Jotain muuta: Wolfull Moon

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä muita manga/anime/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Wolfull Moon
Tekijä: Yu Tomofuji
Osia: 1
Arvosteluun luettu: 1

Wolfull Moon kertoo Yayasta, yksinäisestä tytöstä, jolla on kyky nähdä demoneita. Kun Yayan kimppuun hyökkää tavallista voimakkaampia demoneita avuksi saapuu suloinen koiranpentu, joka paljastuu pian kuitenkin susikuningas Fenririksi.

Wolfull Moon sisältää päätarinan lisäksi Wolf’s Familia -nimisen yhden luvun mittaisen tarinan.

Wolfull Moon oli itselleni mukava yllätys Sangatsu Mangan viimeaikoina julkaisemista yksiosaisista eläintarinoista. Se on suunnattu yli 12-vuotiaille ja on tunnelmaltaan muita aavistuksen synkempi, vaikka aivan keveästä teoksesta onkin kyse. Wolfull Moonissa on nätti piirrosjälki ja myös sen tarinankerronta on oikein hyvin onnistunut, minkä ansiosta sitä on mukava lukea ja osaa piirroksista jää ihastelemaan pidemmäksikin aikaa.

Tarinan hahmot ovat mielenkiintoisia ja erityisesti Fenririä on hauska seurata. Kirjailija kertoo yhdessä sivuhuomautuksessa, että hänen oli aluksi tarkoitus tehdä Fenriristä sarjaan oikea susi, mutta oli kustantajien ehdotuksesta päätynyt lopulta maskottihahmoon. Tämä on mielestäni sääli, sillä Tomofuji osaa piirtää erittäin vakuuttavan näköisiä susia ja sellaista olisi sarjassa mieluusti katsellut. Jo Fenririn muuttuminen välillä koiranpennusta susi-muotoon ihmisen sijaan olisi ollut komeaa nähtävää.

Käännöksessä jotkut sanat särähtävät korvaan pahasti: taikasusi ja taikademoni eivät ainakaan itsessäni herätä minkäänlaista uhan tuntua, vaan kuulostavat enemmän lapsellisilta. Demoni ja demonisusi olisivat minusta toimineet paremmin, kun kyse on Manalan puolelta karanneista olennoista.

Sarja on harmillisesti vain yhden osan mittainen, joten se ei pääse käyttämään läheskään kaikkea potentiaaliaan. Yksiosaisenakin se kuitenkin toimii yllättävän hyvin ja tarinaan ehtii tempautua mukaan ja hahmoihin ehtii kiintyä.

Wolf’s Familia on astetta kevyempi ja rennompi sarja: nuori Sawako-tyttö muuttaa asumaan setänsä luokse ja tutustuu susien kasvattamaan Shiroon. Sekin toimii erinomaisesti, vaikka lyhyt tarina onkin.

Wolfull Moon on mukavaa, kevyttä luettavaa. Koira-faneille se ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta jos sudet ja ihmissudet kiinnostavat, kannattaa tätä vilkaista. Susia kuitenkin esiintyy japanilaisissa sarjoissa melkoisen harvoin. Jos myös romanttiset kertomukset ovat lähellä sydäntä, kannattaa tätä kokeilla: Wolfull Moon ja Wolf’s Familia ovat teemallisesti hyvin erilaisia, joten mangaa kannattaa kokeilla, vaikka toista tarinaa hieman karsastaisikin.

Arvosana: ***