GtLW: Luku 26

Cross, Sunny ja Maru piileskelevät yhä talon alla.

Bob on palannut ja odottaa sopivaa tilaisuutta tappaa Cross.

Daisuke on kaivanut haudan (todennäköisesti Hirolle) ja asettaa sille kukkia.

Saatuaan puhelun Hidetoshilta, Daisuke poistuu paikalta.

Bob näkee tilaisuutensa tulleen ja hyökkää kohti Crossin piilopaikkaa.

Bob nappaa kiinni Sunnyn.

Mutta päästää irti, kun tajuaa, ettei se ole Cross.

Cross hyökkää.

Ja iskee Bobin nurin. Myös Sunny ja Maru liittyvät taisteluun.

Bob jää alakynteen ja alkaa itkeä.

Jokin sen sanoissa järkyttää/yllättää kolmikon.

Daisuken isä on kuullut metelin ja tulee paikalle.

Bob irtautuu taistelusta.

Ja lähtee pois, kun Daisuken vanhemmat alkavat lähestyä.

Samaan aikaan Hidetoshi on hankkinut sairaalansa viereen kontin.

Kontissa on kolme koirahäkkiä, joista yhdessä on tajuihinsa palannut Gin. Muissa lienevät Jouji ja Weed.

Bob on paennut metsään, mutta ei uskalla palata Monsoonin luo. Se ajattelee sisaruksiaan ja Monsoonia.

Lopulta se lyyhistyy itkien maahan.

Kun hämärä on laskeutunut Bob ilmestyy taas Daisuken talolle. Cross on odottanut sitä ja näyttää valmiilta taisteluun.

Bob sai juuri kaikki sympatiani. D= Siinä vaiheessa, kun tuollainen koviksen näköinen kaveri vain makaa maassa itkemässä, kaikki paha annetaan anteeksi. Toivottavasti Cross ajattelee samoin ja pystyy houkuttelemaan Bobin vaihtamaan puolta. Bobin avulla Ouun sotilaat pystyisivät varmasti pakenemaan karhujen luota.

GtLW: Luku 25

Karhut piirittävät kiveä.

Kiven alle on piiloutunut koira.

Karhut yrittävät kaivaa koiran esiin, mutta turhaan. Luola on liian syvä ja kun ne työntävät tassunsa luolaan, hyökkää koira niiden kimppuun.

Monsoon tulee pian kuitenkin paikalle mekkalan houkuttelemana. Se tarraa kiveen ja vääntää sen helposti sijoiltaan.

Koira paljastuu Meriksi, joka jää ilman suojaa.

Mer hyökkää Monsoonin kimppuun, mutta se isketään helposti nurin.

Muut karhut aikovat tappaa Merin, mutta Monsoon estää niitä: se tahtoo myös tuoretta ruokaa ja koirien ruumiit alkavat pian mädätä. Mer viedään louheen, jossa on paljon karhuja vartioimassa.

Tajuton Mer tiputetaan louheen, jossa on paljon muitakin Ouun koiria.

Suurin osa koirista on selvinnyt hengissä. Musashi on ilmeisesti kuollut, mutta muita ruumiita ei näy.

Kurotora raivoaa kohtaloaan, mutta menettää pian tajuntansa.

Samaan aikaan Futago-solaa reunastavan kanjonin luona.

Rocket, Kyoshiro ja Ken ovat yhä vapaana.

Niille tarjoutuu tilaisuus, kun ne löytävät karhupartiosta kohdan, jossa on vain yksi vartija.

GtLW: Luku 24

 Luku 24: jos osaisin japani, saisin tästä jotain irtikin.

Orion, Rigel ja Sirius laumoineen ovat liikkeellä, mutta ne hiljentävät vauhtia.

Bella ja Koyuki mainitaan. Ne eivät näytä enää olevan mukana.

Rawr, Rigel kertoo tärkeitä asioita.

Kun Sasuke ja Bon alkavat pelleillä, Rigel ei vaivaudu edes komentamaan niitä, vaan lähtee liikkeelle.

Kenshin ja Unsai kohtaavat.

"Jos et osaa japania, olet ihan pihalla."

Juu. Tässä on noin neljä-viisi sivua, jossa keskustellaan ilmeisesti strategioista, liittoumista ja kaikesta muusta tärkeästä. Ymmärsin yhden kohdan.

! = yllättävää. 2 x ! = todella yllättävää.

Hyena on palannut kuolleista mukaan jättiläischihuahua ja koga, jonka irokeesi on mennyt pilalle kosteassa säässä!

*krhm* Tenkan liityttyä joukkoon laumoineen keskustellaan lisää tärkeistä asioista. Orion mainitaan ja viestinviejiä lähtee matkaan.

Myös Gennai on liikkeellä ja etsii suojaa myrskyltä.

Gennai vetää ladon oven säpäleiksi ja siirtyy sisätiloihin suojaan sateelta.

Mutta ladossa on jo joku!

Nuori koira esittäytyy Shioniksi. Näyttää kovasti Weed Gaidenista tutulta kaverilta.

Hm. Tämän luvun ymmärtämiseen olisi tarvittu parempaa japaninkielen taitoa. Shionin ilmestyminen oli mukava yllätys.

GtLW: Luku 23

Monsoonin iskut osuvat maahan. Se ei tähtää pentuihin, vaan yrittää pelotella ne pysähtymään.

Sitten Monsoon kääntyy ja jatkaa pakoaan. Se pysähtyy kuitenkin pian ja tarkkailee koiria puun takaa.

Pennut ovat liian heikkoja jatkaakseen Monsoonin seuraamista.

Monsoon miettii tilannetta, kun paikalle ilmestyy muita karhuja, jotka aikovat tappaa pennut.

Monsoon pysäyttää ne ja lähestyy pentuja itse.

Yksi pennuista nuolee Monsoonin tassua ja alkaa sitten uteliaana (tai nälkäisenä) jyrsiä sitä.

Monsoon paiskaa pennun ilmaan...

Ja tappaa sen.

Monsoon tönii muita pentuja, jotka ovat liian heikkoja pysyäkseen jaloillaan.

Monsoon päättää ottaa ne mukaansa.

Bob herää unestaan sisaruksiaan muistellen. Ne ovat kaikki kuolleet: Monsoon tappoi ja söi ne. (Sivuhuomio: tässä vaiheessa Ouun kaatumisesta on kulunut 2-3 päivää.)

Bob näkee Crossin ja Jeromen pentujen olevan pihassa ja ihmisten ruokkivan niitä.

Bob poistuu paikalta. Ilmeisesti se toteaa, ettei voi noudattaa Monsoonin määräystä, koska Cross on ihmisten suojassa.

Samaan aikaan Yamabiko on tulossa Shikokusta kohti Orionin ja kumppanien kotiseutua.

Myös Kenshin on liikenteessä.

Söpöt koiranpennut on nyt teurastettu brutaalisti. Miten saatoin odottaa jotain muuta?

Pohdintaa: Kenshin näyttää jonkin verran yhdeltä pennuista ja se ilmestyi tarinaankin mukaan aika sopivasti. Sattumaa?

Edit: Sattumaa. Bobin sisarusten kerrotaan kuolleen.

Bob poistui vartiopaikaltaan hieman huonoon aikaan, sillä paikalle tuli myös Daisuke. On mahdollista, että pahasti haavoittunut Gin on auton kyydissä ja se siirretään pian sisälle. Monsoonille on tulossa ikävä yllätys, kun kummatkin johtajakoirat ovat yhä hengissä.

Bobin paluu Monsoonin luokse lupaisi kuitenkin sitä, että pian saadaan (toivottavasti!) tietää, mitä tapahtui Kurotoralle, Musashille, Rocketille, Jeromelle ja kaikille muille.

Jotain muuta: Kani nimeltä Mulko

Nimensä mukaisesti Kani nimeltä Mulko kertoo Mulko-nimisestä kaniinista. Manga on tyyliltään realistinen ja kertoo päivittäisestä elämisestä kanin kanssa.

Mangan piirrostyyli on realistinen ja kanit on piirretty yksinkertaisesti, mutta samalla realistisesti niiden luonnolliset liikkeet huomioiden. Kuvissa näkyvän yksinkertaisen tyylin lisäksi kirjassa on myös vanhempia tarinoita, joissa kanit on piirretty realistisesti.

Manga keskittyy enimmäkseen huumoriin ja kertoo Mulkon jokapäiväisestä elämästä. Mukaan tulee myös pieniä vinkkejä kanin hoitoon. Mangaka itse on myös tarinassa mukana, mutta tämä on toteutettu niin, että pääpaino pysyy koko ajan kaneissa eikä karkaa kertomaan ihmiselosta. Mangakan ystävistäkin kerrotaan eniten siinä, kun aiemmat tuliaiset vaihtuivat Mulkon saapumisen jälkeen kaninherkkuihin.

Monista muista suomeksi julkaistuista lemmikkisarjoista poiketen Mulkossa kerrotaan myös lemmikin kuolemasta. Mulkon kanssa elänyt, mutta äkillisesti kuollut Pikku, kulkee tarinassa mukana ja lisäksi lopussa sen kotiin muuttamisesta ja kuolemasta on lyhyt tarinansa. Vaikka kanin kuolemasta kertominen synkensi kirjan tunnelmaa, on se minusta kuitenkin tärkeä teema pitää esillä. Kokonaisuudessaan Pikkusta olisi ollut mukava lukea enemmänkin, mutta koska se eli vain noin puoli vuotta omistajansa hoidossa, on ymmärrettävää, ettei se saanut tarinassa huomattavaa roolia.

Kani nimeltä Mulko on melko tavallinen lemmikistä kertova kirja. Se on mukava ja kevyt lukea, minkä ansiosta siitä on varmasti paljon iloa kanin omistajalle.