Kuoliko Jerome animessa?

WEED-anime kritisoidaan monista asioista ja yksi näistä asioista on se, että animeen lisättiin Jeromen kuolema. Kuoliko Jerome kuitenkaan WEED-animessa?

Jos vertaillaan animen ja mangan vastaavia kohtauksia:

 Animessa Jerome ja Weed jäävät ansaa veden alle. Koirat yrittävät lämmittää toisiaan, mutta ne alkavat kylmettyä. Jerome kertoo Weedille keväästä, jota nuori pentu ei ole koskaan kokenut. Pian tämän jälkeen muut koirat löytävät Weedin ja Jeromen. Jerome kuitenkin luovuttaa ja antaa virran viedä sen, kun Weed nostetaan turvaan. Jokeen kadotessaan Jerome ajattelee kuolleita ystäviään ja P4:ää.

Weed lähtee taisteluun Hougenia vastaan. Keväällä Weed istuu puun juurella, kun se yllättäen näkee Jeromen seisovan niityn reunalla. Weed räpyttää silmiään ja tänä aikana Jerome katoaa.


Mangassa tilanne on pitkälti sama, mutta Jerome ei jää veteen, vaan sekin pelastetaan. Jerome on kuitenkin liian heikko toipuakseen. Weed lähtee taisteluun ajatellen Jeromen kuolleen.

Kun Weed on lähtenyt GB tajuaa, että Jerome voitaisiin viedä ihmisten luo. Jerome viedään turvaan ja se paranee.

Jerome ei kuitenkaan palaa takaisin, vaan häpeää selviytymistään eikä suostu kohtaamaan Weediä. Jerome liikuskelee jonkun aikaa Ouun alueella ja lähtee sitten pohjoiseen.

Nämä loput eivät varsinaisesti eroa toisistaan. Mangan ja animen isoin ero on, että animessa Jeromen kohtalo jää avoimeksi Weedille ja katsojalle, mangassa vain Weedille.

Jerome ei siis välttämättä kuollut WEED-animessa. On aivan mahdollista, että Weedin näkemä Jeromen kuvajainen oli Jerome itse, joka ei kuitenkaan tullut tervehtimään Weediä. Jeromen motiivi jäädä animessa piilottelemaan on länsimaisesta näkökulmasta melko heikko: Jerome "nolasi" itsensä julistautumalla kuolleeksi etsittyään koko sodan ajan paikkaa, jossa kuolla, mutta selvisi kuitenkin ihmeen kaupalla hengissä. Ja lopulta se ei ollut edes tukemassa Weediä viimeisessä taistelussa. Sama motiivi kuitenkin estää Jeromea tulemaan Weedin luo mangassakin.

Oletin itse pitkään, että Jerome kuoli animessa, mutta jos anime jonkun ihmeen kautta saisi jatkoa, ei Jeromen ilmestyminen olisi mitenkään epäloogista. Se olisi vain pelastunut vedestä jonkun ihmeen kautta. Shiro ja P4 taitavat olla ainoita Ginga-maailman nimekkäitä hahmoja, jotka ovat kuolleet jokeen putoamiseen ja niilläkin ulkopuolinen voima oli tappaja, ei vesi. Selvinneiden lista on taas mittava: Akakabuto, Riki, Sniper, Ben, Akame, Kurotora, Rocket, Kyoshiro, Ken...

Gingan isähahmot

Gingan yksi läpi kantavia teemoja on isän ja pojan suhde. Sarjasta löytyykin paljon erilaisia isiä, jopa paljon enemmän kuin äitejä. Millaisia isä-hahmoja Gingasta löytyy ja mikä voi olla Ginga-hahmojen isien taustana?

Biologiset vanhemmat: Chuutora, Riki, Shiro

Osalla hahmoista isän rooli jää niillä hyvin pieneksi: ne saavat pentuja, mutta ne eivät vaikuta niiden elämään. Selkeimmät tällaiset hahmot ovat Riki ja Shiro, jotka lemmikkeinä eivät hirveästi omasta lisääntymisestään päättäneet. Ne kohtaavat pentunsa myöhemmin, mutta eivät muista tai tunnista niitä. Kun ne tunnistavat pentunsa, on käynnissä taistelutilanne, jonka vuoksi ne eivät ehdi hirveästi osoittaa tunteita pentujaan kohtaan.

Laitoin Chuutoran tähän ryhmään, koska sen suhtautumista pentuihin ei tiedetä.

 Opettajat: Gin, Joe, Kurotora, Kyoshiro, Riki, Reima, Terumune

Opettaja-isät eivät suhtaudu pentuihinsa niinkään pentuina, vaan oppilaina. Pennun tehtävänä on oppia ja periä isänsä mantteli eikä suhteessa ole tilaa tunteilulle. Raain esimerkki lienee Terumune, joka iski poikansa Masamunen kerran toisensa jälkeen alas kalliolta selventämättä oppitunnin tarkoitusta pennulle.

Kyoshirolla ei koskaan ollut biologisia pentuja, mutta sen lauma koostui myös pienistä pennuista, joita se kasvatti aikuisiksi.

Gin on pitkälti opettaja-isä: vaikka se kaipasi Weediä ja tahtoi etsiä poikansa, lopulta Gin piti tärkeämpänä Ouun tilanteen ratkaisemista kuin oman poikansa henkeä. Hyvänä puolena tämä näkyy taas Yukimuran kohtaamisessa: kun Yukimura kutsuu isäänsä, ei Gin asetu Saheijin tielle, vaan käskee tämän menemään Yukimuran luokse, vaikka näin Gin menetti ainoan mahdollisuutensa puhua poikansa kanssa.

Väkivaltaiset: Joe, Kamakiri, Kyoshiro, Kyoshiron isä, Terun isä, Terumune

Väkivaltaisissa isissä väkivalta on niiden huomiota herättävin piirre. Ne eivät varsinaisesti opettaneet pentujaan, vaan purkivat niihin sekä puolisoonsa vihaansa ja turhautumistaan. Monet pennut oppivat tästä vastaamaan kaikkeen vain väkivallalla.

On sinällään erikoista, että väkivaltaisia isiä on myös hyvien hahmojen puolella. Erikoisin lienee Kyoshiro, joka The Last Warsin puolella teloo Orionia jatkuvasti, kun ei saa pentua muuten kuriin.

Unohtavat: Akame, Ben, Gin

Nämä ovat niitä hahmoja, joilla on pentuja ja jotka tuntuvat usein unohtavan, että heillä lapsia edes onkaan. Kohdatessaan pentujaan isät eivät näytä tunteitaan tai edes reagoi pentuihin. Akame vei omat pentunsa turvaan ihmisten luo, mutta ei pitänyt niihin yhteyttä eikä myöskään suuremmin reagoinut, kun sai selville lapsenlapsistaan.

Ben ei ole ihmetellyt vuosia kadoksissa olleen poikansa palaamista, mutta on tietysti myönnettävä, että Benillä oli dementia. Gin taas suhtautuu Weediin lämpimästi, mutta jättää Joen hyvin vähälle huomiolle puhumattakaan tietysti Joen pennusta...

Traagiset: Izou, Jerome, Kisaragi

Tiedätkö, miksi näillä hahmoilla oli perheet? Jotta ne kuolisivat. Kisaragin pennut ja Izoun veljet ovat Ginga-maailmassa kuolonuhreina niin usein, että se menee välillä jopa koomiseksi. Näiden hahmojen pentujen isoimpana tehtävänä on kuolla dramaattisesti eikä niillä ole muuta merkitystä tarinassa. Tähän onkin varauduttu kunnolla, sillä Kisaragilla on lähes 20 poikaa.

Jeromen pennut kuolivat jopa kahdesti: ensin Orionissa -jossa niiden kuolema unohdettiin- ja sitten Last Warsissa. Perheen kuollessa Jerome suri ja perhe oli sille tärkeimpiä asioita maailmassa. Tästä huolimatta Jeromen ei koskaan nähty viettävän aikaa perheensä kanssa. Ei edes sen jälkeen, kun perheestä oli enää muutamia jäseniä jäljellä.

Huolehtivat: Billy, Hiro, Kurojaki, Kurotora, Moss, Saheiji

Näiden hahmojen yksi selkeä tavoite elämässä on pennuista huolehtiminen. Ne käyttävät aikaa saadakseen pennuille ruokaa, opettavat niitä, taistelevat puolustaakseen ja ihan vain ovat olemassa pentujen elämässä.

Ehkä yllättävin hahmo tässä listassa on Kurojaki, joka oli pahuudestaan huolimatta isä Tesshinille. Se huolehti pennusta, taisteli sen puolesta ja oli hetken aikaa myös valmis jatkamaan elämäänsä sen vuoksi. Mangassa Kurojaki ottaa Chibin mukaansa, mutta jättää sen vähän ajan kuluttua puuhun, mistä Ouun joukot löytävät sen. Se, miksi Kurojaki jättää pentunsa, jää mysteeriksi, mutta tuntuisi todennäköiseltä, että se olisi jättänyt pennun odottamaan turvalliseen paikkaan, kun se itse tarkkaili vihollisten liikkeitä.

Hiro tarjoaa tähän puoleen humoristisen osansa: se viettää aikaa pentujen kanssa ja on opettanut niille lapsellisia kikkeli-lauluja. Erikoista kyllä Hiro ei ole opettanut pennuilleen taistelutaitoja.

Moss ja Saheiji ovat Ginga-maailman isien aatelia: ne opettavat pentujaan taistelemaan, huolehtimaan itsestään ja johtamaan laumaa, mutta tahtovat myös niiden erottavan hyvän ja pahan toisistaan. Ne myös näyttävät tunteensa pennuilleen eivätkä ole vain etäisiä johtajahahmoja. Ne myös asettavat pennut edelle kaikessa muussa. Kummatkin ovat vielä siitä erityisiä, että ne adoptoivat muiden pentuja ja huolehtivat niistä kuin omistaan.

Kurotoraa on vaikea luokitella, koska sen ei nähdä koskaan liikkuvan omien tai veljensä pentujen seurassa. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on huolehtivainen isä, koska se asui pentujensa kanssa samalla reviirillä ilman muuta laumaa ja myös tunsi niiden luonteet hyvin. Se myös adoptoi Chuutoran pennut.

 Älypuhelin: Weed

Weed on isähahmoista ristiriitaisin. Weed on moraalisesti hyvä hahmo ja rakastaa pentujaan, mutta on samalla karmiva isä. Weed ei koskaan lähde vapaaehtoisesti pentujensa luota, mutta luonnonmullistukset ja haavoittamiset erottavat sen kuitenkin pennuista pitkäksi aikaa. Mutta sinäkään aikana, kun perhe on yhdessä, Weed ei vietä aikaa pentujensa kanssa. Weedistä ehkä vahviten mieleen tulee älypuhelimen kanssa leikkivä teini-isä, joka on paikalla lastensa elämässä, mutta ei kuitenkaan oikeasti läsnä.

Weedin pentujen nähdään viettävän aikaa ja kommunikoivan enemmän Sasuken ja Ginin kanssa kuin itse Weedin. Weed ei koskaan kurita pentujaan tai yritä rohkaista ja kannustaa niitä tekemään mitään. Se ei myöskään ole opettanut omia moraalejaan pennuille, mikä näkyy Orionissa ja Siriuksessa: Orion ei selkeästi ole saanut minkäänlaista moraalista pohjaa elämäänsä ja Sirius taas tuntuu nojautuvan enemmän Weedistä luotuun legendaariseen, anteeksiantavaan hahmoon kuin oikeaan isäänsä, jolla on anteeksiannossa mukana realismi ja hyöty-haitta -suhde.

Mielenkiintoinen esimerkki Weedin isyydestä on se, että kun sen koko muu perhe lähtee The Last Warsin alussa pois Ouusta, se jää itse sinne. Tuolloin elettiin rauhan aikaa ja Ouuta olisi jäänyt vartioimaan Gin, Jerome, Kyoshiro, Hiro, Rocket ja ties ketkä kaikki muut eli Weed olisi hyvin voinut mennä perheensä mukana.

Weed myös suhtautuu pentuihinsa kuin alamaisiinsa. Kun Orion ja Sirius eivät tottele sitä, Weed päättää karkottaa ne. Tämä on kummassakin tilanteessa täysin hullua, koska Orion on karkotettaessa vielä pentu ja Sirius taas karkotetaan sen takia, että se tahtoo auttaa Monsoonia. Eikö tällaista tilannetta voisi ratkaista sillä, että laitetaan lapsi nukkumaan ilman iltapalaa ja nurkkaan istumaan? Mutta ei. Weed toteuttaa käytännössä kaikkien lasten pahimman painajaisen: joutua ajetuksi pois omasta kodistaan ja tulla vanhempiensa hylkäämäksi ja torjumaksi.

Kumpaakaan karkotusta ei varsinaisesti laiteta toteutukseen, mutta jo karkotuksella uhkaaminen on liiallinen pelote omalle lapselle. Weed ei myöskään koskaan mainitse karkotuksista uudestaan, vaikka tällainen asia olisi tärkeää käsitellä läpi jo ihan lauman yhtenäisyyden säilyttämiseksi.

On erikoista, että hahmoista juuri Weed on huono isä. Se on kuitenkin oikeudenmukainen kaikkia kohtaan ja se vietti suuren osan lapsuudestaan isäänsä etsien, joten sen kaikista hahmoista pitäisi ymmärtää isän tärkeys pennulle.

 Takahashi

Jäin tätä kirjoittaessa miettimään, kuinka paljon Gingan isähahmojen ristiriitaisuudet voivat johtua Takahashin omasta lapsuudesta. Gingassa kukaan päähenkilöisistä ei ole lapsilleen läheinen ja tuttavallinen, vaan kaukainen johtajahahmo. Vakavat hahmot, esimerkiksi Jerome, joilla olisi mahdollisuus näyttää tunteita pentujaan kohtaan eivät koskaan tee niin, vaan tunteitaan näyttävät vain humoristiset Moss ja Hiro tai suoran koiramaiset hahmot kuten Billy. Vaikka Gingan yksi kantavia elementtejä on isä-poika -suhteet koko Ginga-sarjassa on oikeastaan vain yksi keskustelu, jossa isä puhuu pojalleen: Riki, kun se opettaa Ginille battougan.

Vaihtoehtoisesti tunteita näytetään vain kuolinvuoteella: pennut kertovat tunteitaan vanhemmilleen vain näiden kuollessa ja isät kertovat pojilleen olevansa heistä ylpeitä viimeisellä hengenvedollaan. Monet tunteikkaat hetket, joissa toinen osapuoli ei tee kuolemaa, ovat anime-sarjoihin erikseen lisättyjä, joita ei ole alkuperäisessä mangassa ollenkaan.

Takahashi kertoo perheestään mangassa hyvin vähän: hän ei ole esitellyt sisaruksiaan tai omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, vaan maininnut heidät siellä täällä. Yhden asian hän on kuitenkin sanonut monta kertaa: Takahashi vihasi omaa isäänsä. Kun asiaa jää ajattelemaan, se tuntuu aivan uskomattoman karulta. On yksi asia ajatella tai sanoa noin, mutta aivan eri asia kirjoittaa niin kirjaan, jota lukevat miljoonat ihmiset useassa eri maassa.

Takahashi on kertonut paljon tarinoita isästään mangan lopussa: kuinka tämä oli ankara ja teki outoja sääntöjä, joita perheen oli pakko noudattaa. Kuinka tämä ei päässyt armeijaan huonon näkönsä takia ja kuinka häntä kiusattiin ja komenneltiin töissä. Kuinka hän oli lempeä vain perheen koiraa kohtaan. Takahashi on kertonut, että on vasta vanhemmiten alkanut ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä sekä myös lakannut vihaamasta tätä. Itselleni tästä ajatuksesta tulee vahvasti mieleen Terun nimettömäksi jäänyt isä sekä sankarillisesti kuolevat koira-isät, jotka tunnustavat rakkautensa vasta viimeisenä tekonaan. Ehkä Takahashikin kaipasi tunnustusta isältään, mutta ei koskaan sitä saanut? Takahashi lähti kuitenkin nuorena pois kotoa, muutti Tokioon ja ryhtyi niinkin epävarmaan ammattiin kuin manga-piirtäjäksi.

Onko mahdollista, että Gingan isät eivät ole kovin vahvasti läsnä, koska Takahashilla itsellään oli heikko isä-suhde? Kuitenkin isistä heikoimpia ovat nimenomaan Weed, Gin ja Jerome, jotka kuitenkin perusluonteensa (uskollinen, moraalinen, selkeä, luotettava) vuoksi olisivat hyviä vanhempia. Läsnäolossa ja isyydessä onnistuvat parhaiten pahikset sekä ne, joiden isyyttä kuvataan eniten huumorin kautta. Ainoa poikkeus tässä on Saheiji, jolle isyys on kuitenkin ainoa rooli, koska siitä ei ole enää metsästämään, taistelemaan tai johtamaan laumaa.

Takahashi kertoo hyvin vähän hahmojen ja tarinan suunnittelusta: hän on maininnut, että hän monesti puhtaasti inspiroi koirien vuorosanat ja suunnittelee tarinaa eteenpäin yhden pokkarin kerrallaan. Tämä tukisi asiaa: jotkut kirjailijat kirjoittavat tarinaa näppituntumalla, vaistolla tai fiilispohjalla, toiset taas laskelmoivat hyvinkin tarkkaan, miten hahmoja tulee kehittää ja mistä lukijat pitävät. Jos Takahashi kirjoittaa tarinaa eikä suunnittele sitä tarkkaan, on mahdollista, ettei hän ole edes ajatellut, että tarvittaisiin kohtauksia, joissa isät ja pennut viettäisivät aikaa yhdessä.

Takana voi olla myös japanilainen työmoraali: Japanissa on hyvin yleistä, että perheessä vain isä käy töissä ja äiti huolehtii lapsista. Isä saattaa lähteä töihin aikaisin aamusta ja palata illalla, kun lapset ovat jo asettumassa nukkumaan. Tällaiseen maailmaan peilaten Takahashin hahmojen suhteet ovat aivan tavallisia.

Kokonaisuudessaan Gingan isä-suhteet ovat kuitenkin heikkoja: vaikka pennut välittävät isistään, eivät isät kuulu pentujen tavalliseen maailmaan, vaan pysyvät aina etäisinä.

Miksi Last Wars päättyy?

Ginga-faneille tuli vähän aikaa sitten surullisia uutisia, kun Ginga - The Last Warsin ilmoitettiin loppuvan. LW:n viimeinen osa ilmestyy 7.12. eli tänä perjantaina. Sarjan loppuminen tuli yllätyksenä kaikille ja Japanissa siihen reagoitiin surulla ja jopa raivolla. Sarjan äkillisen päättymisen syyksi epäillään Takahashin terveydentilaa: huhujen mukaan hänellä on jo pitkään ollut jännetuppitulehdus. Asiasta mainittiin Katukatu210n Twitter-tilillä, joka on pitkän linjan Ginga-harrastaja ja tavannut Takahashin useita kertoja fanitapaamisissa.

Mitään virallista varmennusta tähän ei saatu, mutta tapa, jolla sarja päättyy, viittaisi siihen, että päätös on tehty todella todella nopeasti. Vertailun vuoksi muutamia muita kertoja, kun Takahashi on päättänyt sarjansa.

Ginga Nagareboshi Gin
Sarja jouduttiin päättämään hyvin nopeasti, sillä sen suosio laski huomattavasti Akakabuton kuoleman jälkeen. Shounen Jump tunnetaan joissakin piireissä jopa "sarjantappajana" johtuen tavasta, jolla se tiputtaa epäsuositut sarjat pois jopa muutamassa luvussa. Vaikka GNG lopetettiin hyvin nopeasti ja saagan pääpahis Gaia nähtiin oikeastaan vain vilaukselta, Takahashi teki sille kuitenkin selvän lopun: koirat palasivat Ouun, Gin hyvästeli Goheen ja lopulta vietettiin Goheen hautajaisia.

Ginga Densetsu WEED
WEED on oikeastaan päätetty jo useampaan kertaan: kaikkien vihollisten voittamisen jälkeen on ollut pidempi tai lyhyempi hetki, joka on omistettu ihan vain kuolleiden muistelemiselle tai koirien perheisiin tutustumiseen.

Ginga Densetsu Akame
Akame on todennäköisesti sellainen sarja, joka jätettiin kesken sen suosion vähäisyyden takia. On oletettavaa, että Takahashi suunnitteli siitä usean sukupolven mittaista, mutta ei kuitenkaan päässyt yli ensimmäisestä. Akame-mangassa käytetään kuitenkin paljon aikaa ihan vain tarinan lopettamiseen ja koirien kohtaloista kertomiseen.

Ginga Densetsu WEED: Orion
Myös Orionilla on selkeä loppu, johon on käytetty paljon aikaa. Takahashi on jopa käyttänyt paljon tilaa Crossista kertomiseen, mikä on erikoista, kun huomioi, miten pienessä roolissa Cross on ollut Orion- ja WEED-mangan ajan.

Taistelukoira Zero on myös todennäköisesti jäänyt lyhyemmäksi kuin oli toiveissa -päätellen Zeron ja Ranmarun kohtaloiden ennustelemisesta- ja silläkin on kuitenkin selkeä ja hyvä loppu.

Näistä lopetuksista näkee, että Takahashi päättää aina tarinansa lukijoita tyydyttävään loppuun ja sitoo myös tarinan viimeisiä lankoja yhteen. Osa lopuista on täytynyt tehdä hyvinkin kiireellä, jolloin Takahashi on ennemmin leikannut toimintakohtauksia kuin luopunut kauniin lopun tekemisestä.On huomioitava, että kustantajankaan ei ole järkevää lopettaa sarjaa kuin seinään, koska jos sarjan loppu on heikko, ei kovin moni välttämättä tahdo ostaa sitä. Tästä johtuen en pidä todennäköisenä, että LW lopetettaisiin suosion vähäisyyden takia.

Mikä Last Warsin lopussa sitten on ongelmana, vaikka kukaan ei ole sitä vielä edes lukenut?

Tein muutama kuukausi sitten katsauksen Last Wars -mangan tapahtumiin: tarinassa ollaan käännekohdassa, jossa Orion on oppinut hallitsemaan sirpin käytön ja Ouun armeija on valmis lähtemään taisteluun Monsoonia vastaan. Samalla paljastui, että myös Chibi on Akakabuton jälkeläisiä. Nämä asiat tapahtuvat pokkarin 20 loppupuolella. Last Warsin viimeinen luku taas on osassa 22. Vaikka tässä olisi tapahtunut laskuvirhe, pokkareita tulee ilmestymään maksimissaan 23.

Vaikka tarinaa tiivistäisi miten paljon, on lopputaistelua käytännössä mahdotonta tiivistää 2-3 pokkariin. Sitä kohtaan on suuria odotuksia ja monia langan päitä on solmimatta: Saavatko Lydian ja Jeromen pennut kostonsa? Mitä tapahtui Hiron ja Reikan pennuille? Missä Reika ylipäänsä on? Eikö Bella oikeasti tee koskaan mitään? Saavatko Orion ja Sirius solmittua välinsä kuntoon? Saako Rigel koskaan tunnustusta teoistaan? Entäpä Akakabuton jälkeläiseksi paljastunut Chibi, joka meni juuri talviunille? Mitä Ginille tapahtuu? Tapaako Gin enää Daisukea? Onko Bob jäänyt lopullisesti koirien puolelle? Kenestä tulee Ouun johtaja? Kysymyksiä on paljon.

Ja mikä on tilanne toiseksi viimeisen luvun lopussa?

Monsoon on paennut koiria meren rannalle mukanaan haavoittunut Sirius.

Kuva on Dino_Rokon Twitteristä.

On täysin mahdotonta, että näihin kysymyksiin saadaan vastausta elleivät kaikki hahmot ole kuolleet lopputaistelussa, jota joku fani oli tosin kuvannut teurastukseksi. Tällöinkin loppu tulee iskemään kuin seinään, koska mitä ikinä tapahtuukin (Monsoon hukkuu, Orion antaa Monsoonille anteeksi...), niin tarinaa ei ehditä lopettaa rauhallisesti viimeisen 18 sivun aikana.

Tämä on todella sääli, sillä LW:ssä oli paljon avoimia kysymyksiä, joihin olisi tarvittu vastaus. Olisin itse toivonut jopa Orion-mangan kaltaista loppua, jossa melkein yksi kokonainen pokkari oli omistettu tarinan lopettamiselle. Erityisen surulliseksi tämän tekee se, että LW on todennäköisesti viimeinen tarina Ginga-sarjassa ja nyt sarja ei saa arvoistaan loppua.

Viimeisen Last Wars -mangaa sisältävän Weekly Manga Gorakun kansi.

Miksei Last Warsia laiteta tauolle?

Yksi kysymys, mitä monet ovat varmasti miettineet, on se, miksei sarjaa ole laitettu tauolle. Vaikka jännetupintulehdus on tuskallinen ja uusiutuu helposti, voisi Takahashi varmasti pitää muutaman kuukauden tauon ja jatkaa sarjan tekemistä, ehkä hitaammalla tahdilla. Nykyäänhän Takahashi piirtää 18 sivua viikossa ja pitää vuodessa 1 tai 2 vapaaviikkoa, jolloin mangaa ei ilmesty.

Ongelmana on kuitenkin manga-teollisuuden kaupallisuus ja kiireinen tahti. Jos manga-sarja jää tauolle, sen suosio tavallisesti tippuu huomattavasti. Esimerkiksi D.Gray-Man jäi pitkälle tauolle eikä sen suosio koskaan palannut tauon jälkeen. Suomessa Fullmetal Alchemist toimii yhtälailla esimerkkinä: sarja alkoi uskomattoman suosittuna, mutta julkaisuongelmien vuoksi se jäi tauolle. Kun se alkoi taas ilmestyä, oli suosio jo laskenut. Superfanit hyväksyvät kyllä tauot ja hidastukset sarjassa, mutta kasuaalit fanit, jotka lukevat sarjaa vähän vain tavan vuoksi, tippuvat heti pois lukijakunnasta eivätkä palaa.

Tämän lisäksi Last Wars ilmestyy lehdessä, jossa on kymmenkunta muutakin sarjaa. Jos Last Wars pitäisi tauon tai ilmestyisi harvemmin, se tarkoittaisi, että lehdessä pitäisi olla joku korvaava sarja, joka myötäilisi Last Warsin ilmestymistahtia. Riskissä ei siis olisi yksi, vaan kaksi sarjaa.

Hunter x Hunter on tunnettu siitä, miten rajusti sen piirrosjälki on vaihdellut taukojen alla. Yllä alkuperäinen julkaisu vasemmalla ja oikealla uudelleenpiirretty kuva, joka on jo samaa tasoa kuin tekijän aiemmat työt.

Lisäksi, joskus kun mangaka on pitkään tauolla, hänen piirrosjälkensä muuttuu. Jos GNG- ja WEED-mangaa lähtee vertailemaan, huomaa niissä selkeästi, miten tyyli on muuttunut aikana, jona Takahashi ei aktiivisesit piirtänyt mangaa. On eri asia, jos piirrosjälki muuttuu pikkuhiljaa tarinan aikana, mutta tauon aikana jälki voi muuttua äkillisesti, jos mangaka joutuu muuttamaan tekniikkaansa.

D.Gray-Man -sarjan hiatus eli taukokalenteri. Valkeat ruudut ovat viikkoja, kun sarja jäi tauolle.

Taulukon tehnyt Prowtar.

Monet mangakat, jotka joutuvat kerran jättämään sarjansa tauolle, harmillisesti tekevät samoin myös uudestaan. Silver Spoon, Yotsuba&?, D.Gray-Man ja Hunter x Hunter ovat kaikki sarjoja, jotka jäivät kerran tauolle ja pian taas uudestaan ja uudestaan. Etenkin, kun kyse on sairastumisesta, on mahdotonta ennustaa, pystyykö sarja palaamaan enää tauon jälkeen.

Jos Last Wars siis laitettaisiin tauolle, se olisi kustantamolle iso taloudellinen riski, joka vaarantaisi myös jonkun toisen mangakan sarjan ja lisäksi se ei edes takaisi sitä, että sarja saataisiin päätökseen.

Pohdintaa Lydiasta

Sisältää spoilereita GDW-, GDW:O- sekä G:tLW -mangoista.

Lydia on useimpien listalla, kun puhutaan WEED-mangan sekä sen jatko-osien naishahmoista. Käytännössä katsoen kaikista muista naishahmoista poiketen Lydia on taistelija ja pystyy pitämään puolensa. Onko hahmo kuitenkin yliarvostettu? Millainen hahmo Lydia lopulta on ja millaiseksi se muuttui?

Lydian taistelutaidoista puhutaan paljon ja se on voimiltaan todennäköisesti keskivertoa sotakoiraa voimakkaampi: onhan sillä luutnantin arvo. Lydiaa ei kuitenkaan nähdä taisteluiden keskiössä, vaan se on useimmiten syrjemmässä. Tämän vuoksi Lydian voimista tai taidoista ei saada selkeää kuvaa. Lisäksi se on hyvä strategi. Puhtaasti älynsä vuoksi Lydia ei ole voinut nousta asemaansa, koska myös muut sotakoirat ovat taitavia rakentamaan taistelusuunnitelmia ja ansoja vihollisille.

Jos Lydiaa vertaa naishahmoista esimerkiksi Crossiin, on niissä selkeä ero: Lydia on selkeämmin sinut naiseutensa kanssa eikä sen asemaa naisena korosteta. Kun Cross kertoo melkein häpeillen syynsä pelastaa Kurojakin pentu Chibi, pelastaa Lydia sivullisia ilman nöyrtymistä tai nolostumatta pehmeyttään. Lydiassa korostuu enemmän sen sukulaisuussuhde Maximiin. Sotakoirien joukossa se on mukana niin taisteluissa kuin metsälläkin. Lydian sukupuoli alkaa korostua oikeastaan vasta silloin, kun Ouun joukot saapuvat: Lydia tahtoisi seurata Maximia, vaikka se tarkoittaisi varmaan kuolemaa. Akame iskee Lydian tajuttomaksi ja kantaa sen pois.

En äkkiseltään muista, onko mitään tällaista vastaavaa tapahtunut mieshahmojen kesken. Kun Kurotora ja Chuutora jäivät vangiksi, pelasti Musashi Akatoran. Monissa tilanteissa koiria on raahattu korvista poiskin. Useimmiten mieshahmot kuitenkin päästetään läpi taisteluun tai niille puhutaan järkeä (Igat). Monissa tietysti asetelmakin on erilainen, hahmoilla on aikaa jäädä keskustelemaan tai taisteluun karataan omin luvin.

Lydian iskeminen tajuttomaksi oli kuitenkin minusta melko halpa temppu. Akame on tosin tehnyt samanlaisia aiemminkin esimerkiksi Kurotoran kanssa, mikä päättyi kohtalokkaasti.

WEED-mangan jatkuessa Lydian osa jää pienemmäksi. Siitä tulee Jeromen puoliso ja ne saavat kuusi pentua eikä Lydiaa nähdä enää osallistumassa taisteluihin. Lydia on pariskunnassa kuitenkin se kylmäverisempi ja kun koirat jäävät tulipalon saartamaksi, Lydia jakaa perheensä kahtia, että niiden selviytymismahdollisuudet paranisivat. Orionin puolella Lydia jää monen muun hahmon ohella syrjään eikä sen rooli ole kovin merkittävä.

Ginga: The Last Warsin alussa Lydian tarina päättyy. Se hyökkää yhden Akakabuton jälkeläisen kimppuun pelastaakseen pentunsa. Lydian onnistuu siepata kuoleva pentunsa, mutta sen pako epäonnistuu ja karhu murskaa sen selän ja sisäelimet.

Monet ovat harmitelleet Lydian kohtaloa ja olleet pettyneitäkin siihen. Takahashin syitä tappaa Lydia on pohdittu: elävänä Lydian olisi pakko osallistua taisteluihin eikä sitä voisi jätää roolitta, Lydian kuolema voisi ajaa Jeromen kuolemaan eli Lydia kuoli vain Jeromen hahmon kehittämiseksi.

Mistä lähtien Takahashi ei ole jättänyt taistelutaitoisia hahmoja syrjään tarinasta?
Mistä lähtien hahmojen kuolemia ei ole tehty vain (tai paremminkin "vain") toisten hahmojen tunteiden nostattamiseen?

Itse pidin Lydian kuolemaa toivottavana asiana. Lydia on koko Ginga-saagan ensimmäinen naishahmo, joka kuolee taistellen. Useita naishahmoja on kuollut aiemminkin, mutta ne ovat kuolleet tauteihin, väsymykseen, tehneet itsemurhan tai muuta vastaavaa. Eloon jääneille naishahmoille Takahashi tuntuu välillä kirjoittavan aivan äklö-onnellisia loppuja: Benin kuoltua Cross jää yksin, mutta Orionissa se kohtaa taas vanhan ihastuksensa.

Vaikka Lydian sanotaan toimineen (epätarkka käännös) kuten äidin kuuluukin/äidille ainoalla mahdollisella tavalla, katsoisin kuitenkin, että sen hyökkäys on aivan verrattavissa GB:n ja Weediin, Teruun ja tämän isään tai Akatoraan ja Beniin. Lydian yritys vain epäonnistui kaikkein pahimmalla tavalla.

Lydian kuolema toi Gingan naishahmoihin aivan uudenlaisen pohjan ja antoi niille mahdollisuuden paitsi liittyä ja elää Oun soturina, myös kuolla sellaisena.

(Lydian kuolemaa ei tässä vaiheessa ole vielä täysin varmennettu, mutta sen vammat ovat sitä luokkaa, että se ei todennäköisesti voi selvitä.)

Miksi Weed on täydellinen?

Weed on Ginga-sarjoissa eniten keskustelua herättänyt yksittäinen hahmo. Sen päätöksiä kyseenalaistetaan, sen motiiveja epäillään ja muutenkin hahmo saa osakseen paljon kritisointia. Yksi asia, mitä itse ihmettelen on se, miten Weediä haukutaan jatkuvasti täydelliseksi. Se ei tee virheitä, oppii Battougan helposti ja saa kaikkien hyväksynnän tuosta vain.

Erikoisinta tässä on se, että Weed tekee tarinan aikana paljon virheitä ja se epäonnistuu monessa asiassa. Nämä kaikki epäonnistumiset ja virheet ovat inhimillisiä eivätkä samanlaisia strategisia virheitä kuin Rikin ja Ginin virheet. Alla muutamia Weedin tekemiä huomattavia virheitä ja epäonnistumisia.

Weedin virheet

Sakurasta huolehtiminen
Weed ei osannut pyydystää ruokaa, mikä oli osasyynä Sakuran kuolemaan. Vertailun vuoksi samanikäinen Gin osasi pyydystää fasaaneja ja mahdollisesti muuta riistaa, vaikka se ei ollut villikoira.

Taistelu P4:ä vastaan
Taistelun alussa Weed juoksee suoraan P4:ää kohti, jonka seurauksena hirviö saa otteen Jeromesta ja Jerome haavoittuu. Myöhemmin Weed ei saa hirviötä houkuteltua pois luolasta eikä haavoitettua sitä vakavasti, vaikka Ken ja Kagetora auttavat sitä. Myöhemmin Ken ja Kagetora joutuvat pelastamaan Weedin.

Kidnappaus
Rocketin veljesten onnittuu siepata Weed ilman, että tämän onnistuu tehdä yhtään vastarintaa. Päinvastoin Weed menettää tajunsa sieppauksen aikana.

Kamakirin kohtaaminen
Kun Weed kohtaa Kamakirin, Weed alistuu ja pyytää lupaa kulkea alueen läpi. Tämä oli munaus: Weedin omat laumalaiset eivät tahtoneet nähdä johtajaansa kumartelemassa toiselle ja Kamakiri oli jo Hougenin joukoissa, joten pyynnöillä ei ollut mitään virkaa.

Vakoojien vapauttaminen
Tämä kohtaus on aiheuttanut paljon keskustelua ja itsekin olen pitkälti sitä mieltä, että vakoojien vapauttaminen oli tyhmä teko, joka vaaransi koko lauman.

Sniperin kimppuun hyökkääminen
Kuultuaan Ginin kuolemasta Weed hyökkää suinpäin Sniperin hallinnassa olevalle alueelle ja melkein kuolee joutuessaan alakynteen taistelussa.

Armeijan kerääminen
Myös Weedin keräämää armeijaa voi tavallaan pitää epäonnistuneena. Samalla kun Hougen riitti riveihinsä satoja koiria, ehkä noin 500, oli Weedin armeijassa aina alle 100 koiraa. Weedin laumassa oli useita yksittäisiä hyviä taistelijoita, mutta Weed ei missään vaiheessa saanut kerättyä suurta laumaa. Ainoat valmiit laumat, jotka Weed liitti joukkoihinsa oli Tesshin ja Koga-koirat sekä Kyoshiro-laumoineen. Kaikki muut koirat olivat yksittäisiä sotureita. Moss ja Kisaragin pojat liittyivät laumaan omine aikoineen tai sitten jonkun muun pyynnöstä.

Tähän listaan saisi vielä varmasti jatkoakin.

Listassa näkyy myös eräs tärkeä seikka: Weed jää taisteluissa monta kertaa alakynteen, häviää niitä tai haavoittuu. Monesta vaikeasta tilanteesta Weed selviää vain sen vuoksi, että Jerome tai joku muu käy pelastamassa sen.

Zetsu Tenrou Battouga

Battougan oppimisesta voi olla montaa mieltä. Animessa Weed tekee battougan vaistonvaraisesti, kun sen ystävät ovat vaarassa, mutta ei muista iskua tai sen tekemistä, kun siltä kysytään sitä. Mangassa (sekä myöhemmin myös animessa) Weedin täytyy opetella Battougaa Tesshinin neuvomana. Weed oppii iskun nopeasti, muutamassa päivässä, ja kykenee käyttämään sitä hyvin myös elävään vastustajaan joskin iskun voima vie Weediltä kaikki voimat ja iskee sen tajuttomaksi. Myöhemmin Hougenia vastaan Weed lentää nurin aina iskun tehtyään.

Verrataanpa Weediä muihin sukunsa jäseniin:

Riki oppii iskun susilta. Opettelun aikaa tai tapaa ei kerrota. Riki pystyy tekemään iskun helposti eikä satuta itseään laskeutuessaan.

Gin oppii Battougan nähtyään sen yhden ainoan kerran. Gin ei loukkaannu eikä väsy iskun käyttämisestä ja jaksaa käyttää sitä monta kertaa peräkkäin. Lisäksi Gin saa iskuun niin paljon voimaa, että kykenee iskemään sillä Akakabuton pään irti.

Yukimura osaa torjua Battougan, kun se näkee sen ensimmäisen kerran. Lisäksi Yukimura on omillaan kehittänyt hyvin Battougan tyylisen iskun, Neck the Killing.

Lauman johtajuus

Yksi asia, mistä Weediä on myös kritisoitu, on se, miten helposti se sai lauman johtajan paikan. Gin sai johtajan paikan, kun Ben sokeutui ja Gin tahtoi jatkaa matkaa Shikokuun, jonka jälkeen se alkoi ansaita paikkaansa johtajana.

Weed taas määrättiin johtajaksi. Laumassa oli noihin aikoihin Ken, Kagetora, Jerome, Mer ja joitakin rivikoiria. Weed itse ei pyytänyt päästä johtajaksi eikä se edes tahtonut johtajaksi, mutta sen laumalaiset päättivät asiasta sen puolesta.

Samoin kävi myöhemmin Ouun ylipäällikkyyden kanssa. Gin antoi paikkansa Weedille, vaikka tämä yritti siitä kieltäytyä. Weed ei ole missään vaiheessa tarinaa etsinyt itselleen johtajan paikkaa tai valtaa.

Oma elämä

Kun Weed kohtaa Koyukin, kummatkin rakastuvat toisiinsa päätä pahkaa. Weed ottaa etäisyyttä muihin laumalaisiinsa ja lähtee Ouusta. Kun Weed on matkalla, Venäjän sotakoirat rantautuvat Hokkaidoon. Weedille ilmoitetaan tunkeilijoista, Hakuroun valmiudesta ryhtyä sotaan ja siitä, että Gin on lähtenyt matkaan laumansa kanssa.

Kun Weed kuulee asiasta, ei Weed lähde matkaan. Monet lukijat olivat sitä mieltä, että Weedin pitäisi heti lähteä apuun.

Miksi ihmeessä pitäisi lähteä?

Weed ei tunne Hakurouta, mutta tietää, että tämä on vanha Ouun soturi, jolla on armeija.
Apuun on jo lähtenyt Gin, joka keräsi Hougenia vastaan parissa päivässä satojen koirien armeijan.
Sotakoirien taitoja ei tuossa vaiheessa tiedetty.
Weed laittoi Rocketin sijaisjohtajaksi laumalleen ja tämä ryhtyi keräämään joukkoja.

Johtajana tämä kuulostaisi minusta suorastaan loistavalta delegoinnilta ja jatkaisin lomaani. Homma ei kuitenkaan toimi ja heti, kun Weed saa tietää tästä, jää Koyuki taakse ja Weed lähtee keräämään joukkoja.

Olen yhä sitä mieltä, että Gin mokasi kaikkein pahiten sotakoiria vastaan taistellessa, koska Gin ei kerännyt joukkojaan, vaikka tiesi vastustajiensa voimasta.

Kerrataan kuitenkin vielä hieman:

Weed
- Oli poissa maksimissaan 2 viikkoa
- Lähti sotaan armeijansa kanssa melko myöhään

Gin
- Oli poissa Ouusta useita vuosia
- Jätti paikalle kaksoisolentonsa, mutta ei käynyt antamassa niille tarkempia ohjeita
- Ei kuullut vuosien aikana ainuttakaan huhua siitä, miten Ouun paratiisi oli kaatunut, korruptoitunut ja joutunut ihmisiä syövän hirviön valtaamaksi

Miksi?

Nämä kaikki seikat ovat kuitenkin usein perusteluita sille, miksi Weed on täydellinen. Miten tämä on edes mahdollista? Ymmärtäisin enemmän, jos Weedistä valitettaisiin siksi, että se tupeksii jatkuvasti, mutta Weedin virheistä on puhuttu oikeastaan Koyukin kanssa hempeilemisen yhteydessä.

Mitkä ovat kuitenkin syitä, miksi Weed näyttää ihmisten silmissä niin ah-niin-ärsyttävän-täydelliseltä?

Itse pidän kaikkein isoimpana syynä ensivaikutelmaa. Lähes kaikki fanit ovat tutustuneet Weediin hahmona WEED-animen kautta. (Englanninkielisiä mangoja oli ilmestynyt vain kolme eikä niistä saa kovin selkeää kuvaa Weedistä hahmona.) Vaikka Weed tekee samoja virheitä kuin mangassakin, on sävy kuitenkin erilainen ja -erityisen tärkeästi- muiden hahmojen reaktiot ovat erilaisia.

Kun Weed tekee mangassa jonkun päätöksen, sen laumalaiset usein kritisoivat sitä tai esittävät omia näkemyksiään. Jos ei muuta, niin joku taustalla tuhahtelee siitä, millainen pehmoarmeija tämä onkaan. Animessa Weedin teot hyväksytään suoraan ja niitä pidetään suorastaan palvottavina. Monesti, kun Weed tekee päätöksensä, useat sivuhahmot jäävät tuijottamaan Weediä ja ihailevat tämän nerokasta ja oivaltavaa päätöstä ("Meidän ei pitäisi ottaa näitä 2 kuukautta vanhoja pentuja mukaan taisteluun.").

GNG-animessakin oli tällaisia tilanteita, mutta ne menivät ohi muutamassa sekunnissa. Usein ne olivat vain hetkiä, kun hahmot katsovat toisiaan tai sitten siinä kehutaan koko laumaa kokonaisuutena. WEED-animessa tällaisiin kohtauksiin pysähdytään ja niitä hangataan naamalle samalla, kun taustalla soi joku imelä musiikki.

Animen ja mangan suomijulkaisun välillä oli useita vuosia, joten on luonnollista, että kuva Weedistä täydellisenä Jeesuksena jäi katsojien mieleen. Kun manga ilmestyi, se sisälsi pitkälti samat asiat kuin anime, mutta sävyerot olivat näissä huomattavat: muut hahmot eivät palvo Weediä. Monilla anime-Weed kuitenkin kummittelee pysyvästi mielessä, minkä vuoksi mangan käänteet on helpompi unohtaa.

Weed edustaa hahmona huomattavasti erilaisempaa tyyppiä kuin Gin ja Riki aikoinaan: se on inhimillinen eikä se saa voimiaan tuosta vain. Lukijoiden tulisi kuitenkin huomata se eikä arvostella Weediä vain ensivaikutelman kautta.

Ginin pöljät tempaukset

Giniä pidetään usein erehtymättömänä johtajana, mutta itse mangaa lueskellessani olen huomannut Ginin tekevän useita rehellisesti sanoen tyhmiä tempauksia. Tässä muutamia niistä.

Kuvat Sometimes Ginga can't art -blogista.

Matkaan myrskyssä!

Kun Gin ja muut koirat lähtevät matkalle Shikokuun, on käynnissä valtava myrsky. Miksi ihmeessä Gin ei voinut odottaa päivän verran, että myrsky olisi mennyt ohi ja jatkanut matkaa sitten? Myrskyssä uiminen riskeerasi turhaan monen koiran hengen ja väsytti ne perinpohjin.

Perustelluin syy matkaanlähdölle oli se, että Ben ei tahtonut ylittää merta. Missään ei kuitenkaan viitattu, että Ben olisi aikonut samantien lähteä pois meren rannalta, jolloin ylittäminen olisi käynyt mahdottomaksi.

Pelkäsikö Gin, että kukaan ei seuraisi sitä, jos matkaa jäätäisiin miettimään pidemmäksi aikaa? Tästä huolimatta myrskyyn syöksyminen oli äärettömän tyhmä teko.

 

Tiikeriveljekset neuvottelemassa

Kaikista laumansa koirista Gin valitsi juuri Tiikeriveljekset neuvottelemaan Musashin kanssa. Miksi? Tiikeriveljekset olivat ärhäköitä eivätkä ne ole missään vaiheessa osoittaneet mitään kykyjä neuvottelemiseen - päinvastoin. Gin itse tai esimerkiksi Akame olisi sopinut tehtävään paljon paremmin.

Tiikeriveljekset eivät lähteneet suorittamaan tehtävää omin luvin, vaan Gin ja muut laumalaiset vähintäänkin tiesivät milloin, minne ja miksi ne menivät sekä milloin ne tulisivat takaisin.

Akakabuton härnääminen

Kun suuri taistelu lähestyy, Gin hiipii Smithin kanssa Akakabuton linnakeen taakse, missä vastassa on syvän kuilun takana oleva jyrkkä kallionseinämä. Gin hyppää helposti toiselle puolelle vain palatakseen hetken päästä takaisin. Mikä oli tämän tarkoitus?

Toki Gin pääsi tällä voimien esittelyllä itsemurhajoukkoihin mukaan, mutta samalla se todennäköisesti paljasti Rikin suunnitelman Akakabuton kaksoisolennolle. Akakabutolla oli vartija valvomassa vuorilinnan selustaa, mutta se tuskin odotti täysmittaista hyökkäystä sitä kautta. Rikikin mainitsee Ginin kysyessä, että se on pohtinut hyökkäystä Akakabuton selustaan. Eli toisin sanoen Riki oli A. keksinyt suunnitelman vähän aikaa sitten B. tietoisesti vältellyt aluetta, että Akakabuto ei vartioisi sitä.

Kummin vain Gin näytti Akakabuton kaksoisolennolle, että koira pystyy hyppäämään rotkon ylitse ilman ongelmia ja kiinnitti samalla kaksoisolennon huomion Rikiin.

MIKSI GIN?

Hougenin vakoojan vapauttaminen
Kun Gin on Akamen ja Johnin kanssa hakeutunut suojaan lumimyrskyltä, ne nappaavat kiinni yhden Hougenin kätyreistä. Gin päästää vakoojan kuitenkin vapaaksi, kun se sanoo, että sen vaimo ja lapset kaipaavat sitä. Lopputuloksena kolmikko jää vangiksi ja samalla Gin vaarantaa Reikan hengen.

Olen yrittänyt miettiä järkevää motiivia Ginille ja minulle tulee mieleen vain yksi: kuolemankaipuu. Gin oli juuri saanut tietää Sakuran kuolemasta ja Hougenin alaisen se päästää vapaaksi nimenomaan vaimon ja lasten noustessa puheenaiheeksi. Myöhemmin Gin lähettää Molen kautta viestin eikä yritä pitää toivoa yllä, vaan sanoo odottavansa kuolemaa.

Masentuminen jne. on ihan ymmärrettävää, mutta Ginin tapa tehdä itsemurhaa aiheuttaa Johnin kuoleman, monen Ouulle uskollisen rivisotilaan tappamisen, sivullisten kuolemia ja ihan yleisesti auttoi Hougenia nousemaan valtaan.

Lopulta Gin toki piristyy ja päättää, että tahtoo kohdata Weedin ennen kuolemaansa. Lohduttaa varmasti kaikkia raatogalleriaan päätyneitä.

Leaderp

Weedin ja Ginin johtajuus

Koska nämä liippaavat erittäin läheltä, mainitsen ne samassa.

Johtajakautenaan Gin kierteli paljon maailmalla auttamassa muita koiria, mutta samalla se katosi Ouusta moneksi vuodeksi. Miksi? Ginillä ei ole katoamiselleen mitään järkevää syytä ja sen poistuminen aiheutti paratiisin kaatumisen.

Myöhemmin Gin antaa ylipäällikön paikan Weedille, joka jatkaa aivan samalla linjalla. Miksi ihmeessä Gin teki Weedistä ylipäällikön?

Vaikka Weed olikin taitava johtaja ja kokosi oman armeijan, ei se selvästikään ollut valmis johtajaksi - Weed itsekin sanoo niin. Lopputuloksena Ouulla on johtaja, joka lähtee huitelemaan milloin unen perään ja milloin tyttöystävänsä kanssa.

Sotakoirien kohtaaminen

Kun Gin lähtee auttamaan Hakurouta, se jättää Ouun Rocketin - joukkojen nopeimman viestinviejän. Tämä virhe osoittautui onneksi, sillä lopulta Rocketia tarvittiin Weedin etsimiseen ja lisäksi Gin ei voinut tietää, millaisessa pulassa Hokkaido oli.

Gin to rescue!

Gin saa kuitenkin tietää tilanteen, kun se on vielä matkalla Hokkaidoon ja Ram kertoo sille kaiken tapahtuneen Hakuroun kuolemasta pentujen ja naaraiden teurastukseen. Tässä vaiheessa kuka tahansa järkevä menisi takaisin omalle alueelleen, kokoaisi armeijan ja lähtisi tällä uudella joukolla kohtaamaan vihollisen. Gin ei kuitenkaan tee näin, vaan jatkaa matkaa Hokkaidolle lähettäen matkaan vain Ramin. Gin olisi voinut lähettää takaisin jonkun vanhan luottosoturinsa - Akamen, Tesshinin, Mossin...- keräämään joukkoja, mutta Gin ei tee sitä, vaan johtaa kaikki Hokkaidolle tietäen, että siellä on koira-armeija, joka tappoi kaikki Hakuroun joukot, joissa kuitenkin oli noin sata sotilasta.

Miksi?

Gin tietää sotakoirien määrän, mutta ei niiden Venäjällä odottavasta armeijasta, joten sillä ei ole kiire estämään armeijan rantautumista.
Gin tietää, että kaikki Hakuroun laumalaiset on tapettu, joten kiirettä ei voi perustella isolla pelastustehtävällä.
Gin tahtoo pelastaa Jeromen, mutta tätä varten Gin tarvitsee pienen, helposti kontrolloitavan joukon, ei pientä armeijaa.

Onko Gin derppaillut muuallakin? Kerro lisää kommenteissa.

Hyvikset pahiksina ja pahikset hyviksinä, osa 2

Viimeksi aiheena olivat pahisten hyvät teot ja hyvisten pahat teot. Nyt pohdinnan aiheena on historia. Miten paljon hahmon omat kokemukset ja kohtaamiset vaikuttaisivat sen elämään ja päätöksiin? Miten hyvät/pahat hahmot reagoisivat, jos osat vaihtuisivat?

Takahashi on pariin otteeseen leikitellyt ajatuksella kirjoittaa GNG:n tarina Akakabuton näkökulmasta. Meteor Ginissä tästä näkyikin pieniä otteita Akakabuton ajatuksina, kun sen puoliso ja pentuja tapettiin. Suoranaisesti uhriksi Akakabutoa ei voi sanoa: se oli vaarallinen jo tavallisena karhuna ja hyökkäsi karjan sekä sitä metsästävien ihmisten kimppuun. Goheen ammuttua Akakabutoa siitä tuli kuitenkin verenhimoinen olento, joka tappoi kaiken edetessään.

Olisiko sama voinut käydä muillekin hahmoille?

Voisin helposti kuvitella, että jos Riki olisi kohdannut samanlaisen kohtalon kuin Akakabuto, se olisi menettänyt luottamuksensa ihmisiin ja alkanut mahdollisesti vihata niitä. En kuitenkaan usko, että Riki olisi alkanut ihmisiä tappaa, mutta se ja sen lauma olisivat varmasti uhka kaikille ihmisille, jotka tunkeutuisivat niiden reviirille. Riki myös todennäköisesti estäisi kaikki Goheen yritykset lähteä metsästämään. Tämän tyylistä eläinten käyttäytymistä on nähty aavistus Yamatossa sekä Ginga no Inutachissa. Niissä koirat eivät kuitenkaan ryhdy väkivaltaisiksi, vaan hylkäävät omistajansa, mikä onkin realistisempi kuva.

Hougen ja Genba ovat vielä voimakkaammin ihmisen uhreja kuin Akakabuto. Koko niiden tausta viittaa pentutehtailuun ja huonot olot, missä ne pakotettiin elämään, ajoivat ne hulluksi. Niillä ei koskaan ollut ihmisomistajaa, joten ne eivät olleet kiintyneet ihmisiin, vaan mielsivät nämä vain kärsimyksen aiheuttajiksi. Hougenin ja Genban pelko muuttui vihaksi, jonka jälkeen ne oppivat, että ihminen kuolee siinä missä koirakin.

Weedin lapsuus oli ankara, mutta mitä olisi tapahtunut, jos se ja Sakura olisivat joutuneet samanlaisiin oloihin kuin Hougen ja Genba?

Aluksi on sanottava, että realistisesti katsoen en usko, että tämä kaksikko olisi selvinnyt hengissä tästä koettelemuksesta. Weed oli vasta pentu ja Sakura oli kokematon taistelija, minkä johdosta joku muu koira olisi varmasti tappanut ne.

Sakura olisi varmasti tahtonut pitää Weedin loppuun asti oikeamielisenä, joten kuvittelisin, että ruuan loputtua ja koirien alkaessa syödä toisiaan, Sakura olisi pitänyt Weedin parhaansa mukaan erossa kannibalismista, mutta tuonut tälle kuitenkin koiranlihaa syötäväksi, jotta tämä pysyisi elossa. Jos Sakura olisi kuollut, se olisi kuollut vankilaolosuhteissa ja pitäisin todennäköisenä, että sen viimeisiä toiveita Weedille olisi, että Weed söisi emonsa ruumiin. Se olisi kuitenkin Weedille ainoa mahdollinen keino selvitä.

Tämän jälkeen näkisin mahdolliseksi kahdenlaisen hahmokehityksen. Ensimmäinen olisi pahis-Weed, joka vihaisi Ouuta ja isäänsä Giniä, koska tämä oli hylännyt Sakuran ja jättänyt sen kuolemaan kammottavasti. Pahis-Weed tahtoisi oletettavasti syrjäyttää Ginin, koska tämä oli huono johtaja, joka ei kyennyt huolehtimaan edes puolisostaan. Tämän Weedin kohtalona olisi todennäköisesti taistella Giniä vastaan ja palata sen jälkeen hyvisten puolelle.

Toinen vaihtoehto olisi hullu-Weed. Weed, joka ihailisi isäänsä ja Ouun sotureita, mutta joka olettaisi, että sen lapsuus oli normaali ja sellainen, mistä oikea maailma koostuisi. Se tiedostaisi Ouun kunniakäsitykset, mutta mieltäisi ne julmasti: johtajan käskystä kieltäytyneet tapettaisiin ja viholliset tapettaisiin viimeiseen mieheen, koska olisi kunniatonta antaa niiden menettää maineensa taistelun häviämällä ja selviämällä elossa. Hullu-Weed söisi taistelussa kuolleita eikä epäröisi tiukassa paikassa tappaa omiakaan laumalaisiaan ruuaksi.

Muuten hullu-Weed olisi luonteeltaan samanlainen kuin ennenkin: naiivi, anteeksiantava, auttavainen ja muihin luottava. Muut koirat ehtisivät todennäköisesti tutustua siihen ennen kuin hullu-Weed näyttäisi todellisen karvansa. Tämä tapahtuisi todennäköisesti tilanteessa, jossa esimerkiksi Jerome kieltäytyisi noudattamasta käskyjä ja Weed tappaisi tämän.

Hullu-Weedin kohtalo olisi karumpi kuin pahis-Weedin. Se todennäköisesti kohtaisi Ginin taistellen verissäpäin Hougenia vastaan, mutta armon antamisen sijaan hullu-Weed repisi Hougenin kappaleiksi ja käskisi tappaa kaikki tämän joukot isänsä kunniaksi. Gin näkisi oletettavasti heti poikansa läpi ja tappaisi tämän, koska tietäisi, että Weedistä ei voisi koskaan tulla normaalia, vaan tilanne vain pahenisi.

Tästä päästäänkin pohtimaan myös Ginin käytöstä. Kun Weed taisteli Hougenia vastaan, Gin kielsi muita auttamasta Weediä, vaikka tämä oli kuolla. Vaikka Gin teki tämän enemmänkin Ouun johtajana kuin isänä, on tilannetta mielenkiintoista miettiä toisesta näkökulmasta. Jos Hougen olisi taistellut Weediä vastaan jääden tappiolle, olisiko Genba tullut apuun? Genba oli Hougenia heikompi ja ei-niin-älykäs, joten mitä se olisi tehnyt taistelutilanteessa? Olisiko Hougen sallinut Genban tulla avukseen, koska se olisi tarkoittanut suoraan veljen kuolemaa?

Genba olisi todennäköisesti tullut Hougenin avuksi, koska heikompana Genban olisi varmasti mahdoton kuvitella elämäänsä ilman Hougenia. Jos Hougenilla olisi ollut voimia, se saattaisi voida yrittää estää veljeään. Todennäköisesti kuitenkin kaksikko olisi liittoutunut ja iskenyt sitten Ouun armeijan kimppuun tavoitteenaan tappaa ja vammauttaan mahdollisimman moni. En kuitenkaan usko, että ajatus kunniasta tai arvostuksesta olisi estänyt veljeksiä tulemasta toistensa avuksi.

Gin tuntuu suhtautuvan jälkikasvuunsa melko jäykän muodollisesti, kun sitä vertaa tapoihin, miten monet muut koirat reagoivat. Moss vierittää kiviä Benin niskaan ja Kurojaki raivostuu niin, että se iskee kaikkien vastustajiensa kimppuun. Ginin ratkaisu on oikean johtajan ratkaisu, mutta ei isän ratkaisu: se luo pennulla kuvan siitä, että se ei ole läheskään niin tärkeä kuin muu maailma ja on varmasti myös järkytys. Weed oli kuitenkin käyttänyt lähes vuoden armeijaa kerätäkseen ja taistellut valtavaa ylivoimaa vastaan - eikä Gin lopulta välittänyt siitä niin paljon, että olisi voinut tahrata henkistä haarniskaansa.

Jossain toisessa tarinassa Hougen voisi ollakin hyvis: karu ja karismaattinen hahmo, jonka tarkoituksena on murtaa tyrannia, joka asettaa kunnian perheen edelle.

Hyvikset pahiksina ja pahikset hyviksinä, osa 1

Jäin Kaksoissolassa tätä aihetta sivuneen topicin ansiosta tätä hieman pohtimaan.

Mitä pahismaista Gingan hyvikset tekevät ja toisinpäin, mitä hyvää pahikset taas tekevät?

Weedin suurin ristiriitainen teko on P4:n tappaminen. Tässä vaiheessa Weedin moraali oli jo kehittynyt selkeästi "ei saa tappaa" -asenteeksi, mikä johtui Bluen ja Smithin kuolemasta sekä Jeromesta, joka oli tapattanut säälittä oman joukkonsa. Tästä huolimatta Weed tappoi P4:n eikä katunut sitä jälkikäteen.

Olen itse nähnyt tähän kaksi erilaista syytä. Ensinnäkin voi olla, että Weed (tai kukaan koirista Jeromea lukuunottamatta) ei mieltänyt P4:ää koiraksi. P4:n puhekuplat ovat mustat kuten esimerkiksi karhuilla ja villisioilla, mikä saisi olettamaan, että koirat eivät ymmärrä P4:n puhetta. Ne vaihtavatkin vain muutamia sanoja keskenään ja enimmäkseen Jerome puhuu P4:n kanssa. Monet keskusteluista eivät myöskään vaadi suoranaista ymmärtämistä, vaan esimerkiksi P4:n uhkauksen Jeromen tiputtamisesta voi ymmärtää jo eleistäkin.

Toinen syy oli varmasti myös taistelun epätoivoisuus. Weedin joukoilla ei ollut mitään mahdollisuuksia P4:ää vastaan ja se oli tappanut niistä jo useita. Jos taistelu olisi jatkunut, ei voitto olisi ollut varma. Kun vaihtoehtoina on täysivoimainen isku tai kuolema, Weed iskee täysillä. Se teki näin yrittäessään salamurhata Hougenin ja lopputaistelussa se myös iski täysin voimin Hougenia vastaan.

Kaksi tunnustusta vaille jääneet pahat teot tulevat Tesshiniltä ja Hirolta: Tesshin aiheutti Genballe aivovaurion ja Hiro taas silpoi Kamakirin. Tesshinin teolle puolustuksena on se, että se tapahtui taistelun tuoksinnassa eikä välttämättä ollut tarkoituksella tehty. Hiron teko taas oli astetta julmempi: Kamakiri oli tuossa vaiheessa jo menettänyt hampaansa, joten sen silpominen oli melko tarpeetonta. Se ei myöskään palvellut mitään muuta tarkoitusta kuin Kamakirin häpäiseminen. On perusteltu, että Hiro kuitenkin antoi Kamakirille armoa, koska ei tappanut sitä, mutta vammautuminen oli lopulta Kamakirille kuolemaa pahempi vaihtoehto. Se oli ylpeä soturi, joka oli valmis kuolemaan taistelussa ja siinä oli myös omanlaista pahaa karismaansa, koska se oli saanut riveihinsä paljon kuolemaa pelkäämättömiä sotilaita.

Hiron teko oli myöskin täysin tietoinen ja on turhaa sanoa, että Kamakirin tappamatta jättäminen olisi jättänyt Hiron vaille kostoaan.

Entäpä toisin päin?

Heti alkuun nostaisin esiin Kamakirin. Kamakiri on Hougenin joukoissa hyvin samantyylinen kuin John ja Mutsun kenraalit olivat Rikin laumassa. Sillä oli selkeät omat tavoitteensa ja se teki paljon suorastaan pahoja tekoja eikä epäröinyt tappaa taistelussa. Toisaalta se noudatti omanlaistaan kunniakoodia ja oli joukkoineen valmis kuolemaan kuin kohtaamaan häpeän. Tämän vuoksi Kamakiri tosin usein mielletään vain jääräpäiseksi vanhaksi ukoksi, mikä on hieman erikoista. Kamakiri on kuitenkin aavistus hyvyyttä, mikä Hougenista puuttuu. Tai ehkä paremminkin Kamakirissa ei ole Hougenin hulluutta.

Itse olisin pitänyt Kamakirin ja Ginin kohtaamista erittäin mielenkiintoisena. Kamakiri kuitenkin vaati johtajaltaan kunnioitusta sekä voimaa, mitä Gin olisi tarjonnut enemmän kuin Hougen. Valtaa Ginin kautta ei olisi saanut, mutta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko Gin voinut vaikuttaa Kamakiriin. Weedin uran isoin munaus tapahtui Kamakiria kohdatessa: Weed alistui Kamakirin edessä eikä tehnyt tähän minkäänlaista vaikutusta. Jos Weed olisi tuolloin kyennyt haastamaan Kamakirin tai kohtaamaan tämän kuten johtaja toisen, olisivat myöhemmät tapahtumat olla erilaisia.

Muuten Hougenin joukoista hyvyyttä on hankala löytää. Sniper on juuriaan myöten omistautunut kostolle eikä se missään vaiheessa tee mitään ketään auttaakseen, vaan keksii julmimmat keinot Hougenin armeijan kuritukseksi.

Hougenissa itsessään hyviä tekoja saa miettiä. Se suhtautui lämpimästi vain veljeensä Genbaan ja Hougenin ystävällisin teko oli lopettaa Genba tämän saatua aivovaurio. En usko, että Weed tai kukaan muu vastaavassa tilanteessa olisi pystynyt samaan, vaan haavoittuneen soturin ainoaksi kohtaloksi olisi tullut kuoleman odottaminen. Näin kävi esimerkiksi Yukimuran ottoisälle Saheijille, joka Yukimuran kuoleman jälkeen jäi riutumaan pois. Jos Hougen ei olisi tappanut Genbaa, sitä olisi odottanut samanlainen kuolema, mahdollisesti vihamielisten koirien käsissä.

P4 on myös yksi pahiksista, josta löytyy myös hyvyyttä. Se kohteli Jeromea ystävänään ja vältteli useaan otteeseen taistelua sitä vastaan. Jos Jerome olisi vastannut tähän ystävällisyyteen ja yrittänyt tappamisen sijaan puhua P4:llä, olisi senkin kohtalo voinut olla erilainen.

GNG:n puolella tapahtumia on useampia, mutta -kuten Weedinkin kanssa- en laske mukaan pahiksia, jotka vaihtavat puolta.

Hyvistä pahiksista ensimmäisenä tulee mieleen Kurojaki. Hulluudestaan huolimatta Kurojakissa oli muutamia tärkeitä ominaisuuksia. Se oli valmis tekemään mitä tahansa pentunsa pelastamiseksi ja lisäksi se oli kuolemaan asti uskollinen tehtävälleen. Harmillisesti Kurojakista tiedetään muuten melko vähän: oliko se hyvä puoliso ja miten taitava johtaja se lopulta oli?

Pahisten puolella esiin nousevat vielä karhut. Akakabuton lopullinen tarkoitus oli hankkia itselleen ja karhuilleen reviiri, jotta ne olisivat turvassa ihmisiltä. On aavistuksen epäselvää, miten paljon karhut lopulta uhkasivat villikoiria. Tappoivatko ne niitä toistuvasti ruuaksi vai oliko kyse lähinnä samoista saaliseläimistä taistelemisesta? Rikin motiivi ei lopulta ollut pelastaa villikoiria, vaan pelkästään pohjaton viha karhuja kohtaan.


Hyvisten riveistä löytyy taas enemmän:

John on Ginin armeijan suurin pahis. Se tappaa epäröimättä ja hyökkää vihollisten kimppuun myös takaapäin. Tästä huolimatta se on yksi Oun arvostetuimpia sotilaita. Johnin luonne ei ole myöskään lauhtunut vuosien saatossa, vaan se tappaa vihollisia yhtälailla epäröimättä myös WEED-mangan aikana. Johnin ja Weedin kohtaaminen olisi varmasti ollut erittäin mielenkiintoinen. Weed olisi kunnioittanut Johnia isänsä henkivartijana ja ystävänä, mutta Johnin asenne on kuitenkin tyystin eri kuin Ginin ja Weedin. Olisiko John muuttanut Weedin asennetta vai olisiko Weed pistänyt Johnia kuriin?

Myös Giniltä löytyy omat hetkensä, vaikka ne ovatkin erittäin pieniä. Kun Sniper ottaa Kurotoran vangikseen ja uhkaa tappaa tämän, alistuu Gin hetkeksi, mutta valmistautuu sitten jatkamaan taistelua välittämättä Kurotoran kohtalosta. Kurojakiin ja Chibiin tilannetta ei voi verrata, koska Chibi oli kuitenkin taisteluista täysin ulkopuolinen, mutta miten esimerkiksi Hougen olisi mahtanut reagoida, jos (toimintakuntoinen) Genba olisi otettu vangiksi. Olisiko Hougen alistunut pelastaakseen veljensä vai olisiko se toiminut Ginin tavoin ja uhrannut veljensä voidakseen tappaa vihollisensa?

Yksi erittäin pienelle huomiolle jäänyt pahojaan tekevä hyvis on Akame, jonka olen muutamaan kertaan nostanut esiin persheily-paneeleissani. Akame mielletään aina rauhaarakastavaksi ja muutenkin ylimaallisen viisaaksi urooksi. Kysymys: miksi Akame poltti Itho-talon ja pyhät kääröt? Tämä oli tavallaan pakote muille Igoille jättää tehtävä, mutta miksi ihmeessä Akame ei voinut antaa taloa Kogille? Kurojaki ja muut kogat eivät suunnitelleet maailmanvalloitusta tai muuta vastaavaa, joten jos Akame olisi antanut talon niille, ei se olisi ollut keneltäkään pois. Talon polttaminen oli lopulta äärettömän lapsellinen teko, joka vain esti Kurojakia saamasta taloa haltuunsa. Jos taloa ei olisi poltettu, olisivat Kogat jääneet eloon eivätkä ne olisi syöksyneet kuolemaansa.

Miksi makakeista ei pidetä?

Kirjoittelin vähän aikaa sitten pohdintoja makaki-saagasta ja keskustelussa isoimmaksi asiaksi nousi se, miksei makakeista pidetä tarinassa.

Apinoissa on hyviä puolia, kun tarinaa katsoo: taistelukohtaukset saivat apinoista aivan uuden vivahteen, kun koirilla oli vastustajinaan aseita ja hampaita käyttäviä vihollisia, jotka saattoivat paeta puissa liikkumalla. Takahashi osaa myös piirtää makakit hyvin ja ne ovat helposti tunnistettavia, mutta niissä ei ole liikaa ihmismäisiä piirteitä. Myös Takahashin nykyinen piirtojälki sopii hyvin makakeille: esimerkiksi Rikissä minua häiritsi se, miten ihmismäiseksi Akakabuto piirrettiin. Nyt tällaisia rakenneongelmia ei ole.

Ja tärkeänä asiana: jos makakeista piti hahmoina, eivät nämä alla listatut asiat häiritse lukukokemusta. Jos makakeista ei pitänyt, veivät ne ainakin minun tapauksessani vain terän tarinalta, mutta eivät missään tapauksessa pilaa sitä kokonaan.

Seuraavat asiat koin kuitenkin itse ongelmallisina:

- Makakien puhuminen
Miksi makakit ja koirat osaavat puhua keskenään? Koirat ja ihmiset tai koirat ja muut eläimet eivät osaa puhua keskenään, mistä todisteina ainakin karhut ja villisiat (sekä oletettavasti myös fasaanit ja jänikset). Tällä perusteella myöskään koirien ja makakien ei pitäisi toisiaan ymmärtää.

Tämän juoniaukon pystyy kuitenkin helposti antamaan anteeksi. Ginga-maailmassa tapahtuu paljon oudompiakin asioita ja ehkä kyse on eläinten kanssa enemmänkin siitä, tahtovatko ne ymmärtää toisiaan. Voisihan olla mahdollista, että kaikki villieläimet osaavat kommunikoida keskenään, mutta eivät lopulta tahdo tehdä niin. Weedin elämää tämä ainakin vaikeuttaisi, jos jokainen napattu jänis alkaisi anoa armoa henkensä puolesta.

Lisäksi tämä juoniaukko on tuttu monista, monista muista kirjoista, tv-sarjoista ja elokuvista. Minne tahansa haltiamaailmaan tai uudelle planeetalle menetkin, niin kaikki tyypit puhuvat ja ymmärtävät aina samaa kieltä eikä asiasta nosteta minkäänlaista haloota.

- Vieras laji
Se, että apinat ovat tyystin poikkeuksellista lajia Ginga-maailmassa, on isoimpia ongelmia. Gingan päätarina on kuitenkin aina koirissa, joten uuden hyvislajin lisääminen siihen tuntui oudolta.

En itse koe, että apinat olisivat tässä tilanteessa se ongelma. Jos apinoiden tilalla olisi kissoja (iriomoten villikissoja ja leijona), muita koiraeläimiä (kettuja ja susi), karhuja (mustakarhu ja hybridijääkarhu), näätäeläimiä (lumikko ja jättiläshilleri), jotain ihan muuta (peltomyyriä ja mäyrä tai kiwilintuja ja strutsi) jne. jne. olisi tarina minusta yhä ihan yhtä outo. Eri tavalla outo, mutta yhä outo.

Suden terrorisoima kettuyhteiskunta olisi ehkä normaalein, mutta siinä olisi paljon käytännönongelmia, esim. ketut eivät saisi niin helposti koiranpentuja kiinni. Tässäkin toimivin asia olisi ollut eläinlajien välien yhdennäköisyys.

Erilaisilla koiraroduilla tilanne olisi voinut teoriassa toimia (esim. susi terrorisoi toista koiralaumaa, jossa kaikki koirat ovat luppakorvia/ulkomaalaista rotua/jotain muuta vastaavaa), mutta se oli vaatinut, että Yukimura olisi rasistinen natsi ja että Gingassa olisi aiemmin ollut selkeää jaottelua erilaisten rotujen välillä tai vaihtoehtoisesti Iga-Kouga -tyylistä klaanijakoa.

Kokonaisuudessaan en keksi parempaa vaihtoehtoa apinoille, mutta en edelleenkään pidä niitä tarinan vahvana elementtinä.

- Jatkuvuus
On erittäin helppo päätellä, että apinahahmoista ei ollut tulossa Gingan uusia päätähtiä, joten ne ajatteli todella helposti turhana tykinruokana. Koirahahmoilla on mahdollisuus jatkaa tarinaa ja luoda uusia, mutta apinoista tiesi heti, etteivät ne tule tarinaan pysyvästi. Tämän vuoksi hahmoihin oli hankala kiintyä, vaikka niissä oli erilaisia persoonia ja monet taistelivat ja kuolivat sankarillisesti.

Jos apinat olisivat koirahahmoja, olisin itse ainakin tuntenut paljon enemmän sympatiaa niitä kohtaan ja myöhemmin hahmoja olisi mahdollista kohdata uudestaan, mikä on ainakin itselleni tarinoissa tärkeää.

Pohdintaa makaki-saagasta

Makaki-saaga on yksi GDW:n eniten ristiriitaisia mielipiteitä herättäneistä tarinakokonaisuuksista. Etenkin japaniksi ilmestyessään tätä tarinaa ei osattu ottaa vakavasti, koska no... apinat. Kun suomijulkaisu on ilmestynyt, ovat mielipiteet vaihdelleet, mutta monet ovat pitäneet tästäkin tarinasta.

Itselläni makaki-saaga jakoi rajusti mielipiteitä. Aloitetaan käymällä läpi hyviä puolia.

Makaki-saagassa esitellään pitkästä aikaa todella hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja: Yukimura ja tämän isä Saheiji. Kummatkin hahmot ovat monipuolisia ja ne täydentävät toisiaan hyvin. Lisäksi tarina keskittyy näihin kahteen hahmoon. Monet muut GDW:n hahmot vain ilmestyvät ja liittyvät osaksi tarinaan eivätkä sen jälkeen enää hirveästi erotu joukosta. Monia vanhoja hahmoja käsitellään myös uudessa valossa ja esimerkiksi Sasukesta nähtiin sen taistelijapuoli, kun se vei viestin Ouun. Myös Ginistä nähtiin uusi uhrautuva puoli, kun se totesi Saheijin Yukimuran oikeaksi isäksi.

Tähän liittyen makaki-saaga on ainoita tarinoita, joissa hahmoja kuolee: nimettömien koirien lisäksi loppunsa kokee moni päähenkilö apinoiden ja koirien laumoista. Myös monet nimettömistä tai vasta esitellyistä hahmoista saavat itselleen näyttävän kuoleman. Tämän lisäksi monet kuolemat jättävät oikeasti surulliseksi, kun hahmojen toiveet eivät välttämättä toteudu.

Eräs tärkeä asia, johon on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota, on Takahashin piirrostyyli. Omasta mielestäni makaki-saagassa nähdään joitakin Takahashin parhaita ja ilmeikkäimpiä koiria. Monet Yukimuran ja Weedin ilmeet ovat todella eloisia ja samalla erittäin koiramaisia ilman ylimääräistä inhimillistämistä.

Harmillisesti tarinassa oli paljon huonojakin puolia.

Yksi iso ongelma olivat apinat. Vaikka ne olivat miten suloisia, taistelutahtoisia ja urhoollisia, ne olivat silti apinoita, minkä vuoksi en itse kiintynyt kehenkään hahmoista eivätkä niiden kuolemat hirveästi sykähdyttäneet. Tämä herättää myös kysymyksen: miten koirat osaavat puhua apinoiden kanssa? Keskustelu ei suju ihmisten tai villisikojen kanssa, joten miksi juttu toimii apinoiden kanssa?

Erityismaininnan apinoista saa Kenraali, joka voisi teoriassa olla toimiva pahis. Sitä olisi kuitenkin pitänyt tyylitellä rajusti, sillä sen nykyinen ulkoasu ei toiminut. Hampaiden paljastamisen "mekanismin" ymmärtää vasta, kun sitä vertaa oikeaan tseladaan ja Kenraalin pehva oli aina tunnelmanpilaaja. Kenraalin koko vaihtelee myös rajusti mangan aikana.

Itselleni isoin ongelma oli kuitenkin tarinankerronta. Kuka muistaa yhden Yukimuran laumanjohtajista, Leonin? Entäpä Kenraalin surullisen taustatarinan, mikä vaikutti sen hulluuteen?

Leon, joka erottuu helposti poikkeuksellisen ulkonäkönsä ansiosta, esiintyy vain parilla sivulla. Kenraalin taustatarina käsitellään parissa ruudussa eikä siinä kerrota mitään sen hulluudesta. Se oli Etiopiassa ja tutkijat nappasivat mukaansa - ja jotenkin se päätyi Japaniin. Veikkaan, että kaikki tahtoivat päästä tästä vihulaisesta vain eroon.

Ottaen huomioon, miten lyhyt tarinakokonaisuus makaki-saaga on, siinä on todella paljon pieniä juoniaukkoja ja keskeneräiseksi jääviä tarinoita. Ehkä selkein näistä on Tobizarun kuolema, kun makaki yrittää sovittaa syntinsä tappamalla Kenraalin. Lopputuloksena Tobizaru vie Kenraalille tämän kadottaman kirveen ja kuolee ottaessaan kirveen pois Kenraalilta. Toinen hämmentävä seikka on nopeus, jolla Ouun joukot liikkuvat. Sasukelta menee koko yö matkustaa Ouun, vaikka se menee sinne autollakin, mutta Gin ja muut joukot saapuvat Yukimuran luo pian aamunkoiton jälkeen.

Pahin isku minulle tässä oli se, että olen aina pitänyt Takahashia loistavana tarinankertojana, joka pystyy kokoamaan tarinansa hyvin nopeassa ajassa ja noudattamaan samalla kustantajan ja yleisönsä toiveita. Makaki-saagassa tarinasta tuli lopulta heikoin lenkki, vaikka olin itse pitänyt apinoita hahmoina tarinan huonoimpana osana. On tietysti myönnettävä, että tämä tarina-arkki oli vain välisoitto kahden pidemmän tarinan välissä eikä siihen ole tämän vuoksi välttämättä hirveämmin aikaa uhrattu (ja onhan tarinaa voitu lyhentääkin alkuperäisestä), mutta vaikka asia näin olisi, olin silti pettynyt. Takahashi on kuitenkin itseeni eniten vaikuttaneita mangakoita, joten oli pettymys huomata tällaista keskeneräistä tarinankerrontaa.

Kokonaisuudessaan makaki-saaga kuitenkin ylitti odotukseni. Siinä oli mielenkiintoisia hahmoja, koskettavia hetkiä ja mukaansatempaavia taisteluita, joten se tulee varmasti luettua vielä useampaan kertaan.

Pahisten kohtalot

Vihollisten kohtaloista on ollut viime aikoina puhetta blogeissa, joten päätinpä itsekin hypätä sekaan. Itse olen nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen, miten vähän Gingassa tapetaan pahiksia.

Lyhyt katsaus: GNG:n puolella pahiksista tapetaan vain karhut ja Juga. Muuten pahikset käytännössä kuolevat muista syistä: Kurojaki tekee itsemurhan, Sniper selviää hengissä, Hyena vaihtaa puolta, monien susien kohtalo jää epäselväksi tai ne tappaa joku toinen susi ja itse pääpahis Gaia kuolee tulivuorenpurkaukseen, ei hyvisten hampaissa.

GDW:ssä tapetaan villisika ja Sniper. Blue jää rekan alle, Kamakiri tekee itsemurhan, monet koirista vaihtavat puolta, ihminen ampuu Hougenin ja myöhemmissä osissa pahiksia esim. hukkuu. Orionissa joitakin pikkupahiksia kuolee taisteluissa, mutta pääpahiksen kohtaloksi ei koidu Ouun joukkojen hyökkäys.

Miksi niin harva Gingan pahiksista kohtaa loppunsa hyvisten hampaissa?

Arvelisin tärkeäksi syyksi Takahashin tahdon kirjoittaa moraalisia tarinoita, joissa elämän kunnioittaminen on tärkeää. Weed ja Gin ovatkin tässä malliesimerkkejä ja ne antavat kaikille toisen mahdollisuuden. Lopulta kovin moni pahis ei ole kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta, vaan suurin osa on vaihtanut puolta tai paennut/tappanut itsensä. Tämän lisäksi kukaan lauman sisälläkään ei voi toimia teloittajana: Jeromen erottaminen laumasta todistaa sen.

Monissa muissa sarjoissa hyvikset toteuttavat "ei saa tappaa" -politiikkaa, mutta joutuvat kuitenkin lopulta tappamaan vihollisiaan. Joskus tällainen moraalinen ongelma jätetään täysin käsittelemättä tai vaihtoehtoisesti sarjan tekijä tahtoisi lopettaa sarjan siihen. Esimerkiksi Dragon Ball -mangassa kun Goku tappaa aikuisena (ja tietoisesti) ensimmäisen vihollisensa, aikoi Toriyama päättää sarjan tähän. Tuolloin Goku olisi kuollut heti surman tehtyään eikä enää herännyt henkiin. Markkinavoimat kuitenkin puhuivat ja DB jatkui.

Fullmetal Alchemist on GDW:n ohella yksi sarja, joka käsittelee myös tappamisen ongelmaa ja sarjan päähenkilö Edward ei tapa koskaan ketään ihmistä. Kun hänen moraaliaan koetellaan, on vastaus selvä: "Minulla on sisua olla tappamatta."

Jos sarjan päähenkilö tappaa vihollisen, vie se oitis henkilöltä viattomuuden ja myös luotettavuutta, jos henkilö on aiemmin yrittänyt antaa kaikille uuden mahdollisuuden tai pyrkinyt vaikuttamaan näiden mielipiteisiin. Itselleni tällainen huonosti toteutettu tilanne tuli vastaan Narutossa. Naruto haavoitti vihollistaan kuolettavasti ja kun pahis oli puolikuolleena maassa, Kakashi lopetti vihollisen eikä Naruto kommentoinut asiaa mitenkään. Tätä ennen Naruto oli tahtonut ymmärtää muita ihmisiä ja saanut rajujakin hakkauksia sen vuoksi, että tahtoi antaa esimerkiksi Sasukelle anteeksi. Monien pahisten kuolemaa Naruto myös suri, mutta tätä itse kuolettavasti haavoittamaansa pahista Naruto ei jäänyt suremaan.

Weedissä hieman samanlainen tilanne tuli Hougenin kuollessa, mutta Weed ei lopulta voinut vaikuttaa entisen poliisin tekoihin, koska Ginga-maailmassa ihmiset ovat selvästi koirien yläpuolella.

Tämä johtaa tarinallisesti monesti ongelmakohtiin, koska seikkailutarinat vaativat useimmiten dramaattisen lopun ja tällaista on hankala tehdä ilman pahiksen kuolemaa. Takahashi on kuitenkin keksinyt useita erilaisia keinoja, jolla hyvikset säilyttävät moraalinsa ja pahikset pääsevät hengestään ilman, että tarina latistuisi merkittävästi. Kuinka kauan Takahashi kuitenkin pystyy pitämään sarjansa hyvikset niin moraalisina, etteivät pahikset kuole hyvisten hampaissa? WEED-mangan kantavana teemana on kuitenkin moraali ja anteeksiantaminen. Voisiko Takahashin aloittama uusi manga, Ginga Densetsu Akame, olla myös uuden tyylin kokeilemista tällä saralla eli uutena tärkeimpänä hyveenä voisi olla uskollisuus anteeksiannon sijaan eikä elämän kunnioittaminen olisi niin tärkellä sijalla?

Ginga Densetsu Akame - Odotuksia ja pohdintaa

Ginga Densetsu Akamea on nyt ilmestynyt 6 lukua, mutta on myönnettävä, että olen itse tutustunut vain ensimmäiseen sekä kasaan juoruja. Manga Gorakun ostaminen houkuttaisi, mutta postikuluineen yhden luvun hinnaksi tulisi 15 euroa, joten jään itse odottamaan syyskuuhun, jolloin ensimmäinen pokkari ilmestyy.

GDA on aiheuttanut nyt jo monia hämmennyksiä. Tarinan oletettiin alkavan suoraan Akamen tarinasta, mikä aiheutti rajuja sekaannuksia: monet ärsyyntyivät siitä, miksi Akame on ihmisten kasvattama ja itse muiden joukossa mietin, mitä ninjat puuhailivat 1970-luvulla...

Nyt GDA:n juoneen on saatu jo aavistus selvennystä. Tarina kertoo Akamen esi-isästä, Hakutakasta, ja asettuu vuoteen 1579.

Hakutaka on ainoa valkea koiranpentu Kotobukin ja Oozarun viisipäisessä pentuessa. Koirien omistaja, Kihee Itoo, aikoo lopettaa vastasyntyneen pennun, koska valkea väri on huono shinobi-koiralle: koiria käytetään eniten öisissä taisteluissa, jolloin valkeat koirat erottuvat kaikkein helpoiten. Kiheen nuorin poika, Taichi, suostuttelee kuitenkin isänsä säästämään valkean pennun ja lupaa huolehtia siitä.

Samaan aikaan Oozaru, pentueen isä, kohtaa partioretkellä Kouga-koiran, joka koettaa paeta omien joukkojensa luota. Kouga, nimeltään Sadamitsu, kertoo Oozarulle, että Kougat aikovat pettää Igat ja Oda Nobunaga aikoo hyökätä Igojen kimppuun.

Toisin kuin Gamussa koirat ja ihmiset eivät pysty puhumaan keskenään, mutta koirat ymmärtävät ihmisten puhetta lähes täydellisesti ja ihmiset osaavat tulkita koiriensa käytöstä paljon normaalia paremmin. Esimerkiksi Kihee kieltää Taichia kertomasta Oozarun kuullen, että hän suunnitteli jättävänsä Hakutakan kuolemaan ja Ryoojun (yksi shinobeista) lähtee ylimääräiselle partiokierrokselle, koska Oozaru vaikuttaa huolestuneelta, minkä ansiosta myös ihmiset saavat tietää Oda Nobunagan hyökkäyssuunnitelmasta.

Tällä hetkellä vaikuttaa ilmeiseltä, että Akamen ilmestymistä tarinaan saadaan odottaa vielä kauan. Hakutaka, joka esiteltiin tarinaan hyvin samalla tavalla kuin Gin, on vasta pieni pentu, joten sen varttumista täytyy odottaa ennen kuin se pystyy ottamaan roolinsa tarinassa. Tarinassa on muutenkin esitelty paljon hahmoja, minkä vuoksi on oletettavaa, ettei niitä jätetä heti pois kertomuksesta. Hahmojen huomattava määrä viittaisi myös siihen, että tarinasta olisi tulossa melko pitkä: lyhyissä tarinoissaan Takahashi on aina pitänyt hahmokaartin pienenä.

Itse odotan mielenkiinnolla, tuleeko tarina liittämään mukaan myös Takahashin aiemmin kirjoittaman Ganin-lyhyttarinan, joka kertoi myös Akamen esi-isistä. Kyseisessä tarinassa Oda Nobunaga oli myös vihollisena, joten en pitäisi tätä mahdottomana juonikuviona. (Oda Nobunaga on oikeasti olemassaollut henkilö, joka on useimmissa tarinoissa mukana pahiksena.)

Eräs asia, mistä monet lukijat ovat olleet huolissaan, pohdituttaa minuakin: milloin tarina alkaa keskittyä Akameen ja Kurojakiin? Vai alkaako se keskittyä siihen ollenkaan?

Tässä olen itse kahden vaiheilla. Pidän nykyisestä tarinasta sekä keskittymisestä hieman erilaiseen osaan Ginga-maailmasta enkä varsinaisesti kaipaa Akamea mukaan tarinaan. Toisaalta, tahtoisin ehdottomasti tietää lisää Kouga-koirista sekä Kurojakista. Gingan puolella olisi kuitenkin paljon, paljon nippelitietoa selvittämättä näistä hahmoista. Mikä ajoi Kurojakin tekemään joukoistaan kannibalisteja? Missä vaiheessa sota kääntyi Kougien eduksi? Keitä olivat Kurojakin ja Akamen puolisot? Oliko Chibillä sisaruksia? Millaisia olivat Akamen pennut ja milloin Akame päätti luopua niistä? Miksi Kurojaki vihaa ihmisiä? Millaisia olivat Akamen ja Kurojakin vanhemmat?

Oma suosikkitoiveeni olisi sukupolvittain etenevä tarina, joka lähestyisi pikkuhiljaa Akamen ja Kurojakin aikakautta. Jokaista sukupolvea ei tarvitsisi käydä läpi (Ginga-koirienkin iällä mitattuna 400 vuoteen saataisiin 20 koirasukupolvea!), mutta 3-4 tarinaa ennen GNG:n alkuun siirtymistä olisivat hienoja seurata. Tällaisessa kokonaisuudessa ehdittäisiin seurata hyvin erilaisia hahmoja sekä sodankäynnin kehittymistä ja taistelun aaltoilua.

Entäs sitten fanien eniten pelkäämä vaihtoehto eli manga päättyy töksähtäen kuten Ginga Densetsu Riki ja Akamea eikä Kurojakia edes mainita tarinassa?

Harmillisesti pidän tätä itse aivan mahdollisena. Takahashi ei ole varsinaisesti koskaan sanonut tahtovansa kertoa lisää Akamesta, vaan Igojen historiasta. Kurojaki ja Akame kansikuvissa olisivat tällöin juuri sitä, miksi niitä on sanottukin: mainoksia houkuttamassa Ginga-lukijoita uuden sarjan pariin. Eihän Gin ole kovin suuressa roolissa GDW:ssä tai Weed puolestaan Orionissa.

Toivon kovasti, että tarina tulee jatkumaan vielä paljon Hakutakan kertomuksen jälkeenkin, mutta sitä on tässä vaiheessa mahdoton tietää. Sen vuoksi aion itse lukea GDA:ta ajatellen sitä uutena tarinakokonaisuutena, koska ajankohdan vaihtumisen odottaminen vie vain pois varsinaiselta tarinalta. Jos juoni myöhemmin keskittyy Akameen ja Kurojakiin, on se vain superbonusta kertomukseen.

Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 2

Kun fanit kritisoivat asioita, on eräs piste, mihin Ginga-mangan kanssa ei ole vielä menty: Takahashin tekemien päätösten kieltäminen.

Tätä esiintyy useissa eri fandomeissa. Kaikki Harry Potter -fanit eivät hyväksy sitä, että Dumbledore on homo, koska asiasta ei ollut mitään isoja todisteita kirjoissa, vaan kyse on Rowlingin myöhemmin tekemästä ilmoituksesta. Monet Star Wars -fanit tahtovat kieltää tai unohtaa monia Lucasin päätöksiä: Midiclorianit lienevät etunenässä, ellei koko sarjan muuttamista lapselliseksi lasketa. Doctor Who -yhteisö on vielä ongelmallisempi: tätä tv-sarjaa on tekemässä satoja eri ihmisiä, jolloin joitakin juonikuvioita tiputetaan automaattisesti pois, jos ne eivät saa suosiota. Jotakin saatetaan tuoda sarjaan vain oheistuotteiden tekemisestä: räikein esimerkki lienevät eriväriset Dalekit, joita nähtiin vain yhdessä jaksossa, mutta joista on tehty kymmeniä erilaisia oheistuotteita.

Ginga-sarjat ovat muutaman kerran koukanneet tällaisella kieltoreaktion aiheuttamalla alueella, mutta isoja reaktioita ei ole vielä faneilta tullut. Ehkä isoin kokonaisuus, joka tahdotaan unohtaa, on susisaaga, josta Takahashi itsekään ei pitänyt, vaan joka oli kustantajan idea.

Pienempiä tapauksia on silloin tällöin nähty. WEED-mangassa apinat aiheuttivat ison ei-reaktion, kun ilmestyivät ensi kertaa Japanissa, mutta nyt suomimangan ilmestyttyä niihin on ryhdytty suhtautumaan suopeammin. Se, että monet hahmot saivat pentuja WEED-mangan loppupuolella, ei erikoista kyllä aiheuttanut suurempia pettymyksiä, vaikka usein fanit vastustavat hahmojen vakiintumista puolisoiden kanssa.

Orionissa kieltoreaktioita on tullut enemmän. Kun Tesshin opetti tavallisille rivikoirille Battougan, älähtivät monet fanit. Masamunen huivi ärsytti monia. Tenkan hypnoottiset kyvyt ja kyky tappaa katseellaan saivat paljon negatiivista palautetta. Joihinkin asioihin on reagoitu: rivikoirat tekemässä Battougaa nähdään vain kerran ja Takahashi itse sanoi, että Tenkan voimat löivät hieman yli.

Ginga Densetsu Akamen alkaessa ilmestyä tuli innostuksen sekaan myös kritiikkiä: Ginga Densetsu oli mielletty enemmän karhukoirien omaksi nimeksi, joten se tuntui hieman erikoiselta Akameen yhdistettynä. Eniten häiriöitä aiheutti kuitenkin se, että jo tarinan alku romutti monta vanhaa uskomusta Iga-koirista. Igat olivat lemmikki/metsästyskoiria eivätkä ne olleet eläneet vuosisatoja ilman ihmisiä. GNG-mangassa asia on ilmaistu niin, että Igojen varsinaisesta menneisyydestä ei saa hirveästi selkoa: ihmiset ovat voineet kuolla sata tai viisi vuotta sitten.

Erityisesti Orionissa on näkynyt sitä, että Takahashi ei ole suoraan tarinansa herra: lukijoiden mielipiteet saattavat aiheuttaa monenlaisen elementin käyttämättä jättämisen, esimerkkinä Tenkan voimat ja -ilmeisesti- rivikoirien Battouga.

Missä vaiheessa faneilla on oikeus alkaa "kapinoida" sarjan tekijää vastaan ja alkaa tahallisesti unohtaa tai kieltää epämieluisia juonikuvioita? Kannattaako kirjailijan, mangakan tai ohjaajan edes kuunnella faniensa mielipiteitä, jos se johtaa suunnitellun tarinan rajuun muokkaamiseen tai suoranaiseen sensurointiin? Vai kuuluuko tarinan luojan kuunnella aina myös fanien mielipiteitä? Itse voisin olettaa, että tapa, millä Takahashin sarjoissa ei enää kuole hahmoja (vertaa GNG), johtuu osittain siitä, ettei hän tahdo suututtaa lukijoitaan tappamalla suosittuja hahmoja. Joitakin ideoita on myös luotu tai poistettu ulkopuolisten toimesta.

Tärkeänä asiana tässä on myös se, missä vaiheessa fani on yhä fani. Voitko olla aktiivinen fani, vaikka vihaisit (tai et pitäisi/seuraisi) tekijän tuotantoa? Tai paremminkin: miten kauan sarja, joka on menettänyt suurimman hohtonsa lukijan silmissä, jaksaa kiinnostaa lukijaa, niin että tämän voi luokitella faniksi? Ja voiko sarjan tekijä rikkoa luomansa maailman sääntöjä niin paljon, ettei fanien tarvitse enää hyväksyä sitä?

Itselleni tämä on hankala paikka, koska jotkin Orionin juonikuviot eivät ole itseäni viehättäneet, mutta koska olen tavannut Takahashin, hän tuntuu paljon läheisemmältä ja negatiivisia asioita on jotenkin hankala edes myöntää. Se tuntuu jonkinasteiselta henkilökohtaiselta loukkaukselta henkilöä vastaan, joka on luonut koko Ginga-maailman ja käyttänyt sen tekemiseen vuosikymmeniä. Moni taiteilija on tällaisessa tilanteessa jo täysin kyllästynyt sarjaansa eikä suostu jatkamaan sitä, mutta Takahashi on yhä kiinnostunut Gingasta ja aloitti GDA:nkin, joka hänellä on ilmeisesti ollut ajatuksissa jo useita vuosia. Pitäisikö tällaisesta sarjalle omistautumisesta olla iloisia vai heittää kirves kaivoon, kuten monet Dragonlancen lukijat tekivät sarjan jatkuessa ja jatkuessa?

WEED 32: Vallan palvelija

WEED-mangan osa 32 saapuu pian marketteihin ja useimpiin kirjakauppoihin huomenissa. Tässä on oma arvioni osasta. Sisältää luonnollisesti juonipaljastuksia.

Ensimmäisessä luvussa täytyy poikkeuksellisesti kehua luvun aloituskuvaa. Aivan ihana kuva sisaruksista!

Weedin ja Yukimuran taistelu päättyi Yukimuran voittoon, minkä tiesinkin, kun oli japaninkielisiä versioita tullut lueskeltua. Yllätyin siitä, että Yukimuran iskun nimi oli oikeasti Neck the Killing, koska olin aina pitänyt sitä vähän keksityn kuuloisena nimenä. Se ei hirveän coolilta kuulosta Battougoiden seassa. Tuo olisi ollut hyvä kääntää Niskalaukaukseksi. =D Takahashi on tainnut sanoa, ettei hirveästi tykkää iskujen nimien keksimisestä ja Neck the Killing taitaakin olla peräisin Shiroi Senshi Yamatosta, jos oikein muistan.

Vaikka Yukimura on tyyliltään todella röyhkeä, täytyy sanoa, että pidän siitä. Se tuli järkiinsä isänsä huudon kuultuaan ja ryhtyi heti sen jälkeen johtamaan joukkojaan järkevästi. Pidin erityisesti siitä, että Yukimura piilotti vammansa eikä antanut edes alaistensa huomata loukkaantumistaan. Myös Yukimuran "juoni" saada Ouun joukot mukaan oli erittäin järkevä. Kokonaisuudessaan Yukimura on todella hyvä johtaja ja ilmeisen hyvä tyyppikin - mutta aivan sekaisin kostonhimosta.

Kenraalista oli mukava saada lisätietoa: en aiemmin ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, että se on albiino. Kenraalin taustatarinaa odotan ihan mielenkiinnolla, vaikka tämä pahis ei minua oikein vieläkään ole vakuuttanut.

Kirjan ehkä sympaattisin kohta oli, kun apinat toivat koirille vettä. Sasukea motattiin jälleen, mutta kylläpä tuo sen ansaitsikin. Oli Weed pomo tai ei, Weed on joukossa kuitenkin se haavoittunut. Lisäjoukkojen hakeminen oli hyvä idea, sillä Yukimuran joukko on kuitenkin melko pieni. Itseäni jäi kuitenkin ihmetyttämään, miten iso alue apinoilla on. GB ja Kyoshiro miettivät 100 kilometrin päässä, olivatko päässeet alueelta pois ja Sasuke taas oli ajettu nurkkaan heti ensimmäisen päivän aikana. Sasuke ei tosin tainnut päästä kovin pitkälle. Liekö sitä ryhdytty jahtaamaan heti?

Weedin ja Yukimuran sukulaisuus pidetään hahmoille näköjään pitkään salassa. Vain Jerome on alkanut huomata yhtäläisyyksiä kaksikossa. Muut vain pitävät Weediä Yukimuran kuolleen veljen kaksoisolentona.

Tobizaru vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta taustatarinansa ja Pepen uskollisuuden puolesta. Se ei vaikuta pahalta, vaan enemmänkin samalla tavalla harhaanjohdeteltu kuin Yukimurakin. Tobizaru antoi myös Pepelle mahdollisuuden paeta, vaikka se olikin melko pieni. Samalla myös selvisi, miksi apinat ovat alunperin minkäänlaiseen yhteistyöhön kenraalin kanssa ryhtyneet: se on suojellut niitä ihmisiltä.

Weedin, Jeromen ja apinoiden taistelu oli melko mielenkiintoinen. Toivoisinpa, että joku koirista tekisi Kurojakit ja alkaisi käytellä sirppiä... Se tasoittaisi taistelua kummasti.

Tässä oli mukana maininta Japanilaisesta sananlaskusta "välit kuin koirilla ja apinoilla", joka viittaa riitaisiin suhteisiin. Onkohan tämä ollut yksi inspiroiva asia tätä saagaa tehtäessä ja tekeeköhän se tästä taistelusta japanilaslukijalle vakavammin (tai normaalimmin) otettavamman? Suomessa apinat ovat eksoottisia eläimiä, mutta Japanissa niitä kuitenkin asuu monilla seuduilla.

Kokonaisuudessaan tämä apinasaaga toimii paljon, paljon paremmin kuin olin uskaltanut edes kuvitella. Sen ainoa ongelma on oikeastaan se, että apinahahmoihin on hankala kiintyä, koska niistä tietää, ettei ketään tulla näkemään tämän tarinakaaren jälkeen. Lisäksi täytyy sanoa, että Takahashin piirrosjälki on näissä osissa todella nättiä. Erityisesti Yukimura on todella ilmeikkäästi piirretty.