Ensikosketus Gingaan, osa 2

VHS-kasettien mystisen hajoamisen jälkeen Hopeanuoli jäi elämässäni vähäiselle. Sarja ei ollut sellainen, että sitä olisi voinut leikkiä, mutta se oli jäänyt mieleeni.

Noin kahden vuoden kuluttua kohtasin Hopeanuolen uudestaan ja tällä kertaa kyse oli ensimmäisestä osasta. Olin vierailemassa siskoni kahden ystävän luonna, kun huomasin tällä tutun kasetin hyllyssä. Kaksikko ei videosta välittänyt, joten sain sen lainaan. Muistan yhä kasetin kannen, sillä se oli ensimmäinen julkaisu, jossa koirat olivat tyylikkäänä ryhmäkuvana eli kansi oli sama kuin Japanissa.

Kasetti yllätti minut monella tapaa. Koirat eivät puhuneet, karhut olivat pelottavia ja ensimmäisen ja toisen kasetin välille muodostui outo juonijatkumo. Ensimmäisessä osassa Riki putosi rotkoon ja neljännessä se nousee ylös "kuin kuolleista". Neljännen kasetin katsomisesta oli jo niin pitkä aika, etten kiinnittänyt huomita siihen, että Riki olisi ollut hautautuneena hankeen melkein vuoden.

Tämän videon näkemisestä ei kulunut kuin noin vuosi, kun kohtasin Hopeanuolen jälleen - tällä kertaa kaupan hyllyllä. Paikallinen marketti oli saanut kasan VHS-kasetteja myyntiin ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin ostamaan neljännen kasetin, vaikka kakkosen ja kolmosen tapahtumat houkuttelivat kovasti. Kasetti maksoi 79 markkaa.

Jouduin odottamaan kolme päivää ennen kuin pääsin Hopeanuolta katsomaan, koska videonauhurimme oli korjattavana. Lopulta kun sain sen katsottavakseni oli edessä pieni pettymys: monet kohtaukset olivat hienoja, mutta eivät läheskään niin eeppisiä kuin ne olivat pienenä olleet. Taistelut olivat verisiä, mutteivät läheskään niin dramaattisia kuin ensimmäisessä videossa. Lisäksi olin juuri siinä iässä, että piirretyt alkoivat tuntua hieman lapsellisilta.

Kasetin katseminen kuitenkin innosti ja tahdoin nähdä sarjan kokonaisuudessaan. Kun muutaman viikon kuluttua lähdin ostamaan loputkin osat, oli ne myyty loppuun.

Ajatus Hopeanuolen puuttuvista osista kaihersi mieltäni pitkään ja muistan jopa nähneeni unen, jossa ostin toisen ja kolmannen kasetin. Toinen video oli normaali piirroselokuva, mutta kolmas osa oli harvinaisempi oikeilla koirilla näytelty versio! Unessani en koskaan päässyt katsomaan kumpaakaan kasettia, koska emme ehtineet kotiin johtuen auton edessä juoksentelevista tyhmistä villikoirista.

Lopulta sain kuitenkin videot melko yllättävältä taholta. Olin neljännellä tai kuudennella luokalla (veikkaisin kuudetta, koska siskoani Hopeanuoli ei enää tuolloin kiinnostanut), kun yksi luokkalaiseni mainitsi yhden Hopeanuoli-vuorosanan. Kyseessä oli Mutsun kenraalien esittäytyminen, joka oli muuttunut muotoon "Uketsu, Aketsu ja Naketsu". Sain häneltä videot lainaan ja katselin ne innolla.

Videot olivat kuitenkin pettymys. Superjännittävä kohtaus, jossa Gin saa arpensa, meni ohi ilman, että arpien saamista näytettiin ja lisäksi kolmoskasetilla kertoja alkoi pälättämään eeppisen alkutunnarin päälle. Kakkoskasetin kertojan ääni raastoi korviani, samoin Crossin ääni. Lisäksi Ben puhui Mossin äänellä, Sniperin ääni oli ihan outo ja Riki...

Hopeanuolen suomidubissa oli mielestäni selkeä logiikka koirien äänten suhteen: kukin koira puhuu omistajansa äänellä. Hopeanuoli Daisuken, John Hidetoshin ja Riki - tietysti GOHEIN! Mitä ihmettä tapahtui, kun Daisuke yritti dupata Rikiä?!

Lisäksi kakkonen ja kolmonen ovat yhäkin mielestäni tylsimmät videot: kakosella tapahtuu hyvin vähän ja en itse ole koskaan välittänyt Tiikeriveljeksistä tai Mossista. Lisäksi noiden jaksojen piirrostyyli on tylsää.

Isoksi ongelmaksi nousi myös Riki. Ensin Riki tippuu rotkoon, sitten ilmestyy koira, joka näyttää Rikiltä, mutta jota sanotaan suureksi johtajaksi. Sitten Riki nousee rotkosta ja liittyy taisteluun, sanoo olevansa Hopeanuolen isä ja on Riki. JA sitten suuri johtaja ja Ginin isä kuolee.

Minulla oli videoiden katsomisen välillä niin pitkä väli, että uskoin jossain vaiheessa vakaasti, että Riki ja Suuri Johtaja olivat kaksi eri hahmoa. Niiden taustatarinat eivät menneet ollenkaan yhteen ja niillä oli eri äänetkin! Ne oli vain huonosti toteutettu, kun ne sekoitti niin helposti toisiinsa - mikä oli tietysti osittain tarkoituskin.

Täytyy muuten sanoa, että pienenä minua eniten sekoitti dubin tyyli puhua johtajasta. Oli SUURI JOHTAJA, mutta sitten yllättäen ties ketä muuta sanottiin johtajaksi, esimerkiksi Ryöväri Billiä. Olin ihan pihalla siitä, kuka se johtaja lopulta oli. Eihän niitä voinut olla kuin yksi...