Aloittelevan keräilijän opas, osa 3: TUNNISTA!

Tässä postauksessa käsitellään tapoja, jolla kokemattomampia keräilijöitä voidaan yrittää huijata. Huijauksia esiintyy onneksi harvoin ja koska Suomessa on paljon kokeneita keräilijöitä, pystyy apua helposti pyytämään esimerkiksi foorumeilta. Lisäksi monia Ginga-oheistuotteita on vaikea väärentää.

Weed vs. Weed

Yksi vaikeimmin erotettavia pehmoja ovat normaali arpajaispalkinto-Weed sekä TopSangyon valmistama normaalissa myynnissä ollut Weed. Ulkonäöllisesti tai laadullisesti pehmoissa ei ole isoa eroa, mutta jos tarkoituksena on ostaa sellainen, kannattaa niiden hintojen suhteen olla tarkkana. Arpajaispalkintoa on valmistettu huomattavasti vähemmän kuin TopSangyon mallia, joten harvinaisuus tekee siitä arvokkaamman. Tosin TopSangyon mallien vuoksi arpajaispalkinto-Weed on kuitenkin edullisimpia WEED-pehmoista. Hintaeroa näillä kahdella on kuitenkin tavallisesti 100-200 euroa.

Jos myyjä ei itse tiedä pehmojen eroa, pystyy ne helposti tunnistamaan pahvisten copyright-merkintöjen avulla.

TopSangyon pehmossa on takajalassa kiinni kankainen copyright-lappu sekä pahvinen lappu, jossa kuva WEED-animesta.

Arpajaispalkinnossa taas ei ole fyysisesti kiinni minkäänlaista lappua, mutta sen kaulan ympärillä on kullanvärisellä nauhalla kiinnitetty lappu, jossa on kuva WEED-mangasta. Kannattaa myös muistaa, että osalla arpajaispalkinto-Weedeillä on kippura häntä.

Jos myyjä yrittää huijata ostajaa, on todennäköistä, että hän väittää TopSangyon pehmoa arpajaispalkinnoksi. Pehmosta on melko helppoa poistaa kankainen copyright-merkintä, jolloin siitä on hankala kertoa, kumpaa sarjaa se on ollut.

Jos olet ostamassa laputonta pehmoa, tarkista ensin sen takajalat. Onko vasemmassa jalassa selkeää karkeampaa kohtaa tai onko sauma auennut juuri kankaisen lapun kohdalta? Tällöin on mahdollista, että lappu on irrotettu tai irronnut.

Itse pehmojen ulkonäössä on vain minimaalisia eroja, mutta ne voi kuitenkin erottaa toisistaan, jos niitä vertailee keskenään.

TopSangyon Weedin pää on huomattavasti kulmikkaampi kuin arpajaispalkinnon ja eron huomaa erityisesti isoissa pehmoissa. Myös silmien ja otsapallojen kiinnityskohta kannattaa tarkistaa, koska niissä on pieniä eroja pehmojen välillä.

Vasemmalla palkinto, oikealla TopSangyon versio.

Keskellä Topsangyon Weed.

Mallikuvat

Mallikuvat ovat suosittu keräilykohde, mutta harmillisesti niitä on erittäin vaikea, jopa mahdoton tunnistaa. Mallikuvien painolaatu sekä paperilaatu vaihtelevat rajusti. Osa WEED-animesta on piirretty Koreassa, joten kuvia on tulostettu ja kopioitu studiolla useista eri laitteista. Osa kuvista on jopa faksattu.

Japanissa ja Koreassa käytetty paperi on kuitenkin materiaaliltaan erilaista kuin suomalaiset. Paperi on ohuempaa ja ei läheskään niin karkeaa.

Helpoin keino tunnistaa mallikuvat on ostaa niitä kerralla iso paketti. Jos olet saanut aidon paketin, keskittyvät hahmot usein yhteen jaksoon ja paketissa olevien mallikuvien laatu vaihtelee rajusti. Samoista hahmoista on usein kaksi kuvaa (varjostettu ja varjostamaton), mukana on epäsuosittua materiaalia kuten maisemakuvia, kopioituja valokuvia, pentuja, Hougenin alaisia, ankkoja, kyyhkyjä jne. Lisäksi kuvien painolaatu vaihtelee paljon: yhdessä setissä voi olla huippulaatuisia kuvia, mutta myös tummenneita/haalenneita kopioita.

Musashi-mallikuva, jossa korealaiset merkinnät.

Hyvä tunnistusmerkki on myös mukana tulevat yleiset ohjeet eli 2-7 sivua pitkä japaninkielinen opas, jonka etusivulla lukee WEED ja sisäsivuilla on taas yksinkertaisia piirroksia perspektiivin ottamisesta ihmisen näkökulmasta.

Jos ostat paketteja, kannattaa tarkistaa, mitä muuta myyjä myy. Jos hänellä on myynnissä selvästi aitoja studiomateriaaleja (animaatiokalvoja, kuvakäsikirjoituksia, gengoja jne.), on todennäköisempää, että myydyt mallikuvat ovat aitoja. Takuu se ei ikävä kyllä ole.

Jos paketissa on vain koirakuvia (tavallisesti vain nimellisistä hahmoista) ja ne ovat tasalaatuisia, on kyse erittäin todennäköisesti kopioista. Kopioita myyvät vaivautuvat harvoin tekemään kopioita epäsuosituista tai huonolaatuisista kuvista.

Yksittäisistä kuvista on usein lähes mahdoton sanoa, ovatko ne aitoja vai eivät. Korealaiset kopiot tunnistaa siitä, että niihin on kirjoitettu käsin hahmojen nimet ym. tiedot koreaksi. Useimmiten tässä on käytetty punaista kynää. (Korealaisilla kopioilla tarkoitetaan kuvia, jotka on lähetetty Japanista Koreaan, koska Koreassa on halvempaa piirtotyövoimaa. Korealaiset kopiot ovat aitoja, mutta tavallisesti hieman heikkolaatuisempia kuin japanilaiset.)

Valokuvista mallikuvia on käytännössä mahdotonta tunnistaa aidoiksi: kamera ja salamavalo muuttavat värejä sen verran, että eroja ei voi huomata. Urumiin on tullut muutama erä väärennettyjä mallikuvia, jotka on lahjoitettu eteenpäin. Ne tunnistaa siitä, että mallikuvassa lukee kummallakin puolella käsinkirjoitettuna "kopio".

Japanilaisessa Yahoo!Auctionsissa seuraavat myyjät myyvät kopioituja mallikuvia:
ginnangirlxxx
day_of_apocalypse2007
Aitoja kuvia en ole nähnyt/saanut huutokaupoissa noin 2 vuoteen.

Tämän lisäksi esimerkiksi julisteista on helppo tehdä kopioita, mutta niissä helpoin tunnistustapa on painolaatu ja värit. Suomessa ja Japanissa käytetään erilaista värikarttaa, jolloin Suomessa painetut tuotteet ovat aavistuksen poikkeavia väreiltään. Eroja näkee helposti esimerkiksi taidekirjan painoksia vertaamalla.