Miten Weed on huonompi kuin Hopeanuoli

Vaikka olenkin vannoutunut Weed-fani (rumpusoolo!), en voi olla kieltämättä, että joissakin tilanteissa se häviää vanhalle kunnon Hopeanuolelle. Nämä erot eivät kallista voittoa GNG:n puolelle, mutta tasoittavat kuitenkin vaakaa.


- Hienot sivuhahmot...
Jotka tippuvat tarinasta pois ilman mitään syytä tai hyvin vähäisin selityksin. Tämä oli ongelma jo GNG:n aikoihin, mutta GDW:ssä se korostuu, kun hahmoja on enemmän ja ne on helppo muistaa, minkä lisäksi uuden sukupolven mukaan tuottamat tyhjät aukot sukupuissa hämmentävät. Mitä tapahtui Chuutoralle? Entä Mole? Minne Thunder ja Lecter juoksivat? Keitä ovat Chuutoran, Kurotoran, Kisaragin ja ties kenenkä muun puolisot, kun pentuja on maailmaan tullut puoli tusinaa kultakin?

Herra Viiksi

- Makakit
Ne vain näyttävät niin tyhmiltä.
Kykenen jollakin tasolla käsittämään, miksi niistä saisi vaikuttavia hahmoja, mutta...
Humalainen apina, jolla on kirves, on hassu. Kuolisin nauraen, jos sellainen hyökkäisi kimppuuni.

- Piirrosjälki
Piirrosjälki on usein puhtaasti henkilökohtainen mielipide, koska makuasioista on paha lähteä kiistelemään. Minun mielestäni GDW voittaa, kun puhutaan uudet luvut aloittavista ryhmäkuvista sekä toimivasta kokonaisuudesta, mutta kaikessa se ei voita.

Yksi esimerkki on jatkuvuus. GNG:n puolella piirrosjälki pysyy lähes samanlaisena koko sarjan ajan. Weedissä jälki taas muuttuu. Kolmen ensimmäisen osan piirrosjälki on paljon yksityiskohtaisempaa ja realistisempaa kuin myöhempien osien ja erityisesti aivan Weedin loppupuolella koiria yksinkertaistetaan välillä liikaakin. Tämä tekee hahmoista hankalampia erottaa ja latistaa tunnelmaa.

Toinen, mikä Weedissä on selkeästi siirtynyt huonompaan, on karhujen piirtäminen. GDW:n karhut muistuttavat monissa tilanteissa lähinnä ihmistä tai gorillaa karhupuvussa eivätkä niinkään oikeita karhuja, minkä vuoksi niistä jää puuttumaan kaikki uhka. Ne myös näyttävät todella pehmoisilta ja pyöreiltä, kun niitä vertaa GNG:n karheampiin ja rosopintaisiin karhuihin.

 

- Huumori
GNG päästi yleisön vähällä, mitä tuli huumoriin ja erityisesti pieru-puolella se on jopa melko huomaamaton - verrattuna GDW:n. Itse koen lähinnä myötähäpeää jokaista kakkahuumorikohtausta kohtaan ja en varmaan siitä pääse koskaan yli.





- Juonen pehmentyminen
Vaikka GDW on raaka ja monella tapaa julmempi kuin GNG, se ei kuitenkaan ole samalla tavalla raju. Loukkaantumisia, katoamisia ja muita tapahtuu, mutta ne jäävät usein ratkaisematta, minkä lisäksi päähahmot toipuvat haavoittumisistaan ja eivät useimmiten saa edes arpia, pysyvistä vammoista puhumattakaan.


Jos päätaisteluita vertaa keskenään, niin Hougenia vastaan taistellessa kuoli käytännössä katsoen vain yksi nimellinen hahmo: Toubee. Ja sekin kuoli ennen varsinaisen taistelun alkamista eikä se lopulta ollut tarinassa kovin pitkää aikaa. Akakabutoa vastaan taistellessa tuntui, että kolmasosa hahmoista pääsi hengestään ja niiden joukossa oli paljon nimekkäitä ja rakastettuja hahmoja.

GDW:n aikana päähahmoja kuolee, mutta suurin osa niistä on GNG:n aikaisia vanhoja hahmoja. Uuden sukupolven päähenkilöistä oikeastaan vain yksi kohtaa loppunsa.


Itseäni tämä harmittaa kovasti, koska yksi GNG:n suurimmista viehätyksistä oli se, miten kuka tahansa hahmoista saattoi kuolla eikä ollut mitään viime hetken pelastusmahdollisuuksia. Ehkäpä ikä on pehmentänyt Takahashia eikä hän tahdo tämän vuoksi ottaa riskejä ja tappaa suosittuja hahmoja... On toki myönnettävä, että tarinan aikana erityisesti moni pahis kohtaa karun lopun, mutta toivoisin samanlaisia lahtaustalkoita myös hyvisten pariin.