Makaki-saaga on yksi GDW:n eniten ristiriitaisia mielipiteitä herättäneistä tarinakokonaisuuksista. Etenkin japaniksi ilmestyessään tätä tarinaa ei osattu ottaa vakavasti, koska no... apinat. Kun suomijulkaisu on ilmestynyt, ovat mielipiteet vaihdelleet, mutta monet ovat pitäneet tästäkin tarinasta.
Itselläni makaki-saaga jakoi rajusti mielipiteitä. Aloitetaan käymällä läpi hyviä puolia.
Makaki-saagassa esitellään pitkästä aikaa todella hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja: Yukimura ja tämän isä Saheiji. Kummatkin hahmot ovat monipuolisia ja ne täydentävät toisiaan hyvin. Lisäksi tarina keskittyy näihin kahteen hahmoon. Monet muut GDW:n hahmot vain ilmestyvät ja liittyvät osaksi tarinaan eivätkä sen jälkeen enää hirveästi erotu joukosta. Monia vanhoja hahmoja käsitellään myös uudessa valossa ja esimerkiksi Sasukesta nähtiin sen taistelijapuoli, kun se vei viestin Ouun. Myös Ginistä nähtiin uusi uhrautuva puoli, kun se totesi Saheijin Yukimuran oikeaksi isäksi.
Tähän liittyen makaki-saaga on ainoita tarinoita, joissa hahmoja kuolee: nimettömien koirien lisäksi loppunsa kokee moni päähenkilö apinoiden ja koirien laumoista. Myös monet nimettömistä tai vasta esitellyistä hahmoista saavat itselleen näyttävän kuoleman. Tämän lisäksi monet kuolemat jättävät oikeasti surulliseksi, kun hahmojen toiveet eivät välttämättä toteudu.
Eräs tärkeä asia, johon on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota, on Takahashin piirrostyyli. Omasta mielestäni makaki-saagassa nähdään joitakin Takahashin parhaita ja ilmeikkäimpiä koiria. Monet Yukimuran ja Weedin ilmeet ovat todella eloisia ja samalla erittäin koiramaisia ilman ylimääräistä inhimillistämistä.
Harmillisesti tarinassa oli paljon huonojakin puolia.
Yksi iso ongelma olivat apinat. Vaikka ne olivat miten suloisia, taistelutahtoisia ja urhoollisia, ne olivat silti apinoita, minkä vuoksi en itse kiintynyt kehenkään hahmoista eivätkä niiden kuolemat hirveästi sykähdyttäneet. Tämä herättää myös kysymyksen: miten koirat osaavat puhua apinoiden kanssa? Keskustelu ei suju ihmisten tai villisikojen kanssa, joten miksi juttu toimii apinoiden kanssa?
Erityismaininnan apinoista saa Kenraali, joka voisi teoriassa olla toimiva pahis. Sitä olisi kuitenkin pitänyt tyylitellä rajusti, sillä sen nykyinen ulkoasu ei toiminut. Hampaiden paljastamisen "mekanismin" ymmärtää vasta, kun sitä vertaa oikeaan tseladaan ja Kenraalin pehva oli aina tunnelmanpilaaja. Kenraalin koko vaihtelee myös rajusti mangan aikana.
Itselleni isoin ongelma oli kuitenkin tarinankerronta. Kuka muistaa yhden Yukimuran laumanjohtajista, Leonin? Entäpä Kenraalin surullisen taustatarinan, mikä vaikutti sen hulluuteen?
Leon, joka erottuu helposti poikkeuksellisen ulkonäkönsä ansiosta, esiintyy vain parilla sivulla. Kenraalin taustatarina käsitellään parissa ruudussa eikä siinä kerrota mitään sen hulluudesta. Se oli Etiopiassa ja tutkijat nappasivat mukaansa - ja jotenkin se päätyi Japaniin. Veikkaan, että kaikki tahtoivat päästä tästä vihulaisesta vain eroon.
Ottaen huomioon, miten lyhyt tarinakokonaisuus makaki-saaga on, siinä on todella paljon pieniä juoniaukkoja ja keskeneräiseksi jääviä tarinoita. Ehkä selkein näistä on Tobizarun kuolema, kun makaki yrittää sovittaa syntinsä tappamalla Kenraalin. Lopputuloksena Tobizaru vie Kenraalille tämän kadottaman kirveen ja kuolee ottaessaan kirveen pois Kenraalilta. Toinen hämmentävä seikka on nopeus, jolla Ouun joukot liikkuvat. Sasukelta menee koko yö matkustaa Ouun, vaikka se menee sinne autollakin, mutta Gin ja muut joukot saapuvat Yukimuran luo pian aamunkoiton jälkeen.
Pahin isku minulle tässä oli se, että olen aina pitänyt Takahashia loistavana tarinankertojana, joka pystyy kokoamaan tarinansa hyvin nopeassa ajassa ja noudattamaan samalla kustantajan ja yleisönsä toiveita. Makaki-saagassa tarinasta tuli lopulta heikoin lenkki, vaikka olin itse pitänyt apinoita hahmoina tarinan huonoimpana osana. On tietysti myönnettävä, että tämä tarina-arkki oli vain välisoitto kahden pidemmän tarinan välissä eikä siihen ole tämän vuoksi välttämättä hirveämmin aikaa uhrattu (ja onhan tarinaa voitu lyhentääkin alkuperäisestä), mutta vaikka asia näin olisi, olin silti pettynyt. Takahashi on kuitenkin itseeni eniten vaikuttaneita mangakoita, joten oli pettymys huomata tällaista keskeneräistä tarinankerrontaa.
Kokonaisuudessaan makaki-saaga kuitenkin ylitti odotukseni. Siinä oli mielenkiintoisia hahmoja, koskettavia hetkiä ja mukaansatempaavia taisteluita, joten se tulee varmasti luettua vielä useampaan kertaan.
"Yksi iso ongelma olivat apinat. Vaikka ne olivat miten suloisia, taistelutahtoisia ja urhoollisia, ne olivat silti apinoita, minkä vuoksi en itse kiintynyt kehenkään hahmoista eivätkä niiden kuolemat hirveästi sykähdyttäneet."
VastaaPoistaEn ikinä tunnu oppivan ymmärtämään, mikä on niin vaikeata tykätä apinoista? En itse ollut enkä ole edelleenkään apina-saagaa taikka apinoita vastaan, vaan pidin niistä suuresti. Ajatus apinoista koirien kanssa taistelemassa ei tunnu minusta oudolta sitten yhtään, etenkään verrattuna mitä kaikkea muuta outouksia Gingassa saattaakaan tapahtua.
~Yamashita
Tätä minäkin mietin. Apinat ovat oikeasti vaarallisia, koska ne osaavat käyttää aseita ja kiipeillä puihin turvaan. Minusta makakit olivat ihan hyviä vihollisia, kun taas Shogun meni jo överiksi viinanjuonnin ja jättikokonsa vuoksi.
PoistaNo, minä luen koirasarjaa, joten siinä samaistuu ensimmäisenä koiriin. Samalla tavalla en hirveämmin tuntenut sympatiaa villisikoja kohtaan, vaikka nekin puhuivat ja niillä oli perheet ja varmaan olisin yhtä epäkiinnostunut siitä, jos Ginga-maailmaan tulisi esim. puhuvia kissoja.
PoistaAika moni ei tunnu pitävän apinoista noin ylipäätänsäkään, jota en kyllä ymmärrä. Miksi apina on niin epäsuosittu eläin? Apinat ovat fiksuja otuksia ja minusta myös hurjan sympaattisia ja suloisiakin. En ymmärrä miten jotkut voivat sanoa suorastaan vihaavansa apinoita. Eläinrakkaus ei kaikilla tunnu yltävän läheskään kaikkiin eläimiin....
VastaaPoistaMinusta kyse ei ole niinkään eläinrakkaudesta, vaan siitä, että apinat eivät sopineet tarinaan. Samalla periaatteellahan koira-fani ei voisi lukea Gingaa, koska siinä kuolee koiria.
PoistaEn puhunut apinoista Ginga-sarjaan liittyen vaan sivusin aihetta ja totesin että moni ei tunnu pitävän apinoista - ihan noin ylipäätänsä, ilman että puhutaan edes tästä Ginga-sarjassa olevasta saagasta.
PoistaLuulen, että aika moni "vihaa" apinoita siksi, että ne muistuttavat niin paljon ihmistä. Toki syy voi olla sekin, ettei niitä osata pitää ulkoisesti kauniina olentoina.
PoistaMinusta apinoiden ulkonäössä ei ole mitään vikaa, ne ovat sympaattisen näköisiä.
Poista^ Ei eläinrakkauden yleensä odotetakaan koskevan kaikkia, en ainakaan itse ole kuullut kenenkään sanovan mitään nättiä sanaa punkeista. Ja aika paljon tuolla myös viitataan siihen että on kiva eläimiä kohtaan, vaikkei tietystä lajista välittäisikään.
VastaaPoistaApinalajeja tosin on sen verran paljon, että yleisesti kaikkien apinoiden vihaaminen kuulostaa oudolta. Omalla kohdalla en erityisemmin välitä simpansseista, varmaan joidenkin tapauksessa niiden ihmismäisyys oudoksuttaa. Gingan kohdalla makakisaaga oli oikein jees ja pidin hahmoista, mutta nämäkin apinat näyttivät liian ihmismäisiltä, japaninmakakienhan pitäisi olla pikkasen pörrömpiä.
Punkki (yms ötökät) ovat ehkä kuitenkin huonoja vertauskuvia. Vaikka nekin tietty eläimiä ovat ei silti moni laske niitä välttämättä samalla tavalla eläimiksi kuin nisäkkäät/linnut/kalat. Apina nyt esimerkiksi on kuitenkin karvainen nisäkäs kuten vaikka koira/kissa/hevonen yms tällaiset suositut eläimet. Moni sanoo kuitenkin apinan inhokkieläimekseen. En oikein ymmärrä sitä, mikä apinasta muka tekee niin huonon ja epäsuositun? Apinat ovat fiksuja ja sympaattisia otuksia ja apinoita on myös monenlaisia, moni tuntuu siltikin lynkkaavan ihan kaikki apinat huonoiksi.
PoistaMonella kun itsellänikin apinoista piitaamattomuus saattaa johtua ihan oikeasta fobiasta. En muista kyseisen fobian nimeä, mutta ihmisellä on biologinen taipumus pelätä ihmistä muistuttavia asioita. Mm. apinat, pellet, mallinuket ja maskit pelottavat juuri sen takia, ettei ihminen pysty lukemaan näiden kasvojen ilmeistä näiden ajatelmia (iloinen, surullinen, murhanhimoinen, yaksi vaikka nirri saattaisi lähteä!), koska näillä ei ole kulmakarvoja tms. ja täten aivot menevät heti pieneen hälytystilaan. Fobia saattaa olla hieman voimakas sana, koska tämä pieni aivojenvaratoimenpide esiintyy käsittääkseni kaikilla. Tosin jos alkaa paniikki ja pelko-oireita esiintymään tämä kehon puolustusmekanismi on fobiaan verrattavissa. En itse pidä apinoista ja makaki-arkki oli minusta melko lattea, mutta olihan ainaskin se Pepe lopulta ihan suloinenkin
PoistaMonella kun itsellänikin apinoista piitaamattomuus saattaa johtua ihan oikeasta fobiasta. En muista kyseisen fobian nimeä, mutta ihmisellä on biologinen taipumus pelätä ihmistä muistuttavia asioita. Mm. apinat, pellet, mallinuket ja maskit pelottavat juuri sen takia, ettei ihminen pysty lukemaan näiden kasvojen ilmeistä näiden ajatelmia, koska näillä ei ole kulmakarvoja tms. ja täten aivot menevät heti pieneen hälytystilaan. En itse pidä apinoista ja makaki-arkki oli minusta melko lattea, mutta olihan ainaskin se Pepe lopulta ihan suloinenkin.
VastaaPoistaTämä on varmasti yksi syy. Lisäksi, kun Suomessa puhutaan apinoista, ajatellaan useimmiten simpansseja, paviaaneja, gorilloita ja muita vastaavia isoja ja samalla hieman pelottavia apinoita, joita näkee luontodokumenteissa. Monissa muissa maissa apina yhdistetään pieniin apinoihin, joita saatetaan pitää lemmikkeinä. Japanissa apinat mielletään useimmiten melko pieniksi.
PoistaNäissä pienissä apinoissa taas on se, että niillä on hyvin ilmeikkäät kasvot, jotka muistuttavat ihmisten kasvoja, jolloin niihin kiintyy helposti.