Takahashin koiratietous

Olen usein miettinyt Takahashin koiratietoutta: olen usein kuvitellut hänet supertaitavaksi koirankäsittelijäksi, kasvattajaksi tai vähintään useita koiria omistavaksi. Nyt kuitenkin taidekirjan haastattelun sekä mangassa olevien pienten asioiden vuoksi olen jäänyt miettimään, miten paljon Takahashi oikeasti tietää koirista.

Tässä on muutamia pieniä virheitä mangasta, joita koiran kanssa ei pitäisi tehdä tai vähintäänkin pitäisi tiedostaa, että ne ovat virheitä. (Lasken tähän vain normaalit virheet: en sitä, että esim. koiraa ei saa hakata halolla päähän.)

WEED-mangassa Daisuke antaa GB:lle kanankoiven. Kananluita ei pitäisi koskaan antaa koiralle, koska ne ovat pehmeitä, jolloin koirat usein hotkivat ne. Tällöin luut voivat lohjeta kovimmista kohdista sirpaleina, jotka saattavat repiä koiran suolistoa. Villikoiran voi tietysti olettaa tottuneen syömään luita, mutta ei ole suositeltavaa antaa koiralle luita, jos se ei ole tottunut syömään niitä.

Orionissa Daisuke taas antaa Weedin pennuille kullekin raa'an, kokonaisen kalan. Vaikka kyse on villikoirista, on tässäkin huomioitavia asioita. Raa'asta kalasta voi helposti saada matoja ja erityisesti nuorille pennuille ne ovat erittäin vaarallisia. Lisäksi kalan ruodot ovat kovia ja teräviä, minkä vuoksi ne voivat takertua koiran kurkkuun tai aiheuttaa muita ongelmia. Koirat voivat myös olla allergisia kalalle.

Ginga no Inutachissa taas nuori poika syöttää koiralleen suklaata. Suklaa on koirille myrkyllistä ja ne voivat kuolla siihen. Tarinassa koira kuoli myöhemmin, mutta kuolema ei todennäköisesti liittynyt suklaaseen...

Haastatteluissa ja monissa muissa tiedoissa Takahashi kertoo usein koiristaan sekä vain tuntemistaan koirista tavalla, josta näkee selvästi, että hän rakastaa lemmikkejään ja koiria ylipäänsä. Hän on myös teettänyt pentuja labradorinnoutajallaan ja on omistanut puolisuden, jonka käsittely vaatii taitoa.

Tästä huolimatta Takahashin koirien kohtelussa on outoja piirteitä, jotka jäävät helposti ihmetyttämään. Takahashi on esimerkiksi kertonut, että kun hänellä oli kolme labradoria, hän ei kouluttanut tai opettanut niitä pentuvuosina käytännössä katsoen ollenkaan, vaan tahtoi niiden olevan villejä ja vapaita.

Itselleni tämä aiheutti kummastusta. Pentuna koira oppii monet käskyt helposti ja jos sitä rupeaa opettamaan tavoille vasta vuoden ikäisenä, joutuu samalla opettamaan koiran pois monista pahoista tavoista.

Tämän takana voi kuitenkin olla Japanilainen tyyli kasvattaa lapsia. Japanissa koulujärjestelmä on erittäin tiukka ja pakottaa kaikki samaan muottiin koulupukujen ja esimerkiksi hiusten värjäämisen kieltämisen takia. Tämä jatkuu työelämässä käytännössä koko elämän jatkuvan pukupakon kautta. Tämän vuoksi monesti Japanissa lasten annetaan elää melko kuritonta elämää. Kiukuttelevia ja avuttomasti käyttäytyviä lapsia voidaan pitää jopa söpöinä.

Ehkä tämän vuoksi Takahashin koirillakin on vapaat lapsuusvuodet, jolloin niiden ei tarvitse huolehtia vielä suuremmista määräyksistä.

Eniten Suomessa on kuitenkin kohahduttanut Takahashin että hänen eläinlääkärinsä kommentti siitä, että kumpikaan heistä ei vie koiriaan kävelylle. Suomessa koirien kävelytys on itsestäänselvyys. Onko näin Japanissa?

Tietoa tästä on hankala löytää. Kukapa tekisi näin perusselvästä asiasta mitään tutkimusta? Olettaisin itse kuitenkin seuraavaa: Japanissa huomattava osa ihmisistä asuu kaupungeissa, joissa koirat ylipäänsä viettävät vähemmän aikaa ulkona. Tämän lisäksi japanilaiset kaupunkiasunnot ovat melko pieniä ja niissä suositaan pieniä koiria. Näiden kanssa sisätiloissa leikkiminen on huomattavasti helpompaa kuin isojen.

Tärkeä huomioitava asia on Japanin ilmasto: kesäisin Tokion alueella on trooppisen kuumaa, jopa +40 astetta ja lisäksi meri-ilmasto tekee ilmasta jatkuvan kostean. Talvella taas kylmät tuulet puhaltavat. Kesäisin koirien kävelytys voisi olla hankalaa: ne voisivat saada helposti lämpöhalvauksen ja kuumalla ilmalla koirat eivät edes tahdo liikkua niin paljon. Japanilaiset asunnot taas on käytännössä katsoen aina ilmastoitu, joten ne pysyvät koko ajan sopivan viileinä.

Jos sopiville kävelytysalueille pitäisi matkustaa metrolla tai jos puolet vuodesta on aikana sellaista, että koira ei ulkona viihdy, kannattaako koiraa opettaa käymään ulkona? Ajatus voi kuulostaa oudolta tai epämiellyttävältä, mutta jos ajattelee monia seurakoirarotuja, niin ne eivät lopulta tarvitse paljon liikuntaa. Lisäksi esimerkiksi kissat tarvitsisivat luontaisesti paljon liikuntaa, mutta harvoinpa niitä näkee kävelyillä.

Takahashi tosin asuu Akitassa, melko pohjoisessa, ja hän omistaa ison omakotitalon, joka on luonnon keskellä tai ainakin hivenen syrjästä muusta asutuksesta. Miksei hän kävelytä koiriaan?

Monet ovat tähän sanoneet, että labradorinnoutajat tarvitsevat paljon liikuntaa. Kaikki itse tuntemani labradorit ovat kuitenkin olleet melkoisen laiskoja: nuorena ne tietysti riehuivat paljon, mutta eivät yhtään enempää kuin muutkaan pentukoirat. Lisäksi labradoreja voi suositella myös kerrostaloasuntoon, mikä kertoo lopulta melko paljon koiran liikunnan tarpeesta.

Takahashin koirat saavat riehua vapaasti talossa eikä Takahashi ilmeisesti niitä hirveästi siitä toru: hän mainitsee yhden kerran, kun villiintyneet pennut juoksivat lasin läpi sekä muutamia tilanteita, missä perheen kissa on tullut riemuitsemaan, kun koirat on laitettu kuriin. Lisäksi rivien välistä voi lukea seuraavaa: puolisusi Hanako karkasi usein pihasta, mutta labradorit taas eivät käy ulkona kuin tarpeillaan. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että Takahashin koirilla on aina kaksi vaihtoehtoa: olla sisällä tai ulkona puutarhassa. Jos koirilla on nämä vaihtoehdot, ei niiden kävelyttäminen ole lopulta pakollista. Monet ihmiset, joilla on pihassa pysyvä koira, päästävät sen vain ulos jaloittelemaan eivätkä vie sitä kävelylle kuin satunnaisesti. Tätä ei tietenkään haastattelussa mainittu, joten monilla saattoi olla kuva kerrostaloasunnosta, jossa koirat koko ajan ovat.

Kokonaisuudessaan Takahashin koirataidot lienevät tavallisen koiranomistajan tasolla. Hän on tuskin ajatellut kanaa ja kaloja niinkään koirien näkökulmasta, vaan lähinnä piirtämisellä ja juonielementtinä. Olisi outoa, jos Daisuke olisi tyrkännyt GB:lle köntin raakaa lihaa tai pihvin ja kala on looginen valinta koiranpennuille ruuaksi, kun ruoka on pitänyt hankkia luonnosta. Koiristaan Takahashi pitää hyvää huolta: ne saavat olla koko ajan perheensä seurassa ja kun ne sairastuvat, on niillä oma eläinlääkäri, jonka luona ne voivat käydä tai joka tekee kotikäyntejä.