Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ben. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ben. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Gingan isähahmot

Gingan yksi läpi kantavia teemoja on isän ja pojan suhde. Sarjasta löytyykin paljon erilaisia isiä, jopa paljon enemmän kuin äitejä. Millaisia isä-hahmoja Gingasta löytyy ja mikä voi olla Ginga-hahmojen isien taustana?


Biologiset vanhemmat: Chuutora, Riki, Shiro

Osalla hahmoista isän rooli jää niillä hyvin pieneksi: ne saavat pentuja, mutta ne eivät vaikuta niiden elämään. Selkeimmät tällaiset hahmot ovat Riki ja Shiro, jotka lemmikkeinä eivät hirveästi omasta lisääntymisestään päättäneet. Ne kohtaavat pentunsa myöhemmin, mutta eivät muista tai tunnista niitä. Kun ne tunnistavat pentunsa, on käynnissä taistelutilanne, jonka vuoksi ne eivät ehdi hirveästi osoittaa tunteita pentujaan kohtaan.

Laitoin Chuutoran tähän ryhmään, koska sen suhtautumista pentuihin ei tiedetä.

 Opettajat: Gin, Joe, Kurotora, Kyoshiro, Riki, Reima, Terumune

Opettaja-isät eivät suhtaudu pentuihinsa niinkään pentuina, vaan oppilaina. Pennun tehtävänä on oppia ja periä isänsä mantteli eikä suhteessa ole tilaa tunteilulle. Raain esimerkki lienee Terumune, joka iski poikansa Masamunen kerran toisensa jälkeen alas kalliolta selventämättä oppitunnin tarkoitusta pennulle.

Kyoshirolla ei koskaan ollut biologisia pentuja, mutta sen lauma koostui myös pienistä pennuista, joita se kasvatti aikuisiksi.

Gin on pitkälti opettaja-isä: vaikka se kaipasi Weediä ja tahtoi etsiä poikansa, lopulta Gin piti tärkeämpänä Ouun tilanteen ratkaisemista kuin oman poikansa henkeä. Hyvänä puolena tämä näkyy taas Yukimuran kohtaamisessa: kun Yukimura kutsuu isäänsä, ei Gin asetu Saheijin tielle, vaan käskee tämän menemään Yukimuran luokse, vaikka näin Gin menetti ainoan mahdollisuutensa puhua poikansa kanssa.

Väkivaltaiset: Joe, Kamakiri, Kyoshiro, Kyoshiron isä, Terun isä, Terumune

Väkivaltaisissa isissä väkivalta on niiden huomiota herättävin piirre. Ne eivät varsinaisesti opettaneet pentujaan, vaan purkivat niihin sekä puolisoonsa vihaansa ja turhautumistaan. Monet pennut oppivat tästä vastaamaan kaikkeen vain väkivallalla.

On sinällään erikoista, että väkivaltaisia isiä on myös hyvien hahmojen puolella. Erikoisin lienee Kyoshiro, joka The Last Warsin puolella teloo Orionia jatkuvasti, kun ei saa pentua muuten kuriin.


Unohtavat: Akame, Ben, Gin

Nämä ovat niitä hahmoja, joilla on pentuja ja jotka tuntuvat usein unohtavan, että heillä lapsia edes onkaan. Kohdatessaan pentujaan isät eivät näytä tunteitaan tai edes reagoi pentuihin. Akame vei omat pentunsa turvaan ihmisten luo, mutta ei pitänyt niihin yhteyttä eikä myöskään suuremmin reagoinut, kun sai selville lapsenlapsistaan.

Ben ei ole ihmetellyt vuosia kadoksissa olleen poikansa palaamista, mutta on tietysti myönnettävä, että Benillä oli dementia. Gin taas suhtautuu Weediin lämpimästi, mutta jättää Joen hyvin vähälle huomiolle puhumattakaan tietysti Joen pennusta...


Traagiset: Izou, Jerome, Kisaragi

Tiedätkö, miksi näillä hahmoilla oli perheet? Jotta ne kuolisivat. Kisaragin pennut ja Izoun veljet ovat Ginga-maailmassa kuolonuhreina niin usein, että se menee välillä jopa koomiseksi. Näiden hahmojen pentujen isoimpana tehtävänä on kuolla dramaattisesti eikä niillä ole muuta merkitystä tarinassa. Tähän onkin varauduttu kunnolla, sillä Kisaragilla on lähes 20 poikaa.

Jeromen pennut kuolivat jopa kahdesti: ensin Orionissa -jossa niiden kuolema unohdettiin- ja sitten Last Warsissa. Perheen kuollessa Jerome suri ja perhe oli sille tärkeimpiä asioita maailmassa. Tästä huolimatta Jeromen ei koskaan nähty viettävän aikaa perheensä kanssa. Ei edes sen jälkeen, kun perheestä oli enää muutamia jäseniä jäljellä.


Huolehtivat: Billy, Hiro, Kurojaki, Kurotora, Moss, Saheiji

Näiden hahmojen yksi selkeä tavoite elämässä on pennuista huolehtiminen. Ne käyttävät aikaa saadakseen pennuille ruokaa, opettavat niitä, taistelevat puolustaakseen ja ihan vain ovat olemassa pentujen elämässä.

Ehkä yllättävin hahmo tässä listassa on Kurojaki, joka oli pahuudestaan huolimatta isä Tesshinille. Se huolehti pennusta, taisteli sen puolesta ja oli hetken aikaa myös valmis jatkamaan elämäänsä sen vuoksi. Mangassa Kurojaki ottaa Chibin mukaansa, mutta jättää sen vähän ajan kuluttua puuhun, mistä Ouun joukot löytävät sen. Se, miksi Kurojaki jättää pentunsa, jää mysteeriksi, mutta tuntuisi todennäköiseltä, että se olisi jättänyt pennun odottamaan turvalliseen paikkaan, kun se itse tarkkaili vihollisten liikkeitä.

Hiro tarjoaa tähän puoleen humoristisen osansa: se viettää aikaa pentujen kanssa ja on opettanut niille lapsellisia kikkeli-lauluja. Erikoista kyllä Hiro ei ole opettanut pennuilleen taistelutaitoja.

Moss ja Saheiji ovat Ginga-maailman isien aatelia: ne opettavat pentujaan taistelemaan, huolehtimaan itsestään ja johtamaan laumaa, mutta tahtovat myös niiden erottavan hyvän ja pahan toisistaan. Ne myös näyttävät tunteensa pennuilleen eivätkä ole vain etäisiä johtajahahmoja. Ne myös asettavat pennut edelle kaikessa muussa. Kummatkin ovat vielä siitä erityisiä, että ne adoptoivat muiden pentuja ja huolehtivat niistä kuin omistaan.

Kurotoraa on vaikea luokitella, koska sen ei nähdä koskaan liikkuvan omien tai veljensä pentujen seurassa. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on huolehtivainen isä, koska se asui pentujensa kanssa samalla reviirillä ilman muuta laumaa ja myös tunsi niiden luonteet hyvin. Se myös adoptoi Chuutoran pennut.

 Älypuhelin: Weed

Weed on isähahmoista ristiriitaisin. Weed on moraalisesti hyvä hahmo ja rakastaa pentujaan, mutta on samalla karmiva isä. Weed ei koskaan lähde vapaaehtoisesti pentujensa luota, mutta luonnonmullistukset ja haavoittamiset erottavat sen kuitenkin pennuista pitkäksi aikaa. Mutta sinäkään aikana, kun perhe on yhdessä, Weed ei vietä aikaa pentujensa kanssa. Weedistä ehkä vahviten mieleen tulee älypuhelimen kanssa leikkivä teini-isä, joka on paikalla lastensa elämässä, mutta ei kuitenkaan oikeasti läsnä.

Weedin pentujen nähdään viettävän aikaa ja kommunikoivan enemmän Sasuken ja Ginin kanssa kuin itse Weedin. Weed ei koskaan kurita pentujaan tai yritä rohkaista ja kannustaa niitä tekemään mitään. Se ei myöskään ole opettanut omia moraalejaan pennuille, mikä näkyy Orionissa ja Siriuksessa: Orion ei selkeästi ole saanut minkäänlaista moraalista pohjaa elämäänsä ja Sirius taas tuntuu nojautuvan enemmän Weedistä luotuun legendaariseen, anteeksiantavaan hahmoon kuin oikeaan isäänsä, jolla on anteeksiannossa mukana realismi ja hyöty-haitta -suhde.

Mielenkiintoinen esimerkki Weedin isyydestä on se, että kun sen koko muu perhe lähtee The Last Warsin alussa pois Ouusta, se jää itse sinne. Tuolloin elettiin rauhan aikaa ja Ouuta olisi jäänyt vartioimaan Gin, Jerome, Kyoshiro, Hiro, Rocket ja ties ketkä kaikki muut eli Weed olisi hyvin voinut mennä perheensä mukana.

Weed myös suhtautuu pentuihinsa kuin alamaisiinsa. Kun Orion ja Sirius eivät tottele sitä, Weed päättää karkottaa ne. Tämä on kummassakin tilanteessa täysin hullua, koska Orion on karkotettaessa vielä pentu ja Sirius taas karkotetaan sen takia, että se tahtoo auttaa Monsoonia. Eikö tällaista tilannetta voisi ratkaista sillä, että laitetaan lapsi nukkumaan ilman iltapalaa ja nurkkaan istumaan? Mutta ei. Weed toteuttaa käytännössä kaikkien lasten pahimman painajaisen: joutua ajetuksi pois omasta kodistaan ja tulla vanhempiensa hylkäämäksi ja torjumaksi.

Kumpaakaan karkotusta ei varsinaisesti laiteta toteutukseen, mutta jo karkotuksella uhkaaminen on liiallinen pelote omalle lapselle. Weed ei myöskään koskaan mainitse karkotuksista uudestaan, vaikka tällainen asia olisi tärkeää käsitellä läpi jo ihan lauman yhtenäisyyden säilyttämiseksi.

On erikoista, että hahmoista juuri Weed on huono isä. Se on kuitenkin oikeudenmukainen kaikkia kohtaan ja se vietti suuren osan lapsuudestaan isäänsä etsien, joten sen kaikista hahmoista pitäisi ymmärtää isän tärkeys pennulle.

 Takahashi

Jäin tätä kirjoittaessa miettimään, kuinka paljon Gingan isähahmojen ristiriitaisuudet voivat johtua Takahashin omasta lapsuudesta. Gingassa kukaan päähenkilöisistä ei ole lapsilleen läheinen ja tuttavallinen, vaan kaukainen johtajahahmo. Vakavat hahmot, esimerkiksi Jerome, joilla olisi mahdollisuus näyttää tunteita pentujaan kohtaan eivät koskaan tee niin, vaan tunteitaan näyttävät vain humoristiset Moss ja Hiro tai suoran koiramaiset hahmot kuten Billy. Vaikka Gingan yksi kantavia elementtejä on isä-poika -suhteet koko Ginga-sarjassa on oikeastaan vain yksi keskustelu, jossa isä puhuu pojalleen: Riki, kun se opettaa Ginille battougan.

Vaihtoehtoisesti tunteita näytetään vain kuolinvuoteella: pennut kertovat tunteitaan vanhemmilleen vain näiden kuollessa ja isät kertovat pojilleen olevansa heistä ylpeitä viimeisellä hengenvedollaan. Monet tunteikkaat hetket, joissa toinen osapuoli ei tee kuolemaa, ovat anime-sarjoihin erikseen lisättyjä, joita ei ole alkuperäisessä mangassa ollenkaan.

Takahashi kertoo perheestään mangassa hyvin vähän: hän ei ole esitellyt sisaruksiaan tai omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, vaan maininnut heidät siellä täällä. Yhden asian hän on kuitenkin sanonut monta kertaa: Takahashi vihasi omaa isäänsä. Kun asiaa jää ajattelemaan, se tuntuu aivan uskomattoman karulta. On yksi asia ajatella tai sanoa noin, mutta aivan eri asia kirjoittaa niin kirjaan, jota lukevat miljoonat ihmiset useassa eri maassa.

Takahashi on kertonut paljon tarinoita isästään mangan lopussa: kuinka tämä oli ankara ja teki outoja sääntöjä, joita perheen oli pakko noudattaa. Kuinka tämä ei päässyt armeijaan huonon näkönsä takia ja kuinka häntä kiusattiin ja komenneltiin töissä. Kuinka hän oli lempeä vain perheen koiraa kohtaan. Takahashi on kertonut, että on vasta vanhemmiten alkanut ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä sekä myös lakannut vihaamasta tätä. Itselleni tästä ajatuksesta tulee vahvasti mieleen Terun nimettömäksi jäänyt isä sekä sankarillisesti kuolevat koira-isät, jotka tunnustavat rakkautensa vasta viimeisenä tekonaan. Ehkä Takahashikin kaipasi tunnustusta isältään, mutta ei koskaan sitä saanut? Takahashi lähti kuitenkin nuorena pois kotoa, muutti Tokioon ja ryhtyi niinkin epävarmaan ammattiin kuin manga-piirtäjäksi.

Onko mahdollista, että Gingan isät eivät ole kovin vahvasti läsnä, koska Takahashilla itsellään oli heikko isä-suhde? Kuitenkin isistä heikoimpia ovat nimenomaan Weed, Gin ja Jerome, jotka kuitenkin perusluonteensa (uskollinen, moraalinen, selkeä, luotettava) vuoksi olisivat hyviä vanhempia. Läsnäolossa ja isyydessä onnistuvat parhaiten pahikset sekä ne, joiden isyyttä kuvataan eniten huumorin kautta. Ainoa poikkeus tässä on Saheiji, jolle isyys on kuitenkin ainoa rooli, koska siitä ei ole enää metsästämään, taistelemaan tai johtamaan laumaa.

Takahashi kertoo hyvin vähän hahmojen ja tarinan suunnittelusta: hän on maininnut, että hän monesti puhtaasti inspiroi koirien vuorosanat ja suunnittelee tarinaa eteenpäin yhden pokkarin kerrallaan. Tämä tukisi asiaa: jotkut kirjailijat kirjoittavat tarinaa näppituntumalla, vaistolla tai fiilispohjalla, toiset taas laskelmoivat hyvinkin tarkkaan, miten hahmoja tulee kehittää ja mistä lukijat pitävät. Jos Takahashi kirjoittaa tarinaa eikä suunnittele sitä tarkkaan, on mahdollista, ettei hän ole edes ajatellut, että tarvittaisiin kohtauksia, joissa isät ja pennut viettäisivät aikaa yhdessä.

Takana voi olla myös japanilainen työmoraali: Japanissa on hyvin yleistä, että perheessä vain isä käy töissä ja äiti huolehtii lapsista. Isä saattaa lähteä töihin aikaisin aamusta ja palata illalla, kun lapset ovat jo asettumassa nukkumaan. Tällaiseen maailmaan peilaten Takahashin hahmojen suhteet ovat aivan tavallisia.

Kokonaisuudessaan Gingan isä-suhteet ovat kuitenkin heikkoja: vaikka pennut välittävät isistään, eivät isät kuulu pentujen tavalliseen maailmaan, vaan pysyvät aina etäisinä.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Mitä olisin muuttanut: WEED-manga 1-30

Hougen-saaga jäi vähän aikaa sitten taakse ja nyt ovat vuorossa makakit ja Yukimura. Hougenia vastaan käyty taistelu oli omia suosikkejani, mutta olisin siihen silti tahtonut tehdä joitakin muutoksia.

5. Olisin tiivistänyt juonta
Tämä on epämääräisin muutos sarjaan. GDW:ssä on jonkin verran ns. turhaa juoksentelua, joka ei lopulta vaikuta ollenkaan pääjuoneen ja jotkut kohtaukset jäävät irtonaisiksi. Esimerkiksi Toubeen kuolema on tällainen. Sen koko tarkoitus oli lopulta pelastaa koiranpentu, mikä kokonaisuuden kannalta tuntuu nyt ajan hukkaamiselta.

GDW:ssä on paljon pieniä mutkia, jotka voisi vetää suoraksi, mikä tekisi tarinasta paljon tiiviimmän.

4. Olisin isontanut Joujin roolia
Joujin rooli tarinassa jää harmillisen pieneksi, ottaen huomioon, miten tyylikäs hahmo se on ja millainen menneisyys sillä on ollut. Siskon kuolema jätti siihen jälkensä ja esimerkiksi tästä vesipelosta olisi voinut olla viittauksia aiemminkin. Esimerkiksi Toubeen ollessa joessa.

Joujista olisi muutenkin mielenkiintoista kuulla lisää: miten se sai arpensa ja onko sillä jossakin päin Japania verivihollisia.

3. En olisi vapauttanut Giniä
Vaikka vanhat fanit riemuitsivatkin siitä, kun Gin pakeni omin voimin Hougenin luota ja keräsi armeijan, en itse pitänyt tästä elementistä. Se toki suurensi Ginin roolia huomattavasti, mutta samalla se teki Ginistä liian superkoiran. Armeijan kokoaminen hetkissä myös jotenkin halventaa Weedin vastaavaa suoritusta: Weed sai puolta pidemmässä ajassa kokoon vain kourallisen sotilaita.

Lisäksi Ginin pitäminen vankina toi sarjaan jatkuvaa jännitettä. Oma suosikkini olisi tähän tilanteeseen ollut mangan ja animen risteytys. Gin olisi paennut, mutta sen aika olisi kulunut toipumiseen eikä se olisi koonnut armeijaa.

2. Thunder ja Lecter olisivat palanneet
Thunder ja Lecter olivat sen verran tyylikkäitä pahiksia, että olisin itse toivonut niiden palaavaan tarinaan. En olisi tahtonut niitä mihinkään isoon osaan enkä etenkään hyvisten puolelle, mutta ne olisivat hyvin voineet toimia Sniperin kätyreinä ja auttaa etsimään Giniä sekä muuta "viatonta", jossa ne eivät olisi joutuneet vastakain Weedin armeijan kanssa.

Lisäksi jos Thunder ja Lecter olisivat palanneet, olisivat muutkin koirat päässeet näyttämään kykyjään. Nyt vain Weed ja Hiro taistelivat pääpahiksia vastaan lopputaistelussa. Itse olisin pitänyt siitä, jos esimerkiksi Ken ja Kagetora olisivat taistelleet yhdessä tätä kaksikkoa vastaan.

1. Olisin tappanut jonkun päähahmoista

Hougenia vastaan kuolee oikeastaan vain kaksi hyvin tunnettua hahmoa: John ja Toubee. Muut koirat on esitelty vain hetkiä ennen kuolemaansa tai niillä ei ole nimeä ollenkaan. GNG:n yksi vaikuttavimpia elementtejä oli se, miten melkeinpä kuka tahansa hahmoista saattoi kuolla ja miten päähahmoja tapettiin huomattavat määrät sarjan lopussa. GDW:ssä hahmojen kuolemat jäävät mitättömiksi.

Mietin omaa tappolistaani ja jonkun seuraavista hahmoista olisi minusta voinut uhrata:

- Jerome
Jeromen kuolema animessa oli onnistuneesti toteutettu ja se toi Weedin ja Hougenin taisteluun selkeää henkilökohtaisuutta. Mangassa Weed oletti Jeromen kuolevan, mutta se ei lukijaa säväytä, kun hän tietää hahmon selviävän. Jeromen kuoleman isoin haittapuoli olisi se, että Hougen itse ei olisi tehnyt sitä, vaan osasyyllisenä olisi ollut vain huono tuuri.

- Mer
Merillä olisi ollut hyvä hetki kuolla Hougenin hampaissa. Hougen oli psykopaatti, joten sen olisi voinut kuvitella tappavan Merin ihan vain Weedin raivostuttaakseen. Itse olisin pitänyt tilanteesta, jossa Hougen olisi katsonut Weediä silmiin ja sitten murtanut Merin niskan nakaten sitten tämän ruumiin Weedin naamalle. Näinhän joku susista taisi GNG:n puolella tehdä Ginille, tosin silloin taisi lennellä vain irtonainen pää?

Merin kuolema olisi kuitenkin järkyttänyt Weediä pahasti: olihan Mer Weedille ikään kuin pikkuveli.

- Ben tai Cross
Benin tai Crossin tappaminen olisi ollut Hougenilta poikkeuksellisen julma temppu. Vanha Cross ja sokea Ben eivät olisi voineet puolustautua oikein mitenkään Hougenia vastaan eivätkä myöskään estää tätä mitenkään, joten niiden tappo olisi ollut vain päähänpisto.

Kurotoraa, Kagetoraa tai Keniä en tahtoisi tappaa tällaisessa tilanteessa. Kaikilla näistä koirista on syvemmät siteet ystäviinsä ja sukulaisiinsa kuin Weediin ja ne eivät varmasti olisi voineet hillitä itseään, kun Hougen olisi meinattu päästää vapaaksi.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Oheistuote-esittely: Ben-pehmo

Ben on yksi WEED World -lehtien yhteydessä järjestetyistä arpajaispalkintopehmoista. Siitä on valmistettu sekä iso että pieni versio.

Pehmo on mielestäni yksi onnistuneimpia WEED-pehmoja. Pallopäinen olemus ei ole koskaan ollut suosikkejani, mutta Benin pehmossa se toimii hyvin. Käytetty kangas sopii Benille erittäin hyvin, koska se muistuttaa tanskandogin lyhyttä turkkia. Benin kasvokuviot ovat onnistuneet erittäin hyvin ja myös sen ilme on hahmolle sopiva: sen silmät ovat täysin avonaiset, mutta eivät näytä kuitenkaan pentumaisen pyöreiltä.

Myös pehmojen töpöhäntä sopii Benille hyvin.

Hahmon historia on huomioitu pehmossa erittäin hyvin. Sen silmissä on "sokeankiilto". Ne näyttävät ensi vilkaisulta mustilta, mutta kun pehmoa katsoo hetken huomaa silmien olevan harmahtavat ja aavistuksen kiiltävät, jotka luovat erittäin hyvän maitomaisen, sokean kiillon silmiin.

Benillä on myös punainen kaulapantansa, joka on tehty muovihelmistä.

Isossa sekä pienessä pehmossa on samat ominaisuudet.

Ehdottomasti omia suosikkejani GDW-pehmoista: lempihahmoni erittäin tyylikkäästi toteutettuna.