Pohdintaa Jeromen ja Lydian pennuista, osa 2

Kirjoitin TLW:n alkaessa pohdintaa Jeromen ja Lydian pennuista ja nyt, kun TLW on päättynyt Japanissa ja tärkeimpiä kohtauksia on käännetty suomeksi, voidaan pentuja tarkastella uudestaan.

Pentuja on kuusi ja niistä neljä on uroksia, kaksi narttuja.

Lenov - uros
Tila: Kuollut, Monsoonin alaiset tappoivat sen.
Lenov ei ole nimi tai ei ainakaan paljon käytetty nimi. On todennäköistä, että Takahashi on valinnut sen vahingossa, koska se on venäläistyylisen kuuloinen.

Lenov mainitaan useita kertoja Lydian pojaksi kertojan toimesta.

Akira - narttu

Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.
Akira on alunperin naisen nimi, mutta sitä käytetään nykyisin paljon myös miehen nimenä.

Akiraa kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Tetsuon kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.

Tetsuo - uros

Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.

Tetsuo on miehen nimi.

Tetsuota kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Akiran kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.

Maru, Sunny ja Tonov ovat sitten hankalampi tapaus.

Maru on japanilainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.

Sunny on länsimainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.

Tonov on esimerkiksi bulgariassa käytettävä sukunimi.

Johtopäätelmä

Koska Akiraa ja Tetsuota ei kutsuta missään vaiheessa veljiksi, siskoiksi, tyttäriksi, pojiksi ym. vaan pennuiksi ja lapsiksi, voidaan tästä päätellä, että todennäköisesti toinen niistä oli narttu ja toinen uros. Lisäksi mangassa mainitaan, että niiden veri roiskui sisarusten päälle eli ei veljien, mistä päätellen jäljelle jääneessä kolmikossa on yksi naaras ja kaksi urosta. Tavallisesti kertoja mainitsee, jos joukossa on vain uroksia tai narttuja. Esimerkiksi Hiro ei peräänny, koska se ei voi karttaa taistelua poikiensa nähden.

Olen itse merkinnyt Akiran nartuksi, koska Akira on myös naisen nimi, kun taas Tetsuo on vain miehen nimi. Lenov on taas hyvin selvästi todettu urokseksi.


Nämä kaikki tiedot ovat The Last Wars -pokkarista 1, joten voidaan olettaa, että ne ovat todenmukaisimmat tiedot, mitä pennuista on, koska tietoja ei ole ripoteltu useisiin eri pokkareihin tai sarjoihin.

Myöhempien pokkareiden tiedot

Osassa 2 Maruun ja Sunnyyn viitataan vain niiden nimillä, ei pentuina, poikina jne. Myöhemmin niitä kutsutaan taas pennuiksi. Osassa neljä Cross kutsuu Marua ja Sunnya isoiksi pojiksi ja myöhemmin pelkästään pojiksi. Jerome kutsuu niitä uroiksi.

Akamen pois johdattaman ryhmän pentuihin viitataan nuorina.

Tästä voitaisiin päätellä, että Tonov on pennuista narttu, koska se on ainoa, josta ei ole sanottu mitään suoraa. Myös jotkut korealaiset lukijat tuntuvat pitävän Tonovia narttuna. Ikävä kyllä myös se, että Tonov kirjoitettiin pois tarinasta, viittaisi siihen, että se on narttu. Takahashi tunnetusti kirjoittaa naishahmot pois tarinasta: Bella, Minnie, Koyuki ja jossain määrin Cross jäävät helposti syrjään.

Tonovin puhetyyli kuitenkin viittaisi siihen, että se on uros: japaninkielisessä versiossa se käyttää itsestään sanaa "ore", joka on hyvin miehekäs tapa puhua. Yksi harmillinen vaihtoehto on siis myös se, että Takahashi unohti kuinka oli pennut jakanut alussa ja meni sitten eteenpäin fiilispohjalta. On tietysti myös mahdollista, että isoveljien ympäröimä pentu olisi oppinut käyttämään itsestään miehekkäämpää puhetapaa, mutta Takahashi ei ole koskaan ennen tehnyt näin naishahmojen kanssa, vaan naishahmot puhuvat naisellisesti.


Todennäköisintä siis lienee, että Takahashi unohti Tonovin olevan narttu. Lenov mainitaan useaan kertaan urokseksi ja Tetsuo on japanilainen miehen nimi, joten ei voida olettaa, että Takahashi olisi nimennyt sen vahingossa väärin. Sunnysta ja Marusta puhutaan taas usein Jeromen poikina. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis Tonov.

Mokailua...

Harmillista kyllä tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun tällaista mokailua tapahtuu. Orion-mangassa mainitaan, että osa Lydian ja Jeromen pennuista kuoli. Kuolemasta kerrottiin kertojan kautta, joten silloin ei voida olettaa, että kyse olisi hahmojen tekemästä erehdyksestä.

Noah-mangassa taas Hiron ja Reikan pennut esiteltiin nimeltä ja niistä yksi oli nimeltään Akahime eli punainen prinsessa. Tämä herätti ihmetystä, koska pennuista on aina puhuttu poikina ja Akahime on vain liian naisellinen nimi urokselle. Korjaus tapahtuikin jo seuraavassa osassa, kun Akahimen nimeksi korjattiin Kouta. Nimimoka oli kävi myös toiselle pennulle, joka esiintyi ensin väärällä nimellä: Shirojirou nimettiin uudestaan Jiroumaruksi.

Gingan isähahmot

Gingan yksi läpi kantavia teemoja on isän ja pojan suhde. Sarjasta löytyykin paljon erilaisia isiä, jopa paljon enemmän kuin äitejä. Millaisia isä-hahmoja Gingasta löytyy ja mikä voi olla Ginga-hahmojen isien taustana?

Biologiset vanhemmat: Chuutora, Riki, Shiro

Osalla hahmoista isän rooli jää niillä hyvin pieneksi: ne saavat pentuja, mutta ne eivät vaikuta niiden elämään. Selkeimmät tällaiset hahmot ovat Riki ja Shiro, jotka lemmikkeinä eivät hirveästi omasta lisääntymisestään päättäneet. Ne kohtaavat pentunsa myöhemmin, mutta eivät muista tai tunnista niitä. Kun ne tunnistavat pentunsa, on käynnissä taistelutilanne, jonka vuoksi ne eivät ehdi hirveästi osoittaa tunteita pentujaan kohtaan.

Laitoin Chuutoran tähän ryhmään, koska sen suhtautumista pentuihin ei tiedetä.

 Opettajat: Gin, Joe, Kurotora, Kyoshiro, Riki, Reima, Terumune

Opettaja-isät eivät suhtaudu pentuihinsa niinkään pentuina, vaan oppilaina. Pennun tehtävänä on oppia ja periä isänsä mantteli eikä suhteessa ole tilaa tunteilulle. Raain esimerkki lienee Terumune, joka iski poikansa Masamunen kerran toisensa jälkeen alas kalliolta selventämättä oppitunnin tarkoitusta pennulle.

Kyoshirolla ei koskaan ollut biologisia pentuja, mutta sen lauma koostui myös pienistä pennuista, joita se kasvatti aikuisiksi.

Gin on pitkälti opettaja-isä: vaikka se kaipasi Weediä ja tahtoi etsiä poikansa, lopulta Gin piti tärkeämpänä Ouun tilanteen ratkaisemista kuin oman poikansa henkeä. Hyvänä puolena tämä näkyy taas Yukimuran kohtaamisessa: kun Yukimura kutsuu isäänsä, ei Gin asetu Saheijin tielle, vaan käskee tämän menemään Yukimuran luokse, vaikka näin Gin menetti ainoan mahdollisuutensa puhua poikansa kanssa.

Väkivaltaiset: Joe, Kamakiri, Kyoshiro, Kyoshiron isä, Terun isä, Terumune

Väkivaltaisissa isissä väkivalta on niiden huomiota herättävin piirre. Ne eivät varsinaisesti opettaneet pentujaan, vaan purkivat niihin sekä puolisoonsa vihaansa ja turhautumistaan. Monet pennut oppivat tästä vastaamaan kaikkeen vain väkivallalla.

On sinällään erikoista, että väkivaltaisia isiä on myös hyvien hahmojen puolella. Erikoisin lienee Kyoshiro, joka The Last Warsin puolella teloo Orionia jatkuvasti, kun ei saa pentua muuten kuriin.

Unohtavat: Akame, Ben, Gin

Nämä ovat niitä hahmoja, joilla on pentuja ja jotka tuntuvat usein unohtavan, että heillä lapsia edes onkaan. Kohdatessaan pentujaan isät eivät näytä tunteitaan tai edes reagoi pentuihin. Akame vei omat pentunsa turvaan ihmisten luo, mutta ei pitänyt niihin yhteyttä eikä myöskään suuremmin reagoinut, kun sai selville lapsenlapsistaan.

Ben ei ole ihmetellyt vuosia kadoksissa olleen poikansa palaamista, mutta on tietysti myönnettävä, että Benillä oli dementia. Gin taas suhtautuu Weediin lämpimästi, mutta jättää Joen hyvin vähälle huomiolle puhumattakaan tietysti Joen pennusta...

Traagiset: Izou, Jerome, Kisaragi

Tiedätkö, miksi näillä hahmoilla oli perheet? Jotta ne kuolisivat. Kisaragin pennut ja Izoun veljet ovat Ginga-maailmassa kuolonuhreina niin usein, että se menee välillä jopa koomiseksi. Näiden hahmojen pentujen isoimpana tehtävänä on kuolla dramaattisesti eikä niillä ole muuta merkitystä tarinassa. Tähän onkin varauduttu kunnolla, sillä Kisaragilla on lähes 20 poikaa.

Jeromen pennut kuolivat jopa kahdesti: ensin Orionissa -jossa niiden kuolema unohdettiin- ja sitten Last Warsissa. Perheen kuollessa Jerome suri ja perhe oli sille tärkeimpiä asioita maailmassa. Tästä huolimatta Jeromen ei koskaan nähty viettävän aikaa perheensä kanssa. Ei edes sen jälkeen, kun perheestä oli enää muutamia jäseniä jäljellä.

Huolehtivat: Billy, Hiro, Kurojaki, Kurotora, Moss, Saheiji

Näiden hahmojen yksi selkeä tavoite elämässä on pennuista huolehtiminen. Ne käyttävät aikaa saadakseen pennuille ruokaa, opettavat niitä, taistelevat puolustaakseen ja ihan vain ovat olemassa pentujen elämässä.

Ehkä yllättävin hahmo tässä listassa on Kurojaki, joka oli pahuudestaan huolimatta isä Tesshinille. Se huolehti pennusta, taisteli sen puolesta ja oli hetken aikaa myös valmis jatkamaan elämäänsä sen vuoksi. Mangassa Kurojaki ottaa Chibin mukaansa, mutta jättää sen vähän ajan kuluttua puuhun, mistä Ouun joukot löytävät sen. Se, miksi Kurojaki jättää pentunsa, jää mysteeriksi, mutta tuntuisi todennäköiseltä, että se olisi jättänyt pennun odottamaan turvalliseen paikkaan, kun se itse tarkkaili vihollisten liikkeitä.

Hiro tarjoaa tähän puoleen humoristisen osansa: se viettää aikaa pentujen kanssa ja on opettanut niille lapsellisia kikkeli-lauluja. Erikoista kyllä Hiro ei ole opettanut pennuilleen taistelutaitoja.

Moss ja Saheiji ovat Ginga-maailman isien aatelia: ne opettavat pentujaan taistelemaan, huolehtimaan itsestään ja johtamaan laumaa, mutta tahtovat myös niiden erottavan hyvän ja pahan toisistaan. Ne myös näyttävät tunteensa pennuilleen eivätkä ole vain etäisiä johtajahahmoja. Ne myös asettavat pennut edelle kaikessa muussa. Kummatkin ovat vielä siitä erityisiä, että ne adoptoivat muiden pentuja ja huolehtivat niistä kuin omistaan.

Kurotoraa on vaikea luokitella, koska sen ei nähdä koskaan liikkuvan omien tai veljensä pentujen seurassa. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on huolehtivainen isä, koska se asui pentujensa kanssa samalla reviirillä ilman muuta laumaa ja myös tunsi niiden luonteet hyvin. Se myös adoptoi Chuutoran pennut.

 Älypuhelin: Weed

Weed on isähahmoista ristiriitaisin. Weed on moraalisesti hyvä hahmo ja rakastaa pentujaan, mutta on samalla karmiva isä. Weed ei koskaan lähde vapaaehtoisesti pentujensa luota, mutta luonnonmullistukset ja haavoittamiset erottavat sen kuitenkin pennuista pitkäksi aikaa. Mutta sinäkään aikana, kun perhe on yhdessä, Weed ei vietä aikaa pentujensa kanssa. Weedistä ehkä vahviten mieleen tulee älypuhelimen kanssa leikkivä teini-isä, joka on paikalla lastensa elämässä, mutta ei kuitenkaan oikeasti läsnä.

Weedin pentujen nähdään viettävän aikaa ja kommunikoivan enemmän Sasuken ja Ginin kanssa kuin itse Weedin. Weed ei koskaan kurita pentujaan tai yritä rohkaista ja kannustaa niitä tekemään mitään. Se ei myöskään ole opettanut omia moraalejaan pennuille, mikä näkyy Orionissa ja Siriuksessa: Orion ei selkeästi ole saanut minkäänlaista moraalista pohjaa elämäänsä ja Sirius taas tuntuu nojautuvan enemmän Weedistä luotuun legendaariseen, anteeksiantavaan hahmoon kuin oikeaan isäänsä, jolla on anteeksiannossa mukana realismi ja hyöty-haitta -suhde.

Mielenkiintoinen esimerkki Weedin isyydestä on se, että kun sen koko muu perhe lähtee The Last Warsin alussa pois Ouusta, se jää itse sinne. Tuolloin elettiin rauhan aikaa ja Ouuta olisi jäänyt vartioimaan Gin, Jerome, Kyoshiro, Hiro, Rocket ja ties ketkä kaikki muut eli Weed olisi hyvin voinut mennä perheensä mukana.

Weed myös suhtautuu pentuihinsa kuin alamaisiinsa. Kun Orion ja Sirius eivät tottele sitä, Weed päättää karkottaa ne. Tämä on kummassakin tilanteessa täysin hullua, koska Orion on karkotettaessa vielä pentu ja Sirius taas karkotetaan sen takia, että se tahtoo auttaa Monsoonia. Eikö tällaista tilannetta voisi ratkaista sillä, että laitetaan lapsi nukkumaan ilman iltapalaa ja nurkkaan istumaan? Mutta ei. Weed toteuttaa käytännössä kaikkien lasten pahimman painajaisen: joutua ajetuksi pois omasta kodistaan ja tulla vanhempiensa hylkäämäksi ja torjumaksi.

Kumpaakaan karkotusta ei varsinaisesti laiteta toteutukseen, mutta jo karkotuksella uhkaaminen on liiallinen pelote omalle lapselle. Weed ei myöskään koskaan mainitse karkotuksista uudestaan, vaikka tällainen asia olisi tärkeää käsitellä läpi jo ihan lauman yhtenäisyyden säilyttämiseksi.

On erikoista, että hahmoista juuri Weed on huono isä. Se on kuitenkin oikeudenmukainen kaikkia kohtaan ja se vietti suuren osan lapsuudestaan isäänsä etsien, joten sen kaikista hahmoista pitäisi ymmärtää isän tärkeys pennulle.

 Takahashi

Jäin tätä kirjoittaessa miettimään, kuinka paljon Gingan isähahmojen ristiriitaisuudet voivat johtua Takahashin omasta lapsuudesta. Gingassa kukaan päähenkilöisistä ei ole lapsilleen läheinen ja tuttavallinen, vaan kaukainen johtajahahmo. Vakavat hahmot, esimerkiksi Jerome, joilla olisi mahdollisuus näyttää tunteita pentujaan kohtaan eivät koskaan tee niin, vaan tunteitaan näyttävät vain humoristiset Moss ja Hiro tai suoran koiramaiset hahmot kuten Billy. Vaikka Gingan yksi kantavia elementtejä on isä-poika -suhteet koko Ginga-sarjassa on oikeastaan vain yksi keskustelu, jossa isä puhuu pojalleen: Riki, kun se opettaa Ginille battougan.

Vaihtoehtoisesti tunteita näytetään vain kuolinvuoteella: pennut kertovat tunteitaan vanhemmilleen vain näiden kuollessa ja isät kertovat pojilleen olevansa heistä ylpeitä viimeisellä hengenvedollaan. Monet tunteikkaat hetket, joissa toinen osapuoli ei tee kuolemaa, ovat anime-sarjoihin erikseen lisättyjä, joita ei ole alkuperäisessä mangassa ollenkaan.

Takahashi kertoo perheestään mangassa hyvin vähän: hän ei ole esitellyt sisaruksiaan tai omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, vaan maininnut heidät siellä täällä. Yhden asian hän on kuitenkin sanonut monta kertaa: Takahashi vihasi omaa isäänsä. Kun asiaa jää ajattelemaan, se tuntuu aivan uskomattoman karulta. On yksi asia ajatella tai sanoa noin, mutta aivan eri asia kirjoittaa niin kirjaan, jota lukevat miljoonat ihmiset useassa eri maassa.

Takahashi on kertonut paljon tarinoita isästään mangan lopussa: kuinka tämä oli ankara ja teki outoja sääntöjä, joita perheen oli pakko noudattaa. Kuinka tämä ei päässyt armeijaan huonon näkönsä takia ja kuinka häntä kiusattiin ja komenneltiin töissä. Kuinka hän oli lempeä vain perheen koiraa kohtaan. Takahashi on kertonut, että on vasta vanhemmiten alkanut ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä sekä myös lakannut vihaamasta tätä. Itselleni tästä ajatuksesta tulee vahvasti mieleen Terun nimettömäksi jäänyt isä sekä sankarillisesti kuolevat koira-isät, jotka tunnustavat rakkautensa vasta viimeisenä tekonaan. Ehkä Takahashikin kaipasi tunnustusta isältään, mutta ei koskaan sitä saanut? Takahashi lähti kuitenkin nuorena pois kotoa, muutti Tokioon ja ryhtyi niinkin epävarmaan ammattiin kuin manga-piirtäjäksi.

Onko mahdollista, että Gingan isät eivät ole kovin vahvasti läsnä, koska Takahashilla itsellään oli heikko isä-suhde? Kuitenkin isistä heikoimpia ovat nimenomaan Weed, Gin ja Jerome, jotka kuitenkin perusluonteensa (uskollinen, moraalinen, selkeä, luotettava) vuoksi olisivat hyviä vanhempia. Läsnäolossa ja isyydessä onnistuvat parhaiten pahikset sekä ne, joiden isyyttä kuvataan eniten huumorin kautta. Ainoa poikkeus tässä on Saheiji, jolle isyys on kuitenkin ainoa rooli, koska siitä ei ole enää metsästämään, taistelemaan tai johtamaan laumaa.

Takahashi kertoo hyvin vähän hahmojen ja tarinan suunnittelusta: hän on maininnut, että hän monesti puhtaasti inspiroi koirien vuorosanat ja suunnittelee tarinaa eteenpäin yhden pokkarin kerrallaan. Tämä tukisi asiaa: jotkut kirjailijat kirjoittavat tarinaa näppituntumalla, vaistolla tai fiilispohjalla, toiset taas laskelmoivat hyvinkin tarkkaan, miten hahmoja tulee kehittää ja mistä lukijat pitävät. Jos Takahashi kirjoittaa tarinaa eikä suunnittele sitä tarkkaan, on mahdollista, ettei hän ole edes ajatellut, että tarvittaisiin kohtauksia, joissa isät ja pennut viettäisivät aikaa yhdessä.

Takana voi olla myös japanilainen työmoraali: Japanissa on hyvin yleistä, että perheessä vain isä käy töissä ja äiti huolehtii lapsista. Isä saattaa lähteä töihin aikaisin aamusta ja palata illalla, kun lapset ovat jo asettumassa nukkumaan. Tällaiseen maailmaan peilaten Takahashin hahmojen suhteet ovat aivan tavallisia.

Kokonaisuudessaan Gingan isä-suhteet ovat kuitenkin heikkoja: vaikka pennut välittävät isistään, eivät isät kuulu pentujen tavalliseen maailmaan, vaan pysyvät aina etäisinä.

Vaihtoehtoiset loput Last Warsille

Sisältää spoilereita Last Wars -mangan viimeisestä luvusta. Jos et tahdo spoilaantua, ehdit nyt lopettaa lukemisen.
 -
 -
 -
 -
 -
 -
 -
 -

 -
 -
 -
 -
 -
-

Last Wars'n loppu oli poikkeuksellinen: se päättyi yhden päähenkilöistä, Siriuksen, kuolemaan. Sirius oli monelta osin Weediäkin rauhanomaisempi: kun Weed antaa viholliselle yhden mahdollisuuden, Sirius ei luovuta ensimmäisen kerran jälkeen, vaan jatkaa kunnes sen ajatukset saavat vastakaikua. Näin se sai Kamakirin veljekset vaihtamaan puolta ja lopulta sen kärsivällisyys sai myös Monsoonin mielen muuttumaan hetkellisesti. Sirius myös taisteli aatteensa puolesta loppuun asti: kun Monsoon haavoitti sitä pahasti, Sirius yritti yhä puhua sille ja myöhemmin se esti Monsoonia tappamasta Orionia. Orionin tai edes Weedin mielipidettä Monsoonista Sirius ei saanut muutettua, vaan koirat tappoivat Monsoonin Orionin johdolla. Siriuksen kuolema oli kuitenkin monelle yllätys, mutta entä jos kuollut olisikin joku muu?

Bella & Rigel
Käsittelen Bellan ja Rigelin samassa, koska niiden kuolema olisi todennäköisesti aiheuttanut samanlaisen reaktion. Jos Bella olisi kuollut, se olisi todennäköisesti joutunut Monsoonin uuden reviirinvaltaushyökkäyksen uhriksi. Vaikka monet sitä haaveilevat, en usko, että Bellaa nähdään koskaan minkäänlaisessa taistelussa. Rigel olisi todennäköisesti kuollut taistelussa Monsoonia vastaan: se olisi puolustanut veljiään tai jotain muuta koiraa, tai ehkä sen kohtaloksi olisi tullut epäonnistunut hyökkäys.

Itse olisin pitänyt Bellan tai Rigelin tappamista hyvin halpana temppuna, sillä niille on annettu harmillisen vähän ruutuaikaa. Erityisen Rigelin syrjässä pysyminen on outoa, koska se on Orionin ja Siriuksen tavoin isossa roolissa taisteluissa sekä Orion-mangassa ja lisäksi sopiva välimuoto veljiensä luonteista. Tästä huolimatta Rigel jää aina syrjään, kun hahmojen hyviä puolia kehutaan. Jos Rigel tai Bella olisi kuollut, tämä olisi todennäköisesti ollut käännekohta tarinassa. En usko, että sisaruksen kuolema olisi vaikuttanut Orioniin, mutta Siriuksen mielipiteen se olisi voinut kääntää. On myös mahdollista, että Siriuksesta ja Orionista olisi tullut vihollisia: jos Sirius ei olisi välittänyt sisaruksenkaan kuolemasta, Orion olisi saattanut tappaa sen.

Toisaalta, mielenkiintoinen vaihtoehto olisi myös, jos Rigel tai Bella kuolisi veljiensä tähden, esimerkiksi astumalla näiden taistelun väliin ja jääden siinä uhriksi. Tämä olisi voinut pakottaa veljekset neuvottelemaan tai Weedin ottamaan tilanne hallintaansa. Toki tämä olisi voinut vain lisätä kaaosta, jos veljekset syyttäisivät tilanteesta toisiaan.

Orion

Jos Orion olisi kuollut, miten Sirius olisi reagoinut siihen? Orion itse ei välittänyt kuolettavasti haavoittuneesta Siriuksesta eikä myöskään sen viimeisistä yrityksistä saada taistelu loppumaan. Vaikka veljeksillä on hyvin erilainen maailmankatsomus, voidaan kuitenkin sanoa, että ne ovat yhtä jääräpäisiä.

Näkisin Orionille kaksi kuolintapaa: ensinnäkin, se kuolisi taistelussa Monsoonia vastaan. Orion hyökkäisi ja iskisi Orionin maahan. Orion saattaisi viimeisenä tekonaan pyytää Siriusta tappamaan Monsoonin ja/tai kirota tämän, koska tämä oli aiheuttanut Orionin itsensä kuoleman ja puolusti ystäviensä sijaan hullua karhua. En usko, että tämä olisi muuttanut Siriuksen mieltä, koska tässä tilanteessa Monsoon olisi vain puolustanut itseään. Sirius toki surisi veljeään, mutta kuolema ei muuttaisi sen mieltä. Voisin toisaalta kuvitella, että jossain vaiheessa -jos Siriuksen yritykset eivät tehoaisi- Sirius päätyisi itse tappamaan Monsoonin ja muistelisi tässä vaiheessa Orionia. Monsoonin loppu olisi tällöin samanlainen kuin hybridikarhunkin: Sirius houkuttelisi sen mukaansa ja kun Monsoonin huomio olisi herpaantunut, Sirius kaataisi sen kuolemaansa, pudoten todennäköisesti itsekin sen mukana.

Toinen vaihtoehto olisi se, että Orionin hyökkäys olisi epäonnistunut: Ouun armeija olisi hajonnut jälleen ja Orionin iskut eivät olisi tappaneet Monsoonia, vaan Orion olisi haavoittunut. Orion puhuisi veljelleen ja kertoisi, että tämä olisi ainoa joka voisi tappaa Monsoonin (kuolintapa olisi kai sama kuin edellisessäkin). Sirius ei tietenkään uskoisi, mutta Orion tahtoisi viimeisillä voimilla todistaa itsensä. Orion etsisi Monsoonin, asettuisi rauhassa istumaan ja odottaisi, mitä Monsoon tekee. Vaikka Monsoon olisi jo rauhoittunut, rauhallisestikin käyttäytyvä Orion saattaisi ajaa sen raivoihin ja Monsoon murskaisi Orionin - todistaen täten tämän mielipiteen oikeaksi. Sirius ei todennäköisesti voisi toimia heti tai hyvinkään pian, koska sitä kalvaisivat häpeä ja suru, mutta lopulta se kääntyisi Monsoonia vastaan.

Jos Orion kuolisi, voisin yhtälailla nähdä Siriuksen kuolevan tai selviävän hengissä. Sirius ei välttämättä palaisi enää Ouun, koska kokisi pettäneensä itsensä ja aatteensa.

Muut koirat

En usko, että muiden koirien kuolemat olisivat vaikuttaneet Orioniin tai Siriukseen. Taistelussa oli kuollut jo useita koiria, joissa oli Orionin ystäviä ja Siriuksen tuttuja. Myös Weed sekä Gin olivat haavoittuneet vakavasti ja niiden kohtalo oli (koirien näkökulmasta) pitkään tuntematon. Weedin tai Ginin kuolema olisi todennäköisesti lisännyt kaaosta ja aiheuttanut veljille entistä pahemman välirikon, ehkä jopa vakavan taistelun. Lopputulokseen se ei kuitenkaan olisi todennäköisesti vaikuttanut, vaikka jompikumpi veljeksistä olisi valittu Ouun uudeksi johtajaksi.

Chibi

Jos koirien kuolema ei muuttaisi tarinaa, miten tapahtuisi, jos uhrina olisi Chibi? Itse näen, että Chibi olisi hahmo, joka olisi voinut horjuttaa monenkin mielipidettä. Chibi ilmestyi koirien joukkoon suloisena karhunpentuna, jotka lähes kaikki koirista hyväksyivät. Orion aikoi ensin tappaa Chibin käyttämällä sitä harjoitusmaalina sirppi-harjoituksissaan, mutta luopui suunnitelmastaan muiden painostuksesta. Monsoon tappoi Chibin emon eli pennulla on maailmassa myös paljon vihollisia.

Jos Orion olisi tappanut Chibin harjoituksissaan tai muuten, olisi se varmasti katkaissut välit Siriuksen ja Ouun lauman väliltä lopullisesti. Jos Monsoon olisi nähnyt tapon, se olisi varmasti myös menettänyt taas luottamuksensa koiriin, ehkä jopa Siriukseen.

Toisena vaihtoehtona olisi, että Monsoon olisi tappanut Chibin. Sirius pelasti Chibin jo kerran Monsoonin kynsistä, mutta se voisi yrittää tutustuttaa karhut toisiinsa uudestaan: Chibi paitsi luottaa koiriin, on joko Monsoonin tai jonkun sen sisaruksen pentu. Jos Monsoon tässä tilanteessa tappaisi karhunpennun, voisi Sirius menettää toivonsa Monsoonin suhteen ja joko luovuttaa tai auttaa Ouun koiria tappamaan sen.

Kolmantena vaihtoehtona näen Chibin kuolevan ja uhraavan samalla itsensä pelastaakseen jonkun: Siriuksen, Orionin, Ginin, Weedin tai jonkun muun Orionille läheisen koiran. Tappajana ei olisi Monsoon, vaan joku tuntematon uhka tai uusi vihollinen. Kuka ikinä pelastettava olisikaan, Orion jäisi siitä kiitollisuuden velkaa ja se voisi kuitata sen antamalla Siriukselle aikaa Monsoonin kanssa. Orion ja Ouun joukot vetäytyisivät ja muutaman kuukauden kuluttua Orion kävisi katsomassa, miten Monsoon edistyisi ja tekisi päätöksensä sen mukaan.

Näistä lopuista minulle olisi mieluisin tämä oikea eli Siriuksen kuolema tai Orionin kuolema. Gingassa ei ole pitkään aikaan tapahtunut mitään dramaattista ja päähenkilön kuolema oikeasti ravisutti, vaikka se tapahtuikin harmillisen nopeasti. Olin rehellisesti sanoen odottanut kahden muun kaltaisen tyylistä melko laimeaa loppua TLW:lle, mutta olen tyytyväinen, että vaikka sarja päättyi äkillisesti, se päättyi yhtä dramaattisesti kuin oli alkanutkin.

Voitaisiinko Ginga-sarjoja kääntää muille kielille?

Ginga-sarjoja on käännetty vain suomeksi ja koreaksi. GNG (ja ilmeisesti osa WEED-mangasta) ilmestyi aikoinaan Kiinassa, mutta tuolloin kyse oli melko harvinaisesta piratoidusta mangasta eli käännökset ja mangat oli tehty ilman asianmukaisia lupia. Tämän lisäksi WEED-mangan kolme ensimmäistä osaa on käännetty englanniksi, mutta kustantaja ei jatkanut sarjaa, koska se ei menestynyt riittävän hyvin.

Voitaisiinko Ginga-sarjoja kuitenkin kääntää muille kielille?

Itse pidän englanninkielistä käännöstä erittäin epätodennäköisenä. Kymmenisen vuotta sitten WEED-mangaa uskallettiin kokeilla kääntää englanniksi, koska tuolloin mangabuumi oli kaikkein isoimmillaan jenkeissä. Harmillisesti tämä johti siihen, että markkinat ylikuumenivat (= myyntiin tuotiin mitä tahansa, mikä oli mangaa, joka johti siihen, että lukijat lopettivat jopa parempien sarjojen ostamisen) ja monet kustantajat joutuivat lopettamaan. Yksi näistä lopettaneista oli juuri WEED-mangaa kääntänyt ComicsOne.

Nykyisin sarjoja valitaan paljon tarkemmin ja harmillisesti mikään Ginga-sarjoista ei iske suoraan valtavirtayleisöön. Ginga-sarjoissa on esillä paljon koiriin kohdistuvaa väkivaltaa sekä koiratappeluita, jotka luovat melko oudon kontrastin piirrostyylille, sillä koirat ovat kuitenkin herttaisia ja söpöjä. Voisin uskoa, että Ginga voisi etenkin Amerikassa aiheuttaa paheksuntaa, koska siellä koiratappelut sekä niihin liittyvät eläinrääkkäystapaukset, ovat vakava ongelma, jonka kanssa eläinsuojelujärjestöt saavat jatkuvasti taistella. Vaikka erityisesti WEED-mangan sanoma on taisteluita vastustava, kuvaa se tappelemisen verissäpäin koirille normaaliksi toiminnaksi, mikä taas on usein koiratappeluita puolustavien tahojen peruste tappeluille.

Tämän lisäksi Gingan faniyhteisöt ovat erittäin pienet kansainvälisesti. Aktiivisia faneja toki on, mutta harmillisesti puhutaan useista kymmenistä tai korkeintaan sadasta fanista, kun englantikäännös vaatisi tuhansia.

Entäpä sitten Gingan kolme muuta lempimaata: Ruotsi, Tanska ja Norja? Olisiko käännös mahdollinen näille kielille?

Norjaa pidän itse todennäköisenä EI-tapauksena. Sen fanikunta on erittäin pientä (tai sitten eivät vain liiku netissä) ja Norjassa ei enää hirveämmin julkaista mangaa. Useita sarjoja on jätetty kesken eikä uusia ole julkaistu. Alan tapahtumia on joitakin.

Ruotsia ja Tanskaa taas voisin pitää mahdollisena. Ruotsissa on netissä aktiivisia anime-piirejä, coneja järjestetään reilusti enemmän kuin Suomessa - mutta mangaa ei enää käännetä ruotsiksi ja monet sarjoista lopetettiin kesken. Tanskan mangatilanne on itselleni hieman mysteeri: en äkkiseltään löytänyt hirveämmin tietoa tanskalaisista mangajulkaisuista, mutta Tanskassa järjestetään kuitenkin isoja, kansainvälisesti tunnettuja tapahtumia. Muistelisin, että One Piece -taidekirja painettiin yhteistyössä tanskalaisen kustantamon kanssa, mikä viittaisi siihen, että Tanskassa on aktiivista manga-toimintaa.

Mitä Gingan kääntäminen näille kahdelle kielelle vaatisi?

Paljon työtä fanien osalta. Fanien pitäisi aktivoida faneja sekä todistaa kustantajille, että maissa on paljon aktiivisia sarjan harrastajia ja/tai monet harrastajat sekä ulkopuoliset olisivat kiinnostuneet ostamaan Gingaa sen nostalgisuuden takia. Käytännössä tämä vaatisi nopeaa ja aggressiivista toimintaa, jota pitäisi toteuttaa sekä netissä että tapahtumissa ihmisten huomion saamiseksi. Huomion saaminen onnistuisi monella eri tavalla: miittien järjestäminen, addressit, cosplayt, roolipelit, aktiiviset foorumit... Nämä asiat, mitä Suomesta löytyy tällä hetkellä. Yksi tärkeä asia olisi fanien oma kokoontumispiste, joka olisi helposti löydettävissä. Tällaisena voisi toimia foorumin lisäksi ihan vain Hopeanuoli.comin kaltainen sivusto, josta löytyisi paljon Ginga-tietoa.

Jos Ruotsista ja Tanskasta löytyisi faneja, jotka jatkaisivat ja taitaisivat panostaa asiaan ja saisivat kustantajan kiinnostumaan sarjasta, ei käännöksen tekeminen vaatisi samanlaista työtä kuin Suomessa aikoinaan. Suomen Punainen Jättiläinen & Sangatsu Manga ovat osa Tammea, joka on taas osa Bonniers-kustannusta - joka toimii myös Norjassa ja Ruotsissa. Norjan ja Ruotsin kustantajien ei tarvitsisi nähdä suurta vaivaa oikeuksien etsimiseen, materiaalien skannaamiseen ym. vaan paljon materiaalia voitaisiin saada suoraan Suomesta.

Itse olen sitä mieltä, että pallo on tässä tilanteessa fanien käsissä. Gingan kaltainen vanha sarja on kustantajille aina isompi riski kuin uusi ja selkeästi suosittu, joten fanien täytyisi itse tehdä paljon töitä Gingan kääntämisen eteen. Aina on olemassa riski, että isollakaan yrityksellä ei saa tuloksia aikaan, mutta vain odottamalla ei Gingaa varmasti muilla kielillä nähdä.

Nimien mysteereitä

Huom! En itse osaa kirjoittaa tai puhua japania, joten virheet ovat mahdollisia.

Kun käännetään tekstiä japanista suomeksi, täytyy aina tehdä valintoja, koska japanilainen kirjoitusasu ei taivu suoraan länsimaisille aakkosille. Tämä näkyy selkeiten hahmojen nimissä, joista on joskus useitakin erilaisia versioita.

Lyhyt selvitys japanin kielestä. Japanissa on kolme erilaista kirjoitusmerkkijärjestelmää: kanji, hiragana ja katakana.

Kanji (esimerkiksi 銀 = gin = hopea) on yksi merkki, joka tarkoittaa yhtä sanaa. Kanjeja voi yhdistellä useilla erilaisilla tavoilla, jolloin niistä saa yhdyssanoja tai täysin uusia sanoja. Esimerkiksi: 銀牙 = kaksi kanjia: Gin ja Kiba = hopea ja hammas = ginga.
Toisaalta 銀河 = kaksi kanjia: Gin ja Kawa = hopea ja virta = Linnunrata/galaksi = ginga.

Hiraganat ja katakanat ovat taas tavumerkkejä, joissa yksi merkki on yksi tavu. Esimerkki hiraganojen käytöstä: 銀牙　流れ星 銀 eli Gi-n-Ki-Ba Na-ga-re-bos-hi Gi-n = ぎん きば ながれぼし ぎん. Hiraganoja käytetään erityisesti nuorille suunnatuissa sarjoissa selventämässä kanjeja. Esimerkiksi japaninkielisissä GNG-mangoissa on jokaisen kanjin yläpuolella kirjoitettu pienellä sama hiraganoilla.

Katakanoja käytetään taas ulkomaalaisten nimien kirjoittamiseen. Esimerkiksi: Be-n = ベン.
Koska japanilaisista tavuista saa vain rajallisen määrän yhdistelmiä, johtaa tämä siihen, että kaikkia länsimaisia nimiä ei voida kirjoittaa oikeaoppisesti japanilaisilla kirjoitusmerkeillä. Esimerkiksi: Weed = ウィード = Uiido tai Mer = メル = Meru.

Tämän vuoksi jo hyvin yksinkertaiseltakin vaikuttavat käännökset alkavat tuottaa nopeasti ongelmia, kun on päätettävä, mihin länsimaalaiseen nimeen yritetään viitata.

Sitten sekaan astuvat muut poikkeukset, joista tunnetuin lienee R&L-kirjaimet, jotka ovat Japanissa vain yksi ainoa kirjain. Tämä jättää taas paikan avoimeksi kääntäjälle: Mer vai Mel, Hiro vai Hilo, Riki vai Liki, Madara vai Madala. Jotkut sanat ovat helpompia päättää kuin toiset, mutta joskus kyse on vain kääntäjää enemmän miellyttävästä vaihtoehdosta. Esimerkiksi One Piecen päähenkilön nimeksi valittiin Luffy, koska se oli useammin käytössä fanikäännöksissä ja muissa vastaavissa. Animessa Luffya sanotaan vaihtelevasti Luffyksi tai Ruffyksi. Black Lagoonin päähenkilönaisen nimeksi valittiin Revy, koska se oli paljon hienompi kuin Levy. One Piecessä erään hahmon nauru käännettiin (ei kovin yllättävästi) "holoholo" sen toisen vaihtoehdon sijaan...

Mainittakoon myös, että GNG-animessa Gohee lausuu Rikin nimen usein Liki.

Toinen paljon ongelmaa aiheuttava on ō-äänne. Se lausutaan joko lyhyenä tai pitkänä o-äänteenä sanasta riippuen tai vaihtoehtoisesti se voi olla myös ou-äänne tai oh-äänne.

Ja näitä yhdistelmällä saadaan sitten paljon kiistoja aikaan siitä, mikä nimi on oikea ja mikä ei. Ongelmaan aiheuttaa lisäongelmaa se, että miten kääntäjä tahtoo nimen kääntää: yleisimmällä tavalla, kaikki samalla tekniikalla vai lähimpänä oikeaa lausumistapaa.

Mer vs. Mel
Mer on lyhenne sanasta Mercedes, joten tällä periaatteella Mer on hyvä valinta. On tietysti huomioitava, että Mer-nimeä ei ole olemassa, mutta Mel on. Mer toisaalta esiintyy taidekirjassa sekä Retsuden-tieto-oppaassa, joten sitä voisi tältä kantilta pitää oikeana.

Itse pidän käännöksen Meristä. Se on miehekkäämpi kuin Mel eikä koirien nimien ole minusta pakko pohjautua oikeisiin nimiin.

Chutora vs. Chuutora
Akatora, kurotora ja chuutora ovat kai-koirien kolme erilaista värimuunnosta: punainen, musta ja välimuoto. Käytännössä katsoen kaikissa koiratietokirjoissa välimuoto kirjoitetaan yhdellä u:lla, mutta se ei välttämättä ole oikein: väli/keskiarvo/keskimmäinen kirjoitetaan nimittäin chuu.

Syy nimen väärinkirjoitukseen tulee oletettavasti siitä, että kaikki suomenkieliset japanilaisia koirarotuja käsittelevät kirjat on tehty enemmän tai vähemmän englanninkielisten pohjalta. Englanninkielessä sanoja ei lausuta suoraan kuten ne kirjoitetaan, vaan lausumiseen on omat sääntönsä. Tällöin englanninkielisessä tekstissä oleva "chu" voidaan lausua "chuu"na.

Chutoran ja Chuutoran erona on se, että Chuutoran suomalaislukija osaa automaattisesti lausua oikein pitkänä u:na. Tällöin Chutora on hieman harhaanjohtava tyyli.

Jouji vs. George
Tämän nimen kääntäminen aiheutti ehkä eniten keskustelua Ginga-piireissä. George oli monille tuttu nimi jo entuudestaan: se oli taidekirjassa kirjoitettuna ja muiden käännösten uupuessa se otettiin tietysti käyttöön. Animessa hahmo ei esiintynyt ollenkaan, joten nimeä ei koskaan kuultu lausuttuna tai toisen kääntäjän kirjoittamana.

Itse pidin Joujia pitkän aikaa vääränä käännöksenä. Sekä Georgen että Kenin nimet kirjoitetaan kummatkin kanjeilla, joten oletin, että kyse olisi Takahashin keksimästä nimileikistä. Nimet kirjoitettaisiin kanjeilla, mutta koska koirien vanhemmat olivat länsimaalaisia rotuja, joilla länsimaalaiset nimet, olisivat pentujenkin nimet samalla myös länsimaalaisia.

Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan, selvisi seuraavia asioita Georgen puolesta:
- Japanissa on yleistä, että Jouji käännetään Georgeksi. Monet julkisuuden henkilöt, poliitikot ym. tekevät näin ja monien nimiä voidaan kääntää näin automaattisesti.

Joujin puolesta infoa tuli kuitenkin enemmän:
- Takahashi itse kertoi, että hahmon nimi on Jouji ja taidekirjan teksti oli väärä.
- WEED-mangan osassa 29 näkyy Joujin nimi hiraganoilla kirjoitettuna - ja siinä lukee JOUJI.

Lisäksi mainittakoon, että Jouji ja George lausutaan kutakuinkin samalla tavalla. Ero on siis ainoastaan siinä, mitä paperilla näkee.

Hougen vs. Hoogen, Koga vs. Kouga vs. Kooga, Hakuro vs. Hakurou, Jooji vs. Jouji, Kyoshiro vs. Kyoushirou...
O, oo ja ou lienevät se suurin aihe, mistä erilaisia nimiä löytyy. Suureksi harmikseni olen itse tässä asiassa tyystin eri mieltä kääntäjän kanssa, joten saan Gingan kanssa kärvistellä näiden vääriksi kokemieni nimien kanssa.

Kuten aiemmin selitin ō-äänteen voi lausua kolmella tavalla, mahdollisesti myös oh kuuluu tähän sarjaan.

Minun näkökulmastani ou on näistä kaikuista vaihtoehdoista huonoin, koska se on erittäin harhaanjohtava ja sopii parhaiten englanninkielisiin käännöksiin. Jos jää kuuntelemaan GDW- tai GNG-animea tarkkaan, kuulee selvästi, että Hougen lausutaan pitkällä o:lla (Hoogen), samoin Kyoshiro (Kyooshiro).

Ou-äännettä käytetään paljon lähinnä siksi, että sitä on paljon englanninkielissä käännöksissä. Englannissa ou-lausutaan pitkänä o:na, joten se on englanniksi täysin oikeaoppinen. (Vertaa moon, doom jne. lausuminen.) Suomenkieli ei kuitenkaan toimi näin, vaan kirjoitusasu johtaa harhaan oikeasta lausumistavasta. Lisäksi ou:n lisäileminen sinne tänne luo myös aikamoisia sanahirviöitä, joista Kyoushirou lienee pahin. Nimihän lausutaan kutakuinkin "Kjooshiro" tai "Kjooshiroo".

Tietenkään kaikki ou-käännökset eivät ole väärin: ainakin omaan korvaani Hakurou on oikea lausumistapa.

Ja tässäpä sitten tiivistyykin koko sotku: kun nimissä käytetään pelkkää ou-äännettä eikä jokaiseen nimeen oikeasti kuuluvaa äännettä, menevät kaikki nimet sekaisin. Itse koen tämän pitkälti kääntäjän laiskuutena, koska oikean lausumistavan selvittäminen veisi paljon aikaa.

Ero näissä on onneksi melko pieni eikä häiritsi omaa lukukokemustani. Monia tämä kuitenkin häiritsee, kun lempihahmonsa nimen tahtoisi kirjoittaa oikein, mutta on paha mennä sanomaan, mikä on oikea tapa kaikista erilaisista. Lohdutukseksi kaikille tästä huolehtiville voin kuitenkin kertoa: ne ovat kaikki yhtälailla oikein ja väärin. Mer ja Mel, George & Jouji, Kyoshiro, Kyooshiroo & Kyoushirou, Hougen ja Hoogen sekä monet muut voidaan kirjoittaa useilla eri tavoilla eikä ole mitään aukotonta perustelua siihen, miten jokin niistä olisi selvästi väärin tai poikkeuksellisen oikein.

Ensikosketus Gingaan, osa 4

Vaikka WEED-manga alkoi ilmestyä englanniksi jo 2001, jäi se käytännössä huomiotta Suomessa. Leikkaamaton DVD oli paljon suuremman kiinnostuksen kohde ja mangasta ei tuohon aikaan oltu edes niin kiinnostuneita.

Kun leikkaamaton oli jo ilmestynyt ja huomio alkoi suuntautua jatko-osaan Weediin, oli jo liian myöhäistä: ComicsOne meni konkurssiin 2003. Kaupanpäälle ComicsOne omisti GLW:n oikeudet, mutta ei myynyt niitä eteenpäin (tai kukaan ei tahtonut ostaa niitä), jonka vuoksi mikään muu kustantamo ei edes harkinnut sarjan kääntämistä englanniksi.

Englanninkielistä WEED-mangaa sai kuitenkin tuolloin helposti, koska painoksia ei oltu myyty lähellekään loppua. Samoihin aikoihin myös japaninkieliset mangat alkoivat saada enemmän huomiota.

Olin itse jäänyt autamattomasti pihalle, kun mooni oli myynyt kaksoiskappale-mangojaan Hopeanuoli.comin foorumeilla, sillä 60 euroa oli aivan liian suuri summa lompakolleni yhdestä ainoasta mangasta. Jäin kuitenkin miettimään asiaa, jota -yllättävää kyllä- kukaan muu ei ollut tajunnut tai ei ollut foorumeilla ilmoittanut: olin tilannut joitakin vuosia sitten latinankielisen Harry Potterin ISBN-numeron avulla. Voisiko samaa kokeilla myös uusiin mangoihin?

Tilasin ensimmäiset Ginga-aiheiset mangani Suomalaisesta Kirjakaupasta ja ISBN-koodeilla homma sujui ilman mitään ongelmia. Hinnat olivat inhimilliset (noin 10 euroa/kpl) ja kolmen kuukauden odottelun jälkeen Ginga Densetsu Riki ja Meteor Gin kolahtivat postiluukustani. Olin jälleen kerran pettynyt - en ymmärtänyt mistään mitään ja olin odottanut enemmän.

Tämän jälkeen laskin odotuksiani Ginga-asioiden suhteen. Jatkoin foorumilla oleskelua ja ostin silloin tällöin mangaa Bemmun mangakaupasta (osat 15 ja 25) sekä ennakkotilasin GNG-mangan luvatun suomennoksen Bemmulta. (Ei, se ei koskaan ilmestynyt.) WEED-mangaan tykästyin, koska juuri ostamissani osissa esiintyivät sekä Mole että Tesshin, tuolloiset suosikkini. Foorumeilla en kauhean kauaa aktiivisena ollut, koska olin kypsässä 16-vuoden iässä ja hommasin itselleni melkein heti bannit.

Aika kului ihmetellessä Weedin omituista poukkoilevaa juonta, josta kukaan ei ottanut mitään selkoa - yhtenä syynä se, että hyvin harvalla oli mangaa järjestyksessä. Itselläni kokoelmissa oli englanninkieliset mangat (jotka olisivat silloisella kielitaidollani voineet ihan yhtä hyvin olla japaniksi) sekä Weed-mangan osa 30, jonka ostin heräteostoksena.

Se oli kuudes WEED-mangan osa, jonka olin koskaan saanut käsiini ja nauroin itseni tärviölle apinat nähdessäni. Oli vuosi 2004.

Tässä ohessa keskusteltiin paljon siitä, voisiko Weedistä tulla anime. Itse pidin ajatusta täysin utopistisena: sarjaa oli ilmestynyt jo 30 osaa. Jos animea oltaisiin tehty, olisi se aloitettu jo hyvän aikaa sitten, kuten kävi esimerkiksi Naruton ja Bleachin kanssa. Vain muutama viikko julistusteni jälkeen ensimmäiset mainokset WEED-animesta ilmestyivät.

WEED-buumi nappasi Ginga-fanit valtaansa. Traileri näytti hienolta, vanhat hahmot ja niiden pennut olivat mukana, eeppinen taistelu P4-vastaan ja saattoi ihan vain haaveilua siitä, mistä Weedin juoni voisi kertoa.

Kun anime ilmestyi, se alkoi samantien jakaa katsojia. Weedin battouga heti ensimmäisessä jaksossa aiheutti heti keskustelua, mutta kakkosjakso... Se käänsi monet fanit suoraan sarjaa vastaan eikä sen jälkeistä piirtotyyliä edes arvosteltu, vaan mihin tahansa riitaan vedettiin mukaan kakkosjakso. Harmillisesti piirrostyylistä keskustelu tappoi täysin keskustelun juonesta, hahmoista sekä monesta muusta asiasta ja tämän takia itse karsastan yhä piirrostyylikeskusteluita. Totta, kakkosjakso on kuraa, mutta se on todettu jo melkein 10 vuotta sitten.

Itse pidin WEED-animesta erittäin paljon ja pyrin keskittymään sen tarinaan enkä välillä hirvittäväksi menevään piirtotyyliin. Tosin on myönnettävä, että sen haukkuminen on välillä hauskaakin. Oikeastaan pidän siitä joiltakin osin GNG:tä enemmän, vaikka animet ovat melkein tasoissa omissa arvioissani.

Tämän jälkeen päästäänkin pitkälti nykypäivään: GNG-mangan ja monien muiden suomeksi ilmestymiseen sekä Orionin alkamiseen ja jatkumiseen.

Tämäpä oli kertomus siitä, mitkä olivat ensikosketuksiani Hopeanuoleen, leikkaamattomaan sekä sen jälkeen Weediin. Tämä on kirjoitettu henkilökohtaisesta näkökulmasta ja tarkoituksenani olisi tulevaisuudessa kirjoittaa myös suomalaisten Hopeanuoli-fanien historiikki, jos sille on kiinnostusta.

Foorumilla tehtyjä päätöksiä

Foorumilla on tehty vuosien saatossa monenlaisia eri sääntöjä ja osa niistä on jäänyt välillä käyttäjiltä hämärään. Joskus selityksiä ei ole pidetty tarpeellisina ja joskus taas sääntöjä julkaistessa aihe on ollut niin arka, ettei sitä ole yksinkertaisesti jaksanut selittää hirveän tarkasti. Lisäksi joskus muutosten takana on voinut olla yksittäisten jäsenten käytös, jolloin yksityiskohtaista kuvailua on pyritty välttämään. Tässä on joitakin sääntöjä, jotka ovat aikoinaan aiheuttaneet pohdintaa, kyselyitä ja kritiikkiä.

4. Foorumin ikäraja on K-12:sta, mutta topicin aloittaja voi laittaa keskustelun ikärajaksi myös K-15:sta näin tahtoessaan. Tästä tulee ilmoittaa selkeästi topicin alussa. Foorumille voi rekisteröityä myös alle 12-vuotiaita, mutta heidän tulee olla varautuneita siihen, että foorumilla on K-12 -materiaalia.

Tämä sääntö aiheutti aikanaan hankaluuksia ja muistaakseni siinä ei ollut aluksi merkintää siitä, että alle 12-vuotiaat saavat rekisteröityä. Tämä ikäsuositus tulee ihan Ginga-mangojen sekä animeiden ikärajasta eikä sen takana ole muuta ihmeellistä. Faneja on kuitenkin kaikenikäisiä ja jokainen menee omalla tyylillään, joten suoraa ikärajaa Kaksoissolassa ei ole.

K-15 -rajaisia topiceja Kaksoissolassa ei ole monta. Ainoastaan Postaa, kun ketuttaa -topicissa on huomautus tästä.

7. Signaturessa saa olla kuva, jonka koko saa olla maksimissaan 400px x 160px. Kuvassa ei saa olla animaatioita/vilkkuvaa kuvaa. 

Tämä sääntö tuli ajoilta, kun monet kritisoivat Kaksoissolan liian tiukkaa linjaa. Kun uudistuksia ym. kyseltiin, nousi tämä olennaisimpana esiin. Hassua, miten pienet asiat vaikuttavat...

12. Jos otat yhteyttä yksityisviestillä kehenkään ylläpidon jäseneen kysyen tietoja Urumi.fi tai jonkun muun nettikaupan tilaus- tai asiakastietoja koskien, luokitellaan yhteydenotto henkilötietojen varastamisyritykseksi ja siitä annetaan automaattisesti 14 päivän banni kyselyt tehneelle käyttäjätunnukselle.

Tämän säännön pohjan oli se, miten monet ihmiset ottivat minuun toistuvasti yhteyttä kysellen erilaisia yksityiskohtia tilauksistaan ja loukkaantuivat sitten, kun en voinut niitä kertoa, koska en voi levitellä asiakkaiden tietoja ympäri maailmaa.

Tässä mukana olivat myös isona osana se, että yllättävän monet jäsenet ovat aikojen kuluessa olleet minuun yhteydessä ja tahtoneet saada etuoikeuksia (ylläpitäjäoikeudet, bannit pois, haukkua toista jäsentä) ostamalla tavaraa Urumista. Tämä pisti minut ikävään välikäteen, mutta kun se kiellettiin säännöissä, ei ongelmaa enää ollut. Foorumilla toki kehutaan aina välillä tehdyistä ostoksista, mutta kun minua ei tietoisesti muistute tuotteiden ostamisesta, unohdan erittäin nopeasti, kuka tuotteen osti.

Näihin samoihin aikoihin käyttöön otettiin myös varoitukset, jotka myöhemmin nimettiin huomautuksiksi. Huomautuksen voi saada pienistä sääntörikkomuksista: kiroilusta, spoilerisääntöjen rikkomisesta, toistuvasta lyhyiden viestin postaamisesta ym. Viidestä huomautuksesta tulee automaattisesti 2 viikon banni ja huomautukset poistuvat tiedoista automaattisesti 2 viikon kuluessa.

Huomautusten käyttöönotossa oli useita syitä: Kaksoissolan jäsenmäärä oli kasvanut ja yksityisviesteillä annettavista huomautuksista oli hankala pitää kirjaa. Moderaattoreita oli jo useita, minkä seurauksena sama jäsen saattoi saada samasta viestistä useita huomautuksia. Tärkeimpänä, automaattisia bannauksia ei ollut ja tämän vuoksi jäsen saattoi saada bannin mutu-tuntumalla, jolloin aiemmin ylläpidon kanssa kärhämöineet saivat tulevaisuudessa pienemmistäkin rikkeistä nopeammin bannit. Lisäksi automatiikasta oli muutenkin hyötyä: joskus yksinkertaisesti unohdin ottaa bannin pois ja automaatilla se taas hävisi itsestään.

Huomautuksia kritisoitiin aikoinaan ankarastikin ja välillä joku aina kilahti huomautuksen saadessaan ja lähetti takaisin katkeraa palautetta. Ironisesti hyvin harva useita huomautuksia saaneista valitti niistä: useimmat valittajat olivat niitä, jotka saivat niitä korkeintaan kerran parissa kuukaudessa tai vielä harvemmin. Näiden valittajien vuoksi huomautusten yhteyteen on luotu useita tarkentavia sääntöjä, esimerkiksi siitä, että huomautuksen saaneen tulee laittaa kopioi saamastaan huomautuksesta, jos tahtoo kysyä tarkennusta siihen, miksi huomautuksen on saanut. Syynä tähän oli se, että joku jäsen saattoi kysyä, miksi oli saanut huomautuksen jostain viikkoja sitten tapahtuneesta eikä sitä sitten muistanut enää. Ja eivät sitten suostuneet kertomaan useammankaan kyselyn jälkeen, mistä viestistä oli kyse.

Toisena syynä olivat sitten ne foorumin jäsenet, jotka olivat sitä mieltä, että ylläpidon jäsenet eivät ansaitse ihmismäistä kohtelua ja lähettivät vain viestin "Noh?" ja odottivat siihen täysimittaista selitystä huomautukselle. Ja kun sitä ei tullut, alkoi hirveä raivoaminen ja haukkuminen.

Myöhemmin huomautusten rinnalle otettiin käänteinen huomautus eli karmapisteet. Hyvin käyttäytyvä jäsen saisi siis käytöksellään itselleen karmapisteen, joka näkyy +-merkkinä avatarin alla. Nämä laitettiin vain ylläpidon käyttöön, koska monilla foorumeilla on ollut ihan karmapistesotia, kun jäsenet ovat tahallaan jakaneet miinuskarmaa tietyille henkilöille.

Karmapisteet eivät harmillisesti ikinä saaneet hirveästi suosiota ja olen ilmeisesti itse jakanut 70-80% Kaksoissolan karmapisteistä. Tavoitteenani onkin ollut antaa aina kaksi karmapistettä jokaista huomautusta kohden, mikä on toiminut aivan hyvin. Muu ylläpito ei ole kuitenkaan karmapisteitä niin aktiivisesti jaellut.

Koska karmapisteet olivat vain ylläpidon käyttöön, otettiin foorumille toinen samantapainen ominaisuus eli kiittäminen. Nappia painamalla saattaa lähettää toiselle jäsenelle kiitoksen ja niitä voi jakaa karmapisteiden tapaan hyvästä käytöksestä, mutta myös siitä, jos toinen jäsen vastaa kysymykseen tai tekee jotain muuta henkilökohtaista auttamista. Kiitos-toimintoa voivat käyttää kaikki jäsenet.

Uusin ominaisuus on rangaistuspuolella vähän aikaa sitten otettu julkiset rangaistukset. Niitä mietittiin ylläpidon puolella pitkään ja keskustelua niistä tuli useampi sivullinen. Niistä aiheutuvia ongelmia oli useita: huonontaisi foorumin ilmapiiriä, saisi jäsenet ns. vainoharhaiseksi ja se voitaisiin käsittää kiusaamiseksi. Lopulta kuitenkin ongelma oli suurempi kuin haitat: ylläpitoon oli tätä ennen suuntautunut suoranaista kiusaamista yksityisviesteillä ja muutamasta jäsenten välisistä riidoista levitettiin vääristeltyjä juoruja: rangaistusten syistä, kovuudesta ja antamisesta valehdeltiin sekä niihin vihjailtiin keskusteluissa. Lyhyesti sanoen ylläpito sai suoria haukkumisviestejä ja rangaistuksen saamisen jälkeen asiaa alettiin voivotella foorumilla ja chatissa haukkujan kaverien puolesta.

Kun julkiset rangaistukset otettiin käyttöön, niitä kritisoitiin kovasti, mutta ne ovat aiheuttaneet mielenkiintoisen reaktion: kaikki häirikkökäyttäytyminen ylläpitoa kohtaan on loppunut. Lisäksi julkisia rangaistuksia on annettu vain yhdelle aiempaa häiriköintiä tehneelle jäsenelle ja sekin vasta muutama viikko sitten. Ilmeisesti monet foorumilla tyhmästi käyttäytyneet tajusivat, miltä oma käytös näyttää ja paransivat tapojaan. Normaalia palautetta on tullut normaalisti, joten julkiset rangaistukset eivät ole säikyttäneet foorumilaisia hiljaisiksi.

Vaikka tämä viesti voi kuulostaa melko negatiiviselta, suurin osa negatiivisista muutoksista on tehty yhteensä alle 10 jäsenen käytöksen takia. Positiivisia muutoksia taas on tehty yleisen palautteen sekä ilmapiirin parantamisen vuoksi. Palautteita ja ideoita kannattaa siis aina laittaa esille, sillä niistä on aina hyötyä

Ensikosketus Gingaan, osa 3

VHS-kasettien katsomisen jälkeen siirrytään pois esihistoriasta ja Internetin ihmeelliseen maailmaan.

Hopeanuoli oli ollut pitkän aikaa unholassa, kun eräänä päivänä näin siitä jutun Vuotavassa Noidankattilassa, Harry Potter -keskustelufoorumilla. Lueskelin sitä aikani kuluksi ja ihmettelin, miten sarja muistettiin yhä. Tässä keskustelussa minulle selvisi myös, että GNG olikin animea ja mangaa, joihin olin vähän aikaa sitten tutustunut. Uteliaisuuttani lisäsi vielä se, että sain tietää, että vanha kunnon Hopeanuoli oli leikattu ja siitä oli vähennetty materiaalia useita tunteja.

Lähdin siis tutkimaan Hopeanuoli-foorumia, tuolloin moonin pitämää Proboardsilla olevaa versiota. Sekalaisista keskusteluista minulle kävi ilmi, että olin liittynyt hyvään aikaan, sillä Hopeanuolen leikkaamattoman version pitäisi ilmestyä suomeksi hyvin pian, heinäkuussa. Ja sitten FutureFilm ilmoitti, että se ilmestyykin lokakuussa. Sitten marraskuun alussa. Ja joulukuun alussa.

Itseäni moiset eivät liikuttaneet, mutta monet muut Ginga-fanit flippailivat totaalisesti. Rupesin ihmettelemään -yläasteikäisen kohteliaisuudella- mitä perhanaa ihmiset sekoilevat jonkun piirretyn ilmestymispäivän takia ja sitten minulle -aivan yhtä kohteliaasti- kerrottiin, että kaltaiseni nuupio ei voi ymmärtää, koska FF oli siirtänyt päivämäärää jo melkein kahden vuoden ajan.

Kaupan päälle FutureFilmin laatu ei pelannut edes kansissa: kun ensimmäinen kuva kansista näytettiin, oli Ginga Nagareboshi Gin kirjoitettu niihin väärin. Kannessa luki Nanareboshi tai jotain vastaavaa. Kaikki valittivat siitä, minä whinesin, koska Akakabuton silmä oli väärällä puolella. Kirjoitusvirhe korjattiin, silmää ei.

No, lopulta FutureFilm ei enää pettänyt ja joulukuussa 2003 leikkaamaton Hopeanuoli ilmestyi - se oli ensimmäinen kerta, kun GNG:n julkaistiin kokonaisuudessaan missään muodossa. Olin 16-vuotias verkkopankin omistaja ja -toisin kuin monet muut- tilasin ja maksoin sen samantien, vaikka en niin hirveää kytöä sarjan katsomiseen tuntenut. Maksoin DVD:stä sen alkuperäisen hinnan, 89,95 euroa, ja sain ne käsiini heti julkaisupäivänä - toisin kuin monet muut kauemmin sitä odottaneet, jotka olivat luottaneet lähimarketteihinsa. GNG-boksin ensimmäinen painos myytiin loppuun samantien, mutta uusintapainos ehti markkinoille vielä ennen joulua.

DVD:t olivat minulle harmi kyllä pettymys. Olin nähnyt jo huomattavan osan leikatuista kohtauksista koreaksi dubattuina bestanime-sivulta ja enkä ollut huomioinut, että reilu osa leikatusta materiaalista oli monta kertaa näytettäviä alku- ja lopputunnaria sekä kertauksia. Olin itse odottanut myös leikattuja kohtauksia sarjan keskelle: lisää väkivaltaa ja verta esimerkiksi Mossin ja Ginin taisteluun. Lisäksi tässä vaiheessa myös mangat olivat tulleet tutuiksi ja niissä materiaalia oli vielä enemmän kuin leikkaamattomassa animessa.

Kaupan päälle DVD:n tekstitykset olivat karmeat. Joissakin tilanteissa juonta ei voinut edes kunnolla seurata ja hahmojen nimet kokivat ties millaisia muunnoksia, kun teksteissä ei osattu päättää, miten mikin pitäisi hoitaa. Tämän takia Gin on Hopeanuoli ja seassa on herra Ryöväriä ja Akame-Sania. Jossain vaiheessa teksteistä puhuttaessa tekstitysten tekijä pyörähti foorumille ja kertoi, että FutureFilm oli julkaissut ilman hänen lupaansa tekstien ensimmäisen luonnoksen, koska DVD:t piti saada kiireellä joulumarkkinoille. En tiedä vieläkään, oliko tämä varmasti oikea kääntäjä, mutta DVD:illä ei näy missään vaiheessa kääntäjän nimeä. Foorumilla vieraillut henkilö taas sanoi, ettei tahtonut nimeään mainittavan GNG:n käännöksen yhteydessä.

Leikkaamattoman version ilmestyminen piti Ginga-fanit kiireisinä reilun vuoden ja samalla alkoi päätään nostaa myös WEED...

Ensikosketus Gingaan, osa 2

VHS-kasettien mystisen hajoamisen jälkeen Hopeanuoli jäi elämässäni vähäiselle. Sarja ei ollut sellainen, että sitä olisi voinut leikkiä, mutta se oli jäänyt mieleeni.

Noin kahden vuoden kuluttua kohtasin Hopeanuolen uudestaan ja tällä kertaa kyse oli ensimmäisestä osasta. Olin vierailemassa siskoni kahden ystävän luonna, kun huomasin tällä tutun kasetin hyllyssä. Kaksikko ei videosta välittänyt, joten sain sen lainaan. Muistan yhä kasetin kannen, sillä se oli ensimmäinen julkaisu, jossa koirat olivat tyylikkäänä ryhmäkuvana eli kansi oli sama kuin Japanissa.

Kasetti yllätti minut monella tapaa. Koirat eivät puhuneet, karhut olivat pelottavia ja ensimmäisen ja toisen kasetin välille muodostui outo juonijatkumo. Ensimmäisessä osassa Riki putosi rotkoon ja neljännessä se nousee ylös "kuin kuolleista". Neljännen kasetin katsomisesta oli jo niin pitkä aika, etten kiinnittänyt huomita siihen, että Riki olisi ollut hautautuneena hankeen melkein vuoden.

Tämän videon näkemisestä ei kulunut kuin noin vuosi, kun kohtasin Hopeanuolen jälleen - tällä kertaa kaupan hyllyllä. Paikallinen marketti oli saanut kasan VHS-kasetteja myyntiin ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan neljännen kasetin, vaikka kakkosen ja kolmosen tapahtumat houkuttelivat kovasti. Kasetti maksoi 79 markkaa.

Jouduin odottamaan kolme päivää ennen kuin pääsin Hopeanuolta katsomaan, koska videonauhurimme oli korjattavana. Lopulta kun sain sen katsottavakseni oli edessä pieni pettymys: monet kohtaukset olivat hienoja, mutta eivät läheskään niin eeppisiä kuin ne olivat pienenä olleet. Taistelut olivat verisiä, mutteivät läheskään niin dramaattisia kuin ensimmäisessä videossa. Lisäksi olin juuri siinä iässä, että piirretyt alkoivat tuntua hieman lapsellisilta.

Kasetin katseminen kuitenkin innosti ja tahdoin nähdä sarjan kokonaisuudessaan. Kun muutaman viikon kuluttua lähdin ostamaan loputkin osat, oli ne myyty loppuun.

Ajatus Hopeanuolen puuttuvista osista kaihersi mieltäni pitkään ja muistan jopa nähneeni unen, jossa ostin toisen ja kolmannen kasetin. Toinen video oli normaali piirroselokuva, mutta kolmas osa oli harvinaisempi oikeilla koirilla näytelty versio! Unessani en koskaan päässyt katsomaan kumpaakaan kasettia, koska emme ehtineet kotiin johtuen auton edessä juoksentelevista tyhmistä villikoirista.

Lopulta sain kuitenkin videot melko yllättävältä taholta. Olin neljännellä tai kuudennella luokalla (veikkaisin kuudetta, koska siskoani Hopeanuoli ei enää tuolloin kiinnostanut), kun yksi luokkalaiseni mainitsi yhden Hopeanuoli-vuorosanan. Kyseessä oli Mutsun kenraalien esittäytyminen, joka oli muuttunut muotoon "Uketsu, Aketsu ja Naketsu". Sain häneltä videot lainaan ja katselin ne innolla.

Videot olivat kuitenkin pettymys. Superjännittävä kohtaus, jossa Gin saa arpensa, meni ohi ilman, että arpien saamista näytettiin ja lisäksi kolmoskasetilla kertoja alkoi pälättämään eeppisen alkutunnarin päälle. Kakkoskasetin kertojan ääni raastoi korviani, samoin Crossin ääni. Lisäksi Ben puhui Mossin äänellä, Sniperin ääni oli ihan outo ja Riki...

Hopeanuolen suomidubissa oli mielestäni selkeä logiikka koirien äänten suhteen: kukin koira puhuu omistajansa äänellä. Hopeanuoli Daisuken, John Hidetoshin ja Riki - tietysti GOHEIN! Mitä ihmettä tapahtui, kun Daisuke yritti dupata Rikiä?!

Lisäksi kakkonen ja kolmonen ovat yhäkin mielestäni tylsimmät videot: kakosella tapahtuu hyvin vähän ja en itse ole koskaan välittänyt Tiikeriveljeksistä tai Mossista. Lisäksi noiden jaksojen piirrostyyli on tylsää.

Isoksi ongelmaksi nousi myös Riki. Ensin Riki tippuu rotkoon, sitten ilmestyy koira, joka näyttää Rikiltä, mutta jota sanotaan suureksi johtajaksi. Sitten Riki nousee rotkosta ja liittyy taisteluun, sanoo olevansa Hopeanuolen isä ja on Riki. JA sitten suuri johtaja ja Ginin isä kuolee.

Minulla oli videoiden katsomisen välillä niin pitkä väli, että uskoin jossain vaiheessa vakaasti, että Riki ja Suuri Johtaja olivat kaksi eri hahmoa. Niiden taustatarinat eivät menneet ollenkaan yhteen ja niillä oli eri äänetkin! Ne oli vain huonosti toteutettu, kun ne sekoitti niin helposti toisiinsa - mikä oli tietysti osittain tarkoituskin.

Täytyy muuten sanoa, että pienenä minua eniten sekoitti dubin tyyli puhua johtajasta. Oli SUURI JOHTAJA, mutta sitten yllättäen ties ketä muuta sanottiin johtajaksi, esimerkiksi Ryöväri Billiä. Olin ihan pihalla siitä, kuka se johtaja lopulta oli. Eihän niitä voinut olla kuin yksi...

Elitismi Ginga-piireissä

Elitismiä esiintyy käytännössä katsoen kaikissa fanipiireissä. On joku tai joitakuita, jotka katsovat paheksuvasti toisia fanittajia tai tietyn tyyppisiä fanittajia. Tavallisesti tätä esiintyy niin, että tahdotaan sulkea joku ryhmä pois fanien joukosta ja tavallisesti kyse on tällöin nuorista faneista. Jos nuoret fanit alkavat "ajaa" vanhoja faneja pois ei kyse ole elitismistä, vaan teineistä pilaamasta kivaa juttua. Periaate on kuitenkin kummassakin sama.

Itse jäin miettimään tätä pidemmäksi aikaa ja en itse keksinyt nykyisestä Ginga-piiristä suoranaista elitismiä tai nuorten tulvaa, joka olisi ajanut vanhat jäsenet pois. Näitä kumpaakin tapahtui eniten silloin, kun Hopeanuoli-foorumit jaettiin kahtia: nuoret kävijät leimasivat vanhempien foorumin elitistiseksi natsifoorumiksi ja vanhat kävijät nuorten foorumin peelopesäkkeeksi. Omasta mielestäni kummassakin oli hitunen järkeä, koska foorumeiden kävijäkunnissa ja säännöissä oli todella isot erot.

Olen välillä jäänyt miettimään, onko Kaksoissola elitistinen. Tähän minun on melko mahdotonta itse vastata, koska ravintoketjun huipulla olevana saa harvoin palautetta tavan jäseniltä, vaikka sitä kysyisikin. Kaksoissola on kuitenkin kokonaisuutena sellainen kuin toivonkin: siellä on paljon aktiivisia jäseniä, joista monet ovat tutustuneet toisiinsa nimenomaan foorumin kautta, Ginga-keskustelu on aktiivista, mutta monet kirjoittavat yleisille alueilla, minkä ansiosta Gingan suvantokausina keskustelua on kuitenkin koko ajan eikä foorumi kuivu kasaan. Myös uusia jäseniä tulee jatkuvasti, mikä on tärkeää.

Kaksoissola tippuu vanhoja Hopeanuoli-foorumeita ajatellen välimaastoon. Pidän pitkien viestin kirjoittamista tärkeänä, mutta en oleta, että kaikki jatkaisivat vetää koko ajan syväanalyysiä Weedin otsapallojen sijainnista. Testit-sekä uuden Fan art -osastojen kautta yritän tehdä foorumista ja yhteisöstä myös interaktiivisemman, että ne tarjoavat tekemistä myös jäsenille ja henkilöille, joita foorumit eivät kiinnosta.

Suomen Hopeanuoli-järjestöä on joskus sanottu elitistiseksi, mitä en oikein ymmärrä. Toki, 5 euron vuosimaksu voi kuulostaa monen korviin kalliilta, kun ilmaisiakin foorumeita on ja miittejä voisi järjestää itsekin, mutta järjestö on kuitenkin avoin kaikille ja tarjoaa erityisesti nuorille mahdollisuuden tutustua muihin alan harrastajiin. Vanhempana sitä unohtaa nopeasti, miten inhottavaa on olla yksin fanituksensa kanssa ja miten upeaa on lopulta kohdata saman alan harrastajia. Kokonaisuutena järjestö on kuitenkin avoin kaikille eikä sieltä ole käsittääkseni bannattu ketään pois. Kaksoissolassa tällaista "laaduntarkkailua" on. Lisäksi järjestö tekee paljon töitä miittien ja muiden tapahtumien tekemiseksi.

Jääkö faneja kuitenkin nykyisestä fandomista ulkopuolelle?

Varmasti, sillä näin tapahtuu käytännössä katsoen aina. Osa ei pääse käyttämään nettiä, osa ei pääse osallistumaan tapahtumiin, kolmas ei pidä foorumeista ja neljännen harrastustapa on niin erilainen, että samanhenkisiä on hankala löytää. Itse uskoisin, että esimerkiksi Ginga-hahmoja parittavat (yaoi tai hetero), ovat melko ahtaalla, sillä Ginga-paritukset ovat melko harvinaisia ja niitä käsitellään harvoin missään. On myös niitä, jotka ovat tippuneet kärryiltä fandomista eivätkä tahdo palata, koska vanhat tutut ympäristöt ovat vaihtuneet.

Yksi asia, mitä aina silloin tällöin jään miettimään, olenko itse elitisti tai vaihtoehtoisesti luonko elitismiä? Minulla on hallussani Suomen isoimman Ginga-foorumin lisäksi Suomen isoin anime- ja manga-liike, jolloin nykyisessä keräilykeskeisessä kulttuurissa minun olisi melko helppoa kerätä itselleni mielistelevä kyllä-armeija ympärilleni.

Olen joissakin fandomeissa tätä nähnyt ja tahdon itse parhaani mukaan sitä välttää. Se tekisi hallaa paitsi muille harrastajille, se estäisi minua kehittymästä ihmisenä enkä mitään inhoa enempää kuin urilleen jumittuneita ihmisiä. Yksi keino, jolla olen tätä estänyt, on se, että Kaksoissolassa minuun ei saa ottaa yhteyttä koskien Urumin asioita (poikkeuksena tietysti sivun kaatuminen tai rikkinäinen sähköposti). Tämä on osin sen vuoksi, että tahdon omaa aikaa, mutta pääasiassa sen vuoksi, että jos tiedän, kuka foorumilaisistani on asiakkaitani, kohtelen heitä automaattisesti eriarvoisesti. On hankala mennä bannimaan jotakuta, jos tietää, että tämä ostaa kerran kuussa tonnilla Ginga-tavaraa.

Monilla foorumeilla on tyylinä, että yksittäiset ylläpidon jäsenet saavat itse päättää, bannataanko jäseniä tai annetaanko muita vakavia rangaistuksia. Kaksoissolassa olen tietoisesti jakanut vastuuta, koska asioista on aina parempi saada useamman henkilön mielipide. Ainoa tilanne, jossa olen kyselemättä laittanut jonkun bannaukseen oli se, kun joku kävi postaamassa foorumille Ginga-pornoa.

Minusta itsestäni elitistin aineksia löytyy muuten varmasti enemmän kuin tarpeeksi: olen Ginga-foorumin pääjehu, minulla on tuttuja lähes kaikissa Ginga-piireissä sekä anime-porukoissa, minulla on iso kokoelma, osaan Gingat melkein ulkoa, omistan kaikki mangat, animet ja muut pakolliset, oli minun ideani kutsua Takahashi Suomeen (ja tottaki sain nimmarit, olin mukana fanitapaamisessa, haastattelin Takahashia JapanPopiin, kättelin häntä ja ties mitä) ja lisäksi tiesin GNG-mangan suomeksi kääntämisestä noin vuosi ennen uutisen julkaisua. Toimitin kustantajalle nimittäin tiedot GNG:n omistajista ja nykyäänkin saan tietää uudet julkaistavat sarjat 2-6 kuukautta ennen julkaisua. Uudet Ginga-mangat saan käsiini aina pari päivää ennen muita - koska myyn niitä Urumin kautta, saan mangat heti, kun ne tulevat tukulta eli minun ei tarvitse odottaa niiden siirtymistä varastolta kauppaan.

Olenko siis elitisti?

En ainakaan omasta näkökulmastani eikä kukaan ole koskaan näin antanut ymmärtää. Elitismiin sisältyy minusta aina se, että tahdotaan syrjiä jotain tiettyä joukkoa (esim. cosplayaajia, tietyn ikäisiä, tiettyä harrastusta tekeviä) yksilöistä välittämättä. Itse pyrin arvioimaan ihmiset ensisijaisesti yksilöinä ja vasta sitten jonkin tietyn ryhmän edustajina. En myöskään pidä itseäni muita parempana: minä nyt satun käyttämään tähän harrastukseen paljon aikaa ja tämä on minulle osittain työkin, joten tietysti sitä kautta tulee automaattisesti olemaan enemmän mukana erilaisissa projekteissa ja muissa.

No, tässä blogissa voi kommentoida anonyymina, joten jos tahtoo saada äänensä kuuluviin, antaa palaa. Muistakaa kuitenkin hyvät tavat, sillä silloin sanomisillanne on enemmän painoa~

Ensikosketus Gingaan, osa 1

Tutustuin Gingaan jo kauan, kauan sitten. En pystynyt muistamaan tarkkaa vuotta, mutta tein pienen tutkimuksen ja sain melkoisen tarkan ajankohdan, kun tutustuin Hopeanuoleen ensimmäisen kerran. Vuosi oli 1994, maaliskuu ja olin 6-vuotias.

Muistan tämän hyvin, koska tuolloin oli isosiskoni syntymäpäivä ja meidän piti juhlia sitä menemällä elokuvateatteriin katsomaan Beethovenin toinen. IMBD:stä lunttaamalla voi kuitenkin todeta, että kyseisen leffan ensi-ilta oli Suomessa 1994 huhtikuu. Korvaukseksi pettymyksestä vuokrasimme sen sijaan elokuvia videovuokraamosta. Yhtä elokuvaa en muista kuollaksenikaan, mutta toinen oli Asterix valloittaa Rooman sekä kolmantena Hopea Nuoli 4.

Siskoni oli nähnyt tämän videon aiemmin ystävänsä (tai kolmen ystävänsä: kolmossiskosten juhlissa Hopeanuolta oli näytetty) luona eikä äitini -saati minä- tiennyt mitään tämän elokuvan laadusta.

Hopeanuolen alku oli hieman hämäävä, koska minä tai siskoni emme olleet nähneet aiempia osia. Pian kuitenkin tappelut veivät mukaan ja juonella ei ollut niin paljon väliä. Muistan itse pitäneeni elokuvan ääninäyttelyä hyvänä. Se johtui osittain musiikista sekä siitä, että ääninä oli aitoa koirien haukuntaa, vinkaisuja ja ulvontaa sekä lähes aitoa karhujen karjuntaa. Tosin täytyy suomidubbaajia puolustella neloskasetin äänistä, sillä ne on (edelleen) minusta parhaiten toteutetut ja alkavat kärsiä vasta, kun kaikki neljä osaa katsoo kokonaisuutena. Kaikki äänet olivat toimivia, nelosessa samanlaisia/samoja ääniä on vain muutamalla hahmolla ja eläytyminen toimi erittäin hyvin lastensarjaan. Ainoa kohtaus, joka pienenä häiritsi oli Smithin ja Kurotoran kuuluisa keskustelu, jossa puhe lakkaa jo kauan ennen kuin kohtaus on ohi.

Mitä äitini tästä elokuvasta ajatteli?

No, hän oli luottanut siskooni ja jätti meidät katsomaan Hopeanuolta kahdestaan. Vain kahdesti hän yritti keskeyttää elokuvan katsomisen. Ensimmäinen kerta oli heti alussa, kun oudot vuorosanat saivat hänet miettimään elokuvan kohdeyleisöä. Kohtaus, jossa äitini astui katsomaan ensimmäisen kerran Hopeanuolta oli tietysti Hopeanuolen ja Kurojakin taistelu.

"Etkö sinä pelkää kuolla?!" ja Kurojakin kurkun repiminen auki olivat liikaa äidilleni ja Hopeanuoli oli lähteä paluumatkalle videovuokraamoon tässä vaiheessa.

Mutta - koska olin äärettömän jääräpäinen jo tuossa iässä, voitin tämän taistelun ja katselu sai jatkua. Eikä Hopeanuoli ollut pelottava, vaikka se olikin äärettömän väkivaltainen.

Hopeanuoli säikäytti minut lapsena vain yhdessä kohdassa: kun Gin iskee Sniperin kohti puuta. Luulin, että Sniper seivästetään oksaan ja tällöin video oli taas lähteä palautusmatkalle. Mutta koska seivästysuhreilta vältyttiin, sai elokuva jatkua.

Seuraavana päivänä oli minulla ja siskollani heti haaveissa katsoa elokuva uudestaan - mutta outo sattuma oli iskenyt. Hopea Nuoli 4 -videokasetti oli hajonnut. Mystisesti äitini tahtoi vielä tuona päivänä laittaa videokasetin pyörimään, vaikka minä ja siskoni sen aivan hyvin osasimme tehdä. Omituisesti kaikki muut videokasetit (jopa aiemmin paheksuntaa saanut Kulti, kutistin kakarat) toimivat, mutta Hopea Nuoli 4 ei.

Huokaillessani pettymyksestä äiti vei videon samantien eteiseen ylähyllylle odottamaan palauttamista ja palasimme siskoni kanssa nyt masentavan tylsien elokuvien pariin...

Täytyy muuten sanoa, että Hopeanuolen loppu hämäsi minua kovasti. Se päättyi ihan yllättäen: ei loppumusiikkia, ei tekijälistaa. Koetinkin videon loppumisen jälkeen kelata sitä vielä pidemmälle, koska ei elokuva tai mikään voinut loppua ilman loppumusiikkeja!