maanantai 13. heinäkuuta 2020

Miten Tsukasa ymmärtää Gingaa paremmin kuin Takahashi?

Yoshihiro Takashin tietävät kaikki Ginga-fanit: hän on piirtänyt ja luonut kaikki Ginga-tarinat ja -hahmot. Vähän aikaa sitten Gingaa ilmestyi kuitenkin myös toisen mangakan kynästä: Tsuji Tsukasa piirsi The First Wars -parodia sarjaa, joka ilmestyikin vähän aikaa sitten suomeksi. Kirjoitin sarjasta arvostelun jo japani-julkaisun aikoihin ja positiivinen fiilikseni on pysynyt: sarjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.


The First Warsin pääosassa on Weedin ja Koyukin pentunelikko, joiden seikkailuiden ympärille tarina asettuu. Takahashista poiketen Tsukasa tuntuu saavan hahmoista paljon enemmän irti kuin Takahashi. Miten ja miten näitä piirteitä voisi hyödyntää muissakin sarjoissa?

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että Tsukasa käyttää pentujen jo olemassa olevia luonteenpiirteitä, mutta on muokannut ne sarjaansa sopivaksi. Pennut siis ovat selkeästi samat hahmot kuin Orionissa, The Last Warsissa ja Noah'ssa. Katsotaan jokaista yksitellen.

Orion

Orion on rämäpää, kuten aina. Tämän lisäksi se kuitenkin kerskailee ja on mammanpoika: epäonnistuneen itsenäistymisen yrityksen jälkeen se juoksi itkien äitinsä luo. Nämä ovat myös piirteitä, jotka sillä on mangassakin: Orion uhoaa kaikille ja kaikelle. Kun se lopulta kohtasi emonsa pitkästä aikaa, Orion kaivautui aidan alitse päästäkseen sen luo. Noah-mangassa Orion on matkalla äitinsä luo: se tahtoo yhtä aikaa päästä äitinsä luo ja tahtoo olla menemättä, koska joutuisi kohtaamaan aiemmat tekonsa. (Harmillisesti tämä käsiteltiin vain muutamalla lauseella.)

Orion on tällä hetkellä supervoimakas ja oikeasti niin vahva, että se varmasti voittaisi Rikinkin. Hahmoon olisi hienoa saada jonkinlainen heikkous. Itse pitäisin kovasti siitä, että Orion -rämäpäisenä uhoajanakin- olisi epävarma itsestään: se on käytännössä pakotettu Ouun johtajaksi eikä se kestä johtajan paikan tuomia haasteita. Tätä käsitellään TLW:ssä, mutta epävarmuuden sijaan Orion on turhautunut ja tahtoo jatkaa taistelua. Itse pitäisin enemmän siitä, että se pelkäisi ja jännittäisi taistelua - jos ei itsensä, sitten ystäviensä puolesta.



Sirius

Sirius on TFW:ssa samanlainen rauhanlähettiläs kuin muutenkin - mutta samalla ärsyttävä päällepäsmäri. Se komentelee sisaruksiaan, tahtoo kaiken menevän oman mielensä mukaan ja koettaa aina huomioida kaikkien tunteet, kukat mukaan lukien.

Muissa sarjoissa Siriuksen jääräpäisyydestä puhutaan paljon, mutta se ei missään vaiheessa nouse selkeästi esiin. Sirius pysyy mielipiteessään, mutta monesti se puolustaa asiaansa kyyneleet silmissä, mikä luo siitä enemmän epätoivoisen kuin jääräpäisen kuvan. Lisäksi, Sirius nähdään keskusteluissa yllättävän harvoin. Siriuksen kaltaisen hahmon pitäisi pystyä keskustelemaan paljon, että sen jääräpäisyys korostuisi. Nyt keskustelut ovat olleet pitkälti parin lauseen jankkauksia.

Siriuksen luonne jää harmillisesti mangassa aika huomaamattomaksi. Sirius on jääräpää ja lisäksi se kettuilee muille huomattavan paljon. Gennaille se iski silmää sanoessaan olevansa menossa Monsoonin ruuaksi ja kun Sirius myöhemmin kohtaa Orionin -joka on vahvistunut hurjasti ja katkonut puusta oksat treenatessaan- Sirius ei huomioi Orionin voimia ollenkaan, vaan alkaa voivotella puuta.

The First Warsin puolella Siriuksen piirteet korostuvat. Se menee usein oman mielensä mukaan ja tahtoo laittaa sisaruksensa samaan muottiin kyselemättä näiden mielipiteitä. Sirius jää myös analysoimaan tilanteita liian pitkäksi aikaa muiden tuskastellessa vieressä. Kukkaset ja etanat ovat Siriukselle yhtälailla eläviä olentoja kuin koiratkin.



Bella

Bella on itkupilli. Mitään muuta tästä hahmosta ei käytännössä tiedetä. Sen ei nähdä koskaan taistelevan tai varsinaisesti osoittavan mitään erityisiä kykyjä. Yhdessä vaiheessa Ouun lauma pohtii, pitäisikö se jättää asumaan ihmisten luo.

Se, että Takahashi ei osaa kirjoittaa naishahmoja, korostuu Bellassa äärettömän vahvasti. 

TFW:n puolella Bella on itkupilli - mutta se on vain yksi sen luonteenpiirteistä. Bella inhoaa ötököitä ja muita ällöjä asioita, mutta on veljiensä mukana seikkailemassa ja taistelemassa, tippumassa jokeen ja auttamassa muita. Bella pohtii Ouun johtajana olemista ja tahtoo itsekin kehittyä - taistelijaksi tai kauniiksi ladyksi. TFW on ensimmäinen kerta, kun Bella on oikeasti hahmo eikä vain taustaelementti.

Vaikka Bella kehittyisi mihin suuntaan tahansa, olisi kiva nähdä se aktiivisena hahmona virallisissakin Ginga-tarinoissa. The Last Warsista se leikattiin pois heti alkuvaiheessa eikä sitä ole Noah-mangan puolellakaan näkynyt, joten muutosta tuskin on tulossa.



Rigel

Rigel on virallisessa mangassa yksi suosituimpia hahmoja: se eroaa muista ulkonäöltään, ei ole niin ääripääluonne kuin Sirius tai Orion, se on ystävällinen ja auttavainen. Monella tapaa se muistuttaa pennuista eniten Weediä. Rigel on myös todistanut taitonsa ja voimansa, minkä lisäksi se on karismaattinen ja hyvä johtaja, joka huomioi heikommat.

Sen hahmokehityksestä on kuitenkin unohdettu yksi äärettömän tärkeä asia:

Miksi Rigel ei kelpaa Ouun johtajaksi?

Orionia ja Siriusta maalaillaan jatkuvasti seuraavaksi Ouun johtajaksi, mutta Rigel mainitaan usein vain sivulauseessa Weedin pennuksi. Miksi? Koiramaailmassa ei luulisi syntymäjärjestyksen olevan tärkein elementti johtajaa valitessa.

The First Wars tarjoaa ratkaisun: Rigel on vähän hönö. Se jää haaveilemaan, lähtee harhailemaan omille teilleen, on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Se ei ole kiinnostunut johtajan paikasta, on jopa vähän apaattinen ja muiden pentujen pitää vahtia sitä.

Miksi Rigelillä ei ole tällaista syytä olla johtajaksi kelpaamaton mangan puolella? Rigel voisi olla hiljainen runosielu tai se voisi vain viihtyä omillaan ja lähteä vaeltelemaan kadoten viikoiksi. Tällainen hajamielisyys tekisi siitä huonon johtajan, vaikka se muuten olisikin erittäin kykenevä. Nyt se, miten Rigel jätetään johtajavalinnoissa syrjään, tuntuu vain hahmoa kohtaan todella epäreilulta.

~~~

Näin jälkikäteen katsoen, The First Wars on moniin muihin parodioiden nähden erikoinen siinä, että se jopa syventää hahmoja. Erityisesti Rigel ja Bella saavat tässä ansaitsemaansa valokeilaa.

7 kommenttia:

  1. Itsekin tykkäsin kovasti TFW:sta! Se oli freesi, hauska ja hahmot oli kuvattu hyvin. Toivottavasti tätä tulisi joskus lisääkin.
    Hyvä postaus! Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Pitäisi muistaa napata tämä manga luettavaksi, vaikuttaa kaikin puolin just sellaiselta että tykkäisin!

    Tämä nyt on ohi aiheen, mutta tuli vastaan että Manga Planet -niminen sivusto on lisensoinut Hopeanuoli-mangan ja ryhtyy tarjoamaan sitä englanniksi!

    VastaaPoista
  3. GtLW yllätti positiivisesti: tarina ei ole jatkuvajuoninen, vaan joka luku on oma stoorinsa (ajattelinkin kun GtLW alkoi että miten kerran kuussa ilmestyvää sarjaa jaksaa seurata jos se on jatkuvajuoninen, vaikka kai tällaisia toki on :) )

    Tarinat oli sikäli hauskoja, että niissä otettiin esile jokinaihe, mitä Gingassa on voimakkaasti käsitelty, mutta lopulta ei asia ollutkaan niin kummallinen. Esimerkiksi ekan luvun Orionin soturikoe rotkon yli hyppäämisestä: se olikin tehty pikkupennulle sopivaksi (ai hitto kun nauroin! :D )

    Eikä hirviökään ollut niin kamala, ja sai karhunpentukin hetken aikaa kuyvitella olevansa vielä suuri Akakabuton seuraja...

    Välilä kmietin, että miten sellainen lukija, joka ei ole lukenut lukuakaan yhtäkään Ginga-sarjaa, kokisi tämän sarjan? Mietiskelin toki itsekseni, että jutut oli sellaisia, että niissä valaistaan joku oleellinen Ginga.juoni tarpeeksi ja se vedetään vitsiksi, kai ei-Gingalikija saattaa saada sillioinkin virnistelyt. Mutta vitsit kolahtaa paremmin, jos tietää tasan tarkkaan, mihin kulloiseenkin Ginga-kohtauksen viitataan.

    Rispektiä annan sille, ettei Beölla vain ole joukon mukana riippakiveksi haukuttava pikkusisko, vaan sellainen joka osaa laittaa veljileen luun kurkkuunkin, kun veljiltä unohtuu urosmahtailupuheissaan että onhan joukossa naaraskin :D

    Sellainen kiva lisä Ginga-maailmaan tämä chibi-sarjis. :) Toivottavasti jatkuukin ja Tsukassa ekssii lisää tarinoita, joissa korostetaan Ginga-maailman teemoja huumorilla (ja lopussa helpotuksen huokauksella) maustettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni kirjainlyhenteessä sarjat sekaisin, mutta tajuanette pointin kai... ? :P

      Poista
    2. Tavallisesti, jos sarja ilmestyy kerran kuukaudessa, on siinä 30-45 sivua. Niitä on sitten helpompi seurata.

      Hmm... Tässä on kyllä hyvän parodian otteita siinä, että moneen vitsiin pääsee mukaan, vaikka ei Gingaa olisikaan lukenut. Osa menee toki ohi, mutta osa vitseistä on aika yleismaailmaisia.

      Taitaa olla, että tämä jäi ainoaksi pokkariksi... Harmillista, koska olisin itsekin mieluusti lukenut lisää.

      Poista