Miten Weed on parempi kuin Hopeanuoli

Kuulun itse siihen porukkaan, joka pitää WEED-mangaa parempana kuin GNG:tä ja tässä Top5 syyt, miksi itse pidän jatko-osaa parempana.

5. Weed
En ole koskaan hirveämmin pitänyt Ginistä tai Rikistä. Ne ovat johtajina täydellisiä ja erehtymättömiä eikä niillä hirveämmin ole heikkouksia. Weed on taas johtajana ja hahmona erilaisempi. Se on voimakas (kuten isänsäkin), mutta sillä on myös selkeitä heikkouksia. Weedin naiivius ja halu auttaa toisia saavat monet laumalaiset ihailemaan sitä, mutta monet pahikset käyttävät Weedin luonnetta hyväkseen, mikä tekee siitä myös heikkouden. Tämän lisäksi Weed ei saa voimiaan tuosta vain, vaan sen täytyy harjoitella paljon voidakseen tehdä esimerkiksi Battougan.

4. Toimiva nostalgia
GNG:tä lukiessa tulee aina välillä vähän irvisteltyä, kun kerronnassa vedetään asioita yli ja kaikesta pidetään dramaattinen puhe. Tästä huolimatta näitä hetkiä tulee ikävä.
GDW auttaa tässä asiassa sillä, että se tuo mukaan vanhoja hahmoja sekä siinä muistellaan vanhoja taisteluita. Erityisesti Sniperin ja Hyenan taistelun näkeminen lämmitti mieltä ja Mossin, Benin, Tiikeriveljesten ja monien muiden kohtaamiset ovat aina mukavia yllätyksiä.

 

3. Pahikset
Akakabuto ja muut karhut ovat upeita pahiksia ja täytyy sanoa, että toivon itse jotakin toista sarjaa, joka toimisi samalla periaatteella: valtava pahis, jota vastaan lauma hyviksiä hyökkäisi. Tällaisen idean toteuttamista on tosin hankala kuvitella etenkään ihmissarjassa.
Tästä huolimatta Weedin pahikset tekevät itseeni suuremman vaikutuksen. Hougen on ehdottomasti röyhkeimpiä pahiksia, mitä olen mangassa kohdannut. Lisäksi se on inhimillinen ja älykäs, jonka kanssa voi yrittää neuvotella, mutta joka on niin epätasapainoinen, ettei siihen voi koskaan luottaa. Myös Kamakiri ja monet muut myöhemmin ilmestyvät koirapahikset ovat mielenkiintoisia tuttavuuksia.

2. Hahmot ja rodut
GNG:n puolella koirien rodut olivat melko rajoittuneita ja monet eri rodut olivat myös erittäin saman näköisiä keskenään. Lisäksi hahmojen luonteet olivat todella samankaltaisia ja monet hahmot tuntuivat vain jäävän puolitiehen.
GDW:n puolella rotujen kirjo on laajempi, minkä lisäksi erilaisten koirarotujen ominaisuudet on huomioitu ja eri rodut ovat parempia eri asioissa. Tämän ansiosta myös hahmojen luonteet erottuvat paremmin ja jo hyvin pienessä roolissa olevista sivuhahmoista tulee helposti muistettavia.

1. Piirrostyyli
Takahashin piirostyyli on vuosien saatossa kehittynyt. Vaikka pidän GNG:n tyylistä ja välillä Weedin piirrokset tuntuvat turhan yksinkertaistetuilta, on GDW:ssä eräs tärkeä asia paljon toimivampi kuin GNG:ssä: ruutujako. GNG:n ruutujako on usein kömpelömpää eikä juoni tämän vuoksi etene tasaisesti, vaan enemmänkin rynnäten. Tyyli on yleinen 80-luvun sarjoille, mutta itse en ole siitä koskaan hirveästi pitänyt.
Weedissä tapahtumista ehtii nauttimaankin ja monien tärkeiden hahmojen sekä sivuhahmojen kuolema oikeasti pysäyttää ja vaikuttaa, kun taas GNG:n puolella esimerkiksi Akatoran kuolema menee ohitse aivan liian nopeasti. Myös uusien hahmojen ilmestymiset ja vanhojen hahmojen paluut on toteutettu tyylillä. Nykyisin Takahashi osaa ottaa tarvitsemansa ajan tapahtumia käsitellessään.