Lauma on teoksena hyvin laaja: Siihen on kerättä paljon faktatietoja kirkonkirjoista, lehtijutuista, tapporahojen maksamisesta ja kaikesta muusta vastaavasta. Tämän lisäksi Jouni Tikkanen on tehnyt tarkkoja arvioita siitä, montako laumaa Turun alueella on elänyt tuohon aikoihin ja on käyttänyt pohjana nykyisiä susista saatuja tietoja. Kirja kertoo lyhyesti tapahtumien ohessa 1800-luvun lopun ihmisten elämästä ja elinympäristöstä. Kuvaukset tapahtuvat kuitenkin eniten suden näkökulmasta.
Kirja on kirjoitettu neutraalisti ja puolia valitsematta: sudet ovat vain eläimiä, jotka toimivat vaistojensa varassa ja oppivat uusia asioita. Ihmisten roolia ei kaunistella tai kauhistella, vaan siitä kerrotaan neutraalisti: kun susista ryhdyttiin lupaamaan tapporahaa, olivat syyt tärkeysjärjestyksessä: karjalle aiheutuneet vahingot, riistalle aiheutuneet vahingot ja vasta kolmantena lasten tappaminen.
Lasten, erityisesti köyhien torppariperheiden, arvo ei ollut kummoinen ja se näkyykin monella tapaa. Kun susia ryhdytään metsästämään käyttäen tuhansien miesten ajoryhmiä, ei ajoryhmillä ole työssään mitään motivaatiota, vaan ajomiehet kulkevat teitä pitkin ja jäävät yöpymään majataloihin. Kun paikalle lopulta saadaan ammattimetsästäjä, tämä väittää, että tappojen takana on ilves, saa ilveksen tapporahan nostettua ja tappaa sitten useita kymmeniä ilveksiä, mutta ei ainuttakaan sutta. Paikalliset metsästäjät taas "munittavat" susia eli etsivät kesäisin niiden pesät, tappavat pennut ja nostavat niistä tapporahan ja jättävät parin eloon hakeakseen taas pennut seuraavana vuonna.
Laumassa susien munittamista pidetään yhtenä syynä, miksi sudet alkoivat hyökätä lasten kimppuun: susi tarvitsee metsästäessään laumaa, jotta se saa ajettua riistan liikkeelle ja iskettyä sitten sen kimppuun. Kun susia oli vain muutama, eivät ne voineet käyttää tätä metsästystapaa, vaan joutuivat etsimään pienempää riistaa.
Toisena merkittävänä syynä on se, että hirvet ja moni muu isompi riista oli tuohon aikaan tapettu lähes sukupuuttoon Suomessa. Hirven jälkien näkeminen oli tuolloin lehtijutun arvoinen asia eli metsissä ei ollut susille ruokaa. Sudet oppivat nopeasti nappaamaan karjaa pihasta ja kun sitä oli vähän, olivat vuorossa lapset.
Kirja on kirjoitettu hyvin sujuvasti ja helppolukuisesti. Se ei retostele tai eikä ota puolta, vaan kertoo tilanteesta faktoina. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Kiitos tästä artikkelista, pitääpä joskus tutustua tuohon kirjaan!
VastaaPoistaOlen joskus ko. tapauksen tiimoilta kuullut pohdintaa, että asialla olisivat olleet koirasudet. Onko tätä näkökulaa käsitelty kirjassa millään tapaa?
Kyllä, sitä pohditaan jonkin verrankin ja täytetystä urossudesta otetaan DNA-testi.
PoistaVaikuttaa todella mielenkiintoiselta kirjalta, pitää muistaa joskus etsiä käsiin! Monesti kuulee väitteitä, että kuinka "lapset ovat aina olleet tärkeimpiä!!", vaikka etenkin köyhien ihmisten keskuudessa ainakin esim. Venäjällä ja Vienan karjalassa iso lapsilauma on ollut vain vaiva ja on jopa toivottu lasten kuolemaa (t. mielestäni tutkimus "Ilona on käki metsässä, ilona on lapsi perheessä", joka käsittelee esim. aviottomia lapsia ja imeväiskuolleisuutta Vienan Karjalassa ja Vienanmeren länsirannikolla 1860-1910-luvuilla. Tutkimuksen on tehnyt Yury Shikalov) En epäile, etteikö samoja fiiliksiä ois ollut myös suomalaisissa perheissä, kun lapsia sikisi lähestulkoon vuosittain. Tottakai varmaan on tunnettu vanhemmanrakkautta lapsia kohtaan, mutta entäs kun lapsia onkin iso kasa eikä niiden tempauksia jaksa ja ne pitäisi vielä elättääkkin....
VastaaPoistaMutta jokatapauksessa olisikin mukava lukea neuraalia teosta aiheesta (sudet eivät ole omia suosikkieläimiäni, kun pitää aina metsälle mennessä pelätä koiran puolesta, mutta en halua niitä kokonaan hävittääkään, korkeintaan häirikkötapauksia).
Tuli myös mieleen, että joskus 20-30-luvun vaihteessa (jos muistan oikein) Sotkamo-lehti tai vastaava kainuulainen sanomalehti oli uutisoinut susihyökkäyksestä ainakin yhdessä paikallisessa torpassa. Susi oli kuulunut elokuvaporukalle, joka oli ollut kuvaamassa seudulla jotakin, ja susi oli karannut ja käynyt syrjäisen? torpan lapsien kimppuun. Olisiko jopa mennyt ikkunasta taloon sisään nuoremman lapsen kimppuun. En muista, mainittiinko jutussa, että lapsia olisi kuollut, mutta tyyliin ainakin kahta susi puri. En todellakaan tiedä jutun paikkaansapitävyyttä, ennen vanhaankin lehdissä julkaistiin propagandaa, mutta mietin kanssa, että miksei? Kesyttömätön, luonnosta pyydystetty aikuinen susi, joka on peto ja näkee lapset helppona saaliina? Etenkin, jos on pidetty nälkäisenä ja kohdeltu muutoin ikävästi.
Kannattaa ehdottomasti tutustua. Tuo on totta, mutta harva sitä ääneen kehtaa sanoa. Varmasti lapset ovat perheessä usein olleet myös rakastettuja, mutta muinaisessa Suomessa tunteilu on voinut tarkoittaa kuolemaa. Tämän takia heikompia/huonompia lapsia saatettiin eksyttää metsään ja lisäksi olivat vielä huutolaiset eli huutokaupassa myydyt lapsiorjat, joita kohdeltiin aivan kammottavasti vielä 1940-luvulla.
PoistaTuosta tapauksesta en ole kuullut, mutta nuo ovat aivan mahdollisia, koska ihan yhtälailla isot koiratkin ovat olleet vaarallisia.