sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mitä Akame olisi voinut olla?

Viisiosaisen Akame-mangan on julkaistu kokonaisuudessaan suomeksi. Akame oli mielestäni ihan hyvä sarja, mutta ei kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Mitkä elementit olisivat auttaneet tarinaa ja mitä olisi voinut jättää pois?

Kun sarja alkoi ilmestyä muutamia vuosia sitten, monet fanit harmittelivat sitä, että se ei nimestään huolimatta kertonutkaan Akamesta, vaan Akamen esi-isistä. Itse olin tästä hieman pettynyt, mutta totuin ajatukseen nopeasti. Lisäksi mangassa oli mukana lupaus siitä, että tarinan viimeinen osa keskittyisi Akameen ja Kurojakiin, kunhan välissä olisi esitelty muitakin sukupolvia. Tarinan välilehdillä esiteltiin Hakutakan ja Akamen lisäksi välissä olleita muita ninjakoirasukupolvia, joten on mahdollista, että tarinasta oli alunperin tarkoitus tehdä yhtä mittava kokonaisuus kuin esimerkiksi Orionista. Tarina kuitenkin päättyi hyvin nopeasti ja jopa aavistuksen töksähtäen, mikä viittaisi siihen, että Akame ei saanut isoa suosiota. Miten tarinasta olisi saanut astetta mielenkiintoisemman ja miltä osin se jäi ontumaan?

Itse katson Akamen isoimmaksi viaksi sen historiallisuuden: Takahashi on selkeästi päättänyt, että hän tahtoo pitää historialliset tapahtumat ja realismin mukana tarinassa. Akame-mangassa saakin runsaan esittelyn japanilaisista lääninherroista ja sotatilanteista.

Tällöin tarinaan tulee ongelma sekä japanilaiselle että suomalaiselle lukijalle: Suomalaiselle lukijalle tapahtumat ovat täysin tuntemattomia ja daimioiden nimeäminen tuntuu lähinnä listaamiselta. Japanissa sotainen feodaalikausi taas käsitellään kattavasti läpi kouluissa ja se tunnetaan läpikotaisin. Tällaiselle kohdeyleisölle Takahashin tarina tarjoaa vain raapaisupintaa eikä tuo historiallisiin tapahtumiin mitään uutta. Feodaalikautta on myös käsitelty paljon monissa muissa anime/manga/pelisarjoissa ja useimmiten sitä on muokattu niin, että alkuperäisiä historiallisia hahmoja ei edes tunnista.
Oda Nobunada animesta Battle Girls.
Lisäongelmaa tarinaan tulee mukana olevan realismin kautta. Ninjojen taistelutekniikoita on mielenkiintoista seurata ja tarinaan saa karuja kohtia raakuuksista kertomalla, mutta tarina kertoo lopulta miekkoja käyttävistä ninjakoirista, joilla ihmisen tasoinen älykkyys. Ne eivät istu muuten niin realistiseen maailmaan. Tarinan olisi pitänyt ottaa astetta fantasiatyylisempi malli, jotta koirat olisivat tuntuneet osalta maailmaa.

Hevonen voi olla myös moottoripyörä.
Tämän toteuttaminen on tietysti haasteellista: Ginga-sarjat asettuvat kuitenkin oikeaan maailmaan eivätkä Gamun tyyliseen selkeään fantasia-maailmaan. Gingassa etenkin ihmiset ovat aina vain tavallisia ihmisiä ilman supervoimia, kun taas koirat voivat tehdä mitä huvittaa. Tämän vuoksi Akamenkin ihmishahmojen tuli olla "vain" ihmisiä, vaikka ninjoja olivatkin.

Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että Akamen ninjakoirille olisi pitänyt antaa vastaavia voimia kuin Gamussa. Elettiinhän tuolloin kuitenkin ninjojen kultakautta, joten olisi loogista, että koirat olisivat voimiltaan Rikin ja Ginin kaltaisia. Sukupolvien saatossa iskut ja tekniikat unohtuisivat eikä niitä voitaisi edes käyttää, kun ei olisi ihmisiä auttamassa haarniskoiden ja miekkojen takomisessa. Tämä olisi myös luonut koirista oikeasti pelottavia vastuksia. Nyt niiden erikoistaito oli vain miekkailu, mihin ihmisetkin pystyvät. Koirien ei nähdä käyttävän edes Raikakeniä saati sitten uusia iskuja.

Miksi Takahashi ei sitten lähtenyt kehittämään ninjakoirien maailmaa? Puhtaana arvauksena voisin kuvitella, että Takahashi tahtoi tehdä tarinasta historiallisen opetusmielessä. Takahashi on pitkään tehnyt töitään periaatteena, että hahmoilla tulee olla korkea moraali/opettaa moraalia lukijoilleen, joten voisi olla mahdollista, että hän piti Akamen tarinaa mahdollisuutena saada lukijoita kiinnostumaan historiasta.

Toisekseen, Takahashi on ehkä sanonut joskus, että hän ei pitänyt erikoistekniikoidan tekemisestä tai nimeämisestä. (En löytänyt tietoa varmentamaan tätä.) Sen Takahashi on kuitenkin sanonut, että taisteluiden tekeminen koirilla on hankalaa, koska niiden taistelutavat ovat niin rajoittuneita.

Viimeinen asia, jonka näen ongelmaksi historiallisuudessa, on sen viemä sivutila.

Kaksi esimerkkiä:
Krooh pyyh.
Osa 4, 108-125 ja sen jälkeen vielä kymmenisen sivua.
Nämä sivut kertovat Odan olevan pahis ja hänen sotajoukkojensa johtajien nimiä sekä vastustajien joukkojen suunnitelmia. Suurinta osaa hahmoista ei nähdä enää koskaan. Odan pahisroolin korostaminenkin tuntuu turhalta, koska hän ei ole Igojen henkilökohtainen vihollinen ja hän kuolee kuten historiassakin: salamurhaajien iskussa.

Entäpä jos tämä aika olisi käytetty johonkin muuhun? Hakutakan veljet olivat juuri kuolleet taistelussa, joten tämä olisi voinut olla hyvä hetki surra niitä. Oozaru olisi voinut vaikka jutella Hakutakan kanssa ja moittia tätä, koska tämän uhkarohkeus koitui lopulta kahden veljen kuolemaksi. Tästä olisi helposti saanut Leijonakuningas/Tiedätkö miksi olemme karhukoiria, poikani? -kohtauksen. Lisäksi se olisi tuonut hahmoihin inhimillisyyttä, kun niiden kanssakäymistä olisi nähnyt sotimisen ulkopuolellakin.

Osa 5 - Koga-koirien kouluttaja
Olin todella, todella yllättynyt, kun tämä hahmo astui esiin, vaikka on maailman loogisin asia, että koga-koirillakin on opettaja. Kuka hän on? Mistä hän tuli? Tunsiko tämä Oozarun omistajan? Tunsiko Oozaru tämän miehen? Hänestä ei saatu tietää mitään. Ei mitään.

Tavallaan mystinen opettajakin toimii hahmona, mutta olisi ollut paljon hienompaa, jos esim. Koga-koirien omistaja olisi murhannut Kiheen, jonka jälkeen Taichi, Ryoujun ja Hakutaka olisivat vannoneet kostoa tälle. Tämä opettaja oli kuitenkin paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin kaikki historialliset ja puolihistorialliset hahmot, joita tarinassa vilisee.


Tässä tiivistyy myös toinen Akamen isoista ongelmista: hahmot. Useimmat hahmot jäävät hyvin latteiksi ja vaille persoonallisuutta. Tarinan alussa tällainen on aivan hyväksyttävää, mutta kukaan hahmoista ei kehity merkittävästi tarinan aikana ja monesti tuntuu, että tarina ei edes kerro hahmoista. Oozaru, Hakutaka, Taichi ja Ryoujun ovat kaikki päähenkilöitä, mutta manga ei kerro oikeastaan kenestäkään heistä: Oozarun taustoja ei koskaan saada tietää, Ryoujun ei ota isänsä paikkaa koirien kouluttajana eikä Hakutaka tai Taichi varsinaisesti koe mitään hahmokehitystä tarinan aikana. Niillä kaikilla olisi mahdollisuus kasvaa hahmoina, mutta ne jäävät kuitenkin puolitiehen.

Akame on ihan hyvä sarja, mutta kun sitä pohtii hetken, huomaa siitä helposti, miksi se jäi niin lyhyeksi. Jos tarina olisi keskittynyt enemmän koiriin ja luonut tarinaan uutta historiaa ninjakoirille, olisi se ollut astetta mielenkiintoisempi. Se olisi myös toiminnan lisäksi tarvinnut tilaa ja aikaa hahmoille itselleen.

15 kommenttia:

  1. Olisikohan Takahashi muissakin haastatteluissa kommentoinut taistelutekniikoiden nimistä, mutta 18. Hopeanuoli-pokkarin haastattelussa Takahashi oli ilmaissut että taistelutekniikoiden nimeäminen oli haasteellista. http://hopeanuolentomodachi.blogspot.fi/2016/05/takahashin-haastattelu-hopeanuoli.html

    GDA tuotti pettymyksen jo heti ekan pokkarin aikana, mutta ajattelin, että meno paranee vanhetessaan, eipä niin käynyt. Mietiskelin, että olinko tottunut liikaa siihen tarinankerrontaan, mitä Gingassa muuten oli ja siksi GDA vaikutti tylsältä, mielestäni siinä vain kuvattiin tapahtumia tekstilaatikoin ja kuvin. Pettymystä lisäsi sekin, että tiesi, ettei sarja kertonutkaan Akamesta vaan tämän esi-isästä ja ettei tarinassa koskaan päästä siihen asti, että kerrotaan siitä Akamesta, johon tutustui GNG:ssä. GDA:sta ehkä olisi saatu kiinnostavakin, jos se olisi keskittynyt pelkkiin koiriin tai se ei olisi ollut kuin historiallinen manga, mutta eipähän, koko sarja turrutti. Voihan tietty olla, että sarja tuntui tylsältä, koska ei tunne sitä osaa historiasta lainkaan, jota sarjassa käsiteltiin. Jo ekan pokkarin jälkeen en ihmetellyt, miksi sarja loppui niin yhtäkkiä. Suomenkielisen Shin Gaiden 2. pokkarissa ollut Ganin-tarinakaan ei ollut kiinnostava, eikä Gamukaan niin paljoa miellyttänyt.

    GDA:sta ehkä olisi voinut tulla ninjakoira-tarinoiden "aarreaitta" ja valaista ninjakoirasuvun suurimpia käännekohtia sen historiassa. Esimerkiksi selittää, milloin oli vain valkoisia ninjakoiria, tapahtuiko se kenties ihmisisäntien aikaan? Ja mitä isännille lopulta tapahtui, sammuiko ninjasuku ja vain koirat jäivät ja miten koirat sitten keskenään päättivät että suojelevat temppeliä ja kirjoituksia? Ja ilman muuta tietty tietoa Kougan ja Igan vihollisuuksista, Kurojakin ja Akamen tarinaa odotin kyllä innolla.

    GDA:n lyhyyden ja äkillisen lopun (ja syy siihen sarjan suosion vähyys) sai pohtimaan, tuleeko GtLW:stä yhtä lyhyt sarja (silloin kun kuulin että Takahashi tekee GDWO:lle jatkoa). Muutenkin olen huvitellut itsekseni aikaisemmista Ginga-sarjoista, millaisia ne olisivat olleet, jos niiden taru olisi päättynyt 5. pokkariin. No, GNG oli ihan mukavan mittainen, olisi ollut ilman "susiosaakin", GDW:ssä oli tietty kohtia, jolloin tuntui että sillä vain pitkitettiin sarjaa ja yritettiin voittaa aikaa, vaikka oli ihan kiva loppujen lopuksi, että Weed sai tietää vasta paljon myöhemmin, että sillä oli sisaruksia, eikä Joekaan aivan heti Yukimuran kuoleman jälkeen pöllähtänyt tarinaan. Orionista en osaa sanoa, miltä pituus tuntuu, ja GtLW:tä odotellessa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota haastattelua ainakin muistelin.

      Kertojan käyttäminen on harmillinen piirre, jota Takahashi ryhtyi käyttämään enemmän Akamen ja Orionin aikoihin. Itse pidin siitä aluksi ja se toimi GDW:n aikana, mutta nyt kertojalla on liian iso rooli. Ganin-tarinan pohjalta olisin pitänyt Akamea hyvinkin mielenkiintoisena tarinana, koska Ganinin isoin ongelma oli se, että siinä käsiteltiin tosi paljon asioita ihan vain yhdessä luvussa. Akame olisi ollut astetta kiintoisampi, jos Ganinin ninjataktiikat olisivat olleet menossa mukana.

      Itselläni on teoria, että Igat etsivät itselleen aina puolisoita ihmisten parissa/niitä oli pitkään myös lemmikkeinä, jonka takia niistä tuli kaikista valkoisia. (Valkea on nykyään se oikea väri kisshulle.)

      Olen itse miettinyt, että on erittäin todennäköistä, että sarjojen pituudet päätetään Japanissa jo reilusti etukäteen. Eli tehdään sopimus, jossa lukee tyyliin "Jos sarja menestyy hyvin, tehdään 30 osaa. Jos huonosti, 5 osaa." Kuitenkin Orion ja Weed on 30 jaettavia sarjoja, niin tuntuu aika oudolta, jos se olisi vain sattumaa.

      Poista
  2. Niin olen itsekkin samaa mieltä sitä olisi pitänyt pikkuisen paremaksi voinut tehdä siitä jäi niin paljon asioita mitä olisin itsekkin halunnut tietää itsekin myös mietin miten shinobikoirien suku jatkui kun kerran isännätkin ovat poissa ja se olisi kyllä saanut kertoa ennemän koirista ja niiden elämästä en voi muuta sanoa kuin sitä olisi saanut olla lisää eikä jättää niin paljon tärkeää asiaa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Nyt vain meni niin, että tarina ei edes ehtinyt niihin tärkeimpiin osiin...

      Poista
  3. Totta. Itsekin olisin toivonut että sarjassa olisi kerrottu Akamesta enemmän. Siis hänen pentu-vuosistaan ja siitä, kuinka hän tapasi Benin. Ja myös siitä, miten Akame ensi kertaa tapasi Kurojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Itsellä oli odotuksissa tällainen monta sukupolvea kestävä tarina, joka sitten olisi kruunautunut Akamen ja Kurojakin sukupolveen... Olisi ollut hienoa nähdä Akamen vanhemmat, tämän puoliso ja mahdollisesti ne pennutkin. Kurojakistakin oltaisiin voitu tehdä samanlainen esitelmä.

      Poista
  4. Mielestäni sarja on suunnattu enemmän Japanilaiselle lukijakunnalle, kuin Suomalaiselle :) No tämä on varmaan päivän selvä asia. Tämän aikakauden hahmot ja historialliset tapahtumat ovat yleissivistystä Japanissa, mutta totta on että nämä historialliset tapahtumat ovat useimmiten unohdettuja täällä lännessä. Yleinen mielipide Japanissa on myöskin se, että Nobunaga oli sankari, vaikka sortui hirmutekoihin. Hän oli yksi kolmesta Japanin yhdistäjästä kuitenkin.

    Itse historian ystävänä tykkäsin todella kovasti tästä tarinakokonaisuudesta. Okei olet oikeassa, että tarina olisi kaivannut lisäsyvyyttä. Tästä olen samaa mieltä, mutta en olisi lähtenyt karsimaan yhtään historillisiin tapahtumiin viittaavaa seikkaa. Fantasiapuolta on käsitelty taas hyvin samankaltaisessa koirasoturi Gamun tarinassa. Gamu kaipaisi jatkoa, jäi liian lyhyeksi.. Totta on, että tämä tarina olisi kanssa voinut toimia hieman paremmin fantasiaelementtien kanssa.

    Kuitenkin mielestäni kyseessä oli onnistunut kokeilu Takahashilta ja kaipailisin lisää tämmöisiä historiallisia spinoffeja. Nobunagan esittäminen kylmäverisenä pahiksena oli värikäs kontrasti verrattuna Gamun versioon hänestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta kuten mainitsinkin, niin tässä ei ollut mitään varsinaista uutta tai nippelitietoa, mikä olisi japanilaiselle lukijalle ollut uusi juttu. Nobunagan roolista en nyt osaa olla samaa mieltä. Aikaa on kulunut paljon, joten Japanissa suhtaudutaan tuon aikakauden historiaan jo neutraalisti, mutta Nobunaga oli kuitenkin nousukas, joka "huijasi" taisteluissa käyttämällä länsimaisia aseita samuraimiekkoja vastaan. Jos katsoo myös toteutustapoja, niin käytännössä kaikissa tarinoissa Nobunaga on se pahis: Akamessakaan Nobunaga ei ole kunniallinen pahis, vaan hän tappaa naiset, lapset ja antautuneet viholliset. (Toki taustalla on sekin, että hyvisten tahdotaan voittavan taistelu, joten Nobunagaa on hankala käyttää hyviksenä tältä kantilta.)

      Itsekin pidän siitä, että tarina asettui oikeisiin historiallisiin tapahtumiin, mutta toteutustapa ei toiminut. Se olisi vaatinut jotain muutoksia toimiakseen kunnolla lukijalle, joka ei ole niin kiinnostunut Japanin historiasta.

      Poista
  5. Minua kyllä jäi mietityttämään tämä japanin historia ja kuuluisasta nobunagasta oliko tämmöinen henkilö oikeasti olemassa kauan sitten ja oliko hän oikeasti myös pahan valtias ja miten siinä sodassa oikeasti kävi häviskö iga todella oikeasti sen sodan vai selvitykö iga sodasta tämä asia minua jäi mietityttämään osaako kukaan kertoa että tapahtuiko tälläinen asia oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minun tietojeni mukaan kaikki Akamessa olevat historialliset jutut ovat totta (henkilöt, tapahtumien kulku, vaatteet, esineet) poikkeuksena miekkailevat ninjakoirat sekä heidän kouluttajansa sekä Kogien ja Igojen välinen sota. Koga ja Iga eivät minun tietääkseni koskaan sotineet, vaan toimivat yhteistyössä. Ninjakoirista ei myöskään ole tarkempia merkintöjä, mutta Takahashi taisi mainita jonkun mangan lopussa, että hän polveutuu itse ninjasuvusta, jossa koulutettiin koiria.

      Igan ninjat selvisivät tästä sodasta, mutta lahko lakkautettiin myöhemmin. (Jos joku tietää aiheesta tarkemmin, voi kertoilla. Aihe kiinnostaa itseänikin.)

      Igan ninjoilla on oma museokin, jos joskus Japanissa sattuu käymään:
      http://www.iganinja.jp/?page_id=837

      Poista
  6. Niin haluaisin kyllä itsekin käydä Japanissa joskus kun sitten on sopiva hetki tai aikaa käydä siellä sitten voisin käydä siellä akitan perfectuurissa ja käydä katsomassa miltä ouun vuoret oikeasti näyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se olisi mukava vaellusretki.

      Poista
    2. Niinpä. Ouun vuoret ovat varmasti todella vaikuttava näky. Ja vielä kiehtovampia niistä tekee se, että ne ovat oikeasti olemassa, vaikka itse Ginga-sarjat onkin keksitty. Itse haluaisin myös nähdä miltä Hokkaidolla näyttää, ja Igan maakin olisi kiintoisa nähdä.

      Poista
  7. Mangan lopussa mainittu Toyotomi tuntui yllättävän tutulta, vaikka siitä yhteydessä se ei voi tuntua, että tietäisin sen osan Japanin historiasta, koska en tunne sitä lainkaan :D No, muistelin että Salapoliisi Conanissa olisi ollut tarina, joka perustui historiallisiin henkilöihin ja kyllä: pokkarista 31 luvusta 11 eteenpäin löytyi arvoitus siihen, miksi nimi tuntui tutulta, löytyipä Nobunagakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näitä historiallisia hahmoja löytyy aina yllättävän paljon sarjoista.

      Poista