Ginga Densetsu Noah: Tilannekatsaus - Avaruusolennot

Seurailen Noah-mangaa yhä viikottain, mutta se ei ole enää napannut mukaansa kuten aiemmat kertomukset. Manga ilmestyy tällä hetkellä myös suomeksi ja on päässyt viidenteen osaan eli aikalailla siihen, mihin viime kertainen tilannekatsaukseni päättyi: Aka-arin johtajat ovat ilmestyneet ja telovat Weedin pahasti.

Mitäs muuta mangassa tapahtuu? Tämä teksti spoilaa luonnollisesti Noah-mangan aina uusimpiin lukuihin asti eli noin pokkariin kymmenen.

Weedin jäädessä Aka-arin vangiksi ja Orionin jatkaessa taisteluaan Aka-arin pienempiä joukkoja vastaan, alkaa tapahtua kummia. Noah, joka sai muistinsa takaisin Shuon purtua sitä päähän, alkaa nähdä outoja näkyjä. Ääni taivaissa puhuu sille ja kertoo lähestyvästä tuhosta, jota vastaan koirien tulisi liittoutua: karmiva demonikuningas aikoo pian hyökätä.

 

Pian Noahin näyt käyvät toteen ja taivaalta putoaa meteoreita. Osa niistä uppoaa mereen aiheuttaen tsunamin, yksi iskeytyy maahan aiheuttaen tulipaloja sekä radioaktiivista säteilyä. Noahin ohjeiden ansiosta koirat pakenevat luoliin, joissa ne piileskelevät useita päiviä välttyäkseen säteilyltä. Tänä aikana ne kertovat tarinoita menneistä uroteoista

 

Kun koirat lopulta tulevat ulos luolasta, on niillä edessään vanhat vastustajat. Wangwang, Shuo ja Benio ovat yhä paikalla. (Ei, säteily ei vaikuttanut niihin.) Paikalla on myös USA:n armeija tutkimassa meteoriitin aiheuttamia tuhoja. USA:n joukot suhtautuvat koiriin ystävällisesti, mutta ampuvat Wangwangin, joka hyökkää heidän kimppuunsa.

 Armeijan poistuttua, koirat jäävät ihmettelemään tilannetta, kun jotain tapahtuu: Wangwang nousee ylös, vaikka sen pitäisi olla kuollut. Meteoriitissa olleet avaruusmadot ovat vallanneet koiran ruumiin ja tehneet siitä kuolemattoman. Alueella on myös avaruusmatojen muodostama sipulin muotoinen kasa, josta lähtee kilometrien mittainen lonkero kohti avaruutta. Wangwang käyttäytyy arvaamattomasti kaikkia kohtaan ja lopulta se hyökkää veljiensäkin kimppuun.

 

Samaan aikaan myös muualla tapahtuu outoja: Kamakirin veljekset vartioivat Siriuksen hautaa, kun ne yllättäen näkevät Siriuksen kulkevan metsässä. Veljekset ovat pöllämystyneitä eivätkä usko silmiään. Lopulta Akakamakiri päättää selvittää asian lopullisesti: se kaivaa Siriuksen haudan auki - ja haudassa ei ole ruumista.

Wangwangin ja muiden koirien taistelu päättyy siihen, kun Wangwang katoaa avaruussipulin sisään. Muut koirat eivät pääse sipuliin, koska se on kovettunut taas kiven kaltaiseksi. Kun koirien huomio kiinnittyy muualle, Shion ja Maru pääsevät kuitenkin sipulin sisälle.

Eli luvassa on reilusti keskivertoa Gingaa omituisempaa juttua.

Isoin pettymykseni Noah-mangassa on oikeastaan se, että se on yhä tylsä. Vaikka siinä tapahtuu ties mitä ja kaikki on aivan ylilyötyä, ei siinä kuitenkaan ole jännitystä eikä se -kaikesta huolimatta- lyö juttuja niin överiksi, että tarina olisi niin huono, että se olisi hyvä. Oikeastaan kaikessa sarjassa näkee, että Takahashia ei enää kiinnosta ja tämä on tällainen kustantajan vaatima jatko kuten susiosa aikoinaan.

En itse ajattele tätä enää niinkään jatkona Gingaan kuin jonain Orionin kuumehoureisena unena tai jonakin vastaavana. Odotukseni Noah-mangaa kohtaan olivat alusta alkaen niin matalalla, että en ole edes pettynyt siihen, millaiseksi sarja on nyt mennyt: se oli yksinkertaisesti tylsä ja juoneton, joten siihen oli pakko kehittää jotain vaikuttavampaa lisäksi. Takahashi tekee työnsä, mutta eipä tarinaa voi jatkuvasti vain keksiä lisää, joten kuten niin monessa sarjassa aiemminkin, sekaan hyppäävät nyt avaruusolennot.

Noah-mangasta löytyy silloin tällöin yksittäisiä hyviä kohtauksia, mutta ne ovat vain yksittäisiä ja monesti ne ovat myöskin juoniaukkoisia. Pidin esimerkiksi paljon siitä, että Kamakirin veljekset eivät olleet lähteneet Siriuksen haudalta, vaan jäivät vartioimaan/asumaan sen luo - mutta Kamakirit on nähty aiemmin Ouussa eli ne lisättiin Siriuksen haudalle vain jälkiajatuksena. Myös karhunpentu Chibi on tarinassa mukana, mutta kukaan ei välitä siitä, että se kasvaa koko ajan enemmän Akakabuton näköiseksi. Karhunpentu suhtautuu jopa Orioniinkin aika lämpimästi ja ilmeisesti sille ei ole kerrottu Siriuksen kuolleen. Ja ei, Koyuki tai Bella eivät vieläkään tiedä, mitä tapahtuu.

Odotan ihan uteliaana, miten tämä tulee vielä räjähtämään käsiin, mutta muuten sarjaa kohtaan ei ole odotuksia.

Jotain muuta: Ozzy

Ozzy kertoo samannimisestä beaglesta, joka elelee onnellista elämää perheensä kanssa lähiössä. Ozzyn elämä kuitenkin alkaa muuttua, kun ihmisperhe lähtee kuukaudeksi Japaniin: Ozzy viedään hoitoon luksuskoirahotelliin, joka paljastuu kuitenkin pian (uros)koiravankilaksi.

Elokuvan takana on espanjalais-ranskalainen studio eli vaihteeksi joku muukin kuin Disney. Ozzyn voi katsoa ilmaiseksi Viddla-palvelusta.

Ozzy muistuttaa tyyliltään melko paljon Bolt-elokuvaa, mutta ilman isoa budjettia jää siitä tietysti reilusti jälkeen esimerkiksi animaation laadun ja käsikirjoituksen taidon takia. Animaation laatu pysyy melko yhtenäisenä koko elokuvan ajan, mutta joihinkin hahmoihin on käytetty selvästi enemmän aikaa ja vaivaa kuin muihin. Koiravankilan berhandilaisjohtaja Ärjy on hahmo, jonka animoimiseen on käytetty selkeästi eniten aikaa ja vaivaa, kun taas sivupahikset ja sivuhahmot ovat pitkälti klooneja toisistaan. Vaikka animaatiossa on ongelmansa, pidin siitä, että tässä koirista pyrittiin tekemään koiria eivätkä niiden raajat taivu kuin ihmisen. Monista muista vastaavista elokuvista poiketen Ozzy myös käyttää tarinassa monen rotuisia ja kokoisia koiria.

Viddlassa elokuvasta oli tarjolla suomidubbi, joka oli ihan ok. Isona ongelmana dubissa on, että Espanjassa hiljaisuutta ei pidetä luentavana osana keskustelua, jonka seurauksena kun hahmolla ei ole vuorosanoja, se pitää yhä jotain ääntä tai sekalaisia äännähdyksiä. Tämä kävi suomiversiossa nopeasti rasittavaksi. Sellainen pieni yksityiskohta oli mukava, että välissä mukana oli myös oikeaa koirien haukuntaa eikä vain ihmisiä haukkumassa.

 

Outona yksityiskohtana: elokuvassa mainitaan, että koirahotellista on nartuille ja uroksille omat hotellinsa ja samalla myös vankilansa. ... Miksi?

Elokuvan isoin ongelma on oikeastaan se, että sen ideoita ei ole mietitty tai toteutettu loppuun asti. Miksi elokuvan pahis tahtoo varastaa koiria? Miksi kukaan on tahtonut perustaa koiravankilan? Ajatus koirista tehdastyöläisinä ei oikein toimi, koska ne ovat vain tavallisia koiria, eivät mitään ihmis-koirafuusioita. Elokuvaan olisi saanut paljon enemmän ideaa, jos vankila olisi ollut oikeasti koirien vankila eikä ihmisille tarkoitettu vankila. Myös juoni olisi vaatinut hiomista.

Kokonaisuudessaan elokuva on ihan ok. Ei mitään suurta uutta tai ihmeellistä, mutta ei tässä mitään inhonnutkaan.

Englanninkielinen Ginga-julkaisu

Ginga Nagareboshi Ginia ryhdyttiin vihdoin, vuosien odotuksen jälkeen kääntämään englanniksi. Sarjan kääntää MangaPlanet, joka julkaisee mangaa online-muodossa eli mangaa pääsee lukemaan netissä. Lisäksi GNG-mangan 3 ensimmäistä lukua julkaistaan ilmaiseksi eli kuka tahansa pääsee tutustumaan sarjaan. MangaPlanet toimii kuukausimaksulla eli hintaan 6,99$ (5,90€) pääsee lukemaan heidän koko valikoimaansa kuukauden ajan.

Koska Ginga-mangan julkaisu muilla kielillä on harvinaista, nappasin heti suomimangan esiin ja ryhdyin vertailemaan näitä kahta julkaisua.

Kokosivun kuvia pääsee ihailemaan kunnolla. Kuvissa on keskellä vain pieni viiva skannauksen jäljiltä.

Ensimmäinen huomioni on mangan painojälki, jos näin voi nettiversiosta sanoa. MangaPlanetin julkaisu on tehty kustantajalta saatujen online-versioiden perusteella ja se näkyy. Painojälki on kirkasta ja yksityiskohdat erottuvat upeasti. Ei suomalainen julkaisu huono ole, mutta etenkin monet värisivut ovat usein epätarkkoja. Myös kansissa värivaihtelua on.

Puhekuplatekstien vertailua.

Suomi-versiossa puhekuplien ääniefektit ovat huolellisemmin aseteltuja ja niissä on käytetty erilaisia fontteja. Englanti-versiossa tekstit ovat usein pieniä.

Käännös on asteen erilainen kuin suomalainen, kuten odottaa saattaakin. Ukko Gohee on englantiversiossa elder (vanhin), old man (vanha mies) ja kerran grandfather (isoisä). Japanissa käytetty termi on "jiji", joka on nykyaikana hieman halventava termi vanhasta miehestä. Suomalainen ukko on sille mielestäni hyvä käännös, mutta jiji kääntyy myös vanhin, vanha mies tai isoisä. Aluksi Goheen kutsuminen monella eri nimellä tuntui oudolta, mutta sitten huomasin kaavan puhuttelussa: kun Daisuke puhuu Goheesta ystävilleen tai tämän selän takana, hän sanoo kunnioittavasti vanhin tai isoisä. Kasvokkain hän taas kutsuu Goheeta vanhaksi mieheksi. Minusta tämä on hyvä lisä ja se korostaa heti sitä, että pelleilystään huolimatta Daisuke kunnioittaa Goheeta huomattavasti. Myös kunnanjohtaja sanoo Goheeta vanhimmaksi.

Englanninkielinen käännös on kömpelömpi lukea ja tätä kautta suomimanga vie selkeän voiton: se tuntuu alusta asti selkeästi kirjoitetulta ja tunteikkaalta, kun englantiversiossa tuntuu olevan turhaa toistoa siellä täällä. Tiedä sitten, onko suomenkielisestä versiosta tehty tarkoituksella aavistuksen sulavampi eli onko Takahashin kirjoitustyyli oikeasti melko jäykkää. Kyse voi olla myös siitä, että englantikäännökset ovat usein jäykkiä, koska paljon puhuttuna kielenä englanti ei joudu nojautumaan käännöskirjallisuuteen. Kyse voi toki olla myös ensimmäisen luvun käännöksen alkukankeudesta tai omasta kielitaidostani.

Otin vertailuun mukaan lisäksi englanninkielisen fanikäännöksen (oikea reuna), koska selkeät yhteneväisyydet tai eroavuudet käännösten välillä kertovat, mikä on lähimpänä alkuperäistä.

Näistä ehdottomasti miellyttävin lukea on minusta suomalainen. Se esittelee hahmot osana tarinaa, kun muissa tunnutaan lähinnä listaavan faktoja koirista.

Suomijulkaisussa Rikiä ei mainita koirajoukon johtajaksi, kahdessa muussa se mainitaan (alpha, head). Voidaan siis olettaa, että tämä on jätetty suomijulkaisusta pois.

Fanikäännöksessä sanotaan, että Aka on sukua Rikille. Muissa sanotaan, että se on perinyt Rikiltä jotain, mistä voidaan päätellä, että se on Rikin pentuja. Fanikäännöksessä on käytetty laimeampaa ilmaisua. Fanikäännöksessä Aka on rohkea, englantiversiossa uskalias, suomiversiossa peloton.

Don mainitaan virallisissa käännöksissä "oppilaana", fanikäännöksessä se on vain seuraa.

Koyasu on japanilainen koirarotu, joka ei koskaan saanut virallista asemaa.

Käännöksessä ei ole isoja eroja, mutta mielenkiintoista on, että kun Daisuke ja aiemmin kertoja, puhuvat akitoista, kumpikin korostaa, että kyse on nimenomaan tämän kylän akitoista. Japanilaiset koirarodut on nimetty niiden syntypaikkojen mukaan ja koirista oli pitkään liikkeellä eri alueiden versioita kunnes koirat luokiteltiin jonkun tietyn rodun alle tai jätettiin kokonaan pois jalostuksesta ja tietokannoista. Pieni palanen Japanin koirarotujen historiaa, joka ei välttämättä aukea, jos roduista ei tiedä, mutta jonka ymmärtää, jos on rotuun tutustunut.

Tässä suomiversio myös kärsii ensimmäisen tappionsa: Yamagatan takayasu-rodusta ei löydy netistä oikein mitään, mutta Yamagatan koyasu-rotu taas mainitaan yhtenä kantarotuna akitan perimässä.

Kuvasta jää pois: Perimätiedon mukaan parhaat karhukoirat olivat tiikeriraitaisia.
Mainittakoon, että brindle on englanniksi selitetty tiikeriraitaiseksi.

Tätä lukiessa kiinnittää huomiota myös muihin erikoisiin asioihin. Kun Gin syntyy, sitä sanotaan japaniversiossa Nagareboshi Giniksi eli sen lempinimi kerrotaan heti. Suomalaisessa versiossa nimeksi sanotaan vain Gin.

Kokonaisuudessaan englanti-julkaisu on erittäin hyvä. Se luo hieman erilaisen kuvan Gingaan omanlaisen käännöksensä kautta ja korjasipa se nyt yhden käännösvirheenkin. Jo korkealaatuisen kuvamateriaalin takia tähän versioon kannattaa tutustua, vaikka ei muuten englantijulkaisulle lämpiäisikään.

Kuoliko Jerome animessa?

WEED-anime kritisoidaan monista asioista ja yksi näistä asioista on se, että animeen lisättiin Jeromen kuolema. Kuoliko Jerome kuitenkaan WEED-animessa?

Jos vertaillaan animen ja mangan vastaavia kohtauksia:

 Animessa Jerome ja Weed jäävät ansaa veden alle. Koirat yrittävät lämmittää toisiaan, mutta ne alkavat kylmettyä. Jerome kertoo Weedille keväästä, jota nuori pentu ei ole koskaan kokenut. Pian tämän jälkeen muut koirat löytävät Weedin ja Jeromen. Jerome kuitenkin luovuttaa ja antaa virran viedä sen, kun Weed nostetaan turvaan. Jokeen kadotessaan Jerome ajattelee kuolleita ystäviään ja P4:ää.

Weed lähtee taisteluun Hougenia vastaan. Keväällä Weed istuu puun juurella, kun se yllättäen näkee Jeromen seisovan niityn reunalla. Weed räpyttää silmiään ja tänä aikana Jerome katoaa.


Mangassa tilanne on pitkälti sama, mutta Jerome ei jää veteen, vaan sekin pelastetaan. Jerome on kuitenkin liian heikko toipuakseen. Weed lähtee taisteluun ajatellen Jeromen kuolleen.

Kun Weed on lähtenyt GB tajuaa, että Jerome voitaisiin viedä ihmisten luo. Jerome viedään turvaan ja se paranee.

Jerome ei kuitenkaan palaa takaisin, vaan häpeää selviytymistään eikä suostu kohtaamaan Weediä. Jerome liikuskelee jonkun aikaa Ouun alueella ja lähtee sitten pohjoiseen.

Nämä loput eivät varsinaisesti eroa toisistaan. Mangan ja animen isoin ero on, että animessa Jeromen kohtalo jää avoimeksi Weedille ja katsojalle, mangassa vain Weedille.

Jerome ei siis välttämättä kuollut WEED-animessa. On aivan mahdollista, että Weedin näkemä Jeromen kuvajainen oli Jerome itse, joka ei kuitenkaan tullut tervehtimään Weediä. Jeromen motiivi jäädä animessa piilottelemaan on länsimaisesta näkökulmasta melko heikko: Jerome "nolasi" itsensä julistautumalla kuolleeksi etsittyään koko sodan ajan paikkaa, jossa kuolla, mutta selvisi kuitenkin ihmeen kaupalla hengissä. Ja lopulta se ei ollut edes tukemassa Weediä viimeisessä taistelussa. Sama motiivi kuitenkin estää Jeromea tulemaan Weedin luo mangassakin.

Oletin itse pitkään, että Jerome kuoli animessa, mutta jos anime jonkun ihmeen kautta saisi jatkoa, ei Jeromen ilmestyminen olisi mitenkään epäloogista. Se olisi vain pelastunut vedestä jonkun ihmeen kautta. Shiro ja P4 taitavat olla ainoita Ginga-maailman nimekkäitä hahmoja, jotka ovat kuolleet jokeen putoamiseen ja niilläkin ulkopuolinen voima oli tappaja, ei vesi. Selvinneiden lista on taas mittava: Akakabuto, Riki, Sniper, Ben, Akame, Kurotora, Rocket, Kyoshiro, Ken...

Miten Tsukasa ymmärtää Gingaa paremmin kuin Takahashi?

Yoshihiro Takashin tietävät kaikki Ginga-fanit: hän on piirtänyt ja luonut kaikki Ginga-tarinat ja -hahmot. Vähän aikaa sitten Gingaa ilmestyi kuitenkin myös toisen mangakan kynästä: Tsuji Tsukasa piirsi The First Wars -parodia sarjaa, joka ilmestyikin vähän aikaa sitten suomeksi. Kirjoitin sarjasta arvostelun jo japani-julkaisun aikoihin ja positiivinen fiilikseni on pysynyt: sarjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

The First Warsin pääosassa on Weedin ja Koyukin pentunelikko, joiden seikkailuiden ympärille tarina asettuu. Takahashista poiketen Tsukasa tuntuu saavan hahmoista paljon enemmän irti kuin Takahashi. Miten ja miten näitä piirteitä voisi hyödyntää muissakin sarjoissa?

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että Tsukasa käyttää pentujen jo olemassa olevia luonteenpiirteitä, mutta on muokannut ne sarjaansa sopivaksi. Pennut siis ovat selkeästi samat hahmot kuin Orionissa, The Last Warsissa ja Noah'ssa. Katsotaan jokaista yksitellen.

Orion

Orion on rämäpää, kuten aina. Tämän lisäksi se kuitenkin kerskailee ja on mammanpoika: epäonnistuneen itsenäistymisen yrityksen jälkeen se juoksi itkien äitinsä luo. Nämä ovat myös piirteitä, jotka sillä on mangassakin: Orion uhoaa kaikille ja kaikelle. Kun se lopulta kohtasi emonsa pitkästä aikaa, Orion kaivautui aidan alitse päästäkseen sen luo. Noah-mangassa Orion on matkalla äitinsä luo: se tahtoo yhtä aikaa päästä äitinsä luo ja tahtoo olla menemättä, koska joutuisi kohtaamaan aiemmat tekonsa. (Harmillisesti tämä käsiteltiin vain muutamalla lauseella.)

Orion on tällä hetkellä supervoimakas ja oikeasti niin vahva, että se varmasti voittaisi Rikinkin. Hahmoon olisi hienoa saada jonkinlainen heikkous. Itse pitäisin kovasti siitä, että Orion -rämäpäisenä uhoajanakin- olisi epävarma itsestään: se on käytännössä pakotettu Ouun johtajaksi eikä se kestä johtajan paikan tuomia haasteita. Tätä käsitellään TLW:ssä, mutta epävarmuuden sijaan Orion on turhautunut ja tahtoo jatkaa taistelua. Itse pitäisin enemmän siitä, että se pelkäisi ja jännittäisi taistelua - jos ei itsensä, sitten ystäviensä puolesta.



Sirius

Sirius on TFW:ssa samanlainen rauhanlähettiläs kuin muutenkin - mutta samalla ärsyttävä päällepäsmäri. Se komentelee sisaruksiaan, tahtoo kaiken menevän oman mielensä mukaan ja koettaa aina huomioida kaikkien tunteet, kukat mukaan lukien.

Muissa sarjoissa Siriuksen jääräpäisyydestä puhutaan paljon, mutta se ei missään vaiheessa nouse selkeästi esiin. Sirius pysyy mielipiteessään, mutta monesti se puolustaa asiaansa kyyneleet silmissä, mikä luo siitä enemmän epätoivoisen kuin jääräpäisen kuvan. Lisäksi, Sirius nähdään keskusteluissa yllättävän harvoin. Siriuksen kaltaisen hahmon pitäisi pystyä keskustelemaan paljon, että sen jääräpäisyys korostuisi. Nyt keskustelut ovat olleet pitkälti parin lauseen jankkauksia.

Siriuksen luonne jää harmillisesti mangassa aika huomaamattomaksi. Sirius on jääräpää ja lisäksi se kettuilee muille huomattavan paljon. Gennaille se iski silmää sanoessaan olevansa menossa Monsoonin ruuaksi ja kun Sirius myöhemmin kohtaa Orionin -joka on vahvistunut hurjasti ja katkonut puusta oksat treenatessaan- Sirius ei huomioi Orionin voimia ollenkaan, vaan alkaa voivotella puuta.

The First Warsin puolella Siriuksen piirteet korostuvat. Se menee usein oman mielensä mukaan ja tahtoo laittaa sisaruksensa samaan muottiin kyselemättä näiden mielipiteitä. Sirius jää myös analysoimaan tilanteita liian pitkäksi aikaa muiden tuskastellessa vieressä. Kukkaset ja etanat ovat Siriukselle yhtälailla eläviä olentoja kuin koiratkin.

Bella

Bella on itkupilli. Mitään muuta tästä hahmosta ei käytännössä tiedetä. Sen ei nähdä koskaan taistelevan tai varsinaisesti osoittavan mitään erityisiä kykyjä. Yhdessä vaiheessa Ouun lauma pohtii, pitäisikö se jättää asumaan ihmisten luo.

Se, että Takahashi ei osaa kirjoittaa naishahmoja, korostuu Bellassa äärettömän vahvasti. 

TFW:n puolella Bella on itkupilli - mutta se on vain yksi sen luonteenpiirteistä. Bella inhoaa ötököitä ja muita ällöjä asioita, mutta on veljiensä mukana seikkailemassa ja taistelemassa, tippumassa jokeen ja auttamassa muita. Bella pohtii Ouun johtajana olemista ja tahtoo itsekin kehittyä - taistelijaksi tai kauniiksi ladyksi. TFW on ensimmäinen kerta, kun Bella on oikeasti hahmo eikä vain taustaelementti.

Vaikka Bella kehittyisi mihin suuntaan tahansa, olisi kiva nähdä se aktiivisena hahmona virallisissakin Ginga-tarinoissa. The Last Warsista se leikattiin pois heti alkuvaiheessa eikä sitä ole Noah-mangan puolellakaan näkynyt, joten muutosta tuskin on tulossa.

Rigel

Rigel on virallisessa mangassa yksi suosituimpia hahmoja: se eroaa muista ulkonäöltään, ei ole niin ääripääluonne kuin Sirius tai Orion, se on ystävällinen ja auttavainen. Monella tapaa se muistuttaa pennuista eniten Weediä. Rigel on myös todistanut taitonsa ja voimansa, minkä lisäksi se on karismaattinen ja hyvä johtaja, joka huomioi heikommat.

Sen hahmokehityksestä on kuitenkin unohdettu yksi äärettömän tärkeä asia:

Miksi Rigel ei kelpaa Ouun johtajaksi?

Orionia ja Siriusta maalaillaan jatkuvasti seuraavaksi Ouun johtajaksi, mutta Rigel mainitaan usein vain sivulauseessa Weedin pennuksi. Miksi? Koiramaailmassa ei luulisi syntymäjärjestyksen olevan tärkein elementti johtajaa valitessa.

The First Wars tarjoaa ratkaisun: Rigel on vähän hönö. Se jää haaveilemaan, lähtee harhailemaan omille teilleen, on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Se ei ole kiinnostunut johtajan paikasta, on jopa vähän apaattinen ja muiden pentujen pitää vahtia sitä.

Miksi Rigelillä ei ole tällaista syytä olla johtajaksi kelpaamaton mangan puolella? Rigel voisi olla hiljainen runosielu tai se voisi vain viihtyä omillaan ja lähteä vaeltelemaan kadoten viikoiksi. Tällainen hajamielisyys tekisi siitä huonon johtajan, vaikka se muuten olisikin erittäin kykenevä. Nyt se, miten Rigel jätetään johtajavalinnoissa syrjään, tuntuu vain hahmoa kohtaan todella epäreilulta.

~~~

Näin jälkikäteen katsoen, The First Wars on moniin muihin parodioiden nähden erikoinen siinä, että se jopa syventää hahmoja. Erityisesti Rigel ja Bella saavat tässä ansaitsemaansa valokeilaa.

Ginga Densetsu Noah: Tilannekatsaus: Aka-ari osa 2

Olin vähän aikaa sitten jo positiivisella mielellä Noah-mangasta, kun sarjan pahikset astuivat esiin. Nyt lienee taas aika vilkaista tilannetta.

Välissä tapahtunutta:
- Weed on kohdannut Aka-arin johtajia ja joutunut taisteluun niiden kanssa
- Noah joutui taisteluun Shuoun kanssa ja sen muisti palautui
- Orion on vienyt Reikan ja sen pennut turvaan Noah-Hyenan luo

Sarjassa on ollut mukana jo useita pahiksia ja niitä on kaikkia hehkutettu paljon. Ne ovat olleet jättikokoisia, mutta....

Ensimmäisenä pahiksena tarinaan astui tämä valtava tanskandoggi, joka oli kaikissa kuvissa vähintään puolisen metriä Keniä ja Rocketia korkeampi. Se vaikutti aluksi uhkaavalta pahikselta, mutta pian selvisi, että se oli pelkkä alamainen: vieläpä kömpelö ja pelkuri. Kun se pakeni paikalta, se lyyhistyi lopulta janoisena maahan ja esitti kuollutta, kun Ouun joukot saivat sen kiinni.

Hyvin pian tanskandoggin voittamisen jälkeen kuvaan astuu Shuou (sinooperinpunainen kuningas), jonka sanotaan olevan yksi kolmesta Aka-arin johtajista. Koira on massiivisen kokoinen, huokuu raakaa voimaa ja se lähes murskaa Hyenan pään yhdellä puraisulla. Ja sitten nähdään tämä kohtaus:

Tämän jälkeen Aka-arin johtaja nähdään kierimässä rinnettä alas, kun Andy ja muut nuoret koirat väistivät sen hyökkäyksen.

Kohta kuvaan astuu Aka-Arin toinen johtaja, Beniou (purppurakuningas). Beniou on vaikuttavan näköinen ja sitä on hehkutettu paljon vihollisalaisten puolelta. Kun ensiesittely tummana varjona on tehty, Beniou kuitenkin liukastuu alas puunrungolta ja lyö päänsä. Ei kovin vaikuttava esiintulo, vaikka se muuten on uhkaavan oloinen.

Ja lopulta, kolmantena esiin astuu tämä superletti, joka ei näe mitään harjaksensa alta. Pian koira haastaa kuitenkin Weedin taisteluun ja rusikoi tämän helposti maahan Beniou apunaan. Koiran nimi on Wanwan. Nimi kuulostaa jo suomalaiseen korvaan melko tyhmältä, mutta japanilaiselle se on vielä astetta pahempi. Wanwan on kirjoitettu niin, että se tarkoittaa "kuningas kuningas", mutta ääni wanwan on on koiran haukuntaa eli "vuh vuh".

Mistä päästäänkin ongelmiin...

Uusimmassa luvussa Weed on taistelussa alakynnessä ja kirjaimellisesti vihollisen leuoissa. Pahikset keskustelevat ja samalla selviää, että jättiläskoirat ovat kannibaaleja. Tästä huolimatta tätä ei voi ottaa hirveän vakavasti. Kannibalismi tai koirien syöminen alkaa olla jo hieman kulunut juttu, kun sitä on harrastanut ainakin Kurojaki, harppuunakarhu, P4, Hougen, Genba, Kenraali, Monsoon ja sen alaiset. Lähinnä jäin miettimään, oliko Monsoon oikeassa, kun se on väittänyt veljilleen, että koiranliha saa kasvamaan jättiläismäisiin mittoihin.

Isoin ongelma on, että pahikset on kaikki esitelty lyhyen dramaattisen hetken jälkeen vitseillä, mikä syö niistä kaiken uhkan. Voivatko Ruhtinas Vuh ja Pieru tuhota Ouun paratiisin? Eivät todennäköisesti. Ensivaikutelma myös vaikuttaa hahmoon pysyvästi ja sitä on vaikea mennä korjaamaan. Nyt pääpahiskolmikko tuntuu yhtä uhkaavalta kuin Koyukia kiusanneet Hougenin alaiset. Niissä olisi voinut olla potentiaalia paljonkin, mutta tämä ensivaikutelma pilaa ne vähintään pitkäksi aikaa, jos ei kokonaan.

Erot ovat massiiviset, jos vertaa, miten P4, Hougen, Sniper, Kamakiri, Victor ja muut pahikset tulivat kentälle. Niiden teoissa oli aina uhkaa ja niitä kohtaan tunsi inhoa, mutta niitä ei pitänyt säälittävinä tai koomisina. Vertailun vuoksi: kuvittele, jos Hougen olisi liukastunut omaan sontaansa Ginille uhotessaan, Kamakiri olisi piereskellyt alaisensa naamalle hukuttamisen sijaan ja jos Sniperin salanimi olisi ollut MurMurMurha.

Heikot pahikset ovat todella ikävä yllätys, koska aiemman tarinan voi pistää paremmaksi vain erilaisilla pahiksilla: Hougenin jälkeen oli Yukimura ja makakit, sitten sotakoirat, hybridi ja ninjakoirat. Tämä kolmikko ei tarjoa oikein miltään kantilta mitään uutta. Toki niistä voidaan paljastaa taustoja tai muuta, mutta tällä hetkellä ne ovat vain tosi epämielenkiintoisia. En usko, että niillä olisi yliluonnollisia kykyjäkään, koska Ginga on susisaagaa lukuunottamatta melko realistinen.

Noah alkoi hyvin pian The Last Warsin jälkeen ja se näkyy: aiemmat Ginga-tarinat ovat aina alkaneet vauhdikkaasti ja tarkkaan suunnitellusti, mutta Noah on polkenut paikoillaan jo todella pitkään. Kokonaisuudessaan tarinasta paistaa se, että Takahashilla ei ole ollut aikaa tai intoa uuden tarinan tekemiseen.

Jäin myös miettimään, olisiko uusi sarja mahdollisesti suunnattu huomattavasti nuoremmille lukijoille. Nuoriin tai aikuisiin lukijoihin uudet pahikset tuskin vetoavat, mutta lapsille ne voivat olla hyvinkin toimivia: ne ovat uhkaavan näköisiä, mutta eivät pelottavia.

Ginga Densetsu Noah, tilannekatsaus: Aka-ari

Ginga Densetsu Noah -manga on nyt jatkunut jo viitisen osaa ja tarinan pääpahis astui todennäköisesti nyt esiin. Hieman pohdintaa ja ajatuksia. Kuvat ovat Ginga Soulin Twitter-tililtä. Suosittelen seuraamaan, jos ajankohtaiset jutut Gingasta kiinnostavat.

Heti alkuun on sanottava, että pidän tavasta, jolla Aka-arin johtaja tuotiin esiin. Siitä tehdyt varjokuvat tuovat vahvasti mieleen P4:n sekä vanhan susiosan, jossa ensimmäisiä susia nähdään vain varjoina. Mukana on myös jännitystä, koska ennen varsinaisen pahiksen kohtaamista on kohdattu useita sen alaisia.

Toisekseen: pahis on todella näyttävän näköinen ja vieläpä rotu, jota olen jo todella, todella pitkään toivonut Ginga-maailmaan - vieläpä pahiksena alunperinkin. Aka-arin johtaja on erittäin suurella todennäköisyydellä tiibetinmastiffi. Noah-mangassa on puhuttu paljon punaturkkisista koirista, joten erittäin todennäköisesti pahis on väriltään punainen.

Mastiffi on kooltaan valtava: monissa kuvissa se on isompi kuin Crow eli ensimmäisenä esiin astunut pahis, joka oli noin kolme kertaa esimerkiksi Kyoshiroa korkeampi.

Kuva: Twitter

Mastiffit ovat kuitenkin oikeastikin massiivisen kokoisia, joten koko ei varsinaisesti ole mitenkään liioiltetu. Takahashi on selkeästi myös valinnut mallikseen pitkälle jalostetun/ylijalostetun version tiibetinmastiffista.

Johtajassa pohdintaa ovat herättäneet sen silmät. Onko koira sokea, koska sen silmät ovat kaikissa kuvissa valkeat? Vai onko kyse vain jostain tehosteesta?

Itselleni pahiksen ilmestyminen oli monella tavalla positiivinen yllätys. Ensinnäkin, vihdoin tarinaan ilmestyi pahis. Noah'ssa on aiemmin ollut mukana pahiksia, mutta ne ovat olleet vain seuraajia. Ne ovat kaikki myös olleet aika pelkureita ja taisteluissa heittopusseja.

Toisekseen, on hienoa nähdä Gingassa eri rotuja. Tavallisia pystykorvia on ollut mukana jo kyllästymiseen asti ja olen monesti miettinyt, miksi Takahashi hyödyntää niin vähän koirarotujen luontaisia ominaisuuksia. Tiibetinmastiffista näkee heti, että sitä ei kovin helpolla kaadeta.

Kolmantena nyt voi odotella jo pahisten motiiveja ja syitä ilmestymiseen. Aka-ari tarkoittaa suomeksi punaista muurahaista, joten se voisi kai kuvata sitä, miten johtajakoirat ovat niin suuria, että muut näyttävät muurahaisilta niiden rinnalla. Mietin myös, että voiko Aka-arin johtaja pitää suurta kokoa tärkeänä ja nostaa lauman johtoon fyysisesti suuria koiria sen takia. Kaikki ylemmät johtajat ovat tähän menessä olleet fyysisesti peruskoiria isompia. En odota kovin suuria Aka-arin historialta, mutta toivottavasti sellaistakin tulee.

Neljäntenä seikkana: Noah on vihdoin mukana tarinassa. Pääpahis ilmestyi esiin Noahin reviirillä, joten hyvin pian pitäisi tapahtua kohtaamisia Noahin ja muiden Ouun sotureiden kanssa.

Muuten tarina on pysynyt aikalailla samoilla uomillaan kuin viimeksi: Orion jatkaa taistelua pahisryhmän kanssa, joka ahdistelee Reikaa. Weedin joukko etsii Orionia ja on kohdannut Aka-arin alamaisjoukkoja.