Arvostelussa: WEED-taidekirja

Taidekirjojen suomentaminen on harvinaista, koska niiden painokustannukset ovat suuret ja ostajakunta on melko pieni. Ginga-faneja on kuitenkin Suomessa niin sankoin joukoin, että taidekirjankin kääntäminen on kannattavaa. Lisäksi taidekirjan julkaiseminen uudelleen on reilu teko ajatellen myös ulkomaisia faneja: japanilaisen taidekirjan painos on myyty loppuun vuosia sitten ja vaikka teoksessa on mukana Takahashin haastattelu, on pääpaino kuitenkin kuvissa eli kielitaito ei ole välttämättömyys.

Taidekirjan mukana tulee juliste, jossa on kuva WEED Gaiden -mangan kannesta. Julisteen painolaatu on oikein hyvä, mutta harmillisesti se on taitettu neljään osaan. (Tosin olihan japanilainen versio taitelu kolmeen...) Lisäksi juliste on jostain syystä aavistuksen kapeampi kuin alkuperäinen versio ja joitakin taustalla olevia hahmoja leikkaantuu osittain pois. Hahmot ovat kuitenkin selkeästi taustalla ja yksinkertaistettuja, joten kaventaminen ei maailmaa kaada.

Taidekirjan kuva-anti on komeaa: siinä on yksityiskohtaisia piirroksia muutamasta päähahmosta, jotka on tehty vain taidekirjaa varten. Kirjassa on myös jonkin verran mangan etu- ja takakansien kuvia, mutta myös paljon kuvia, joita ei perusmangassa ole: TV-mainosten kuvitusta, kalenterin kuvia ja muuta vastaavaa. Myös painojälki on lähes yhtä hyvää kuin alkuperäisessä: kuvat ovat aavistuksen tummempia, mutta muuten korkealaatuisia. Ainoa hämmennystä aiheuttava asia on hahmojen profiili-sivu, jossa koirien rotuja ei ole suomennettu ja lisäksi osalta hahmoilta puuttuvat nimi/rotu -tiedot kokonaan. Japanilaisen mangan kansikuvaa kirjasta ei löydy ollenkaan. Liekö kuva ollut niin hankala skannata, että siitä ei saatu ollenkaan painokelpoista versiota?

Lukemista kirjassa ei ole paljon. Kuvien yhteydessä ei ole muuta tietoa kuin missä ne on alunperin julkaistu. Tämä harmitti hieman itseäni, koska olisin toivonut jotain Takahashin kommentteja kuvista ja niiden piirtämisestä. Olin tosin yllättynyt siitä, että WEED-mangaa oli mainostettu televisiossa. Ilmeisesti mainostus oli aloitettu heti sarjan julkaisun yhteydessä, koska suurin osa kuvista oli GDW:n alkuosiin liittyvistä tapahtumista.

Lopussa ollut haastattelu oli mielenkiintoinen, koska se antoi Takahashista hyvin henkilökohtaista kuvaa ihmisenä ja koiranomistajana.

Pakkohankinta niille, jotka Takahashin piirrosjäljestä pitävät ja joilla japani-versiota ei ole.