Näytetään tekstit, joissa on tunniste GtFW. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste GtFW. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. heinäkuuta 2020

Miten Tsukasa ymmärtää Gingaa paremmin kuin Takahashi?

Yoshihiro Takashin tietävät kaikki Ginga-fanit: hän on piirtänyt ja luonut kaikki Ginga-tarinat ja -hahmot. Vähän aikaa sitten Gingaa ilmestyi kuitenkin myös toisen mangakan kynästä: Tsuji Tsukasa piirsi The First Wars -parodia sarjaa, joka ilmestyikin vähän aikaa sitten suomeksi. Kirjoitin sarjasta arvostelun jo japani-julkaisun aikoihin ja positiivinen fiilikseni on pysynyt: sarjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.


The First Warsin pääosassa on Weedin ja Koyukin pentunelikko, joiden seikkailuiden ympärille tarina asettuu. Takahashista poiketen Tsukasa tuntuu saavan hahmoista paljon enemmän irti kuin Takahashi. Miten ja miten näitä piirteitä voisi hyödyntää muissakin sarjoissa?

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että Tsukasa käyttää pentujen jo olemassa olevia luonteenpiirteitä, mutta on muokannut ne sarjaansa sopivaksi. Pennut siis ovat selkeästi samat hahmot kuin Orionissa, The Last Warsissa ja Noah'ssa. Katsotaan jokaista yksitellen.

Orion

Orion on rämäpää, kuten aina. Tämän lisäksi se kuitenkin kerskailee ja on mammanpoika: epäonnistuneen itsenäistymisen yrityksen jälkeen se juoksi itkien äitinsä luo. Nämä ovat myös piirteitä, jotka sillä on mangassakin: Orion uhoaa kaikille ja kaikelle. Kun se lopulta kohtasi emonsa pitkästä aikaa, Orion kaivautui aidan alitse päästäkseen sen luo. Noah-mangassa Orion on matkalla äitinsä luo: se tahtoo yhtä aikaa päästä äitinsä luo ja tahtoo olla menemättä, koska joutuisi kohtaamaan aiemmat tekonsa. (Harmillisesti tämä käsiteltiin vain muutamalla lauseella.)

Orion on tällä hetkellä supervoimakas ja oikeasti niin vahva, että se varmasti voittaisi Rikinkin. Hahmoon olisi hienoa saada jonkinlainen heikkous. Itse pitäisin kovasti siitä, että Orion -rämäpäisenä uhoajanakin- olisi epävarma itsestään: se on käytännössä pakotettu Ouun johtajaksi eikä se kestä johtajan paikan tuomia haasteita. Tätä käsitellään TLW:ssä, mutta epävarmuuden sijaan Orion on turhautunut ja tahtoo jatkaa taistelua. Itse pitäisin enemmän siitä, että se pelkäisi ja jännittäisi taistelua - jos ei itsensä, sitten ystäviensä puolesta.



Sirius

Sirius on TFW:ssa samanlainen rauhanlähettiläs kuin muutenkin - mutta samalla ärsyttävä päällepäsmäri. Se komentelee sisaruksiaan, tahtoo kaiken menevän oman mielensä mukaan ja koettaa aina huomioida kaikkien tunteet, kukat mukaan lukien.

Muissa sarjoissa Siriuksen jääräpäisyydestä puhutaan paljon, mutta se ei missään vaiheessa nouse selkeästi esiin. Sirius pysyy mielipiteessään, mutta monesti se puolustaa asiaansa kyyneleet silmissä, mikä luo siitä enemmän epätoivoisen kuin jääräpäisen kuvan. Lisäksi, Sirius nähdään keskusteluissa yllättävän harvoin. Siriuksen kaltaisen hahmon pitäisi pystyä keskustelemaan paljon, että sen jääräpäisyys korostuisi. Nyt keskustelut ovat olleet pitkälti parin lauseen jankkauksia.

Siriuksen luonne jää harmillisesti mangassa aika huomaamattomaksi. Sirius on jääräpää ja lisäksi se kettuilee muille huomattavan paljon. Gennaille se iski silmää sanoessaan olevansa menossa Monsoonin ruuaksi ja kun Sirius myöhemmin kohtaa Orionin -joka on vahvistunut hurjasti ja katkonut puusta oksat treenatessaan- Sirius ei huomioi Orionin voimia ollenkaan, vaan alkaa voivotella puuta.

The First Warsin puolella Siriuksen piirteet korostuvat. Se menee usein oman mielensä mukaan ja tahtoo laittaa sisaruksensa samaan muottiin kyselemättä näiden mielipiteitä. Sirius jää myös analysoimaan tilanteita liian pitkäksi aikaa muiden tuskastellessa vieressä. Kukkaset ja etanat ovat Siriukselle yhtälailla eläviä olentoja kuin koiratkin.



Bella

Bella on itkupilli. Mitään muuta tästä hahmosta ei käytännössä tiedetä. Sen ei nähdä koskaan taistelevan tai varsinaisesti osoittavan mitään erityisiä kykyjä. Yhdessä vaiheessa Ouun lauma pohtii, pitäisikö se jättää asumaan ihmisten luo.

Se, että Takahashi ei osaa kirjoittaa naishahmoja, korostuu Bellassa äärettömän vahvasti. 

TFW:n puolella Bella on itkupilli - mutta se on vain yksi sen luonteenpiirteistä. Bella inhoaa ötököitä ja muita ällöjä asioita, mutta on veljiensä mukana seikkailemassa ja taistelemassa, tippumassa jokeen ja auttamassa muita. Bella pohtii Ouun johtajana olemista ja tahtoo itsekin kehittyä - taistelijaksi tai kauniiksi ladyksi. TFW on ensimmäinen kerta, kun Bella on oikeasti hahmo eikä vain taustaelementti.

Vaikka Bella kehittyisi mihin suuntaan tahansa, olisi kiva nähdä se aktiivisena hahmona virallisissakin Ginga-tarinoissa. The Last Warsista se leikattiin pois heti alkuvaiheessa eikä sitä ole Noah-mangan puolellakaan näkynyt, joten muutosta tuskin on tulossa.



Rigel

Rigel on virallisessa mangassa yksi suosituimpia hahmoja: se eroaa muista ulkonäöltään, ei ole niin ääripääluonne kuin Sirius tai Orion, se on ystävällinen ja auttavainen. Monella tapaa se muistuttaa pennuista eniten Weediä. Rigel on myös todistanut taitonsa ja voimansa, minkä lisäksi se on karismaattinen ja hyvä johtaja, joka huomioi heikommat.

Sen hahmokehityksestä on kuitenkin unohdettu yksi äärettömän tärkeä asia:

Miksi Rigel ei kelpaa Ouun johtajaksi?

Orionia ja Siriusta maalaillaan jatkuvasti seuraavaksi Ouun johtajaksi, mutta Rigel mainitaan usein vain sivulauseessa Weedin pennuksi. Miksi? Koiramaailmassa ei luulisi syntymäjärjestyksen olevan tärkein elementti johtajaa valitessa.

The First Wars tarjoaa ratkaisun: Rigel on vähän hönö. Se jää haaveilemaan, lähtee harhailemaan omille teilleen, on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Se ei ole kiinnostunut johtajan paikasta, on jopa vähän apaattinen ja muiden pentujen pitää vahtia sitä.

Miksi Rigelillä ei ole tällaista syytä olla johtajaksi kelpaamaton mangan puolella? Rigel voisi olla hiljainen runosielu tai se voisi vain viihtyä omillaan ja lähteä vaeltelemaan kadoten viikoiksi. Tällainen hajamielisyys tekisi siitä huonon johtajan, vaikka se muuten olisikin erittäin kykenevä. Nyt se, miten Rigel jätetään johtajavalinnoissa syrjään, tuntuu vain hahmoa kohtaan todella epäreilulta.

~~~

Näin jälkikäteen katsoen, The First Wars on moniin muihin parodioiden nähden erikoinen siinä, että se jopa syventää hahmoja. Erityisesti Rigel ja Bella saavat tässä ansaitsemaansa valokeilaa.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Esittelyssä: Ginga The First Wars




Ginga The First Wars on jotain poikkeuksellista Ginga-maailmassa: se on parodia, jossa esitellään Weedin pentujen elämää söpöjän chibi-hahmojen kautta. Sarja on suunnattu nuoremmille lukijoille, vaikka se julkaistaankin aikuisten lehdessä.

Japanissa on melko yleistä, että suosituista sarjoista tehdään chibi-parodia, mutta niiden toimivuus vaihtelee rajusti. One Piecestä tehty parodia muutti sarjaa paljon: piraattimaailman sijaan sarja sijoittuu kouluun, jossa Tony Tony Chopper taistelee vastaan superpahis Ussoppia vastaan ja muita hahmoja nähdään harvoin. Dragon Ball -parodia on taas käytännössä juonitiivistelmä sarjasta chibi-hahmoilla eikä mukaan ole edes lisätty vitsejä. Onnistuneinen parodia, johon olen itse törmännyt, on Rock Leen ninjatarinat Narutosta: siinä seikkailu jatkuu samassa maailmassa ja mukana on koko hahmokaarti.



Odotukseni The First Warsin kohdalla eivät olleet kovin suuret: parodia tarvitsee onnistumisekseen paljon tietoa sarjasta, että se kiinnostaa faneja ja lisäksi sen pitää olla hauska loukkaamatta sarjan vakavampia faneja. Lisäksi sarjan pitää toimia itsenäisesti ja keksiä jatkuvasti uusia ideoita. Kun itse jo paheksuin WEED-mangassa olleita Sasuken kakka-vitsejä, olin jo hitusen huolissani TFW:n tyylistä, koska pieruhuumori olisi helpoin tapa jatkaa Ginga-sarjojen huumoria.

Suureksi ilokseni olin aikalailla kaikilla tavoilla väärässä TFW:stä.

Sarjan tarina

Tarina asettuu jonnekin Orion ja WEED-mangan tapahtumien välimaastoon, mutta ajankohta ei todennäköisesti ole kiveen kirjoitettu. Tarinan päähahmoina ovat Weedin neljä pentua: Sirius, Orion, Rigel ja Bella. Sivuhahmoina siinä seikkailevat sitten kaikki GNG:n ja WEED-mangan puolelta tutut hahmot: Akame, Kurotora, Weed, Daisuke, Cross, Koyuki... Huumori on hyvin jaettu niin, että pentuhahmot ovat pentuina ja aikuiset hahmot ovat taas pitkälti omana itsenään. Ei siis ole pelkoa siitä, että joutuisi katsomaan Ginin tai jonkun muun hahmon joutuvan pieruhuumorin kohteeksi.

Lyhyet kertomukset sisältävät niin taisteluharjoituksia Kurotoran kanssa, karkumatkoja äidin luota, kohtaamisia karhun kanssa, battougan tekoa ja taistelun käärmeen kanssa.


Piirrostyyli

Piirrostyyli ei vaikuttanut lupaavalta muutaman promokuvan perusteella, mutta kun sarja lähtee liikkeelle, se toimii oikein hyvin. Chibi-hahmot ovat monimuotoisia ja ilmeikkäitä. Aikuisten hahmojen piirtotyyli muistuttaa paljon Takahashin tapaa, joskin suu auki olevat hahmot alkavat nopeasti näyttää ilmeettömiltä. Tosin monin paikoin hahmot ovat ilmeikkäämpiä kuin Takahashilla ja ilmeet on tehty pienin muutoksin: kohotetuin kulmakarvoin, hieman kurtistunein silmin. Myös poseerauksia on paljon erilaisia ja tietyillä tavoin piirrostyyli on elävämpää kuin Takahashin teoksissa. Etenkin kohtauksia, joissa Akame kiipeilee puissa, on hieno katsoa. Myöskin TFW:n karhut ovat todella tyylikkään näköisiä.


Hahmojen käsittely

Kuten kerroin, on sarjassa mukana aikuisia -jotka ovat pitkälti samanlaisia kuin alkuperäisesti- sekä Weedin pennut. Weedin pentujen käsittely tuntuu näin Orion ja TLW-mangan jälkeen piristävältä: kaikki pennut ovat aktiivisesti ja tasaisesti mukana tarinassa eikä Orion tai Sirius vie valokeilaa pois muilta. Pennuilla on myös alkuperäiset luonteensa: Orion on rasavilli, Sirius on anteeksiantava, Bella itkupilli ja Rigel syrjään vetäytyvä. Niihin on lisäksi tehty lisäyksiä, jotka sopivat. Sirius on myös historia-nörtti, joka lukee WEED- ja GNG-mangaa. Orion on retostelija, joka tahtoo aina päteä taidoillaan. Bella on "tsukkomi" eli japanilaisissa komediasarjoissa se, joka reagoi toisten tyhmiin ehdotuksiin ja yrittää toimia järjen äänenä. Mainittakoon, että Bella on myös aktiivisena mukana taisteluissa ja kaikessa muussa toiminnassa. Rigel taas on nuhanenäinen unikeko, joka vajoaa helposti omaan maailmaansa ja unohtaa kaiken ympäriltään.


Aikuisten hahmojen puolelta mukana on myös hyvin laaja hahmokaarti. Etenkin Koyukin näkeminen isommassa roolissa on mukavaa: onhan se pentujen emo.

Huumori

Olin myös positiivisesti yllättynyt sarjan huumorista. Se ei nojaudu pieru-kakka-huumoriin kuin harvoin, vaan suurin osa huumorista tulee tarinaa rakentamalla ja hahmojen kommelluksia seuraamalla. Monesti ihan harmittaa, kun hahmojen vuorosanoja ei ymmärrä eikä vitseistä pääse  perille. Suurimman osan vitseistä onneksi ymmärtää ihan kuvalukemalla.



Isoin pelkoni eli vanhojen hahmojen "häpäisyä" ei myöskään ole tapahtunut, vaan ne ovat omia vakavia itsejään tarinassa.

Kokonaisuudessan Ginga - The First Wars on sarja, johon Ginga-fanin kannattaa ehdottomasti tutustua. Sarjan ensimmäisen luvun voi myös lukea Manga Gorakun sivuilta. Toivon itse kovasti, että sarjaa tulee enemmän kuin yksi pokkari ja että se saisi tulevaisuudessa myös suomijulkaisun, jota on jo vähän huhuiltu.