Miksi Gingaa käännetään?

Ginga-sarjojen sekä Fangin myötä myös Takahashin muiden sarjojen kääntämisestä kuulee usein ristiriitaisia mielipiteitä. Suurin osa faneista riemuitsee, muutama harmittelee sarjan massailmiöksi muuttumista ja sitten sarjoista kiinnostumattomat reagoivat useimmiten kahdella tavalla: jättävät huomiotta tai valittavat siitä, miksi muita sarjoja ei käännetä.

Miksi Gingaa siis käännetään nyt suomeksi niin paljon, että se osin jättää muut sarjat varjoonsa? Johtuuko eläinsarjojen kääntäminen ylipäänsä siitä, että Ginga on menestynyt niin hyvin?

Kääntämiselle on lyhyesti sanoen yksi hyvä syy: Ginga-sarjat myyvät hyvin. Naruto, Bleach ja One Piece ovat kaikki edenneet jo loppusuoralle, jonka vuoksi niiden ilmestymistahti on epätasainen ja mitä pidemmälle sarja etenee, sitä korkeammaksi lukijoiden ostokynnys nousee. Jos lukijalta on jäänyt välistä osat 45-48, onko mitään järkeä jatkaa sarjan ostamista enää sen jälkeen, kun välistä jääneitä osia on usein hankala saada? Weed on vielä osittain uutuus ja sivutarinat kiinnostavat huomattavaa osaa lukijoita. Nyt julkaistava Fang taas on selkeästi kustantajien kokeilua siitä, myisivätkö Takahashin muutkin sarjat hyvin. Jos suosiota on, voidaan Takahashin töitä varmasti nähdä enemmänkin. Taidekirjan julkaiseminen Suomen kaltaisella pienellä alueella on riskialtis veto, mutta ainakin näin Urumin näkökulmasta se on ollut erittäin kannattava: taidekirja nousi tammikuun Top5-myydyimmän tuotteen ykkössijalle parissa tunnissa ja rehellisesti sanoen mikään ei voi tiputtaa sitä sieltä pois.

Chi ei tarvinnut suosiossaan Gingan apua.

Entäs sitten ne muut eläinsarjat? Onko niistä kiittäminen (tai syyttäminen) Gingaa? Osittain kyllä. Kissarja Chi's Sweet Home on ollut melko myyvä sarja ja eläinsarjat ylipäänsä tuntuvat vetoavan paljon suomalaiseen yleisöön, joten tämän vuoksi kannattaa varmasti testata myös tuntemattomampia sarjoja. Se, että Ginga on saanut näin suuren suosion, kannustaa varmasti kokeilemaan myös muita eläinsarjoja.


Ovatko Gingat sitten pois muulta harrastajakunnolta? Ginga-piireissä ei tarvitse pelätä sitä, että Weed Gaidenin kääntäminen tarkoittaisi, että Orion ei tulisi suomeksi, mutta entäpä muut sarjat. Olen yrittänyt miettiä tätä asiaa kustantajan näkökulmasta ja huomasin erään mielenkiintoisen asian: en kyennyt keksimään käytännössä mitään sarjaa, joka olisi ehdoton vaihtoehto suomeksi julkaistavaksi. Reborn! on mennyt melkolailla pois muodista, Blue Excorcist ei vakuuttanut minua täysin, Attack on Titan on suosittu, mutta ei välttämättä suomijulkaisumateriaalia, Rurouni Kenshin on unohdettu täysin, Jojo's Bizarre Adventure ei saisi riittävästi huomiota, Prince of Tennis tuntuisi hirveän isolta riskiltä, Gintaman käännös jätettiin kesken englanniksi, samoin Inubakan, Great Teacher Onizuka voisi aiheuttaa aika mielenkiintoisen reaktion marketeissa ja loput mieleentulevat sarjat olisivat lähinnä Viidakon valtiaan tapaisia kulttuuritekoja. Houkuttelevia käännettäviä sarjoja äkkiseltään ajatellen olisivat lähinnä Hetalia, Genshiken, Mushishi ja Kuroko no Basketball - ja niistäkin kaksi viimeistä isolla varauksella.

Toisin sanoen houkuttelevia sarjoja ei hirveästi ole, kun ajattelee, miten pieni lukijakunta Suomessa lopulta on ja miten sarjat pitäisi kuitenkin uskaltaa laittaa Aku Ankan kanssa samaan hyllyyn. Nyt elellään pientä hiljaista kautta manga-rintamalla ja odotellaan, että Japanista ilmestyisi uusi Death Note, Naruto tai vastaava sarja. Tänä väliaikana Ginga on ja tulee olemaan isoin nimi Suomen manga-rintamalla.

Tekstin pohjana käytetty seuraavia Antti-sedän blogitekstejä ja viestejä:
Kaksoissola
Antti-sedän blogi