Kirjoitin TLW:n alkaessa pohdintaa Jeromen ja Lydian pennuista ja nyt, kun TLW on päättynyt Japanissa ja tärkeimpiä kohtauksia on käännetty suomeksi, voidaan pentuja tarkastella uudestaan.
Pentuja on kuusi ja niistä neljä on uroksia, kaksi narttuja.
Lenov - uros
Tila: Kuollut, Monsoonin alaiset tappoivat sen.
Lenov ei ole nimi tai ei ainakaan paljon käytetty nimi. On todennäköistä, että Takahashi on valinnut sen vahingossa, koska se on venäläistyylisen kuuloinen.
Lenov mainitaan useita kertoja Lydian pojaksi kertojan toimesta.
Akira - narttu
Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.
Akira on alunperin naisen nimi, mutta sitä käytetään nykyisin paljon myös miehen nimenä.
Akiraa kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Tetsuon kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.
Tetsuo - uros
Tila: Kuollut, hyökkäsi Monsoonin alaisen kimppuun.
Tetsuo on miehen nimi.
Tetsuota kutsutaan pennuksi (kertoja) tai lapseksi (Cross) yhdessä Akiran kanssa. Lydia viittaa kolmeen kuolleeseen lapsina ja pikkuisina.
Maru, Sunny ja Tonov ovat sitten hankalampi tapaus.
Maru on japanilainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.
Sunny on länsimainen nimi, jota voidaan käyttää sekä tyttöjen että poikien nimenä.
Tonov on esimerkiksi bulgariassa käytettävä sukunimi.
Johtopäätelmä
Koska Akiraa ja Tetsuota ei kutsuta missään vaiheessa veljiksi, siskoiksi, tyttäriksi, pojiksi ym. vaan pennuiksi ja lapsiksi, voidaan tästä päätellä, että todennäköisesti toinen niistä oli narttu ja toinen uros. Lisäksi mangassa mainitaan, että niiden veri roiskui sisarusten päälle eli ei veljien, mistä päätellen jäljelle jääneessä kolmikossa on yksi naaras ja kaksi urosta. Tavallisesti kertoja mainitsee, jos joukossa on vain uroksia tai narttuja. Esimerkiksi Hiro ei peräänny, koska se ei voi karttaa taistelua poikiensa nähden.
Olen itse merkinnyt Akiran nartuksi, koska Akira on myös naisen nimi, kun taas Tetsuo on vain miehen nimi. Lenov on taas hyvin selvästi todettu urokseksi.
Nämä kaikki tiedot ovat The Last Wars -pokkarista 1, joten voidaan olettaa, että ne ovat todenmukaisimmat tiedot, mitä pennuista on, koska tietoja ei ole ripoteltu useisiin eri pokkareihin tai sarjoihin.
Myöhempien pokkareiden tiedot
Osassa 2 Maruun ja Sunnyyn viitataan vain niiden nimillä, ei pentuina, poikina jne. Myöhemmin niitä kutsutaan taas pennuiksi. Osassa neljä Cross kutsuu Marua ja Sunnya isoiksi pojiksi ja myöhemmin pelkästään pojiksi. Jerome kutsuu niitä uroiksi.
Akamen pois johdattaman ryhmän pentuihin viitataan nuorina.
Tästä voitaisiin päätellä, että Tonov on pennuista narttu, koska se on ainoa, josta ei ole sanottu mitään suoraa. Myös jotkut korealaiset lukijat tuntuvat pitävän Tonovia narttuna. Ikävä kyllä myös se, että Tonov kirjoitettiin pois tarinasta, viittaisi siihen, että se on narttu. Takahashi tunnetusti kirjoittaa naishahmot pois tarinasta: Bella, Minnie, Koyuki ja jossain määrin Cross jäävät helposti syrjään.
Tonovin puhetyyli kuitenkin viittaisi siihen, että se on uros: japaninkielisessä versiossa se käyttää itsestään sanaa "ore", joka on hyvin miehekäs tapa puhua. Yksi harmillinen vaihtoehto on siis myös se, että Takahashi unohti kuinka oli pennut jakanut alussa ja meni sitten eteenpäin fiilispohjalta. On tietysti myös mahdollista, että isoveljien ympäröimä pentu olisi oppinut käyttämään itsestään miehekkäämpää puhetapaa, mutta Takahashi ei ole koskaan ennen tehnyt näin naishahmojen kanssa, vaan naishahmot puhuvat naisellisesti.
Todennäköisintä siis lienee, että Takahashi unohti Tonovin olevan narttu. Lenov mainitaan useaan kertaan urokseksi ja Tetsuo on japanilainen miehen nimi, joten ei voida olettaa, että Takahashi olisi nimennyt sen vahingossa väärin. Sunnysta ja Marusta puhutaan taas usein Jeromen poikina. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis Tonov.
Mokailua...
Harmillista kyllä tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun tällaista mokailua tapahtuu. Orion-mangassa mainitaan, että osa Lydian ja Jeromen pennuista kuoli. Kuolemasta kerrottiin kertojan kautta, joten silloin ei voida olettaa, että kyse olisi hahmojen tekemästä erehdyksestä.
Noah-mangassa taas Hiron ja Reikan pennut esiteltiin nimeltä ja niistä yksi oli nimeltään Akahime eli punainen prinsessa. Tämä herätti ihmetystä, koska pennuista on aina puhuttu poikina ja Akahime on vain liian naisellinen nimi urokselle. Korjaus tapahtuikin jo seuraavassa osassa, kun Akahimen nimeksi korjattiin Kouta. Nimimoka oli kävi myös toiselle pennulle, joka esiintyi ensin väärällä nimellä: Shirojirou nimettiin uudestaan Jiroumaruksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiro. Näytä kaikki tekstit
maanantai 4. marraskuuta 2019
sunnuntai 5. toukokuuta 2019
Gingan isähahmot
Gingan yksi läpi kantavia teemoja on isän ja pojan suhde. Sarjasta löytyykin paljon erilaisia isiä, jopa paljon enemmän kuin äitejä. Millaisia isä-hahmoja Gingasta löytyy ja mikä voi olla Ginga-hahmojen isien taustana?
Laitoin Chuutoran tähän ryhmään, koska sen suhtautumista pentuihin ei tiedetä.
Kyoshirolla ei koskaan ollut biologisia pentuja, mutta sen lauma koostui myös pienistä pennuista, joita se kasvatti aikuisiksi.
Gin on pitkälti opettaja-isä: vaikka se kaipasi Weediä ja tahtoi etsiä poikansa, lopulta Gin piti tärkeämpänä Ouun tilanteen ratkaisemista kuin oman poikansa henkeä. Hyvänä puolena tämä näkyy taas Yukimuran kohtaamisessa: kun Yukimura kutsuu isäänsä, ei Gin asetu Saheijin tielle, vaan käskee tämän menemään Yukimuran luokse, vaikka näin Gin menetti ainoan mahdollisuutensa puhua poikansa kanssa.
On sinällään erikoista, että väkivaltaisia isiä on myös hyvien hahmojen puolella. Erikoisin lienee Kyoshiro, joka The Last Warsin puolella teloo Orionia jatkuvasti, kun ei saa pentua muuten kuriin.
Ben ei ole ihmetellyt vuosia kadoksissa olleen poikansa palaamista, mutta on tietysti myönnettävä, että Benillä oli dementia. Gin taas suhtautuu Weediin lämpimästi, mutta jättää Joen hyvin vähälle huomiolle puhumattakaan tietysti Joen pennusta...
Jeromen pennut kuolivat jopa kahdesti: ensin Orionissa -jossa niiden kuolema unohdettiin- ja sitten Last Warsissa. Perheen kuollessa Jerome suri ja perhe oli sille tärkeimpiä asioita maailmassa. Tästä huolimatta Jeromen ei koskaan nähty viettävän aikaa perheensä kanssa. Ei edes sen jälkeen, kun perheestä oli enää muutamia jäseniä jäljellä.
Ehkä yllättävin hahmo tässä listassa on Kurojaki, joka oli pahuudestaan huolimatta isä Tesshinille. Se huolehti pennusta, taisteli sen puolesta ja oli hetken aikaa myös valmis jatkamaan elämäänsä sen vuoksi. Mangassa Kurojaki ottaa Chibin mukaansa, mutta jättää sen vähän ajan kuluttua puuhun, mistä Ouun joukot löytävät sen. Se, miksi Kurojaki jättää pentunsa, jää mysteeriksi, mutta tuntuisi todennäköiseltä, että se olisi jättänyt pennun odottamaan turvalliseen paikkaan, kun se itse tarkkaili vihollisten liikkeitä.
Hiro tarjoaa tähän puoleen humoristisen osansa: se viettää aikaa pentujen kanssa ja on opettanut niille lapsellisia kikkeli-lauluja. Erikoista kyllä Hiro ei ole opettanut pennuilleen taistelutaitoja.
Moss ja Saheiji ovat Ginga-maailman isien aatelia: ne opettavat pentujaan taistelemaan, huolehtimaan itsestään ja johtamaan laumaa, mutta tahtovat myös niiden erottavan hyvän ja pahan toisistaan. Ne myös näyttävät tunteensa pennuilleen eivätkä ole vain etäisiä johtajahahmoja. Ne myös asettavat pennut edelle kaikessa muussa. Kummatkin ovat vielä siitä erityisiä, että ne adoptoivat muiden pentuja ja huolehtivat niistä kuin omistaan.
Kurotoraa on vaikea luokitella, koska sen ei nähdä koskaan liikkuvan omien tai veljensä pentujen seurassa. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on huolehtivainen isä, koska se asui pentujensa kanssa samalla reviirillä ilman muuta laumaa ja myös tunsi niiden luonteet hyvin. Se myös adoptoi Chuutoran pennut.
Weedin pentujen nähdään viettävän aikaa ja kommunikoivan enemmän Sasuken ja Ginin kanssa kuin itse Weedin. Weed ei koskaan kurita pentujaan tai yritä rohkaista ja kannustaa niitä tekemään mitään. Se ei myöskään ole opettanut omia moraalejaan pennuille, mikä näkyy Orionissa ja Siriuksessa: Orion ei selkeästi ole saanut minkäänlaista moraalista pohjaa elämäänsä ja Sirius taas tuntuu nojautuvan enemmän Weedistä luotuun legendaariseen, anteeksiantavaan hahmoon kuin oikeaan isäänsä, jolla on anteeksiannossa mukana realismi ja hyöty-haitta -suhde.
Mielenkiintoinen esimerkki Weedin isyydestä on se, että kun sen koko muu perhe lähtee The Last Warsin alussa pois Ouusta, se jää itse sinne. Tuolloin elettiin rauhan aikaa ja Ouuta olisi jäänyt vartioimaan Gin, Jerome, Kyoshiro, Hiro, Rocket ja ties ketkä kaikki muut eli Weed olisi hyvin voinut mennä perheensä mukana.
Weed myös suhtautuu pentuihinsa kuin alamaisiinsa. Kun Orion ja Sirius eivät tottele sitä, Weed päättää karkottaa ne. Tämä on kummassakin tilanteessa täysin hullua, koska Orion on karkotettaessa vielä pentu ja Sirius taas karkotetaan sen takia, että se tahtoo auttaa Monsoonia. Eikö tällaista tilannetta voisi ratkaista sillä, että laitetaan lapsi nukkumaan ilman iltapalaa ja nurkkaan istumaan? Mutta ei. Weed toteuttaa käytännössä kaikkien lasten pahimman painajaisen: joutua ajetuksi pois omasta kodistaan ja tulla vanhempiensa hylkäämäksi ja torjumaksi.
Kumpaakaan karkotusta ei varsinaisesti laiteta toteutukseen, mutta jo karkotuksella uhkaaminen on liiallinen pelote omalle lapselle. Weed ei myöskään koskaan mainitse karkotuksista uudestaan, vaikka tällainen asia olisi tärkeää käsitellä läpi jo ihan lauman yhtenäisyyden säilyttämiseksi.
On erikoista, että hahmoista juuri Weed on huono isä. Se on kuitenkin oikeudenmukainen kaikkia kohtaan ja se vietti suuren osan lapsuudestaan isäänsä etsien, joten sen kaikista hahmoista pitäisi ymmärtää isän tärkeys pennulle.
Vaihtoehtoisesti tunteita näytetään vain kuolinvuoteella: pennut kertovat tunteitaan vanhemmilleen vain näiden kuollessa ja isät kertovat pojilleen olevansa heistä ylpeitä viimeisellä hengenvedollaan. Monet tunteikkaat hetket, joissa toinen osapuoli ei tee kuolemaa, ovat anime-sarjoihin erikseen lisättyjä, joita ei ole alkuperäisessä mangassa ollenkaan.
Takahashi kertoo perheestään mangassa hyvin vähän: hän ei ole esitellyt sisaruksiaan tai omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, vaan maininnut heidät siellä täällä. Yhden asian hän on kuitenkin sanonut monta kertaa: Takahashi vihasi omaa isäänsä. Kun asiaa jää ajattelemaan, se tuntuu aivan uskomattoman karulta. On yksi asia ajatella tai sanoa noin, mutta aivan eri asia kirjoittaa niin kirjaan, jota lukevat miljoonat ihmiset useassa eri maassa.
Takahashi on kertonut paljon tarinoita isästään mangan lopussa: kuinka tämä oli ankara ja teki outoja sääntöjä, joita perheen oli pakko noudattaa. Kuinka tämä ei päässyt armeijaan huonon näkönsä takia ja kuinka häntä kiusattiin ja komenneltiin töissä. Kuinka hän oli lempeä vain perheen koiraa kohtaan. Takahashi on kertonut, että on vasta vanhemmiten alkanut ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä sekä myös lakannut vihaamasta tätä. Itselleni tästä ajatuksesta tulee vahvasti mieleen Terun nimettömäksi jäänyt isä sekä sankarillisesti kuolevat koira-isät, jotka tunnustavat rakkautensa vasta viimeisenä tekonaan. Ehkä Takahashikin kaipasi tunnustusta isältään, mutta ei koskaan sitä saanut? Takahashi lähti kuitenkin nuorena pois kotoa, muutti Tokioon ja ryhtyi niinkin epävarmaan ammattiin kuin manga-piirtäjäksi.
Onko mahdollista, että Gingan isät eivät ole kovin vahvasti läsnä, koska Takahashilla itsellään oli heikko isä-suhde? Kuitenkin isistä heikoimpia ovat nimenomaan Weed, Gin ja Jerome, jotka kuitenkin perusluonteensa (uskollinen, moraalinen, selkeä, luotettava) vuoksi olisivat hyviä vanhempia. Läsnäolossa ja isyydessä onnistuvat parhaiten pahikset sekä ne, joiden isyyttä kuvataan eniten huumorin kautta. Ainoa poikkeus tässä on Saheiji, jolle isyys on kuitenkin ainoa rooli, koska siitä ei ole enää metsästämään, taistelemaan tai johtamaan laumaa.
Takahashi kertoo hyvin vähän hahmojen ja tarinan suunnittelusta: hän on maininnut, että hän monesti puhtaasti inspiroi koirien vuorosanat ja suunnittelee tarinaa eteenpäin yhden pokkarin kerrallaan. Tämä tukisi asiaa: jotkut kirjailijat kirjoittavat tarinaa näppituntumalla, vaistolla tai fiilispohjalla, toiset taas laskelmoivat hyvinkin tarkkaan, miten hahmoja tulee kehittää ja mistä lukijat pitävät. Jos Takahashi kirjoittaa tarinaa eikä suunnittele sitä tarkkaan, on mahdollista, ettei hän ole edes ajatellut, että tarvittaisiin kohtauksia, joissa isät ja pennut viettäisivät aikaa yhdessä.
Takana voi olla myös japanilainen työmoraali: Japanissa on hyvin yleistä, että perheessä vain isä käy töissä ja äiti huolehtii lapsista. Isä saattaa lähteä töihin aikaisin aamusta ja palata illalla, kun lapset ovat jo asettumassa nukkumaan. Tällaiseen maailmaan peilaten Takahashin hahmojen suhteet ovat aivan tavallisia.
Kokonaisuudessaan Gingan isä-suhteet ovat kuitenkin heikkoja: vaikka pennut välittävät isistään, eivät isät kuulu pentujen tavalliseen maailmaan, vaan pysyvät aina etäisinä.
Biologiset vanhemmat: Chuutora, Riki, Shiro
Osalla hahmoista isän rooli jää niillä hyvin pieneksi: ne saavat pentuja, mutta ne eivät vaikuta niiden elämään. Selkeimmät tällaiset hahmot ovat Riki ja Shiro, jotka lemmikkeinä eivät hirveästi omasta lisääntymisestään päättäneet. Ne kohtaavat pentunsa myöhemmin, mutta eivät muista tai tunnista niitä. Kun ne tunnistavat pentunsa, on käynnissä taistelutilanne, jonka vuoksi ne eivät ehdi hirveästi osoittaa tunteita pentujaan kohtaan.Laitoin Chuutoran tähän ryhmään, koska sen suhtautumista pentuihin ei tiedetä.
Opettajat: Gin, Joe, Kurotora, Kyoshiro, Riki, Reima, Terumune
Opettaja-isät eivät suhtaudu pentuihinsa niinkään pentuina, vaan oppilaina. Pennun tehtävänä on oppia ja periä isänsä mantteli eikä suhteessa ole tilaa tunteilulle. Raain esimerkki lienee Terumune, joka iski poikansa Masamunen kerran toisensa jälkeen alas kalliolta selventämättä oppitunnin tarkoitusta pennulle.Kyoshirolla ei koskaan ollut biologisia pentuja, mutta sen lauma koostui myös pienistä pennuista, joita se kasvatti aikuisiksi.
Gin on pitkälti opettaja-isä: vaikka se kaipasi Weediä ja tahtoi etsiä poikansa, lopulta Gin piti tärkeämpänä Ouun tilanteen ratkaisemista kuin oman poikansa henkeä. Hyvänä puolena tämä näkyy taas Yukimuran kohtaamisessa: kun Yukimura kutsuu isäänsä, ei Gin asetu Saheijin tielle, vaan käskee tämän menemään Yukimuran luokse, vaikka näin Gin menetti ainoan mahdollisuutensa puhua poikansa kanssa.
Väkivaltaiset: Joe, Kamakiri, Kyoshiro, Kyoshiron isä, Terun isä, Terumune
Väkivaltaisissa isissä väkivalta on niiden huomiota herättävin piirre. Ne eivät varsinaisesti opettaneet pentujaan, vaan purkivat niihin sekä puolisoonsa vihaansa ja turhautumistaan. Monet pennut oppivat tästä vastaamaan kaikkeen vain väkivallalla.On sinällään erikoista, että väkivaltaisia isiä on myös hyvien hahmojen puolella. Erikoisin lienee Kyoshiro, joka The Last Warsin puolella teloo Orionia jatkuvasti, kun ei saa pentua muuten kuriin.
Unohtavat: Akame, Ben, Gin
Nämä ovat niitä hahmoja, joilla on pentuja ja jotka tuntuvat usein unohtavan, että heillä lapsia edes onkaan. Kohdatessaan pentujaan isät eivät näytä tunteitaan tai edes reagoi pentuihin. Akame vei omat pentunsa turvaan ihmisten luo, mutta ei pitänyt niihin yhteyttä eikä myöskään suuremmin reagoinut, kun sai selville lapsenlapsistaan.Ben ei ole ihmetellyt vuosia kadoksissa olleen poikansa palaamista, mutta on tietysti myönnettävä, että Benillä oli dementia. Gin taas suhtautuu Weediin lämpimästi, mutta jättää Joen hyvin vähälle huomiolle puhumattakaan tietysti Joen pennusta...
Traagiset: Izou, Jerome, Kisaragi
Tiedätkö, miksi näillä hahmoilla oli perheet? Jotta ne kuolisivat. Kisaragin pennut ja Izoun veljet ovat Ginga-maailmassa kuolonuhreina niin usein, että se menee välillä jopa koomiseksi. Näiden hahmojen pentujen isoimpana tehtävänä on kuolla dramaattisesti eikä niillä ole muuta merkitystä tarinassa. Tähän onkin varauduttu kunnolla, sillä Kisaragilla on lähes 20 poikaa.Jeromen pennut kuolivat jopa kahdesti: ensin Orionissa -jossa niiden kuolema unohdettiin- ja sitten Last Warsissa. Perheen kuollessa Jerome suri ja perhe oli sille tärkeimpiä asioita maailmassa. Tästä huolimatta Jeromen ei koskaan nähty viettävän aikaa perheensä kanssa. Ei edes sen jälkeen, kun perheestä oli enää muutamia jäseniä jäljellä.
Huolehtivat: Billy, Hiro, Kurojaki, Kurotora, Moss, Saheiji
Näiden hahmojen yksi selkeä tavoite elämässä on pennuista huolehtiminen. Ne käyttävät aikaa saadakseen pennuille ruokaa, opettavat niitä, taistelevat puolustaakseen ja ihan vain ovat olemassa pentujen elämässä.Ehkä yllättävin hahmo tässä listassa on Kurojaki, joka oli pahuudestaan huolimatta isä Tesshinille. Se huolehti pennusta, taisteli sen puolesta ja oli hetken aikaa myös valmis jatkamaan elämäänsä sen vuoksi. Mangassa Kurojaki ottaa Chibin mukaansa, mutta jättää sen vähän ajan kuluttua puuhun, mistä Ouun joukot löytävät sen. Se, miksi Kurojaki jättää pentunsa, jää mysteeriksi, mutta tuntuisi todennäköiseltä, että se olisi jättänyt pennun odottamaan turvalliseen paikkaan, kun se itse tarkkaili vihollisten liikkeitä.
Hiro tarjoaa tähän puoleen humoristisen osansa: se viettää aikaa pentujen kanssa ja on opettanut niille lapsellisia kikkeli-lauluja. Erikoista kyllä Hiro ei ole opettanut pennuilleen taistelutaitoja.
Moss ja Saheiji ovat Ginga-maailman isien aatelia: ne opettavat pentujaan taistelemaan, huolehtimaan itsestään ja johtamaan laumaa, mutta tahtovat myös niiden erottavan hyvän ja pahan toisistaan. Ne myös näyttävät tunteensa pennuilleen eivätkä ole vain etäisiä johtajahahmoja. Ne myös asettavat pennut edelle kaikessa muussa. Kummatkin ovat vielä siitä erityisiä, että ne adoptoivat muiden pentuja ja huolehtivat niistä kuin omistaan.
Kurotoraa on vaikea luokitella, koska sen ei nähdä koskaan liikkuvan omien tai veljensä pentujen seurassa. Voidaan kuitenkin olettaa, että se on huolehtivainen isä, koska se asui pentujensa kanssa samalla reviirillä ilman muuta laumaa ja myös tunsi niiden luonteet hyvin. Se myös adoptoi Chuutoran pennut.
Älypuhelin: Weed
Weed on isähahmoista ristiriitaisin. Weed on moraalisesti hyvä hahmo ja rakastaa pentujaan, mutta on samalla karmiva isä. Weed ei koskaan lähde vapaaehtoisesti pentujensa luota, mutta luonnonmullistukset ja haavoittamiset erottavat sen kuitenkin pennuista pitkäksi aikaa. Mutta sinäkään aikana, kun perhe on yhdessä, Weed ei vietä aikaa pentujensa kanssa. Weedistä ehkä vahviten mieleen tulee älypuhelimen kanssa leikkivä teini-isä, joka on paikalla lastensa elämässä, mutta ei kuitenkaan oikeasti läsnä.Weedin pentujen nähdään viettävän aikaa ja kommunikoivan enemmän Sasuken ja Ginin kanssa kuin itse Weedin. Weed ei koskaan kurita pentujaan tai yritä rohkaista ja kannustaa niitä tekemään mitään. Se ei myöskään ole opettanut omia moraalejaan pennuille, mikä näkyy Orionissa ja Siriuksessa: Orion ei selkeästi ole saanut minkäänlaista moraalista pohjaa elämäänsä ja Sirius taas tuntuu nojautuvan enemmän Weedistä luotuun legendaariseen, anteeksiantavaan hahmoon kuin oikeaan isäänsä, jolla on anteeksiannossa mukana realismi ja hyöty-haitta -suhde.
Mielenkiintoinen esimerkki Weedin isyydestä on se, että kun sen koko muu perhe lähtee The Last Warsin alussa pois Ouusta, se jää itse sinne. Tuolloin elettiin rauhan aikaa ja Ouuta olisi jäänyt vartioimaan Gin, Jerome, Kyoshiro, Hiro, Rocket ja ties ketkä kaikki muut eli Weed olisi hyvin voinut mennä perheensä mukana.
Weed myös suhtautuu pentuihinsa kuin alamaisiinsa. Kun Orion ja Sirius eivät tottele sitä, Weed päättää karkottaa ne. Tämä on kummassakin tilanteessa täysin hullua, koska Orion on karkotettaessa vielä pentu ja Sirius taas karkotetaan sen takia, että se tahtoo auttaa Monsoonia. Eikö tällaista tilannetta voisi ratkaista sillä, että laitetaan lapsi nukkumaan ilman iltapalaa ja nurkkaan istumaan? Mutta ei. Weed toteuttaa käytännössä kaikkien lasten pahimman painajaisen: joutua ajetuksi pois omasta kodistaan ja tulla vanhempiensa hylkäämäksi ja torjumaksi.
Kumpaakaan karkotusta ei varsinaisesti laiteta toteutukseen, mutta jo karkotuksella uhkaaminen on liiallinen pelote omalle lapselle. Weed ei myöskään koskaan mainitse karkotuksista uudestaan, vaikka tällainen asia olisi tärkeää käsitellä läpi jo ihan lauman yhtenäisyyden säilyttämiseksi.
On erikoista, että hahmoista juuri Weed on huono isä. Se on kuitenkin oikeudenmukainen kaikkia kohtaan ja se vietti suuren osan lapsuudestaan isäänsä etsien, joten sen kaikista hahmoista pitäisi ymmärtää isän tärkeys pennulle.
Takahashi
Jäin tätä kirjoittaessa miettimään, kuinka paljon Gingan isähahmojen ristiriitaisuudet voivat johtua Takahashin omasta lapsuudesta. Gingassa kukaan päähenkilöisistä ei ole lapsilleen läheinen ja tuttavallinen, vaan kaukainen johtajahahmo. Vakavat hahmot, esimerkiksi Jerome, joilla olisi mahdollisuus näyttää tunteita pentujaan kohtaan eivät koskaan tee niin, vaan tunteitaan näyttävät vain humoristiset Moss ja Hiro tai suoran koiramaiset hahmot kuten Billy. Vaikka Gingan yksi kantavia elementtejä on isä-poika -suhteet koko Ginga-sarjassa on oikeastaan vain yksi keskustelu, jossa isä puhuu pojalleen: Riki, kun se opettaa Ginille battougan.Vaihtoehtoisesti tunteita näytetään vain kuolinvuoteella: pennut kertovat tunteitaan vanhemmilleen vain näiden kuollessa ja isät kertovat pojilleen olevansa heistä ylpeitä viimeisellä hengenvedollaan. Monet tunteikkaat hetket, joissa toinen osapuoli ei tee kuolemaa, ovat anime-sarjoihin erikseen lisättyjä, joita ei ole alkuperäisessä mangassa ollenkaan.
Takahashi kertoo perheestään mangassa hyvin vähän: hän ei ole esitellyt sisaruksiaan tai omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan, vaan maininnut heidät siellä täällä. Yhden asian hän on kuitenkin sanonut monta kertaa: Takahashi vihasi omaa isäänsä. Kun asiaa jää ajattelemaan, se tuntuu aivan uskomattoman karulta. On yksi asia ajatella tai sanoa noin, mutta aivan eri asia kirjoittaa niin kirjaan, jota lukevat miljoonat ihmiset useassa eri maassa.
Takahashi on kertonut paljon tarinoita isästään mangan lopussa: kuinka tämä oli ankara ja teki outoja sääntöjä, joita perheen oli pakko noudattaa. Kuinka tämä ei päässyt armeijaan huonon näkönsä takia ja kuinka häntä kiusattiin ja komenneltiin töissä. Kuinka hän oli lempeä vain perheen koiraa kohtaan. Takahashi on kertonut, että on vasta vanhemmiten alkanut ymmärtää isäänsä ja tämän käytöstä sekä myös lakannut vihaamasta tätä. Itselleni tästä ajatuksesta tulee vahvasti mieleen Terun nimettömäksi jäänyt isä sekä sankarillisesti kuolevat koira-isät, jotka tunnustavat rakkautensa vasta viimeisenä tekonaan. Ehkä Takahashikin kaipasi tunnustusta isältään, mutta ei koskaan sitä saanut? Takahashi lähti kuitenkin nuorena pois kotoa, muutti Tokioon ja ryhtyi niinkin epävarmaan ammattiin kuin manga-piirtäjäksi.
Onko mahdollista, että Gingan isät eivät ole kovin vahvasti läsnä, koska Takahashilla itsellään oli heikko isä-suhde? Kuitenkin isistä heikoimpia ovat nimenomaan Weed, Gin ja Jerome, jotka kuitenkin perusluonteensa (uskollinen, moraalinen, selkeä, luotettava) vuoksi olisivat hyviä vanhempia. Läsnäolossa ja isyydessä onnistuvat parhaiten pahikset sekä ne, joiden isyyttä kuvataan eniten huumorin kautta. Ainoa poikkeus tässä on Saheiji, jolle isyys on kuitenkin ainoa rooli, koska siitä ei ole enää metsästämään, taistelemaan tai johtamaan laumaa.
Takahashi kertoo hyvin vähän hahmojen ja tarinan suunnittelusta: hän on maininnut, että hän monesti puhtaasti inspiroi koirien vuorosanat ja suunnittelee tarinaa eteenpäin yhden pokkarin kerrallaan. Tämä tukisi asiaa: jotkut kirjailijat kirjoittavat tarinaa näppituntumalla, vaistolla tai fiilispohjalla, toiset taas laskelmoivat hyvinkin tarkkaan, miten hahmoja tulee kehittää ja mistä lukijat pitävät. Jos Takahashi kirjoittaa tarinaa eikä suunnittele sitä tarkkaan, on mahdollista, ettei hän ole edes ajatellut, että tarvittaisiin kohtauksia, joissa isät ja pennut viettäisivät aikaa yhdessä.
Takana voi olla myös japanilainen työmoraali: Japanissa on hyvin yleistä, että perheessä vain isä käy töissä ja äiti huolehtii lapsista. Isä saattaa lähteä töihin aikaisin aamusta ja palata illalla, kun lapset ovat jo asettumassa nukkumaan. Tällaiseen maailmaan peilaten Takahashin hahmojen suhteet ovat aivan tavallisia.
Kokonaisuudessaan Gingan isä-suhteet ovat kuitenkin heikkoja: vaikka pennut välittävät isistään, eivät isät kuulu pentujen tavalliseen maailmaan, vaan pysyvät aina etäisinä.
lauantai 22. elokuuta 2015
Ginga: The Last Wars, luku 12
![]() |
| Kun karhut jättävät koirat rauhaan, alkavat laumalaiset kiistellä siitä, mitä heidän tulee tehdä. Kyoshiro ja muutama muu lähtee seuraamaan karhuja, mutta pahasti haavoittunut Jerome kieltää niitä. |
![]() |
| Samassa ne kuulevat mäen päältä huutoja. Lydian ruumista puolustavat Jeromen pennut ja Cross ovat joutuneet kuuden karhun piirittämäksi. |
![]() |
| Soturit lähtevät auttamaan niitä Musashin johdolla. |
![]() |
| Pahasti haavoittunut Kurokama ei voi seurata niitä, vaan jää jälkeen. |
![]() |
| Myöskään Hiro ei seuraa Musashia. Sen sijaan se käskee Akakamaa kertomaan pennuilleen, että heidän isänsä taisteli loppuun asti kuin todellinen uroo. |
![]() |
| Pakeneva Gin on pulassa. Se kompuroi metsässä ja karhut uhkaavat saada sen kiinni. |
![]() |
| Yllättäen Gin kompuroi ja tajuaa joutuneensa aukiolle. |
![]() |
| Se tajuaa olevansa kallionkiellekkeellä, kosken yläpuolella. Gin miettii vaihtoehtojaan, mutta joutuu toteamaan, ettei selviäisi putouksesta hengissä. |
![]() |
| Samassa äänekäs ulvonta saa Monsoonin huomion herpaantumaan ja Gin iskee hampaansa Monsooniin - aiheuttamatta kuitenkaan merkittävää vahinkoa. |
![]() |
| Hiro syöksyy esiin ja hyökkää suoraan kohti Monsoonia. |
![]() |
| Ja Monsoon iskee Hiron maahan yhdellä ainoalla iskulla... |
perjantai 3. heinäkuuta 2015
Ginga: The Last Wars, 6. luku
Uusin luku! Koirat alkavat saada jalansijaa taistelussa.
Alkuperäiset kuvat ovat Tsukin ottamia.
Olen pettymys: Lydia on yhä elossa ja se ei edes vaikuta niin pahasti haavoittuneelta kuin Weed, joka on yhä tajuton.
Hiro oli saanut itselleen voimaboostia. O_O Tuo temppu oli Mossin voimia vastaavaa. Tosin pakkohan koirilla on oltava jonkinlaiset mahdollisuudet rivikarhuja vastaan.
Seuraavaa lukua odotellessa...
Alkuperäiset kuvat ovat Tsukin ottamia.
![]() |
| Kurotora, Ken, Mer ja Cross juoksevat Hiron ja Joujin avuksi. |
![]() |
| Ne ovat kuitenkin myöhässä, sillä karhu on jo iskemässä Hiron kimppuun. Mutta... |
![]() |
| Rocket hyökkää takaapäin saaden karhun huomion herpaantumaan! |
![]() |
| Hiro käyttää tilaisuuden hyväkseen ja iskee hampaansa karhun etutassuun... |
![]() |
| Ja heittää karhun selälleen. |
![]() |
| Se iskee hampaansa karhun kalloon, kun Reika ja sen pennut katsovat. |
![]() |
| Ja repii karhun pään auki. |
![]() |
| Karhu sinnittelee hetken, mutta kaatuu sitten kuolleena maahan. |
![]() |
| Koirat sekä karhut ovat järkyttyneitä Hiron voimista. |
![]() |
| Ja kun Kurotora, Mer, Cross ja Ken hyökkäävät... |
![]() |
| Ne pakenevat. |
![]() |
| Gin saa voitosta uutta voimaa ja jatkaa ulvomista. Weed on yhä tajuton, mutta Lydia on taas tajuissaan. |
![]() |
| Ulvonta kantautuu kauas. |
![]() |
| Ja se saa karhut hämilleen. |
![]() |
| Ne epäröivät eivätkä jatka taistelua. |
![]() |
| Koirien onnistuu irtautua taistelusta. |
![]() |
| Musashikin on yhä mukana joukoissa. |
![]() |
| Koirat kerääntyvät yhteen haavoittuneiden luo. |
![]() |
| Yllättäen kuuluu kammottava karjaisu. |
![]() |
| Koirat jähmettyvät kuuntelemaan karjaisua. |
![]() |
| Se on Monsoon, joka saa muut Akakabuton pennut näyttämään pieniltä ja heiveröisiltä. Karhutkin ovat peloissaan eikä Monsoon ole tyytyväinen. |
Hiro oli saanut itselleen voimaboostia. O_O Tuo temppu oli Mossin voimia vastaavaa. Tosin pakkohan koirilla on oltava jonkinlaiset mahdollisuudet rivikarhuja vastaan.
Seuraavaa lukua odotellessa...
lauantai 27. kesäkuuta 2015
Ginga: The Last Wars, 5. luku
Alkuperäiset kuvat ovat Tsukin ottamia.
![]() |
| Aloituskuva. Joujin haavat eivät näytä niin pahoilta kuin viime luvun lopussa. |
![]() |
| Karhu nostaa tassunsa ja Jouji irtoaa sen otteesta. |
![]() |
| Ennen kuin karhut ehtivät viimeistellä Joujin, Tesshin nappaa sitä jalasta ja raahaa sen syrjään. |
![]() |
| Kyoshiro, Jerome ja Kagetora hyökkäävät antaakseen Tesshinille mahdollisuuden viedä Jouji syrjään. |
![]() |
| Ne eivät haavoitu, mutta karhut taistelevat selät vastakkain tehden hyökkäämisestä hankalaa. |
![]() |
| Tesshin käskee haavoittunutta Hiroa viemään Joujin turvaan. |
![]() |
| Rocket ei ole voinut lähteä viemään Ginin viestiä, koska karhut tukkivat sen tien. Giniä ja sen joukkoja piirittää vähintään kuusi karhua. |
![]() |
| Gin ulvoo yhä kutsuen joukkoja koolle. Kutsuuko se heikkoja turvaan, lisäjoukkoja haastaakseen karhut vai eivätkö koirat voi paeta vuorelta ilman apua? |
![]() |
| Kogakoirat ovat turvanneet osan joukoista ja ne lähestyvät Giniä. |
![]() |
| Mukana ovat Reika sekä Hiron pennut. |
![]() |
| Ginin luona on vain muutamia sotureita. Suurin osa koirista on pentuja tai haavoittuneita. |
![]() |
| Hiro ilmestyy paikalle kantaen Joujia. |
![]() |
| Karhut estävät Hiroa jatkamasta matkaa. |
![]() |
| Hiro ja Jouji vaihtavat muutaman sanan ja karhun hyökätessä Jouji hyppää pois Hiron selästä. |
Ja jälleen taistelun lopputulos jää auki. Pidin kovasti siitä, että Jouji ei kuollut vielä, koska tällöin sen kuolema olisi jäänyt hyvin laimeaksi.
Oma ongelmansa on se, että tarinaa ei ymmärrä täysin, mutta se tuo siihen oman viehätyksensä. Aikovatko Hiro ja Jouji taistella, että ne pääsevät ylös vuorelle vai aikovatko ne avata reitin, että vuorella olevat pääsevät pois?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















































