Miksi Gingassa ei ole samaistuttavia naishahmoja?

Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi postaus käsittelemään Ginga-sarjojen naishahmoja!

Ginga-sarjoissa ei ole käytännössä katsoen ainuttakaan naishahmoa, johon suomalainen lukija voisi samaistua. Kaikki naishahmot ovat järjestään heikompia kuin miehet ja useimmat ovat täysin kykenemättömiä taistelemaan, johtajatehtäviin, puolustamaan itseään tai ystäviään/perhettä eikä niillä ole minkäänlaista omaa elämää. Suurimman osan roolina on vain synnyttää pentuja maailmaan ja olla kotona uskollisena puolisona. Useimmiten niillä ei ole edes minkäänlaista taustatarinaa, vaan ne pelmahtavat mukaan tarinaan. Naishahmojen elämä pyörii täysin miesten ympärillä ja aviopuolison kuolema voi ajaa naaraan hulluksi. Cross on monessa tilanteessa vapautunut näistä normeista, mutta sitäkin korostetaan koko sarjan erittäin poikkeuksellisena naisena, koska se on niin voimakas ja omapäinen. Ja GNG:n lopussa sekin taantuu kotiäidiksi ja panttivangiksi, Weedissä Benin hoitajaksi ja Orionissa lastenvahdiksi.

Syyksi naishahmojen heikkouteen on laitettu useita asioita: yhtenä tärkeimpänä on ollut se, että Japanissa GNG ilmestyi alunperin nuorille pojille suunnatussa Shounen Jumpissa ja WEED taas noin 40-vuotiaille liikemiehille suunnatussa Manga Gorakussa. Tämän vuoksi oletettiin, että japanilaisia miesfaneja eivät naishahmot kiinnostaisi eikä niihin sen takia kiinnitettäisi huomiota.

Kun Takahashi kävi Suomessa selvisi kuitenkin seuraava asia: Japanissa Gingalla on kutakuinkin yhtä paljon naisfaneja kuin Suomessa eli 80% WEED-mangan lukijoista on naisia.

Japanissa naisten asema on huono: Maailman talousfoorumin 2013 tekemän tutkimuksen mukaan Japani oli sijalla 105, kun verrattiin miesten ja naisten tasa-arvoa. Maita oli vertailussa mukana 136 ja Suomi oli tutkimuksessa sijalla kaksi. Japani hävisi vertailussa esimerkiksi Tansanialle, Ugandalle, Thaimaalle, Kiinalle ja Intialle.

Japanissa naisen ihanne on olla hiljainen, kaunis ja kiltti kotivaimo, joka huolehtii lapsista ja tekee ruokaa miehelleen. Monet japanilaiset pitävät länsimaisia naisia omituisina, kun he ovat "miehekkäästi" mukana bisnesmaailmassa ja työelämässä. Esimerkiksi päätösten tekemistä pidetään Japanissa miehekkäänä ja tämän vuoksi naisporukalla voi mennä kauankin aikaa päättää, mihin ravintolaan mennään syömään: päättäminen on miesten tehtävä. Naisten avuttomuus ja riippuvaisuus miehiin koetaan hyvänä ja luonnollisena ominaisuutena.

Voisiko tästä johtua Gingan naishahmojen puute?

Otan pohdintaan mukaan vielä toisen sarja: Houkutus eli Twilight. Sarjan päähenkilö Bella on onneton tapaus, joka loukkaantuu, hyppää kallioilta ym. vain saadakseen ihastuksena huomion. Sarjan suurimmat ongelmat pyörivät koko ajan poikaystäväongelman ympärillä. Vaikka kirja on suunnattu teineille, sillä on kuitenkin todella paljon vanhempia faneja, joita kutsutaan nimellä Twilight Moms (Twilight-äidit).

Jos näitä kumpaakin sarjaa vertaa, on niissä naishahmoilla käytännössä katsoen yksi tarkoitus: löytää itselleen sopiva mies. Kun tämä mies löytyy, tämä tekee kaikkensa miellyttääkseen naistaan, kaikki on romanttista ja sitten saadaan lapsia. Jos ero tulee, tärisyttää se koko maailmaa ja ajaa kummatkin epätoivoon. Kummassakin sarjassa on yhtenevänä piirteenä se, että mieshahmot ovat täysin lukijan saavuttamattomissa: vampyyrit, ihmissudet ja koirat ovat sellaisia, että harvempi aviopuoliso voi niistä mennä mustasukkaiseksi.

Jos on koulutuksestaan ja älykkyydestään huolimatta jäänyt jumiin eikä pysty toteuttamaan itseään eikä asiasta ole mitään pakoreittiä, eikö tässä tilanteessa ala automaattisesti etsiä itselleen toimivinta fantasiaa, jonka pariin uppoutua? Gingan kaltainen sarja voi tarjota tukea siitä, että on tehnyt oikean päätöksen ryhdyttyään kotiäidiksi. Se korostaa miehuullisuutta ja sitä, miten miesten tulee huolehtia puolisoistaan, olla uskollinen, taistella ja kuolla heidän puolestaan. Se luo miesten käytöksestä sopivaa fantasiaa naisille ja tukee ajatusta kotivaimoista. Tällainen sarja ei haasta Japanin tämän hetkistä tilannetta, vaan tukee sitä. Tämä helpottaa varmasti miesten tilannetta vallanpitäjinä, mutta myös naisten, kun heitä ei "pakoteta" ajattelemaan omaa huonoa asemaansa, vaan annetaan mieltää se normaaliksi. Ginga-maailmassa naisella kun ei tarvitse olla voimia tai erikoiskykyjä, vaan nätti naama ja herttainen luonne riittävät.

Tätä voisi verrata siihen, miten me Suomessa koemme aina syyllisyyden, avuttomuuden tai raivon pistoksen, kun luemme maailman uutisia: nälänhätä, taudit, onnettomuudet, sodat, eläinrääkkäys ja monet muut ongelmat. Kun ongelmia on liikaa eikä ratkaisua näy, alkaa tuntea olonsa avuttomaksi. Monet ratkaisevat tämän sillä, että eivät enää lue tai katso ohjelmia, jotka tuovat nämä asiat esiin, oli kyse sitten dokumenteista tai elokuvista. Sen sijaan katsotaan niitä, joissa on omaan maailmankuvaan sopiva onnellinen loppu.

Takahashi on sanonut, että ei aio tehdä sarjaansa voimakasta naishahmoa. Hän sanoi kuitenkin tietävänsä, että voimakkaita naisia on kuitenkin olemassa. Olisiko yksi syy nykyisten naishahmojen luomiseen se, että Takahashi ei tahdo suututtaa japanilaisia naislukijoitaan haastamalla heidän maailmankuvaansa? Aihehan voi olla Japanissa hyvinkin herkkä ja pilata tätä kautta koko sarjan, koska se kuitenkin on kummitellut taustalla jo kauan. Vertauksena: kuvittele, jos Harry Potterissa olisi ollut aiheita, jotka olisivat käsitelleet pedofiliaa.

Weedin alkuosissa hahmon sukupuolta ei voinut heti arvata.

On mahdollista, että Takahashi on testannut naishahmojen suosiota WEED-mangan alkuosissa, sillä tässä vaiheessa naishahmot ovat vielä melko voimakkaita. Sakura yrittää huolehtia Weedistä sairauden riepottelemanakin ja kuolee vasta, kun saa varmistuksen sille, että joku muu tulee huolehtimaan pennusta. Merin emo, Lenny, on taas realistinen ja moniulotteinen naishahmo: se on voimakas, lähtenyt omille teilleen nähdäkseen pentunsa ja vielä sairaanakin sen onnistuu taistella Bluen joukkoja vastaan. Se on kuitenkin samalla erittäin äidillinen. Taistelussa Blueta vastaan nähdään todennäköisesti muitakin naaraita: yksi koirista valittaa, miten se joutuu eroon pennuistaan, kun niistä tulee 8 viikkoisia. On melko epätodennäköistä, että se olisi uros. Lisäksi nais- ja mieshahmoja ei erota toisistaan kertavilkaisulla, sillä Takahashin piirrosjälki on tässä vaiheessa vielä erittäin realistista. Esimerkiksi Sakurastakin tulee supersöpö vasta myöhemmissa osissa, kun sitä muistellaan.

Mitä lie tapahtunut tämän jälkeen: onko lukijoilta tullut palautetta, onko tahdottu kokeilla erilaista tyyliä vai onko naishahmot vain todettu epäkäytännöllisiksi? Lopputulos oli kuitenkin se, että naishahmot menettivät voimansa ja käytännössä katosivat kokonaan Ginga-maailmasta.