Miksi keräily on Ginga-piireissä tärkeää?

Keräilykortti 47.

Ginga-fanit ovat Suomessa tehneet paljon kaikenlaista hurjaa: ryhmäcossit, furrypuvut, lukemattomat fan artit ja tarinat sekä isommat projektit; järjestö sekä musikaali. Yksi ala on kuitenkin sellainen, jota ei kovin helpolla löydy mistään muista piireistä tällaisessa mittakaavassa: keräily.

Monien muidenkin sarjojen ohessa pyörii keräilykulttuuri, mutta Ginga-piireissä keräily on astetta vakavahenkisempää. Tuotteet maksavat helposti satoja ja jopa tuhansia euroja eikä halpoja, muutaman euron, heräteostostuotteita käytännössä katsoen ole. Siinä vaiheessa, kun alkaa ostaa Weedin Real Figure Collection -figuureita, on käytännössä katsoen keräilijä.  Koska muita perusedullisia tuotteita ei ole, on useilla tavoitteena kerätä nämä figuurit itselleen. Myös monet muut edullisemmat oheistuotteet ovat "kerää koko sarja" -tyyppisiä: keräilytarrat, vohvelitarrat, keräilykortit, vihkot ym. Tämän vuoksi houkutus alkaa kerätä täysiä settejä on suuri.

Tavaroiden huonon saatavuuden lisäksi taustalla voi olla Ginga-fanien pitkäaikainen keräilyhistoria. Reilusti kymmenen vuotta sitten, ennen leikkaamattoman GNG:n ilmestymistä (n. 2000-2004), tavallisella fanilla ei ollut mitään mahdollisuutta hankkia itselleen nykyisin perustavaroiksi laskettuja asioita: japaninkielisiä GNG-, GDW-, Riki- ja muita mangoja. Toisin kuin monista muista mangasarjoista Ginga-sarjoja ei voinut löytää netistä ilmaiseksi luettavaksi millään kiellellä: jo yksittäisten kuvien löytäminen oli monesti mahdotonta.

GNG-mangan 2. julkaisu, osa 4.

Ensimmäisen kerran japaninkielistä Ginga-mangaa tuli myyntiin Hopeanuoli.comiin, kun mooni oli Japanin matkallaan ostanut itselleen vinon pinon Ginga-mangaa ja kaksoiskappaleet huutokaupattiin foorumilla. Yksittäisten mangojen hinnat olivat keskimäärin 60 euroa kappale, mutta halutuimmista maksettiin jopa 120 euroa. Kyse ei missään nimessä ollut harvinaisista julkaisuista, vaan Weedin perusosista ja GNG:n kolmesta ensimmäisestä julkaisusta. Osia oli kuitenkin rajoitetusti ja kysyntää paljon, jonka seurauksena hinnat nousivat.

Tämän jälkeen Hopeanuoli.comin foorumi jossain vaiheessa deletoitui ja Bemmu perusti Ginga-faneille uuden foorumin. Bemmu perusti foorumien yhteyteen yrityksen, Bemmun mangakaupan, josta pystyi ostamaan kaikenlaista Ginga-kivaa: mangaa inhimilliseen hintaan (10-25 euroa), figuureita ja tuolloin vielä yleisiä Topsangyon Weed-pehmoja.

Kun Bemmun aika ei enää riittänyt valvomaan ja päivittämään foorumeita, otti Nawulf ne valvontaansa. Myös Nawulf oli innostunut Ginga-oheistuotteista ja -mangoista ja hän perustikin Suomen ensimmäisen puhtaasti Ginga-oheistuotteisiin keskittyneen yrityksen: Hopeanuoli-kaupan. Samoihin aikoihin (2008) perustettiin myös Urumin uudistunut nettikauppa, jolla oli myös oma keskusteluosastonsa foorumilla.

Ja nyt pallo aktiivisena Ginga-foorumina on siirtynyt Kaksoissolalle, jonka omistajana olen myös aktiivinen Ginga-keräilijä, mikä näkyy foorumilla sekä useissa keskusteluissa.

Harvinaisuuksia: GNG- puuha- ja värityskirja, menkokortteja sekä muutama figuuri.

Tämän pienen historiikin takana on ajatus, jota olen pohdiskellut: onko keräily jollakin tavalla sisäänrakennettu Ginga-faneihin? Vuosien ajan foorumeita ovat pyörittäneet intohimoiset keräilijät, joista huomattava osa on myös myynyt tuotteita. Lisäksi monina vuosina Gingaa ei voinut harrastaa normaalisti ellei ryhtynyt hankkimaan kalliita japaninkielisiä julkaisuja. Fanit, jotka eivät ostaneet mangoja, saattoivat katsoa vain suomidubattua animea ja miettiä, mistä ihmeen Weedistä muut puhuivat ja mitä ne mystiset sudet tarkalleen puuhasivat Oun sotureiden kanssa.

Keräily on hieno harrastus, joka on tuonut paljon lisätietoa Gingasta Suomeen. Mistään muusta sarjasta ei tiedetä siitä tehtyjä erikoisjulkaisuja, uusintapainoksia saati sitten oheistuotteista niin tarkasti kuin Gingasta, mikä on puhtaasti keräilykulttuurin ansiota.