Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chuutora. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chuutora. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Gingan isähahmot

Gingan yksi läpi kantavia teemoja on isän ja pojan suhde. Sarjasta löytyykin paljon erilaisia isiä, jopa paljon enemmän kuin äitejä. Millaisia isä-hahmoja Gingasta löytyy ja mikä voi olla Ginga-hahmojen isien taustana?


Biologiset vanhemmat: Chuutora, Riki, Shiro

Osalla hahmoista isän rooli jää niillä hyvin pieneksi: ne saavat pentuja, mutta ne eivät vaikuta niiden elämään. Selkeimmät tällaiset hahmot ovat Riki ja Shiro, jotka lemmikkeinä eivät hirveästi omasta lisääntymisestään päättäneet. Ne kohtaavat pentunsa myöhemmin, mutta eivät muista tai tunnista niitä. Kun ne tunnistavat pentunsa, on käynnissä taistelutilanne, jonka vuoksi ne eivät ehdi hirveästi osoittaa tunteita pentujaan kohtaan.

Laitoin Chuutoran tähän ryhmään, koska sen suhtautumista pentuihin ei tiedetä.

 Opettajat: Gin, Joe, Kurotora, Kyoshiro, Riki, Reima, Terumune

Opettaja-isät eivät suhtaudu pentuihinsa niinkään pentuina, vaan oppilaina. Pennun tehtävänä on oppia ja periä isänsä mantteli eikä suhteessa ole tilaa tunteilulle. Raain esimerkki lienee Terumune, joka iski poikansa Masamunen kerran toisensa jälkeen alas kalliolta selventämättä oppitunnin tarkoitusta pennulle.

Kyoshirolla ei koskaan ollut biologisia pentuja, mutta sen lauma koostui myös pienistä pennuista, joita se kasvatti aikuisiksi.

Gin on pitkälti opettaja-isä: vaikka se kaipasi Weediä ja tahtoi etsiä poikansa, lopulta Gin piti tärkeämpänä Ouun tilanteen ratkaisemista kuin oman poikansa henkeä. Hyvänä puolena tämä näkyy taas Yukimuran kohtaamisessa: kun Yukimura kutsuu isäänsä, ei Gin asetu Saheijin tielle, vaan käskee tämän menemään Yukimuran luokse, vaikka näin Gin menetti ainoan mahdollisuutensa puhua poikansa kanssa.

Väkivaltaiset: Joe, Kamakiri, Kyoshiro, Kyoshiron isä, Terun isä, Terumune

Väkivaltaisissa isissä väkivalta on niiden huomiota herättävin piirre. Ne eivät varsinaisesti opettaneet pentujaan, vaan purkivat niihin sekä puolisoonsa vihaansa ja turhautumistaan. Monet pennut oppivat tästä vastaamaan kaikkeen vain väkivallalla.

On sinällään erikoista, että väkivaltaisia isiä on myös hyvien hahmojen puolella. Erikoisin lienee Kyoshiro, joka The Last Warsin puolella teloo Orionia jatkuvasti, kun ei saa pentua muuten kuriin.


Unohtavat: Akame, Ben, Gin

Nämä ovat niitä hahmoja, joilla on pentuja ja jotka tuntuvat usein unohtavan, että heillä lapsia edes onkaan. Kohdatessaan pentujaan isät eivät näytä tunteitaan tai edes reagoi pentuihin. Akame vei omat pentunsa turvaan ihmisten luo, mutta ei pitänyt niihin yhteyttä eikä myöskään suuremmin reagoinut, kun sai selville lapsenlapsistaan.

Ben ei ole ihmetellyt vuosia kadoksissa olleen poikansa palaamista, mutta on tietysti myönnettävä, että Benillä oli dementia. Gin taas suhtautuu Weediin lämpimästi, mutta jättää Joen hyvin vähälle huomiolle puhumattakaan tietysti Joen pennusta...


Traagiset: Izou, Jerome, Kisaragi

Tiedätkö, miksi näillä hahmoilla oli perheet? Jotta ne kuolisivat. Kisaragin pennut ja Izoun veljet ovat Ginga-maailmassa kuolonuhreina niin usein, että se menee välillä jopa koomiseksi. Näiden hahmojen pentujen isoimpana tehtävänä on kuolla dramaattisesti eikä niillä ole muuta merkitystä tarinassa. Tähän onkin varauduttu kunnolla, sillä Kisaragilla on lähes 20 poikaa.

Jeromen pennut kuolivat jopa kahdesti: ensin Orionissa -jossa niiden kuolema unohdettiin- ja sitten Last Warsissa. Perheen kuollessa Jerome suri ja perhe oli sille tärkeimpiä asioita maailmassa. Tästä huolimatta Jeromen ei koskaan nähty viettävän aikaa perheensä kanssa. Ei edes sen jälkeen, kun perheestä oli enää muutamia jäseniä jäljellä.


Huolehtivat: Billy, Hiro, Kurojaki, Kurotora, Moss, Saheiji

Näiden hahmojen yksi selkeä tavoite elämässä on pennuista huolehtiminen. Ne käyttävät aikaa saadakseen pennuille ruokaa, opettavat niitä, taistelevat puolustaakseen ja ihan vain ovat olemassa pentujen elämässä.

Ehkä yllättävin hahmo tässä listassa on Kurojaki, joka oli pahuudestaan huolimatta isä Tesshinille. Se huolehti pennusta, taisteli sen puolesta ja oli hetken aikaa myös valmis jatkamaan elämäänsä sen vuoksi. Mangassa Kurojaki ottaa Chibin mukaansa, mutta jättää sen vähän ajan kuluttua puuhun, mistä Ouun joukot löytävät sen. Se, miksi Kurojaki jättää pentunsa, jää mysteeriksi, mutta tuntuisi todennäköiseltä, että se olisi jättänyt pennun odottamaan turvalliseen paikkaan, kun se itse tarkkaili vihollisten liikkeitä.

Hiro tarjoaa tähän puoleen humoristisen osansa: se viettää aikaa pentujen kanssa ja on opettanut niille lapsellisia kikkeli-lauluja. Erikoista kyllä Hiro ei ole opettanut pennuilleen taistelutaitoja.

Moss ja Saheiji ovat Ginga-maailman isien aatelia: ne opettavat pentujaan taistelemaan, huolehtimaan itsestään ja johtamaan laumaa, mutta tahtovat myös niiden erottavan hyvän ja pahan toisistaan. Ne myös näyttävät tunteensa pennuilleen eivätkä ole vain etäisiä johtajahahmoja. Ne myös asettavat pennut edelle kaikessa muussa. Kummatkin ovat vielä siitä erityisiä, että ne adoptoivat muiden pentuja ja huolehtivat niistä kuin omistaan.

Kurotoraa on vaikea luokitella, koska sen ei nähdä koskaan liikkuvan omien tai veljensä pentujen seurassa. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on huolehtivainen isä, koska se asui pentujensa kanssa samalla reviirillä ilman muuta laumaa ja myös tunsi niiden luonteet hyvin. Se myös adoptoi Chuutoran pennut.

 Älypuhelin: Weed

Weed on isähahmoista ristiriitaisin. Weed on moraalisesti hyvä hahmo ja rakastaa pentujaan, mutta on samalla karmiva isä. Weed ei koskaan lähde vapaaehtoisesti pentujensa luota, mutta luonnonmullistukset ja haavoittamiset erottavat sen kuitenkin pennuista pitkäksi aikaa. Mutta sinäkään aikana, kun perhe on yhdessä, Weed ei vietä aikaa pentujensa kanssa. Weedistä ehkä vahviten mieleen tulee älypuhelimen kanssa leikkivä teini-isä, joka on paikalla lastensa elämässä, mutta ei kuitenkaan oikeasti läsnä.

Weedin pentujen nähdään viettävän aikaa ja kommunikoivan enemmän Sasuken ja Ginin kanssa kuin itse Weedin. Weed ei koskaan kurita pentujaan tai yritä rohkaista ja kannustaa niitä tekemään mitään. Se ei myöskään ole opettanut omia moraalejaan pennuille, mikä näkyy Orionissa ja Siriuksessa: Orion ei selkeästi ole saanut minkäänlaista moraalista pohjaa elämäänsä ja Sirius taas tuntuu nojautuvan enemmän Weedistä luotuun legendaariseen, anteeksiantavaan hahmoon kuin oikeaan isäänsä, jolla on anteeksiannossa mukana realismi ja hyöty-haitta -suhde.

Mielenkiintoinen esimerkki Weedin isyydestä on se, että kun sen koko muu perhe lähtee The Last Warsin alussa pois Ouusta, se jää itse sinne. Tuolloin elettiin rauhan aikaa ja Ouuta olisi jäänyt vartioimaan Gin, Jerome, Kyoshiro, Hiro, Rocket ja ties ketkä kaikki muut eli Weed olisi hyvin voinut mennä perheensä mukana.

Weed myös suhtautuu pentuihinsa kuin alamaisiinsa. Kun Orion ja Sirius eivät tottele sitä, Weed päättää karkottaa ne. Tämä on kummassakin tilanteessa täysin hullua, koska Orion on karkotettaessa vielä pentu ja Sirius taas karkotetaan sen takia, että se tahtoo auttaa Monsoonia. Eikö tällaista tilannetta voisi ratkaista sillä, että laitetaan lapsi nukkumaan ilman iltapalaa ja nurkkaan istumaan? Mutta ei. Weed toteuttaa käytännössä kaikkien lasten pahimman painajaisen: joutua ajetuksi pois omasta kodistaan ja tulla vanhempiensa hylkäämäksi ja torjumaksi.

Kumpaakaan karkotusta ei varsinaisesti laiteta toteutukseen, mutta jo karkotuksella uhkaaminen on liiallinen pelote omalle lapselle. Weed ei myöskään koskaan mainitse karkotuksista uudestaan, vaikka tällainen asia olisi tärkeää käsitellä läpi jo ihan lauman yhtenäisyyden säilyttämiseksi.

On erikoista, että hahmoista juuri Weed on huono isä. Se on kuitenkin oikeudenmukainen kaikkia kohtaan ja se vietti suuren osan lapsuudestaan isäänsä etsien, joten sen kaikista hahmoista pitäisi ymmärtää isän tärkeys pennulle.

 Takahashi

Jäin tätä kirjoittaessa miettimään, kuinka paljon Gingan isähahmojen ristiriitaisuudet voivat johtua Takahashin omasta lapsuudesta. Gingassa kukaan päähenkilöisistä ei ole lapsilleen läheinen ja tuttavallinen, vaan kaukainen johtajahahmo. Vakavat hahmot, esimerkiksi Jerome, joilla olisi mahdollisuus näyttää tunteita pentujaan kohtaan eivät koskaan tee niin, vaan tunteitaan näyttävät vain humoristiset Moss ja Hiro tai suoran koiramaiset hahmot kuten Billy. Vaikka Gingan yksi kantavia elementtejä on isä-poika -suhteet koko Ginga-sarjassa on oikeastaan vain yksi keskustelu, jossa isä puhuu pojalleen: Riki, kun se opettaa Ginille battougan.

Vaihtoehtoisesti tunteita näytetään vain kuolinvuoteella: pennut kertovat tunteitaan vanhemmilleen vain näiden kuollessa ja isät kertovat pojilleen olevansa heistä ylpeitä viimeisellä hengenvedollaan. Monet tunteikkaat hetket, joissa toinen osapuoli ei tee kuolemaa, ovat anime-sarjoihin erikseen lisättyjä, joita ei ole alkuperäisessä mangassa ollenkaan.

Takahashi kertoo perheestään mangassa hyvin vähän: hän ei ole esitellyt sisaruksiaan tai omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, vaan maininnut heidät siellä täällä. Yhden asian hän on kuitenkin sanonut monta kertaa: Takahashi vihasi omaa isäänsä. Kun asiaa jää ajattelemaan, se tuntuu aivan uskomattoman karulta. On yksi asia ajatella tai sanoa noin, mutta aivan eri asia kirjoittaa niin kirjaan, jota lukevat miljoonat ihmiset useassa eri maassa.

Takahashi on kertonut paljon tarinoita isästään mangan lopussa: kuinka tämä oli ankara ja teki outoja sääntöjä, joita perheen oli pakko noudattaa. Kuinka tämä ei päässyt armeijaan huonon näkönsä takia ja kuinka häntä kiusattiin ja komenneltiin töissä. Kuinka hän oli lempeä vain perheen koiraa kohtaan. Takahashi on kertonut, että on vasta vanhemmiten alkanut ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä sekä myös lakannut vihaamasta tätä. Itselleni tästä ajatuksesta tulee vahvasti mieleen Terun nimettömäksi jäänyt isä sekä sankarillisesti kuolevat koira-isät, jotka tunnustavat rakkautensa vasta viimeisenä tekonaan. Ehkä Takahashikin kaipasi tunnustusta isältään, mutta ei koskaan sitä saanut? Takahashi lähti kuitenkin nuorena pois kotoa, muutti Tokioon ja ryhtyi niinkin epävarmaan ammattiin kuin manga-piirtäjäksi.

Onko mahdollista, että Gingan isät eivät ole kovin vahvasti läsnä, koska Takahashilla itsellään oli heikko isä-suhde? Kuitenkin isistä heikoimpia ovat nimenomaan Weed, Gin ja Jerome, jotka kuitenkin perusluonteensa (uskollinen, moraalinen, selkeä, luotettava) vuoksi olisivat hyviä vanhempia. Läsnäolossa ja isyydessä onnistuvat parhaiten pahikset sekä ne, joiden isyyttä kuvataan eniten huumorin kautta. Ainoa poikkeus tässä on Saheiji, jolle isyys on kuitenkin ainoa rooli, koska siitä ei ole enää metsästämään, taistelemaan tai johtamaan laumaa.

Takahashi kertoo hyvin vähän hahmojen ja tarinan suunnittelusta: hän on maininnut, että hän monesti puhtaasti inspiroi koirien vuorosanat ja suunnittelee tarinaa eteenpäin yhden pokkarin kerrallaan. Tämä tukisi asiaa: jotkut kirjailijat kirjoittavat tarinaa näppituntumalla, vaistolla tai fiilispohjalla, toiset taas laskelmoivat hyvinkin tarkkaan, miten hahmoja tulee kehittää ja mistä lukijat pitävät. Jos Takahashi kirjoittaa tarinaa eikä suunnittele sitä tarkkaan, on mahdollista, ettei hän ole edes ajatellut, että tarvittaisiin kohtauksia, joissa isät ja pennut viettäisivät aikaa yhdessä.

Takana voi olla myös japanilainen työmoraali: Japanissa on hyvin yleistä, että perheessä vain isä käy töissä ja äiti huolehtii lapsista. Isä saattaa lähteä töihin aikaisin aamusta ja palata illalla, kun lapset ovat jo asettumassa nukkumaan. Tällaiseen maailmaan peilaten Takahashin hahmojen suhteet ovat aivan tavallisia.

Kokonaisuudessaan Gingan isä-suhteet ovat kuitenkin heikkoja: vaikka pennut välittävät isistään, eivät isät kuulu pentujen tavalliseen maailmaan, vaan pysyvät aina etäisinä.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Nimien mysteereitä

Huom! En itse osaa kirjoittaa tai puhua japania, joten virheet ovat mahdollisia.

Kun käännetään tekstiä japanista suomeksi, täytyy aina tehdä valintoja, koska japanilainen kirjoitusasu ei taivu suoraan länsimaisille aakkosille. Tämä näkyy selkeiten hahmojen nimissä, joista on joskus useitakin erilaisia versioita.

Lyhyt selvitys japanin kielestä. Japanissa on kolme erilaista kirjoitusmerkkijärjestelmää: kanji, hiragana ja katakana.

Kanji (esimerkiksi 銀 = gin = hopea) on yksi merkki, joka tarkoittaa yhtä sanaa. Kanjeja voi yhdistellä useilla erilaisilla tavoilla, jolloin niistä saa yhdyssanoja tai täysin uusia sanoja. Esimerkiksi: 銀牙 = kaksi kanjia: Gin ja Kiba = hopea ja hammas = ginga.
Toisaalta 銀河 = kaksi kanjia: Gin ja Kawa = hopea ja virta = Linnunrata/galaksi = ginga.

Hiraganat ja katakanat ovat taas tavumerkkejä, joissa yksi merkki on yksi tavu. Esimerkki hiraganojen käytöstä: 銀牙 流れ星 銀 eli Gi-n-Ki-Ba Na-ga-re-bos-hi Gi-n = ぎん きば ながれぼし . Hiraganoja käytetään erityisesti nuorille suunnatuissa sarjoissa selventämässä kanjeja. Esimerkiksi japaninkielisissä GNG-mangoissa on jokaisen kanjin yläpuolella kirjoitettu pienellä sama hiraganoilla.

Katakanoja käytetään taas ulkomaalaisten nimien kirjoittamiseen. Esimerkiksi: Be-n = ベン.
Koska japanilaisista tavuista saa vain rajallisen määrän yhdistelmiä, johtaa tämä siihen, että kaikkia länsimaisia nimiä ei voida kirjoittaa oikeaoppisesti japanilaisilla kirjoitusmerkeillä. Esimerkiksi: Weed = ウィード = Uiido tai Mer = メル = Meru.

Tämän vuoksi jo hyvin yksinkertaiseltakin vaikuttavat käännökset alkavat tuottaa nopeasti ongelmia, kun on päätettävä, mihin länsimaalaiseen nimeen yritetään viitata.

Sitten sekaan astuvat muut poikkeukset, joista tunnetuin lienee R&L-kirjaimet, jotka ovat Japanissa vain yksi ainoa kirjain. Tämä jättää taas paikan avoimeksi kääntäjälle: Mer vai Mel, Hiro vai Hilo, Riki vai Liki, Madara vai Madala. Jotkut sanat ovat helpompia päättää kuin toiset, mutta joskus kyse on vain kääntäjää enemmän miellyttävästä vaihtoehdosta. Esimerkiksi One Piecen päähenkilön nimeksi valittiin Luffy, koska se oli useammin käytössä fanikäännöksissä ja muissa vastaavissa. Animessa Luffya sanotaan vaihtelevasti Luffyksi tai Ruffyksi. Black Lagoonin päähenkilönaisen nimeksi valittiin Revy, koska se oli paljon hienompi kuin Levy. One Piecessä erään hahmon nauru käännettiin (ei kovin yllättävästi) "holoholo" sen toisen vaihtoehdon sijaan...

Mainittakoon myös, että GNG-animessa Gohee lausuu Rikin nimen usein Liki.

Toinen paljon ongelmaa aiheuttava on ō-äänne. Se lausutaan joko lyhyenä tai pitkänä o-äänteenä sanasta riippuen tai vaihtoehtoisesti se voi olla myös ou-äänne tai oh-äänne.

Ja näitä yhdistelmällä saadaan sitten paljon kiistoja aikaan siitä, mikä nimi on oikea ja mikä ei. Ongelmaan aiheuttaa lisäongelmaa se, että miten kääntäjä tahtoo nimen kääntää: yleisimmällä tavalla, kaikki samalla tekniikalla vai lähimpänä oikeaa lausumistapaa.

Mer vs. Mel
Mer on lyhenne sanasta Mercedes, joten tällä periaatteella Mer on hyvä valinta. On tietysti huomioitava, että Mer-nimeä ei ole olemassa, mutta Mel on. Mer toisaalta esiintyy taidekirjassa sekä Retsuden-tieto-oppaassa, joten sitä voisi tältä kantilta pitää oikeana.

Itse pidän käännöksen Meristä. Se on miehekkäämpi kuin Mel eikä koirien nimien ole minusta pakko pohjautua oikeisiin nimiin.

Chutora vs. Chuutora
Akatora, kurotora ja chuutora ovat kai-koirien kolme erilaista värimuunnosta: punainen, musta ja välimuoto. Käytännössä katsoen kaikissa koiratietokirjoissa välimuoto kirjoitetaan yhdellä u:lla, mutta se ei välttämättä ole oikein: väli/keskiarvo/keskimmäinen kirjoitetaan nimittäin chuu.

Syy nimen väärinkirjoitukseen tulee oletettavasti siitä, että kaikki suomenkieliset japanilaisia koirarotuja käsittelevät kirjat on tehty enemmän tai vähemmän englanninkielisten pohjalta. Englanninkielessä sanoja ei lausuta suoraan kuten ne kirjoitetaan, vaan lausumiseen on omat sääntönsä. Tällöin englanninkielisessä tekstissä oleva "chu" voidaan lausua "chuu"na.

Chutoran ja Chuutoran erona on se, että Chuutoran suomalaislukija osaa automaattisesti lausua oikein pitkänä u:na. Tällöin Chutora on hieman harhaanjohtava tyyli.

Jouji vs. George
Tämän nimen kääntäminen aiheutti ehkä eniten keskustelua Ginga-piireissä. George oli monille tuttu nimi jo entuudestaan: se oli taidekirjassa kirjoitettuna ja muiden käännösten uupuessa se otettiin tietysti käyttöön. Animessa hahmo ei esiintynyt ollenkaan, joten nimeä ei koskaan kuultu lausuttuna tai toisen kääntäjän kirjoittamana.

Itse pidin Joujia pitkän aikaa vääränä käännöksenä. Sekä Georgen että Kenin nimet kirjoitetaan kummatkin kanjeilla, joten oletin, että kyse olisi Takahashin keksimästä nimileikistä. Nimet kirjoitettaisiin kanjeilla, mutta koska koirien vanhemmat olivat länsimaalaisia rotuja, joilla länsimaalaiset nimet, olisivat pentujenkin nimet samalla myös länsimaalaisia.

Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan, selvisi seuraavia asioita Georgen puolesta:
- Japanissa on yleistä, että Jouji käännetään Georgeksi. Monet julkisuuden henkilöt, poliitikot ym. tekevät näin ja monien nimiä voidaan kääntää näin automaattisesti.

Joujin puolesta infoa tuli kuitenkin enemmän:
- Takahashi itse kertoi, että hahmon nimi on Jouji ja taidekirjan teksti oli väärä.
- WEED-mangan osassa 29 näkyy Joujin nimi hiraganoilla kirjoitettuna - ja siinä lukee JOUJI.

Lisäksi mainittakoon, että Jouji ja George lausutaan kutakuinkin samalla tavalla. Ero on siis ainoastaan siinä, mitä paperilla näkee.

Hougen vs. Hoogen, Koga vs. Kouga vs. Kooga, Hakuro vs. Hakurou, Jooji vs. Jouji, Kyoshiro vs. Kyoushirou...
O, oo ja ou lienevät se suurin aihe, mistä erilaisia nimiä löytyy. Suureksi harmikseni olen itse tässä asiassa tyystin eri mieltä kääntäjän kanssa, joten saan Gingan kanssa kärvistellä näiden vääriksi kokemieni nimien kanssa.

Kuten aiemmin selitin ō-äänteen voi lausua kolmella tavalla, mahdollisesti myös oh kuuluu tähän sarjaan.

Minun näkökulmastani ou on näistä kaikuista vaihtoehdoista huonoin, koska se on erittäin harhaanjohtava ja sopii parhaiten englanninkielisiin käännöksiin. Jos jää kuuntelemaan GDW- tai GNG-animea tarkkaan, kuulee selvästi, että Hougen lausutaan pitkällä o:lla (Hoogen), samoin Kyoshiro (Kyooshiro).

Ou-äännettä käytetään paljon lähinnä siksi, että sitä on paljon englanninkielissä käännöksissä. Englannissa ou-lausutaan pitkänä o:na, joten se on englanniksi täysin oikeaoppinen. (Vertaa moon, doom jne. lausuminen.) Suomenkieli ei kuitenkaan toimi näin, vaan kirjoitusasu johtaa harhaan oikeasta lausumistavasta. Lisäksi ou:n lisäileminen sinne tänne luo myös aikamoisia sanahirviöitä, joista Kyoushirou lienee pahin. Nimihän lausutaan kutakuinkin "Kjooshiro" tai "Kjooshiroo".

Tietenkään kaikki ou-käännökset eivät ole väärin: ainakin omaan korvaani Hakurou on oikea lausumistapa.

Ja tässäpä sitten tiivistyykin koko sotku: kun nimissä käytetään pelkkää ou-äännettä eikä jokaiseen nimeen oikeasti kuuluvaa äännettä, menevät kaikki nimet sekaisin. Itse koen tämän pitkälti kääntäjän laiskuutena, koska oikean lausumistavan selvittäminen veisi paljon aikaa.

Ero näissä on onneksi melko pieni eikä häiritsi omaa lukukokemustani. Monia tämä kuitenkin häiritsee, kun lempihahmonsa nimen tahtoisi kirjoittaa oikein, mutta on paha mennä sanomaan, mikä on oikea tapa kaikista erilaisista. Lohdutukseksi kaikille tästä huolehtiville voin kuitenkin kertoa: ne ovat kaikki yhtälailla oikein ja väärin. Mer ja Mel, George & Jouji, Kyoshiro, Kyooshiroo & Kyoushirou, Hougen ja Hoogen sekä monet muut voidaan kirjoittaa useilla eri tavoilla eikä ole mitään aukotonta perustelua siihen, miten jokin niistä olisi selvästi väärin tai poikkeuksellisen oikein.