoimman Ginga-foorumin lisäksi Suomen isoin anime- ja manga-liike, jolloin nykyisessä keräilykeskeisessä kulttuurissa minun olisi melko helppoa kerätä itselleni mielistelevä kyllä-armeija ympärilleni.
Olen joissakin fandomeissa tätä nähnyt ja tahdon itse parhaani mukaan sitä välttää. Se tekisi hallaa paitsi muille harrastajille, se estäisi minua kehittymästä ihmisenä enkä mitään inhoa enempää kuin urilleen jumittuneita ihmisiä. Yksi keino, jolla olen tätä estänyt, on se, että Kaksoissolassa minuun ei saa ottaa yhteyttä koskien Urumin asioita (poikkeuksena tietysti sivun kaatuminen tai rikkinäinen sähköposti). Tämä on osin sen vuoksi, että tahdon omaa aikaa, mutta pääasiassa sen vuoksi, että jos tiedän, kuka foorumilaisistani on asiakkaitani, kohtelen heitä automaattisesti eriarvoisesti. On hankala mennä bannimaan jotakuta, jos tietää, että tämä ostaa kerran kuussa tonnilla Ginga-tavaraa.
Monilla foorumeilla on tyylinä, että yksittäiset ylläpidon jäsenet saavat itse päättää, bannataanko jäseniä tai annetaanko muita vakavia rangaistuksia. Kaksoissolassa olen tietoisesti jakanut vastuuta, koska asioista on aina parempi saada useamman henkilön mielipide. Ainoa tilanne, jossa olen kyselemättä laittanut jonkun bannaukseen oli se, kun joku kävi postaamassa foorumille Ginga-pornoa.
Minusta itsestäni elitistin aineksia löytyy muuten varmasti enemmän kuin tarpeeksi: olen Ginga-foorumin pääjehu, minulla on tuttuja lähes kaikissa Ginga-piireissä sekä anime-porukoissa, minulla on iso kokoelma, osaan Gingat melkein ulkoa, omistan kaikki mangat, animet ja muut pakolliset, oli minun ideani kutsua Takahashi Suomeen (ja tottaki sain nimmarit, olin mukana fanitapaamisessa, haastattelin Takahashia JapanPopiin, kättelin häntä ja ties mitä) ja lisäksi tiesin GNG-mangan suomeksi kääntämisestä noin vuosi ennen uutisen julkaisua. Toimitin kustantajalle nimittäin tiedot GNG:n omistajista ja nykyäänkin saan tietää uudet julkaistavat sarjat 2-6 kuukautta ennen julkaisua. Uudet Ginga-mangat saan käsiini aina pari päivää ennen muita - koska myyn niitä Urumin kautta, saan mangat heti, kun ne tulevat tukulta eli minun ei tarvitse odottaa niiden siirtymistä varastolta kauppaan.
Olenko siis elitisti?
En ainakaan omasta näkökulmastani eikä kukaan ole koskaan näin antanut ymmärtää. Elitismiin sisältyy minusta aina se, että tahdotaan syrjiä jotain tiettyä joukkoa (esim. cosplayaajia, tietyn ikäisiä, tiettyä harrastusta tekeviä) yksilöistä välittämättä. Itse pyrin arvioimaan ihmiset ensisijaisesti yksilöinä ja vasta sitten jonkin tietyn ryhmän edustajina. En myöskään pidä itseäni muita parempana: minä nyt satun käyttämään tähän harrastukseen paljon aikaa ja tämä on minulle osittain työkin, joten tietysti sitä kautta tulee automaattisesti olemaan enemmän mukana erilaisissa projekteissa ja muissa.
No, tässä blogissa voi kommentoida anonyymina, joten jos tahtoo saada äänensä kuuluviin, antaa palaa. Muistakaa kuitenkin hyvät tavat, sillä silloin sanomisillanne on enemmän painoa~
perjantai 28. helmikuuta 2014
Keräilytuotteet, joita en ymmärrä
![]() |
| Animaatiokalvo - valo voi pilata sen. |
4. Mallikuvat
Ymmärrän, miksi mallikuvat houkuttelevat keräilijöitä: ne ovat näyttävän näköisiä, melko helposti saatavia, kohtalaisen edullisia, helppo säilöä ja laittaa esille. En kuitenkaan varsinaisesti ymmärrä niihin suuntautuvaa innostusta etenkin, kun huomattava osa ihmisistä karsastaa genga-paketteja, vaikka mallikuvista ovatkin innostuneita.
Itselläni mielipiteeseen mallikuvista vaikuttaa tietysti niiden myynnin hankaluus: ne vaurioituvat helposti varastossa ja kuljetuksessa, minkä vuoksi niiden pakkaaminen ja käsittely vievät paljon aikaa. Lisäksi niistä saa helposti väärennöksiä, koska niiden tekeminen ei vaadi kuin ylimääräistä aikaa ja kopiokoneen, jonka seurauksena näitä tilatessa saa olla äärettömän tarkkana. Urumiin olen myyntiin hankkinut kymmenkunta pakettia mallikuvia ja kaksi on ollut väärennöksiä, jotka olen sitten jakanut ilmaisella pois. Nykyisin aitoja mallikuvia on todella hankala saada enää edes Japanista.
Genga-hyljeksintä on ehkä isoin syy, miksi mallikuvia karsastan: olen itse aivan innoissani gengoista ja niiden keräilystä, mutta kukaan muu ei tunnu olevan siitä kiinnostunut ja monet kehuvat mallikuvia ylitse gengojen. Kun gengat ovat käsinpiirrettyjä ja mallikuvat kopioita, en voi ymmärtää, miten ne "voittavat" gengat.
Lisäksi mallikuvia on 100-200 erilaista. Niiden keräämisessä (edes osittain) on hirveä työ eikä lopulta voi tietää, onko kokoelma täydellinen. (Vaikka se tietysti on osa Ginga-keräilyn viehätystä.)
Tosin heti tähän perään minun on myönnettävä, että minulla on kokoelmissani parisenkymmentä mallikuvaa lempihahmoistani ja olisin aika mieluusti hankkimassa mallikuvaa Molesta... Mole lieneekin harvinaisin mallikuva: rassun rooli leikattiin animesta pois kokonaan, joten mallikuville ei ollut käyttöä.
3. Tarrojen paketit
Suurin osa GNG-tarroista on julkaistu noin 30 kappaleen seteissä, jotka on myyty pahvisen läpyskän sisällä, johon on päälle laitettu esimerkiksi yksi tarra. Nämä tarrojen paketit ovat uskomattoman suosittuja, niitä kysellään jatkuvasti ja ne menevät kaupaksi muutamassa minuutissa.
Tämän lisäksi myös pelkät paketit ovat monien harrastajien suosiossa. Niissä houkuttelevana osana on varmasti hinta, minkä lisäksi ne ovat näyttävän näköisiä, mutta itseäni pussukoiden ostaminen silti hämmentää. Useimmat ihmiset kun eivät osta ainoatakaan tarraa, mutta pusseja hamstrataan paljonkin.
2. Mangajulkaisut
Jokainen Takahashin vähän paremmin tunnettu sarja on julkaistu suosiosta riippuen 2-7 kertaan ja lisäksi osasta on otettu hieman erilaisia uusintapainoksia.
Ymmärrän hyvin, jos keräilijä metsästää itselleen erikoispainoksia niissä tulevien ekstrojen vuoksi - vaikka ei koskaan ottaisi niitä pois mangan välistä. Julisteet, värisivut, postikortit ja muut saavat itsenikin etsimään lompakkoa, mutta kun julkaisujen välillä ei ole muuta eroa kuin kannet... En kykene ymmärtämään. Se on kuitenkin se sama tarina niissä jokaisessa kirjassa. Miksi se pitää ostaa monta kertaa?
Tosin on myönnettävä, että olen kaksinaismoralisti tässä ja jokin ilkeä osa minusta pitää automaattisesti kokoelmaa, jossa on sekaisin eri julkaisuja sieltä täältä vajavaisena, vaikka julkaisut pitäisivät sisällään koko sarjan...
1. Pehmolelut
| Erikois-Weed, pehmoista harvinaisin. |
Minua hämmentävät pehmolelut ylipäänsä keräily- ja hankintakohteina.
Pientä historiaa: Aivan Urumin alkuaikoina, kun olin saanut firman rekisteröityä ja suunnitteliin ekaan coniin lähtöä, en ollut ostanut myyntiin ainoatakaan pehmoa. Olin katsellut Totoroita, Pokemoneita, Digimoneita ja ties mitä muuta harmitellen, miten niistä oli vain pehmoja eikä yhtään figuureita. Aina pehmoja katsellessani ajattelin: "Miksi kukaan nyt tuon tahtoisi?" Lopulta ajatus siitä, että ihmiset voisivat pitää pehmoista tuli, kun Nekoconin ensimmäinen sponsorivastaava sanoi sivulauseessa, että ihmiset varmasti rakastaisivat erilaisia anime-pehmoja.
Se kuulosti epäilyttävältä, mutta päätin kokeilla.
Ja kyllä, pehmot olivat aika suosittuja.
Tästä huolimatta, tähän päivään asti, en kykene täysin ymmärtämään pehmoja. Jos joku valitsee figuurin ja pehmon väliltä pehmon, oletan, että figuuri oli totaalisen kakkoslaatua tai ostaja juonut liikaa Ramunea ja on muutenkin ihan sekaisin. Kykenen tavallaan ymmärtämään Pokemon-pehmot, koska hahmojen on tarkoitus alunperinkin näyttää pehmoilta, mutta kaikki muut sarjat ovat minulle vain hämmentäviä. Olen yrittänyt ymmärtää niitä ja hankkia omaankin kokoelmaani jokusen, mutta... Ne keräävät pölyä. Se on aikalailla niiden ainoa tarkoitus. Osaa käytän sohvatyynyinä.
Kokoelmassani on kolme WEED-pehmoa: Ben, Ken ja Jouji. Tahdoin aikoinaan Benistä itselleni jotain hienoa ja pehmo oli oikeastaan ainoa valinta. Kun sain tietää, että Benin pojistakin löytyi pehmot, tuli ne hankittua kokoelmaan ihan vain siksi.
Mutta jos Benistä olisi ollut olemassa WEED-sarjan maalattu figuuri, olisin varmasti hankkinut sellaisen ja ollut siihen täydellisen tyytyväinen.
En vain kykene ymmärtämään pehmoja, olivat ne miten hienoja tahansa.
torstai 20. helmikuuta 2014
Avoin kirje Fazille
Tämä on avoin kirje Kaksoissolan käyttäjälle Fazi. Kommentointi on estetty ja toivoisin, että sinä, Fazi, vastaisi tähän esimerkiksi omassa blogissasi tai vastaavassa paikassa, jossa tunnet olosi kotoisaksi.
Foorumeilla on aina omat ongelmansa ja nyt Kaksoissolan puolella sinä, Fazi, olet harmillisesti jo pitkään ollut yksi sen pääongelmista. Haukut nuorempia jäseniä pennuiksi, uhkailet lähes väkivallalla (en ymmärrä miksi muuksi keskustelun "kehittyminen joksikin isommaksi" voisi tarkoittaa) tai käsket heitä tukkimaan turpansa, jos he sanovat jotain, josta et ole samaa mieltä. Saatat nostaa itsellesi jonkun herkän aiheen esille ja sitten loukkaantua, jos joku ei ole samaa mieltä.
Olet saanut tästä käytöksestä useita huomautuksia, banneja sekä nyt uusimpana sinut bannattiin taas foorumin chatista.
Kun ylläpito on puuttunut yllämainituilla tavoilla asioilla käytökseesi, on sama jatkunut: olet haukkunut ylläpitoa, uhkaillut pitämällä paneelin aiheesta ja kertomalla kaikista kokemistasi "vääryyksistä" ja suorastaan kannustanut laittamaan sinulle isompia rangaistuksia. Sillä kuten viimeinen keskustelumme meni:
Minä: Hei!
Keskustellaan tässä ylläpidon puolella eilisestä käyttäytymisestä chatin puolella. Olisiko sinulla sanottavaa (eilisten perusteluiden lisäksi), koskien turvan tukkimiskommenttejasi sekä minulle kettuilemista?
- Uru
Sinä: Itseasiassa ei. Heitä bänniä jos yhtään rauhottaa
Minäkin olen ihminen, joten tietysti tämä härnäys toimii ja tämän seurauksena minä sekä muut ylläpidossa äänestimme täysin yksimielisesti sinulle pidemmän chattibannin kuin aiemmin oli ehdotettu. Ymmärtäisin hyvin, jos riitelisin tästä asiasta jonkun (kuten sinä asian ilmaiset) pikku pennun kanssa, mutta sinä olet 20-vuotias nuorinainen henkilö. (Muutettu Fazin toivomuksesta.) Tuossa iässä jokaisen tulisi jo kyetä ottamaan vastuu omista teoistaan ja myös miettiä, ovatko ne oikeasti kannattavia.
Mikä minua kuitenkin eniten hämmentää on se, että kaikesta tästä huolimatta, sinä palaat aina Kaksoissolaan.
Miksi?
Jos vihaat kaikkia pikku pentuja, jotka eivät osaa kertoa mielipiteitään tai sohivat sinulle herkkiä aiheita keskustelemalla kanssasi, miksi tulet nuorille suunnatulle foorumille?
Jos sinua ei kiinnosta pätkän vertaa se, että rikot toistuvasti sääntöjä ja aiheutat mielipahaa, miksi olet mukana pienessä fandomissa, jossa kaikki tuntevat toisensa? Pilaat vain oman maineesi, kun kierrät haukkumassa muita jäseniä.
Miksi tahdot välttämättä tulla foorumille, jossa kaikki ylläpidon jäsenet ovat tehneet selväksi, että käytöstäsi ei hyväksytä etkä kuitenkaan paranna tapojasi?
Lisäksi olet kirjoittanut foorumin Ginga-aiheiselle puolelle viimeksi 30.9.2013, jos yhtä kommenttia Fang-mangan ilmestymisestä ei lasketa. Jäsenten ei tietenkään ole pakko olla jatkuvasti Ginga-analyysejä tekemässä, mutta sinun käytöksesi on saanut minut pohtimaan, miksi ihmeessä edes olet Ginga-aiheisella foorumilla, kun aihe ei sinua selkeästi kiinnosta.
Olet ollut foorumilla jäsenenä jo vuodesta 2012 alkaen ja käytöksesi on tänä aikana ollut vaihtelevaa, mutta ylläolevat ongelmat ovat varmasti jääneet parhaiten kaikkien mieleen. Huonoimpina kausina onnistuit sotkemaan isommankin porukan mukaan riitelyihisi.
Itselleni on tullut mitta täyteen tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Tämän vuoksi laitan sinulle tämän avoimen kirjeen ja toivon, että vastaat siihen. Tämä on ikävä kyllä myös viimeinen varoitus: kun luet tätä tekstiä, on käyttäjätunnuksesi bannattu. Toivon kuitenkin, että saan sinulta fiksun tai ongelmia selventävän vastauksen, jonka jälkeen bannisi voidaan poistaa. Olisin tietysti iloinen, jos vastaisit mahdollisimman pian, mutta ymmärrän, että joskus nämä asiat vaativat aikaa. Tämän vuoksi vastauksen toimittamisella ei ole aikarajaa.
Jos sinulla ei ole kiinnostusta selvittää asiaa tai käyttäytyä foorumilla sen sääntöjen mukaisesti, nämä ovat hyvästit. Oli ikävää, että minä ja monet muista näimme sinusta vain negatiivisen puolen foorumeilla. Olen jutellut kanssasi muutamissa tapahtumissa, vaikka et välttämättä minua muistakaan ja olet minusta siellä aina vaikuttanut ihan mukavalta henkilöltä.
Toivottavasti kuitenkin tapaamme vielä mukavemmissa merkeissä, mihin suuntaan tahdotkaan tämän keskustelun viedä.
Terveisin: Uru
Kaksoissolan muut aktiiviset ylläpitäjät kannattivat tämän kirjeen lähettämistä sekä sen ehtoja.
Lisäys 20.2.2014 kello 18:24: Fazi on nyt vastannut minulle sähköpostilla. Koska tämä viesti on jo luonut jonkin verran keskustelua, alla on Fazin viesti kokonaisuudessaan epäselvyyksien välttämiseksi.
En rupee kirjotteleen turhaa skeidaa blogiini, kumminki koitan pitää sen
tietynlaisen laatuisena.
Jos kovasti kiinnostaa miksi Kaksariin edes koskaan ilmaannuin niin tule
kuuntelemaan Traconiin tähdättävää luentoa Ginga-fandomista ja sen mädästä
luonteesta.
Ps. Arvostaisin ihan p*rkeleesti jos et sanoisi mua termillä "nuori nainen"
julkisesti. Kumminkin itse tiedän vähän paremmin itseni kö sinä.
Foorumeilla on aina omat ongelmansa ja nyt Kaksoissolan puolella sinä, Fazi, olet harmillisesti jo pitkään ollut yksi sen pääongelmista. Haukut nuorempia jäseniä pennuiksi, uhkailet lähes väkivallalla (en ymmärrä miksi muuksi keskustelun "kehittyminen joksikin isommaksi" voisi tarkoittaa) tai käsket heitä tukkimaan turpansa, jos he sanovat jotain, josta et ole samaa mieltä. Saatat nostaa itsellesi jonkun herkän aiheen esille ja sitten loukkaantua, jos joku ei ole samaa mieltä.
Olet saanut tästä käytöksestä useita huomautuksia, banneja sekä nyt uusimpana sinut bannattiin taas foorumin chatista.
Kun ylläpito on puuttunut yllämainituilla tavoilla asioilla käytökseesi, on sama jatkunut: olet haukkunut ylläpitoa, uhkaillut pitämällä paneelin aiheesta ja kertomalla kaikista kokemistasi "vääryyksistä" ja suorastaan kannustanut laittamaan sinulle isompia rangaistuksia. Sillä kuten viimeinen keskustelumme meni:
Minä: Hei!
Keskustellaan tässä ylläpidon puolella eilisestä käyttäytymisestä chatin puolella. Olisiko sinulla sanottavaa (eilisten perusteluiden lisäksi), koskien turvan tukkimiskommenttejasi sekä minulle kettuilemista?
- Uru
Sinä: Itseasiassa ei. Heitä bänniä jos yhtään rauhottaa
Minäkin olen ihminen, joten tietysti tämä härnäys toimii ja tämän seurauksena minä sekä muut ylläpidossa äänestimme täysin yksimielisesti sinulle pidemmän chattibannin kuin aiemmin oli ehdotettu. Ymmärtäisin hyvin, jos riitelisin tästä asiasta jonkun (kuten sinä asian ilmaiset) pikku pennun kanssa, mutta sinä olet 20-vuotias nuori
Mikä minua kuitenkin eniten hämmentää on se, että kaikesta tästä huolimatta, sinä palaat aina Kaksoissolaan.
Miksi?
Jos vihaat kaikkia pikku pentuja, jotka eivät osaa kertoa mielipiteitään tai sohivat sinulle herkkiä aiheita keskustelemalla kanssasi, miksi tulet nuorille suunnatulle foorumille?
Jos sinua ei kiinnosta pätkän vertaa se, että rikot toistuvasti sääntöjä ja aiheutat mielipahaa, miksi olet mukana pienessä fandomissa, jossa kaikki tuntevat toisensa? Pilaat vain oman maineesi, kun kierrät haukkumassa muita jäseniä.
Miksi tahdot välttämättä tulla foorumille, jossa kaikki ylläpidon jäsenet ovat tehneet selväksi, että käytöstäsi ei hyväksytä etkä kuitenkaan paranna tapojasi?
Lisäksi olet kirjoittanut foorumin Ginga-aiheiselle puolelle viimeksi 30.9.2013, jos yhtä kommenttia Fang-mangan ilmestymisestä ei lasketa. Jäsenten ei tietenkään ole pakko olla jatkuvasti Ginga-analyysejä tekemässä, mutta sinun käytöksesi on saanut minut pohtimaan, miksi ihmeessä edes olet Ginga-aiheisella foorumilla, kun aihe ei sinua selkeästi kiinnosta.
Olet ollut foorumilla jäsenenä jo vuodesta 2012 alkaen ja käytöksesi on tänä aikana ollut vaihtelevaa, mutta ylläolevat ongelmat ovat varmasti jääneet parhaiten kaikkien mieleen. Huonoimpina kausina onnistuit sotkemaan isommankin porukan mukaan riitelyihisi.
Itselleni on tullut mitta täyteen tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Tämän vuoksi laitan sinulle tämän avoimen kirjeen ja toivon, että vastaat siihen. Tämä on ikävä kyllä myös viimeinen varoitus: kun luet tätä tekstiä, on käyttäjätunnuksesi bannattu. Toivon kuitenkin, että saan sinulta fiksun tai ongelmia selventävän vastauksen, jonka jälkeen bannisi voidaan poistaa. Olisin tietysti iloinen, jos vastaisit mahdollisimman pian, mutta ymmärrän, että joskus nämä asiat vaativat aikaa. Tämän vuoksi vastauksen toimittamisella ei ole aikarajaa.
Jos sinulla ei ole kiinnostusta selvittää asiaa tai käyttäytyä foorumilla sen sääntöjen mukaisesti, nämä ovat hyvästit. Oli ikävää, että minä ja monet muista näimme sinusta vain negatiivisen puolen foorumeilla. Olen jutellut kanssasi muutamissa tapahtumissa, vaikka et välttämättä minua muistakaan ja olet minusta siellä aina vaikuttanut ihan mukavalta henkilöltä.
Toivottavasti kuitenkin tapaamme vielä mukavemmissa merkeissä, mihin suuntaan tahdotkaan tämän keskustelun viedä.
Terveisin: Uru
Kaksoissolan muut aktiiviset ylläpitäjät kannattivat tämän kirjeen lähettämistä sekä sen ehtoja.
Lisäys 20.2.2014 kello 18:24: Fazi on nyt vastannut minulle sähköpostilla. Koska tämä viesti on jo luonut jonkin verran keskustelua, alla on Fazin viesti kokonaisuudessaan epäselvyyksien välttämiseksi.
En rupee kirjotteleen turhaa skeidaa blogiini, kumminki koitan pitää sen
tietynlaisen laatuisena.
Jos kovasti kiinnostaa miksi Kaksariin edes koskaan ilmaannuin niin tule
kuuntelemaan Traconiin tähdättävää luentoa Ginga-fandomista ja sen mädästä
luonteesta.
Ps. Arvostaisin ihan p*rkeleesti jos et sanoisi mua termillä "nuori nainen"
julkisesti. Kumminkin itse tiedän vähän paremmin itseni kö sinä.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Kuvien luvaton kopiointi
Olen tätä aihetta miettinyt jo pitkään ja vähän aikaa sitten, kun aihe nousi esille uudestaan Kaksoissolassa ja päädyin tekemään siitä tekstin. En tarkoita tällä fan artia, valokuvia, taustakuvia, avatareja tai mitään muuta vastaavaa, vaan ihan mangasta tai animesta suoraan otettuja kuvia, joissa ainoa mahdollinen muokkaus on kuvan rajaaminen. En myöskään suoralinkitystä, joka voi monesti tuottaa ihan suoraa haittaa sivuille.
Ginga-piireissä kuvien kopioinnista on jostain syystä pidetty aina isoa haloota: monilta sivuilta on saanut ottaa vain tietyn määrän kuvia omalle sivulleen, on ollut erikseen oma galleria lainattaville kuville ja joskus kopiointi on kielletty kokonaan.
Aikoinaan tämä oli ihan ymmärrettävää: VHS-kasetilta ei kuka tahansa kuvia ottanut ja kun mangat maksoivat 60 euroa kappale, niin sai oikeasti nähdä vaivaa kuvien hankkimiseen. Nykyään kuitenkin mangaa saa mistä vain ja DVD:ltä kuvan ottamiseen pitää painaa vain kahta nappia.
Miksi?
On ymmärrettävää, että gallerian tekemisessä menee vaivaa, mutta samalla kuvien lisääjien pitäisi ymmärtää seuraava asia: kun kyse on materiaalista, joka on kaikkien saatavilla samassa muodossa ja itse ei tee mitään konkreettista kuvaan tai kuvia varten, ei ole mitään järkeä valittaa, jos joku ottaa kuvia omaan käyttöönsä. Niissä ei näy mitenkään alkuperäisen skannaajan tai print screenin painajan jälki. Miksi ihmeessä samat kuvat pitäisi hankkia moneen kertaan, että voisi katsoa "omistavansa" ne ja voivansa käyttää niitä?
Suurin osa kuville tehdyistä kopioinnin estoista tekee vain hallaa tavan kävijöille: monet kikkailut estävät kävijöitä käymästä katsomassa kuvia ja tallentamasta niitä koneelleen. Haukkumaviestien kohteeksi voi joutua myös välikäden uhri: kuvat ovat voineet kiertää useankin kuvia "varastaneen" sivun kautta ennen kuin ne ovat päätyneet kopioijaksi paljastuneen sivulle. Lisäksi copyright-merkintöjen laittaminen on usein täysin turhaa, osittain jopa laitonta: kuvien oikeudet omistaa niiden alkuperäinen tekijä tai luvat ostanut yritys/järjestö/henkilö, ei koskaan niiden skannaaja tai nettiin levitykseen laittaja. Jo kuvia alkuperäisesti mangasta tai animesta nettiin laittajat syyllistyvät kuvien "varastamiseen", koska heillä ei ole lupaa kuvien julkaisemiseen Takahashilta/Studio DEEN:ltä/Shueishalta/jne.
Ennen kuvagalleriat olivat iso osa sivujen suosiota, koska kuvia ei yksinkertaisesti ollut paljon. Nykyään kuvia saa hankittua kuka tahansa, mutta jostain syystä vanha tapa taistella kuvien omistusoikeudesta on jäänyt. Mitään järkeä siinä ei ole: vaikka kuvien alkuperäisen "omistajan" voisi todistaa aukottomasti, on kopioijan tavallisesti hankala mieltää, mitä hän on tehnyt väärin.
Kaksoissolan kuvat ovat aina olleet vapaasti kopioitavissa ja toivoisinkin, että tapa lähtisi tästä vielä leviämään. Kuvien pihtaamisessa kun ei ole mitään järkeä.
Ginga-piireissä kuvien kopioinnista on jostain syystä pidetty aina isoa haloota: monilta sivuilta on saanut ottaa vain tietyn määrän kuvia omalle sivulleen, on ollut erikseen oma galleria lainattaville kuville ja joskus kopiointi on kielletty kokonaan.
Aikoinaan tämä oli ihan ymmärrettävää: VHS-kasetilta ei kuka tahansa kuvia ottanut ja kun mangat maksoivat 60 euroa kappale, niin sai oikeasti nähdä vaivaa kuvien hankkimiseen. Nykyään kuitenkin mangaa saa mistä vain ja DVD:ltä kuvan ottamiseen pitää painaa vain kahta nappia.
Miksi?
On ymmärrettävää, että gallerian tekemisessä menee vaivaa, mutta samalla kuvien lisääjien pitäisi ymmärtää seuraava asia: kun kyse on materiaalista, joka on kaikkien saatavilla samassa muodossa ja itse ei tee mitään konkreettista kuvaan tai kuvia varten, ei ole mitään järkeä valittaa, jos joku ottaa kuvia omaan käyttöönsä. Niissä ei näy mitenkään alkuperäisen skannaajan tai print screenin painajan jälki. Miksi ihmeessä samat kuvat pitäisi hankkia moneen kertaan, että voisi katsoa "omistavansa" ne ja voivansa käyttää niitä?
Suurin osa kuville tehdyistä kopioinnin estoista tekee vain hallaa tavan kävijöille: monet kikkailut estävät kävijöitä käymästä katsomassa kuvia ja tallentamasta niitä koneelleen. Haukkumaviestien kohteeksi voi joutua myös välikäden uhri: kuvat ovat voineet kiertää useankin kuvia "varastaneen" sivun kautta ennen kuin ne ovat päätyneet kopioijaksi paljastuneen sivulle. Lisäksi copyright-merkintöjen laittaminen on usein täysin turhaa, osittain jopa laitonta: kuvien oikeudet omistaa niiden alkuperäinen tekijä tai luvat ostanut yritys/järjestö/henkilö, ei koskaan niiden skannaaja tai nettiin levitykseen laittaja. Jo kuvia alkuperäisesti mangasta tai animesta nettiin laittajat syyllistyvät kuvien "varastamiseen", koska heillä ei ole lupaa kuvien julkaisemiseen Takahashilta/Studio DEEN:ltä/Shueishalta/jne.
Ennen kuvagalleriat olivat iso osa sivujen suosiota, koska kuvia ei yksinkertaisesti ollut paljon. Nykyään kuvia saa hankittua kuka tahansa, mutta jostain syystä vanha tapa taistella kuvien omistusoikeudesta on jäänyt. Mitään järkeä siinä ei ole: vaikka kuvien alkuperäisen "omistajan" voisi todistaa aukottomasti, on kopioijan tavallisesti hankala mieltää, mitä hän on tehnyt väärin.
Kaksoissolan kuvat ovat aina olleet vapaasti kopioitavissa ja toivoisinkin, että tapa lähtisi tästä vielä leviämään. Kuvien pihtaamisessa kun ei ole mitään järkeä.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Miksi keräily on Ginga-piireissä tärkeää?
![]() |
| Keräilykortti 47. |
Monien muidenkin sarjojen ohessa pyörii keräilykulttuuri, mutta Ginga-piireissä keräily on astetta vakavahenkisempää. Tuotteet maksavat helposti satoja ja jopa tuhansia euroja eikä halpoja, muutaman euron, heräteostostuotteita käytännössä katsoen ole. Siinä vaiheessa, kun alkaa ostaa Weedin Real Figure Collection -figuureita, on käytännössä katsoen keräilijä. Koska muita perusedullisia tuotteita ei ole, on useilla tavoitteena kerätä nämä figuurit itselleen. Myös monet muut edullisemmat oheistuotteet ovat "kerää koko sarja" -tyyppisiä: keräilytarrat, vohvelitarrat, keräilykortit, vihkot ym. Tämän vuoksi houkutus alkaa kerätä täysiä settejä on suuri.
Tavaroiden huonon saatavuuden lisäksi taustalla voi olla Ginga-fanien pitkäaikainen keräilyhistoria. Reilusti kymmenen vuotta sitten, ennen leikkaamattoman GNG:n ilmestymistä (n. 2000-2004), tavallisella fanilla ei ollut mitään mahdollisuutta hankkia itselleen nykyisin perustavaroiksi laskettuja asioita: japaninkielisiä GNG-, GDW-, Riki- ja muita mangoja. Toisin kuin monista muista mangasarjoista Ginga-sarjoja ei voinut löytää netistä ilmaiseksi luettavaksi millään kiellellä: jo yksittäisten kuvien löytäminen oli monesti mahdotonta.
![]() |
| GNG-mangan 2. julkaisu, osa 4. |
Ensimmäisen kerran japaninkielistä Ginga-mangaa tuli myyntiin Hopeanuoli.comiin, kun mooni oli Japanin matkallaan ostanut itselleen vinon pinon Ginga-mangaa ja kaksoiskappaleet huutokaupattiin foorumilla. Yksittäisten mangojen hinnat olivat keskimäärin 60 euroa kappale, mutta halutuimmista maksettiin jopa 120 euroa. Kyse ei missään nimessä ollut harvinaisista julkaisuista, vaan Weedin perusosista ja GNG:n kolmesta ensimmäisestä julkaisusta. Osia oli kuitenkin rajoitetusti ja kysyntää paljon, jonka seurauksena hinnat nousivat.
Tämän jälkeen Hopeanuoli.comin foorumi jossain vaiheessa deletoitui ja Bemmu perusti Ginga-faneille uuden foorumin. Bemmu perusti foorumien yhteyteen yrityksen, Bemmun mangakaupan, josta pystyi ostamaan kaikenlaista Ginga-kivaa: mangaa inhimilliseen hintaan (10-25 euroa), figuureita ja tuolloin vielä yleisiä Topsangyon Weed-pehmoja.
Kun Bemmun aika ei enää riittänyt valvomaan ja päivittämään foorumeita, otti Nawulf ne valvontaansa. Myös Nawulf oli innostunut Ginga-oheistuotteista ja -mangoista ja hän perustikin Suomen ensimmäisen puhtaasti Ginga-oheistuotteisiin keskittyneen yrityksen: Hopeanuoli-kaupan. Samoihin aikoihin (2008) perustettiin myös Urumin uudistunut nettikauppa, jolla oli myös oma keskusteluosastonsa foorumilla.
Ja nyt pallo aktiivisena Ginga-foorumina on siirtynyt Kaksoissolalle, jonka omistajana olen myös aktiivinen Ginga-keräilijä, mikä näkyy foorumilla sekä useissa keskusteluissa.
![]() |
| Harvinaisuuksia: GNG- puuha- ja värityskirja, menkokortteja sekä muutama figuuri. |
Tämän pienen historiikin takana on ajatus, jota olen pohdiskellut: onko keräily jollakin tavalla sisäänrakennettu Ginga-faneihin? Vuosien ajan foorumeita ovat pyörittäneet intohimoiset keräilijät, joista huomattava osa on myös myynyt tuotteita. Lisäksi monina vuosina Gingaa ei voinut harrastaa normaalisti ellei ryhtynyt hankkimaan kalliita japaninkielisiä julkaisuja. Fanit, jotka eivät ostaneet mangoja, saattoivat katsoa vain suomidubattua animea ja miettiä, mistä ihmeen Weedistä muut puhuivat ja mitä ne mystiset sudet tarkalleen puuhasivat Oun sotureiden kanssa.
Keräily on hieno harrastus, joka on tuonut paljon lisätietoa Gingasta Suomeen. Mistään muusta sarjasta ei tiedetä siitä tehtyjä erikoisjulkaisuja, uusintapainoksia saati sitten oheistuotteista niin tarkasti kuin Gingasta, mikä on puhtaasti keräilykulttuurin ansiota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






