Näytetään tekstit, joissa on tunniste minä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Fanit kritisoimassa ja fanien kritisoimisesta, osa 1

Teksti kirjoitettu tarkoituksella kärjekkäästi.

Suomessa tuntuu esiintyvän paljon ns. valituksen kulttuuria, jossa mistä tahansa positiivisesta asiasta kaivetaan jotain negatiivista. Takahashi vieraili Suomessa: Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa - mutta ei Utsjoella tai Espoossa. GNG- ja GDW-manga sekä muitakin Takahashin sarjoja tulee suomeksi ja ne saa ostettua lähimarketeista - mutta ne maksavat reilut 5 euroa kappale ja kaikilla ei ole rahaa. Harvinainen taidekirja käännettiin suomeksi ja tuotiin kaikkien fanien ulottuville - mutta sitä saa vain kirjakaupoista ja Ypäjällä sen saa vain pyytämällä kirjakauppiasta erikseen tilaamaan sellaisen ja taidekirja oli turha kääntää, koska siinä ei ollut paljon tekstiä. GDW-mangan kannet uudistettiin fanien toivomuksesta - mutta valokuvat eivät ole kivoja ja ne japanilaisetkin kannet on aika rumia.



Valittaminen on minusta aivan normaalia ja useissa tilanteissa ihan toivottavaa: vikoja ei voida korjata, jos niistä ei tiedetä. Monet ihmiset osaavatkin valittaa vioista asiallisesti: jos kansikuvat ovat tylsiä, toivotaan parannuksia. Jos käännöksessä on selvä virhe, kysytään korjausta. Jos jotain olisi kiva saada (tietty sarja suomeksi, tiettyjä tuotteita myyntiin, juliste mangan mukaan jne.), sitä kysytään. Jos tahdotaan jotain isompaa, tehdään adressi.

Sen sijaan minä en voi sietää ns. elintapavalitusta ja toisten ilon pilaamista. Esimerkkinä toimii erittäin hyvin esimerkiksi Takahashin Suomen vierailu. Takahashi kiersi käytännössä katsoen koko Suomen halki, mutta siitä huolimatta ihmiset valittivat siitä, että hän ei käynyt paikkakunnalla X, Y ja Z. Valittajat itse eivät voineet matkustaa tai olivat varattuina noina päivinä, joten tämän vuoksi oli epäreilua, että muut saivat tavata idolinsa. Sekaan tuli myös ihmisiä, jotka totesivat hyvin suoraan, että heitä ei kiinnosta pätkän vertaa koko vierailu.

Minulle herää tällaisesta aina kysymys yksi kysymys: miksi.

Jos ei itse pääse osallistumaan johonkin tapahtumaan, miksi täytyy ryhtyä syyllistämään muita siitä, että he pääsevät? Jos jokin asia ei kiinnosta pätkän vertaa, miksi täytyy väkisin tunkea keskusteluihin mukaan kertomaan, että minuapa ei tämä asia hetkauta pätkän vertaa?

Hassua kyllä, tämä valituskulttuuri on pitkälti Suomen yksinoikeus. Ulkomaisilla Ginga-foorumeilla ihmiset olivat innoissaan asiasta, onnittelivat suomalaisia upeasta uutisesta, suunnittelivat matkaan lähtöä ja olivat aidosti iloisia niiden puolesta, jotka pääsivät matkaan - vaikka heillä itsellään ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä Suomeen USA:sta, Englannista, Unkarista ja ties mistä muualta.

Itse näkisin, että takana on suomalainen yleinenkin apaattisuus, jota näkee harmillisen usein. Valittaminen on helppoa eikä se vaadi mitään ylimääräistä työtä. Siinä täytyy vain kerätä itsesäälinsä ja lähettää se maailmalle. Vikojen korjaaminen vaatii taas työtä ja aktiivisuutta.

Minä olen vain kateellinen tyypille, jonka niska näkyy tässä kannessa.

Kuinka moni valitti WEED-mangojen uusista valokuvataustoista? Aika moni. Kuinka moni tarjoutui tai lähetti kustantajalle omia valokuviaan taustoiksi? Minun tietojeni mukaan nolla. Kun Fangin suomeksi kääntämisestä ilmoitettiin, nousi uusi valitusryöppy: näihinhän uppoaisivat kaikki rahat eikä sarja kiinnosta niin paljoa, että sen vaivautuisi ostamaan. No, mitäpä jos sarjan lainaisi kirjastosta? Ei käy, on kivempi valittaa, miten sarjoja on liikaa ja rahat ei riitä.

Missä vaiheessa valitus on oikeutettua?

Silloin, kun se oikeasti vie jotain pois kaikilta. Taidekirjan puuttuvat tiedot harmittivat, koska katseltavaksi tarkoitetussa kirjassa ne iskivät heti silmään. Kirjassa oli myös erittäin vähän tekstiä, jolloin pientenkin asioiden puuttumiseen kiinnittää heti huomiota. Kun WEED-mangasta puuttui tekstejä puhekuplista, oli siitäkin valittaminen järkevää: kirja on kuitenkin tarkoitettu luettavaksi ja tekstien puuttuminen häiritsee melkoisesti.

Missä vaiheessa mennään rajan yli?

Silloin, kun viasta tulee pääasia. WEED-mangaa on ilmestynyt yli 30 osaa, GNG:tä 18 ja päälle vielä ekstramangat. On melko tyhmää ryhtyä puhumaan laadun jatkuvasta laskemisesta ja rahastamisesta, jos yksittäisissä osissa tapahtuu yllä mainittu virhe. Monissa keskusteluissa puuttuvasta tekstistä sekä taidekirjan puuttuvista roduista tuli pääaihe ja koko muu kirja jäi täysin huomiotta. Ehkä säälittävin valitusketju purkautui siitä, kun yhden WEED-mangan mukana oli ilmainen Soul Eater -lukupala. Huomattava osa WEED-mangasta keskustelevista henkilöistä uppoutui tähän ilmaiseen lukupalaan kertoen, miten turha se oli ja miten se oli heitetty roskiin. Itse manga jäi sitten ilman huomiota tämän pahan, pahan mainoksen takia.

Yksi valituksen muoto, jota tulee aina silloin tällöin seurattua on se, miten monet mainostavat jatkuvasti sitä, miten he eivät enää seuraa fanittamaansa sarjaa, koska se on huono. No, miksi pitää hengailla seurassa, missä siitä puhutaan ja nimenomaan osallistua keskusteluihin, joissa epäkiinnostavan sarjan epäkiinnostavista asioita analysoidaan? Ymmärrän hyvin, että jos jokin aihe ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Olen omalta osaltani käynyt GNG:n juonen jo läpipuhki eikä siitä keskusteleminen enää säväytä minua hirveästi. Tästä huolimatta en tunge mukaan keskusteluihin haukottelemaan, että se piirretty on jo reilut 20 vuotta vanha, joten eiköhän se ole nähty jo riittävän monesti.

Kokonaisuudessaan minua kiinnostaisi tietää, miksi tämä valitus on niin normaali osa nettikeskustelua. Positiivisia asioita nostetaan harvemmin kuin kerran esiin, mutta negatiiviset kaivetaan monta kertaa ja monesta eri kulmasta.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ensikosketus Gingaan, osa 4

Vaikka WEED-manga alkoi ilmestyä englanniksi jo 2001, jäi se käytännössä huomiotta Suomessa. Leikkaamaton DVD oli paljon suuremman kiinnostuksen kohde ja mangasta ei tuohon aikaan oltu edes niin kiinnostuneita.

Kun leikkaamaton oli jo ilmestynyt ja huomio alkoi suuntautua jatko-osaan Weediin, oli jo liian myöhäistä: ComicsOne meni konkurssiin 2003. Kaupanpäälle ComicsOne omisti GLW:n oikeudet, mutta ei myynyt niitä eteenpäin (tai kukaan ei tahtonut ostaa niitä), jonka vuoksi mikään muu kustantamo ei edes harkinnut sarjan kääntämistä englanniksi.

Englanninkielistä WEED-mangaa sai kuitenkin tuolloin helposti, koska painoksia ei oltu myyty lähellekään loppua. Samoihin aikoihin myös japaninkieliset mangat alkoivat saada enemmän huomiota.

Olin itse jäänyt autamattomasti pihalle, kun mooni oli myynyt kaksoiskappale-mangojaan Hopeanuoli.comin foorumeilla, sillä 60 euroa oli aivan liian suuri summa lompakolleni yhdestä ainoasta mangasta. Jäin kuitenkin miettimään asiaa, jota -yllättävää kyllä- kukaan muu ei ollut tajunnut tai ei ollut foorumeilla ilmoittanut: olin tilannut joitakin vuosia sitten latinankielisen Harry Potterin ISBN-numeron avulla. Voisiko samaa kokeilla myös uusiin mangoihin?

Tilasin ensimmäiset Ginga-aiheiset mangani Suomalaisesta Kirjakaupasta ja ISBN-koodeilla homma sujui ilman mitään ongelmia. Hinnat olivat inhimilliset (noin 10 euroa/kpl) ja kolmen kuukauden odottelun jälkeen Ginga Densetsu Riki ja Meteor Gin kolahtivat postiluukustani. Olin jälleen kerran pettynyt - en ymmärtänyt mistään mitään ja olin odottanut enemmän.

Tämän jälkeen laskin odotuksiani Ginga-asioiden suhteen. Jatkoin foorumilla oleskelua ja ostin silloin tällöin mangaa Bemmun mangakaupasta (osat 15 ja 25) sekä ennakkotilasin GNG-mangan luvatun suomennoksen Bemmulta. (Ei, se ei koskaan ilmestynyt.) WEED-mangaan tykästyin, koska juuri ostamissani osissa esiintyivät sekä Mole että Tesshin, tuolloiset suosikkini. Foorumeilla en kauhean kauaa aktiivisena ollut, koska olin kypsässä 16-vuoden iässä ja hommasin itselleni melkein heti bannit.

Aika kului ihmetellessä Weedin omituista poukkoilevaa juonta, josta kukaan ei ottanut mitään selkoa - yhtenä syynä se, että hyvin harvalla oli mangaa järjestyksessä. Itselläni kokoelmissa oli englanninkieliset mangat (jotka olisivat silloisella kielitaidollani voineet ihan yhtä hyvin olla japaniksi) sekä Weed-mangan osa 30, jonka ostin heräteostoksena.

Se oli kuudes WEED-mangan osa, jonka olin koskaan saanut käsiini ja nauroin itseni tärviölle apinat nähdessäni. Oli vuosi 2004.

Tässä ohessa keskusteltiin paljon siitä, voisiko Weedistä tulla anime. Itse pidin ajatusta täysin utopistisena: sarjaa oli ilmestynyt jo 30 osaa. Jos animea oltaisiin tehty, olisi se aloitettu jo hyvän aikaa sitten, kuten kävi esimerkiksi Naruton ja Bleachin kanssa. Vain muutama viikko julistusteni jälkeen ensimmäiset mainokset WEED-animesta ilmestyivät.

WEED-buumi nappasi Ginga-fanit valtaansa. Traileri näytti hienolta, vanhat hahmot ja niiden pennut olivat mukana, eeppinen taistelu P4-vastaan ja saattoi ihan vain haaveilua siitä, mistä Weedin juoni voisi kertoa.

Kun anime ilmestyi, se alkoi samantien jakaa katsojia. Weedin battouga heti ensimmäisessä jaksossa aiheutti heti keskustelua, mutta kakkosjakso... Se käänsi monet fanit suoraan sarjaa vastaan eikä sen jälkeistä piirtotyyliä edes arvosteltu, vaan mihin tahansa riitaan vedettiin mukaan kakkosjakso. Harmillisesti piirrostyylistä keskustelu tappoi täysin keskustelun juonesta, hahmoista sekä monesta muusta asiasta ja tämän takia itse karsastan yhä piirrostyylikeskusteluita. Totta, kakkosjakso on kuraa, mutta se on todettu jo melkein 10 vuotta sitten.

Itse pidin WEED-animesta erittäin paljon ja pyrin keskittymään sen tarinaan enkä välillä hirvittäväksi menevään piirtotyyliin. Tosin on myönnettävä, että sen haukkuminen on välillä hauskaakin. Oikeastaan pidän siitä joiltakin osin GNG:tä enemmän, vaikka animet ovat melkein tasoissa omissa arvioissani.

Tämän jälkeen päästäänkin pitkälti nykypäivään: GNG-mangan ja monien muiden suomeksi ilmestymiseen sekä Orionin alkamiseen ja jatkumiseen.

Tämäpä oli kertomus siitä, mitkä olivat ensikosketuksiani Hopeanuoleen, leikkaamattomaan sekä sen jälkeen Weediin. Tämä on kirjoitettu henkilökohtaisesta näkökulmasta ja tarkoituksenani olisi tulevaisuudessa kirjoittaa myös suomalaisten Hopeanuoli-fanien historiikki, jos sille on kiinnostusta.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Foorumilla tehtyjä päätöksiä

Foorumilla on tehty vuosien saatossa monenlaisia eri sääntöjä ja osa niistä on jäänyt välillä käyttäjiltä hämärään. Joskus selityksiä ei ole pidetty tarpeellisina ja joskus taas sääntöjä julkaistessa aihe on ollut niin arka, ettei sitä ole yksinkertaisesti jaksanut selittää hirveän tarkasti. Lisäksi joskus muutosten takana on voinut olla yksittäisten jäsenten käytös, jolloin yksityiskohtaista kuvailua on pyritty välttämään. Tässä on joitakin sääntöjä, jotka ovat aikoinaan aiheuttaneet pohdintaa, kyselyitä ja kritiikkiä.

4. Foorumin ikäraja on K-12:sta, mutta topicin aloittaja voi laittaa keskustelun ikärajaksi myös K-15:sta näin tahtoessaan. Tästä tulee ilmoittaa selkeästi topicin alussa. Foorumille voi rekisteröityä myös alle 12-vuotiaita, mutta heidän tulee olla varautuneita siihen, että foorumilla on K-12 -materiaalia.

Tämä sääntö aiheutti aikanaan hankaluuksia ja muistaakseni siinä ei ollut aluksi merkintää siitä, että alle 12-vuotiaat saavat rekisteröityä. Tämä ikäsuositus tulee ihan Ginga-mangojen sekä animeiden ikärajasta eikä sen takana ole muuta ihmeellistä. Faneja on kuitenkin kaikenikäisiä ja jokainen menee omalla tyylillään, joten suoraa ikärajaa Kaksoissolassa ei ole.

K-15 -rajaisia topiceja Kaksoissolassa ei ole monta. Ainoastaan Postaa, kun ketuttaa -topicissa on huomautus tästä.

7. Signaturessa saa olla kuva, jonka koko saa olla maksimissaan 400px x 160px. Kuvassa ei saa olla animaatioita/vilkkuvaa kuvaa. 

Tämä sääntö tuli ajoilta, kun monet kritisoivat Kaksoissolan liian tiukkaa linjaa. Kun uudistuksia ym. kyseltiin, nousi tämä olennaisimpana esiin. Hassua, miten pienet asiat vaikuttavat...

12. Jos otat yhteyttä yksityisviestillä kehenkään ylläpidon jäseneen kysyen tietoja Urumi.fi tai jonkun muun nettikaupan tilaus- tai asiakastietoja koskien, luokitellaan yhteydenotto henkilötietojen varastamisyritykseksi ja siitä annetaan automaattisesti 14 päivän banni kyselyt tehneelle käyttäjätunnukselle.

Tämän säännön pohjan oli se, miten monet ihmiset ottivat minuun toistuvasti yhteyttä kysellen erilaisia yksityiskohtia tilauksistaan ja loukkaantuivat sitten, kun en voinut niitä kertoa, koska en voi levitellä asiakkaiden tietoja ympäri maailmaa.

Tässä mukana olivat myös isona osana se, että yllättävän monet jäsenet ovat aikojen kuluessa olleet minuun yhteydessä ja tahtoneet saada etuoikeuksia (ylläpitäjäoikeudet, bannit pois, haukkua toista jäsentä) ostamalla tavaraa Urumista. Tämä pisti minut ikävään välikäteen, mutta kun se kiellettiin säännöissä, ei ongelmaa enää ollut. Foorumilla toki kehutaan aina välillä tehdyistä ostoksista, mutta kun minua ei tietoisesti muistute tuotteiden ostamisesta, unohdan erittäin nopeasti, kuka tuotteen osti.

Näihin samoihin aikoihin käyttöön otettiin myös varoitukset, jotka myöhemmin nimettiin huomautuksiksi. Huomautuksen voi saada pienistä sääntörikkomuksista: kiroilusta, spoilerisääntöjen rikkomisesta, toistuvasta lyhyiden viestin postaamisesta ym. Viidestä huomautuksesta tulee automaattisesti 2 viikon banni ja huomautukset poistuvat tiedoista automaattisesti 2 viikon kuluessa.

Huomautusten käyttöönotossa oli useita syitä: Kaksoissolan jäsenmäärä oli kasvanut ja yksityisviesteillä annettavista huomautuksista oli hankala pitää kirjaa. Moderaattoreita oli jo useita, minkä seurauksena sama jäsen saattoi saada samasta viestistä useita huomautuksia. Tärkeimpänä, automaattisia bannauksia ei ollut ja tämän vuoksi jäsen saattoi saada bannin mutu-tuntumalla, jolloin aiemmin ylläpidon kanssa kärhämöineet saivat tulevaisuudessa pienemmistäkin rikkeistä nopeammin bannit. Lisäksi automatiikasta oli muutenkin hyötyä: joskus yksinkertaisesti unohdin ottaa bannin pois ja automaatilla se taas hävisi itsestään.

Huomautuksia kritisoitiin aikoinaan ankarastikin ja välillä joku aina kilahti huomautuksen saadessaan ja lähetti takaisin katkeraa palautetta. Ironisesti hyvin harva useita huomautuksia saaneista valitti niistä: useimmat valittajat olivat niitä, jotka saivat niitä korkeintaan kerran parissa kuukaudessa tai vielä harvemmin. Näiden valittajien vuoksi huomautusten yhteyteen on luotu useita tarkentavia sääntöjä, esimerkiksi siitä, että huomautuksen saaneen tulee laittaa kopioi saamastaan huomautuksesta, jos tahtoo kysyä tarkennusta siihen, miksi huomautuksen on saanut. Syynä tähän oli se, että joku jäsen saattoi kysyä, miksi oli saanut huomautuksen jostain viikkoja sitten tapahtuneesta eikä sitä sitten muistanut enää. Ja eivät sitten suostuneet kertomaan useammankaan kyselyn jälkeen, mistä viestistä oli kyse.

Toisena syynä olivat sitten ne foorumin jäsenet, jotka olivat sitä mieltä, että ylläpidon jäsenet eivät ansaitse ihmismäistä kohtelua ja lähettivät vain viestin "Noh?" ja odottivat siihen täysimittaista selitystä huomautukselle. Ja kun sitä ei tullut, alkoi hirveä raivoaminen ja haukkuminen.

Myöhemmin huomautusten rinnalle otettiin käänteinen huomautus eli karmapisteet. Hyvin käyttäytyvä jäsen saisi siis käytöksellään itselleen karmapisteen, joka näkyy +-merkkinä avatarin alla. Nämä laitettiin vain ylläpidon käyttöön, koska monilla foorumeilla on ollut ihan karmapistesotia, kun jäsenet ovat tahallaan jakaneet miinuskarmaa tietyille henkilöille.

Karmapisteet eivät harmillisesti ikinä saaneet hirveästi suosiota ja olen ilmeisesti itse jakanut 70-80% Kaksoissolan karmapisteistä. Tavoitteenani onkin ollut antaa aina kaksi karmapistettä jokaista huomautusta kohden, mikä on toiminut aivan hyvin. Muu ylläpito ei ole kuitenkaan karmapisteitä niin aktiivisesti jaellut.

Koska karmapisteet olivat vain ylläpidon käyttöön, otettiin foorumille toinen samantapainen ominaisuus eli kiittäminen. Nappia painamalla saattaa lähettää toiselle jäsenelle kiitoksen ja niitä voi jakaa karmapisteiden tapaan hyvästä käytöksestä, mutta myös siitä, jos toinen jäsen vastaa kysymykseen tai tekee jotain muuta henkilökohtaista auttamista. Kiitos-toimintoa voivat käyttää kaikki jäsenet.

Uusin ominaisuus on rangaistuspuolella vähän aikaa sitten otettu julkiset rangaistukset. Niitä mietittiin ylläpidon puolella pitkään ja keskustelua niistä tuli useampi sivullinen. Niistä aiheutuvia ongelmia oli useita: huonontaisi foorumin ilmapiiriä, saisi jäsenet ns. vainoharhaiseksi ja se voitaisiin käsittää kiusaamiseksi. Lopulta kuitenkin ongelma oli suurempi kuin haitat: ylläpitoon oli tätä ennen suuntautunut suoranaista kiusaamista yksityisviesteillä ja muutamasta jäsenten välisistä riidoista levitettiin vääristeltyjä juoruja: rangaistusten syistä, kovuudesta ja antamisesta valehdeltiin sekä niihin vihjailtiin keskusteluissa. Lyhyesti sanoen ylläpito sai suoria haukkumisviestejä ja rangaistuksen saamisen jälkeen asiaa alettiin voivotella foorumilla ja chatissa haukkujan kaverien puolesta.

Kun julkiset rangaistukset otettiin käyttöön, niitä kritisoitiin kovasti, mutta ne ovat aiheuttaneet mielenkiintoisen reaktion: kaikki häirikkökäyttäytyminen ylläpitoa kohtaan on loppunut. Lisäksi julkisia rangaistuksia on annettu vain yhdelle aiempaa häiriköintiä tehneelle jäsenelle ja sekin vasta muutama viikko sitten. Ilmeisesti monet foorumilla tyhmästi käyttäytyneet tajusivat, miltä oma käytös näyttää ja paransivat tapojaan. Normaalia palautetta on tullut normaalisti, joten julkiset rangaistukset eivät ole säikyttäneet foorumilaisia hiljaisiksi.

Vaikka tämä viesti voi kuulostaa melko negatiiviselta, suurin osa negatiivisista muutoksista on tehty yhteensä alle 10 jäsenen käytöksen takia. Positiivisia muutoksia taas on tehty yleisen palautteen sekä ilmapiirin parantamisen vuoksi. Palautteita ja ideoita kannattaa siis aina laittaa esille, sillä niistä on aina hyötyä

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ensikosketus Gingaan, osa 3

VHS-kasettien katsomisen jälkeen siirrytään pois esihistoriasta ja Internetin ihmeelliseen maailmaan.

Hopeanuoli oli ollut pitkän aikaa unholassa, kun eräänä päivänä näin siitä jutun Vuotavassa Noidankattilassa, Harry Potter -keskustelufoorumilla. Lueskelin sitä aikani kuluksi ja ihmettelin, miten sarja muistettiin yhä. Tässä keskustelussa minulle selvisi myös, että GNG olikin animea ja mangaa, joihin olin vähän aikaa sitten tutustunut. Uteliaisuuttani lisäsi vielä se, että sain tietää, että vanha kunnon Hopeanuoli oli leikattu ja siitä oli vähennetty materiaalia useita tunteja.

Lähdin siis tutkimaan Hopeanuoli-foorumia, tuolloin moonin pitämää Proboardsilla olevaa versiota. Sekalaisista keskusteluista minulle kävi ilmi, että olin liittynyt hyvään aikaan, sillä Hopeanuolen leikkaamattoman version pitäisi ilmestyä suomeksi hyvin pian, heinäkuussa. Ja sitten FutureFilm ilmoitti, että se ilmestyykin lokakuussa. Sitten marraskuun alussa. Ja joulukuun alussa.

Itseäni moiset eivät liikuttaneet, mutta monet muut Ginga-fanit flippailivat totaalisesti. Rupesin ihmettelemään -yläasteikäisen kohteliaisuudella- mitä perhanaa ihmiset sekoilevat jonkun piirretyn ilmestymispäivän takia ja sitten minulle -aivan yhtä kohteliaasti- kerrottiin, että kaltaiseni nuupio ei voi ymmärtää, koska FF oli siirtänyt päivämäärää jo melkein kahden vuoden ajan.

Kaupan päälle FutureFilmin laatu ei pelannut edes kansissa: kun ensimmäinen kuva kansista näytettiin, oli Ginga Nagareboshi Gin kirjoitettu niihin väärin. Kannessa luki Nanareboshi tai jotain vastaavaa. Kaikki valittivat siitä, minä whinesin, koska Akakabuton silmä oli väärällä puolella. Kirjoitusvirhe korjattiin, silmää ei.

No, lopulta FutureFilm ei enää pettänyt ja joulukuussa 2003 leikkaamaton Hopeanuoli ilmestyi - se oli ensimmäinen kerta, kun GNG:n julkaistiin kokonaisuudessaan missään muodossa. Olin 16-vuotias verkkopankin omistaja ja -toisin kuin monet muut- tilasin ja maksoin sen samantien, vaikka en niin hirveää kytöä sarjan katsomiseen tuntenut. Maksoin DVD:stä sen alkuperäisen hinnan, 89,95 euroa, ja sain ne käsiini heti julkaisupäivänä - toisin kuin monet muut kauemmin sitä odottaneet, jotka olivat luottaneet lähimarketteihinsa. GNG-boksin ensimmäinen painos myytiin loppuun samantien, mutta uusintapainos ehti markkinoille vielä ennen joulua.

DVD:t olivat minulle harmi kyllä pettymys. Olin nähnyt jo huomattavan osan leikatuista kohtauksista koreaksi dubattuina bestanime-sivulta ja enkä ollut huomioinut, että reilu osa leikatusta materiaalista oli monta kertaa näytettäviä alku- ja lopputunnaria sekä kertauksia. Olin itse odottanut myös leikattuja kohtauksia sarjan keskelle: lisää väkivaltaa ja verta esimerkiksi Mossin ja Ginin taisteluun. Lisäksi tässä vaiheessa myös mangat olivat tulleet tutuiksi ja niissä materiaalia oli vielä enemmän kuin leikkaamattomassa animessa.

Kaupan päälle DVD:n tekstitykset olivat karmeat. Joissakin tilanteissa juonta ei voinut edes kunnolla seurata ja hahmojen nimet kokivat ties millaisia muunnoksia, kun teksteissä ei osattu päättää, miten mikin pitäisi hoitaa. Tämän takia Gin on Hopeanuoli ja seassa on herra Ryöväriä ja Akame-Sania. Jossain vaiheessa teksteistä puhuttaessa tekstitysten tekijä pyörähti foorumille ja kertoi, että FutureFilm oli julkaissut ilman hänen lupaansa tekstien ensimmäisen luonnoksen, koska DVD:t piti saada kiireellä joulumarkkinoille. En tiedä vieläkään, oliko tämä varmasti oikea kääntäjä, mutta DVD:illä ei näy missään vaiheessa kääntäjän nimeä. Foorumilla vieraillut henkilö taas sanoi, ettei tahtonut nimeään mainittavan GNG:n käännöksen yhteydessä.

Leikkaamattoman version ilmestyminen piti Ginga-fanit kiireisinä reilun vuoden ja samalla alkoi päätään nostaa myös WEED...

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ensikosketus Gingaan, osa 2

VHS-kasettien mystisen hajoamisen jälkeen Hopeanuoli jäi elämässäni vähäiselle. Sarja ei ollut sellainen, että sitä olisi voinut leikkiä, mutta se oli jäänyt mieleeni.

Noin kahden vuoden kuluttua kohtasin Hopeanuolen uudestaan ja tällä kertaa kyse oli ensimmäisestä osasta. Olin vierailemassa siskoni kahden ystävän luonna, kun huomasin tällä tutun kasetin hyllyssä. Kaksikko ei videosta välittänyt, joten sain sen lainaan. Muistan yhä kasetin kannen, sillä se oli ensimmäinen julkaisu, jossa koirat olivat tyylikkäänä ryhmäkuvana eli kansi oli sama kuin Japanissa.

Kasetti yllätti minut monella tapaa. Koirat eivät puhuneet, karhut olivat pelottavia ja ensimmäisen ja toisen kasetin välille muodostui outo juonijatkumo. Ensimmäisessä osassa Riki putosi rotkoon ja neljännessä se nousee ylös "kuin kuolleista". Neljännen kasetin katsomisesta oli jo niin pitkä aika, etten kiinnittänyt huomita siihen, että Riki olisi ollut hautautuneena hankeen melkein vuoden.

Tämän videon näkemisestä ei kulunut kuin noin vuosi, kun kohtasin Hopeanuolen jälleen - tällä kertaa kaupan hyllyllä. Paikallinen marketti oli saanut kasan VHS-kasetteja myyntiin ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan neljännen kasetin, vaikka kakkosen ja kolmosen tapahtumat houkuttelivat kovasti. Kasetti maksoi 79 markkaa.

Jouduin odottamaan kolme päivää ennen kuin pääsin Hopeanuolta katsomaan, koska videonauhurimme oli korjattavana. Lopulta kun sain sen katsottavakseni oli edessä pieni pettymys: monet kohtaukset olivat hienoja, mutta eivät läheskään niin eeppisiä kuin ne olivat pienenä olleet. Taistelut olivat verisiä, mutteivät läheskään niin dramaattisia kuin ensimmäisessä videossa. Lisäksi olin juuri siinä iässä, että piirretyt alkoivat tuntua hieman lapsellisilta.

Kasetin katseminen kuitenkin innosti ja tahdoin nähdä sarjan kokonaisuudessaan. Kun muutaman viikon kuluttua lähdin ostamaan loputkin osat, oli ne myyty loppuun.

Ajatus Hopeanuolen puuttuvista osista kaihersi mieltäni pitkään ja muistan jopa nähneeni unen, jossa ostin toisen ja kolmannen kasetin. Toinen video oli normaali piirroselokuva, mutta kolmas osa oli harvinaisempi oikeilla koirilla näytelty versio! Unessani en koskaan päässyt katsomaan kumpaakaan kasettia, koska emme ehtineet kotiin johtuen auton edessä juoksentelevista tyhmistä villikoirista.

Lopulta sain kuitenkin videot melko yllättävältä taholta. Olin neljännellä tai kuudennella luokalla (veikkaisin kuudetta, koska siskoani Hopeanuoli ei enää tuolloin kiinnostanut), kun yksi luokkalaiseni mainitsi yhden Hopeanuoli-vuorosanan. Kyseessä oli Mutsun kenraalien esittäytyminen, joka oli muuttunut muotoon "Uketsu, Aketsu ja Naketsu". Sain häneltä videot lainaan ja katselin ne innolla.

Videot olivat kuitenkin pettymys. Superjännittävä kohtaus, jossa Gin saa arpensa, meni ohi ilman, että arpien saamista näytettiin ja lisäksi kolmoskasetilla kertoja alkoi pälättämään eeppisen alkutunnarin päälle. Kakkoskasetin kertojan ääni raastoi korviani, samoin Crossin ääni. Lisäksi Ben puhui Mossin äänellä, Sniperin ääni oli ihan outo ja Riki...

Hopeanuolen suomidubissa oli mielestäni selkeä logiikka koirien äänten suhteen: kukin koira puhuu omistajansa äänellä. Hopeanuoli Daisuken, John Hidetoshin ja Riki - tietysti GOHEIN! Mitä ihmettä tapahtui, kun Daisuke yritti dupata Rikiä?!

Lisäksi kakkonen ja kolmonen ovat yhäkin mielestäni tylsimmät videot: kakosella tapahtuu hyvin vähän ja en itse ole koskaan välittänyt Tiikeriveljeksistä tai Mossista. Lisäksi noiden jaksojen piirrostyyli on tylsää.

Isoksi ongelmaksi nousi myös Riki. Ensin Riki tippuu rotkoon, sitten ilmestyy koira, joka näyttää Rikiltä, mutta jota sanotaan suureksi johtajaksi. Sitten Riki nousee rotkosta ja liittyy taisteluun, sanoo olevansa Hopeanuolen isä ja on Riki. JA sitten suuri johtaja ja Ginin isä kuolee.

Minulla oli videoiden katsomisen välillä niin pitkä väli, että uskoin jossain vaiheessa vakaasti, että Riki ja Suuri Johtaja olivat kaksi eri hahmoa. Niiden taustatarinat eivät menneet ollenkaan yhteen ja niillä oli eri äänetkin! Ne oli vain huonosti toteutettu, kun ne sekoitti niin helposti toisiinsa - mikä oli tietysti osittain tarkoituskin.

Täytyy muuten sanoa, että pienenä minua eniten sekoitti dubin tyyli puhua johtajasta. Oli SUURI JOHTAJA, mutta sitten yllättäen ties ketä muuta sanottiin johtajaksi, esimerkiksi Ryöväri Billiä. Olin ihan pihalla siitä, kuka se johtaja lopulta oli. Eihän niitä voinut olla kuin yksi...

torstai 6. maaliskuuta 2014

Elitismi Ginga-piireissä

Elitismiä esiintyy käytännössä katsoen kaikissa fanipiireissä. On joku tai joitakuita, jotka katsovat paheksuvasti toisia fanittajia tai tietyn tyyppisiä fanittajia. Tavallisesti tätä esiintyy niin, että tahdotaan sulkea joku ryhmä pois fanien joukosta ja tavallisesti kyse on tällöin nuorista faneista. Jos nuoret fanit alkavat "ajaa" vanhoja faneja pois ei kyse ole elitismistä, vaan teineistä pilaamasta kivaa juttua. Periaate on kuitenkin kummassakin sama.

Itse jäin miettimään tätä pidemmäksi aikaa ja en itse keksinyt nykyisestä Ginga-piiristä suoranaista elitismiä tai nuorten tulvaa, joka olisi ajanut vanhat jäsenet pois. Näitä kumpaakin tapahtui eniten silloin, kun Hopeanuoli-foorumit jaettiin kahtia: nuoret kävijät leimasivat vanhempien foorumin elitistiseksi natsifoorumiksi ja vanhat kävijät nuorten foorumin peelopesäkkeeksi. Omasta mielestäni kummassakin oli hitunen järkeä, koska foorumeiden kävijäkunnissa ja säännöissä oli todella isot erot.

Olen välillä jäänyt miettimään, onko Kaksoissola elitistinen. Tähän minun on melko mahdotonta itse vastata, koska ravintoketjun huipulla olevana saa harvoin palautetta tavan jäseniltä, vaikka sitä kysyisikin. Kaksoissola on kuitenkin kokonaisuutena sellainen kuin toivonkin: siellä on paljon aktiivisia jäseniä, joista monet ovat tutustuneet toisiinsa nimenomaan foorumin kautta, Ginga-keskustelu on aktiivista, mutta monet kirjoittavat yleisille alueilla, minkä ansiosta Gingan suvantokausina keskustelua on kuitenkin koko ajan eikä foorumi kuivu kasaan. Myös uusia jäseniä tulee jatkuvasti, mikä on tärkeää.

Kaksoissola tippuu vanhoja Hopeanuoli-foorumeita ajatellen välimaastoon. Pidän pitkien viestin kirjoittamista tärkeänä, mutta en oleta, että kaikki jatkaisivat vetää koko ajan syväanalyysiä Weedin otsapallojen sijainnista. Testit-sekä uuden Fan art -osastojen kautta yritän tehdä foorumista ja yhteisöstä myös interaktiivisemman, että ne tarjoavat tekemistä myös jäsenille ja henkilöille, joita foorumit eivät kiinnosta.

Suomen Hopeanuoli-järjestöä on joskus sanottu elitistiseksi, mitä en oikein ymmärrä. Toki, 5 euron vuosimaksu voi kuulostaa monen korviin kalliilta, kun ilmaisiakin foorumeita on ja miittejä voisi järjestää itsekin, mutta järjestö on kuitenkin avoin kaikille ja tarjoaa erityisesti nuorille mahdollisuuden tutustua muihin alan harrastajiin. Vanhempana sitä unohtaa nopeasti, miten inhottavaa on olla yksin fanituksensa kanssa ja miten upeaa on lopulta kohdata saman alan harrastajia. Kokonaisuutena järjestö on kuitenkin avoin kaikille eikä sieltä ole käsittääkseni bannattu ketään pois. Kaksoissolassa tällaista "laaduntarkkailua" on. Lisäksi järjestö tekee paljon töitä miittien ja muiden tapahtumien tekemiseksi.

Jääkö faneja kuitenkin nykyisestä fandomista ulkopuolelle?

Varmasti, sillä näin tapahtuu käytännössä katsoen aina. Osa ei pääse käyttämään nettiä, osa ei pääse osallistumaan tapahtumiin, kolmas ei pidä foorumeista ja neljännen harrastustapa on niin erilainen, että samanhenkisiä on hankala löytää. Itse uskoisin, että esimerkiksi Ginga-hahmoja parittavat (yaoi tai hetero), ovat melko ahtaalla, sillä Ginga-paritukset ovat melko harvinaisia ja niitä käsitellään harvoin missään. On myös niitä, jotka ovat tippuneet kärryiltä fandomista eivätkä tahdo palata, koska vanhat tutut ympäristöt ovat vaihtuneet.

Yksi asia, mitä aina silloin tällöin jään miettimään, olenko itse elitisti tai vaihtoehtoisesti luonko elitismiä? Minulla on hallussani Suomen isoimman Ginga-foorumin lisäksi Suomen isoin anime- ja manga-liike, jolloin nykyisessä keräilykeskeisessä kulttuurissa minun olisi melko helppoa kerätä itselleni mielistelevä kyllä-armeija ympärilleni.

Olen joissakin fandomeissa tätä nähnyt ja tahdon itse parhaani mukaan sitä välttää. Se tekisi hallaa paitsi muille harrastajille, se estäisi minua kehittymästä ihmisenä enkä mitään inhoa enempää kuin urilleen jumittuneita ihmisiä. Yksi keino, jolla olen tätä estänyt, on se, että Kaksoissolassa minuun ei saa ottaa yhteyttä koskien Urumin asioita (poikkeuksena tietysti sivun kaatuminen tai rikkinäinen sähköposti). Tämä on osin sen vuoksi, että tahdon omaa aikaa, mutta pääasiassa sen vuoksi, että jos tiedän, kuka foorumilaisistani on asiakkaitani, kohtelen heitä automaattisesti eriarvoisesti. On hankala mennä bannimaan jotakuta, jos tietää, että tämä ostaa kerran kuussa tonnilla Ginga-tavaraa.

Monilla foorumeilla on tyylinä, että yksittäiset ylläpidon jäsenet saavat itse päättää, bannataanko jäseniä tai annetaanko muita vakavia rangaistuksia. Kaksoissolassa olen tietoisesti jakanut vastuuta, koska asioista on aina parempi saada useamman henkilön mielipide. Ainoa tilanne, jossa olen kyselemättä laittanut jonkun bannaukseen oli se, kun joku kävi postaamassa foorumille Ginga-pornoa.

Minusta itsestäni elitistin aineksia löytyy muuten varmasti enemmän kuin tarpeeksi: olen Ginga-foorumin pääjehu, minulla on tuttuja lähes kaikissa Ginga-piireissä sekä anime-porukoissa, minulla on iso kokoelma, osaan Gingat melkein ulkoa, omistan kaikki mangat, animet ja muut pakolliset, oli minun ideani kutsua Takahashi Suomeen (ja tottaki sain nimmarit, olin mukana fanitapaamisessa, haastattelin Takahashia JapanPopiin, kättelin häntä ja ties mitä) ja lisäksi tiesin GNG-mangan suomeksi kääntämisestä noin vuosi ennen uutisen julkaisua. Toimitin kustantajalle nimittäin tiedot GNG:n omistajista ja nykyäänkin saan tietää uudet julkaistavat sarjat 2-6 kuukautta ennen julkaisua. Uudet Ginga-mangat saan käsiini aina pari päivää ennen muita - koska myyn niitä Urumin kautta, saan mangat heti, kun ne tulevat tukulta eli minun ei tarvitse odottaa niiden siirtymistä varastolta kauppaan.

Olenko siis elitisti?

En ainakaan omasta näkökulmastani eikä kukaan ole koskaan näin antanut ymmärtää. Elitismiin sisältyy minusta aina se, että tahdotaan syrjiä jotain tiettyä joukkoa (esim. cosplayaajia, tietyn ikäisiä, tiettyä harrastusta tekeviä) yksilöistä välittämättä. Itse pyrin arvioimaan ihmiset ensisijaisesti yksilöinä ja vasta sitten jonkin tietyn ryhmän edustajina. En myöskään pidä itseäni muita parempana: minä nyt satun käyttämään tähän harrastukseen paljon aikaa ja tämä on minulle osittain työkin, joten tietysti sitä kautta tulee automaattisesti olemaan enemmän mukana erilaisissa projekteissa ja muissa.

No, tässä blogissa voi kommentoida anonyymina, joten jos tahtoo saada äänensä kuuluviin, antaa palaa. Muistakaa kuitenkin hyvät tavat, sillä silloin sanomisillanne on enemmän painoa~

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ensikosketus Gingaan, osa 1

Tutustuin Gingaan jo kauan, kauan sitten. En pystynyt muistamaan tarkkaa vuotta, mutta tein pienen tutkimuksen ja sain melkoisen tarkan ajankohdan, kun tutustuin Hopeanuoleen ensimmäisen kerran. Vuosi oli 1994, maaliskuu ja olin 6-vuotias.

Muistan tämän hyvin, koska tuolloin oli isosiskoni syntymäpäivä ja meidän piti juhlia sitä menemällä elokuvateatteriin katsomaan Beethovenin toinen. IMBD:stä lunttaamalla voi kuitenkin todeta, että kyseisen leffan ensi-ilta oli Suomessa 1994 huhtikuu. Korvaukseksi pettymyksestä vuokrasimme sen sijaan elokuvia videovuokraamosta. Yhtä elokuvaa en muista kuollaksenikaan, mutta toinen oli Asterix valloittaa Rooman sekä kolmantena Hopea Nuoli 4.

Siskoni oli nähnyt tämän videon aiemmin ystävänsä (tai kolmen ystävänsä: kolmossiskosten juhlissa Hopeanuolta oli näytetty) luona eikä äitini -saati minä- tiennyt mitään tämän elokuvan laadusta.

Hopeanuolen alku oli hieman hämäävä, koska minä tai siskoni emme olleet nähneet aiempia osia. Pian kuitenkin tappelut veivät mukaan ja juonella ei ollut niin paljon väliä. Muistan itse pitäneeni elokuvan ääninäyttelyä hyvänä. Se johtui osittain musiikista sekä siitä, että ääninä oli aitoa koirien haukuntaa, vinkaisuja ja ulvontaa sekä lähes aitoa karhujen karjuntaa. Tosin täytyy suomidubbaajia puolustella neloskasetin äänistä, sillä ne on (edelleen) minusta parhaiten toteutetut ja alkavat kärsiä vasta, kun kaikki neljä osaa katsoo kokonaisuutena. Kaikki äänet olivat toimivia, nelosessa samanlaisia/samoja ääniä on vain muutamalla hahmolla ja eläytyminen toimi erittäin hyvin lastensarjaan. Ainoa kohtaus, joka pienenä häiritsi oli Smithin ja Kurotoran kuuluisa keskustelu, jossa puhe lakkaa jo kauan ennen kuin kohtaus on ohi.

Mitä äitini tästä elokuvasta ajatteli?

No, hän oli luottanut siskooni ja jätti meidät katsomaan Hopeanuolta kahdestaan. Vain kahdesti hän yritti keskeyttää elokuvan katsomisen. Ensimmäinen kerta oli heti alussa, kun oudot vuorosanat saivat hänet miettimään elokuvan kohdeyleisöä. Kohtaus, jossa äitini astui katsomaan ensimmäisen kerran Hopeanuolta oli tietysti Hopeanuolen ja Kurojakin taistelu.

"Etkö sinä pelkää kuolla?!" ja Kurojakin kurkun repiminen auki olivat liikaa äidilleni ja Hopeanuoli oli lähteä paluumatkalle videovuokraamoon tässä vaiheessa.

Mutta - koska olin äärettömän jääräpäinen jo tuossa iässä, voitin tämän taistelun ja katselu sai jatkua. Eikä Hopeanuoli ollut pelottava, vaikka se olikin äärettömän väkivaltainen.

Hopeanuoli säikäytti minut lapsena vain yhdessä kohdassa: kun Gin iskee Sniperin kohti puuta. Luulin, että Sniper seivästetään oksaan ja tällöin video oli taas lähteä palautusmatkalle. Mutta koska seivästysuhreilta vältyttiin, sai elokuva jatkua.

Seuraavana päivänä oli minulla ja siskollani heti haaveissa katsoa elokuva uudestaan - mutta outo sattuma oli iskenyt. Hopea Nuoli 4 -videokasetti oli hajonnut. Mystisesti äitini tahtoi vielä tuona päivänä laittaa videokasetin pyörimään, vaikka minä ja siskoni sen aivan hyvin osasimme tehdä. Omituisesti kaikki muut videokasetit (jopa aiemmin paheksuntaa saanut Kulti, kutistin kakarat) toimivat, mutta Hopea Nuoli 4 ei.

Huokaillessani pettymyksestä äiti vei videon samantien eteiseen ylähyllylle odottamaan palauttamista ja palasimme siskoni kanssa nyt masentavan tylsien elokuvien pariin...

Täytyy muuten sanoa, että Hopeanuolen loppu hämäsi minua kovasti. Se päättyi ihan yllättäen: ei loppumusiikkia, ei tekijälistaa. Koetinkin videon loppumisen jälkeen kelata sitä vielä pidemmälle, koska ei elokuva tai mikään voinut loppua ilman loppumusiikkeja!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kuukausihaaste! - Unelmapahis

Kuukausihaaste kaikille Ginga-bloggaajille! Millainen olisi sinun unelmapahiksesi Ginga-sarjassa?

Palaisivatko karhut, tulisiko tarinaan jotain muita eläimiä vai astuisiko sekaan uusi Hougen? Mistä se olisi kotoisin ja ketä vastaan se taistelisi: Gin, Weed, Orion vai aivan uusi sukupolvi? Olisiko tämä omaa unelmaasi vai voisiko Takahashi oikeasti tehdä sellaisen pahiksen? Suunnittele pahis ja kerro siitä.

Muista laittaa blogisi linkki kommentteihin.

Minun unelmapahikseni Gingaan olisi ehdottomasti koira tai susi. Hougenin jälkeen en osaa enää kuvitella, miten tarina toimisi, jos pahis ei osaisi puhua. Lisäksi Kurojaki ja GDW:n Sniper ovat sellaisia vihulaisia, että niitä jää heti kaipaamaan. Susista minulla on niin vaihtelevat mielipiteet, että niitä on hankala kuvitella mangaan enää mukaan.

Jäin miettimään koirapahiksia ja sellaisen löytyminen Japanista olisi melko harvinaista: Oun paratiisi on niin tunnettu, että harva uskaltaisi enää nousta sitä vastaan ja vaikka pikkupahiksia löytyisikin, ei Hougenin kaltaista toista herraa välttämättä. Parempi vaihtoehto olisikin siis ulkomainen pahis. Venäjä ja Orionissa (ilmeisesti) Kiina on jo käytetty, joten jäin miettimään mannerta vielä reilusti, reilusti pidemmälle:

Entä jos uusi pahis olisi Takahashin suomalaisille aikoinaan lupaama karjalankarhukoira?

On melko epätodennnäköistä, että pahis olisi suomalainen, sillä riskinä voisi olla, että suomalaiset fanit loukkaantuisivat moisesta. Tästä huolimatta ajatus suomalaisesta pahiskoirasta olisi minusta houkutteleva.

Karjalankarhukoirat ovat koossa samaa luokkaa kuin akitat, mutta ne ovat huomattavasti aggressiivisempia. Rodulla on lisäksi yhteistä historiaa, koska ne ovat kummatkin suurriistan metsästykseen tarkoitettuja: kkk voisi siis hyvin olla akitojen pimeä puoli. Myös ulkonäöltään kkk on tyylikäs ja sopisi hyvin Gingan maailmaan pystykorvien sekaan. Luonteeksi toivoisin tälle kaverille kurojakimaista tyyliä: pelottava, anteeksiantamaton, kammottava, mutta kuitenkin kunniallinen, ei Hougenin kaltainen pervo. Siinä pitäisi kuitenkin olla jotain, joka sulkisi sen pois hyvisten joukosta: kannibalismia, murhanhimoinen luonne, nauttii heikompien kidutuksesta, tappanut ihmisen/ihmisiä.

Hahmon motiivia ja laumaa olisikin sitten hankalampi miettiä. Miksi se olisi matkustanut Suomesta Japaniin? Ja jos sillä olisi lauma, miten? Jos se saapuisi Japaniin vain voimiaan mittelemään, menisi se hyvin pian hyvisten puolelle. Valloittajaksi se ei sopisi, koska ei kukaan kävele Venäjän halki valloittamaan jotain saaripahasta. Yksi syy voisi olla loukattu kunnia, kun Giniä kutsutaan parhaaksi karhukoiraksi, mutta ei sekään ole kovin hyvä syy. Ehkä motiivina voisi olla battougan varastaminen eli opetteleminen ja muiden sen taitajien tappaminen? Se olisi omiin korviini melko mukava motiivi pahikselle.

Entä sitten lauma? Yksin toimiva pahis on lähes mahdoton toteuttaa, mutta ajatus kkk:sta johtamassa laumaa on myös erikoinen. Voisin toisaalta kuvitella, että kkk liittyisi jonkun pahiksen laumaan. Se tekisi sen tyylillä ja kuvittelisin sen ensi-ilmestymistä vähän samantapaiseksi kuin Joujilla: kumartaen, mutta samalla irvaillen. Vaihtoehtoisesti se voisi nähdä pahiksia taistelemassa Oun joukkoja vastaan ja mennä pahisten puolelle, kuten Hiro teki tosin hyviksiä suosien. Se ei tavoittelisi tai tahtoisi johtaja-asemaa laumassa, vaan sen ainoa tavoite olisi saada Ginin suku taisteluun ja pakottaa ne käyttämään battougaa, että se voisi selvittää iskun tekniikan.

Tähän sopisi minusta juonikäänteeksi myös se, että joku Ginin suvun jäsen kuolisi taistelussa tätä pahista vastaan. Se tekisi taistelusta henkilökohtaisemman ja voisi pakottaa jonkun Ginga-suvun jäsenen tekemään jotain anteeksiantamatonta.

Yksinäinen kulkija, joka liittoutuisi pahislauman kanssa, päästäkseen käsiksi Battougan taitavan koirien sukuun. Minusta tämä kuulostaisi ihan vakuuttavalta pahikselta tarinaan. Siitä ei tulisi tarinan pääpahista, mutta toisaalta se voisi yllä yhtä voimakas tai voimakkaampi kuin pääpahis. Sen tavoite kun ei olisi lauman saaminen tai johtaminen, vaan omien voimien kasvattaminen. Suomalainen pahiskoira kuulostaisi omiin korviini melkoisen houkuttelevalta lisältä Gingan maailmaan ja se myös kulkisi tarinan mukana kauan ja se muistettaisiin hyvin.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Keräilytuotteet, joita en ymmärrä



Animaatiokalvo - valo voi pilata sen.
Keräilijänä jokaisella on omat mieltymyksensä ja jokainen ei voi pitää samoista asioista. Jotkut irvistelevät GNG-figuurien hinnoille ja miettivät, kuka hullu maksaa maalaamattomasta figuurista noin paljon, toiset pallopäisille pehmoille, kolmas pitää tarroja pikkulasten kohteena ja osa miettii, kuka pöljä ostaa animaatiokalvoja, joita ei voi edes pitää esillä, koska ne haalistuvat valossa. Tässä oma top-listani tuotteista, joiden keräilyä en ymmärrä.

4. Mallikuvat
Ymmärrän, miksi mallikuvat houkuttelevat keräilijöitä: ne ovat näyttävän näköisiä, melko helposti saatavia, kohtalaisen edullisia, helppo säilöä ja laittaa esille. En kuitenkaan varsinaisesti ymmärrä niihin suuntautuvaa innostusta etenkin, kun huomattava osa ihmisistä karsastaa genga-paketteja, vaikka mallikuvista ovatkin innostuneita.

Itselläni mielipiteeseen mallikuvista vaikuttaa tietysti niiden myynnin hankaluus: ne vaurioituvat helposti varastossa ja kuljetuksessa, minkä vuoksi niiden pakkaaminen ja käsittely vievät paljon aikaa. Lisäksi niistä saa helposti väärennöksiä, koska niiden tekeminen ei vaadi kuin ylimääräistä aikaa ja kopiokoneen, jonka seurauksena näitä tilatessa saa olla äärettömän tarkkana. Urumiin olen myyntiin hankkinut kymmenkunta pakettia mallikuvia ja kaksi on ollut väärennöksiä, jotka olen sitten jakanut ilmaisella pois. Nykyisin aitoja mallikuvia on todella hankala saada enää edes Japanista.

Genga-hyljeksintä on ehkä isoin syy, miksi mallikuvia karsastan: olen itse aivan innoissani gengoista ja niiden keräilystä, mutta kukaan muu ei tunnu olevan siitä kiinnostunut ja monet kehuvat mallikuvia ylitse gengojen. Kun gengat ovat käsinpiirrettyjä ja mallikuvat kopioita, en voi ymmärtää, miten ne "voittavat" gengat.

Lisäksi mallikuvia on 100-200 erilaista. Niiden keräämisessä (edes osittain) on hirveä työ eikä lopulta voi tietää, onko kokoelma täydellinen. (Vaikka se tietysti on osa Ginga-keräilyn viehätystä.)

Tosin heti tähän perään minun on myönnettävä, että minulla on kokoelmissani parisenkymmentä mallikuvaa lempihahmoistani ja olisin aika mieluusti hankkimassa mallikuvaa Molesta... Mole lieneekin harvinaisin mallikuva: rassun rooli leikattiin animesta pois kokonaan, joten mallikuville ei ollut käyttöä.

3. Tarrojen paketit
Suurin osa GNG-tarroista on julkaistu noin 30 kappaleen seteissä, jotka on myyty pahvisen läpyskän sisällä, johon on päälle laitettu esimerkiksi yksi tarra. Nämä tarrojen paketit ovat uskomattoman suosittuja, niitä kysellään jatkuvasti ja ne menevät kaupaksi muutamassa minuutissa.

En itse ymmärrä, miksi. Ne ovat alkuperäispaketti ja täten arvokas, hankalasti saatavilla, mutta... Se on vain palanen pahvia. Toki ne lopulta tekevät kokoelmasta kokonaisen, mutta siitä huolimatta. Itse tahtoisin kokoelmaani täysin avaamattoman paketin: alkuperäispaketti, sen tarra ja kaikki pussukat täynnä tarroja. Vielä minulla ei ollut sellaiseen varaa, mutta ehkä jonain päivänä...

Tämän lisäksi myös pelkät paketit ovat monien harrastajien suosiossa. Niissä houkuttelevana osana on varmasti hinta, minkä lisäksi ne ovat näyttävän näköisiä, mutta itseäni pussukoiden ostaminen silti hämmentää. Useimmat ihmiset kun eivät osta ainoatakaan tarraa, mutta pusseja hamstrataan paljonkin.

2. Mangajulkaisut
Jokainen Takahashin vähän paremmin tunnettu sarja on julkaistu suosiosta riippuen 2-7 kertaan ja lisäksi osasta on otettu hieman erilaisia uusintapainoksia.

Ymmärrän hyvin, jos keräilijä metsästää itselleen erikoispainoksia niissä tulevien ekstrojen vuoksi - vaikka ei koskaan ottaisi niitä pois mangan välistä. Julisteet, värisivut, postikortit ja muut saavat itsenikin etsimään lompakkoa, mutta kun julkaisujen välillä ei ole muuta eroa kuin kannet... En kykene ymmärtämään. Se on kuitenkin se sama tarina niissä jokaisessa kirjassa. Miksi se pitää ostaa monta kertaa?

Tosin on myönnettävä, että olen kaksinaismoralisti tässä ja jokin ilkeä osa minusta pitää automaattisesti kokoelmaa, jossa on sekaisin eri julkaisuja sieltä täältä vajavaisena, vaikka julkaisut pitäisivät sisällään koko sarjan...

1. Pehmolelut
Erikois-Weed, pehmoista harvinaisin.
Pehmolelujen keräilemisessä minua ei pidä käsittää väärin. Minusta ei ole yhtään sen omituisempaa maksaa 5 senttiä korkeasta figuurista 500 euroa kuin maksaa kahden nyrkin kokoisesta pehmosta kaksi kertaa isompi summa.

Minua hämmentävät pehmolelut ylipäänsä keräily- ja hankintakohteina.

Pientä historiaa: Aivan Urumin alkuaikoina, kun olin saanut firman rekisteröityä ja suunnitteliin ekaan coniin lähtöä, en ollut ostanut myyntiin ainoatakaan pehmoa. Olin katsellut Totoroita, Pokemoneita, Digimoneita ja ties mitä muuta harmitellen, miten niistä oli vain pehmoja eikä yhtään figuureita. Aina pehmoja katsellessani ajattelin: "Miksi kukaan nyt tuon tahtoisi?" Lopulta ajatus siitä, että ihmiset voisivat pitää pehmoista tuli, kun Nekoconin ensimmäinen sponsorivastaava sanoi sivulauseessa, että ihmiset varmasti rakastaisivat erilaisia anime-pehmoja.

Se kuulosti epäilyttävältä, mutta päätin kokeilla.

Ja kyllä, pehmot olivat aika suosittuja.

Tästä huolimatta, tähän päivään asti, en kykene täysin ymmärtämään pehmoja. Jos joku valitsee figuurin ja pehmon väliltä pehmon, oletan, että figuuri oli totaalisen kakkoslaatua tai ostaja juonut liikaa Ramunea ja on muutenkin ihan sekaisin. Kykenen tavallaan ymmärtämään Pokemon-pehmot, koska hahmojen on tarkoitus alunperinkin näyttää pehmoilta, mutta kaikki muut sarjat ovat minulle vain hämmentäviä. Olen yrittänyt ymmärtää niitä ja hankkia omaankin kokoelmaani jokusen, mutta... Ne keräävät pölyä. Se on aikalailla niiden ainoa tarkoitus. Osaa käytän sohvatyynyinä.

Kokoelmassani on kolme WEED-pehmoa: Ben, Ken ja Jouji. Tahdoin aikoinaan Benistä itselleni jotain hienoa ja pehmo oli oikeastaan ainoa valinta. Kun sain tietää, että Benin pojistakin löytyi pehmot, tuli ne hankittua kokoelmaan ihan vain siksi.

Mutta jos Benistä olisi ollut olemassa WEED-sarjan maalattu figuuri, olisin varmasti hankkinut sellaisen ja ollut siihen täydellisen tyytyväinen.

En vain kykene ymmärtämään pehmoja, olivat ne miten hienoja tahansa.

torstai 20. helmikuuta 2014

Avoin kirje Fazille

Tämä on avoin kirje Kaksoissolan käyttäjälle Fazi. Kommentointi on estetty ja toivoisin, että sinä, Fazi, vastaisi tähän esimerkiksi omassa blogissasi tai vastaavassa paikassa, jossa tunnet olosi kotoisaksi.

Foorumeilla on aina omat ongelmansa ja nyt Kaksoissolan puolella sinä, Fazi, olet harmillisesti jo pitkään ollut yksi sen pääongelmista. Haukut nuorempia jäseniä pennuiksi, uhkailet lähes väkivallalla (en ymmärrä miksi muuksi keskustelun "kehittyminen joksikin isommaksi" voisi tarkoittaa) tai käsket heitä tukkimaan turpansa, jos he sanovat jotain, josta et ole samaa mieltä. Saatat nostaa itsellesi jonkun herkän aiheen esille ja sitten loukkaantua, jos joku ei ole samaa mieltä.

Olet saanut tästä käytöksestä useita huomautuksia, banneja sekä nyt uusimpana sinut bannattiin taas foorumin chatista.

Kun ylläpito on puuttunut yllämainituilla tavoilla asioilla käytökseesi, on sama jatkunut: olet haukkunut ylläpitoa, uhkaillut pitämällä paneelin aiheesta ja kertomalla kaikista kokemistasi "vääryyksistä" ja suorastaan kannustanut laittamaan sinulle isompia rangaistuksia. Sillä kuten viimeinen keskustelumme meni:

Minä: Hei!
Keskustellaan tässä ylläpidon puolella eilisestä käyttäytymisestä chatin puolella. Olisiko sinulla sanottavaa (eilisten perusteluiden lisäksi), koskien turvan tukkimiskommenttejasi sekä minulle kettuilemista?
- Uru


Sinä: Itseasiassa ei. Heitä bänniä jos yhtään rauhottaa

Minäkin olen ihminen, joten tietysti tämä härnäys toimii ja tämän seurauksena minä sekä muut ylläpidossa äänestimme täysin yksimielisesti sinulle pidemmän chattibannin kuin aiemmin oli ehdotettu. Ymmärtäisin hyvin, jos riitelisin tästä asiasta jonkun (kuten sinä asian ilmaiset) pikku pennun kanssa, mutta sinä olet 20-vuotias nuori nainen henkilö. (Muutettu Fazin toivomuksesta.) Tuossa iässä jokaisen tulisi jo kyetä ottamaan vastuu omista teoistaan ja myös miettiä, ovatko ne oikeasti kannattavia.

Mikä minua kuitenkin eniten hämmentää on se, että kaikesta tästä huolimatta, sinä palaat aina Kaksoissolaan.

Miksi?

Jos vihaat kaikkia pikku pentuja, jotka eivät osaa kertoa mielipiteitään tai sohivat sinulle herkkiä aiheita keskustelemalla kanssasi, miksi tulet nuorille suunnatulle foorumille?

Jos sinua ei kiinnosta pätkän vertaa se, että rikot toistuvasti sääntöjä ja aiheutat mielipahaa, miksi olet mukana pienessä fandomissa, jossa kaikki tuntevat toisensa? Pilaat vain oman maineesi, kun kierrät haukkumassa muita jäseniä.

Miksi tahdot välttämättä tulla foorumille, jossa kaikki ylläpidon jäsenet ovat tehneet selväksi, että käytöstäsi ei hyväksytä etkä kuitenkaan paranna tapojasi?

Lisäksi olet kirjoittanut foorumin Ginga-aiheiselle puolelle viimeksi 30.9.2013, jos yhtä kommenttia Fang-mangan ilmestymisestä ei lasketa. Jäsenten ei tietenkään ole pakko olla jatkuvasti Ginga-analyysejä tekemässä, mutta sinun käytöksesi on saanut minut pohtimaan, miksi ihmeessä edes olet Ginga-aiheisella foorumilla, kun aihe ei sinua selkeästi kiinnosta.

Olet ollut foorumilla jäsenenä jo vuodesta 2012 alkaen ja käytöksesi on tänä aikana ollut vaihtelevaa, mutta ylläolevat ongelmat ovat varmasti jääneet parhaiten kaikkien mieleen. Huonoimpina kausina onnistuit sotkemaan isommankin porukan mukaan riitelyihisi.

Itselleni on tullut mitta täyteen tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Tämän vuoksi laitan sinulle tämän avoimen kirjeen ja toivon, että vastaat siihen. Tämä on ikävä kyllä myös viimeinen varoitus: kun luet tätä tekstiä, on käyttäjätunnuksesi bannattu. Toivon kuitenkin, että saan sinulta fiksun tai ongelmia selventävän vastauksen, jonka jälkeen bannisi voidaan poistaa. Olisin tietysti iloinen, jos vastaisit mahdollisimman pian, mutta ymmärrän, että joskus nämä asiat vaativat aikaa. Tämän vuoksi vastauksen toimittamisella ei ole aikarajaa.

Jos sinulla ei ole kiinnostusta selvittää asiaa tai käyttäytyä foorumilla sen sääntöjen mukaisesti, nämä ovat hyvästit. Oli ikävää, että minä ja monet muista näimme sinusta vain negatiivisen puolen foorumeilla. Olen jutellut kanssasi muutamissa tapahtumissa, vaikka et välttämättä minua muistakaan ja olet minusta siellä aina vaikuttanut ihan mukavalta henkilöltä.

Toivottavasti kuitenkin tapaamme vielä mukavemmissa merkeissä, mihin suuntaan tahdotkaan tämän keskustelun viedä.

Terveisin: Uru
Kaksoissolan muut aktiiviset ylläpitäjät kannattivat tämän kirjeen lähettämistä sekä sen ehtoja.

Lisäys 20.2.2014 kello 18:24: Fazi on nyt vastannut minulle sähköpostilla. Koska tämä viesti on jo luonut jonkin verran keskustelua, alla on Fazin viesti kokonaisuudessaan epäselvyyksien välttämiseksi.

En rupee kirjotteleen turhaa skeidaa blogiini, kumminki koitan pitää sen
tietynlaisen laatuisena.

Jos kovasti kiinnostaa miksi Kaksariin edes koskaan ilmaannuin niin tule
kuuntelemaan Traconiin tähdättävää luentoa Ginga-fandomista ja sen mädästä
luonteesta.

Ps. Arvostaisin ihan p*rkeleesti jos et sanoisi mua termillä "nuori nainen"
julkisesti. Kumminkin itse tiedän vähän paremmin itseni kö sinä.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Haaste: suosikki...

Pieni haaste Tähdenlennon blogista! Valitse ja perustele suosikkihahmosi kustakin ryhmästä.


SUOSIKKI...
1. Karhukoira
2. Karhu
3. Ihminen
4. Koira
5. Koirarotu
6. Naishahmo
7. Mieshahmo
8. Joukkueenjohtaja
9. Dobermanni
10. Vihollinen
11. Kuolema
12. Susi


 1. Karhukoira - Weed
Weed on ehdoton suosikkini karhukoirista, koska en ole koskaan ymmärtänyt Ginin ja Rikin (yli)arvostusta. Weed on lempeä, voimakas ja pitää periaatteensa loppuun asti, mutta on kuitenkin avoin uusille vaikutteille.



2. Karhu - Harppuunakarhu
Madara oli aiemmin suosikkini, koska sitä luultiin pitkään naaraaksi, mutta kun se liittyi urosten massaan, palasi vanha Harppuunakarhu suosikkilistalleni. Harppuunakarhu on ensimmäinen karhu, joka saa koirien puntit oikeasti tutisemaan suuren taistelun alkaessa ja hulluudessaan se järkyttää myös muita karhuja. 

 
3. Ihminen - Gohee
Vaikka Gohee onkin koiran- ja lastenhakkaaja, osittain raivohullu metsästäjä, juoppo ja monia muita negatiivisia ominaisuuksia, on hänessä kuitenkin jotain ihailtavaa.




 4. Koira - Ben

Ben on aina ollut hahmoista suosikkini. Se muistutti minua pienenä Helmi-suomenajokoirasta ja Benissä on karismaa: se on taitava taistelija, voimakas ja neuvottelutaitoinen johtaja, minkä lisäksi se on oikeudenmukainen eikä turvaudu väkivaltaan kuin pakon edessä.


5. Koirarotu - sileäkarvainen mäyräkoira
Koska mäyrikset hallitset maailmaa. Mäyräkoira on hieno lisä Gingan maailmaan: ne ovat voimakkaita taistelijoita ja kovaluonteisia, mutta kuitenkin pieniä ja lutuisia. Ei ole kovin montaa rotua, missä nämä ominaisuudet yhdistyvät... On muutenkin hienoa nähdä Gingan maailmassa enemmän koiria, jotka käyttävät taktikointia taistellessa eivätkä vain jyrää raa'alla voimalla.


 
6. Naishahmo - Fuji
Laitoin aluksi voittajahahmoksi Crossin, mutta jäin miettimään ja päätin, että vähemmän on enemmän. Cross on mukana taisteluissa ja sen voimia korostetaan, mutta lopulta se jätetään pois kaikesta ihan vain siksi, että se on nainen.
Fuji on puolestaan Ginin äiti ja muuten sen rooli on minimaalinen: siitä kuitenkin kerrotaan, että se oli aikoinaan hyvä karhukoira ja se oli mukana ihmisten turvana ja jäljittäjänä, kun Goheeta ja Daisukea lähdettiin etsimään.

 
7. Mieshahmo - Moss
Moss on miehinen mies ja yksi Gingan sopivasti poikkeavimpia hahmoja. Se on ruma, lihava ja arpinen (oikeastaan ainoa hahmo, jolla arvet rumentavat sitä), mutta se on samalla huumorintajuinen, äkkipikainen ja rakastaa perhettään.

 
8. Joukkueenjohtaja - Terry
Terry edustaa joukkueenjohtajissa täysin erilaista voimaa ja taktiikkaa kuin Ben ja muut, jotka ovat valmiita kuolemaan aatteensa puolesta. Terry on valmis tekemään mitä hyvänsä, selvitäkseen hengissä ja voidakseen päästä auttamaan aatettaan. Se liittyy Mutsun kenraalien laumaan ja kuolee lopulta saamatta antaa ainoatakaan iskua karhuille.
 

9. Dobermanni - Sniper
Bill on täysin mitäänsanomaton hahmo, joten ainoa looginen valinta on Sniper. GNG:n puolella en Sniperistä hirveästi välitä, mutta GDW:ssä tämä kaveri saa uusia ulottuvuuksia pahiksena.



 10. Vihollinen - Hougen

Hougen on ehdottomasti Ginga-sarjan paras inhimillinen pahis. Täysin häikäilemätön ja kaikin puolin inhottava nuljake, joka on valmis uhraamaan lähes kenet tahansa tavoitteensa vuoksi ja jolla on voimaa ja taistelutaitoja vaikka muille jakaa.


 
11. Kuolema - Kurojaki
Kurojakin kuolema on aina sykähdyttänyt minua. Se oli pahis, mutta se rakasti pentuaan ja se uskoi koko ajan tekevänsä oikein. Se oli täysin uhrautunut aatteelleen ja kun kaikki oli menetetty, se piti kuolemaa parempana vaihtoehtona kuin epäonnistumista. 


 


12. Susi - Raiga, Sakon & Ukon
Tästä kolmikosta pidän lähinnä niiden iskun vuoksi: se on tyystin erilainen, mutta kuitenkin toimiva ja realistinen (vertaa pyörremyrsky). Se antaa myös mahdollisuuden käydä hyvin erilaisia taisteluita kuin vain hyökätä pyörien jonkun kimppuun.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Esittely

Minun nimeni on Helena Lipponen ja netin puolella minut tunnetaan parhaiten nimimerkillä Uru. Minua kutsutaan monesti myös Urumiksi, mikä on minun näkökulmastani hieman outoa, kun Urumi (vaikka minulle rakas onkin) en ole minä, vaan yritykseni. Vähän kuin joku kutsuisi minua lemmikkini nimellä...

Mutta se ei minua hirveämmin liikuta.

Olen Ginga-harrastaja vuosien takaa ja olen notkunut fandomissa mukana varmaan puoli elämääni. Rehellisesti sanoen en ole katsonut animeita yli vuoteen ja mikään Ginga-sarjoista ei ole se ehdoton supersuosikkini. Tosin on myönnettävä, että suomi-Weed ja Orion ovat kaksi aktiivisimmin seuraamiani sarjoja.

Vanhojen fanien joukossa olen keretiläinen, koska pidän Weedistä paljon enemmän kuin Hopeanuolesta. Takahashin kerrontatyyli on paljon vaikuttavampaa Weedin puolella kuin GNG:ssä joskin Takahashi on pehmentynyt mangakana vuosien saatossa - johon palanen myöhemmin.

Yksi suuri syy, miksi olen pysynyt aktiivisena Ginga-fanina, on fandom. Ginga on ainoa sarja, jolla on Suomessa aktiivinen, vuosia pystyssä pysynyt fanikunta. Naruto, Bleach, Dragon Ball, Star Wars, Harry Potter ja monet, monet muut fandomit ovat lopulta kaatuneet siihen, että sarjan fanit ovat kadonneet pikkuhiljaa ja jäljelle on jäänyt pieni joukko alkuperäisiä jäseniä, jotka lopulta hekin ovat kadonneet. Vaihtoehtoisesti porukkaa on, mutta mistään ei yksinkertaisesti osata keskustella. Gingan puolella keskustella osataan, mikä on välillä johtanut ilmiriitoihin jäsenten välillä, mutta (erittäin poikkeuksellisesti Internetin ihmemaassa) useat riidat on saatu sovittua ja elämä jatkunut.

Yritänkin itse nyt pysyä vastuuasemassani ja pitää fandomin hyvinvoivana ja elossa. Kaksoissolan foorumi toimii tässä minusta oikein näppärästi ja pidän myös erittäin paljon uudesta Galleriasta, joka sopii hyvin rennompaan kommentointiin ja toivottavasti houkuttelee myös uusia käyttäjiä.

Ylläpitäjänä ehkä isoimpana ongelmana koen sen, että minut nähdään monesti liian isona pomona. Olen fani ja minulla on mielipiteet sarjasta, minkä lisäksi rakastan foorumeilla notkumista, jonka lopputuloksena kirjoitan jatkuvasti romaaneita Gingasta. Tämän takia mielipiteeni otetaan monesti faktoina ja monesti ihmiset eivät uskalla sanoa, jos jokin asia häiritsee... Sekin on onneksi viime aikoina parantunut.

Tässä lienee kuitenkin riittävästä esittelyä minusta näin alkuun. Tervetuloa blogiini ja toivottavasti siitä löytyy sinua kiinnostavaa tarinointia.