Miksi makakeista ei pidetä?

Kirjoittelin vähän aikaa sitten pohdintoja makaki-saagasta ja keskustelussa isoimmaksi asiaksi nousi se, miksei makakeista pidetä tarinassa.

Apinoissa on hyviä puolia, kun tarinaa katsoo: taistelukohtaukset saivat apinoista aivan uuden vivahteen, kun koirilla oli vastustajinaan aseita ja hampaita käyttäviä vihollisia, jotka saattoivat paeta puissa liikkumalla. Takahashi osaa myös piirtää makakit hyvin ja ne ovat helposti tunnistettavia, mutta niissä ei ole liikaa ihmismäisiä piirteitä. Myös Takahashin nykyinen piirtojälki sopii hyvin makakeille: esimerkiksi Rikissä minua häiritsi se, miten ihmismäiseksi Akakabuto piirrettiin. Nyt tällaisia rakenneongelmia ei ole.

Ja tärkeänä asiana: jos makakeista piti hahmoina, eivät nämä alla listatut asiat häiritse lukukokemusta. Jos makakeista ei pitänyt, veivät ne ainakin minun tapauksessani vain terän tarinalta, mutta eivät missään tapauksessa pilaa sitä kokonaan.

Seuraavat asiat koin kuitenkin itse ongelmallisina:

- Makakien puhuminen
Miksi makakit ja koirat osaavat puhua keskenään? Koirat ja ihmiset tai koirat ja muut eläimet eivät osaa puhua keskenään, mistä todisteina ainakin karhut ja villisiat (sekä oletettavasti myös fasaanit ja jänikset). Tällä perusteella myöskään koirien ja makakien ei pitäisi toisiaan ymmärtää.

Tämän juoniaukon pystyy kuitenkin helposti antamaan anteeksi. Ginga-maailmassa tapahtuu paljon oudompiakin asioita ja ehkä kyse on eläinten kanssa enemmänkin siitä, tahtovatko ne ymmärtää toisiaan. Voisihan olla mahdollista, että kaikki villieläimet osaavat kommunikoida keskenään, mutta eivät lopulta tahdo tehdä niin. Weedin elämää tämä ainakin vaikeuttaisi, jos jokainen napattu jänis alkaisi anoa armoa henkensä puolesta.

Lisäksi tämä juoniaukko on tuttu monista, monista muista kirjoista, tv-sarjoista ja elokuvista. Minne tahansa haltiamaailmaan tai uudelle planeetalle menetkin, niin kaikki tyypit puhuvat ja ymmärtävät aina samaa kieltä eikä asiasta nosteta minkäänlaista haloota.

- Vieras laji
Se, että apinat ovat tyystin poikkeuksellista lajia Ginga-maailmassa, on isoimpia ongelmia. Gingan päätarina on kuitenkin aina koirissa, joten uuden hyvislajin lisääminen siihen tuntui oudolta.

En itse koe, että apinat olisivat tässä tilanteessa se ongelma. Jos apinoiden tilalla olisi kissoja (iriomoten villikissoja ja leijona), muita koiraeläimiä (kettuja ja susi), karhuja (mustakarhu ja hybridijääkarhu), näätäeläimiä (lumikko ja jättiläshilleri), jotain ihan muuta (peltomyyriä ja mäyrä tai kiwilintuja ja strutsi) jne. jne. olisi tarina minusta yhä ihan yhtä outo. Eri tavalla outo, mutta yhä outo.

Suden terrorisoima kettuyhteiskunta olisi ehkä normaalein, mutta siinä olisi paljon käytännönongelmia, esim. ketut eivät saisi niin helposti koiranpentuja kiinni. Tässäkin toimivin asia olisi ollut eläinlajien välien yhdennäköisyys.

Erilaisilla koiraroduilla tilanne olisi voinut teoriassa toimia (esim. susi terrorisoi toista koiralaumaa, jossa kaikki koirat ovat luppakorvia/ulkomaalaista rotua/jotain muuta vastaavaa), mutta se oli vaatinut, että Yukimura olisi rasistinen natsi ja että Gingassa olisi aiemmin ollut selkeää jaottelua erilaisten rotujen välillä tai vaihtoehtoisesti Iga-Kouga -tyylistä klaanijakoa.

Kokonaisuudessaan en keksi parempaa vaihtoehtoa apinoille, mutta en edelleenkään pidä niitä tarinan vahvana elementtinä.

- Jatkuvuus
On erittäin helppo päätellä, että apinahahmoista ei ollut tulossa Gingan uusia päätähtiä, joten ne ajatteli todella helposti turhana tykinruokana. Koirahahmoilla on mahdollisuus jatkaa tarinaa ja luoda uusia, mutta apinoista tiesi heti, etteivät ne tule tarinaan pysyvästi. Tämän vuoksi hahmoihin oli hankala kiintyä, vaikka niissä oli erilaisia persoonia ja monet taistelivat ja kuolivat sankarillisesti.

Jos apinat olisivat koirahahmoja, olisin itse ainakin tuntenut paljon enemmän sympatiaa niitä kohtaan ja myöhemmin hahmoja olisi mahdollista kohdata uudestaan, mikä on ainakin itselleni tarinoissa tärkeää.