maanantai 28. huhtikuuta 2014

Karhukoiran valinta ja koulutus

Miten karhukoiran koulutus ja valinta eroavat Hopeanuolessa ja tosi elämässä? Syötetäänkö pennuille oikeasti raakaa karhunlihaa ja lyödäänkö niitä halolla päähän?

Ensimmäinen askel on karhukoiran valinta. Gohee suorittaa valintansa puhtaasti pennun ulkonäköön katsoen eikä katso pentuja kuin muutaman sekunnin ajan. Shiron pentuja valitessaan Gohee käyttää enemmän aikaa pennun valitsemiseen, mutta valinnan perusteita ei kerrota.

Ginga-sarjojen ensimmäinen virhe on pentujen noutoaika. Koiranpennut vieroitetaan ja myydään emostaan 7-8 viikon ikäisinä, poikkeustilanteissa 6 viikkoisina. Kuukauden ikäinen pentu on vielä pitkälti riippuvainen emostaan, vaikka se tässä vaiheessa jo harjoittelee itsenäistymistä. Liian aikaisin erotettu pentu voi sairastua helpommin ja se ei välttämättä kehity luonteeltaan tasapainoiseksi.

Miten karhukoira valitaan? Konsteja on monia. (Jätän kertomatta perusasiat eli sukupuut, pentueen tarkistaminen, vanhempien tarkistus jne.)

Jotkut valitsevat koiran ulkonäön sekä ennusmerkkien avulla. Ulkonäössä suositaan tavallisesti isoimpia ja vankimman näköisiä pentuja. Hirvi- ja karhukoirilla yleinen tapa tunnistaa hyvä koira on suumerkit eli se, miten pennun kitalaen poimut asettuvat. Uskomus hyvistä suumerkeistä on monissa piireissä niin tarkka, että monet voivat valita pennun puhtaasti suuhun katsoen ja osa voi tahtoa kasvattajalta kuvia pennun suumerkeistä jo ennen kuin tulevat katsomaan pentuja.

Ulkonäön lisäksi on tavallista testata pennun luonnetta. Karhukoira ei saa olla arka, vaan utelias, itsenäinen ja rohkea. Säikkyys on nuorilla pennuilla helppo selvittää: kun pennut leikkivät, voi läimäyttää käsiään äänekkäästi yhteen tai tuntematon ihminen voi juosta niitä kohti. Pennut, jotka reagoivat voimakkaasti ja pelokkaasti, ovat tavallisesti muita säikympiä. Rohkeat pennut jäävät hetkeksi kuuntelemaan outoa ääntä tai lähtevät juoksemaan kohti vierasta.

Itsenäisyys ja rohkeus näkyy siinä, uskaltaako pentu liikkua muutenkin kuin sisarustensa kanssa ja suuttuuko se, jos sen leikit keskeytetään. Pentuiän jääräpäisyys on tavallisesti hyvä merkki: ahtaaseen paikkaan tunkeminen, lumihankeen hyppääminen ym. "uroteot" kertovat paljon pennusta. Myös pureskeluvimma ja tavaroiden ravistelu oikealla otteella on tärkeää esimerkiksi mäyräkoirissa.

Yksi keino testata pennun luonnetta on ottaa se erilleen muista pennuista, viedä se paikkaan, jossa se ei ole koskaan ennen ollut ja jossa ei ole tuttuja hajuja (esim. autotalli), laskea se maahan ja perääntyä parin askelen päähän. Pennun reaktiota seurataan lyhyen aikaa (10-30 sekuntia) ja sen luonne voidaan arvioida sen mukaan. Arka pentu jää paikoilleen ja vinkuu, riippuvainen menee omistajan luokse ja rohkea lähtee tutkimaan paikkaa.

Gohee suosii koulutuksessaan uroksia, mutta tarkoittaako tämä, että nartut ovat huonompia metsästyskoiria?

Kyllä ja ei. Jos rodun jalostus on vielä kesken, on uroksilla tavallisesti parempi metsästysvietti. Tämä ei johdu sukupuolen automaattisesta huonoudesta, vaan jalostuksesta. Vielä nykyäänkin monet kasvattajat valitsevat vain parhaat urokset jalostuskäyttöön, mutta eivät kiinnitä huomiota nartun ominaisuuksiin. Tämä valinta johtaa siihen, että rodusta on hankalampi löytää hyviä koiria ja erityisesti narttujen ominaisuudet vaihtelevat rajusti.

Nartuilla on myös muita metsästystä haittaavia piirteitä: kiima-aika voi estää koiran käytön metsällä ja lisäksi narttu voi tulla valeraskaaksi, mikä vie taas metsästysaikaa pois.

Kun koira on kotona, miten koulutus etenee?

Vastaus: koiraa ei lyödä halolla eikä sen korvan juuressa ammuta aseella. Jos koiraa lyö tai satuttaa, se menettää luottamuksen omistajaansa. Metsästystilanteessa se ei tällöin tahdo tulla omistajansa luo kutsusta ja se voi myös alkaa säikkyä ja lopettaa riistan haukkumisen, kun omistaja tulee lähelle. Kun koira luottaa omistajaansa, se alkaa haukkua entistä enemmän ja lähempänä riistaa, jotta sen omistaja voi helpommin lähestyä.

Monet koirat kuuroutuvat metsästysuransa loppupuolella ja tämä voi johtua siitä, että ne kuulevat aseen laukauksia turhan läheltä jo metsässä ollessaan. Jos aseella ampuu koiran korvan juuressa jo pentuna, on takuuvarmaa, että isompana sillä on kuulohäiriöitä. Pentu pitää totuttaa aseen ääneen pikkuhiljaa.

Entäpä karhunliha?

Karhunlihaa käytetään koulutuksessa harvoin. Sen sijaan karhunrasva on suosittu testausmenetelmä. Karhunrasva on voimakkaan hajuista ja makuista. Sitä käytetään usein jo pentuja valitessa testaamaan koiran luonnetta ja kiinnostusta riistaa kohtaan. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi yllä mainitussa autotallitestissä lisänä. Tämä ei kuitenkaan ole täydellisen luotettava testi, sillä ahnas pentu saattaa vain syödä rasvan eikä sillä ole mitään tekemistä metsästysinnon kanssa.

Aikuisetkin koirat voivat pelätä karhunrasvaa. Ne harvemmin hotkivat sitä, vaan useimmat haistelevat sitä ja ovat jännittyneitä sen hajusta. Jotkut koirat voivat suoranaisesti pelätä sitä eivätkä suostu koskemaan siihen. Koira saattaa karhunrasvan syömisen jälkeen alkaa kakistella tai kalisuttaa hampaitaan. Monesti koirilla näkyy jo rotukohtaisia eroja karhunrasvan kohtaamiseen: suomenajokoirat reagoivat voimakkaammin karhunrasvan hajuun ja makuun kuin norjanharmaat tai jämptlanninpystykorvat.

Yksi Goheen inhimillisimpiä treenauskeinoja oli laittaa pentu veteen etsimään lihanpaloja. Tämä on osittain oikein, osittain väärin.

Jos ilma on vähänkin kylmä, voi pentu (tai aikuinen) paleltua vedessä. Lisäksi koira ei välttämättä opi pidättämään hengitystään ja voi jopa hukkua yrittäessään tavoitella lihanpalaa. Vaihtoehtoisesti se saattaa ruokaa napatessaan niellä liikaa vettä.

Hirvi- ja karhukoirat tulee opettaa uimaan. Monet koirista ovat paksuturkkisia ja jos turkin kastuminen on niille outo asia, ne saattavat lopettaa riistan seuraamisen, kun se ylittää joen tai oikaisee järven poikki. Monet koirat voivat myös inhota kastumista. Metsästyskoiran tulisi seurata riistaa myös veden yli ja tämän vuoksi koiria uitetaan usein kesäisin: ne tottuvat veteen ja uimiseen sekä saavat samalla pidettyä kuntonsa yllä syksyä varten.

Goheen viimeinen koulutusmetodi on yksi suurimpia virheitä, mitä hirvi- ja karhukoiran kanssa voi tehdä: Gohee ampuu Ginille fasaanin. Hirvi- ja karhukoirilla on usein ongelmana se, että ne jahtaavat muuta riistaa: jäniksiä, lintuja, kettuja, poroja, peuroja ym. Ne tulee nuoresta pitäen kouluttaa pois näistä ja keskittyä vain karhuihin ja hirviin. Jos koira oppii metsästämään kaikkea riistaa, siitä tulee erittäin epäluotettava metsällä, koska ikinä ei tiedä, mitä se voi ryhtyä jahtaamaan.

Miten koira varsinaisesti oppii haukkumaan hirveä ja karhua, seuraamaan niiden jälkiä ja pysäyttämään ne?

Koiran tulee oppia ne itse. Omistaja voi tässä auttaa viemällä koiransa mahdollisimman usein metsälle ja seuduille, jossa nimenomaista riistaa on. Väärästä riistasta koiraa tulee torua, oikeasta kehua ylenpalttisesti. Hirven tai karhun kaataminen voi monesti saada koiran innostumaan metsästämisestä huomattavasti, joten nuoren koiran voi joskus viedä katsomaan kaadettua eläintä, jotta se ymmärtää tehtävänsä ja sen tarkoituksen.

17 kommenttia:

  1. Luin joskus jotain, että jotkutmetsästäjät kiinnittävät seuraavaa koiraa valitessaan huomiota siihen, kiertyykö koiran häntä sen vartalon vasemmalle vai oikealle puolelle. Siinä oli joku uskomus, että jos häntä kiertyy oikealle, koirasta tulee hyvä hirvikoira, tai jotain sinnepäin. (En nyt muista että mihinkä suuntaan minkäkin riistan metsästämiseen tarkoitetun koiran hännän piti kiertyä.)

    Suumerkeitä en ollut aiemmin kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näitä uskomuksia on aivan hirveästi ja monista on vielä rotukohtaisia sekä paikkakunnittain vaihtelevia versioita. Jotkut tuijottavat jopa koiran peräaukon muotoja. (Oikeasti, wtf?) Suumerkit ovat yksi yleisimpiä tunnistuskeinoja.

      Nyt kun jäin miettimään, niin monilla pystykorvilla ainakin äkkiajattelemalla vaikuttaisi häntä kiertyvän aina vasemmalle puolelle.

      Poista
  2. "Hirvi- ja karhukoirilla yleinen tapa tunnistaa hyvä koira on suumerkit eli se, miten pennun kitalaen poimut osettuvat."

    Kuuluisiko olla "asettuvat"?

    VastaaPoista
  3. Olipas hyvä teksti jälleen kerran. Hyvin valaiseva ja mielenkiintoinen. Moni asia oli täysin uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleeni, että voisitkohan tehdä postauksen, jossa "kumoat" gingassa olevat ns. Väärät väittämät koirista\roduista yms?

      Poista
    2. Kuulostaa hauskalta idealta. Laitan korvan taa.

      Poista
  4. Tää oli mielenkiintonen postaus! :)

    VastaaPoista
  5. En odottanut postauksen olevan näin kiinnostava, yllätyin positiivisesti. :) Noista uskomuksista olisi kiinnostava lukea lisää (vai poikkeaisiko se liikaa Ginga-aiheesta?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee vähän liikaa huti, mutta pitää katsoa, jos saan juttua aikaan jonkun toisen yhteyteen.

      Poista
  6. Tuolla taitaa olla yksi virhe: "Shiroa valitessaan" eikö sen kuuluisi olla enemmänkin Rikiä? Todella hyvä ja kiinnostava postaus, tällaisia lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Shiron pentuja valitessaan" pitäisi olla.

      Kiitos kehuista!

      Poista
  7. Kiitos tästä artikkelista! Oli todella mielenkiintoista luettavaa! :D

    Lisäsin muuten Kaksoissola-blogin Hammasnurkan linkkilistaan. :)

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoista, mutta toisaalta, Hopeanuoli on fiktiota, joten ei sen tarttekaan olla looginen🤗 hopsussaham gohei valitti gin’in koska se on muita pentuja vanakampi ja tiikerinraitainen joka oli uskomusten mukaan merkki siitä että pennusta tulee hyvä metsästyskoira. Olihan hopeanuoli myös fiksumpi lun muut pennut, vaikkei gohei sitä ollut todistamassa

    VastaaPoista