The Last Wars - Viimeiset sodat

Tutustu päivitettyihin tilannekatsauksiin:
Tilannekatsaus - 50. luku
Arvettomia koiria - noin 100. luku

Uusin luku Ginga-saagaan ilmestyi tänään. Orion oli melko pitkällä tauolla ja nyt fanit yllätettiin sillä, että uusi tarinakokonaisuus oli nimetty enteilevästi Ginga: The Last Wars - Viimeiset sodat. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Ginga-saaga on nimetty ja lisäksi sarjan mainoksissa nimi ei ole sanahirviö Ginga Densetsu WEED: Orion, vaan pelkkä Ginga - The Last Wars. Vielä on aavistuksen epäselvää, onko GDW:O jäänyt nimenä historiaan vai onko GtLW vain tämän saagan nimi.

Nomen est omen?

Nimi on aiheuttanut jo paljon pohdintaa. Takahashin iästä ja Ginga-sarjan jatkumisesta on puhuttu jo useiden vuosien ajan, mutta tämä sarjan nimeäminen on ensimmäinen merkki siitä, että Takahashi voi olla siirtymässä eläkkeelle.

The Last Wars tuntuisi myös sopivalta nimeltä sarjan päättämiseen. Tosin on huomioitavaa, että esimerkiksi Naruto The Last Movie ei todellakaan ollut sarjan viimeinen osa, vaikka sitä tuolla paljon mainostettiinkin.

Itseäni kiinnostaa nimessä myös se, että Densetsu, Weed ja Orion on tiputettu siitä pois. Voisiko tämä viitata siihen, että Weedin pojat eivät ole sarjan päähenkilöitä, vaan rooli palautuisi GNG:n ja GDW:n sankareille?

Mielenkiintoista nimessä on myös The Last Wars. Ei viimeinen, vaan viimeiset. Itse pidän tätä pikkuisen huijaamisena, koska tämä voi tarkoittaa, että nyt on tarinan viimeinen osuus tai että sotia tulee vielä muutama. Tai sitten tämä sota tulee koostumaan useasta osasta.

 

Miten tarina käynnistyy?

TLW palaa tarinana alkujuurilleen: uusimmaksi viholliseksi paljastuu Monsoon-karhu, Akakabuton poika, joka saapuu kostamaan emonsa, sisaruksiensa ja monien muiden karhujen tappamisen Akakabuton kuoleman jälkeen.

Tämän lisäksi Ouusta kuuluu huonoja uutisia: Gin on sairastunut harmaakaihiin ja se on lähes sokeutunut.

Orion sisaruksineen on harjoittelemassa taitojaan Akame-vuorella, kun Monsoon saapuu Ouun ja hyökkää Weedin kimppuun. Ensimmäinen luku päättyy veren roiskahdukseen, kun Monsoon iskee kohti Weediä. Kehen isku osui ja oliko se lopullinen, selviää seuraavassa luvussa.

Tauko on selkeästi tehnyt hyvää Takahashille: GDW:O:ssa usein ylipelkistetyt hahmot ovat poissa ja erityisesti karhujen piirtäminen muistuttaa paljon vanhaa Takahashin tyyliä.

Mitä ajatuksia tämä herättää?

Kun alkuun kuulin, että uuden Ginga-saagan pääpahiksena on karhu, olin rehellisesti sanoen pettynyt. Olen pitänyt GDW:n pahiksista, jotka juonittelevat ja kykenevät kommunikoimaan sankareiden kanssa. Kun karhut palasivat GDW:ssä, olivat ne hieman mitäänsanomattomia. Toki ne olivat vaarallisia, mutta niistä vain puuttui sitä jotain. (Tosin voin muuttaa tästä mieltäni, koska mangan kääntäminen suomeksi on muuttanut mielipiteitäni monista asioista.)

Ensimmäinen luku tempaisi minut mukaan tarinaan tehokkaasti, mutta koen siinä edelleen joitakin ongelmia. Isoin on Monsoon. Se näytettiin söpönä pentuna ja sillä oli surullinen taustatarina. En ole varma, voinko mennä Ouun joukkojen puolelle, jos ne kerääntyvät isoksi laumaksi ja repivät Monsoonin ja tämän veljet kappaleiksi.

Ja minä en välitä, vaikka Monsoon söisi Ginin. Monsoonin isä kuoli taistelussa, mutta muiden karhujen tappaminen oli vain teurastusta. Monsoonilla on kaikki oikeudet kostoonsa.

Mutta mitä muuta tässä voisi tapahtua kuin Monsoonin ja hänen perheensä kuolema?! Weed antaa Monsoonille anteeksi? Monsoon ymmärtää, että kosto ei ole ratkaisu? Hidetoshi käy ampumassa Monsoonin ennen kuin taisteluun tulee sekaan moraalisia pohdintoja? Koirat ja karhut liittoutuvat taisteluun avaruusolentoja vastaan?

Olen yhtäaikaa erittäin jännittynyt ja innoissani sekä kauhuissani siitä, miten tämä tarina voi alkaa kehittyä.

Mitä minä toivoisin tapahtuvaksi?

Minä toivoisin, että tässä tarinaosuudessa kuolisi hahmoja. Yksi GNG:n parhaita piirteitä oli se, että lähes kuka vain saattoi kuolla ja se teki tarinasta dramaattisen ja hahmoista oli huolissaan.

GDW:n puolella on ollut laskemistavasta riippuen 4-5 isoa taistelua ja niissä on kuollut yksi GDW:n päähenkilö. Muut ovat olleet lähinnä pelkästään kuolemista varten esiteltyjä sivuhahmoja tai GNG:n vanhoja sankareita.

Tämä on taas minusta todella harmillista. En itse koskaan kiintynyt Toubeehen ja monet GNG:n sankarit ovat niin pienessä roolissa, että niiden kuolema ei säväytä muuten kuin nostalgiassa.

Toivoisin siis, että tässä tarinakokonaisuudessa kuolisi joitakin GDW:n päähenkilöitä: Jerome, Kyoshiro, Mer, Hiro, Ken, Kagetora, Rocket... Ja minun minimitappolistani olisi kaksi. Yhden hahmon niittaaminen on lähinnä vain uhittelua.

Jos voisin itse nimetä kuolevat hahmot, olisivat uhrini seuraavat:

- Ken
Ken on pienessä sivuroolissa, mutta sen kuolema olisi kova isku monelle hahmolle: Crossille, Joujille ja Kagetoralle. Sen kuolema ei kuitenkaan aiheuttaisi faneille hirveän kovaa shokkireaktiota, koska Ken ei ole kovin suosittu.

- Jerome
Jeromen kuolema olisi traaginen. Se taisteli nuoruutensa ilman kuolemanpelkoa, muutti tapansa ja alkoi etsiä paikkaa kuolemalleen, mutta lopulta se löysi itselleen merkityksen elämään perheestä.
Jeromen tappaminen nyt olisi uskomattoman sadistinen temppu.

- Kyoshiro
Kyoshiro olisi Ouun joukoista se, joka voisi kuolla aidon soturin kuoleman. Voisin kuvitella, että Kyoshiron loppu tulisi hyvin samanlaisella hetkellä kuin Akatorankin. Se puolustaisi ystäviään ja toisi iskullaan ratkaisevan käänteen taisteluun.

Aiemmat ennustukset

- Ginin kuolema
 Monet fanit ovat pohtineet, olisiko tämä se hetki, kun Gin kuolee. Ginin hahmoon on nyt liitetty jo selkeää vanhuuden raihnaisuutta sokeuden muodossa ja Gin on kuitenkin ainoa koira, joka on koulutettu karhukoiraksi. Tämän vuoksi näyttäisi aika selvältä, että Gin voisi kohdata loppunsa TLW:n aikana.

Ongelmana on tosin se, että Takahashi on sanonut hyvin suoraan ja itsevarmasti, että Weed ei tule saamaan sarjan aikana arpia eikä Gin tule kuolemaan. On tietysti huomioitava, että Takahashi on ollut tätä mieltä joskus 2-3 vuotta sitten. Ei hänen tarvitse olla samaa mieltä enää nyt.

Toisaalta Takahashi tuntuu helposti mieltyvän johonkin ajatukseen ja sitten pitävän siitä kiinni. Ensimmäinen vitsailu Akakabuton näkökulmasta kerrottavasta tarinasta oli Meteor Ginissä. Myöhemmin tällainen viite oli Sankaritarinoissa ja samassa haastattelussa, jossa Takahashi kertoi Ginistä ja Weedistä, hän sanoi myös (leikillään), että tahtoisi tehdä Sankaritarina-kertomuksen Akakabutosta.

Monsuunin tarina on siis ollut Takahashilla jo kauan, joskin hieman eri muodossa.

 - Orionin kuolema
 Orionin kuolema ei ole montaa fania puhuttanut, mutta itse näkisin sen todennäköisempänä kuin Ginin. Tähän mennessä kaikki ruskeat akitat ovat kohdanneet loppunsa ja Takahashi on myös itse sanonut, että Orion voi mahdollisesti kuolla tarinan aikana.

Ja tässäpä Orion voisi näppärästi kuolla ilman, että sarjan nimestä tarvitsee alkaa ruksia Orionia yli ja laitella Siriusta tilalle.

- Karjalankarhukoira
Karjalankarhukoiraa on tarinaan odotettu kauan ja pari kertaa sen saamisesta on luovuttukin. Takahashi on kuitenkin muistanut kkk:n hyvin ja haastatteluissa sanonut, että aikoo käyttää sitä jossain toisessa tarinassa. (Kyse voi tietysti olla vain kohteliaasta tavasta sanoa ei, mutta eläkäämme toivossa.)

Itse näen tämän hahmon kanssa yhden ongelman: monilla on varmasti aivan liian suuret odotukset tämän hahmon suhteen.Takahashi ei ole koskaan maininnut millaista hahmoa hän harkitsee, joten hahmotyyppi voi ihan yhtä hyvin olla Riki kuin Hyenakin. Itse näkisin suurimpana pettymyksenä mitäänsanomattoman hahmon. Onhan mahdollista, että Takahashi ei tahdo vahingossakaan loukata suomalaisia fanejaan ja tekee hahmosta helposti massaan katoavan tai -vielä pahempaa- supertäydellisen. Vaihtoehtoisesti hahmon Suomi-tausta voi olla liian korostettu.

Kokonaisuudessaan olen erittäin iloinen, että Orion taas jatkuu. Olin jo jonkin aikaa huolissani siitä, että sarja on vain hauduttu hiljaisesti.

Miksi Weed on täydellinen?

Weed on Ginga-sarjoissa eniten keskustelua herättänyt yksittäinen hahmo. Sen päätöksiä kyseenalaistetaan, sen motiiveja epäillään ja muutenkin hahmo saa osakseen paljon kritisointia. Yksi asia, mitä itse ihmettelen on se, miten Weediä haukutaan jatkuvasti täydelliseksi. Se ei tee virheitä, oppii Battougan helposti ja saa kaikkien hyväksynnän tuosta vain.

Erikoisinta tässä on se, että Weed tekee tarinan aikana paljon virheitä ja se epäonnistuu monessa asiassa. Nämä kaikki epäonnistumiset ja virheet ovat inhimillisiä eivätkä samanlaisia strategisia virheitä kuin Rikin ja Ginin virheet. Alla muutamia Weedin tekemiä huomattavia virheitä ja epäonnistumisia.

Weedin virheet

Sakurasta huolehtiminen
Weed ei osannut pyydystää ruokaa, mikä oli osasyynä Sakuran kuolemaan. Vertailun vuoksi samanikäinen Gin osasi pyydystää fasaaneja ja mahdollisesti muuta riistaa, vaikka se ei ollut villikoira.

Taistelu P4:ä vastaan
Taistelun alussa Weed juoksee suoraan P4:ää kohti, jonka seurauksena hirviö saa otteen Jeromesta ja Jerome haavoittuu. Myöhemmin Weed ei saa hirviötä houkuteltua pois luolasta eikä haavoitettua sitä vakavasti, vaikka Ken ja Kagetora auttavat sitä. Myöhemmin Ken ja Kagetora joutuvat pelastamaan Weedin.

Kidnappaus
Rocketin veljesten onnittuu siepata Weed ilman, että tämän onnistuu tehdä yhtään vastarintaa. Päinvastoin Weed menettää tajunsa sieppauksen aikana.

Kamakirin kohtaaminen
Kun Weed kohtaa Kamakirin, Weed alistuu ja pyytää lupaa kulkea alueen läpi. Tämä oli munaus: Weedin omat laumalaiset eivät tahtoneet nähdä johtajaansa kumartelemassa toiselle ja Kamakiri oli jo Hougenin joukoissa, joten pyynnöillä ei ollut mitään virkaa.

Vakoojien vapauttaminen
Tämä kohtaus on aiheuttanut paljon keskustelua ja itsekin olen pitkälti sitä mieltä, että vakoojien vapauttaminen oli tyhmä teko, joka vaaransi koko lauman.

Sniperin kimppuun hyökkääminen
Kuultuaan Ginin kuolemasta Weed hyökkää suinpäin Sniperin hallinnassa olevalle alueelle ja melkein kuolee joutuessaan alakynteen taistelussa.

Armeijan kerääminen
Myös Weedin keräämää armeijaa voi tavallaan pitää epäonnistuneena. Samalla kun Hougen riitti riveihinsä satoja koiria, ehkä noin 500, oli Weedin armeijassa aina alle 100 koiraa. Weedin laumassa oli useita yksittäisiä hyviä taistelijoita, mutta Weed ei missään vaiheessa saanut kerättyä suurta laumaa. Ainoat valmiit laumat, jotka Weed liitti joukkoihinsa oli Tesshin ja Koga-koirat sekä Kyoshiro-laumoineen. Kaikki muut koirat olivat yksittäisiä sotureita. Moss ja Kisaragin pojat liittyivät laumaan omine aikoineen tai sitten jonkun muun pyynnöstä.

Tähän listaan saisi vielä varmasti jatkoakin.

Listassa näkyy myös eräs tärkeä seikka: Weed jää taisteluissa monta kertaa alakynteen, häviää niitä tai haavoittuu. Monesta vaikeasta tilanteesta Weed selviää vain sen vuoksi, että Jerome tai joku muu käy pelastamassa sen.

Zetsu Tenrou Battouga

Battougan oppimisesta voi olla montaa mieltä. Animessa Weed tekee battougan vaistonvaraisesti, kun sen ystävät ovat vaarassa, mutta ei muista iskua tai sen tekemistä, kun siltä kysytään sitä. Mangassa (sekä myöhemmin myös animessa) Weedin täytyy opetella Battougaa Tesshinin neuvomana. Weed oppii iskun nopeasti, muutamassa päivässä, ja kykenee käyttämään sitä hyvin myös elävään vastustajaan joskin iskun voima vie Weediltä kaikki voimat ja iskee sen tajuttomaksi. Myöhemmin Hougenia vastaan Weed lentää nurin aina iskun tehtyään.

Verrataanpa Weediä muihin sukunsa jäseniin:

Riki oppii iskun susilta. Opettelun aikaa tai tapaa ei kerrota. Riki pystyy tekemään iskun helposti eikä satuta itseään laskeutuessaan.

Gin oppii Battougan nähtyään sen yhden ainoan kerran. Gin ei loukkaannu eikä väsy iskun käyttämisestä ja jaksaa käyttää sitä monta kertaa peräkkäin. Lisäksi Gin saa iskuun niin paljon voimaa, että kykenee iskemään sillä Akakabuton pään irti.

Yukimura osaa torjua Battougan, kun se näkee sen ensimmäisen kerran. Lisäksi Yukimura on omillaan kehittänyt hyvin Battougan tyylisen iskun, Neck the Killing.

Lauman johtajuus

Yksi asia, mistä Weediä on myös kritisoitu, on se, miten helposti se sai lauman johtajan paikan. Gin sai johtajan paikan, kun Ben sokeutui ja Gin tahtoi jatkaa matkaa Shikokuun, jonka jälkeen se alkoi ansaita paikkaansa johtajana.

Weed taas määrättiin johtajaksi. Laumassa oli noihin aikoihin Ken, Kagetora, Jerome, Mer ja joitakin rivikoiria. Weed itse ei pyytänyt päästä johtajaksi eikä se edes tahtonut johtajaksi, mutta sen laumalaiset päättivät asiasta sen puolesta.

Samoin kävi myöhemmin Ouun ylipäällikkyyden kanssa. Gin antoi paikkansa Weedille, vaikka tämä yritti siitä kieltäytyä. Weed ei ole missään vaiheessa tarinaa etsinyt itselleen johtajan paikkaa tai valtaa.

Oma elämä

Kun Weed kohtaa Koyukin, kummatkin rakastuvat toisiinsa päätä pahkaa. Weed ottaa etäisyyttä muihin laumalaisiinsa ja lähtee Ouusta. Kun Weed on matkalla, Venäjän sotakoirat rantautuvat Hokkaidoon. Weedille ilmoitetaan tunkeilijoista, Hakuroun valmiudesta ryhtyä sotaan ja siitä, että Gin on lähtenyt matkaan laumansa kanssa.

Kun Weed kuulee asiasta, ei Weed lähde matkaan. Monet lukijat olivat sitä mieltä, että Weedin pitäisi heti lähteä apuun.

Miksi ihmeessä pitäisi lähteä?

Weed ei tunne Hakurouta, mutta tietää, että tämä on vanha Ouun soturi, jolla on armeija.
Apuun on jo lähtenyt Gin, joka keräsi Hougenia vastaan parissa päivässä satojen koirien armeijan.
Sotakoirien taitoja ei tuossa vaiheessa tiedetty.
Weed laittoi Rocketin sijaisjohtajaksi laumalleen ja tämä ryhtyi keräämään joukkoja.

Johtajana tämä kuulostaisi minusta suorastaan loistavalta delegoinnilta ja jatkaisin lomaani. Homma ei kuitenkaan toimi ja heti, kun Weed saa tietää tästä, jää Koyuki taakse ja Weed lähtee keräämään joukkoja.

Olen yhä sitä mieltä, että Gin mokasi kaikkein pahiten sotakoiria vastaan taistellessa, koska Gin ei kerännyt joukkojaan, vaikka tiesi vastustajiensa voimasta.

Kerrataan kuitenkin vielä hieman:

Weed
- Oli poissa maksimissaan 2 viikkoa
- Lähti sotaan armeijansa kanssa melko myöhään

Gin
- Oli poissa Ouusta useita vuosia
- Jätti paikalle kaksoisolentonsa, mutta ei käynyt antamassa niille tarkempia ohjeita
- Ei kuullut vuosien aikana ainuttakaan huhua siitä, miten Ouun paratiisi oli kaatunut, korruptoitunut ja joutunut ihmisiä syövän hirviön valtaamaksi

Miksi?

Nämä kaikki seikat ovat kuitenkin usein perusteluita sille, miksi Weed on täydellinen. Miten tämä on edes mahdollista? Ymmärtäisin enemmän, jos Weedistä valitettaisiin siksi, että se tupeksii jatkuvasti, mutta Weedin virheistä on puhuttu oikeastaan Koyukin kanssa hempeilemisen yhteydessä.

Mitkä ovat kuitenkin syitä, miksi Weed näyttää ihmisten silmissä niin ah-niin-ärsyttävän-täydelliseltä?

Itse pidän kaikkein isoimpana syynä ensivaikutelmaa. Lähes kaikki fanit ovat tutustuneet Weediin hahmona WEED-animen kautta. (Englanninkielisiä mangoja oli ilmestynyt vain kolme eikä niistä saa kovin selkeää kuvaa Weedistä hahmona.) Vaikka Weed tekee samoja virheitä kuin mangassakin, on sävy kuitenkin erilainen ja -erityisen tärkeästi- muiden hahmojen reaktiot ovat erilaisia.

Kun Weed tekee mangassa jonkun päätöksen, sen laumalaiset usein kritisoivat sitä tai esittävät omia näkemyksiään. Jos ei muuta, niin joku taustalla tuhahtelee siitä, millainen pehmoarmeija tämä onkaan. Animessa Weedin teot hyväksytään suoraan ja niitä pidetään suorastaan palvottavina. Monesti, kun Weed tekee päätöksensä, useat sivuhahmot jäävät tuijottamaan Weediä ja ihailevat tämän nerokasta ja oivaltavaa päätöstä ("Meidän ei pitäisi ottaa näitä 2 kuukautta vanhoja pentuja mukaan taisteluun.").

GNG-animessakin oli tällaisia tilanteita, mutta ne menivät ohi muutamassa sekunnissa. Usein ne olivat vain hetkiä, kun hahmot katsovat toisiaan tai sitten siinä kehutaan koko laumaa kokonaisuutena. WEED-animessa tällaisiin kohtauksiin pysähdytään ja niitä hangataan naamalle samalla, kun taustalla soi joku imelä musiikki.

Animen ja mangan suomijulkaisun välillä oli useita vuosia, joten on luonnollista, että kuva Weedistä täydellisenä Jeesuksena jäi katsojien mieleen. Kun manga ilmestyi, se sisälsi pitkälti samat asiat kuin anime, mutta sävyerot olivat näissä huomattavat: muut hahmot eivät palvo Weediä. Monilla anime-Weed kuitenkin kummittelee pysyvästi mielessä, minkä vuoksi mangan käänteet on helpompi unohtaa.

Weed edustaa hahmona huomattavasti erilaisempaa tyyppiä kuin Gin ja Riki aikoinaan: se on inhimillinen eikä se saa voimiaan tuosta vain. Lukijoiden tulisi kuitenkin huomata se eikä arvostella Weediä vain ensivaikutelman kautta.

Jotain muuta: Mopsi tuli taloon

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä muita manga/anime/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Mopsi tuli taloon
Tekijä: Ryo Mitsuya
Osia: 2
Arvosteluun luettu: 1



Nuori Juli-tyttö on tahtonut itselleen koiran jo pitkään ja tilaisuus pennun saamiseen tulee, kun hänen ystävänsä etsii kotia koiranpennulle. Söpön kuvan houkuttamana Juli ottaa pennun, mutta saakin kuvan koiran sijaan itselleen rumansöpön mopsin.


Sangatsu Manga on julkaissut viime aikoina paljon lyhyitä, realistisia eläinsarjoja ja Mopsi tuli taloon on ensimmäinen koiria käsittelevä tarina. Harmillisesti se on kuitenkin heikkolaatuisimpia.


Sarjan päähenkilö, Romeo-mopsi, jää usein ihmishahmojen kohelluksen vuoksi syrjään eikä se saa hirveästi persoonallisuutta tarinan aikana. Koiranomistajana itseäni hämmensivät Japanin ja Suomen koirakulttuurien erot sekä Julin taidottomuus koiranomistajana oli ärsyttävää. Monissa aiemissa sarjoissa on kertoja ollut alansa ammattilainen ja tiennyt paljon lemmikeistään (Hamsteripäiväkirjat) tai lemmikkien ongelmat on kerrottu realistisina, eikä humoristisina (Neiti Koume, tiikeriraita). Vaikka Juli-tyttö on haaveillut koirasta jo 10 vuotta ei tällä kuitenkaan ole oikeastaan mitään hajua koiran hoitamisesta. Perheen äiti on kuitenkin koiratuntija ja osaa neuvoa asiat oikealle tolalle.

Yksi itseäni häiritsevä seikka on myös koiran rotu: en hirveämmin pidä mopseista enkä ole sellaiseen koskaan tutustunut. Kirjan huumori voikin iskeä enemmän mopsin omistajaan, mutta itse löysin pokkarista vain pari naurahduksia aiheuttavaa kohtaa. Yleisesti kaikkiin koiriin sopivaa huumoria oli taas vähän. Lisäksi itseäni suorastaan ahdistivat kohdat, joissa mopsin söpöiksi piirteiksi luokiteltiin ylijalostamisesta johtuvia vikoja: kuorsaus, kuolaus, rohina, aivasteleminen...

Kokonaisuudessaan arvostelen kirjaa kuitenkin turhan rankallla kädellä: sitä ei ole tarkoitettu kasvatusoppaaksi eikä kannanotoksi rodunjalostuksesta, vaan lähinnä vilkaisuksi mopsinomistajan arkielämään. Koiran ottaminen on kuitenkin minusta asia, jota ei pitäisi tehdä nopeana heräteostoksena.

Mopsi tuli taloon on mukava, kevyt kirja, jota voi suositella mopsin omistajille ja nuoremmille lukijoille. Siinä ei ole mitään suoranaisesti väärää tietoa ja se on kevyt lukea. Mitenkään poikkeuksellisen mieleenpainuva se ei kuitenkaan ole.

**

Ginin pöljät tempaukset

Giniä pidetään usein erehtymättömänä johtajana, mutta itse mangaa lueskellessani olen huomannut Ginin tekevän useita rehellisesti sanoen tyhmiä tempauksia. Tässä muutamia niistä.

Kuvat Sometimes Ginga can't art -blogista.

Matkaan myrskyssä!

Kun Gin ja muut koirat lähtevät matkalle Shikokuun, on käynnissä valtava myrsky. Miksi ihmeessä Gin ei voinut odottaa päivän verran, että myrsky olisi mennyt ohi ja jatkanut matkaa sitten? Myrskyssä uiminen riskeerasi turhaan monen koiran hengen ja väsytti ne perinpohjin.

Perustelluin syy matkaanlähdölle oli se, että Ben ei tahtonut ylittää merta. Missään ei kuitenkaan viitattu, että Ben olisi aikonut samantien lähteä pois meren rannalta, jolloin ylittäminen olisi käynyt mahdottomaksi.

Pelkäsikö Gin, että kukaan ei seuraisi sitä, jos matkaa jäätäisiin miettimään pidemmäksi aikaa? Tästä huolimatta myrskyyn syöksyminen oli äärettömän tyhmä teko.

 

Tiikeriveljekset neuvottelemassa

Kaikista laumansa koirista Gin valitsi juuri Tiikeriveljekset neuvottelemaan Musashin kanssa. Miksi? Tiikeriveljekset olivat ärhäköitä eivätkä ne ole missään vaiheessa osoittaneet mitään kykyjä neuvottelemiseen - päinvastoin. Gin itse tai esimerkiksi Akame olisi sopinut tehtävään paljon paremmin.

Tiikeriveljekset eivät lähteneet suorittamaan tehtävää omin luvin, vaan Gin ja muut laumalaiset vähintäänkin tiesivät milloin, minne ja miksi ne menivät sekä milloin ne tulisivat takaisin.

Akakabuton härnääminen

Kun suuri taistelu lähestyy, Gin hiipii Smithin kanssa Akakabuton linnakeen taakse, missä vastassa on syvän kuilun takana oleva jyrkkä kallionseinämä. Gin hyppää helposti toiselle puolelle vain palatakseen hetken päästä takaisin. Mikä oli tämän tarkoitus?

Toki Gin pääsi tällä voimien esittelyllä itsemurhajoukkoihin mukaan, mutta samalla se todennäköisesti paljasti Rikin suunnitelman Akakabuton kaksoisolennolle. Akakabutolla oli vartija valvomassa vuorilinnan selustaa, mutta se tuskin odotti täysmittaista hyökkäystä sitä kautta. Rikikin mainitsee Ginin kysyessä, että se on pohtinut hyökkäystä Akakabuton selustaan. Eli toisin sanoen Riki oli A. keksinyt suunnitelman vähän aikaa sitten B. tietoisesti vältellyt aluetta, että Akakabuto ei vartioisi sitä.

Kummin vain Gin näytti Akakabuton kaksoisolennolle, että koira pystyy hyppäämään rotkon ylitse ilman ongelmia ja kiinnitti samalla kaksoisolennon huomion Rikiin.

MIKSI GIN?

Hougenin vakoojan vapauttaminen
Kun Gin on Akamen ja Johnin kanssa hakeutunut suojaan lumimyrskyltä, ne nappaavat kiinni yhden Hougenin kätyreistä. Gin päästää vakoojan kuitenkin vapaaksi, kun se sanoo, että sen vaimo ja lapset kaipaavat sitä. Lopputuloksena kolmikko jää vangiksi ja samalla Gin vaarantaa Reikan hengen.

Olen yrittänyt miettiä järkevää motiivia Ginille ja minulle tulee mieleen vain yksi: kuolemankaipuu. Gin oli juuri saanut tietää Sakuran kuolemasta ja Hougenin alaisen se päästää vapaaksi nimenomaan vaimon ja lasten noustessa puheenaiheeksi. Myöhemmin Gin lähettää Molen kautta viestin eikä yritä pitää toivoa yllä, vaan sanoo odottavansa kuolemaa.

Masentuminen jne. on ihan ymmärrettävää, mutta Ginin tapa tehdä itsemurhaa aiheuttaa Johnin kuoleman, monen Ouulle uskollisen rivisotilaan tappamisen, sivullisten kuolemia ja ihan yleisesti auttoi Hougenia nousemaan valtaan.

Lopulta Gin toki piristyy ja päättää, että tahtoo kohdata Weedin ennen kuolemaansa. Lohduttaa varmasti kaikkia raatogalleriaan päätyneitä.

Leaderp

Weedin ja Ginin johtajuus

Koska nämä liippaavat erittäin läheltä, mainitsen ne samassa.

Johtajakautenaan Gin kierteli paljon maailmalla auttamassa muita koiria, mutta samalla se katosi Ouusta moneksi vuodeksi. Miksi? Ginillä ei ole katoamiselleen mitään järkevää syytä ja sen poistuminen aiheutti paratiisin kaatumisen.

Myöhemmin Gin antaa ylipäällikön paikan Weedille, joka jatkaa aivan samalla linjalla. Miksi ihmeessä Gin teki Weedistä ylipäällikön?

Vaikka Weed olikin taitava johtaja ja kokosi oman armeijan, ei se selvästikään ollut valmis johtajaksi - Weed itsekin sanoo niin. Lopputuloksena Ouulla on johtaja, joka lähtee huitelemaan milloin unen perään ja milloin tyttöystävänsä kanssa.

Sotakoirien kohtaaminen

Kun Gin lähtee auttamaan Hakurouta, se jättää Ouun Rocketin - joukkojen nopeimman viestinviejän. Tämä virhe osoittautui onneksi, sillä lopulta Rocketia tarvittiin Weedin etsimiseen ja lisäksi Gin ei voinut tietää, millaisessa pulassa Hokkaido oli.

Gin to rescue!

Gin saa kuitenkin tietää tilanteen, kun se on vielä matkalla Hokkaidoon ja Ram kertoo sille kaiken tapahtuneen Hakuroun kuolemasta pentujen ja naaraiden teurastukseen. Tässä vaiheessa kuka tahansa järkevä menisi takaisin omalle alueelleen, kokoaisi armeijan ja lähtisi tällä uudella joukolla kohtaamaan vihollisen. Gin ei kuitenkaan tee näin, vaan jatkaa matkaa Hokkaidolle lähettäen matkaan vain Ramin. Gin olisi voinut lähettää takaisin jonkun vanhan luottosoturinsa - Akamen, Tesshinin, Mossin...- keräämään joukkoja, mutta Gin ei tee sitä, vaan johtaa kaikki Hokkaidolle tietäen, että siellä on koira-armeija, joka tappoi kaikki Hakuroun joukot, joissa kuitenkin oli noin sata sotilasta.

Miksi?

Gin tietää sotakoirien määrän, mutta ei niiden Venäjällä odottavasta armeijasta, joten sillä ei ole kiire estämään armeijan rantautumista.
Gin tietää, että kaikki Hakuroun laumalaiset on tapettu, joten kiirettä ei voi perustella isolla pelastustehtävällä.
Gin tahtoo pelastaa Jeromen, mutta tätä varten Gin tarvitsee pienen, helposti kontrolloitavan joukon, ei pientä armeijaa.

Onko Gin derppaillut muuallakin? Kerro lisää kommenteissa.

Jotain muuta: Bim Mustakorva

Jotain muuta -osastolla on tarkoitus esitellä muita manga/anime/piirroselokuvia/kirjoja/jne, jotka voisivat kiinnostaa Ginga-harrastajaa. Pääpaino on eläinaiheisissa teoksissa.

Bim mustakorva
Tekijä: Gavril Trojepolski
Osia: 1
Arvosteluun luettu: 1

Bim mustakorva on venäläisen Gavril Trojepolskin tunnetuimpia teoksia, jonka suosio on yllättänyt kirjailijan itsensäkin. Bim Mustakorva kertoo värivirheellisestä gordoninsetteristä, joka uhataan lopettaa pentuna, mutta onnekseen se päätyy Ivan Ivanytšin omistukseen. Ivan kouluttaa Bimistä metsästyskoiran ja isäntänsä lisäksi Bim rakastaakin metsästystä yli kaiken.

Bimin elämä saa kuitenkin rajun käänteen, kun sen omistaja joudutaan viemään sairaalaan vanhan sotavamman vuoksi. Tämän jälkeen Bimin elämä muuttuu odottamiseksi ja isännän etsimiseksi. Matkallaan se kohtaa paljon erilaisia ihmisiä, niin hyviä kuin pahoja.

Bim on erittäin kauniisti ja surullisesti kirjoitettu kirja. Sen koiran näkökulmasta tehdyt ajatukset ja oivallukset ovat erittäin osuvia erityisesti, jos on itse omistanut voimakasviettisen metsästyskoiran. Kirjassa on myös erittäin paljon onnistuneita henkilöhahmoja, joista moneen on saatu yllättävän paljon syvyyttä, vaikka hahmot esiintyvät vain pienen hetken ajan. Koiran näkökulmasta annetut oivallukset ovat myös osuvia ja paljastavat ihmisistä hyvin erilaisia piirteitä.

Vaikka kirja on vanha, on siinä myös yllättävän ajankohtaista pohdintaa. Bimin omistaja Ivan pohtii moneen otteeseen luonnon tilaa ja sitä, miten ihminen siihen vaikuttaa. Jopa susiin -joista tuolloin maksettiin tapporahaa- Ivan suhtautuu osittain ihaillen, osittain peläten.

Vaikka Bim on melko lyhyt ja kohtalaisen kevytlukuinen kirja, en suosittelisi sitä aivan nuorille. Koetin itse lukea tätä aikoinaan 3.-4. luokalla ja tuohon aikaan pidin sitä sekavana ja kirjoittajan tyyli unohtaa oikeinkirjoitus häiritsivät minua paljon. Nyt vanhemmalla iällä kirjailijan tyylin ymmärtää ja se luo kirjaan sopivia taukoja.

Bim Mustakorva on ehdottomasti koiratarinoiden klassikoita, johon jokaisen koirakirjaharrastajan tulisi tutustua.

Arvosana: *****

Taustallisten animaatiokalvojen arvo

Animaatiokalvot ovat tämän hetken suosituimpia Ginga-aiheisia keräilykohteita. Suurimmalta osalta keräilijöistä löytyy jo heidän tahtomansa figuurit ja pehmot minkä lisäksi kumpienkin jatkuvasti nousseet hinnat ovat karsineet useita keräilystä kiinnostuneita. Suomalaisten iloksi myös Japanissa on havahduttu GNG-kalvojen suosioon ja niitä ilmestyy tasaista tahtia ulkomaalaisiin huutokauppoihin.

Eräs kaikkein eniten yleistynyt, monien fanien himoitsema keräilykohde, on kalvot, joiden mukana on alkuperäinen käsinmaalattu tausta.

Gin & alkuperäinen tausta. Kuva: Hopeatiikeri

Käsinmaalatut taustat ovat kauniita ja monissa sarjoissa jo niitä itsessään keräillään paljon. Tyylikkäästä kohtauksesta saatu tausta käy hyvin taulusta ja taustoissa on usein kuvaruudun yli menevää materiaalia, esim. puiden rungot näkyvät paljon kauemmas kuin itse sarjassa. Taustojenkin tyyli tietysti vaihtelee: yksityiskohtaisten viidakkomaisemien lisäksi seasta voi löytyä ihan vain sinistä taivasta tai useammasta pienestä osasta yhteen liitetty maisema.

Tausta nostaa kuvan arvoa jopa useita satoja euroja, vaikka kyse olisi hyvinkin tavallisesta ja yksinkertaisesta taustasta (tai animaatiokalvosta).

On kuitenkin eräs hyvin tärkeä asia, joka keräilijöiden tulisi muistaa ennen kuin innostuvat taustallisia kalvoja ostamaan: vain alkuperäinen, kohtaukseen oikeasti kuuluva tausta, nostaa animaatiokalvon arvoa huomattavasti. Jos tausta on selkeästi tunnistettavasti samasta animesta, mutta eri kohtauksesta, nostaa se animaatiokalvon arvoa hieman. Jos kyse on kuitenkin taustasta, joka ei liity kalvon animeen mitenkään, sen ei tulisi vaikuttaa hintaan.

Akame, jonka tausta todennäköisesti Mutsun kenraaleita vastaan käydystä taistelusta. Kuva: eBay

Maalattuja taustoja on melko helppo saada. Suurin osa nykyaikaisista animeista väriteään tietokoneella, mutta taustat maalataan tavallisesti käsin. Tämä johtaa siihen, että taustoja on markkinoilla paljon ja niitä tulee jatkuvasti lisää, kun taas animaatiokalvoja tulee äärettömän harvoin ja erittäin rajoitetuista sarjoista. Jos ei ole turhan tarkka, voi maalattuja taustoja ostaa 200 eurolla eriä, joissa tulee 20-50 vaihtelevan tasoista käsinmaalattua taustaa.

Kirjoitan tämän sen vuoksi, että olen viimeisen puolen vuoden aikana ihmetellyt hieman Ginga-kalvojen markkinoita. Animaatiokalvot ovat yleistyneet huomattavasti, mutta taustalliset kalvot ovat muuttuneet vielä yleisemmiksi ja niitä löytää melkein yhtä usein kuin taustattomia - hinta on vain 50-400% kalliimpi.

Maalattujen taustojen ei pitäisi olla yleisiä: kun on animaatio esim. juoksevasta koirasta, käytetään siinä useimmiten yhtä ja samaa taustaa, kun taas koirasta täytyy tehdä 4-10 kuvaa. Lopputuloksena on 3-9 animaatiokalvoa, joilla ei ole taustaa. Efektien luomiseksi yhdessä animaatiokalvossa voi olla useita eri tasoja/hahmoja eri tasoilla, jolloin kalvoja on vielä enemmän.

Lyhyesti sanoen taustallisia animaatiokalvoja on liikenteessä poikkeuksellisen paljon sen vuoksi, että siitä on kehitetty tapa nostaa tuotteen arvoa reilusti. Jos ostaa animaatiokalvon 100 eurolla, lisää siihen 10 eurolla saamansa taustan, voi tuotteen myydä eteenpäin 200-500 eurolla. Olen itse törmännyt silloin tällöin myyjiin, jotka tekevät tällaisia yhdistelmiä nimenomaan tuotteen arvoa nostaakseen.

Kalvojen tällä tavalla muokkaaminen ei tietenkään ole kiellettyä. Monet keräilijät tahtovat kehystää suosikkikalvonsa tai pitää niitä muuten esillä ja tyylikäs tausta luo niihin lisätunnelmaa. Lisäksi animaatiokalvot ovat niin erikoistunut keräilyala, että sarjan fanin tulisi pystyä erottamaan (tai ainakin ymmärtää tarkistaa), onko kuvassa alkuperäinen tausta vai ei. Tällä hetkellä monelta on kuitenkin päässyt unohtumaan, että vain se alkuperäinen tausta nostaa kalvon arvoa merkittävän paljon.

Koirasoturi Gamu, osa 1

Koirasoturi Gamu on ollut yksi odotetuimpia Takahashin ei-Ginga-sarjoja. Vaikka Takahashi teki sarjan hyvin pian GNG:n jälkeen, on se tyyliltään huomattavasti fantasiatyylisempi ja ihmiset ovat tarinassa huomattavassa roolissa. Gamu kertoo ninjakoirista, Ganineista, jotka ovat älyltään ja voimiltaan huomattavasti ihmisiä suurempia, mikä tekee niistä huomattavan voimavaran taisteluissa, kun sisällissodat riehuvat Japanissa.

Gamu yllätti minut monella tavalla positiivisesti, joten vilkaistaan sarjaa lähempää.

Heti alkuun sarjan ulkoasua on kehuttava. Mangan ulkonäköön on tunnuttu panostetun enemmän kuin esimerkiksi WEED-mangaan ja kansi onkin saanut paljon kiitosta faneilta. Myös takakansi on yksinkertaisen tyylikäs. Tekstien asetteluun on myös käytetty aikaa eikä kirjassa ole niin paljoa puolityhjiä puhekuplia kuin monissa muissa sarjoissa. Ainoa miinus menee ääniefektien kääntämiselle: Gamussa piirrostyyli on yksityiskohtaista ja ruututila on käytetty tarkkaan, minkä seurauksena suomeksi käännetyt efektit vievät monessa kohtauksessa huomattavasti tilaa ja pilaavat kokonaisuutta.

Takahashin piirrostyyli on Gamussa parhaimmillaan. Koirien haarniskat ovat yksityiskohtaisia, ruutujako on sujuvaa ja taistelut monipuolisia. Pidän myös ihmisten piirtotyylin vaihtelusta: Rando on selkeästi mangahahmo, mutta monet aikuiset ihmiset ovat lähempänä realistista tyyliä.

Olin aluksi suhtautunut hieman nuivasti Gamun voimakkaisiin fantasiaelementteihin, mutta itse sarjaa lukiessa ne eivät enää häirinneet. Tarina kertoo ihmisiä älykkäämmistä, puhuvista ninjakoirista, jotka käyttävät telekinesiaa, telepatiaa sekä miekkoja, joten kun ajatuksen on sisäistänyt, ei se ole yhtään omituisempi kuin Gingan maailma. On oikeastaan piristävää lukea Takahashilta fantasiakertomus, joka ei asetu Ginga-maailmaan eikä seuraa sen sääntöjä.

Gamussa on yllättyvän laaja hahmokaarti lyhyeksi sarjaksi. Tarinan ensimmäisessä osassa esitellään ganinit Gamu, Shiba ja Kusakage sekä sekalainen kaarti ihmisiä ja pahiksia. Hahmot ovat melko yksinkertaistettuja, joka tosin sopii tarinan tunnelmaan. Liian voimakkaasti erottuvat hahmot vain pilaisivat tunnelmaa. Rando on yksi suosikeistani: reilusti Daisukea muistuttava poika tuntuu Daisukea hivenen vanhemmalta, on yhä rasavilli, mutta kuitenkin tietää arvonsa. Myös pahiksista löytyy mielenkiintoisia tapauksia ja Berumondon tyylisiä pahiksia olisi mukava nähdä myös muissa tarinoissa. Hahmokaartin heikoimmiksi lenkeiksi jäävät oudolla tekosyyllä puolta vaihtava Hayabusa sekä -harmillisesti- persoonattomaksi jäävä supervoimakas Gamu.

Aiemmin julkaistu Takahashin lyhytsarja Fang sai kritiikkiä raskaasta dialogista sekä välillä epäselvästä tarinankulusta, mutta Gamussa ei kyseisiä vikoja ole, joten jos Fang jätti kylmäksi, kannattaa Gamulle kuitenkin antaa mahdollisuus. Siinä yhdistyvät voimakkaat fantasiaelementit GNG:stä tutun tarinankerronnan kanssa, mikä tekee siitä erittäin mielenkiintoisen lukukokemuksen.