Jotain muuta: Beastars

Beastars on Paru Itagakin tekemä manga-sarja, jota on ilmestynyt 14 osaa. Sarja sai vähän aikaa sitten animen ja se on Netflixin omistuksessa. Katso traileri täällä.

Beastarsin päähenkilöt ovat Legoshi-susi ja Haru-kaniini. Tarinan alkupainona on eläinkuntaa vainoava sarjamurhaaja, mutta se asettuu pian seuraamaan Legoshin ja Harun tavallista kouluelämää oppitunteineen ja suhteineen. Tavallinen elämä on kuitenkin hyvin erilaista kuin ihmisyhteiskunnassa, sillä eläinkunta jakautuu kasvissyöjiin ja lihansyöjiin. Legoshin ihastusta Haruun katsotaan pahasti kaikilta puolilta eikä Legoshi itsekään ole varma tunteistaan: onko hän ihastunut kaniin vai tahtooko syödä tämän. Sarjaa voisikin pitää astetta pidemmälle vietynä Zootopiana: sarjojen maailmat ovat samanlaiset, mutta Beastars on miettinyt asian loppuun asti.

Beastarsin piirrosjälki alkaa moniviivaisena ja hieman sotkuisena, mutta asettuu parin kirjan kuluttua tasaiseen ja tyylikkääseen uomaansa. Sarjan hahmot ovat ilmeikkäitä ja lajien sisälläkin on huomattavasti erilaisuutta. Maailma myös koostuu useista sadoista lajeista eli ei ole vain geneeristä jänistä, vaan jänikset jakautuvat useisiin eri lajeihin ja rotuihin kuten oikeassakin maailmassa. Sarjassa on laaja hahmokaartti, joka koostuu useista erilaisista lajeista ja pysyvien hahmojen lisäksi tarinassa on paljon hahmoja, jotka vain pyörähtävät sivuosissa ja jäävät sitten syrjään.

Sivutyö: munien muniminen ja myyminen koulun kahvilaan, jotta lihansyöjät saisivat proteiinia.

Sarjan maailma on mielenkiintoinen, sillä vaikka furryt ovatkin osin jo tietynlaista valtavirtaa, niin hyviä sarjoja, joissa furryja käsiteltäisiin muinakin kuin seksiobjekteina ei ole hirveästi ilmestynyt. Usein tarinat eivät myöskään luo hahmojen ympärille uskottavaa maailmaa. Beastars taas keskittyy paljolti maailman luomiseen ja tuo jatkuvia konflikteja eläinten väliin: rasismia, rikkaiden lihansyöjien saalistusjuhlia, kasvissyöjien jatkuvaa pelkoa lihansyöjiä kohtaan, lihansyöjien taistelua omia vaistojaan vastaan, laittomia marketteja, salaseuroja, tukiryhmiä... Ja tämä kaikki on rakentunut tavallisen koulun ympärille, jossa Legoshi toimii näytelmäryhmän lavastajana.

Legoshi on sarjan päähenkilöitä ja hänen kauttaan maailma tuleekin hyvin tutuksi. Legoshi on valtava susi, minkä johdosta monet pelkäävät ja välttelevät häntä, mutta luonteeltaan Legoshi on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Legoshi yrittää monin tavoin olla esimerkillinen ja onkin kasvissyöjiä kohtaan hyvin alistuva eikä hae konfliktia, vaikka voisikin helposti voittaa käytännössä kaikki riitatilanteet. Legoshilla on kuitenkin jatkuva pelko siitä, mitä tapahtuu, jos hän ei saa itseään hillittyä ja raatelee joskus luokkakumppaninsa. Asiaa ei auta, että osa hänen lihansyöjäluokkatovereista ei edes yritä vastaavaa hillintää.

Sarja ei kuitenkaan rakennu pelkän maailman varaan, vaan siinä on useita hitaasti aukeavia sivujuonia. Tyyliltään sarja on draamaa ja siinä ei ole jatkuvaa, selkeästi etenevää juonta, vaan tarina etenee pyrähdyksittäin ja kulkee välillä omia polkujaan. Se on kuitenkin selkeästi mietitty ja vaikka välillä tarinassa on kuivempia kausia, voi se yllättäen taas tempaista mukaansa hyvinkin rajusti.

Jos etsinnässä on aikuisempi ja vakava eläinsarja, on Beastars ehdottomasti tutustumisen arvoinen.