Ensimmäinen asia, mihin mangassa kiinnittää huomiota, on Takahashin piirrostyyli. Anjun kansi on kaunis ja siinä on käytetty paljon tyhjää tilaa, mikä tekee siihen hyvin erilaisen tunnelman. Myös värisivut ovat erittäin kaunista katsottavaa. Kokonaisuudessaan manga on myös piirretty astetta yksityiskohtaisemmin kuin esimerkiksi samaan aikaan ilmestynyt Orion.
Tarinassa on monia elementtejä, joita Takahashi on käyttänyt tarinoissaan aiemminkin, mutta on nyt nostanut keskeiseen osaan tarinaa. Keskeisimpänä on perheväkivalta. Päähenkilö Anju on selkein esimerkki tästä, mutta tämän lisäksi tarinassa on mukana myös Anjun täti Rumi, joka taas on selkeä heijastus siitä, mikä Anjusta voisi tulla, jos hän ei saa itselleen rakastavaa kotia. Rumin alkoholisoitunut ja väkivaltainen mies käskee Rumia vaatimaan osaansa perinnöstä, mutta jouduttuaan vastakain raivoavan veljensä kanssa Rumi alistuu ja suostuu luopumaan perinnöstä täysin. Rumilla ei myöskään ole rohkeutta puuttua pysyvästi Anjun kohteluun tai auttaa tätä, vaikka näkee tätä kohdeltavan kaltoin.
Mangassa korostuu myös se, miten tärkeä lapsen ja lemmikin suhde voi olla.
Takahashi pitää koirien ja ihmisten maailman yhtäaikaa erillään ja yhdessä: koirat vuodattavat kyyneliä, keskustelevat ja tekevät lupauksia, mutta käyttäytyvät ihmisten silmissä kuitenkin tavallisen koiramaisesti.
Jos mangaan olisin jotain toivonut, niin muutaman luvun lisää materiaalia. Rumi-täti jäi itselleni tärkeäksi hahmoksi ja olisin mielellään nähnyt hänenkin osaltaan tarinan kehittyvän onnelliseen loppuun. Tosin on myönnettävä, että ilman Anjua kertomus olisi helposti muuttunut turhan raskaaksi, minkä takia sen lyhyys on vain etu. Lisäksi vaatii paljon enemmän taitoa kirjoittaa lyhyt kuin pitkä tarina.
Poikkeuksellisesti Takahashille tässä tarinassa on myös paljon naishahmoja. Isoisä Sawamuran kehuttu karhukoira Yuki on narttu, Anju on tyttö ja lisäksi tarinassa on melko isossa roolissa Rumi-täti. Pienenä sivuhahmona on myös ilkeän Shinjiroo-sedän vaimo. Koiramaailmaan erityisesti Yuki on tervetullut tulokas, sillä sitä käsitellään Ginga-tarinoista poiketen koirana eikä sankarillisena uroona, jonka roolin määrää sen sukupuoli. Myös Anju on voimakas naishahmo, joka pitää pintansa saamastaan kohtelusta huolimatta.
Ginga-maailma on liitetty Anjun tarinaan vain ohimennen: Jiroomarun isoisoisän kerrotaan olevan Riki. Yukin ja Jiroomarun paljon pohdittu sukulaisuussuhde Giniin ei kuitenkaan selviä tästäkään. On mietitty, olisiko jompikumpi Ginin pentuesisaruksista Yukin isä, mutta asiaa ei tarkenneta mitenkään, jonka vuoksi kuka tahansa Rikin pennuista (Aka, Ginin nimettömät sisarukset tai joku muu) voi olla Yukin isä tai emä. Gingan liittäminen tarinaan ei ole myöskään ollut Takahashin suunnitelmia, vaan se on ollut kustantamon ehdotus.
Näin kirjan lukeneena tarinan liittäminen Ginga-maailmaan tuntuu melko tarpeettomalta, mutta aikoinaan tarina sai kuitenkin paljon huomiota Suomessa nimenomaan sen Ginga-viittauksen ansiosta. Anju ja sankarikoira Jiroomaru on sen verran erilainen tarina Takahashilta, että se kyllä ansaitsee ylimääräisenkin huomion: siinä on kaikki Takahashin hyvät tarinankertojaominaisuudet eikä siinä ole Gamun outoutta tai Fangin pitkäveteisyyttä.
Jos Takahashin teoksista pitää, kannattaa Anjun seikkailuun ehdottomasti tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti